perinnepuukkoja

Kylille ei puukkoja kaivata. Muuten ok harrastus.

Perinnepuukkoja minä kantaisin ennen kaikkea juhlissa vyöllä. Silloin perinnepuukko pääsee arvoiseensa asemaan. Harvoin niitä näkee juhlissa, harvempi hankkii esimerkiksi rannanjärveltä puukon tai tommi-puukon tai lapin puukon tai jonkun itä-suomalaisen puukkosepän tekemän puukon. Ne ovat arvokkaita ja niitä kannattaa pitää arvoisessaan asemassa.

En omista perinneasua enkä puukkoa, mutta katselen mielelläni kuvia sellaisista. Jos joskus rikastun, asia lienee ajankohtaisempi. Omistatko itse perinneasun ja muut siihen kuuluvat vyöt yms.

Minä pidän perinnepuukkona lähinnä itä-suomessa yleisesti käytettyjä käsin tehtyjä puukkoja, joita minullakin on ollut kaksi. Nyt on vain yksi. Nämä tehdastekoiset mallit pyrkivät matkimaan käsin tehtyjä kyläsepän väsäämiä puukkoja, jotka nyt ovat arvossaan olevia mallikappaleita siitä, miten ennen tehtiin puukko ja miten sitä käytettiin.

Minä löysin kirpparilta uuden käyttämättömän puukon, iso terä js pitkä pistopuukko veriuralla. Sanon sitä isoksi ilvekseksi, vaikka kuulunee joko leukuihin tai Kainuun puukkoihin. Koivukahva. Sen ajattelin metsään retkelle ottaa toiseksi puukoksi mukaan, ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi käy pikkupuukko kuuden sentin terällä tai perusilves mene ja tiedä. Lisäksi pohjalaiset kiinnostaa, järvenpää tekee. Niistä en tiedä mitään. Esimerkiksi perusjunti olisi mukavaa saada tai joku perinnemalli ihan säilytykseen ja harvakseltaan käyttöön. Naisten puukoista mummon hammas kiinnostaa, lisäksi muutama muu, joita olen katsellut varuste.net-sivuilta.

Perinnepuukkoja ne on naisten puukotkin ja erikseen lapsille tehdyt. Niitä ovat muun muassa mummon hampaaksi nimetty puukko, josta malli on alkuaan kainuusta tai lapista. Ennen vanhaan jokaisella oli oma puukko, jos ei muuta, niin syömistä varten.

Minulla on käsin veistetyn kahvan omaava, vanha itse tehty veitsi, puukko sellainen on. Lisäksi perinteisiä kotimaisia olen aina käyttänyt.

Käsin tehty sen olla pitää, kestää käyttöä.