Olenpas tätä tiedustellut kyseisellä palstalla aiemminkin joskus vuosia vuosia sitten, sain erittäin huonoja vastauksia lähinnä tyyliin älä tule revirillemme kyselemään. Mutta nostanpa asiani uudelleen esiin, olen elänyt hyvin erikoisen ja vaihe rikkaan elämän, haluaisin löytää tahon jolle asiani voisin esittää alustavassa muodossa, koska ajattelin kirjoittaa kirjan tapahtumista, kirjoittajana en varmaankaan ole hyvä mutta tarinani on.
Jos joku epäilee, tulkitsee ettei taviksen elämä ketään kiinnosta, sanoisin että olette väärässä, koska uskon juuri rikkauteni olevan juuri eletty elämäni ja kyyti joka on kuljettanut minua paikkoihin ja seikkailuihin, enempää en avaa.
Hankkeeseen en aio alkaa ennenkuin on selvää että se kannattaa.
Kirjaksi elämä
nyhä
29
586
Vastaukset
- Helpfull
Avaa nyt kuitenkn vähän miksi luulet elämäsi olevan niin kiinnostava että ihmiset lukisivat siitä kertovan kirjan? Onko julkkisvalloituksia? Oletko kehittänyt syöpälääkkeen?
Älä käsitä väärin, en halua olla ilkeä. poikaystäväni on kirjoittanut omasta elämästään kirjan, tosin siinä oli uniikki näkökulma, eli ei ollut tavallinen elämänkerta. Usein vain on niin että itselle tapahtuneet asiat tuntuvat isommilta ja kiinnostavimmilta kuin ne ovat muiden mielestä.
Mitä tarkoitat että ryhdyt hankkeeseen vasta kun tiedät että se kannattaa? Rahallisestiko?
Julkkisten elämänkerrat myy kyllä jonkin verran, tavisten omat vähemmän. Jos olet tavis niin ei nyt kannata laskea toimeentuloa kirjan varaan.
Julkkikset harvoin kirjoittavat omia elämänkertojaan, eli käyttävät yleensä kirjoittajia. Mene kirjakauppaan ja selaile, paina nimet mieleen ja ota yhteyttä. Ota yhteyttä kustantajiin ja kysele kiinnostusta, jos sieltä tulee vihreää valoa niin valitset kirjoittajan ja loppuhan on pelkkää sanelua :)- hgfjhgkghjfk
Se on elämäkerta, ei 'elämänkerta'.
Tavisten elämäkerrat, eli historiat syntymästä nykyhetkeen, tuskin kiinnostavat edes taviksen perhettä, mutta muistelmat ovat eri juttu. Jos on kokenut jotain, oppinut jotain, ja jos osaa kirjoittaa sen niin, että se kiinnostaa muitakin, menestystä voi tulla. Ajatelkaapa nyt vaikka Frank McCourtia tai Bryce Courtenayta. Heistä tuli kuuluisia julkaistuaan muistelmiaan. Toinen oli journalisti, toinen englannin opettaja, joten heillä oli ammattitaito hanskassa jo ennen ensikirjaa. Molemmat saavuttivat kuuluisuutensa vasta kypsällä iällä.
Monet naiset kirjoittavat rintasyöpäkokemuksestaan, harva kovin hyvin. Monet kirjoittavat lapsistaan, avioeroistaan, vanhempiensa hoitamisesta, lomamatkasta, puutarhastaan, lemmikeistään tai mistä kukin on kiinnostunut. Meillä jokaisella on omat tarinamme. Kirjoitetaan ne edes lapsillemme muistoksi. Jos kokemuksemme on universaalisti kiinnostava, menestystäkin voi tulla. Minä olen kirjoittanut kaksi muistelmaa, toisen julkaisin ilmaiskirjana blogissani. Kolmas on suunnitteilla, kirja, jota perheeni ei haluaisi minun kirjoittavan. - nyhä
hgfjhgkghjfk kirjoitti:
Se on elämäkerta, ei 'elämänkerta'.
