Yöhävittäjät ?

Tarkennan edellistä - kone oli Messerschmitt 109-G6 - lisätietoja löytyy esim. Hannu Valtonen, "Me 109 ja Saksan sotatalous", ISBN 951-95688-7-5.

edellistä kirjoitti:

Tarkennan edellistä - kone oli Messerschmitt 109-G6 - lisätietoja löytyy esim. Hannu Valtonen, "Me 109 ja Saksan sotatalous", ISBN 951-95688-7-5.

Yksikkö toimi Malmilta talvella -44 kahden viimeisen suurpommituksen aikana. Lemtäjät olivat saksalaisia. Koneissa ei ollut tutkaa

A. Punaniska kirjoitti:

Yksikkö toimi Malmilta talvella -44 kahden viimeisen suurpommituksen aikana. Lemtäjät olivat saksalaisia. Koneissa ei ollut tutkaa

Nachtjagdstaffel Finnland (4. Staffel/NJG 3) ( http://www.ww2.dk/oob/bestand/njagd/bnjfinn.html ), joka toimi Nautsista, ja sen kalustona oli tutkilla varustetut Bf 110G:t ja Ju 88G:t.

Malmilta puolestaan toimi 1. Staffel/JG 302, (12 konetta) jonka kalustona olivat yksipaikkaiset Bf 109 G-6:t. He käyttivät Wilde Sau -taktiikkaa, jossa yksipaikkaiset hävittäjät hyökkäsivät pommitusten sytyttämien tulipalojen valossa visuaalisesti, ilman tutkaa, pommikoneiden kimppuun. http://www.histdoc.net/lauttasaari/airraid.html
http://www.sci.fi/~fta/nightftr.htm

Tallinnan naistenpäivän suurpommituksen yhteydessä 8.-9.3. 1944 suomalaiskoneet soluttautuivat paluumatkalla pommikonevirtaan. Koneiden laskeutuessa kentilleen suomalaiset iskivät, ja laskeutumisvalojen valaistessa venäläiskoneet he tuhosivat lukuisia pommikoneita sekä ilmassa että maassa. Tämä taktiikka tunnettiin Luftwaffessa nimellä "Gisela".

fi-889 kirjoitti:

Nachtjagdstaffel Finnland (4. Staffel/NJG 3) ( http://www.ww2.dk/oob/bestand/njagd/bnjfinn.html ), joka toimi Nautsista, ja sen kalustona oli tutkilla varustetut Bf 110G:t ja Ju 88G:t.

Malmilta puolestaan toimi 1. Staffel/JG 302, (12 konetta) jonka kalustona olivat yksipaikkaiset Bf 109 G-6:t. He käyttivät Wilde Sau -taktiikkaa, jossa yksipaikkaiset hävittäjät hyökkäsivät pommitusten sytyttämien tulipalojen valossa visuaalisesti, ilman tutkaa, pommikoneiden kimppuun. http://www.histdoc.net/lauttasaari/airraid.html
http://www.sci.fi/~fta/nightftr.htm

Tallinnan naistenpäivän suurpommituksen yhteydessä 8.-9.3. 1944 suomalaiskoneet soluttautuivat paluumatkalla pommikonevirtaan. Koneiden laskeutuessa kentilleen suomalaiset iskivät, ja laskeutumisvalojen valaistessa venäläiskoneet he tuhosivat lukuisia pommikoneita sekä ilmassa että maassa. Tämä taktiikka tunnettiin Luftwaffessa nimellä "Gisela".

Lue lisää

tällainen linkki:

http://www.suomensotilas.fi/nettisotilas/NS_Pommari1.html

fi-889 kirjoitti:

tällainen linkki:

http://www.suomensotilas.fi/nettisotilas/NS_Pommari1.html

Lue lisää

Tuollaista on ilo lukea!

Tietääkseni Suomesta lähetettiin vuonna 1944 pieni lentäjäjoukko Saksaan yöhävittäjäkoulutukseen.. Välirauhan tullessa joukko palautettiin eivätkä he saaneet asianmukaisia yöhävittäjäkoneita mukaansa. Hyvä, kun pääsivät hengissä kotiin.

