Ahdistus ja meditaatio

maailma on tekniikkoja tulvillaan, kokeile jotain muuta tekniikkaa. Kerrottiinko ohjeissa, että ahdistusta voisi esiintyä? Onko kyseessä aloittelijan ongelma vai pidemmälle ehtineen kynnys, jonka yli pitää päästä. Itse kokeilisin tekniikkaa, joka tuntuu hyvältä varsinkin, jos harrastat yksin.

"Ahdistus liittyy määrättyihin kokemuksiin menneisyysessä."

Teitpä mitä hyvänsä, tuonkaltaiset asiat kannattaa hoitaa pois päiväjärjestyksestä.

Koska koet ahdistuksen epämiellyttävänä, se on merkki siitä, että olet tehnyt menneisyydessä jonkin virheen, joka piinaa sinua. Jos koet olevasi uhri, olet aivan väärässä, koska kysymys on karmasta. Pyydä anteeksi henkilöiltä, jotka ovat osallisena tapahtumaan (vaikkapa kirjeitse). Kadu tekoasi lyhyesti ja päätä ettet enää tee samaa virhettä, vaan pyrit toimimaan jatkossa positiivisella tavalla. Ja turvaudu päättäväisesti Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan. Tee päivittäin toivomuksia, että kaikki olennot vapautuisivat kärsimyksestä ja kärsimyksen syystä, tietämättömyydestä.

Kaikki tekevät tietämättömyyttään virheitä. Olennaista on se, ettei koskaan syytä omasta huonosta olostaan toisia, vaan ottaa vastuun omista teoistaan. Tämä on buddhalaisuuden lähtökohta, mikä erottaa buddhalaisuuden uskonnoista ja muista uskomusjärjestelmistä.

Ahdistuksia tulee ja menee. Jos jaksat harjoittaa päättäväisesti ja säännöllisesti, ne alkavat ilmaantua yhä harvemmin.

aika rankkaakin.Ne henkilöt jotka ovat saavuttaneet valaistuksen ovat varmasti kulkeneet helvetin läpi. Mutta toisaalta se tuo myös syviä rauhan hetkiä. Tärkeää onkin nähdä kaikki vastaantuleva opetuksena ja iloita varsinkin vaikeuksista. Silti aloittelevan on tästä syystä hyvä olla yhteydessä henkilökohtaisesti pidemmälle edenneisiin harjoittajiin, jotka osaavat neuvoa oikein ja joilla on omakohtaista kokemusta asioista. Tältä foorumilta saat niin sekavan kasan vastauksia että todennäköisesti olet vain enemmän pihalla, joten etsi käsiisi joku joka on kulkenut polkua jo jonkin aikaa ja kysy häneltä.

Oli kyseessä mikä hyvänsä tunne, ajatus, mieliala, niin se olisi tarkkailtava loppuunasti.. On katsottava ajatusta / tunnetta passiivisesti niinkauan että se häviää, muuten tuo muistijäännös ei ole poistunut, se jää kytemään ja vaivaa uudelleen jossainvaiheessa, jokaisen kokemuksen synyttämä reaktio on tiedostettava loppuunasti jotta siitä vapautuu, muuten se jää keskeneräiseksi vahvistamaan "minää" egoa. Egosta vapautumisen edellytyksenä on että analysointi ja pohtiminen hylätään ja se vaihdetaan ehdottomaan tarkkailuun mikä tapahtuu tässä ja nyt ilman aikaa, jos ahdistaa niin on seurattava ahdistus loppuunasti niin se päättyy. Se vaatii kärsivällisyyttä ja ymmärrystä miten olla samaistumatta siihen mitä näkee, pitää katsoa avoimin mielin, uusin silmin, herkästi, se vaatii uskomattoman määrän yrityksiä että lopulta ymmärtää että kaikki sekaannus on yrittämisessä ja mikä hyvänsä ongelma raukenee lopulta paradoksaalisesti: KUN SILLE EI TEE MITÄÄN. Siitä ei saa yrittää vapautua, sitä ei saa tukahduttaa ei kontrolloida ei yllyttää ei takertua ei valita. On vain oltava ja nähtävä senhetkinen mielentila, ja jos sen näkee.. tapahtuu ihme: se hajoaa.

