Mä olen ollut pioneeri moness asiassa

Tuo muoti minulla saa ihan mielellään jäädä väliin.
Minkähän ikäinen olin, kun pääsin niistä pisamistani nenän päällä. Vai olisiko niin, että niitä vieläkin tulee kesäisin, mutta nuorena sitä tarkasteli itseään kriittisemmin peilistä ja silloin ne häiritsi itseään, teerinpaskat nenän päällä.

Oi YÄK, kaikkea ihmeellistä keksitäänkin, että pisamia aletaan naamaan värkkäämään.
Onhan niitä tekokauneuspilkkuja tökätty naamaan, mutta että moooonta pisamaa huhhuti huhhuh.
Minulla kun noita pisamia tälläytyi naamaan helpommin kuin helposti. Ne pisamat oikein Hakeutui naamaani. Lapsena tuntui, että pisamia lenteli ku hyttysiä ilmassa etsimässä sopivaa naamaa ja heti kun mun naama sisätiloista ulkoutui, niin johan lähtivät pisamat lentelemään mua kohden. Hyttysiä voi huidella veks, mutta pisamia ei.
Minä koin lapsena suuuuuurena loukkauksena, jos mun pisamista mainittiin.
Kyllä mulle pisamia vieläkin tulisi, jos aurinkoon naamataulun sopivaan asentoon laittaisin, eikä minulla olisi laisinkaan peiteväriä. Se suojaa pisamoilta.
Onneksi mulle tuli ja tulee pisamoita vain naamaan, eikä joka puolelle kehoa. Veljelle, jolla myös on punaiset hiukset, niin hänelle tulee selkään ja käsivarsiinkin.
Veljeni ei myöskään rusketu yhtään ja näinollen pisamat erottuvat hyvin vaaleaa ihoa vasten. Mulla on se hyvä puoli, että kuin ihmeen kaupalla mun pisamaton iho ruskettuu vähän ja pisamat eivät erotu NIIN hyvin ja tummina, paitsi että kyllä ne kuitenkin erottuu.
Outo muoti tatuoida pisamia.

Tämän pitäisi olla 60 keskustelupalsta. Apuva!!!!

Itselläni oli ihan omasta takaa kesakoita, joita luokkakaverit haukkuivat teerenpaskoiksi. Ai, kuinka se harmitti , kun kevät aurinko sai ne rusottamaan.