Kukaan ollut kihloissa

tai naimisissa milloinkaan?
Ilmianna
Jaa

73 Vastausta


En ikinä. Mielestäni parisuhde on kahden ihmisen välinen sopimus, ja siihen ei tarvita muita osapuolia vahvistukseksi. Tosin olen alkanut miettiä juridisia puolia asiassa viime vuosina, sillä jos minulle sattuisi jotain niin naisystäväni ei olisikaan välttämättä perijäni, joka toisaalta olisi oikeus ja kohtuus.
Ilmianna
Jaa
Kolmesti kihloissa ja kerran naimisissa. :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
41 VASTAUSTA:
Voisi siis sanoa että vakiinnuit vasta juoksut juostuasi :D
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Harmaaritari kirjoitti:
Voisi siis sanoa että vakiinnuit vasta juoksut juostuasi :D
Eiku olin kihloissa 2 (niiden jännämiesten) kanssa ja yhden kunnon miehen kanssa. Jonka kanssa menin naimisiin ja erosinkin. ;)

19-vuotiaana ekan kerran kihloissa. Toka kerta oli 21-vuotiaana ja kolmas 28-vuotiaana.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Eiku olin kihloissa 2 (niiden jännämiesten) kanssa ja yhden kunnon miehen kanssa. Jonka kanssa menin naimisiin ja erosinkin. ;)

19-vuotiaana ekan kerran kihloissa. Toka kerta oli 21-vuotiaana ja kolmas 28-vuotiaana.
On ollut vientiä:)))
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
suosittu kirjoitti:
On ollut vientiä:)))
On ollut joo. Ja tein eilen tuossa väärän laskutoimituksenkin, en ollut 21-vuotias vaan melkein jo 23-vuotias, kun menin toisen kerran kihloihin. Aloin seurustelemaan ko. tyypin kanssa 21-vuotiaana. :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
On ollut joo. Ja tein eilen tuossa väärän laskutoimituksenkin, en ollut 21-vuotias vaan melkein jo 23-vuotias, kun menin toisen kerran kihloihin. Aloin seurustelemaan ko. tyypin kanssa 21-vuotiaana. :)
Elä nyt tuollleen mee muistelemaan. Palstasedät nytkähtää herätä, kun tuollaset tärkeät asiat on noin räikeästi unohdettu. :oD

Huomenta. :o)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tähänsekaappi kirjoitti:
Elä nyt tuollleen mee muistelemaan. Palstasedät nytkähtää herätä, kun tuollaset tärkeät asiat on noin räikeästi unohdettu. :oD

Huomenta. :o)
Huomenta! Haha, sillä voi olla vaikka merkitystä, että onko kuinka kurppana onnistunut rengastamaan jonkun. Unohtuminen onkin juuri se paha juttu, koska eihän mitään tärkeetä saa unohtaa. No se oli silloin, kun pojat halus kihloihin luultavasti siksi, että ei vaan liukene muualle. ;)

Toiset ostaa jotain yhteistä ja toiset ostaa kihlat, ettei akka karkaa. :D
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Huomenta! Haha, sillä voi olla vaikka merkitystä, että onko kuinka kurppana onnistunut rengastamaan jonkun. Unohtuminen onkin juuri se paha juttu, koska eihän mitään tärkeetä saa unohtaa. No se oli silloin, kun pojat halus kihloihin luultavasti siksi, että ei vaan liukene muualle. ;)

Toiset ostaa jotain yhteistä ja toiset ostaa kihlat, ettei akka karkaa. :D
Joo. No itsessä oli kihlojen kohdalla romantikon vikaa ihan. Viime syksynä ihan korkeasta polviasennosta sen sormuksen annoin. Tosin koko oli väärä ja postitin oikeankokoisen, niin posti meinas hukata....liekö oli enne, vai ovatko vaan olleet sekaisin uudesta lajittelujärjestelmästä. :oP
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tähänsekaappi kirjoitti:
Joo. No itsessä oli kihlojen kohdalla romantikon vikaa ihan. Viime syksynä ihan korkeasta polviasennosta sen sormuksen annoin. Tosin koko oli väärä ja postitin oikeankokoisen, niin posti meinas hukata....liekö oli enne, vai ovatko vaan olleet sekaisin uudesta lajittelujärjestelmästä. :oP
Niinhän mä arvan, sen olevan sun kohdalla. Romanttisuutta ja rakkautta. Sitähän sen varmaan jokainen nainen toivoisi olevankin, eikä vain hätäinen päätös sitoa nainen itseensä, ettei se vaan karkaa. :)

Tulee aika kalliiksikin ostella monia kihloja. Nuorena romantikkona noilla asioilla oli enemmän itsellekin merkitystä, sitä ajatteli sen sormuksen olevan totisinta totta ja merkki jostain suuresta ja upeasta rakkaudesta. Sen kun saa sormeensa, niin on jotenkin speciaali oltava. No, todellisuus on näyttänyt ruma naamansa ja hattarat on hajoneet niiden myötä. Se on vaan koru korujen joukossa, jos se ei merkkaa mitään antajilleen.

Symboli muulle maailmalle, että tässä ollaan sitoutuneita ja rengastettuja. Mulla voi olla vähän kyyninen näkökulma. En tietenkään ajattele näin aina ja kaikilla olevan, mutta kärjistetysti. Sormus sormessa ei todista yhtään mitään suhteen laadusta tai voinnin tilasta. :)

Minusta mikä tahansa juttu voi olla symboli rakkaudelle, minkä pariskunta haluaa symbolikseen. Mulle on nykyään tärkeintä, että mä ja kumppani tietää, että me ollaan toisillemme tosissaan kumppaneita. Voidaan sanoa suoraan se kelle vaan, vaikkei sormuksia olekaan sitä symboloimassa.

Ihan rauhassa on saanut silti olla. Miehestä(ni )en tiedä onko se saanut maailmalla rauhassa kulkea, kun ei ole sormusta sormessa. Ei ole ainakaan kertonut, että kukaan olisi hätyytellyt. :D
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Niinhän mä arvan, sen olevan sun kohdalla. Romanttisuutta ja rakkautta. Sitähän sen varmaan jokainen nainen toivoisi olevankin, eikä vain hätäinen päätös sitoa nainen itseensä, ettei se vaan karkaa. :)

Tulee aika kalliiksikin ostella monia kihloja. Nuorena romantikkona noilla asioilla oli enemmän itsellekin merkitystä, sitä ajatteli sen sormuksen olevan totisinta totta ja merkki jostain suuresta ja upeasta rakkaudesta. Sen kun saa sormeensa, niin on jotenkin speciaali oltava. No, todellisuus on näyttänyt ruma naamansa ja hattarat on hajoneet niiden myötä. Se on vaan koru korujen joukossa, jos se ei merkkaa mitään antajilleen.

Symboli muulle maailmalle, että tässä ollaan sitoutuneita ja rengastettuja. Mulla voi olla vähän kyyninen näkökulma. En tietenkään ajattele näin aina ja kaikilla olevan, mutta kärjistetysti. Sormus sormessa ei todista yhtään mitään suhteen laadusta tai voinnin tilasta. :)

Minusta mikä tahansa juttu voi olla symboli rakkaudelle, minkä pariskunta haluaa symbolikseen. Mulle on nykyään tärkeintä, että mä ja kumppani tietää, että me ollaan toisillemme tosissaan kumppaneita. Voidaan sanoa suoraan se kelle vaan, vaikkei sormuksia olekaan sitä symboloimassa.

Ihan rauhassa on saanut silti olla. Miehestä(ni )en tiedä onko se saanut maailmalla rauhassa kulkea, kun ei ole sormusta sormessa. Ei ole ainakaan kertonut, että kukaan olisi hätyytellyt. :D
Tuli mieleeni, että viimeisin kihlautuminen ja kosiminen tapahtui minun toimestani. Minä kosin ex-miestäni. Silläekin hommattiin kaksi sormusta. Kihla ja vihki, miksi? Siksi koska mullakin oli, tasa-arvoa.. Olin niin tosissani kun olla voi, että sen miehen haluan pitää lopun elämääni. Mutta kenpä olis arvannut....

Enpä tiedä, monet miehet pitää huonona, että nainen kosii. Nytkin voisin kosia ja olisin toississani, mutten enää pidä sitä välttämättömänä suhteen kannalta. Kestää jos on kestääkseen sormuksilla ja ilman. :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Niinhän mä arvan, sen olevan sun kohdalla. Romanttisuutta ja rakkautta. Sitähän sen varmaan jokainen nainen toivoisi olevankin, eikä vain hätäinen päätös sitoa nainen itseensä, ettei se vaan karkaa. :)

Tulee aika kalliiksikin ostella monia kihloja. Nuorena romantikkona noilla asioilla oli enemmän itsellekin merkitystä, sitä ajatteli sen sormuksen olevan totisinta totta ja merkki jostain suuresta ja upeasta rakkaudesta. Sen kun saa sormeensa, niin on jotenkin speciaali oltava. No, todellisuus on näyttänyt ruma naamansa ja hattarat on hajoneet niiden myötä. Se on vaan koru korujen joukossa, jos se ei merkkaa mitään antajilleen.

