Runo

Kati

Lupasin jokin aika sitten kirjoittaa lempirunoni, kirjoitan nyt,yhden niistä.
Tämä on Tommy Tabermanin: Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen

Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä.
Alä sano katsotaan huomenna
jos voit jo tänään sanoa ei.
Älä sano lintu kuin lintu.
sano pääskynen tai haukka.
Älä sano kukka kuin kukka,
sano keltavuokko, Anemone
ranunculoides ja kissankello.
Älä sano, no olkoon, jos voikukista
aletaan keittää heikoille keittoa
ja kissankelloilla halutaan soittaa
muurahaisillekin sapeli kouraan.
Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla
että sinut heitetään vailla
vettä ja paitaa, pimeään, kylmään.
Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se
on pelkkä tauko ennen loppusoitton
pitkää, kiivasta syleilyä.
Älä huokaa jos sinun on huudettava.
Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi
kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan,
särkisi ikuisesti aran astiamme.

Älä, älä koskaan suutele otsalla
jos voit suudella suoraan suulle.
----

Sellain runo miellytti tänään, kehoittaa siihen elämisen rohkeuteen, joka niin usein puuttuu myös minulta tässä elämässä.

Lomaterveisin, Kati

8

6512

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Frederiikka

      - jota minultakin usein puuttuu - hyvän mielen aikaan saa tuo runo. Kiitos, Kati! Minulle ovat aina vanhat runot olleet läheisiä. Tämä oli iloinen yllätys koskettavuudessaan, seesteisyydessään. Olenkin toivonut, että runojen ystävät jakaisivat runoaarteitaan tällä palstalla. Emmehän me kaikki osaa itse kirjoittaa tuntojamme runon muodossa, niin kuin Ystävämme Ruuneperi. Mutta meille on suotu lahja ymmärtää. Toivottavasti saamme lukea lisää näitä runohelmiä. * Hyvää loman jatkoa, Sinulle!

    • Ruuneperi

      puutun tähän kun runoista pidän ja yritän kirjoittaakin. Olen ilmeisen vanhanaikainen kun en tahdo ymmäärtää loppusoinnuttomien runojen sanomaa. Ensimmäiset runomuotoiset repliikit luin Kotiliesi-lehden Kieku ja Kaiku sarjakuvasta ja mieleen on jäänyt: "Kylmä kun jo on ja pakastaa Kaiku onkimista rakastaa".

      Räsymatto

      On joskus sanottu viisaasti
      et on elo kuin räsymatto
      ja jos taaksen katsoo tarkasti
      on tuohon uskoa pakko.

      On pohjasävy sen vakavaa
      tuo tasainen arjen harmmaa
      siinä ilon hetkiä kuvastaa
      punakeltaraidat - se on varmaa.

      Mutta mahtuu siihen muutakin
      yksi surun musta raita
      sehän kuuluu eloon kumminkin,
      elämänmatkaan aina.

      On joskus matossa mukana
      myös kultalanka yksi
      se on merkki Onnen antamana
      siihen tullut merkityksi.

      Olis yksitoikkoinen värinä
      pelkkä harmmaasävy aivan
      mutta väriraidat välissä
      vaihtelun aikaansaihan.

      Ovat hapsut maton alussa
      kuin juuria elämänpuussa.
      Loppuhapsut kuin ritvaoksia
      vanhassa koivupuussa.

    • Nestor Nikulainen

      Kiitos Kati.

      Hektisen elämänmenon ja usein niin tyhjästä rakennetun kiireen keskellä mieleeni nousee Vexi Salmen sanat:


      UNELMIA JA HAAVEITA

      Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
      jolla on aikaa ja tilaa unelmille
      ja mielen vapaus.

      On vapautta kuunnella metsän huminoita,
      kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
      ja elää elämäänsä.

      On vapautta valvoa kesäisiä öitä
      ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
      ja elää elämäänsä.

      On vapautta istua iltaa yksinänsä
      ja tuntea tutkia sisintänsä
      ja elää elämäänsä.

      On vapautta vaistota viesti suuremmasta
      ja olla kuin kaikua jatkuvasta
      ja elää elämäänsä.

      Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
      jolla on aikaa ja tilaa unelmille
      ja mielen vapaus.

      (Vexi Salmi)

    • Frederiikka

      * KIITOS *
      Tämä on ollut minun unelmani, saada lukea mielirunojanne keskustelun lomassa. Kiitos Kati, Ruuneperi ja Nestori! Hyvillä mielin lähden aamuvarhaisella lapsuusmaisemiin - mieli vapaana ELÄMÄLLE!

      Kun eletään yhdessä,
      kun tehdään työtä yhdessä,
      kun kirjoitellaan yhdessä
      ja ajatellaan toinen toistaan,
      se on kuin niitty.