Eikö ajatus ole energiaa ? Jos tarkkailija, tuo "minä" on myös energiaa, ajatusta, niin eikö loogisestikin päätellen voisi olettaa että tarkkailija ei saa sekaantua siihen mitä edessä on muuten energiavirrat sekoittuu toisiinsa ja aiheuttaa sekaannusta ja hämmennystä. Pitäisi olla ikäänkuin puhdas väylä jotta ajatus voisi nousta ja tuhoutua omaan illuusioonsa.

Suosittelen lukemaan J. Krishnamurtia.. Ei ole ristiriitaa buddhalaisuuden kanssa, hän kehoittaa vain tutkimaan itsensä perinpohjin tarkkailemalla kuten Buddhakin käsittääkseni kehoitti. Mieltä ei tarvitse erikseen kehittää, kaikki hyvät ominaisuudet kehittyvät automaattisesti kun puhdistuu ajatuksista, muistin jättämistä kokemuksista ja tunteista.

Ramana Maharshin opetukset on myös hyviä, tai Oshon, älkää välittäkö siitä että käytetään nimitystä Itse tai atman tai jotain muuta, samasta asiasta puhutaan, Nirvana on moksha, jumaluus, buddhaluonto, ei kannata takertua näihin nimityksiin, kaikki on varmaan yhtä mieltä että ego on revittävä juurineen päivineen pois ? Joten tehkäämme se, keinolla millä hyvänsä. SE JOKIN tekee loput kun itse tekee ensin kaiken minkä oman olemassaolon hävittämiseksi voi tehdä, ego ei voi tuhota itse itseään kokonaan, täytyy olla Korkeampi voima joka sen lopulta tekee, sanotaan sitä sitten miksi hyvänsä.

Niin ja tuo tarkkailu pitää jatkua läpi päivän eikä vain tiettyinä hetkinä, jos haluaa Totuuden on oltava kokoajan hetkestä hetkeen valpas, on uhrattava koko elämä sille.

Minullakin on tullut sellaisia pelkoja pintaan, että olen välillä vähentänyt meditaatiota ja hiljentänyt tahtia. Mikään kiire ei ole, ota rauhallisesti ja tee päivittäiset askareesi. Kun ahdistus tulee pintaan, muista ettei se voi tehdä mitään sinulle, se on vaan tunne.

Mulla on sellainen ongelma, että ahdistun aina ryhmässä meditoidessani mutta en koskaan yksin ollessani. Minua ahdistaa toiset ihmiset, jotka ovat liian lähellä. Jotenkin rupean jännittämään että pystynkö olemaan rauhallinen ja meneekö tämä nyt sääntöjen mukaan. Voisikohan ryhmässä kerran vaikka huutaa niin kaikki jännittäminen ja ahdistus loppuisi ehkä siihen? Niin mitenköhän ryhmässä suhtaudutaan häiriöihin?

Mikäli kyseessä on menneisyydessä tapatuneista asioista, joiden kanssa et ole sinut vielä, kannattaa edetä varovasti. Voit kokeilla jotain muuta tai vähentää nykyistä meditaatiotasi.

Suosittelen myös lääkärissä käyntiä jos tuntuu siltä, että karkaa mopo kokonaan kädestä.

Jos avaat lukkoja mielestäsi liian nopeasti voi olla, että sairastut pahasti. Ole siis varovainen.

On syynsä että elimistö lukitsee asioita mielen syövereihin ja se jotuu siitä, että ne ovat liian kauhistuttavia tajunnan käsitellä. Jokin ryhmäterapia saattaa olla meditaatiota parempi noiden käsittelyssä.

Yleensä ihmisen kannattaa miettiä, mistä ahdistus johtuu, ihan siitäkin syystä, ettei siihen ole joku lääketieteellinen syy, alkava masennus tms. Joskus voi jopa psykologia konsultoida sen verran, että pääsee selville, onko menneiden ahdistus sellaista, mitä pitää hoitaa lääketieteellä.

On siis kaksi eri asiaa kokea ahdistusta ja toista niistä hoidetaan lääketieteen avulla ja toista sitten omatoimisesti juuri niin kuin joku kirjoittikin yllä, että pyytää anteeksi, mitä on väärin tehnyt jne.

kerroppas mitä sinä meditoit niin voin auttaa sinua