Sitähän se kaikki on.. Rakkautta rakkautta vaan.

Pieniä lapsia jo härnätään ja kysellään että onkos sitä sussua vielä löytynyt. Lapset ovat kiusaantuneita siitä härnäämisestä ja muksivat posket punaisena aikuista joka moista utelee.

Sitten aletaan puberteetin aikoihin katselemaan toisia sillä silmällä ja ajatellaan romanttisia juttuja, kirjoitellaan vessan seinään sydämiä ja nimiä niiden sisään. Jotkut sitten tykästyy toisiinsa ja kulkee käsi kädessä, tapailee salaa ja pussailee puistossa. Jotkut keskittyvät taasen tämän esinuoren parin härnäämiseen kateuksissaan tai ystävän menettämisen pelossa. Vanhemmat kertovat heille kukista ja mehiläisistä.

Seuraavaksi tullaan siihen ajokortti ja festari-ikään. Kaveriporukat hajoilee kun lähdetään eri kouluihin ja jotkut armeijaan. Aikuisuuden kynnyksellä valkkaillaan sitä sussua sitte jo rinta rottingilla. Elämä on edessä. Nopeimmat ovat jo vakavassa suhteessa.

Koulujen jälkeen duuniin päässeet rakentaa pikkuhiljaa jo sitä pesää. Ylimääräistä rahaa tuossa vaiheessa (20-26 vuotiailla) harvemmin on. Matkailu on lähinnä autoreissuja jossakin lähistöllä ja viikonloppumatkoja Euroopassa. Kaveripiirit saattaa taasen vaihtua.

Seuraavaksi tulee lapset ja perhe-elämä joka mullistaa kaiken. Työelämän ulkopuolelle jääneet ystävät katoavat kateuksissaan eivätkä tule kylään katselemaan uutta taloa ja kaverin perhe-elämää. Taas menee uusiksi kaveripiirit. Kaverit löytyykin töistä ja uudesta naapurustosta. Kaikki aika menee töihin ja perheen pyörittämiseen. Ekat lomareissut koko perheellä tehdään kun jonkinlainen balanssi on saavutettu.

Muuttuvia tekijöitä on paljon ja vastuu perheen elosta, terveydestä, hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta painaa etenkin sitä miespuolista ja hänen täytyy pitää perhe ja vaimo tyytyväisenä ja mielellään nousukiidossa. Omaa aikaa ei käytännössä ole tuossa vaiheessa elämää.

Kun lapset alkaa olla sellaisia 10 vanhoja niin siinä kohtaan yleensä tulee taas jonkinlaisia muutoksia elämään. Aletaan miettiä että onko tämä sitä mitä me haluttiin. Mies on mahdollisesti alkanut taas hengailla enemmän miesporukoissa ja turvonnut nainen keskittynyt perheeseen ja kotiin edelleen. Erilleen kasvamisen riski on suuri.
Sosiaalisessa mediassa ja treffipalstoilla riittää ymmärtäjää molemmille. Vanhat ja uudet hoidot pommittavat ja imartelevat. Kiusaus on suuri siirtyä aidan toiselle puolelle jossa ruoho vaikuttaa vihreämmältä.

5 vuotta myöhemmin suurin osa onkin jo eronnut ja löytäneet uuden. Sitten alkaa sen kanssa sellainen hetkellinen laatuaika. Kaikki kertyneet varat panostetaan uuteen suhteeseen ja koetaan taas sitä nuoren rakkauden huumaa josta edellisestä on aikaa mennyt jo 20 vuotta.

Joillakin tämä uusi rakkaus kantaa ja joillakin se jäi vaan eräänlaiseksi kokeiluksi tai laastariksi.

Tässä vaiheessa (me) uudestaan eronneet miehet olemme aika skeptisiä sen suhteen että uutta rakkautta löytyy. Deittailut oman ikäisten kanssa johtaa usein vain erittäin tilapäiseen paineen purkamiseen, koska vanhat tavat on molemmilla sitkeässä ja samaa prosessia ei viitsisi toistaa enää uudestaan.

Itse kävin nuo vaiheet läpi kaikki. Testasin parikymmentä noin oman ikäistäni enkä löytänyt ketään sopivaa. Feminismi ja miesviha sai monissa tapauksissa niskakarvat pystyyn.

Noiden kokemusten myötä minusta alkoi tulla sovinisti enkä jaksanut panostaa enää naisiin. Asia muuttui hetkeksi kun kekkasin että nuoremmatkin naiset on edelleen minusta kiinnostuneita. Parin kanssa kokeilin ihan kunnon suhdetta, mutta ne meni männikköön samoista vanhoista syistä ja käsityksemme tulevaisuudesta poikkesivat ihan liikaa. Nelivitosena en suostunut enää lisääntymään ja tästä ei kolmekymppisen naiset tykänneet vaan etsivät nuoremman kollin siitoshommiin. Sen he ansaitsivat. Minun mukavuudenhalu oli sillä tasolla että siihen ralliin minusta ei enää ollut vaikka lapsista tykkäänkin.

Olin tehnyt (välillä itsekkäästikin) pitkiä motskarireissuja Eurooppaan joka kesä, sen jälkeen kun 30 täytin ja lasten äiti pärjäsi sen aikaa yksin lasten kanssa. Hän kävi sitten vastaavasti kaverinsa kanssa Alanyassa ja muualla ja minä hoidin lapsia.

Prätkäreissuilla keskityin siihen vain. En ollut naisia etsimässä vaan serpentiinejä kaahailtavaksi.

Myöhemmin pikkuhiljaa tuli Thaimaa tutuksi. Aluksi moottoripyöräilyn merkeissä ja myöhemmin kavereiden kanssa lomailun ja hengailun merkeissä. Muutama seuralainen tuli tässä kohtaa tutuksi mutta irtonumeroita en jaksanut selailla. Etsiskelin samalla syrjäsilmällä "sitä oikeaa" mutta ilman stressiä, pakkoa ja painetta.

Nähtävyysmielessä joskus dallannut walkkarin läpi. Mikään pikkuppoika kun en ole niin en syty vähäpukeisista naisista vaan kysyn että "What´s in it for me?" Mitä minä siitä saan? En mitään.
Walkkari on 95% aasialaisten ihmeteltäväksi tehty show, 3% eurooppalaisten ihmettelyn kohde ja 1-2% edes pistäytyy sen baareissa ja niistä jotka goukkareissa pistäytyy niin niistä neljännes sieltä seuraa löytää. Aasialaiset on nopeita. Ne tulee, ottaa naisen ja lähtee.