Terve!
Mä tarvisin neuvoa. En oikeen tiedä, mitä tehdä. Asun ihanan naisen kanssa, ulkomailla naiseni kotimaassa, eteläisessä euroopassa. Ollaan oltu yhdessä jo lähemmäs 10 vuotta (ollaan kummatkin 29v). Avokkini on alkanut viime aikoina stressaamaan minua häistä ja lapsien teosta, ja se on pistänyt minut miettimään asioita. Totta puhuen olen vähän sellanen ”jeesjees-mies” enkä oikein osaa sanoa, mitä haluan. Sovimme hyvin yhteen, ja meillä on hauskaa yhdessä. Olemme parhaat kaverit, eikä meillä ole myöskään seksielämässä mitään ongelmia. Ongelmana on se, että vaikka mulla on hyvä työ ja työnäkymät täällä, minulla on vaikeuksia sopeutua paikalliseen kulttuuriin (enkä kestä avokkini perhettä), en tykkää paikallisesta mentaliteetista aina hirveästi.
Avokkini ei pysty muuttamaan Suomeen. Vaikka oon asunut täällä jo melkeen viisi vuotta, olen tähän asti jotenkin ehkä takaraivossa miettinyt, etten ole täällä lopullisesti ja tuun joskus muuttamaan Suomeen takaisin. Olen viime aikoina ajatellut asioita, miettinyt että kaikkea ei voi saada ja että en halua menettää naistani, joten mun pitää ”omaksua” ajatus, että tänne jään. Minua kuitenkin edelleenkin pelottaa kosiminen ja ajatteleminen lasten hankkimisesta. Avokki haluaa aikataulun, millon aletaan yrittää lasten hankintaa. Itse haluan lapsia, mutta en pysty kuvittelemaan mitään aikataulua.
Avokkini on ensirakkauteni, mutta en koe että tarvisin kokemuksia muista naisista. Enkä usko, että kukaan toinen rakastaisi minua yhtä paljon. Voisin tietty tulla yksin Suomeen, mutta ongelmat saattaisivan vain korvautua toisilla, enkä löytäisi toista samanlaista naista. Pelkään, että silloin katuisin vaan loppuelämäni täältä lähtöä. Miksi minua siis pelottaa niin paljon tehdä päätöstä ”jäädä” tänne ja asettua aloilleen?
Miten tietää, mitä haluaa?
35
557
Vastaukset
- hopi_hopi
Itse kun olin samanikäinen, tuli itselleni tarve saada lapsia. Eipäs vain onnistunut ja olen edelleen lapseton.
Pitäisiköhän sinun nyt vain puhua itsesi kanssa asiat selväksi mitä haluat ja kertoa se myös puolisolle. On ikävää, että hän kuvittelee, että myös sinä olisit valmis perhe-elämään kuten hänkin. Paha juttu on se, ettet pidä hänen perheestään, sillä etelän maissa perhe on hyvin tärkeä.
Nyt vain rohkeutta peliin ja puhumaan asioista asioiden oikealla nimellä. - yiyuiyu
Minusta vaikuttaa selkeästi siltä, että avokkisi biologinen ja kulttuurinenkin kello tikittää. Etenkään etelä Euroopassa ei ole sopivaa seurustella vuositolkulla avioitumatta. Lasten "hankkiminen" on itsestäänselvyys eikä niiden saaminen varttuneella iällä ole aina mahdollista, voi olla jopa vaarallista, jos nyt tulee raskaaksi ylipäänsä.
MUTTA on hyvä pitää mielessä, että tilanne olisi aika sama, vaikka asuisit Suomessa suomalaisen naisen kanssa. Miesten biologinen kello kun ei tikitä ikinä samalla tavalla kuin naisten. Tämän vuoksi mietteesi "Itse haluan lapsia, mutta en pysty kuvittelemaan mitään aikataulua." on naisen kannalta TODELLA rasittava, jopa ärsyttävä (kun kumppani haluaa lapsia). Jos itse olisin avokkisi asemassa, harkitsisin eroa vakavasti, ellet pysty lasten ajankohtaa sanomaan. Kaikenlisäksi sen pitäisi tapahtua aika nopeasti, koska avokilla on ikää jo 29v.
Jos lapseen asti päädytte ja sellaisen saatte, niin kuvioon tulee myös hänen kansallisuutensa, kielensä, koulutuksensa ja sen sellaiset asiat. Miten helppoa tai vaikeaa on saada lapsi päivähoitoon? Mitä se maksaa? Entä terveydenhuolto?