Symboli muulle maailmalle, että tässä ollaan sitoutuneita ja rengastettuja. Mulla voi olla vähän kyyninen näkökulma. En tietenkään ajattele näin aina ja kaikilla olevan, mutta kärjistetysti. Sormus sormessa ei todista yhtään mitään suhteen laadusta tai voinnin tilasta. :)

Minusta mikä tahansa juttu voi olla symboli rakkaudelle, minkä pariskunta haluaa symbolikseen. Mulle on nykyään tärkeintä, että mä ja kumppani tietää, että me ollaan toisillemme tosissaan kumppaneita. Voidaan sanoa suoraan se kelle vaan, vaikkei sormuksia olekaan sitä symboloimassa.

Ihan rauhassa on saanut silti olla. Miehestä(ni )en tiedä onko se saanut maailmalla rauhassa kulkea, kun ei ole sormusta sormessa. Ei ole ainakaan kertonut, että kukaan olisi hätyytellyt. :D
No kyllähän tuo kyynisyys on itsellekin tullut kuvioihin. Olin niin varma rakkaudesta viimeksi, että ajattelin että se "voitaa" kaikki. No ei voitele. ;oP

Mutta kai se on löydettävä ja todettava "oikeaksi", ennenkuin alkaa edes romatisoida suhdetta. Mutta kyllä haluan jotenkin kuitenkin korostaa, jos se "oikea" löytynyt. :o)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tähänsekaappi kirjoitti:
No kyllähän tuo kyynisyys on itsellekin tullut kuvioihin. Olin niin varma rakkaudesta viimeksi, että ajattelin että se "voitaa" kaikki. No ei voitele. ;oP

Mutta kai se on löydettävä ja todettava "oikeaksi", ennenkuin alkaa edes romatisoida suhdetta. Mutta kyllä haluan jotenkin kuitenkin korostaa, jos se "oikea" löytynyt. :o)
Näihän taitaa mennä, että lennokas innokkuus vaihtuu rauhassa etenemiseen, jos on lennokkuudessaan saanut/ottanut siipi osumaa.

Meillä oli kaulakorut miehen kanssa meille symbolina, muut tuskin tajus niistä mitään muuta kuin että sydän viittaa johonkin ihmiseen, jolla on väliä ja joku saattoi ajatella miten lapsellista. Teinien juttuja. Kummallakin puolikas sydän, mutta ne on pöytälaatikossa nykyään. :)

Joo, onhan se sormus vahva perinteinen symbolinen merkki. Ihmisillä on nykyään sormuksia sormet täynnä ja nimettömissä ihan merkityksettömiäkin sormuksia, niistä sinällään aina tiedä mistä se on peräisin. Miehillä nyt harvemmin on kuin se kihlasormus tai vihkisormus.

Parillehan sen täytyykin olla vahva symbolinen esine, vaikkei muut sitä mitään tajuiskaan. :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Näihän taitaa mennä, että lennokas innokkuus vaihtuu rauhassa etenemiseen, jos on lennokkuudessaan saanut/ottanut siipi osumaa.

Meillä oli kaulakorut miehen kanssa meille symbolina, muut tuskin tajus niistä mitään muuta kuin että sydän viittaa johonkin ihmiseen, jolla on väliä ja joku saattoi ajatella miten lapsellista. Teinien juttuja. Kummallakin puolikas sydän, mutta ne on pöytälaatikossa nykyään. :)

Joo, onhan se sormus vahva perinteinen symbolinen merkki. Ihmisillä on nykyään sormuksia sormet täynnä ja nimettömissä ihan merkityksettömiäkin sormuksia, niistä sinällään aina tiedä mistä se on peräisin. Miehillä nyt harvemmin on kuin se kihlasormus tai vihkisormus.

Parillehan sen täytyykin olla vahva symbolinen esine, vaikkei muut sitä mitään tajuiskaan. :)
No persuuksiin tatuoi "Pena forever". XoD
Ja miehelle navan alle, että "Hilikan ommaisuutta" ja nuoli alaspäin. XoD

Joo. No ehkä mä joskus vielä löydän sen joka saa romanttisen Kaapin heräämään. :o)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tähänsekaappi kirjoitti:
No persuuksiin tatuoi "Pena forever". XoD
Ja miehelle navan alle, että "Hilikan ommaisuutta" ja nuoli alaspäin. XoD

Joo. No ehkä mä joskus vielä löydän sen joka saa romanttisen Kaapin heräämään. :o)
Näääää, riittää että se on tatuoitu sydämeen ja aivolohkoihin. :)

Emmää kaipaa mitään voitonmerkkejä, jos mies on mun kanssani, rakastaa mua ja jakaa elämänsä kanssani, niin johan se kertoo kaiken oleellisen. Kaiken mitä kenenkään tarvii tietää. :)

Mutta ilmanmuuta, sormuksia en tuomitse keltään toisilta enkä romanttisia eleitä. Mulla vaan on semmonen antimaterialistinen asenne noihin juttuihin sattuneesta syystä. :)

Kyllä mä kunnioitan jokaisen omaa mielipidettä ja näkemystä tässä asiassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Näääää, riittää että se on tatuoitu sydämeen ja aivolohkoihin. :)

Emmää kaipaa mitään voitonmerkkejä, jos mies on mun kanssani, rakastaa mua ja jakaa elämänsä kanssani, niin johan se kertoo kaiken oleellisen. Kaiken mitä kenenkään tarvii tietää. :)

Mutta ilmanmuuta, sormuksia en tuomitse keltään toisilta enkä romanttisia eleitä. Mulla vaan on semmonen antimaterialistinen asenne noihin juttuihin sattuneesta syystä. :)

Kyllä mä kunnioitan jokaisen omaa mielipidettä ja näkemystä tässä asiassa.
Musta on hyvin romanttista kieltäytyä sormuksista pelkästään periaatteesta. Viranomainen ei valitettavasti kuitenkaan välitä romantiikasta. Se perii esim. perintöveroa enemmän avo- kuin aviopuolisolta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Näääää, riittää että se on tatuoitu sydämeen ja aivolohkoihin. :)

Emmää kaipaa mitään voitonmerkkejä, jos mies on mun kanssani, rakastaa mua ja jakaa elämänsä kanssani, niin johan se kertoo kaiken oleellisen. Kaiken mitä kenenkään tarvii tietää. :)

Mutta ilmanmuuta, sormuksia en tuomitse keltään toisilta enkä romanttisia eleitä. Mulla vaan on semmonen antimaterialistinen asenne noihin juttuihin sattuneesta syystä. :)

Kyllä mä kunnioitan jokaisen omaa mielipidettä ja näkemystä tässä asiassa.
Joo. No tärkeinhän se on se keskinäinen tietous. En mäkään ymmärrä sitä julkista mainostusta. :o)

Mutta on sitä tunteenpaloa vähän ikävä. Kurkelan Jossuakaan ei ole voinut enää kuunnella. Meni koko laulaja jotenkin banniin, kun ei enää vaan voi kuunnella. Kaikkee se hölmö sydän keksii. :o)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
flowersreally kirjoitti:
Musta on hyvin romanttista kieltäytyä sormuksista pelkästään periaatteesta. Viranomainen ei valitettavasti kuitenkaan välitä romantiikasta. Se perii esim. perintöveroa enemmän avo- kuin aviopuolisolta.
Oikeastaan ei tarvitse edes kieltäytyä, kun kumpikin puolisko on samaa mieltä niistä sormuksista ja liitoista. :)

Joo verotus on korkeimman mukaan, jos avoparina alkaa testamentillä perintöä ottamaan. Meillä tässä kohtaa menee nuo perilliset eli yhteiset lapset etusijalle. He perivät minkä perillisinä perinnöksi saavat. Tässä tapauksessa kukaan ei saisi vielä mitään, kun huusholli on velkakoti. Pankkihan nappaa omansa. Mutta tulevaisuudessa ollaan tietoisia siitä, että isin omaisuus jää lapsille. Äidin omaisuus jää lapsille. Me pärjätään omilla oamisuuksilla, jos niin käy, että huushollin omistaja heittää veivinsä kesken leikin. :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tähänsekaappi kirjoitti:
Joo. No tärkeinhän se on se keskinäinen tietous. En mäkään ymmärrä sitä julkista mainostusta. :o)

Mutta on sitä tunteenpaloa vähän ikävä. Kurkelan Jossuakaan ei ole voinut enää kuunnella. Meni koko laulaja jotenkin banniin, kun ei enää vaan voi kuunnella. Kaikkee se hölmö sydän keksii. :o)
Mä itseasiassa ymmärrän sen julkisen mainostuksen, ihmiset on sellaisia. Ne haluaa näkyä ja kuulua onnensa huipulla. Ihan normaalia ihmisten toimintaa. Näyttävät isot ja prameat juhlat yms. Mut sitten loppujen lopuksi se kaikki on ketä varten?