Tavisten elämäkerrat, eli historiat syntymästä nykyhetkeen, tuskin kiinnostavat edes taviksen perhettä, mutta muistelmat ovat eri juttu. Jos on kokenut jotain, oppinut jotain, ja jos osaa kirjoittaa sen niin, että se kiinnostaa muitakin, menestystä voi tulla. Ajatelkaapa nyt vaikka Frank McCourtia tai Bryce Courtenayta. Heistä tuli kuuluisia julkaistuaan muistelmiaan. Toinen oli journalisti, toinen englannin opettaja, joten heillä oli ammattitaito hanskassa jo ennen ensikirjaa. Molemmat saavuttivat kuuluisuutensa vasta kypsällä iällä.
Monet naiset kirjoittavat rintasyöpäkokemuksestaan, harva kovin hyvin. Monet kirjoittavat lapsistaan, avioeroistaan, vanhempiensa hoitamisesta, lomamatkasta, puutarhastaan, lemmikeistään tai mistä kukin on kiinnostunut. Meillä jokaisella on omat tarinamme. Kirjoitetaan ne edes lapsillemme muistoksi. Jos kokemuksemme on universaalisti kiinnostava, menestystäkin voi tulla. Minä olen kirjoittanut kaksi muistelmaa, toisen julkaisin ilmaiskirjana blogissani. Kolmas on suunnitteilla, kirja, jota perheeni ei haluaisi minun kirjoittavan.Juuri tätä tarkoitin, jokaisen tarina on kertomisen arvoinen ja sen onko se menestys päättää lukijat tai lukija, kirjailijalle se lienee tärkeintä jos edes joku tykkää. Sosiaaliporno kiinnostaa sekä kurkistelu toisten elämään, kuinka hyvän tarinan saisi sitten kirjoitettua kiinnostavasti onkin kysymys johon halusin alunperin täältä vastauksia mutta sainkin ryöpyn ettei taviksen tarinat ketään kiinnosta, huomatkaa että kukaan ei edes tiennyt tarinastani mitään, mistä kukaan tietää edes olenko tavis vai joku myy ? Olen hankettani hautaamassa, ei ole voimia eikä jaksamista vaikka on kevät, kuitenkin siitä olen varma että tarinani olisi ollut monen lukijan mieleinen ja ehkä myyntimenestyskin , never knows? Olen itse lukenut ainoastaan muutaman hyvin kirjoitetun muistelman mutta liian monta odotuksiini nähden aivan surkeasti kerrottua ja etenevää elämänkertaa. Edes mennyt Jyräys Hämäläinen mielestäni omasi hyvän kerronnan lahjan ja hänen ensimmäiset kirjansa tuli miltei ahmittua, sosiaalipornoa mutta viihdyttävää luettavaa.
- voihanyrittää
Jos kysymys oli että kannattaako elämästä kirjoittaa kirja, niin totta kai kannattaa. Suomessa julkaistaan satoja omaelämäkertoja omakustanteina. Jos kirjoitustaidoissa on puutteita, niin sitä varten on olemassa kursseja, joissa autetaan tarinan muokkaamisessa kirjaksi.
Kaupalliset kustantamot eivät julkaise tavallisten ihmisten elämäkertoja, mutta ainahan kustantamoihin voi silti soittaa tai kirjoittaa ja kysyä, kiinnostaako. Jos teet sen, sinun pitää kertoa tarinasi lyhyesti niin että se kuulostaa mahdollisimman kiinnostavalta. Jos olet ollut vaikkapa palkkasoturina Afrikassa tai jotain muuta hyvin eksoottista, niin eihän se aivan poissuljettua ole, että joku pieni kustantamo kiinnostuisi tarinastasi. Myös uskonnolliset kustantamot ovat julkaisseet vankien elämästä kirjoja, mutta silloin pitäisi olla lahkoon kuuluva henkilö, että tarinasi toimisi mainoksena. - Draamassa
Olen samassa tilanteessa kuin aloittaja Nyhä. Kirjoitin omassa elämässäni tapahtuneesta draamasta, olen vääntänyt ja kehitellyt sitä jo yli vuoden. Sekään ei ole taviksen arkea, eikä pullataikinaa.
Kertomukseni on nyt kolmatta kertaa arvioitavana ja sellaisen neuvon ajattelin sinullekin Nyhä antaa, että kokeile ensin itse ja lähetä se arvioitavaksi. Sitä kautta saa arvokkaita neuvoja ja välimatkaa kokemuksiin. Opin katsomaa asioita objektiivisesti. Mutta on tärkeää ajatella lukijaa, miten hän sen ottaa. Ensimmäisessä ja toisessa versiossani ajattelin vain itseäni. Sen tajusin vasta korjauksien kautta.