Kysyit "Miten tietää, mitä haluaa?". Kirjoituksestasi voi rivien välistä lukea, ettet halua naimisiin, et halua perustaa perhettä (vielä ainakaan, etkä lähitulevaisuudessakaan) ja haluat takaisin Suomeen. Mieti onko näin varmasti ;). Sen jälkeen kerrot avokillesi asiasta, ja kysyt mitä hän tuumaa. - toinenmaa
Minä ymmärrän huolesi. Se on iso päätös jäädä toiseen maahan loppuelämäksi. Minäkin olen välillä miettinyt että teinköhän nyt ihan varmasti oikean päätöksen kun menin naimisiin ulkomaisen miehen kanssa hänen kotimaahansa. Ja yhteinen lapsi sitoo meidät loppuelämäksi. Emme olleet yhdessä kovin kauaa ennenkuin menimme naimisiin. Olen kuitenkin sopeutunut tänne Ja tykkään asua tässä maassa. Miehen isän kanssa on hieman vaikeaa mutta se ei ole henkilökohtaista vaan hän on kaikkia kohtaan hieman yrmy. Muuten miehen perhe on todella mukava ja lämmin. Miksi et pidä naisesi perheestä ? Ja kuinka hyvin viihdyt maassa? Voitko kuvitella sen omaksi kotimaaksesi loppuelämäksi.. Jos suljet silmät ja nopeasti ajattelet sanaa lippu niin minkä maan lippu näkyy silmissäsi?Voisi melkein sanoa että sinne sydämesi halajaa.. Itse näen nykyään tämän maan lipun joten tiedän että kotini on nyt täällä
- Condor2
Mielenkiintoinen kirjoitus kun itsekin asut ulkomailla!
Avokkini perhe - he eivät ole ollenkaan minunlaiseni - he ovat todella avuttomia ja lapsellisia ihmisiä (naiseni äiti ja sisko), ja erityisesti hänen siskonsa todella itsekäs. En viihdy heidän seurassaan ja he ovat kuin toisesta maailmasta. Vaikea nähdä esimerkiksi sitä, että sitten kun meillä on lapsia, tulemme varmasti viettämään vieläkin enemmän aikaa heidän kanssaan. He kyllä pitävät minusta, eli ongelma on minussa.
Totta on, että en ole varma haluanko asua tässä maassa loppuelämäni. En ole kuitenkaan varma, mitä Suomessa olisi muka niin paljon paremmin? Perusasiat on täällä nykymaassakin kunnossa.
En kuitenkaan usko sen olevan oikea päätös, että lähtisin Suomeen. Luulen, että vain katuisin avokkini jättämistä. Eikö sitä myös siksi vannota, että ollaan toisen rinnalla myötä ja vastamäessä, että ei päästetä toista irti kun homma ei sovi itselleen? - itseentykkäisi
Hyvin todennäköisesti lapsistasi kasvaisi sellaisia kuin vaimosi perheestä koska ne tulisivat viettämään paljon aikaa noiden naisten kanssa. Ei kuulosta lupaavalta.
- TotuusSattuu
Condor2 kirjoitti:
Mielenkiintoinen kirjoitus kun itsekin asut ulkomailla!
Avokkini perhe - he eivät ole ollenkaan minunlaiseni - he ovat todella avuttomia ja lapsellisia ihmisiä (naiseni äiti ja sisko), ja erityisesti hänen siskonsa todella itsekäs. En viihdy heidän seurassaan ja he ovat kuin toisesta maailmasta. Vaikea nähdä esimerkiksi sitä, että sitten kun meillä on lapsia, tulemme varmasti viettämään vieläkin enemmän aikaa heidän kanssaan. He kyllä pitävät minusta, eli ongelma on minussa.
Totta on, että en ole varma haluanko asua tässä maassa loppuelämäni. En ole kuitenkaan varma, mitä Suomessa olisi muka niin paljon paremmin? Perusasiat on täällä nykymaassakin kunnossa.
En kuitenkaan usko sen olevan oikea päätös, että lähtisin Suomeen. Luulen, että vain katuisin avokkini jättämistä. Eikö sitä myös siksi vannota, että ollaan toisen rinnalla myötä ja vastamäessä, että ei päästetä toista irti kun homma ei sovi itselleen?Sinun täytyy aina muistaa että puolison sukulaisista pitäminen ei riipu siitä mistä maasta he ovat vaan juuri noista ihmisitä. Vaikka tulisit Suomeenkin ja hankkisit suomalaisen puolison, hänellä voi olla yhtä lailla hankalia sukulaisia. Puolison sukulaisia ei oikein pääse koskaan karkuun.
- ainapystyykyllä
Miksi ei pysty muuttamaan? Tämä on se oleellinen kysymys? Varsinkin jos haluaa lapsia, niin silloin ei voisi muuallakaan olla sitoumuksia, ei harrastuksia, työtä tai jotakin velvollisuuksia voi laittaa lasten edelle. Lisäksi, jos muuttaisitte suomeen, olisitko valmis itse siihen perheen vastuuseen, mahdollisesti myös elatukseen, mikäli toisella menisi aikaa löytää paikkansa maasta? Oletteko käyneet todellisuudessa kaikki vaihtoehdot rehellisesti läpi, lopputulos on, että jatkatte tai lähdette eri teille, mutta keskustelu asiasta voisi valaista myös hänen prioriteettejaan. Ilmeisesti nyt hänellä ei ole syytäkään muuttaa, entäs, jos olisi pakko valita, miten hän silloin valitsisi.