Joo halutaan juhlia, halutaan yhdessä ottaa iloinen tapahtuma vastaan. Kaikki se menee ihan hyvin mun jakeluun. Mutta sitten se, että jos ei sitä kaikkea kaipaa niin se pitäs olla yhtä normaalia ja ok. Mut useinhan se on järkyttävää, jos joku kokee asian omaksi intiimiksi asiaksi. Suku on ensimmäinen, joka vahtaa kuka saa kutsun kihlajaisiin tai häihin ja kuka ei. Jos halutaankin kahdestaan viettää oma juhla. Ennenkuulumatonta. :P

Kaikki jotenkin olettaa aina, että kun pariskunta muodostuu alkaa pian kihlajaiset, häät ja syntyy vauvat ja vaarit ja mammat paasaa jaada jaada. Nyt sitten on asiat mallillaan jne. :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Oikeastaan ei tarvitse edes kieltäytyä, kun kumpikin puolisko on samaa mieltä niistä sormuksista ja liitoista. :)

Joo verotus on korkeimman mukaan, jos avoparina alkaa testamentillä perintöä ottamaan. Meillä tässä kohtaa menee nuo perilliset eli yhteiset lapset etusijalle. He perivät minkä perillisinä perinnöksi saavat. Tässä tapauksessa kukaan ei saisi vielä mitään, kun huusholli on velkakoti. Pankkihan nappaa omansa. Mutta tulevaisuudessa ollaan tietoisia siitä, että isin omaisuus jää lapsille. Äidin omaisuus jää lapsille. Me pärjätään omilla oamisuuksilla, jos niin käy, että huushollin omistaja heittää veivinsä kesken leikin. :)
Mä löysin tällaisen tekstin.

http://www.naimisiin.info/haaopas/avoliitto.html

Avoparien perintöoikeus

Avioliitossa olevilla puolisoilla on toisen puolison kuollessa pääsääntöisesti oikeus saada laskennallisesti puolet puolisoiden yhteisen omaisuuden säästöstä itselleen osituksessa avio-oikeuden nojalla. Jos aviopuolisoilla ei ole rintaperillisiä (siis lapsia tai lapsenlapsia) menee toinen puoli puolisoiden yhteisestä omaisuudesta eloonjääneelle puolisolle perintönä.

Avoparien kohdalla näin ei kuitenkaan tapahdu, koska avopuolisot eivät ole toistensa perillisiä. Ainoa keino periä avopuoliso on testamentti. Avopuolisot voivat laatia keskinäisen testamentin. Koska avopuoliso kuuluu korkeimpaan perintöveroluokkaan, on järkevää pohtia, riittääkö toiselle puolisolle vain hallintaoikeus omaisuuteen, jolloin vältytään suurelta perintöverolta. Tällöin on syytä miettiä joku toissijainen saaja puolison hallintaoikeuden päättymisen jälkeistä aikaa varten. Toissijainen saaja voi hyvin olla esimerkiksi joku avopuolison sukulainen. Hallintaoikeuden testamenttaamisella turvataan avolesken oikeus saada pitää esimerkiksi yhteinen asunto jakamattomana. Avopuolisoilla ei ole asunnon jakamattomana pitämistä varten samanlaista lesken suojasäännöstä tukenaan kuin leskeksi jääneillä aviopuolisoilla on.

Omistusoikeustestamentilla omaisuus siirtyy avopuolisolle testamentin nojalla lopullisesti, jolloin saannosta on maksettava perintövero. Perintöveron määrä avopuolisolla on esimerkiksi käyvältä arvoltaan 100.000 euron asuinhuoneistosta 43.605 euroa eli vajaat 44 % omaisuuden arvosta. Aviopuolisolla perintövero olisi vastaavasta perinnöstä vain 12.647 euroa eli vajaat 13 %, koska aviopuoliso sen lisäksi, että maksaa taulukon mukaan vain kolmanneksen avopuolison verosta, saa tehdä vielä 6.800 euron puolisovähennyksen.

Hallintaoikeustestamentti oikeuttaa avolesken käyttämään kuolleen puolison omaisuutta ja nauttimaan sen tuotosta.

Henkivakuutuksen ottaminen avopuolison turvaksi on myös yksi keino siirtää henkivakuutukseen sidottua pääomaa toiselle avopuolisolle perintöverotta.

Antti Suhonen
As:tsto Suhonen Oy
www.opuslex.fi

Yhteinen lapsi muuttaa tilannetta

Mikäli avoparilla on yhteinen lapsi, niin avokumppani rinnastetaan perintöveron suhteen aviopuolisoon, eikä korotettua perintöveroa mene.

Avopuoliso ei kuitenkaan voi saada leskeneläkettä, mutta avopuolison lapset voivat saada Kelasta lapseneläkettä.

- Eli yhteiset lapset aiheuttavat rinnastuksen aviopuolisoon. No nytpä tiedän senkin. :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Mä löysin tällaisen tekstin.

http://www.naimisiin.info/haaopas/avoliitto.html

Avoparien perintöoikeus

Avioliitossa olevilla puolisoilla on toisen puolison kuollessa pääsääntöisesti oikeus saada laskennallisesti puolet puolisoiden yhteisen omaisuuden säästöstä itselleen osituksessa avio-oikeuden nojalla. Jos aviopuolisoilla ei ole rintaperillisiä (siis lapsia tai lapsenlapsia) menee toinen puoli puolisoiden yhteisestä omaisuudesta eloonjääneelle puolisolle perintönä.

Avoparien kohdalla näin ei kuitenkaan tapahdu, koska avopuolisot eivät ole toistensa perillisiä. Ainoa keino periä avopuoliso on testamentti. Avopuolisot voivat laatia keskinäisen testamentin. Koska avopuoliso kuuluu korkeimpaan perintöveroluokkaan, on järkevää pohtia, riittääkö toiselle puolisolle vain hallintaoikeus omaisuuteen, jolloin vältytään suurelta perintöverolta. Tällöin on syytä miettiä joku toissijainen saaja puolison hallintaoikeuden päättymisen jälkeistä aikaa varten. Toissijainen saaja voi hyvin olla esimerkiksi joku avopuolison sukulainen. Hallintaoikeuden testamenttaamisella turvataan avolesken oikeus saada pitää esimerkiksi yhteinen asunto jakamattomana. Avopuolisoilla ei ole asunnon jakamattomana pitämistä varten samanlaista lesken suojasäännöstä tukenaan kuin leskeksi jääneillä aviopuolisoilla on.

Omistusoikeustestamentilla omaisuus siirtyy avopuolisolle testamentin nojalla lopullisesti, jolloin saannosta on maksettava perintövero. Perintöveron määrä avopuolisolla on esimerkiksi käyvältä arvoltaan 100.000 euron asuinhuoneistosta 43.605 euroa eli vajaat 44 % omaisuuden arvosta. Aviopuolisolla perintövero olisi vastaavasta perinnöstä vain 12.647 euroa eli vajaat 13 %, koska aviopuoliso sen lisäksi, että maksaa taulukon mukaan vain kolmanneksen avopuolison verosta, saa tehdä vielä 6.800 euron puolisovähennyksen.

Hallintaoikeustestamentti oikeuttaa avolesken käyttämään kuolleen puolison omaisuutta ja nauttimaan sen tuotosta.

Henkivakuutuksen ottaminen avopuolison turvaksi on myös yksi keino siirtää henkivakuutukseen sidottua pääomaa toiselle avopuolisolle perintöverotta.

Antti Suhonen
As:tsto Suhonen Oy
www.opuslex.fi

Yhteinen lapsi muuttaa tilannetta

Mikäli avoparilla on yhteinen lapsi, niin avokumppani rinnastetaan perintöveron suhteen aviopuolisoon, eikä korotettua perintöveroa mene.

Avopuoliso ei kuitenkaan voi saada leskeneläkettä, mutta avopuolison lapset voivat saada Kelasta lapseneläkettä.

- Eli yhteiset lapset aiheuttavat rinnastuksen aviopuolisoon. No nytpä tiedän senkin. :)
No tuon takia homoparitkin halusivat avio-oikeuden. :o)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tähänsekaappi kirjoitti:
No tuon takia homoparitkin halusivat avio-oikeuden. :o)
Ilmanmuuta. Onhan hekin toisilleen ne elämän jakavat elämänkumppanit. :)

Sun on mun ja mun on sun...etc.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Mä löysin tällaisen tekstin.

http://www.naimisiin.info/haaopas/avoliitto.html

Avoparien perintöoikeus

Avioliitossa olevilla puolisoilla on toisen puolison kuollessa pääsääntöisesti oikeus saada laskennallisesti puolet puolisoiden yhteisen omaisuuden säästöstä itselleen osituksessa avio-oikeuden nojalla. Jos aviopuolisoilla ei ole rintaperillisiä (siis lapsia tai lapsenlapsia) menee toinen puoli puolisoiden yhteisestä omaisuudesta eloonjääneelle puolisolle perintönä.

Avoparien kohdalla näin ei kuitenkaan tapahdu, koska avopuolisot eivät ole toistensa perillisiä. Ainoa keino periä avopuoliso on testamentti. Avopuolisot voivat laatia keskinäisen testamentin. Koska avopuoliso kuuluu korkeimpaan perintöveroluokkaan, on järkevää pohtia, riittääkö toiselle puolisolle vain hallintaoikeus omaisuuteen, jolloin vältytään suurelta perintöverolta. Tällöin on syytä miettiä joku toissijainen saaja puolison hallintaoikeuden päättymisen jälkeistä aikaa varten. Toissijainen saaja voi hyvin olla esimerkiksi joku avopuolison sukulainen. Hallintaoikeuden testamenttaamisella turvataan avolesken oikeus saada pitää esimerkiksi yhteinen asunto jakamattomana. Avopuolisoilla ei ole asunnon jakamattomana pitämistä varten samanlaista lesken suojasäännöstä tukenaan kuin leskeksi jääneillä aviopuolisoilla on.