Lähdin tähän "hankkeeseen", koska minun pakko saada tämä tarina ulos. Haluan ravistella ihmisiä, on pakko. - elämääjuoksuhaudoissa
Itseäni kiinnostaa nimenomaan realismi. Omaelämäkerran "hyvyys" ei niinkään riipu siitä, mistä siinä kerrotaan, vaan siitä, miten.
Olen lukenut historiallisten henkilöiden elämäkertoja, jotka ovat olleet "kerro, älä näytä"-tyyppisiä, eli hyvin puisevia.
Mutta esim. Joni Skiftesvikin Valkoinen Toyota vei vaimoni on loistava.
Jos osaat kirjoittaa elämäsi tapahtumat eläviksi kohtauksiksi, joissa on samastuttavia ja koskettavia henkilöhahmoja, niin syntyy erittäin hyvää kirjallisuutta.
Jos olet ollut vankina tai palkkasoturina Afrikassa, mutta kirjoitat siitä ikään kuin raporttina, niin ihmiset sanovat, että sinulla on ollut kiinnostava elämä, mutta eivät kuitenkaan jaksa lukea siitä kertovaa kirjaa. Heille riittää, että joku referoi elämäsi heille suullisesti.
Kuitenkin voit kirjoittaa todella kiinnostavan romaanin vaikket olisi elämässäsi tehnyt muuta kuin ollut töissä tehtaan liukuhihnalla ja istunut kesälomillasi vuokramurjun parvekkeella ottamassa aurinkoa silloin kun se paistaa.
Itseäni ainakin kiinnostavat enemmän tavallisen elämän hauskat tai traagiset pikku sattumukset kuin joku pääkallonmetsästys pimeimmässä viidakossa. Etenkin jos tarina kasvaa henkilöhahmojaan suuremmaksi.- Heinini
Mielipiteitä on monenlaisia. Itse en maksuistaan tarttuisi tylsään kirjaan vaikka se olisi miten hyvin kirjoitettu. Mutta lukisin kyllä millaista on olla palkkasoturina Afrikassa.
- voihanyrittää
Heinini kirjoitti:
Mielipiteitä on monenlaisia. Itse en maksuistaan tarttuisi tylsään kirjaan vaikka se olisi miten hyvin kirjoitettu. Mutta lukisin kyllä millaista on olla palkkasoturina Afrikassa.
Parasta tietysti on se, jos kirja on hyvin kirjoitettu ja tarinakin on hyvä ja erikoinen. Tavallisesta lähiöelämästä kirjoittaminen jännittävästi on paljon vaikeampaa kuin seikkailuista viidakossa kirjoittaminen. Itse kirjoittajakin voi olla värikäs tyyppi, kun moiseen seikkailuun on lähtenyt. Jos kirjoittaa tavallisesta elämästä lähiössä niin silloin niitä kirjoitustaitoja tarvitaan aika paljon enemmän (kuten Skiftesvikillä), että lukija jaksaa lukea.
- SurkeaKirjoittajaMyös
Tottakai omasta elämästä kirjoittamisesta on hyötyä! Itsekkin omaan ihan erilaisen elämän kuin kukaan jonka elämäntarinaa olen tähän mennessä saanut kuulla tai lukea missään. Joskus oli todella murskaavaa, kun halusi puhua elämänkokemuksistaan muille, mutta kukaan ei oikein ymmärtänyt mitä kävin läpi ja järkytyksekseni eräs ystäväni ei uskonut minua kaikista kriittisimmillä hetkellä. Todella raskas taakka ainakin nuorelle ihmiselle, mutta päiväkirjan tyylisen pitäminen on auttanut minua traumatisoituneena kuin nyt matkalla eheäksikkin.
Erikoinen elämä ei automaattisesti tarkoita hyvää tulosta myynneissä, mutta kiinnostusta voi hyvinkin löytyä tarpeeksi, että kannattaisi. Muistathan olla tarkka tunteiden kuvauksissa, sillä juuri niiden avulla voit saada lukijan samaistumaan kirjaasi, jos et niinkään tapahtumien kautta. - Ikkunakarmit
Tietysti kaikilla on omasta mielestään tosi kiinnostava elämä. Eri asia sitten kiinnostaako ketään muuta...