- Condor2
Hän ei pysty muuttamaan, koska hän on oman perheensä pää, ja hänen äidillään on syöpä uusiutunut, eikä uskalla olla hänestä kaukana. Olemme keskustelleet tästä asiasta enemmän viime aikoina, ja hän on jopa vähän katsonut, olisiko Suomessa jotain työtä hänelle tarjota. Mutta hänellä olisi luultavasti yhtä vaikeaa Suomessa, kun mulla täällä, tai oikeastaan vaikeampaa koska mulla on täällä hyvä työ ja osaan jo kieltäkin ookoo. Totta on toki, että tulisin takaisin Suomeen, jos ei oltaisi enää yhdessä naiseni kanssa.
Olen romantikko, ja mielestäni meillä on niin iso rakkaus, etten haluaisi siksikään päästää irti. Onko lopulta muulla kuin rakkaudella väliä? Pitäisikö minun keskittyä olemaan onnellinen siitä, mitä minulla on, eikä yrittää saada kaikkea? Suomessa tuntisin oloni kotoisaksi, mutta olisiko sillä väliä jos ei ole suurta rakkautta elämässä? - suomihuonomaaasua
Condor2 kirjoitti:
Hän ei pysty muuttamaan, koska hän on oman perheensä pää, ja hänen äidillään on syöpä uusiutunut, eikä uskalla olla hänestä kaukana. Olemme keskustelleet tästä asiasta enemmän viime aikoina, ja hän on jopa vähän katsonut, olisiko Suomessa jotain työtä hänelle tarjota. Mutta hänellä olisi luultavasti yhtä vaikeaa Suomessa, kun mulla täällä, tai oikeastaan vaikeampaa koska mulla on täällä hyvä työ ja osaan jo kieltäkin ookoo. Totta on toki, että tulisin takaisin Suomeen, jos ei oltaisi enää yhdessä naiseni kanssa.
Olen romantikko, ja mielestäni meillä on niin iso rakkaus, etten haluaisi siksikään päästää irti. Onko lopulta muulla kuin rakkaudella väliä? Pitäisikö minun keskittyä olemaan onnellinen siitä, mitä minulla on, eikä yrittää saada kaikkea? Suomessa tuntisin oloni kotoisaksi, mutta olisiko sillä väliä jos ei ole suurta rakkautta elämässä?Jos et ole Suomessa asunut vähään aikaan, niin ei täälläkään asiat ole hyvin. Jos olet siellä tyytyväinen missä nyt olet, luulen että vähän romantisoit entistä kotimaatasi. Voit ajatella vaikka niin, että hankkisit kesäasunnon/ vuokraisitte kesäasunnon joskus suomesta ja viettäisitte aikaa Suomessa. Voisi mielesi muuttua ja voisit todeta että siellä parempi.
- aikakorjaa
Condor2 kirjoitti:
Hän ei pysty muuttamaan, koska hän on oman perheensä pää, ja hänen äidillään on syöpä uusiutunut, eikä uskalla olla hänestä kaukana. Olemme keskustelleet tästä asiasta enemmän viime aikoina, ja hän on jopa vähän katsonut, olisiko Suomessa jotain työtä hänelle tarjota. Mutta hänellä olisi luultavasti yhtä vaikeaa Suomessa, kun mulla täällä, tai oikeastaan vaikeampaa koska mulla on täällä hyvä työ ja osaan jo kieltäkin ookoo. Totta on toki, että tulisin takaisin Suomeen, jos ei oltaisi enää yhdessä naiseni kanssa.
Olen romantikko, ja mielestäni meillä on niin iso rakkaus, etten haluaisi siksikään päästää irti. Onko lopulta muulla kuin rakkaudella väliä? Pitäisikö minun keskittyä olemaan onnellinen siitä, mitä minulla on, eikä yrittää saada kaikkea? Suomessa tuntisin oloni kotoisaksi, mutta olisiko sillä väliä jos ei ole suurta rakkautta elämässä?Jos syöpä on pitkällä, niin aika korjaa asian, eikä estettä muutolle tule jossakin vaiheessa olemaan. Eli aika ratkaisisi sen asian. Mikäli ei ole pahanlaatuinen, niin syöpä tai sairaus ei ole este muutolle sekään. Aikataulukysymys. Jos tulisi ero ja järjestelisi elämänsä uudelleen vaikka parissa vuodessa, niin voisi olla, että samassa ajassa tilanne olisi ratkennut muutenkin.
Ja muuton ei tarvitse tarkoittaa, etteikö voisi käydä maassaan, ja voittehan te vierailla nyt suomessakin.