      Tuolla yksi kukka kukoistaa
      - tuolla toista tallataan.
      Yksi vihannoi,
      toinen surkastuu.

      On hyvä katsella ympärilleen
      ja nähdä, miten kasvu tapahtuu
      ja samalla kiittää toista ihmistä siitä,
      että hän on tässä kaikessa mukana.

      Tänään tahtoisin kerätä kukkia Sinulle
      ihan yksinkertaisesti.
      Tahtoisin sanoa Sinulle
      niiden muodoilla ja väreillä,
      mitä Sinä minulle olet,
      Ystävä.

      ( Kirjoittaja Tuntematon. )

    • Kati

      lukea teidän mielitekstejänne,
      siksipä jaksamme taas ystävät vielä huomenna ja aina edelleen...

    • Frederiikka

      Nyt en ymmärrä: mihin katosivat Ruuneperin ja Eikka Leinon 10.08.02 (la) kirjoittamat runot? Ja minä kun ennätin lukea ne vain kerran...

      • Ruuneperi

        Kirjoitin runoni kohtalaisessa "myötälaitaisessa".
        Näytti se sentään jotenkuten "rimmaavan". eikka leino vastasi omallaan.

        Näin molemmissa runoissa ikäänkuin voitoniloa, ehkä riidanhaaston siementä. Nyt on syytä toivoa tämän rauhantilan säilymistä - ilman riemunkiljahduksia.

        Toivon, että ymmärrät(te)!


      • Frederiikka
        Ruuneperi kirjoitti:

        Kirjoitin runoni kohtalaisessa "myötälaitaisessa".
        Näytti se sentään jotenkuten "rimmaavan". eikka leino vastasi omallaan.

        Näin molemmissa runoissa ikäänkuin voitoniloa, ehkä riidanhaaston siementä. Nyt on syytä toivoa tämän rauhantilan säilymistä - ilman riemunkiljahduksia.

        Toivon, että ymmärrät(te)!

        - eräänlaista "Marseljeesin" voittolaulua rivien välistä kyllä pulppusi... Toivottavasti itsesensuuri ei kuitenkaan ruoski liian armottomasti palstamme runoratsuja!

        VAIHEET
        Kirjoittanut Hermann Hesse

        Kuin kukka lakastuu ja nuoruus kuihtuu,
        niin vaihe vaiheelta kukkii elämämme,
        myös kaikki viisaus ja hyvyys meissä
        kukoistaa aikansa ja haihtuu sitten.
        Jokaisen kutsun tullen sydän olkoon
        valmiina jäähyväisiin, uuteen lähtöön,
        siteisiin uusiin, aina erilaisiin
        ilolla, urheasti antautumaan.
        Lähdössä piilee aina lumon voima,
        se varjelee ja auttaa alkuun meitä.

        Tasanne tasanteelta, seestymällä,
        mihinkään juuttumatta vaellamme.
        Kahleita ei elämänhenki siedä,
        se vaiheittain vain avartaa ja nostaa.
        Jos yksiin ympyröihin kotiudumme
        ja viihdymme, jo nuutuminen uhkaa.
        Vain aina antautuen uuteen matkaan
        vältämme jähmettävän tottumuksen.
        Kuoleman hetkikin voi olla meille
        vain lähtökäsky uuteen nuoruuteemme,
        elämän kutsut eivät koskaan lakkaa...
        Siis terve, sydän, hyvästele, toivu!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluaisitko nähdä

      Hänet alastomana?
      Ikävä
      74
      3470
    2. Hilirimpsistä

      Hyvää huomenta ja kivaa päivää. Ilmat viilenee. Niin myös tunteet. 🧊☕✨🍁❤️
      Ikävä
      201
      2922
    3. Nainen lopeta pakoon luikkiminen?

      Elämä ei oo peli 😔😟
      Ikävä
      25
      2810
    4. Älä elättele

      Toiveita enää. Ihan turhaa. Sotku mikä sotku.
      Ikävä
      49
      2698
    5. Olet täällä. Mutta ei minulle.

      Nyt olen tästä 100% varma. Satuttaa. T: V
      Ikävä
      22
      2604
    6. Kuule rakas...

      Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl
      Ikävä
      41
      2405
    7. Miten hitsissä ulosoton asiakas?

      On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez
      Kotimaiset julkkisjuorut
      234
      1981
    8. Törmättiin tänään

      enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v
      Ikävä
      24
      1837
    9. Vieläkö sä

      Rakastat mua?❤️😔
      Ikävä
      42
      1743
    10. Kela valvoo lasten tilejä.

      Tämä isoveli Kela kyttää jopa lasten yli 200,- euron rahat jotka on melko varmasti lahjaksi saatu. Se vaikuttaa perheen
      Yhteiskunta
      157
      1632
    Aihe