- Nyhä
Jaahas, kiitoksia mielenkiinnosta, vastauksia tuli enemmän kuin uskalsin odottaa.
Kuitenkin kävi selväksi että suhtautuminen monella on että taviksen elämä ei ketään kiinnosta, julkkiksen ehkä vähän ja ketä kiinnostaa kenenkään nobodyn elämä. Joku pyysi avaamaan mistä aikoisin kirjoittaa..., no sitä en aio tehdä koska se tuskin tätä kommentoijaa kiinnostaisi puupennin vertaa.
Välttämättä minulla ei ole mitään haluja edes aloittaa kirjoittamaan tapahtumia elämäni varrelta, siksi itsekkäästi halusin hieman kysellä kuinka suurella myynnillä saavuttaisi tavallisen duunarin vuosiansiot, vai onko kirjan myynti täysin kannattamatonta kirjailijalle, itse joka tapauksessa joutuisin pyytämään kirjoittamiseeni sanotaanko enempi tietävää apuvoimikseni.
Aivan hengittävä ihminen kuitenkin olen, vieläpä tosissani näitä kyselen josko vaikka ?
Kirjani ei tulisi sisältämään afrikan sotaa, julkkiksia tai muuta sellaista joten sillä osa-alueella ei elämäni oikeastaan ole liikkunut. Uskon vahvasti että mikäli kirjani joskus kirjoitan, yksin tai avustajani kanssa se tulee aivan varmasti repimään useita lööppejä ja ehkä tutkintapyyntöjäkin, se tulee avaamaan suuremmalle osalle kansaa silmät asioista jotka ovat olleet ainoastaan harvojen tiedossa, osa-alueita kirjassani tulisi olemaan useita joten se ei keskity ainoastaan yhteen harmaaseen vyöhykkeeseen tai asioiden kääntöpuoleen. Kun seinät tulee vastaan, ainoa rikkaus on menneisyys.- 9095
Kun et ole mikään Cheek tai Lenita Airisto, niin kirjan myynti omakustantanteena jäänee muutamiin kymmeniin. Kustantamoilla ei-julkkisten elämäkerrat myyvät korkeintaan muutamia satoja kappaleita, joista kirjoittaja saa noin 20% myyntihinnasta eli muutaman euron. Tallinnan risteilyyn rahat saattaisivat riittää, jos kustantamo kirjasi julkaisee, mutta omakustanne jäisi miinukselle.
Mutta jos kirjasi on sellainen, että siitä tehdään tutkintapyyntöjä, niin silloinhan sitä ei yksikään kustantaja listoilleen ota. Rangaistukset esimerkiksi toisen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä ovat korkeat, samoin kunnianloukkauksesta, kun se tehdään niin, että suuri määrä ihmisiä sen pystyy näkemään. Kirjaahan ei silloin edes saa myydä eli kustantajalle tulisi tällaisesta kirjasta tahra maineeseen ja iso lasku. Itsekin joutuisit maksamaan korvauksia. Myöskään lehdet eivät tällaisia tietoja julkaise.
Kirjailija ei saa elantoaan kirjoillaan, vain kymmenkunta Suomessa pystyy siihen, joten rahan puolesta tuollaiseen ei kannata lähteä ainakaan. Oman elämän kirjaaminen on arvostettava asia, mutta tavisten suuret paljastuskirjat ovat sitten jotain ihan muuta. - Draamassa
Tutkintapyyntö? Entä jos vaihtaa kaikki nimet ja paikat tekstissään, vaikka tapahtumat ovat totta? Eikö monissa romaaneissa oli tosipohjainen tausta?
Ymmärrän ettei ketään saa loukata. Mutta jos kertoo tarinan totuudenmukaisesti paljastamatta "toista", eikä olisi mitään varsinaista todistetta tätä vastaan? Ei kai kukaan voi haastaa oikeuteen siksi, että epäilee olevansa hahmo tekstissä? Silloinhan tämä hahmo munaisi itsensä, itsekin ilman näyttävää todistetta. Oletetaan ainakin niin.
Nyt en tarkoita että haluaisin maiskutella toisen vahingoittamisella, en ollenkaan. Maailmassa tapahtuu kaikenlaista, kulissien takana enemmänkin. Ja siitä nyt kirjoitan, koska tämä on saattanut tapahtua / tulee tapahtumaan jollekin toiselle myös.