Jos sinä olet sopeutunut vieraaseen maahan, niin hänkin varmasti sopeutuisi. Miksi vaikutttaa kuin laittaisit sanoja hänen suuhunsa ja olisit jo päättänyt, mitä mieltä hän asiasta on. Miksi kysyt täällä edes. Sinun pitäisi olla keskustelemassa asiasta hänen kanssaan. Lisäksi ei yksi muutto ole elämän suuri ratkaisu, parisuhde on isompi. muuttoja voi tulla monia, maat vaihtua useitakin kertoja. Silti rakkauden löydettyään sitä ei kannata hylätä. Työtilanteetkin voivat vaihdella suomessa ja ulkomaillakin milloin hyvänsä. Ei kannata uhrata haavetta perheestä sille, että olettaa hyvän työn jatkuvan, ja sitten vanhana olisi onneton, koska jäi perhe-elämä elämättä.
- Otaaikalisä
Sun pitää muuttaa joksikin aikaa Suomeen miettimään asioita.
- rakkauttakomuka
Ei vaikuta olevan suurta rakkautta naisesi puolelta, jos hän painostaa sinua päättämään pikapikaa olemaan loppuelämän kanssaan ja tekemään lapsen aikataulutettuna, mikä ei sinulle sovi.
Rakastava haluaa rakkaalleen hyvää ja kunnioittaa rakkaansa toiveita. Naisesi ei tee sitä painostuksellaan, vaan ajaa omia etujaan.- TotuusSattuu
"Ei vaikuta olevan suurta rakkautta naisesi puolelta, jos hän painostaa sinua päättämään pikapikaa olemaan loppuelämän kanssaan ja tekemään lapsen aikataulutettuna, mikä ei sinulle sovi."
Jos on oltu melkein kymmenen vuotta yhdessä ja ollaan lähes kolmekymppisiä niin lopullisen sitoutumispäätöksen tekeminen ja lapsista puhuminen ei minusta kuullosta enää miltään "pikapikaa" päätökseen painostamiselta...
On ennemmikin viisautta katsoa siinä vaiheessa että tulevaisuuden suunnitelmat vastaavat toisiaan sillä jos asian venyttää 35-vuotiaaksi, voi lapsien saaminen olla naisen kannalta jo hankalaa ja uutta puolisoakaan ei noin vain enää löydetä pikaisesti jo nykyinen ei haluakaan lapsia. - rakkauttakomuka
"Pikapikaa" tarkoittaa pikaista päätöstä TÄSSÄ vaiheessa ja painostamista pikaiseen päätökseen, vaikka siihen ei ole valmis.
Tuo naisen 29 vuoden ikä ei ole vielä hälyttävä, että pitäisi kiireellä saada lapsi väännettyä.
Ikävä ajatus, että noilla kriteereillä miehen pitäisi alistua naisen tahtoon, että nainen ei löydä muuta siittäjää lapselleen tuosta noin vain, että otetaan tämä tästä, kun on sopivasti saatavilla.
Ap kertoi olevansa helposti vietävissä, mutta tuo lapsiasia onkin jo niin iso, että hyvä vaan, kun alkaa oma mielipide ja tahto nostamaan päätään. - tiktok-
29 vuotiaan ikä ei ole hälyyttävä mutta miehellä kirjoituksen perusteella kestäisi vielä useampi vuosi tehdä päätös siitä mitä hän haluaa. Siinä vaiheessa nainen olisi 32 ja mies saattaa päättää haluta muuttaa takaisin suomeen. Tässä kohtaa naisella menisi about vuosi toipua erosta, hän olisi 33. Sitten saattaisi mennä pari vuotta löytää sopiva kumppani ja pari vuotta ennenkuin mies olisi valmis mihinkään perheen perustamiseen. Nainen olisi 37 eikä siinä iässä enää ole itsestäänselvyys saada lapsia.
- TotuusSattuu
rakkauttakomuka kirjoitti:
"Pikapikaa" tarkoittaa pikaista päätöstä TÄSSÄ vaiheessa ja painostamista pikaiseen päätökseen, vaikka siihen ei ole valmis.
Tuo naisen 29 vuoden ikä ei ole vielä hälyttävä, että pitäisi kiireellä saada lapsi väännettyä.
Ikävä ajatus, että noilla kriteereillä miehen pitäisi alistua naisen tahtoon, että nainen ei löydä muuta siittäjää lapselleen tuosta noin vain, että otetaan tämä tästä, kun on sopivasti saatavilla.
Ap kertoi olevansa helposti vietävissä, mutta tuo lapsiasia onkin jo niin iso, että hyvä vaan, kun alkaa oma mielipide ja tahto nostamaan päätään.""Pikapikaa" tarkoittaa pikaista päätöstä TÄSSÄ vaiheessa ja painostamista pikaiseen päätökseen, vaikka siihen ei ole valmis."