Omistusoikeustestamentilla omaisuus siirtyy avopuolisolle testamentin nojalla lopullisesti, jolloin saannosta on maksettava perintövero. Perintöveron määrä avopuolisolla on esimerkiksi käyvältä arvoltaan 100.000 euron asuinhuoneistosta 43.605 euroa eli vajaat 44 % omaisuuden arvosta. Aviopuolisolla perintövero olisi vastaavasta perinnöstä vain 12.647 euroa eli vajaat 13 %, koska aviopuoliso sen lisäksi, että maksaa taulukon mukaan vain kolmanneksen avopuolison verosta, saa tehdä vielä 6.800 euron puolisovähennyksen.

Hallintaoikeustestamentti oikeuttaa avolesken käyttämään kuolleen puolison omaisuutta ja nauttimaan sen tuotosta.

Henkivakuutuksen ottaminen avopuolison turvaksi on myös yksi keino siirtää henkivakuutukseen sidottua pääomaa toiselle avopuolisolle perintöverotta.

Antti Suhonen
As:tsto Suhonen Oy
www.opuslex.fi

Yhteinen lapsi muuttaa tilannetta

Mikäli avoparilla on yhteinen lapsi, niin avokumppani rinnastetaan perintöveron suhteen aviopuolisoon, eikä korotettua perintöveroa mene.

Avopuoliso ei kuitenkaan voi saada leskeneläkettä, mutta avopuolison lapset voivat saada Kelasta lapseneläkettä.

- Eli yhteiset lapset aiheuttavat rinnastuksen aviopuolisoon. No nytpä tiedän senkin. :)
No sen verran näköjään sinuakin kiinnosti, että lähdit asiaa selvittämään. Hyvä.

Vielä: yhteinen lapsi muuttaa tilannetta vain silloin jos isä on lapsensa tunnustanut.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
flowersreally kirjoitti:
Musta on hyvin romanttista kieltäytyä sormuksista pelkästään periaatteesta. Viranomainen ei valitettavasti kuitenkaan välitä romantiikasta. Se perii esim. perintöveroa enemmän avo- kuin aviopuolisolta.
Paitsi tilanteessa, jossa pariskunnalla on tai on ollut yhteinen lapsi ja on keskinäinen testamentti. Tällöin perintövero on sama kuin aviopuolison kohdalla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nainen39vee kirjoitti:
Paitsi tilanteessa, jossa pariskunnalla on tai on ollut yhteinen lapsi ja on keskinäinen testamentti. Tällöin perintövero on sama kuin aviopuolison kohdalla.
Anteeksi, Zönggöhän oli jo tämän infon tänne laittanutkin - innostuin kommentoimaan ennen kuin luin koko ketjun...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
flowersreally kirjoitti:
No sen verran näköjään sinuakin kiinnosti, että lähdit asiaa selvittämään. Hyvä.

Vielä: yhteinen lapsi muuttaa tilannetta vain silloin jos isä on lapsensa tunnustanut.
Tietenkin vain virallinen lapsi huomioidaan, mutta miksi yhdessä asuvan pariskunnan yhteinen lapsi muka ei haluttaisi molempien juridiseksi lapseksi? Nykyisinhän isyydentunnustus tehdään jo raskausaikana, mutta aiemmin jos isä olisi ehtinyt kuolla ennen isyydentunnustusta, isyys olisi saatu vahvistettua kyllä jälkikäteen - laboratoriotutkimuksella. Tämä siksi, että sen katsottiin olevan lapsen etu ja oikeus.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
flowersreally kirjoitti:
No sen verran näköjään sinuakin kiinnosti, että lähdit asiaa selvittämään. Hyvä.

Vielä: yhteinen lapsi muuttaa tilannetta vain silloin jos isä on lapsensa tunnustanut.
Ei kiinnostanut ennen, kuin otit asian puheeksi. Tietysti tarkastin onko asia niin, kuin sanotaan/sanot. Kun kaikenlaista väittämää välillä kuulee ja näkee. Mun mielestä kerran jo aikaisemmin joku kommentoi samasta aiheesta jossain palstoilla, ellei peräti tällä samalla palstallakin, että yhteiset lapset muuttaa asiaa. Ihan muillekin tiedoksi tämä asia yleensä. Vaikka itselle se onkin se ja sama, kunhan lapset on perillisinä. Eikä kukaan kummin kaima Tossusaarelta Lutikkapolku 24. ;)

Henkilökohtaisesti en välttämättä edes haluaisi jäädä samaan kotiin, missä on yhdessä eletty jos ja kun toinen kuolee pois. Vois olla liian kipeää olla siellä yksin, ilman sitä ihmistä jonka kanssa sen kaiken kyhäsi. Miehestä en tiedä, mutta mä luulen että mä joka tapauksessa en kykenisi olemaan samassa huushollissa yksinäni. Tai sitten mä takertuisin liikaakin kaikkeen muistoihin käpertyneenä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nainen39vee kirjoitti:
Anteeksi, Zönggöhän oli jo tämän infon tänne laittanutkin - innostuin kommentoimaan ennen kuin luin koko ketjun...
Ei haittaa yhtään, mäkin aloin muistelemaan lukeneeni aiemmin jo tuosta yhteisestä lapsesta, joka muuttaa käytäntöä. Siksi kaivelin esiinkin tuon tekstin, jonka linkitin. Muillekin tiedoksi, jotka ehkä voivat tietoa tarvitakin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Ei kiinnostanut ennen, kuin otit asian puheeksi. Tietysti tarkastin onko asia niin, kuin sanotaan/sanot. Kun kaikenlaista väittämää välillä kuulee ja näkee. Mun mielestä kerran jo aikaisemmin joku kommentoi samasta aiheesta jossain palstoilla, ellei peräti tällä samalla palstallakin, että yhteiset lapset muuttaa asiaa. Ihan muillekin tiedoksi tämä asia yleensä. Vaikka itselle se onkin se ja sama, kunhan lapset on perillisinä. Eikä kukaan kummin kaima Tossusaarelta Lutikkapolku 24. ;)

Henkilökohtaisesti en välttämättä edes haluaisi jäädä samaan kotiin, missä on yhdessä eletty jos ja kun toinen kuolee pois. Vois olla liian kipeää olla siellä yksin, ilman sitä ihmistä jonka kanssa sen kaiken kyhäsi. Miehestä en tiedä, mutta mä luulen että mä joka tapauksessa en kykenisi olemaan samassa huushollissa yksinäni. Tai sitten mä takertuisin liikaakin kaikkeen muistoihin käpertyneenä.
Niin, pointtihan tässä oli nimenomaan se, että avio- ja avopuoliso ovat edelleen hyvin erilaisessa asemassa juridisesti. Ei kaikilla avopareilla ole lapsia, tai keskinäistä testamenttia. Eikä kaikki avoisät ole tunnustaneet lapsiaan.

Mä en oikein käsitä sitä, miksi romanttiseen ajatteluun ei mahtuisi järki mukaan. Eikö juuri rakkaimpansa haluaisi suojata mahdollisimman hyvin. Onneksi nykylainsäädäntö alkaa tätä lähestyä, mutta se tosiaan edelleen vaatii avopareilta enemmän ”jumppaamista” (ja ne lapset, joita HUOM kaikki eivät halua hankkia). Ihan vaan huvikseenko ihmiset antaisivat mieluummin leijonaosan omaisuudestansa valtiolle kuin rakkaimmalleen?

Ja vaikka sä et haluaisi jäädä yhteiseen asuntoon asumaan puolison kuoleman jälkeen, niin uskoisin suurimman osan kuitenkin pitävän aika rankkana sitä ajatusta että puolisonsa menettämisen rinnalla menettäisi myös kotinsa, ja joutuisi kaiken muun surutyön (ja järjestelyjen) ohella etsimään myös uutta kotia ihan vain siitä syystä, ettei ole tullut romanttisessa mielessään taloudellista suunnittelua harjoittaneeksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nainen39vee kirjoitti:
Tietenkin vain virallinen lapsi huomioidaan, mutta miksi yhdessä asuvan pariskunnan yhteinen lapsi muka ei haluttaisi molempien juridiseksi lapseksi? Nykyisinhän isyydentunnustus tehdään jo raskausaikana, mutta aiemmin jos isä olisi ehtinyt kuolla ennen isyydentunnustusta, isyys olisi saatu vahvistettua kyllä jälkikäteen - laboratoriotutkimuksella. Tämä siksi, että sen katsottiin olevan lapsen etu ja oikeus.
Niinpä, en tiedä miksi yhteiset lapset pitäisi kieltää tai miksei niitä voisi tunnustaa omikseen. Minusta oli hauskaa jollain tavalla, kun mentiin kummankin lapsen syntymän jälkeen isyyttä tunnustamaan. Ja siellä kysyttiin sitten, että antaako äiti luvan isäksi tunnustautuneen ottaa vastuutaa mm. lapsen asioista, kuten tiedoksi antoja neuvoloista yms. tahoilta. Se piti erikseen tunnustaa vielä sen päälle, että mies jo isyytensä tunnusti minun luvallani. Eli tämä yhteishuoltajuus.