Olisiko parempi jättää kertomatta, että tapahtumat ovat totta?
Toivottavasti joku vastaa. - 9095
Draamassa kirjoitti:
Tutkintapyyntö? Entä jos vaihtaa kaikki nimet ja paikat tekstissään, vaikka tapahtumat ovat totta? Eikö monissa romaaneissa oli tosipohjainen tausta?
Ymmärrän ettei ketään saa loukata. Mutta jos kertoo tarinan totuudenmukaisesti paljastamatta "toista", eikä olisi mitään varsinaista todistetta tätä vastaan? Ei kai kukaan voi haastaa oikeuteen siksi, että epäilee olevansa hahmo tekstissä? Silloinhan tämä hahmo munaisi itsensä, itsekin ilman näyttävää todistetta. Oletetaan ainakin niin.
Nyt en tarkoita että haluaisin maiskutella toisen vahingoittamisella, en ollenkaan. Maailmassa tapahtuu kaikenlaista, kulissien takana enemmänkin. Ja siitä nyt kirjoitan, koska tämä on saattanut tapahtua / tulee tapahtumaan jollekin toiselle myös.
Olisiko parempi jättää kertomatta, että tapahtumat ovat totta?
Toivottavasti joku vastaa.Kyse ei ollut romaanista, vaan elämäkerrasta, josta ap arveli tulevan tutkintapyyntöjä.
Jos kirjoitat omaelämäkerran, niin onhan siinäkin mahdollista, että levittää yksityiselämää loukkaavia tietoja tai loukkaa kunniaa, joten varovainen kannattaa olla. Kannattaa tutustua lainsäädäntöön, mitä tarkoittaa yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen tai kunnianloukkaus. Paljastuskirjoissa jo lähtökohtana on yleensä oman, voimakkaasti värittyneen mielipiteen julkaiseminen mustamaalaamistarkoituksessa. Edes julkkiksista ei voi julkaista mitä tahansa.
Fiktiossa tällaiset ongelmat poistuvat, vaikka niistäkin joskus tehdään rikosilmoituksia. Keksittyä hahmoa ei voi loukata eikä hänellä ole yksityisyyttä. Luulisin, että omaelämäkerran kirjoittamiseen tarkoitetulla kurssilla kerrotaan myös näistä asioista eli siitä, miten tietyistä asioista voi kirjoittaa syyllistymättä muiden kunnian tai yksityisyyden loukkaamiseen. Yleisin keino kustantamoissa on se, että käsikirjoitus luetutetaan niillä, joista siinä kerrotaan ja hankitaan suostumus etukäteen tietojen julkaisemiseen. Se on varmasti hyvä tapa myös omaelämäkerroissa, jos julkaisee tietoja vaikkapa suvun asioista. - Draamassa
Upea vastaus, kiitos! En kirjoittaisi omalla nimellä juuri näistä syistä.
Eli: silloin se olisi fiktio, jonka perään ei voisi laittaa että tapahtumat ovat totta.
Vai voisiko? - 9095
Draamassa kirjoitti:
Upea vastaus, kiitos! En kirjoittaisi omalla nimellä juuri näistä syistä.
Eli: silloin se olisi fiktio, jonka perään ei voisi laittaa että tapahtumat ovat totta.
Vai voisiko?Ilmeisesti ajattelet, että tapahtumien todenperäisyys toimisi kirjalle mainoksena, joka saisi lukijan kiinnostumaan kirjasta.
Se on vähän kaksipiippuinen juttu, ellet sitten tosiaan kerro elämästäsi palkkasoturina tai kirurgina sotatoimialueella. Oman elämän tositapahtumilla on harvoin sellaista yleistä kiinnostusarvoa lukijoiden kannalta, että olisi merkityksellistä se, ovatko ne totta vai eivät, vaikutelma voi päinvastoin olla luotaantyöntävä, sillä tapahtumista on aina olemassa erilaisia versioita riippuen kertojasta, ja suurin osa lukijoista tuon ymmärtää.
Ennemmin kannattaa mainostaa tarinan sisältöä, vaikka kyse olisikin omalla nimellä kirjoitetusta elämäkerrasta. Jos kirjoitat omaelämäkerrallisen romaanin (eli fiktiivisen tekstin), jossa kaikkien nimet on muutettu, niin lukija kyllä ymmärtää kaiken perustuvan kokemuksiisi. Tositapahtumiin perustuva romaani on siis eri asia kuin elämäkerta, josta ap kysyi.