Tämä aika ja vaihe on ihan yhtä hyvä tai huono tuon päätöksen tekemiselle kuin mikä muu ikä tahansa. Joskus se päätös on tehtävä ja jos sitä ei pysty tekemään 29 vuotiaana niin ei ole mitään takeita voiko sitä tehdä 32 vuotiaana tai 35 vuotiaana. Minusta on täysin kohtuullista kysyä tässä vaiheessa ja noin monen yhteisen vuoden jälkeen että onko se toinen ajatellut sitoutua ja perustaa perheen. Se ei ole painostusta vaan realismia ja ihan sen toisenkin oikeus.
"Tuo naisen 29 vuoden ikä ei ole vielä hälyttävä, että pitäisi kiireellä saada lapsi väännettyä."
Lapsia ei läheskään aina saada noin vain heti joten voi kulua vuosiakin ennen kun ensimmäinen lapsi on tullut ja moni haluaa ainakin kaksi ja kohtuullisella välillä.
"Ikävä ajatus, että noilla kriteereillä miehen pitäisi alistua naisen tahtoon, että nainen ei löydä muuta siittäjää lapselleen tuosta noin vain, että otetaan tämä tästä, kun on sopivasti saatavilla."
Kyse ei ole naisen tahtoon alistumisesta vaan päätöksestä, haluaako myös mies lapsia ja naimisiin. Jos ei tahdo niin miksi olla naisen kanssa joka tahtoo? Nythän mies oikeastaan haluaa sanella että naisen pitää odottaa häntä, oli heidän näkemyksensä tulevaisuudesta sama tai eri.
"Ap kertoi olevansa helposti vietävissä, mutta tuo lapsiasia onkin jo niin iso, että hyvä vaan, kun alkaa oma mielipide ja tahto nostamaan päätään."
AP:lla juuri nimenomaan saa olla oma mielipide, se vain pitäisi sanoa ääneen oli se sitten mikä hyvänsä. Ja sitten jatkaa elämää sen päätöksen mukaan, joko yhdessä tai erikseen jos ajatukset tulevaisuudesta ovat liian erilaiset.
- n28hki
jos et vielä 10 vuoden jälkeenkään tiedä haluatko olla kyseisen naisen kanssa loppuikääsi tai haluatko lapsia hänen kanssaan niin siinä tapauksessa sinä et halua näitä asioita hänen kanssaan. Toki hän on tuttu, ihana ja turvallinen, mutta jos et tiedä kuka sinä olet miten voisit tietää mitä haluat? olet hukannut itsesi suhteessa ja siksi mielestäni olisi reilua niin sinua kuin naista kohtaan, että lopettaisit suhteen ja antaisit naisen löytää kumppanin joka tietää haluavansa perustaa perheen hänen kanssaan. tai sitten voit olla yes-man loppuikäsi ja antaa muiden tehdä päätökset puolestasi, kun et tiedä mitä haluat.
- Johanna3777
Sinulla on hyvä työpaikka, olet sopeutunut nykyiseen kotimaahan, sinulla on elämäsi rakkaus ja olette eläneet yhteiselämää ja kaikki on hyvin, ja itsekin haluat lapsia....
Mikä siis hiertää? Sen lisäksi että naisesi perheenjäsenet vähän ottaa päähän?
Ei kai ole niin että olet sen luonteinen että pohdit asioita liikaa, vääntelet ja kääntelet eikä siitä sittenkään tule selvyyttä?
Jos perusasiat ovat kunnossa, täytyy vain ryhtyä toimeen. Aina täytyy ennakoida , vain tyhmä ei ennakoi. Tuleeko lapsi turvallisiin olosuhteisiin? Saako hyvän kodin?
Mutta jos vääntelee asioita liikaa, koskaan ei tule oikeaa aikaa yrittää lasta.- Kuulostaaolevan
Tyypillinen suomalainen mies.
- depisbois
Jää sinne ja perusta perhe. Tai sitten tule pois sieltä, Suomeen tai vaikka Ruotsiin...
Itse en pystyisi elämään paikassa, jonka kulttuuriin ei sopeudu, ja jonka mentaliteetti ei sovi omaani. Ihminen ei pysty elämään ainoastaan parisuhteen voimalla. - parempisiellä
Tule suomeen....yksin, tapaat tasa-arvon kyllästämän suomifemakon ja 70% varmuudella eroaa muutaman vuoden päästä kun on kyllästynyt sinuun ja jos muksuja olette tehneet niin saat julmetut elatusmaksut ja hyvä jos saat nähdä lapsiasi tai sitten sattuu tulemaan tyttöjenilta....
Tuot naisesi suomeen, nämä samaiset femakot "suvakkiudessaan" huutavat teikäläiselle "eikö suominainen kelvannut...."