Ei tullut ees mieleen, että kun mies kerran asuu meidän kanssa, tulee tunnustamaan lapsensa ja minun kanssa vielä, että siinä sitten sanois, joo ei saa mies ottaa mitään kantaa lapsien asioihin. Mutta kyllä lapset saa sen periä kuitenkin. x)

Kaikki pitää sopia paperilla, koska lapset ovat virallisesti äidin, kunnes toisin sovitaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
flowersreally kirjoitti:
Niin, pointtihan tässä oli nimenomaan se, että avio- ja avopuoliso ovat edelleen hyvin erilaisessa asemassa juridisesti. Ei kaikilla avopareilla ole lapsia, tai keskinäistä testamenttia. Eikä kaikki avoisät ole tunnustaneet lapsiaan.

Mä en oikein käsitä sitä, miksi romanttiseen ajatteluun ei mahtuisi järki mukaan. Eikö juuri rakkaimpansa haluaisi suojata mahdollisimman hyvin. Onneksi nykylainsäädäntö alkaa tätä lähestyä, mutta se tosiaan edelleen vaatii avopareilta enemmän ”jumppaamista” (ja ne lapset, joita HUOM kaikki eivät halua hankkia). Ihan vaan huvikseenko ihmiset antaisivat mieluummin leijonaosan omaisuudestansa valtiolle kuin rakkaimmalleen?

Ja vaikka sä et haluaisi jäädä yhteiseen asuntoon asumaan puolison kuoleman jälkeen, niin uskoisin suurimman osan kuitenkin pitävän aika rankkana sitä ajatusta että puolisonsa menettämisen rinnalla menettäisi myös kotinsa, ja joutuisi kaiken muun surutyön (ja järjestelyjen) ohella etsimään myös uutta kotia ihan vain siitä syystä, ettei ole tullut romanttisessa mielessään taloudellista suunnittelua harjoittaneeksi.
Tottahan tuokin kaikki on, eikä yhtään enempää väärin kuin omatkaan aatokseni. Kukin pariskunta taaplaa tyylillään ja sen vuoksihan juuri on hyvä, että asioista ollaan perillä. :)
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
flowersreally kirjoitti:
Niin, pointtihan tässä oli nimenomaan se, että avio- ja avopuoliso ovat edelleen hyvin erilaisessa asemassa juridisesti. Ei kaikilla avopareilla ole lapsia, tai keskinäistä testamenttia. Eikä kaikki avoisät ole tunnustaneet lapsiaan.

Mä en oikein käsitä sitä, miksi romanttiseen ajatteluun ei mahtuisi järki mukaan. Eikö juuri rakkaimpansa haluaisi suojata mahdollisimman hyvin. Onneksi nykylainsäädäntö alkaa tätä lähestyä, mutta se tosiaan edelleen vaatii avopareilta enemmän ”jumppaamista” (ja ne lapset, joita HUOM kaikki eivät halua hankkia). Ihan vaan huvikseenko ihmiset antaisivat mieluummin leijonaosan omaisuudestansa valtiolle kuin rakkaimmalleen?

Ja vaikka sä et haluaisi jäädä yhteiseen asuntoon asumaan puolison kuoleman jälkeen, niin uskoisin suurimman osan kuitenkin pitävän aika rankkana sitä ajatusta että puolisonsa menettämisen rinnalla menettäisi myös kotinsa, ja joutuisi kaiken muun surutyön (ja järjestelyjen) ohella etsimään myös uutta kotia ihan vain siitä syystä, ettei ole tullut romanttisessa mielessään taloudellista suunnittelua harjoittaneeksi.
"Niin, pointtihan tässä oli nimenomaan se, että avio- ja avopuoliso ovat edelleen hyvin erilaisessa asemassa juridisesti. Ei kaikilla avopareilla ole lapsia, tai keskinäistä testamenttia. Eikä kaikki avoisät ole tunnustaneet lapsiaan."

No täytyy kyllä sanoa, että jos jonkun isyyttä ei ole virallistettu, vaikka perheenä asutaan, niin se kuulostaa enemmänkin siltä, että taustalla on jotain ongelmia - ei kukaan normaali-ihminen toimi noin.

Avio- ja avopuolisot ovat erilaisessa asemassa, mutta ihmisillä on kummallisia virhekäsityksiä sen suhteen, miten se vaikuttaa. Joissain tapauksissa avioliitto ei muuta tilannetta käytännössä ollenkaan. Joissain tapauksissa avoliitto voi olla jopa parempi ratkaisu. Kaikki tilanteet kun ovat erilaisia.

"Mä en oikein käsitä sitä, miksi romanttiseen ajatteluun ei mahtuisi järki mukaan. Eikö juuri rakkaimpansa haluaisi suojata mahdollisimman hyvin. Onneksi nykylainsäädäntö alkaa tätä lähestyä, mutta se tosiaan edelleen vaatii avopareilta enemmän ”jumppaamista” (ja ne lapset, joita HUOM kaikki eivät halua hankkia). Ihan vaan huvikseenko ihmiset antaisivat mieluummin leijonaosan omaisuudestansa valtiolle kuin rakkaimmalleen?"

Ei se omaisuus valtiolle mene, vaan lähisukulaisille. Toki, jos heitä ei ole, silloin menee valtiolle. Mutta joissain tapauksissa voi olla ihan perusteltua, että vainajan sisarus perii vaikka vanhemmilta saadun kesämökkiosuuden. Ja toisaalta jos molemmilla puolisoilla on omaa omaisuutta, ei tarvita perintöä "suojaksi", kun se suoja tulee omasta takaa. Usein elää sitkeästi se käsitys, että vainaja on aina rikas ja leski rutiköyhä - voihan tuo mennä toisinkinpäin, mutta useimmin todennäköisesti joko molemmat ovat köyhiä tai molemmilla on omaisuutta.

"Ja vaikka sä et haluaisi jäädä yhteiseen asuntoon asumaan puolison kuoleman jälkeen, niin uskoisin suurimman osan kuitenkin pitävän aika rankkana sitä ajatusta että puolisonsa menettämisen rinnalla menettäisi myös kotinsa, ja joutuisi kaiken muun surutyön (ja järjestelyjen) ohella etsimään myös uutta kotia ihan vain siitä syystä, ettei ole tullut romanttisessa mielessään taloudellista suunnittelua harjoittaneeksi. "

Tai sitten osaa vainajan perillisiltä oman osuutensa asunnosta :) Toki tässä kohtaa olisi tullut halvemmaksi mennä naimisiin, mutta pointti on se, että ei leski aina joudu lähtemään asunnosta.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Tottahan tuokin kaikki on, eikä yhtään enempää väärin kuin omatkaan aatokseni. Kukin pariskunta taaplaa tyylillään ja sen vuoksihan juuri on hyvä, että asioista ollaan perillä. :)
Meillä tuskin olisi muuta kuin vuokrakoti, jos oltaisiin vain kahdestaan. Tai asuttais edelleen mun osakekämpässä. Perittävänä olis lähinnä irtaimistoa. Niinpä tämä aihe perinnön takaaminen sinällään ei kosketa samoin itseä, kuten se koskettaa heitä jotka omistavat enemmän ja ovat lapsettomia.

Mä luulen, että lapsien kasvettua isoksi meilläkin kuviot muuttuu. Välttämättä ei ole enää samanlaista halua omakotiasumiseen tai edes omistusasumiseen. Voidaan lähteä ulkomaille vaikka lusmuilemaan.

Toki tajuan, että omaisuutta ei haluta sinne Tossusaarelle ventovieraille laittaa, kun sen voi puolisollekin jättää. Se oli yksi syy miksi joskus avioiduin aiemmin. Lapseton pariskunta, omistuasunto jne. Ideana se, että puolisolle kaikki jos itse kuolee.

Nyt on asiat toisin. On lapset ja kyky pärjätä yksin ja yhdessä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Meillä tuskin olisi muuta kuin vuokrakoti, jos oltaisiin vain kahdestaan. Tai asuttais edelleen mun osakekämpässä. Perittävänä olis lähinnä irtaimistoa. Niinpä tämä aihe perinnön takaaminen sinällään ei kosketa samoin itseä, kuten se koskettaa heitä jotka omistavat enemmän ja ovat lapsettomia.

Mä luulen, että lapsien kasvettua isoksi meilläkin kuviot muuttuu. Välttämättä ei ole enää samanlaista halua omakotiasumiseen tai edes omistusasumiseen. Voidaan lähteä ulkomaille vaikka lusmuilemaan.

Toki tajuan, että omaisuutta ei haluta sinne Tossusaarelle ventovieraille laittaa, kun sen voi puolisollekin jättää. Se oli yksi syy miksi joskus avioiduin aiemmin. Lapseton pariskunta, omistuasunto jne. Ideana se, että puolisolle kaikki jos itse kuolee.

Nyt on asiat toisin. On lapset ja kyky pärjätä yksin ja yhdessä.
Tai voi koskettaa uusioperheitäkin kyllä. Mutta, nyt työntouhuun illaksi. Iltoja! :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Tottahan tuokin kaikki on, eikä yhtään enempää väärin kuin omatkaan aatokseni. Kukin pariskunta taaplaa tyylillään ja sen vuoksihan juuri on hyvä, että asioista ollaan perillä. :)
En mä näe sun valinnoissasi mitään väärää.

Kunhan halusin vain hieman ”herätellä” – yllättävän moni avopareista kun ei noista ole tietoinen. Ja nykyajan uusioperheethän tekee tuon kuvion vielä paljon monimutkaisemmaksi.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
flowersreally kirjoitti:
En mä näe sun valinnoissasi mitään väärää.