Varsinaisia yöhävittäjiä noista olivat Ju 88 R sekä Bf 110 G. Olen itse valokuvannut molemmat koneet samassa paikassa läpikotaisin.

Ju 88 R oli siirtymätyyppi; kyseessä oli Ju 88 C, johon oli asennettu BMW:n tähtimoottorit, ja sitä rakennettiin vain parisataa kappaletta. Koneessa näkyy Telefunken FuG 212 Lichtensteinin "paistihaarukka"-antennit. (FuG = Funkgerät, tutka). FuG 212 jäi käytöstä loppuvuonna 1943.

Bf 100 G oli Messerschmitt 110:n lopullinen sarjatuotantomalli. Pääosa tuotannosta meni yöhävittäjäkäyttöön. Koneessa on FuG 220 (SN-2) Lichtensteinin "peuransarvi"-antennit ("Hirschgeweich"). SN-2 tarjosi kuusi eri taajuusaluetta ja pitemmän kantaman kuin kahden taajuuden FuG 212, eikä sitä ollut yhtä helppoa häiritä kuin 212:ta. "Peuransarvi"-antennit myös aiheuttivat vähemmän ilmanvastusta kuin "paistihaarukat".

Vasta sodan lopulla saksalaiset ottivat käyttöön SN-3 Berlin-tutkan, jossa oli lautasmainen antenni. Paitsi että lautasantenni antoi kapeamman ja voimakkaamman keilan kuin dipoliantenni, tämä antenni voitiin kätkeä Ju 88:n nokan sisään ja virtaviivaistaa, jolloin koneen huippunopeus parani välittömästi. Britit olivat käyttäneet Ferrantin lautasantenneja jo vuodesta 1942 lähtien Beaufightereissä, ja Mosquitoissa lautasantenni syrjäytti nopeasti dipoliantennin.

Muistaakseni Hornisseissa näkyi tutka-piikkejä nokalla? Paljonko niitä oli yökäytössä??

Zerstörer kirjoitti:

Muistaakseni Hornisseissa näkyi tutka-piikkejä nokalla? Paljonko niitä oli yökäytössä??

Hornisse oli Me-410. Sitä, samoin kuin 210:tä, oli yökäytössä vain lähinnä joitakin kappaleita. Sen laskeutumisominaisuuset eivät soveltuneet yökäyttöön, ja sitä tarvittiin päivähävittäjäksi (Zerstörer) pommikonetorjuntaan.

Junkers 88 G oli Mosquiton ohella sodan paras yöhävittäjä, joskin jotkut ässät, kuten Schnaufer, pitivät enemmän Bf 110 G:stä. Junkers 88:n etuja olivat pitkä toimintasäde ja -aika, voimakkaat moottorit, hyvä nousukyky ja kokoon nähden hyvä ketteryys, raskas aseistus ja tilava ohjaamo, jonne sai varsin kattavan tutkavarustuksen. Bf 110:n etuja olivat hyvä näkyvyys ja miellyttävät lento-ominaisuudet. Mosquito kuitenkin oli Euroopan sotataivaan paras yöhävittäjä, osoittautuen jopa Black Widowiakin paremmaksi.

Briteillä oli lopulta sodan paras tutka, ja he voittivat elson. BBC:n ja Ferrantin insinöörit osoittautuivat Telefunkenin virkaveljiään paremmiksi, eikä Raytheon onnistunut kehittämään kunnollista yöhävittäjätutkaa ennen Korean sotaa. Mosquitot koituivat lopulta monen Nachtjagd-Expertin kohtaloksi, kuten Wittgensteinin, Semraun, Geigerin ja Lippe-Weissenfeldin. Brittiässä Brahamin kaikki Mosquito-voitot olivat nimenomaan saksalaisia yöhävittäjiä vastaan.