Naisesi saa kuulla että "oletko ollut paikallinen huora..." ja tyyliin "tulette ja viette meidän miehet...." ja melkein räkimistä naamalle että se rasismi nostaa päätään kyllä silloin että nämä on vaihtoehdot suomessa. - vauvakuumex
Pitemmän ajan viettäminen Suomessa joko yhdessä tai yksin on minusta hyvä idea. Melkein kaikki ulkomailla asuvat alkavat romantisoida Suomea (olen itsekin asunut ulkomailla), ja paluu auttaa näkemään asioita realistisemmin. Asioiden sujuvuus, byrokratian vähäisyys, aikataulut ja rehellisyys ovat suomalaisten valtteja, ja lasten kannalta tietysti hyvä koulu ja päivähoito. Sitten ovat ne huonommat asiat..... ne tosiaan unohtuvat, kun muualla asuu.
Perheen perustaminen on iso asia, hyvä että sitä miettii, mutta luulen, että sinä olisit lapsen saamisesta hyvin onnellinen. Siksi, että koet rakastavasi puolisoasi. Pelkääminen on mitä luonnollisinta, koska lapsi muuttaa elämää paljon, mutta rakastetun kanssa elämä muuttuu lapsen myötä vielä paljon onnellisemmaksi.
Jos rakastat vielä noin pitkän ajankin jälkeen naistasi, niin hän on sinulle elämäsi nainen, jonka jättämistä tulisit varmasti katumaan. Lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys, joten kannattaa ryhtyä toimeen ja luottaa, että elämä kantaa. Ehkä myöhemmin, kun lapsi kasvaa, voitte asua Suomessa, jolloin lapsesta tulisi kaksikielinen.- elävästäelämästä
Jaa, mihin perustuu väittämä, että lapsen myötä elämä muuttuu onnellisemmaksi kumppanin kanssa?!
Ihan vaan tiedoksi, että parisuhde saa kolhuja lapsen myötä, ensimmäinen eropiikki tulee, kun lapsi/lapset ovat alle kouluikäisiä.
Omasta elämästä kokemusta, että mies muuttui jo raskausaikana kylmäkiskoiseksi, ja kun lapsi syntyi alkoi lähtölaskenta. Mies ei kestänyt lapsen viemää huomiota, ei myöskään kuulemma voinut kuvitellakaan elävänsä "lapsen pillin mukaan", vaan eläisi kuten ennenkin, esim. pitäen musiikkia niin kovalla, että lapsi ei saa nukuttua, koska lapsen olisi pitänyt sopeutua HÄNEN elämäänsä, eikä toisin päin.
En voi suositella ap:lle lasta tähän tilanteeseen, kun on hukassa muutenkin ja epävarma tulevaisuuden suunnitelmista. Lapsi ei todellakaan tuo pelastusta mihinkään tilanteeseen, vaan ennemminkin tuo vain lisätaakkaa entisen taakan päälle. - vauvakuumex
elävästäelämästä kirjoitti:
Jaa, mihin perustuu väittämä, että lapsen myötä elämä muuttuu onnellisemmaksi kumppanin kanssa?!
Ihan vaan tiedoksi, että parisuhde saa kolhuja lapsen myötä, ensimmäinen eropiikki tulee, kun lapsi/lapset ovat alle kouluikäisiä.
Omasta elämästä kokemusta, että mies muuttui jo raskausaikana kylmäkiskoiseksi, ja kun lapsi syntyi alkoi lähtölaskenta. Mies ei kestänyt lapsen viemää huomiota, ei myöskään kuulemma voinut kuvitellakaan elävänsä "lapsen pillin mukaan", vaan eläisi kuten ennenkin, esim. pitäen musiikkia niin kovalla, että lapsi ei saa nukuttua, koska lapsen olisi pitänyt sopeutua HÄNEN elämäänsä, eikä toisin päin.
En voi suositella ap:lle lasta tähän tilanteeseen, kun on hukassa muutenkin ja epävarma tulevaisuuden suunnitelmista. Lapsi ei todellakaan tuo pelastusta mihinkään tilanteeseen, vaan ennemminkin tuo vain lisätaakkaa entisen taakan päälle.Tulkitsin ap:n tilannetta siten, että hän pelkää lapsen saamista sen takia, että on vastuullinen. Kaikilla on pelkoja vanhemmaksi tulemiseksi, onhan se iso muutos. Omakin mieheni omasi epäilyksiä aika lailla samalla tavalla kuin ap, mutta hänestä tuli todella hyvä isä ja meistä tuli paljon onnellisempia vauvan myötä. (Nyt tuo vauva on jo aikuinen.)
Ikävä, että teille kävi noin. Mutta toisenlaistakin on olemassa, lapset usein myös liimaavat parin tiukemmin yhteen, jos on rakkautta ja suhde on hyvä. Ap ei kertonut sellaista, että suhteessa olisi mitään vikaa, vaan päinvastoin kertoi rakastavansa puolisoaan.
Oikeastaan minusta se on vähän epäilyttävä tilanne, jos mies on heti tekemässä lasta tai suhtautuu välinpitämättömästi. Onko silloin juttu realistisella pohjalla. Jos lapsia miettii ja epäilee, niin on ehkä harkinnan jälkeen paljon valmiimpi niihin muutoksiin, joita lapsi tuo.