Kunhan halusin vain hieman ”herätellä” – yllättävän moni avopareista kun ei noista ole tietoinen. Ja nykyajan uusioperheethän tekee tuon kuvion vielä paljon monimutkaisemmaksi.
Veikkaan, että kyllä niistä ollaan ihan tietoisia. Eikä uusperhekuviot tuota monimutkaisemmaksi tee. Yllättävän moni ei myöskään tajua sitä, että lapset perivät aina vanhempansa. Vaikka kuinka olisi naimisissa, niin lapset perivät. Ei niitä uusperhekuvion lapsia saa avioliitolla tehtyä perinnöttömäksi ;) Ja hyvä niin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nainen39vee kirjoitti:
"Niin, pointtihan tässä oli nimenomaan se, että avio- ja avopuoliso ovat edelleen hyvin erilaisessa asemassa juridisesti. Ei kaikilla avopareilla ole lapsia, tai keskinäistä testamenttia. Eikä kaikki avoisät ole tunnustaneet lapsiaan."

No täytyy kyllä sanoa, että jos jonkun isyyttä ei ole virallistettu, vaikka perheenä asutaan, niin se kuulostaa enemmänkin siltä, että taustalla on jotain ongelmia - ei kukaan normaali-ihminen toimi noin.

Avio- ja avopuolisot ovat erilaisessa asemassa, mutta ihmisillä on kummallisia virhekäsityksiä sen suhteen, miten se vaikuttaa. Joissain tapauksissa avioliitto ei muuta tilannetta käytännössä ollenkaan. Joissain tapauksissa avoliitto voi olla jopa parempi ratkaisu. Kaikki tilanteet kun ovat erilaisia.

"Mä en oikein käsitä sitä, miksi romanttiseen ajatteluun ei mahtuisi järki mukaan. Eikö juuri rakkaimpansa haluaisi suojata mahdollisimman hyvin. Onneksi nykylainsäädäntö alkaa tätä lähestyä, mutta se tosiaan edelleen vaatii avopareilta enemmän ”jumppaamista” (ja ne lapset, joita HUOM kaikki eivät halua hankkia). Ihan vaan huvikseenko ihmiset antaisivat mieluummin leijonaosan omaisuudestansa valtiolle kuin rakkaimmalleen?"

Ei se omaisuus valtiolle mene, vaan lähisukulaisille. Toki, jos heitä ei ole, silloin menee valtiolle. Mutta joissain tapauksissa voi olla ihan perusteltua, että vainajan sisarus perii vaikka vanhemmilta saadun kesämökkiosuuden. Ja toisaalta jos molemmilla puolisoilla on omaa omaisuutta, ei tarvita perintöä "suojaksi", kun se suoja tulee omasta takaa. Usein elää sitkeästi se käsitys, että vainaja on aina rikas ja leski rutiköyhä - voihan tuo mennä toisinkinpäin, mutta useimmin todennäköisesti joko molemmat ovat köyhiä tai molemmilla on omaisuutta.

"Ja vaikka sä et haluaisi jäädä yhteiseen asuntoon asumaan puolison kuoleman jälkeen, niin uskoisin suurimman osan kuitenkin pitävän aika rankkana sitä ajatusta että puolisonsa menettämisen rinnalla menettäisi myös kotinsa, ja joutuisi kaiken muun surutyön (ja järjestelyjen) ohella etsimään myös uutta kotia ihan vain siitä syystä, ettei ole tullut romanttisessa mielessään taloudellista suunnittelua harjoittaneeksi. "

Tai sitten osaa vainajan perillisiltä oman osuutensa asunnosta :) Toki tässä kohtaa olisi tullut halvemmaksi mennä naimisiin, mutta pointti on se, että ei leski aina joudu lähtemään asunnosta.
”No täytyy kyllä sanoa, että jos jonkun isyyttä ei ole virallistettu, vaikka perheenä asutaan, niin se kuulostaa enemmänkin siltä, että taustalla on jotain ongelmia - ei kukaan normaali-ihminen toimi noin. ”

Avoparien pitää erikseen käydä tunnustamassa isyys. Tietoisuus asioista (mm. neuvolan toiminnan kautta) on lisännyt tunnustamismenettelyä, mutta edelleen se osalta avopareja jää, ihan niiltä normaaleiltakin.

”Ei se omaisuus valtiolle mene, vaan lähisukulaisille.”

Kun puhuin_leijonaosasta_omaisuutta, tarkoitin juurikin tuota eroa veroprosentissa (44% versus 13%). Jotkut avolesket joutuvat lähtemään kodistaan, kun ei ole varaa maksaa 44% perintöveroa (vaikka olisivat omistaneet 50% yhteisestä kodista). Minusta on tyhmää antaa 44% mistä tahansa omaisuudesta perintöverona valtiolle, mutta jokaisella on tietysti oikeus tehdä omaisuudellaan mitä haluaa.

”ei leski aina joudu lähtemään asunnosta”

Enpä tainnut tuollaista missään väittääkään.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Ilmanmuuta. Onhan hekin toisilleen ne elämän jakavat elämänkumppanit. :)

Sun on mun ja mun on sun...etc.
Heh. Kunnon sananvaihto ollut täällä kun haaveksin sohvalla selällään höyhen suunpäällä kuorsauksen tahtiin leijaillen. :o)

Joo. Perimiskysymyksen ja muut juridiset asiatkin kannattaa pitää selvillä. Yhteisen elämän voi ja kannattaakin turvata lakiteitse selväksi. Avioliittoonkin voi raapustaa avioehdon, niin ei tarvitse pelätä putsautuvansa toisen toimesta, mutta esimerkiksi kuolemantapauksessa olisi toinen juttu...

Itsellä ei leiju nää kuitenkaan päällimmäisenä, niin hiukan olen jättänyt pohdinnat hivenen ennenaikaisena vähän myöhemmäksi. :o) Tämänhekisten suhteiden kohdalla yhteinen omaisuus ollut hammastahnatötterön kokoluokkaa, ettei ole tarvinnut rätinkejä vielä paperille laitella. XoD
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nainen39vee kirjoitti:
Veikkaan, että kyllä niistä ollaan ihan tietoisia. Eikä uusperhekuviot tuota monimutkaisemmaksi tee. Yllättävän moni ei myöskään tajua sitä, että lapset perivät aina vanhempansa. Vaikka kuinka olisi naimisissa, niin lapset perivät. Ei niitä uusperhekuvion lapsia saa avioliitolla tehtyä perinnöttömäksi ;) Ja hyvä niin.
No eipä zönkkökään tiennyt ennen kuin kävi tarkistamassa.

Yllättävän moni ei myöskään tajua sitä, että lapsettomien parien osuus väestöstä lisääntyy vuosi vuodelta.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
flowersreally kirjoitti:
”No täytyy kyllä sanoa, että jos jonkun isyyttä ei ole virallistettu, vaikka perheenä asutaan, niin se kuulostaa enemmänkin siltä, että taustalla on jotain ongelmia - ei kukaan normaali-ihminen toimi noin. ”

Avoparien pitää erikseen käydä tunnustamassa isyys. Tietoisuus asioista (mm. neuvolan toiminnan kautta) on lisännyt tunnustamismenettelyä, mutta edelleen se osalta avopareja jää, ihan niiltä normaaleiltakin.

”Ei se omaisuus valtiolle mene, vaan lähisukulaisille.”

Kun puhuin_leijonaosasta_omaisuutta, tarkoitin juurikin tuota eroa veroprosentissa (44% versus 13%). Jotkut avolesket joutuvat lähtemään kodistaan, kun ei ole varaa maksaa 44% perintöveroa (vaikka olisivat omistaneet 50% yhteisestä kodista). Minusta on tyhmää antaa 44% mistä tahansa omaisuudesta perintöverona valtiolle, mutta jokaisella on tietysti oikeus tehdä omaisuudellaan mitä haluaa.

”ei leski aina joudu lähtemään asunnosta”

Enpä tainnut tuollaista missään väittääkään.
"Avoparien pitää erikseen käydä tunnustamassa isyys. Tietoisuus asioista (mm. neuvolan toiminnan kautta) on lisännyt tunnustamismenettelyä, mutta edelleen se osalta avopareja jää, ihan niiltä normaaleiltakin."

Itse asiassa en usko, että on juurikaan avopareja, jotka eivät olisi hoitaneet tätä isyysasiaa kuntoon. Ensinnäkin siitä tulee automaattisesti kirje kotiin, eli asia ei voi jäädä siksi, että joku tollo ei muka tietäisi että niin kuuluisi tehdä. Ja toiseksi en kyllä hetkeäkään usko, että ihmiset pitäisivät asiaa niin yhdentekevänä, että eivät hoitaisi sitä. Aina voi olla joku poikkeustapaus, joka ei vaan hoida tärkeitäkään asioita, mutta silloin taustalla lienee vähän muitakin ongelmia.