Korean sodassa yksi Corsair-lentäjä, luutnantti Guy Bordelon, tuli ässäksi. Hän oli sodan ainoa laivaston ässä, ainoa potkurikoneässä ja ainoa yöhävittäjä-ässä.

Heinkel He-219 oli ainoa alunperin yöhävittäjäksi suunniteltu laite Luftwaffella (ja toinen koko kapinan osapuolten kalustossa, jenkkien Black Widow:n lisäksi), ja vieläpä h:tin hyvä sellainen.

A. Punaniska kirjoitti:

Heinkel He-219 oli ainoa alunperin yöhävittäjäksi suunniteltu laite Luftwaffella (ja toinen koko kapinan osapuolten kalustossa, jenkkien Black Widow:n lisäksi), ja vieläpä h:tin hyvä sellainen.

Lue lisää

Heinkel 219 Uhu oli Erhard Milchin suosikki. Göring puolestaan liputti Bf 110:n puolesta - hänen mielestään pommikoneeksi suunnitellun Ju 88:n käyttö yöhävittäjänä oli "tappiomielialan lietsomista".

Heinkel 219 oli todellakin erinomainen kone, mutta se joutui poliittisen ajojahdin uhriksi - Göring käveli Milchin yli. Toinen ongelma oli siinä, että He 219:n siipikuormitus oli luvattoman iso, mikä teki siitä kömpelön ja kampuran. 65 ilmavoiton ässä Manfred Meurer kaatui lentäessään Uhua hänen ammuttuaan 21.1. 1944 alas Halifaxin Schräge Musikilla; Meurer ei saanut kankeaa Uhua alta pois, ja kuolettavasti haavoittunut Halifax putosi suoraan Meurerin koneen päälle. (Sayn-Wittgensteinin prinssi kaatui samana yönä Mosquiton alasampumana Ju 88 C-6c:lla - hän saavutti viisi ilmavoittoa kuolinyönään, kaikki Lancastereja.)

Verrattuna Bf 110:een Uhu oli lähes joka suhteessa paitsi kaartokyvyssä parempi. Se oli myös ensimmäinen sarjavalmisteinen heittoistuimella varustettu lentokone.

fi-889 kirjoitti:

Heinkel 219 Uhu oli Erhard Milchin suosikki. Göring puolestaan liputti Bf 110:n puolesta - hänen mielestään pommikoneeksi suunnitellun Ju 88:n käyttö yöhävittäjänä oli "tappiomielialan lietsomista".

Heinkel 219 oli todellakin erinomainen kone, mutta se joutui poliittisen ajojahdin uhriksi - Göring käveli Milchin yli. Toinen ongelma oli siinä, että He 219:n siipikuormitus oli luvattoman iso, mikä teki siitä kömpelön ja kampuran. 65 ilmavoiton ässä Manfred Meurer kaatui lentäessään Uhua hänen ammuttuaan 21.1. 1944 alas Halifaxin Schräge Musikilla; Meurer ei saanut kankeaa Uhua alta pois, ja kuolettavasti haavoittunut Halifax putosi suoraan Meurerin koneen päälle. (Sayn-Wittgensteinin prinssi kaatui samana yönä Mosquiton alasampumana Ju 88 C-6c:lla - hän saavutti viisi ilmavoittoa kuolinyönään, kaikki Lancastereja.)

Verrattuna Bf 110:een Uhu oli lähes joka suhteessa paitsi kaartokyvyssä parempi. Se oli myös ensimmäinen sarjavalmisteinen heittoistuimella varustettu lentokone.

Lue lisää

Todettakoon vielä, että Euroopan sotataivaan ehdottomasti paras yöhävittäjä oli De Havilland Mosquito. Tämän vanerirakenteisen, kevyen koneen suorituskykarvot olivat erinomaiset, ja varustettuna Ferrantin kapeakeilaisella tutkalla se kykeni löytämään kohteensa nopeasti ja tarkasti. Koneen tulivoima hävittäjäversiossa oli hyvä: neljä 20 mm tykkiä nokan alla, ja joissakin versioissa lisäksi neljä konekivääriä.