- 0111
Jätkä on 29v, elää elämänsä naisen kanssa muualla kuin Suomessa (=lämmintä) ja vielä arpoo!!!
Neuvni sinulle: Juokse pois sieltä niin lujaa kuin pääset. Tule tänne Suomeen laman ja rännän keskelle ja katsele siiderivalaita. Täälä sinulla on elämä. Sielä ei ole mitään. Täälä on sentään korkeat hinnat ja vielä korkeampi verotus.- täälläodotetaan
Niin ja jos olet vähänkään erimieltä siiderivalaan ja et ole lapatossu niin sinut ulkoistetaan nopeasti kun eroistahan 70% on naisten alkuunpanemia.....ja kun joku ryppy tai töyssy tulee rakkauteen tämän siiderivalaan kanssa niin toosaansa on heti valmis jakamaan naapurin penan tai ahmedin kanssa....ja ei lapsetkaan ole monesti sen virallisen isän....että näin mennään nykysuomessa.
- psyka
0111
Elän täysin toisenlaisessa Suomessa! Urani huipulla eli ilo maksaa veroja 40%.. Sillä saadaan sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa, koulutusta, päiväkoteja, vanhusten hoitokoteja, kotisairaanhoitoa, vaikka ja mitä, ihan kaikkea. Täällä on rakas perhe, ihanat (vähän hullut) ystävät ja sukulaiset. Aivan fantastisia työkavereita unohtamatta!
Oltiin reissussa pari kuukautta sitten. Kiertelin ystäväperheen kanssa ristiin rastiin Espanjaa. Oli kuuma, aurinko paistoi, auto oli ilmastoitu. Ihan jees. Kaksi viikkoa oli meikäläiselle maksimi. Kaipasin Suomeen, töihin, arkeen. Ystävä oli lähes 2kk reissun jälkeen täysin kyllästynyt aurinkoon ja espanjaisiin, ihan kaikkeen. Sanoi, ettei kyllä vähään aikaan matkusta. Nyt riitti. - sosoije
täälläodotetaan kirjoitti:
Niin ja jos olet vähänkään erimieltä siiderivalaan ja et ole lapatossu niin sinut ulkoistetaan nopeasti kun eroistahan 70% on naisten alkuunpanemia.....ja kun joku ryppy tai töyssy tulee rakkauteen tämän siiderivalaan kanssa niin toosaansa on heti valmis jakamaan naapurin penan tai ahmedin kanssa....ja ei lapsetkaan ole monesti sen virallisen isän....että näin mennään nykysuomessa.
Minä en oikein ymmärrä, miksi miehet toisinaan "kehuskelevat" sillä katkerinakin, että suurin osa eroista on naisten hakemis. Eikös se kerro siitä, että miehet ovat sikoja, eikä siitä, että naisissa olisi enemmän vikaa? Jos mies on juoppu, väkivaltainen, pettäjä, työtä pelkäävä luuseri, epäkohtelias jne, niin silloinhan nainen hakee eroa. Mitäpä sitä surkean miehen kannattaa eroa hakea, jos hänellä on hyvä tai edes kohtuullinen vaimo. ;)
ps. Kyllä, minä olen minun aloitteesta eronnut nainen. Exä oli käsittämättömän itsekeskeinen, valehteleva sika. Olen myös jo vuosia sitten löytänyt uuden ihanan kumppanin. Erinomaisiakin miehiä löytyy. En siis millään tavalla ole miehiä kohtaan katkera. Erotilastot vain kertovat siitä, että on enemmän syytä hakea eroa miehestä kuin naisesta.
- kukavaanmies
Elät "sitten kuin" elämää. Ajattelet, että muutat sitten joskus Suomeen. Siitä ajattelutavasta ei seuraa mitään hyvää. Elä nyt!
Vastaus on siis: muuta Suomeen ja naisen otat mukaan, jos hän tulee. Jos ei niin se on moro sille naiselle.
Tulevaisuudesta et voi Suomessa tietää, mutta sellaista se elämä aina on.- psyka
Juuri näin kukavaanmies. Kandee elää hetkessä ja asua siellä missä haluaa. Tuo sama pätee myös toisinpäin: jos Suomessa kumppani haluaa aivan ehdottomasti muuttaa ulkomaille x, jonne ei itse halua lähteä, niin silloin sanotaan vaan "morjens". Vaikka olisi seitsemän lasta.
- qolkool
Kannatan ajatusta "elä nyt", mutta itse näkisin että hyvä parisuhde ja lapset ovat huomattavasti enemmän elämää, kuin paikka mistä asuu. Eli aloittaja, elä nyt, ja perusta perhe naisesi kanssa. Mietit vain että "joskus" voisi lapsiakin tehdä, mutta välttelet aikatauluja ja sitoutumista. Unohda se Suomeen paluu!!! Elä nyt elämääsi täysillä siellä, mihin olet sitä vuosia jo puolella teholla rakentanut.