Tärkeintä on kuitenkin kirjoittaa ensin koko tarina, sitten vastavoi miettiä näitä kysymyksiä enemmän, ettei kirjoittamisen into katoa turhaan. - Draamassa
Iso kiitos! Tekstini on kasassa ja arvioitavana. Illan myöhäisinä tunteina tulee kyllä mieleen kaikenlaista.
Jos siitä tulisi kirja ja vielä omalla nimellä, joutuisin muuttamaan pimeimpään Afrikkaan. Vetäisin hupun silmille ja hankkisin terävän viidakkoveitsen. Söisin hyönteisiä, koska en uskalla taistella leijonia vastaan.
Siinäkin on hyvät puolesta. Olisin laiha ja ruskettunut. Eikä rahalla olisi merkitystä.
Eli kannattaako olla rohkea? - 9095
Draamassa kirjoitti:
Iso kiitos! Tekstini on kasassa ja arvioitavana. Illan myöhäisinä tunteina tulee kyllä mieleen kaikenlaista.
Jos siitä tulisi kirja ja vielä omalla nimellä, joutuisin muuttamaan pimeimpään Afrikkaan. Vetäisin hupun silmille ja hankkisin terävän viidakkoveitsen. Söisin hyönteisiä, koska en uskalla taistella leijonia vastaan.
Siinäkin on hyvät puolesta. Olisin laiha ja ruskettunut. Eikä rahalla olisi merkitystä.
Eli kannattaako olla rohkea?Kirjoja ilmestyy niin paljon, että ilman merkittäviä markkinointipanostuksia kustantamolta hyvänkin kirjan myynti ja huomio voi jäädä todella vähäiseksi. Perhe, sukulaiset ja ystävät sen toki huomioivat, se onkin hyvä etukäteen miettiä, jos kyseessä on omaelämäkerrallinen teos.
- Vencula
Näkisin tässä pari ongelmaa, ensiksikin ap:n elämä tuskin on tarpeeksi mielenkiintoista bestselleriksi. Tietysti kun on itse ollut tapahtumien keskipisteessä niin asiat tuntuvat suurilta, mutta muut ei koe sitä näin. Toki välillä ilmestyy tyhjästä kirjoja jotka herättää suurta kiinnostusta, kuten vaikkapa uskonnollisten yhteisöjen kauheuksia käsittelevät kirjat.
Toinen ongelma on ap:n epärealistiset odotukset, vaikka kirja olisi kiinnostava, niin Suomessa sillä ei elä. Tutustu kirjailijoiden tulotasoon, muistelen sen olevan keskimäärin 2000€/vuosi. Eli jos tavoitteena oli riipiä kasaan ilotytön/viidakkolääkärin/politiikan taustapirun/budjettimatkailijan muistelmat ja elää niillä tuloilla leveästi niin valitan, ei tule tapahtumaan.
Sinänsä tietysti elämänkerran kirjoittaminen on suositeltavaa, voivat sitten läheiset lukea ja jää itselle kiva muisto. Nykyään omakustanteen tekeminen on helppoa ja edullista, tutustu esim books on demand-palveluun. Tsemppiä hankkeelle! - nyhä
Tämä palsta on turhuuksien rovio jossa negatiivinen lannistaminen on enemmän kuin suotavaa, ymmärrän että katkeroituneet kirjailijain alut eivät halua tukea vaan tukahduttaa kaiken uuden ja elävän. Kuitenkin vastaan muutamaan kohtaan, en aio kirjoittaa tavallista omaa elämänkertaa koska se tuskin kiinnostaisi ketään, en aio mainita ketään henkilöä nimeltä tai niin että se tultaisiin suoraan yhdistämään mutta kuitenkin uskoisin että johtopäätöksiä mahdollisista henkilöistä moni tulisi tekemään, aivan varmasti.
Luultavasti kerrontani muoto tulisi olemaan lyhyitä episodeja itsenäisistä tapahtumista, kuitenkin kirjan anti on täyttä totta ja tarvittaessa voin kaiken todistaa, mutta en usko että siihen tulee omalta puolelta edes haluja.
painotan vielä, en ole edes varma että tulisin tuhlaamaan aikaani kirjaan, kaikki kysymykseni oli tiedustelua kannattaako sellaiseen ryhtyä.
Olen aivan erimieltä täällä vellovalle yleiselle mielipiteelle, minusta normaalien ihmisten elämä on arvokasta ja mielenkiintoista, voitte poimia kadunmiehen sattuman varaisesti ja ottaa selvää hänen elämästään, tulette huomaamaan että sieltä löytyy kiinnostava tarina, jokaisella ihmiselle on kiinnostava tarina kerrottavaan mutta useimmiten sen kertomiseen ei tunneta suurtakaan tarvetta. Omaa mahdollista kirjaani en avaa sen enempää, sen voin sanoa ainoastaan että se tulisi olemaan myyntimenestys juuri siinä kerrottujen tarinoiden vuoksi.- 9095
Ennemminkin taisi olla kyse siitä, etteivät vastaukset miellyttäneet.
Tavisten elämän mielenkiintoisuudesta ja arvokkuudesta ei edes ollut kyse, vaan vastattiin kysymyksiin, joita esitit. Asioista voi olla mitä mieltä tahansa, mutta se ei muuta tosiasioita, jotka voisit helposti itsekin todeta tutustumalla kustantamojen kustannusohjelmiin ja bestseller-listauksiin. Lähes kaikki tässä ketjussa minä mukaanlukien olivat sitä mieltä, että oman elämän kirjaaminen kannattaa, vaikka siitä ei myyntimenestystä tulisikaan. Kirjallisuuden ja tarinoiden arvoa ei mitata rahassa, vaikka kustantamot joutuvatkin tekemään kustannuspäätökset sen perusteella, että kirjasta saa edes omansa takaisin. - Wanhawaris
Samaa mieltä 9095 kanssa! Toki tavallisen ihmisen elämä on mielenkiintoista, koska kaikki elämät on erilaisia. Mutta onko taviksen elämästä bestselleriksi? Harvemmin, vaikka itse olisi kuinka vakuuttunut.
Ja vaikka olisi niin eipä se kirjailijasta rikasta tee ellei pysty toistamaan samaa joka vuosi tyyliin Remes ja Tervo.
Toivotan onnea ap:n projektille, mutta odotukset kannattaa pitää realistisena.
- nyhä
9095, olet aivan oikeassa siitä ettei vastaukset miellyttäneet, pikemmin useimmat ärsyttivät negatiivisillä sävyillään. Olen vieraillut about viisi vuotta sitten samojen kysymysteni kanssa tällä palstalla, ei taso ole muuttunut vieläkään. Kun normaalisti kysytään asioita " olen ajatellut mahdollisesti kirjoittaa kirjan, jne.." siihen normaalit ihmiset vastaisivat kannustavasti faktoilla kuinka kannattaa aloittaa ja mistä kannattaa kysellä, täällä vastataan ettei kannata edes aloittaa koska taviksen elämä ei kiinnosta ketään eikä kirjoilla tienaa muut kuin muutamat suomessa !! Kannattaa miettiä onko kyseessä katkeruus omaa surkeutta kohtaan vai muutoin vain keino karkoittaa palstalta pois. Ei kannata siis yrittää mitään.
- Draamassa
Hei Nyhä, yritin ainakin auttaa. Kerroin olevani samantapaisessa tilanteessa. Olen väsännyt hiki päässä tekstiäni, en ole vielä kirjailija. Ihan tavallinen ihminen vain.
Tahdoin rohkaista, että yritä purkaa kokemustasi tekstin muotoon. Se voi tehdä kipeää, kovasti, mutta se on samalla hieno kokemus. Ja sen tekstin voi tosiaankin lähettää arvioitavaksi ja sitä kautta saa hyviä neuvoja, miten edetä eteenpäin.
Olen kirjoittanut tarinani jo kolmeen kertaan. Ei voi kieltää, etteikö päässäni herännyt eräs ajatus: olisiko mahdollista, että olisimme kokeneet samaa?
Tällä palstalla käy oikeasti fiksua väkeä. Olen saanut täältä paljon hyviä neuvoja vuosien varrella. Kirjoittaminen on pitkäjännitteistä puuhaa, varsinkin aloittelijalle. Mutta se on myös jännittävää. Onhan jokainen kirjoittaja ja kirjailija ollut joskus alokas!
Miksi ajatella niin negatiivisesti? Et voi kuin ainoastaan voittaa tarinallasi! Suomessa on oikeasti pienet markkinat ja ahkeria taitavia kirjoittajia on paljon. En oikeasti usko, että kirjan läpi pääsy olisi kiinni pilkkuvirheistä tai yhdyssanoista. Täällä pohjan tähden alla kirjoitettiin käsin, se oli kuulemma täynnä virheitä. Eli: tärkeintä on kirjan sanoma.
Jos sinulla on oikeasti vaikuttava tai koskettava tarina päässäsi, kokeile ihmeessä sen kirjoittamista. Muussa tapauksessa voisit etsiä itsellesi haamukirjoittajan, joka tekee työn puolestasi. Avaa sanallinen arkkusi ja etsi kanava sen ulospääsylle, Nyhä!
Jos nyt löydät tästäkin viestistä jotakin negatiivista purputettavaa, niin minä ainakin nostan kädet ylös ja antaudun. Antaudun sinun kovuudellesi.
Avaimet ovat omissa käsissäsi, eikä ilmaista ateriaa ole olemassakaan. On vain työtä ja hikeä, toivoa parhaasta mahdollisesta tuloksesta. Kun tekee parhaansa, uskoo auringon joskus paistavan myös risukaan.
Minä olen rohkea ja pysyn tällä palstalla, oletko sinä?
- nyhä
draamassa, kiitos sinulle, sain hieman esimakua että täällä on normaaleja ihmisiä joilla on vielä syömähampaat. Tosiaan olen ajatellut haamukirjailijaa avukseni, totuus vaan on etten ole vieläkään varma kannattaa moiseen ryhtyä koska saatan satuttaa tahattomasti useita itsensä tunnistavia henkilöitä sekä saattaa läheiseni tukalaan tilanteeseen paljastuneista uusista puolistani, toisaalta kirjani ei ole aito jos joutuisin liikaa asioita tai niiden sisältöjä muokkaamaan? Helpoin ratkaisu olisi antaa koko hankkeen olla, olla vaiti ja viedä tarinani hautaan mukanani ja jättää arvoitukseksi seikka olisiko se kiinnostanut sitten kuitenkaan ketään.
- Akom
Jotenkin huvittavaa käydä täällä kysymässä samat kysymykset viiden vuoden välein ja sit hermostua kun saa samat vastaukset? Ja vika on tottakai muualla kuin itsessä...
- akomminä
akom, kuinka kommenttisi liittyy mitenkään kirjailijain palstan aiheisiin, olet surkea luuseri joka liikkuu palstoilla kylvämässä kommentteja josko täti olisi setä tai toisinpäin, ei myöskään kommenttini kommenttiisi ole oikeanlainen palstalle jossa keskustellaan kirjallisuuteen liittyvistä asioista. Meitä on moneen junaan...
- Romaani
Viidessä vuodessa olisi saanut jo aika paljon tekstiä kasaan, ehkä koko kirjan. Monet haaveilevat kirjan kirjoittamisesta mutta harva sen lopulta tekee. Kenenkään mielipiteistä se ei synny ja siksi kannattanee aloittaa raapustamaan ideaa ylös. Kustantajille tarjotaan valtavat määrät kirjallisia tuotoksia ja olen sata varma ettei yksikään kustantamo ole kiinnostunut teoksestasi jos on pienikin epäilys että joutuisivat juridiseen vastuuseen tekstistäsi. Intosi on himoa vailla kun odotat muiden hyväksyntää, niin ei kirjaa kirjoiteta. Kaikilla kirjoittajilla on mielestään hyvä idea ja niin pitää ollakin. Olen kirjailijan vaimo ja tiedän mistä puhun joten lukemaan ja kirjoittamaan, pelko pois!
- Kannus
Jos palstan kommenttien perusteella luovut hankkeesta niin ei siihen vissiin alunperin intoa ollutkaan? Mun mielestä täällä on ollut ihan hyviä pointteja esim siitä että hyvä pitää odotukset realistisena.
Kirjoita kirjasi, tee siitä bestselleri niin pääset näyttämään tyypeille täällä että väärässä olivat :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1952609Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten2082374Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en632292Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1841782Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411354Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"121298Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41287Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on201233Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu481225Venäjän sissit lakkojohtajat
Odottavat 'lisätä lakkoja' Toverit käskyttää. Eikä ensimmäinen kerta.31118