Mosquito oli briteille samaa kuin Ju 88 saksalaisille. Sen toimintasäde ja -aika oli pitkä, se oli nopea ja ketterä, ja sen pommikoneversio kykeni toimittamaan Berliiniin saman pommikuorman kuin paljon hypetetty B-17.

Vaikka amerikkalaiset tapansa mukaan ovat puffanneet omaa P-61 Black Widowiaan, amerikkalainen yöhävittäjätutka ei ollut brittien tutkan veroinen. Mosquito-lentäjät olivat myös saksalaisten virkaveljiensä veroisia: Burbridgen ja Brahamin pudotusluvut ovat täysin verrannollisia Schnauferin ja Lentin lukuihin, jos otetaan huomioon potentiaalisten maalien lukumäärä ja heidän lentämänsä sotalennot, joilla he kohtasivat vihollisia. Brahamin yövoitot olivat kaikki saksalaisia yöhävittäjiä vastaan, kun taas saksalaisten voitot olivat pääsääntöisesti hitaita, raskaita ja kömpelöitä pommikoneita.

Mosquitojen tappiot olivat myös yöhävittäjätoiminnassa vähäiset koneen hyvän suorituskyvyn ja lentäjien taidon vuoksi. Oikeastaan vasta Me 262 teki lopun Mosquiton voittamattomuudesta; Kurt Welterin väitetään ampuneen alas 17 Mosquitoa kaksipaikkaisella 262:lla sodan loppukuukausina.

Ensimmäinen tutkaa ensisijaisesti apunaan käyttänyt yöhävittäjä-ässä oli John "Cat's Eyes" Cunningham. Hän saavutti 21 ilmavoittoa, joista suuri osa Blitzin aikana 1940-41. Hänen Beaufighterissään oli yöhävittäjätutka, jota pidettiin tuolloin salaisuutena. Hänen lempinimensä "kissansilmä" väitettiin tulevan erinomaisesta yönäöstä (joka hänellä toki oli) sekä runsaasta porkkanoiden syömisestä! Tosiasiallisesti hänen kissansilmänsä oli yöhävittäjätutka, joka tuolloin oli salainen ase.

fi-889 kirjoitti:

Todettakoon vielä, että Euroopan sotataivaan ehdottomasti paras yöhävittäjä oli De Havilland Mosquito. Tämän vanerirakenteisen, kevyen koneen suorituskykarvot olivat erinomaiset, ja varustettuna Ferrantin kapeakeilaisella tutkalla se kykeni löytämään kohteensa nopeasti ja tarkasti. Koneen tulivoima hävittäjäversiossa oli hyvä: neljä 20 mm tykkiä nokan alla, ja joissakin versioissa lisäksi neljä konekivääriä.

Mosquito oli briteille samaa kuin Ju 88 saksalaisille. Sen toimintasäde ja -aika oli pitkä, se oli nopea ja ketterä, ja sen pommikoneversio kykeni toimittamaan Berliiniin saman pommikuorman kuin paljon hypetetty B-17.

Vaikka amerikkalaiset tapansa mukaan ovat puffanneet omaa P-61 Black Widowiaan, amerikkalainen yöhävittäjätutka ei ollut brittien tutkan veroinen. Mosquito-lentäjät olivat myös saksalaisten virkaveljiensä veroisia: Burbridgen ja Brahamin pudotusluvut ovat täysin verrannollisia Schnauferin ja Lentin lukuihin, jos otetaan huomioon potentiaalisten maalien lukumäärä ja heidän lentämänsä sotalennot, joilla he kohtasivat vihollisia. Brahamin yövoitot olivat kaikki saksalaisia yöhävittäjiä vastaan, kun taas saksalaisten voitot olivat pääsääntöisesti hitaita, raskaita ja kömpelöitä pommikoneita.

Mosquitojen tappiot olivat myös yöhävittäjätoiminnassa vähäiset koneen hyvän suorituskyvyn ja lentäjien taidon vuoksi. Oikeastaan vasta Me 262 teki lopun Mosquiton voittamattomuudesta; Kurt Welterin väitetään ampuneen alas 17 Mosquitoa kaksipaikkaisella 262:lla sodan loppukuukausina.

Ensimmäinen tutkaa ensisijaisesti apunaan käyttänyt yöhävittäjä-ässä oli John "Cat's Eyes" Cunningham. Hän saavutti 21 ilmavoittoa, joista suuri osa Blitzin aikana 1940-41. Hänen Beaufighterissään oli yöhävittäjätutka, jota pidettiin tuolloin salaisuutena. Hänen lempinimensä "kissansilmä" väitettiin tulevan erinomaisesta yönäöstä (joka hänellä toki oli) sekä runsaasta porkkanoiden syömisestä! Tosiasiallisesti hänen kissansilmänsä oli yöhävittäjätutka, joka tuolloin oli salainen ase.

Lue lisää

englannin mosguito oli hyvä, mutta kun tuli vastaan me 262 nähtiin että saksan poika osaa koneet tehdä toimi jopa yö hävittäjänä ,

fi-889 kirjoitti:

Todettakoon vielä, että Euroopan sotataivaan ehdottomasti paras yöhävittäjä oli De Havilland Mosquito. Tämän vanerirakenteisen, kevyen koneen suorituskykarvot olivat erinomaiset, ja varustettuna Ferrantin kapeakeilaisella tutkalla se kykeni löytämään kohteensa nopeasti ja tarkasti. Koneen tulivoima hävittäjäversiossa oli hyvä: neljä 20 mm tykkiä nokan alla, ja joissakin versioissa lisäksi neljä konekivääriä.

Mosquito oli briteille samaa kuin Ju 88 saksalaisille. Sen toimintasäde ja -aika oli pitkä, se oli nopea ja ketterä, ja sen pommikoneversio kykeni toimittamaan Berliiniin saman pommikuorman kuin paljon hypetetty B-17.

Vaikka amerikkalaiset tapansa mukaan ovat puffanneet omaa P-61 Black Widowiaan, amerikkalainen yöhävittäjätutka ei ollut brittien tutkan veroinen. Mosquito-lentäjät olivat myös saksalaisten virkaveljiensä veroisia: Burbridgen ja Brahamin pudotusluvut ovat täysin verrannollisia Schnauferin ja Lentin lukuihin, jos otetaan huomioon potentiaalisten maalien lukumäärä ja heidän lentämänsä sotalennot, joilla he kohtasivat vihollisia. Brahamin yövoitot olivat kaikki saksalaisia yöhävittäjiä vastaan, kun taas saksalaisten voitot olivat pääsääntöisesti hitaita, raskaita ja kömpelöitä pommikoneita.

Mosquitojen tappiot olivat myös yöhävittäjätoiminnassa vähäiset koneen hyvän suorituskyvyn ja lentäjien taidon vuoksi. Oikeastaan vasta Me 262 teki lopun Mosquiton voittamattomuudesta; Kurt Welterin väitetään ampuneen alas 17 Mosquitoa kaksipaikkaisella 262:lla sodan loppukuukausina.

Ensimmäinen tutkaa ensisijaisesti apunaan käyttänyt yöhävittäjä-ässä oli John "Cat's Eyes" Cunningham. Hän saavutti 21 ilmavoittoa, joista suuri osa Blitzin aikana 1940-41. Hänen Beaufighterissään oli yöhävittäjätutka, jota pidettiin tuolloin salaisuutena. Hänen lempinimensä "kissansilmä" väitettiin tulevan erinomaisesta yönäöstä (joka hänellä toki oli) sekä runsaasta porkkanoiden syömisestä! Tosiasiallisesti hänen kissansilmänsä oli yöhävittäjätutka, joka tuolloin oli salainen ase.

Lue lisää

Hyvä ja asiantunteva kirjoitus, ilo lukea.