Mutta juu, aloittaja ei tee mitään päätöksiä kunnolla. Raskas kaveri.
- pipiojwijwouiqw
Pari kommenttia ja kysymystä. Ensinnäkin, miksi naisesi ei voi muuttaa Suomeen? Onko kyse siitä, ettei hän VOI vai siitä ettei hän HALUA? Tätä kannattaa miettiä ja käydä siitä keskustelua.
Lasten suhteen on erittäin normaalia, että avokkisi haluaa käydä keskustelun siitä, koska lapsia teette. Kenties hänkin ajattelee, että jos sinä et pikkuhiljaa ala niitä hänen kanssa tekemään, niin hän vaihtaa miestä. Vaaranahan muutoin on, että hän jää lapsettomaksi. Haluaisitko sellaista kohtaloa rakkaalle kumppanille ja parhaalle ystävällesi? Jos et itse ole valmis hänen kanssaan varmasti lapsia hiljalleen tekemään, niin päästä hänet menemään! Hän on ansainnut mahdollisuuden tavoitella äitiyttä.
Miehillä se biologinen kello ei tikinä niin kovaa, koska fyysisesti riskit isäksi tulosta myöhemmällä iällä ovat niin pieniä. Naisiin on sisäänrakennettu halu tulla äidiksi ennen 30v. (Toki toisinaan erilaiset kokemukset yms estävät tämän ominaisuuden vaikutusta naisen elämään.)
Nyt ryydistäydy. Joko lähdet reippaasti yksinäsi Suomeen ja naisesi vielä ehtii rakentamaan onnellisen perheen jonkun toisen kanssa! Tai perusta perhe naisen kanssa, jonka kanssa olet 10 vuotta ollut jo onnellinen. Oikeasti, noin toimivan suhteen löytäminen ei ole itsestäänselvyys.
Et kestä hänen perhettään? Sopikaa pelisäännöt ennen lasten tekoa, että kuinka usein isovanhemmat yms saavat kyläillä sinun kotona ollessasi. Muuten tulee ongelmia, kun inhoamasi mummo on päivittäin iltaa lasten kanssa viettämässä... Tällaiset asiat on selvitettävissä. Suomessakin olisi ihmisiä, joista et niin pitäisi.- condor2
Kysymykseesi, että miksi naiseni ei voi muuttaa Suomeen. Hän on ollut aina vähän kuin oman perheensä pää, ja pelkää perheensä ja varsinkin äidinsä puolesta (he ovat todella uusavutonta porukkaa).
Kiitos neuvoista. Täytyy puhua noista pelisäännöistä. Ja tuota mainitsemaasi pelkään - meillä on mun mielestä tosi toimiva ja hyvä suhde, että pelkään todella paljon katuvani jälkeenpäin, jos lähden takaisin Suomeen.
- condor2
Kiitos kaikkien vastauksista ja avusta. Tää hiertää mua aivan älyttömästi. Mistä tiedän, mikä on pelkoa ja mikä intuitiota?
Toisaalta hyvä parisuhde ja mahtava nainen, mutta toisaalta tuntuu vähän niiku mun kotini olisi Suomessa. Mutta toisaalta, meillä oli yhdessä pieni loma ulkomailla vähän aikaa sitten, jonka aikana meillä oli aivan älyttömän hauskaa, ja tajusin kuinka tykkään olla hänen seurassaan, ja sen jälkeen musta on vaan enemmän tuntunut kuinka en pysty näkemään itseäni suomessa enkä täällä ja en ole enää yhtään osannut sanoa mitään tulevaisuudesta. Mua on alkanut suorastaan masentamaan tämä tilanne.
Voisin tietty muuttaa Suomeen, mutta oon kyllä varma, että mä katuisin tän naisen jättämistä. - rajatonmies
Koti on siellä missä sydän on. Jos palaisitkin Suomeen, niin sinulla voi tulla tunne, ettei tämä enää olekaan se paikka jota ajattelet kodiksesi. Monet lähtömaihinsa palanneet ex-patit ovat huomanneet tämän.
Olen asunut ja matkustellut pitkiä jaksoja ulkomailla, ja joka kerta on vähemmän huvittanut palata. Varsinkin, kun nykyään täällä kouhotetaan ja marmatetaan niin paljon kaikesta, niin ei tämä enää tunnu kodilta. Verrattuna 10-15 vuoden takaiseen tuntuu kuin porukka olisi korvattu tyhmemmillä.
Tunnen kyllä itseni suomalaiseksi, mutta taidanpa pian muuttaa muualle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1304975- 313154
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161817Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221770Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.191635Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta711491Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?101253Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi191247Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161227Ison Omenan uhri tukahdutettiin kuoliaaksi. Kuolinsyynä sydämen pysähdys.
Eli naisen hengittäminen estettiin ja tästä oli suorana seurauksena sydämen pysähdys. Ihan oppikirjan mukainen tapaus. H171207