"Kun puhuin_leijonaosasta_omaisuutta, tarkoitin juurikin tuota eroa veroprosentissa (44% versus 13%). Jotkut avolesket joutuvat lähtemään kodistaan, kun ei ole varaa maksaa 44% perintöveroa (vaikka olisivat omistaneet 50% yhteisestä kodista). Minusta on tyhmää antaa 44% mistä tahansa omaisuudesta perintöverona valtiolle, mutta jokaisella on tietysti oikeus tehdä omaisuudellaan mitä haluaa. "

Olet toki oikeassa. Mutta siinä tapauksessa, että omaisuutta ei ole, ei avioliitollakaan ole mitään merkitystä - jos esimerkiksi ei omisteta asuntoa yhdessä tms. Ja sitten taas, jos omaisuutta on, voi joissain tapauksissa olla muita syitä, miksi avioliittoon ei ole haluttu mennä. Siihenkin voi olla ihan rationaaliset perustelut.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nainen39vee kirjoitti:
"Avoparien pitää erikseen käydä tunnustamassa isyys. Tietoisuus asioista (mm. neuvolan toiminnan kautta) on lisännyt tunnustamismenettelyä, mutta edelleen se osalta avopareja jää, ihan niiltä normaaleiltakin."

Itse asiassa en usko, että on juurikaan avopareja, jotka eivät olisi hoitaneet tätä isyysasiaa kuntoon. Ensinnäkin siitä tulee automaattisesti kirje kotiin, eli asia ei voi jäädä siksi, että joku tollo ei muka tietäisi että niin kuuluisi tehdä. Ja toiseksi en kyllä hetkeäkään usko, että ihmiset pitäisivät asiaa niin yhdentekevänä, että eivät hoitaisi sitä. Aina voi olla joku poikkeustapaus, joka ei vaan hoida tärkeitäkään asioita, mutta silloin taustalla lienee vähän muitakin ongelmia.

"Kun puhuin_leijonaosasta_omaisuutta, tarkoitin juurikin tuota eroa veroprosentissa (44% versus 13%). Jotkut avolesket joutuvat lähtemään kodistaan, kun ei ole varaa maksaa 44% perintöveroa (vaikka olisivat omistaneet 50% yhteisestä kodista). Minusta on tyhmää antaa 44% mistä tahansa omaisuudesta perintöverona valtiolle, mutta jokaisella on tietysti oikeus tehdä omaisuudellaan mitä haluaa. "

Olet toki oikeassa. Mutta siinä tapauksessa, että omaisuutta ei ole, ei avioliitollakaan ole mitään merkitystä - jos esimerkiksi ei omisteta asuntoa yhdessä tms. Ja sitten taas, jos omaisuutta on, voi joissain tapauksissa olla muita syitä, miksi avioliittoon ei ole haluttu mennä. Siihenkin voi olla ihan rationaaliset perustelut.
" Ja sitten taas, jos omaisuutta on, voi joissain tapauksissa olla muita syitä, miksi avioliittoon ei ole haluttu mennä. "

Avioliiton kaikki hyödyt ovat vain taloudellisia. Avioliiton riski on vetää puoleensa taloudellisista hyödyistä kiinnostuneita ihmisiä.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
tähänsekaappi kirjoitti:
Heh. Kunnon sananvaihto ollut täällä kun haaveksin sohvalla selällään höyhen suunpäällä kuorsauksen tahtiin leijaillen. :o)

Joo. Perimiskysymyksen ja muut juridiset asiatkin kannattaa pitää selvillä. Yhteisen elämän voi ja kannattaakin turvata lakiteitse selväksi. Avioliittoonkin voi raapustaa avioehdon, niin ei tarvitse pelätä putsautuvansa toisen toimesta, mutta esimerkiksi kuolemantapauksessa olisi toinen juttu...

Itsellä ei leiju nää kuitenkaan päällimmäisenä, niin hiukan olen jättänyt pohdinnat hivenen ennenaikaisena vähän myöhemmäksi. :o) Tämänhekisten suhteiden kohdalla yhteinen omaisuus ollut hammastahnatötterön kokoluokkaa, ettei ole tarvinnut rätinkejä vielä paperille laitella. XoD
Se on vaan hyvä, että asiat tulee selviksi ja tietoa karttuu. :)

Toi aviehtokaan ei ole ihan noin yksiselitteinen juttu, kun ihmiset ajattelee sen olevan. Että se aina suojaa kaiken omaisuuden automaattisesti, kun vaan tekee avioehdon. Usein unohtuu sisällyttää omaisuutta avioehdon piiriin, kaikki ei valu automaattisesti sen sisään. Uudet ja vanhat omaisuudet siis etunenänässä.

Toinen asia mikä usein jää kokonaan pimentoon ihmisiltä, että tilanteessa jossa omaisuuden jakaminen olisi toista osapuolta kohtaan kohtuutonta, avioehdosta voidaan oikeuden päätöksellä poiketa ja jakaa se tasapuolisemmin. Niin, että toinenkin osapuoli saa oikeuden toteutumisen vuoksi kohtuullisen osuuden.

Tää on asia jota en ole itse keksinyt mistään, vaan ihan tuomarin omalla suulla sanottua. Kun itse olen ollut avioehtoa tekemässä hänen ja silloisen puolisoni kanssa. :)

Joo, eipä mullakaan ole koskaan huushollia isompaa ollut jaettavaksi laittaa. Roope-Ankka sentään ole. :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa

Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Kommentoi
Ilmianna
Jaa

Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Kommentoi
Ilmianna
Jaa

Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jaaha tuplaklikkaus. :D

No tulee ainakin asia selväksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kahdesti kihloissa ja toisen kanssa menin myös naimisiin ja erosin. No big deal.
Ilmianna
Jaa
Oho, eksyin! Tänne palstalle. Olen siis 53 v mies enkä ole koskaan seurustellut enkä tiedä mitä haluan tai kai minä haluan suhteen sopivaan naiseen, ikä ei ole kriteeri mutta ei ainakaan vanhempi itseäni eikä alle 33 tai sinnepäin ? Mitään vikka minussa ei ole mutta näin se vaan menee nämä jutut, meitä on paljon.
Olishan se kiva se suhde vai olisko ?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
"Meitä on paljon"
Luulisin että ei ole paljon ihmisiä jotka ei koskaan ole seurustellut.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
76543210 kirjoitti:
"Meitä on paljon"
Luulisin että ei ole paljon ihmisiä jotka ei koskaan ole seurustellut.
Tuhansia varmaan yli viiskymppisiä mutta en tarkoita että olis satatuhatta.
Nyt kun ajattelee mikä kauhea epäonnistumisen mahdollisuus jos olis alle nelikymppisenä mennyt naimisiin niin voi olla tyytyväinen että on kulkenut tämän tien. Erittäin usein kyllä kuvittelin ( todella tyhmästi) eräitä henkilöitä itselle sopiviksi mutta olen huomannut mikä virhe olis ollut sen ja sen kanssa alkaa seurusteleen. Kyllä sinkkuudella on paljon hyviä puolia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olin kerran kihloissa 30 vuotta.
Ilmianna
Jaa
Kerran kihloissa.......😯
Ilmianna
Jaa
Kerran kihloissa, joskus 15 vuotta aitten. Sen jälkeen ei ole ollu ketää passattavana
Ilmianna
Jaa
En. En ole😂Mutta avoliitossa olen virallisesti.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
9 VASTAUSTA:
Siis 14v ja 5lasta saman miehen kanssa eli ei sormuksia. Oli mulla kerran harjoitussormus kun tuli kesken kassajonon iskemään ja ukko karkasi lehtihyllylle. Olin monttu auki ja hädissäni esikoinen oli kärryissä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Avoliitossa myös virallisesti, näkyy olevan virastoissakin kuten Kela ja verottaja virallisesti merkattu puolisoiksi. Vaikkei siis naimisissa ollakaan eikä kihloissakaan. :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Avoliitossa myös virallisesti, näkyy olevan virastoissakin kuten Kela ja verottaja virallisesti merkattu puolisoiksi. Vaikkei siis naimisissa ollakaan eikä kihloissakaan. :)
On ukko ollut menossa naimisiin kun olin noin 22v just lapsi tullut. Osti minulle kesä helteenä ruusupuskan mutta en osannut arvostaa sitä kun kuumassa autossa istuin ja toivoin kylmää pienen lapsen kanssa.

se suunnitteli ja puhunut minun naimiseen viemisestä.
monesti kysynyt vuosien varrella mutta en halua vielä mutta oon lupautunut vaikka silloin mietin että meen vasta vanhuksena. Minusta oli hassu kun pullontölkin renkaan kanssa kysyy naimiseen ja vähän loukkaannuin.

On ollut liian ikävä menneisyys ja luotettavuus oli niin hatara mutta enkä halu mitään epämiellyttäviä häitä.

Haluan naimisiin kun niistä tulee mieleiset ja oon tässä jo suunnitellut niitä sen jälkeen kun tiesin hänen haluavan luulin että se on vain naisten juttu haluta😂
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
valtakunta kirjoitti:
On ukko ollut menossa naimisiin kun olin noin 22v just lapsi tullut. Osti minulle kesä helteenä ruusupuskan mutta en osannut arvostaa sitä kun kuumassa autossa istuin ja toivoin kylmää pienen lapsen kanssa.

se suunnitteli ja puhunut minun naimiseen viemisestä.
monesti kysynyt vuosien varrella mutta en halua vielä mutta oon lupautunut vaikka silloin mietin että meen vasta vanhuksena. Minusta oli hassu kun pullontölkin renkaan kanssa kysyy naimiseen ja vähän loukkaannuin.

On ollut liian ikävä menneisyys ja luotettavuus oli niin hatara mutta enkä halu mitään epämiellyttäviä häitä.

Haluan naimisiin kun niistä tulee mieleiset ja oon tässä jo suunnitellut niitä sen jälkeen kun tiesin hänen haluavan luulin että se on vain naisten juttu haluta😂
Vaikka haluan vähän mutta paljon myös ihmisarvoa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
valtakunta kirjoitti:
On ukko ollut menossa naimisiin kun olin noin 22v just lapsi tullut. Osti minulle kesä helteenä ruusupuskan mutta en osannut arvostaa sitä kun kuumassa autossa istuin ja toivoin kylmää pienen lapsen kanssa.

se suunnitteli ja puhunut minun naimiseen viemisestä.
monesti kysynyt vuosien varrella mutta en halua vielä mutta oon lupautunut vaikka silloin mietin että meen vasta vanhuksena. Minusta oli hassu kun pullontölkin renkaan kanssa kysyy naimiseen ja vähän loukkaannuin.

On ollut liian ikävä menneisyys ja luotettavuus oli niin hatara mutta enkä halu mitään epämiellyttäviä häitä.

Haluan naimisiin kun niistä tulee mieleiset ja oon tässä jo suunnitellut niitä sen jälkeen kun tiesin hänen haluavan luulin että se on vain naisten juttu haluta😂
Joku joskus sanoi mulle, että lähempänä elämän ehtoopuolia kannattaa mennä viimeistään naimisiin. Ennen kun kuukahtaa. On sitten perintö taattu. Kuulema hirmu usein vanhemmat ihmiset avioituvat taatakseen toiselle omaisuutta.

Tiedä häntä miten totta väittämä on, mutta ihan mahdollista että se on. :)

Näin naimisissa olleena tiedän sanoa, ettei se muuta mitään miksikään kuin juridisesti. Yhtään hauskempaa se suhde ei ole, kuin ennen avioliittoakaan. Se on kuin toi tatuointi, se näkyy mutta ei tunnu. Se huomataan, mutta siitä ei piitata. Se joka piittaa on kantajat itse. :)

Meinaatko isot satuhäät pitää vai pienet ja intiimit läheisemmille?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Joku joskus sanoi mulle, että lähempänä elämän ehtoopuolia kannattaa mennä viimeistään naimisiin. Ennen kun kuukahtaa. On sitten perintö taattu. Kuulema hirmu usein vanhemmat ihmiset avioituvat taatakseen toiselle omaisuutta.

Tiedä häntä miten totta väittämä on, mutta ihan mahdollista että se on. :)

Näin naimisissa olleena tiedän sanoa, ettei se muuta mitään miksikään kuin juridisesti. Yhtään hauskempaa se suhde ei ole, kuin ennen avioliittoakaan. Se on kuin toi tatuointi, se näkyy mutta ei tunnu. Se huomataan, mutta siitä ei piitata. Se joka piittaa on kantajat itse. :)

Meinaatko isot satuhäät pitää vai pienet ja intiimit läheisemmille?
"Joku joskus sanoi mulle, että lähempänä elämän ehtoopuolia kannattaa mennä viimeistään naimisiin. Ennen kun kuukahtaa. On sitten perintö taattu. Kuulema hirmu usein vanhemmat ihmiset avioituvat taatakseen toiselle omaisuutta. "

Itselläni on lapsia ja he ovat yksi syy, miksi en halua mennä naimisiin. Haluan nimenomaan, että lapseni perivät minut.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Nainen39vee kirjoitti:
"Joku joskus sanoi mulle, että lähempänä elämän ehtoopuolia kannattaa mennä viimeistään naimisiin. Ennen kun kuukahtaa. On sitten perintö taattu. Kuulema hirmu usein vanhemmat ihmiset avioituvat taatakseen toiselle omaisuutta. "

Itselläni on lapsia ja he ovat yksi syy, miksi en halua mennä naimisiin. Haluan nimenomaan, että lapseni perivät minut.
Ymmärrän. Näin mekin olemme ajatelleet, vaikka lapset ovat meidän yhteiset. Olemme kuitenkin miettineet asioita ja tulleet loppupäätelmään, että meistä kumpikin pärjää omillaan ilman toistakin osapuolta. Niin taloudellisesti kuin muutenkin, ettei ole välttämätöntä periä toisiaan. Mutta mies on kyllä joskus sanonut senkin, että voisi ajatella testamenttaavansa mulle vähintään hallintatestamentillä.

En kyllä pidä sitä tarpeellisena. Eihän ne rahat ikinä hukkaan mene mitä lapsiinsa laittaa. Jos ne nyt perii isäsnä omaisuutta mun vielä eläessäni, niin se on ihan ok. Niille se kuuluu joka tapauksessa. Ei niiden mua tarvi surra. Mä selviän kyllä ja saan katon pääni päälle. :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
zönggö kirjoitti:
Joku joskus sanoi mulle, että lähempänä elämän ehtoopuolia kannattaa mennä viimeistään naimisiin. Ennen kun kuukahtaa. On sitten perintö taattu. Kuulema hirmu usein vanhemmat ihmiset avioituvat taatakseen toiselle omaisuutta.

Tiedä häntä miten totta väittämä on, mutta ihan mahdollista että se on. :)

Näin naimisissa olleena tiedän sanoa, ettei se muuta mitään miksikään kuin juridisesti. Yhtään hauskempaa se suhde ei ole, kuin ennen avioliittoakaan. Se on kuin toi tatuointi, se näkyy mutta ei tunnu. Se huomataan, mutta siitä ei piitata. Se joka piittaa on kantajat itse. :)

Meinaatko isot satuhäät pitää vai pienet ja intiimit läheisemmille?
En minä kerro tulevista häistäni koska halun niistä omalaatuiset
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
valtakunta kirjoitti:
En minä kerro tulevista häistäni koska halun niistä omalaatuiset
oolrait. :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olen itseasiassa vieläkin, vaikka hain eroa, yksin. Sellaisessa välitilassa. Kaverini kysyin minulta missä tilanteessa olen ja sanoin rehellisesti että en tiedä itsekään missä olen. Kävimme pariterapiassakin ja kerroin että en yksinkertaisesti tiedä minne olen menossa; sinänsä vapauttaa.

Ennen niin uljaasti lipuvasta laivasta tulikin naissuhteiden ajopuu. Mutta tulevaisuudessa toivottavasti parempaa tiedossa.
Ilmianna
Jaa
Olin naimisissa tasan kuukauden
Ilmianna
Jaa
Naimiisinmeno pilaa suhteen. Pari kaveria mennyt naimisiin, häissäkin olin ja parin vuoden päästä ero. On myös kavereita jotka olleet yhdessä yli 10 vuotta eivätkä ole naimisiin mennyt.
Ilmianna
Jaa

Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Ilmianna
Jaa
Mjoo

No siis mä olen ollut kaksi kertaa naimisissa, enkä kolmatta kertaa mene. Kihloihin meno on joku 50-luvun juttu, joka sekään ei mua ole millään tasolla kiinnostanut. Ja jos pikein funtsii, niin eivät ne naimajaisetkaan ole olleet muuta kuin jonkinlainen "tiedostamaton väistämättömyys" tai bileilo.

😁
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Jos ajattelee amerikkalaisten naisten mediaan tumputtamaa häähössötystä, niin nämä mun luterilaiset keissit ovat olleet melko askeettisia. En oikeastaan edes tajua, miksi mokomat ovat edes tapahtuneet.

😁
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Menin ensimmäisen kerran 17-vuotiaana kihloihin. (Halusin itse.)

Seuraavan kerran 27-vuotiaana. (Mies kosi.) Silloin piti mennä naimisiinkin.

Kolme vuotta sitten oli jo kihlajaismatkakin varattu. Ei sitten mentykään.

Olisi ihanaa mennä joskus naimisiin! Tuskin pääsen.
Ilmianna
Jaa
Nope. Enkä edes koskaan vakavasti seurustellut. En halua lapsia ja muutakaan. Jokainen on luotu erilaiseksi.
Ilmianna
Jaa
Onneksi olen ätmi joten ei kukaan nainen halua naimisiin kanssani eikä kukaan sitten vie puolia omaisuudestani. Kamalaa jos voitat lotossa 10 miljoonaa ja puoliso haluaa eron heti ja se vie 5 miljoonaa. Toki voi tehdä avioehdon mutta sitten nainen haluaa varmaan erota heti kun tietää ettei tule rikastumaan.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Ei mitään ätmejä ole olemassakaan. Vähän niin kuin tuhkimo tai lumikki... samanlainen satuhahmo.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
herää-pahvi kirjoitti:
Ei mitään ätmejä ole olemassakaan. Vähän niin kuin tuhkimo tai lumikki... samanlainen satuhahmo.
Ätmejä on suomessakin tuhansittain, maailmanlaajuisesti miljoonia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Avio.ATmies kirjoitti:
Ätmejä on suomessakin tuhansittain, maailmanlaajuisesti miljoonia.
En tunne enkä tiedä yhtään. Jos on miljoonia niin miksi pitää niinkin yleisestä asiasta tehdä numero.. Jatkuvaa jorinaa tälläkin palstalla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kihloissa ja naimisissa kerran.
Ilmianna
Jaa
Olin naisen kanssa kihloissa 6 vuotta ja sitten kosin ja nyt naimisissa 3 vuotta kohta tulee täyteen.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kukaan ollut kihloissa

tai naimisissa milloinkaan?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta