Ikuinen asumisoikeus

asumisoikeus on siis sinun henkilökohtainen oikeus ja rasittaa myöhemmin myös perikuntaa. Kirjaamalla asumisoikeuden kiinteistön sijaintipaikkakunnan käräjäoikeudessa varmistat että oikeus sitoo kiinteistön myöhempää omistajaa myös tilanteessa jossa hän väittää ettei tiennyt oikeudesta.

Suuret kiitokset kommenteista.En välttämättä ymmärtänyt kaikkea tekstiä.Lisäisin vielä sen verran,että kyse on okt:sta,jossa on halli päässä. Jääkö halli minun käyttöön.Siis, oleko oikeassa,että voin jäädä tilanteessa kuin tilanteessa asumaan asuntoon veloistani huolimatta.

Ajankohtaista kirjoitti:

Suuret kiitokset kommenteista.En välttämättä ymmärtänyt kaikkea tekstiä.Lisäisin vielä sen verran,että kyse on okt:sta,jossa on halli päässä. Jääkö halli minun käyttöön.Siis, oleko oikeassa,että voin jäädä tilanteessa kuin tilanteessa asumaan asuntoon veloistani huolimatta.

Lue lisää

Riippuu sopimuksesta ja sen tulkinnasta mikä osa asunnosta on tarkoitettu käyttöösi. Koska kyse on asumisoikeudesta niin eiköhän ole tarkoitettu että asut kiinteistöllä sijaitsevassa omakotitalossa. Kuten jo aikaisemminkin sanottiin niin pihamaa ja näin ollen myös asunnossa kiinni oleva halli kuuluvat kotirauhasi piiriin.
Veloillasi ei ole mitään tekemistä asumisoikeutesi kanssa koska et omista asuntoa.

vj kirjoitti:

Riippuu sopimuksesta ja sen tulkinnasta mikä osa asunnosta on tarkoitettu käyttöösi. Koska kyse on asumisoikeudesta niin eiköhän ole tarkoitettu että asut kiinteistöllä sijaitsevassa omakotitalossa. Kuten jo aikaisemminkin sanottiin niin pihamaa ja näin ollen myös asunnossa kiinni oleva halli kuuluvat kotirauhasi piiriin.
Veloillasi ei ole mitään tekemistä asumisoikeutesi kanssa koska et omista asuntoa.

Lue lisää

Mitä tapahtuu, jos asumisoikeuden haltijan täytyy muuttaa vaikkapa työn takia toiselle paikkakunnalle moneksi vuodeksi, mutta haluaa palata myöhemmin asumaan ko. taloon? Voiko omistaja vuokrata talon edelleen ko. ajanjaksoksi ja pitää vuokratulot? Voiko asumisoikeutettu vaatia mahdollisen vuokrasopimuksen purkamista, halutessaan muuttaa takaisin asuntoon?

Tavis kirjoitti:

Mitä tapahtuu, jos asumisoikeuden haltijan täytyy muuttaa vaikkapa työn takia toiselle paikkakunnalle moneksi vuodeksi, mutta haluaa palata myöhemmin asumaan ko. taloon? Voiko omistaja vuokrata talon edelleen ko. ajanjaksoksi ja pitää vuokratulot? Voiko asumisoikeutettu vaatia mahdollisen vuokrasopimuksen purkamista, halutessaan muuttaa takaisin asuntoon?

Lue lisää

Elinikäinen asumisoikeus, kiinteistöeläkeoikeus eli syytinki on muinaisjäänne lainsäädännössämme ja se on alkujaan tarkoitettu lähinnä turvaamaan vanhempien oikeutta asua tilalla kun se on myyty lapsille. Asumisoikeutta ei ole tietenkään mikään pakko käyttää. Voi kuitenkin olla että oikeuden haltijan katsotaan passiviteetillään luopuneen oikeudestaan. Omistaja voi vuokrata asunnon edelleen jos et käytä asumisoikeuttasi ja pitää vuokratulot. Tilanne on hankala jos olet ollut väliaikaisesti poissa ja asunto on vuokrattu kolmannelle osapuolelle. Huoneenvuokralain mukaan jos vuokralainen on vuokrasopimuksen nojalla vilpittömässä mielessä ottanut huoneiston hallintaansa, on muu sopimus, jolla sama huoneisto vuokrataan tai siihen muuten annetaan käyttöoikeus toiselle, vuokralaista kohtaan tehoton. Jos kuitenkin käyttöoikeuden kuten asumisoikeuden pysyvyyden vakuudeksi on voimassa kiinnitys, on kiinnityksen haltijalla etusija. Jos vuokralainen ei ole ottanut huoneistoa vielä hallintaansa on aikaisemmin tehdyllä sopimuksella (esim. kauppakirja johon asumisoikeus on kirjattu) etusija. Ks. laki asuinhuoneiston vuokrauksesta 7 §.
Eli jos olet muuttanut, jättänyt asunnon tyhjäksi ja vuokralainen on sillä aikaa tehnyt vilpittömässä mielessä vuokrasopimuksen ja muuttanut asuntoon et voi vaatia vuokrasopimuksen purkamista. Jos asumisoikeuden pysyvyyden vakuudeksi on vahvistettu käräjäoikeudessa kiinnitys on sinulla etusija ja vuokralainen joutuu lähtemään.

vj kirjoitti:

Elinikäinen asumisoikeus, kiinteistöeläkeoikeus eli syytinki on muinaisjäänne lainsäädännössämme ja se on alkujaan tarkoitettu lähinnä turvaamaan vanhempien oikeutta asua tilalla kun se on myyty lapsille. Asumisoikeutta ei ole tietenkään mikään pakko käyttää. Voi kuitenkin olla että oikeuden haltijan katsotaan passiviteetillään luopuneen oikeudestaan. Omistaja voi vuokrata asunnon edelleen jos et käytä asumisoikeuttasi ja pitää vuokratulot. Tilanne on hankala jos olet ollut väliaikaisesti poissa ja asunto on vuokrattu kolmannelle osapuolelle. Huoneenvuokralain mukaan jos vuokralainen on vuokrasopimuksen nojalla vilpittömässä mielessä ottanut huoneiston hallintaansa, on muu sopimus, jolla sama huoneisto vuokrataan tai siihen muuten annetaan käyttöoikeus toiselle, vuokralaista kohtaan tehoton. Jos kuitenkin käyttöoikeuden kuten asumisoikeuden pysyvyyden vakuudeksi on voimassa kiinnitys, on kiinnityksen haltijalla etusija. Jos vuokralainen ei ole ottanut huoneistoa vielä hallintaansa on aikaisemmin tehdyllä sopimuksella (esim. kauppakirja johon asumisoikeus on kirjattu) etusija. Ks. laki asuinhuoneiston vuokrauksesta 7 §.
Eli jos olet muuttanut, jättänyt asunnon tyhjäksi ja vuokralainen on sillä aikaa tehnyt vilpittömässä mielessä vuokrasopimuksen ja muuttanut asuntoon et voi vaatia vuokrasopimuksen purkamista. Jos asumisoikeuden pysyvyyden vakuudeksi on vahvistettu käräjäoikeudessa kiinnitys on sinulla etusija ja vuokralainen joutuu lähtemään.

Lue lisää

Vaivasta ja hyvästä vastauksesta.

Ajankohtaista kirjoitti:

Suuret kiitokset kommenteista.En välttämättä ymmärtänyt kaikkea tekstiä.Lisäisin vielä sen verran,että kyse on okt:sta,jossa on halli päässä. Jääkö halli minun käyttöön.Siis, oleko oikeassa,että voin jäädä tilanteessa kuin tilanteessa asumaan asuntoon veloistani huolimatta.

Lue lisää

Nimerkki "vj" vastasi jo hyvin kysymyksiisi, mutta pari "nippeliseikkaa" vielä... Oikeusjärjestys vihaa tietyllä tavalla oikeuksien pysyvyyttä ja oikeuden väärinkäyttö (shikaani) on kielletty yleisenä oikeusperiaatteena, mikä tässä yhteydessä tarkoittaa ennenkaikkea sitä että asumisoikeuden haltija ei saa tässäkään tapauksessa käyttää oikeuttaan mihinkä ja mitenkä tahansa. Eli tarkastellaanpa hieman tarkemmin kohtaa "tilanteessa kuin tilanteessa"

Esimerkiksi: kuvitellaan että okt on maaseudulla, etkä halua enää kenties asua siellä koko aikaa vuodesta vaan kylillä tai kaupungissa mutta käyttää okt:ta kesämökkinä. Tämä ei onnistune sillä syytingin käyttötarkoituksen muutto edellyttää kohteen omistajan suostumusta.( Jos hän tälläiseen järjestelyyn suostuu niin sitten ei mitään) Perusteenahan tässä on se että syytinki on perustettu tarkoituksessa turvata sinun varsinainen asumisesi.

Esim2. Sinun tulee elää "siivosti" eli et saa vahingoittaa rakenteita tai tehdä mittavia pihatöitä (uima-allas tms) ilman kiinteistön omistajan lupaa.

Esim3. (Shikaani.) Et saa pitää kiinteistöön kohdistuvaa oikeutta "piruuttasi" omistaa kuka tahansa sitten tontin. Eli käytännössä pitää kiinni sinulle tarpeettomaksi käyneestä oikeudesta.

Näiden seikkojen jäädessä toteutumatta voit todellakin asua elämäsi loppuun asti asunnossasi.

Ps. juridiikan kieli voi olla perehtymättömälle hankalaa, mutta sen käyttö on välttämätöntä kuin halutaan ilmaista mahdollisimman lyhyesti mahdollisimman täsmällisesti mistä on kyse. jos et jotain termiä tai kohtaa kirjoituksessani ymmärtänyt, vika ei ole sinun vaan minun! Kysy ihmeessä, niin vastaan mielelläni.

Uskottu mies kirjoitti:

Nimerkki "vj" vastasi jo hyvin kysymyksiisi, mutta pari "nippeliseikkaa" vielä... Oikeusjärjestys vihaa tietyllä tavalla oikeuksien pysyvyyttä ja oikeuden väärinkäyttö (shikaani) on kielletty yleisenä oikeusperiaatteena, mikä tässä yhteydessä tarkoittaa ennenkaikkea sitä että asumisoikeuden haltija ei saa tässäkään tapauksessa käyttää oikeuttaan mihinkä ja mitenkä tahansa. Eli tarkastellaanpa hieman tarkemmin kohtaa "tilanteessa kuin tilanteessa"

Esimerkiksi: kuvitellaan että okt on maaseudulla, etkä halua enää kenties asua siellä koko aikaa vuodesta vaan kylillä tai kaupungissa mutta käyttää okt:ta kesämökkinä. Tämä ei onnistune sillä syytingin käyttötarkoituksen muutto edellyttää kohteen omistajan suostumusta.( Jos hän tälläiseen järjestelyyn suostuu niin sitten ei mitään) Perusteenahan tässä on se että syytinki on perustettu tarkoituksessa turvata sinun varsinainen asumisesi.

Esim2. Sinun tulee elää "siivosti" eli et saa vahingoittaa rakenteita tai tehdä mittavia pihatöitä (uima-allas tms) ilman kiinteistön omistajan lupaa.

Esim3. (Shikaani.) Et saa pitää kiinteistöön kohdistuvaa oikeutta "piruuttasi" omistaa kuka tahansa sitten tontin. Eli käytännössä pitää kiinni sinulle tarpeettomaksi käyneestä oikeudesta.

Näiden seikkojen jäädessä toteutumatta voit todellakin asua elämäsi loppuun asti asunnossasi.

Ps. juridiikan kieli voi olla perehtymättömälle hankalaa, mutta sen käyttö on välttämätöntä kuin halutaan ilmaista mahdollisimman lyhyesti mahdollisimman täsmällisesti mistä on kyse. jos et jotain termiä tai kohtaa kirjoituksessani ymmärtänyt, vika ei ole sinun vaan minun! Kysy ihmeessä, niin vastaan mielelläni.

Lue lisää

Asiaa on tullut paljon ja selventänyt minulle monta epäselvää kysymystä,kiitos edelleen.Joitakin epäselviä asiota vielä on.Jos ei ole sovittu asuntoon kohdistuvista menoista,niin miten kulut jaetaan,lainat,kiinteistöverot,sähköt,mahdolliset remonttikulut jne.Mutta jos on sovittu(epävirallisesti) esim.lainat minun maksettavaksi(vuokra???),olenko oikeutettu saamaan asumistukea? Sitten vielä TÄRKEÄ kysymys,oletetaan että nykyinen omista kuolee ja hän on testamentannut asunnon minulle,meneekö asunto samalla hetkellä veloistani myyntiin.Kannattaako ottaa vastaan kyseistä testamenttiä,jos molempien eläessä(omistaja ja minä) voi asiaan vaikuttaa.

ajankohtaista kirjoitti:

Asiaa on tullut paljon ja selventänyt minulle monta epäselvää kysymystä,kiitos edelleen.Joitakin epäselviä asiota vielä on.Jos ei ole sovittu asuntoon kohdistuvista menoista,niin miten kulut jaetaan,lainat,kiinteistöverot,sähköt,mahdolliset remonttikulut jne.Mutta jos on sovittu(epävirallisesti) esim.lainat minun maksettavaksi(vuokra???),olenko oikeutettu saamaan asumistukea? Sitten vielä TÄRKEÄ kysymys,oletetaan että nykyinen omista kuolee ja hän on testamentannut asunnon minulle,meneekö asunto samalla hetkellä veloistani myyntiin.Kannattaako ottaa vastaan kyseistä testamenttiä,jos molempien eläessä(omistaja ja minä) voi asiaan vaikuttaa.

Lue lisää

Anteeksi, en ole ehtinyt pieneen hetkeen vastailemaan vaikka lupasinkin.... Esitit melko vaikeita kysymyksiä ja nyt täytyy myöntää että täysin varmaa vastausta ei minulla ole esittää, mutta perusteltu käsitys ainakin joiltain kohdin on olemassa:
Jollei sopimusta kulujen jakamisesta ole, hoitaa kumpikin osapuoli ns. luonnollisen osansa. Tässä tapauksessa mm. kiinteistöön kohdistuvista veroista ja muista rasitteista vastaa omistaja (suoraan lain nojalla,) kuten myös kiinteistön pysymisestä asuinkunnossa (alk.peräisen sopimuksenne mukaan)Sitten on pulmallisempi kysymys sähköstä ja vedestä. Tähän en voi vastata kun en tiedä miten olette sopineet ja jos ette ole sopineet niin miten asia on toteutunut käytännössä.

"Mutta jos on sovittu(epävirallisesti) esim.lainat minun maksettavaksi(vuokra???),olenko oikeutettu saamaan asumistukea?" --> kohtaa en ymmärtänyt, mitkä/kenen lainat?

Kihlakunnan vouti (ulosottomies) kyllä ulosmittaa ulosmittauslain nojalla kyllä kaiken "ylimääräisen" varallisuuden pesästä, myös testamentilla saadun. Perintöä ei kuitenkaan tarvitse ottaa vastaan. Itseasiassa en tiedä asiasta juurikaan enempää joten enpä vastaa mitään.
:)

Uskottu mies kirjoitti:

Anteeksi, en ole ehtinyt pieneen hetkeen vastailemaan vaikka lupasinkin.... Esitit melko vaikeita kysymyksiä ja nyt täytyy myöntää että täysin varmaa vastausta ei minulla ole esittää, mutta perusteltu käsitys ainakin joiltain kohdin on olemassa:
Jollei sopimusta kulujen jakamisesta ole, hoitaa kumpikin osapuoli ns. luonnollisen osansa. Tässä tapauksessa mm. kiinteistöön kohdistuvista veroista ja muista rasitteista vastaa omistaja (suoraan lain nojalla,) kuten myös kiinteistön pysymisestä asuinkunnossa (alk.peräisen sopimuksenne mukaan)Sitten on pulmallisempi kysymys sähköstä ja vedestä. Tähän en voi vastata kun en tiedä miten olette sopineet ja jos ette ole sopineet niin miten asia on toteutunut käytännössä.

"Mutta jos on sovittu(epävirallisesti) esim.lainat minun maksettavaksi(vuokra???),olenko oikeutettu saamaan asumistukea?" --> kohtaa en ymmärtänyt, mitkä/kenen lainat?

Kihlakunnan vouti (ulosottomies) kyllä ulosmittaa ulosmittauslain nojalla kyllä kaiken "ylimääräisen" varallisuuden pesästä, myös testamentilla saadun. Perintöä ei kuitenkaan tarvitse ottaa vastaan. Itseasiassa en tiedä asiasta juurikaan enempää joten enpä vastaa mitään.
:)

Lue lisää

Viimeiset kysymykset oli sivullisen vaikeita ymmärtää,en tainnut saada asiaa oikein selvästi kysyttyä.Tärkeimmät asiat selvisi erittäin hyvin aikaisemmista vastauksistasi.Kiitokset viitseliäsyydestäsi vastata kysymyksiini.Kiitokset myös muille,jotka kommentoitte kysymyksiäni. PS.Elämä taitaa sittenkin jatkua.

Siis sinä myit tilasi x:lle ja kauppakirjassa sinulle jäi vain asumisoikeus tilalla olevaan taloon vai laajempi hallintaoikeus? Vai onko pidätetty molemmille sinulle ja exälle?

No joka tapauksessa kauppakirjan ehto sitoo ostajaa, eli ei ne sinua ulos voi heittää. Jos suostut, voit luopua asumisoikeudestasi ilmatteeksi tai rahaa vastaan jos haluat. Ensimmäinen on lahja ja toinen on pääomatuloa sinulle, oman asunnon verovapaus ei sovellu. Summa on sitten teidän asia, perintö ja lahjaverolain 10 pykälä on ollut suosittu arvotustapa mutta teidän siitä pitää päästä yhteisymmärrykseen. X:llä ei muuten ole mitään pakkoa "ostaa" sinua ulos, ainostaan pitää talo sinua varten käytettävissä.

Hallintaoikeus on aina henkilökohtainen oikeus ja lakkaa viimeistään hallintaoikeuden haltijan kuollessa. Sitä ei voi testamentata kenellekään eikä se periydy hallintaoikeuden haltijan perillisille.

Hallintaoikeus voi olla elinikäinen tai määrävuosiksi pidätetty.

Hallintaoikeuden periytyminen on ajatuksenakin täysin järjetön.

Ei siis missään nimessä ole mahdollista pidättää mitään "ikuista" hallintaoikeutta. Vaihtoehdot ovat elinikäinen tai (elinikäistä lyhyempi) määrävuosiksi pidätetty hallintaoikeus.

Sen sijaan kiinteistöllä voi olla erilaisia pysyviä rasitteita toiseen kiinteistöön, tavallisimpia näistä lienee tieoikeus, joka on rekisteröitävissä ja näkyy rasitustodistuksesta.

Näin_ kirjoitti:

Hallintaoikeus on aina henkilökohtainen oikeus ja lakkaa viimeistään hallintaoikeuden haltijan kuollessa. Sitä ei voi testamentata kenellekään eikä se periydy hallintaoikeuden haltijan perillisille.

Hallintaoikeus voi olla elinikäinen tai määrävuosiksi pidätetty.

Hallintaoikeuden periytyminen on ajatuksenakin täysin järjetön.

Ei siis missään nimessä ole mahdollista pidättää mitään "ikuista" hallintaoikeutta. Vaihtoehdot ovat elinikäinen tai (elinikäistä lyhyempi) määrävuosiksi pidätetty hallintaoikeus.

Sen sijaan kiinteistöllä voi olla erilaisia pysyviä rasitteita toiseen kiinteistöön, tavallisimpia näistä lienee tieoikeus, joka on rekisteröitävissä ja näkyy rasitustodistuksesta.

Lue lisää

Näin kirjoittaa täysin väärää tietoa. Mikään laki ei estä perustamasta pysyvää käyttöoikeutta. Tämä on varsin tavallista sukulaisten keskinäisissä oikeustoimissa.

Sopimusvapaus mahdollistaa sen, että henkiltö sopivat pysyvästä oikeudesta, joka tietenkin on kelpoinen myös siirtymään perintönä. Käyttöoikeus on rahanarvoinen etuus kuten muutkin oikeudet ja etuudet ja siten ne voidaan periä.

Rasiteoikeudet ovat täysin eria asia. Ei pidä sotkea toisiinsa rasitteita ja sopimuksin perustettuja oikeuksia.

Käyttöoikeudet ovat aina henkilökohtaisia. Ne päättyvät viimeistään oikeudenhaltijan kuolemaan, eivätkä ole siirrettävissä toiselle henkilölle. Oikeudenhaltija voi siis ainoastaan luopua oikeudestaan, jolloin käyttöoikeus ei enää rasita omistajaa.

Toisin kuin perillinen luulee, esimerkiksi perintökaaressa on nimenomaisesti määrätty, että testamenttiin perustuvaa käyttöoikeutta ei saa toiselle luovuttaa. Käyttöoikeus ei siis ole siirrettävissä toiselle.

Tottakai esim. sisarukset voivat sopia, esim. että "teidän perhe saa aina ja ikuisesti käyttää meidän kesämökkiä", mutta ei tuollaisilla sopimuksilla ole mitään juridista merkitystä.

Kuten tuossa vuoden 2002 kysymyksessäkin oli, kauppakirjaan merkittiin maininta,että myyjä pidätti ikuisen asumisoikeuden itsellään. Tässä ikuinen tarkoittaa samaa kuin elinikäinen, ja päättyy oikeudenhaltijan kuolemaan.

88989 kirjoitti:

Käyttöoikeudet ovat aina henkilökohtaisia. Ne päättyvät viimeistään oikeudenhaltijan kuolemaan, eivätkä ole siirrettävissä toiselle henkilölle. Oikeudenhaltija voi siis ainoastaan luopua oikeudestaan, jolloin käyttöoikeus ei enää rasita omistajaa.

Toisin kuin perillinen luulee, esimerkiksi perintökaaressa on nimenomaisesti määrätty, että testamenttiin perustuvaa käyttöoikeutta ei saa toiselle luovuttaa. Käyttöoikeus ei siis ole siirrettävissä toiselle.

Tottakai esim. sisarukset voivat sopia, esim. että "teidän perhe saa aina ja ikuisesti käyttää meidän kesämökkiä", mutta ei tuollaisilla sopimuksilla ole mitään juridista merkitystä.

Kuten tuossa vuoden 2002 kysymyksessäkin oli, kauppakirjaan merkittiin maininta,että myyjä pidätti ikuisen asumisoikeuden itsellään. Tässä ikuinen tarkoittaa samaa kuin elinikäinen, ja päättyy oikeudenhaltijan kuolemaan.

Lue lisää

>>Käyttöoikeudet ovat aina henkilökohtaisia.

Ja tämä käsityksesi perustuu mihin? Koska laissa ei sellaista kieltoa ole olemassa.

>>päättyvät viimeistään oikeudenhaltijan kuolemaan, eivätkä ole siirrettävissä toiselle henkilölle.

Näin asia olisi, jos kysymyksessä olisi elinikäiseksi perustettu oikeus. Sellainenkin voi tosin olla siirrettävissä toiselle, jos niin on sovittu.

>>Toisin kuin perillinen luulee, esimerkiksi perintökaaressa on nimenomaisesti määrätty, että testamenttiin perustuvaa käyttöoikeutta ei saa toiselle luovuttaa.

Jep. Mutta nyt ei olekaan kysymys testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta, vaan asiasta on sovittu KAUPPAKIRJASSA.

>>Tottakai esim. sisarukset voivat sopia, esim. että "teidän perhe saa aina ja ikuisesti käyttää meidän kesämökkiä", mutta ei tuollaisilla sopimuksilla ole mitään juridista merkitystä.

Niin väität, mutta perusteluja et osaa antaa. Oletko kuullut koskaan sopimusvapaudesta??

>>Kuten tuossa vuoden 2002 kysymyksessäkin oli, kauppakirjaan merkittiin maininta,että myyjä pidätti ikuisen asumisoikeuden itsellään. Tässä ikuinen tarkoittaa samaa kuin elinikäinen, ja päättyy oikeudenhaltijan kuolemaan.

Ikuinen tarkoittaa mielestäsi elinikäistä. Merkillistä! Miten ihmeessä näin voisi olla? Mikään tuskin minustakaan on "ikuinen" (ei edes maailmankaikkeus), mutta pysyvästä oikeudesta voidaan sopia ja ko. termi on tulkittavissa pysyvän oikeuden perustamiseksi. Elinikäisen oikeuden perustaessaan sopimuksessa viitattasiin varmaankin sopimuksen osapuolen elinikään tai siihen, että se on henkilökohtainen tms.

Päinvastoin, sopimuksessa voidaan vallan hyvin sopia pysyvistä oikeuksista, mutta esim. kiinteistöä koskevina niitä ei saa kirjaamiskelvottomina kirjattua. Se heikentää niiden sivullissuojaa. Sukulaisten keskinäisisssä sopimuksissa tällä ei ole kovinkaan suurta merkitystä.

Perillinen kirjoitti:

>>Käyttöoikeudet ovat aina henkilökohtaisia.

Ja tämä käsityksesi perustuu mihin? Koska laissa ei sellaista kieltoa ole olemassa.

>>päättyvät viimeistään oikeudenhaltijan kuolemaan, eivätkä ole siirrettävissä toiselle henkilölle.

Näin asia olisi, jos kysymyksessä olisi elinikäiseksi perustettu oikeus. Sellainenkin voi tosin olla siirrettävissä toiselle, jos niin on sovittu.

>>Toisin kuin perillinen luulee, esimerkiksi perintökaaressa on nimenomaisesti määrätty, että testamenttiin perustuvaa käyttöoikeutta ei saa toiselle luovuttaa.

Jep. Mutta nyt ei olekaan kysymys testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta, vaan asiasta on sovittu KAUPPAKIRJASSA.

>>Tottakai esim. sisarukset voivat sopia, esim. että "teidän perhe saa aina ja ikuisesti käyttää meidän kesämökkiä", mutta ei tuollaisilla sopimuksilla ole mitään juridista merkitystä.

Niin väität, mutta perusteluja et osaa antaa. Oletko kuullut koskaan sopimusvapaudesta??

>>Kuten tuossa vuoden 2002 kysymyksessäkin oli, kauppakirjaan merkittiin maininta,että myyjä pidätti ikuisen asumisoikeuden itsellään. Tässä ikuinen tarkoittaa samaa kuin elinikäinen, ja päättyy oikeudenhaltijan kuolemaan.

Ikuinen tarkoittaa mielestäsi elinikäistä. Merkillistä! Miten ihmeessä näin voisi olla? Mikään tuskin minustakaan on "ikuinen" (ei edes maailmankaikkeus), mutta pysyvästä oikeudesta voidaan sopia ja ko. termi on tulkittavissa pysyvän oikeuden perustamiseksi. Elinikäisen oikeuden perustaessaan sopimuksessa viitattasiin varmaankin sopimuksen osapuolen elinikään tai siihen, että se on henkilökohtainen tms.

Päinvastoin, sopimuksessa voidaan vallan hyvin sopia pysyvistä oikeuksista, mutta esim. kiinteistöä koskevina niitä ei saa kirjaamiskelvottomina kirjattua. Se heikentää niiden sivullissuojaa. Sukulaisten keskinäisisssä sopimuksissa tällä ei ole kovinkaan suurta merkitystä.

Lue lisää

Ja tämäkin aina välillä ponnistaa ylös.

"Ja tämä käsityksesi perustuu mihin? Koska laissa ei sellaista kieltoa ole olemassa."

Koska käyttöoikeus on nimetylle jollekin taholle. Käyttöoikeuden voi kyllä myöntää oikeushenkilölle mutta silloin ongelmana voi olla vaikea selvittää millä ehdoilla tai kuka oikeutta voi käyttää. Tuon takia, ellei noita ehtoja ole määrätty sopimuksessa, jonka nojalla tuota oikeutta käytetään ja kohtuullisia korvauksia tuosta käytöstä, voi sopimus muodostua kohtuuttomaksi hyvin helposti.

"Näin asia olisi, jos kysymyksessä olisi elinikäiseksi perustettu oikeus. Sellainenkin voi tosin olla siirrettävissä toiselle, jos niin on sovittu."

Nyt pitää kuitenkin erottaa kiinteistöstä koskevista erityisistä oikeuksista ja asumiseen liittyvistä oikeuksista muut sopimukset. Joissa niissäkin sopimus on se mihin tuo oikeus perustuu ja sopimukset ovat aina irtisanottavissa tai purettavissa, ellei määräaikaisesti ole muuta sovittu.

"Jep. Mutta nyt ei olekaan kysymys testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta, vaan asiasta on sovittu KAUPPAKIRJASSA."

Kiinteistöihin perustettaviin erityisiin oikeuksiin soveltuu vastikkeettomissa luovutuksissa perintökaaren tietyt pykälät ja vastikkeellisissa luovutuksissa analogisesti maanvuokralaki, noistakin on muutamia erityis tapauksia mutta harvinaisia.

Kun tuo erityinen oikeus pidätetään/luovutetaan kauppkirjassa asiakirja sisältää itseasiassa kiinteistön luovutussopimuksen ja sopimuksen maksaa osa kauppahinnasta erityisen oikeuden perustamisella= se maanvuokralain vaatima vastike.

Ja nyt kun kirjoitat seuraavaksi, että MVL 1§ sanoo, että vain vain määräajaksi tai toistaiseksi luovutettuihin, niin katso ensin sitä 9§.

"Niin väität, mutta perusteluja et osaa antaa. Oletko kuullut koskaan sopimusvapaudesta??"

Ei liity tähän mitenkään kun on säädetty toisin.

"Ikuinen tarkoittaa mielestäsi elinikäistä. Merkillistä! Miten ihmeessä näin voisi olla? ... Elinikäisen oikeuden perustaessaan sopimuksessa viitattasiin varmaankin sopimuksen osapuolen elinikään tai siihen, että se on henkilökohtainen tms"

Toinen tulkinta voisi olla että ikuiselle tarkoitetaan toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta, jonka voisi irtisanoa koska vain kohtuullisella irtisanomisajalla. Mutta koska sopimuksessa on yksilöity myyjä, eiköhän voida uskoa että kyse on myyjälle, eikä myyjän seuraajalle tarkoitettu, joten elinikäinen on järkevämpi tulkinta.

"Päinvastoin, sopimuksessa voidaan vallan hyvin sopia pysyvistä oikeuksista, mutta esim. kiinteistöä koskevina niitä ei saa kirjaamiskelvottomina kirjattua. Se heikentää niiden sivullissuojaa. Sukulaisten keskinäisisssä sopimuksissa tällä ei ole kovinkaan suurta merkitystä."

Paitsi kun kiinteistöistä on toisin säädetty. Kertoisitko mikä on mielestäsi sopimuksin perustettu pysyvä oikeus, jonka olemassaoloa ei ole sidottu mihinkään muuhun määräaikaan tai muutos järjestelmään(kuten oikeushenkilön päätös järjestys)?

10-9 kirjoitti:

Ja tämäkin aina välillä ponnistaa ylös.

"Ja tämä käsityksesi perustuu mihin? Koska laissa ei sellaista kieltoa ole olemassa."

Koska käyttöoikeus on nimetylle jollekin taholle. Käyttöoikeuden voi kyllä myöntää oikeushenkilölle mutta silloin ongelmana voi olla vaikea selvittää millä ehdoilla tai kuka oikeutta voi käyttää. Tuon takia, ellei noita ehtoja ole määrätty sopimuksessa, jonka nojalla tuota oikeutta käytetään ja kohtuullisia korvauksia tuosta käytöstä, voi sopimus muodostua kohtuuttomaksi hyvin helposti.

"Näin asia olisi, jos kysymyksessä olisi elinikäiseksi perustettu oikeus. Sellainenkin voi tosin olla siirrettävissä toiselle, jos niin on sovittu."

Nyt pitää kuitenkin erottaa kiinteistöstä koskevista erityisistä oikeuksista ja asumiseen liittyvistä oikeuksista muut sopimukset. Joissa niissäkin sopimus on se mihin tuo oikeus perustuu ja sopimukset ovat aina irtisanottavissa tai purettavissa, ellei määräaikaisesti ole muuta sovittu.

"Jep. Mutta nyt ei olekaan kysymys testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta, vaan asiasta on sovittu KAUPPAKIRJASSA."

Kiinteistöihin perustettaviin erityisiin oikeuksiin soveltuu vastikkeettomissa luovutuksissa perintökaaren tietyt pykälät ja vastikkeellisissa luovutuksissa analogisesti maanvuokralaki, noistakin on muutamia erityis tapauksia mutta harvinaisia.

Kun tuo erityinen oikeus pidätetään/luovutetaan kauppkirjassa asiakirja sisältää itseasiassa kiinteistön luovutussopimuksen ja sopimuksen maksaa osa kauppahinnasta erityisen oikeuden perustamisella= se maanvuokralain vaatima vastike.

Ja nyt kun kirjoitat seuraavaksi, että MVL 1§ sanoo, että vain vain määräajaksi tai toistaiseksi luovutettuihin, niin katso ensin sitä 9§.

"Niin väität, mutta perusteluja et osaa antaa. Oletko kuullut koskaan sopimusvapaudesta??"

Ei liity tähän mitenkään kun on säädetty toisin.

"Ikuinen tarkoittaa mielestäsi elinikäistä. Merkillistä! Miten ihmeessä näin voisi olla? ... Elinikäisen oikeuden perustaessaan sopimuksessa viitattasiin varmaankin sopimuksen osapuolen elinikään tai siihen, että se on henkilökohtainen tms"

Toinen tulkinta voisi olla että ikuiselle tarkoitetaan toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta, jonka voisi irtisanoa koska vain kohtuullisella irtisanomisajalla. Mutta koska sopimuksessa on yksilöity myyjä, eiköhän voida uskoa että kyse on myyjälle, eikä myyjän seuraajalle tarkoitettu, joten elinikäinen on järkevämpi tulkinta.

"Päinvastoin, sopimuksessa voidaan vallan hyvin sopia pysyvistä oikeuksista, mutta esim. kiinteistöä koskevina niitä ei saa kirjaamiskelvottomina kirjattua. Se heikentää niiden sivullissuojaa. Sukulaisten keskinäisisssä sopimuksissa tällä ei ole kovinkaan suurta merkitystä."

Paitsi kun kiinteistöistä on toisin säädetty. Kertoisitko mikä on mielestäsi sopimuksin perustettu pysyvä oikeus, jonka olemassaoloa ei ole sidottu mihinkään muuhun määräaikaan tai muutos järjestelmään(kuten oikeushenkilön päätös järjestys)?

Lue lisää

Maanvuokralaki ei estä pysyvien sopimusten sopimista (vrt. Maanvuokralaki 1 §).

Lain soveltamisalaa koskevia säännöksiä on tulkittava suppeasti.

Perustuslain omaisuuden suojaa koskeva säännös 15 § toteaa Jokaisen omaisuus on turvattu. Tämä käsittää myös sopimusvapauden varallisuusoikeudellisiin oikeistoimiin. Muita lakeja on tulkittava perusoikeusmyönteisesti.

>>Toinen tulkinta voisi olla että ikuiselle tarkoitetaan toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta, jonka voisi irtisanoa koska vain kohtuullisella irtisanomisajalla. Mutta koska sopimuksessa on yksilöity myyjä, eiköhän voida uskoa että kyse on myyjälle, eikä myyjän seuraajalle tarkoitettu, joten elinikäinen on järkevämpi tulkinta. >>

Tämä on sitten toinen asia. Sopimuksia on tulkittava sen osapuolten tarkoittaman mukaisesti. Termi "ikuinen" viittaa vahvasti pysyvään oikeuteen, mutta osapuolet ovat toki voineet tarkoittaa jotakin muutakin. Siinä tapauksessa sopimusta on tulkittava toisin.

Kun kauppakirjassa on pidätetty myytävään kohteeseen käyttöoikeus ja sen vuoksi ilmeisesti kauppahinta on alhaisempi, irtisanomisoikeus ei voine olla vapaa. Niinpä toistaiseksi voimassa oleva sitoumus ei ole ollut osapuolten tarkoituksena.

Kun kaupan osapuolet ovat läheistä sukua keskenään, on oletettavaa sopimustarkoituksena olleen kaupan kohteen pitäminen suvun käytössä, joten perimiskelpoisuus käyttöoikeudelle on mitä ilmeisemmin ollut tarkoitettukin tavoite sopimusta laadittaessa. Se, että myyjä on pidättänyt käyttöoikeuden itselleen, ei muuta johtopäätöstä. Kenelle muulle se sitten olisi pitänyt pidättää?

Perillinen kirjoitti:

Maanvuokralaki ei estä pysyvien sopimusten sopimista (vrt. Maanvuokralaki 1 §).

Lain soveltamisalaa koskevia säännöksiä on tulkittava suppeasti.

Perustuslain omaisuuden suojaa koskeva säännös 15 § toteaa Jokaisen omaisuus on turvattu. Tämä käsittää myös sopimusvapauden varallisuusoikeudellisiin oikeistoimiin. Muita lakeja on tulkittava perusoikeusmyönteisesti.

>>Toinen tulkinta voisi olla että ikuiselle tarkoitetaan toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta, jonka voisi irtisanoa koska vain kohtuullisella irtisanomisajalla. Mutta koska sopimuksessa on yksilöity myyjä, eiköhän voida uskoa että kyse on myyjälle, eikä myyjän seuraajalle tarkoitettu, joten elinikäinen on järkevämpi tulkinta. >>

Tämä on sitten toinen asia. Sopimuksia on tulkittava sen osapuolten tarkoittaman mukaisesti. Termi "ikuinen" viittaa vahvasti pysyvään oikeuteen, mutta osapuolet ovat toki voineet tarkoittaa jotakin muutakin. Siinä tapauksessa sopimusta on tulkittava toisin.

Kun kauppakirjassa on pidätetty myytävään kohteeseen käyttöoikeus ja sen vuoksi ilmeisesti kauppahinta on alhaisempi, irtisanomisoikeus ei voine olla vapaa. Niinpä toistaiseksi voimassa oleva sitoumus ei ole ollut osapuolten tarkoituksena.

Kun kaupan osapuolet ovat läheistä sukua keskenään, on oletettavaa sopimustarkoituksena olleen kaupan kohteen pitäminen suvun käytössä, joten perimiskelpoisuus käyttöoikeudelle on mitä ilmeisemmin ollut tarkoitettukin tavoite sopimusta laadittaessa. Se, että myyjä on pidättänyt käyttöoikeuden itselleen, ei muuta johtopäätöstä. Kenelle muulle se sitten olisi pitänyt pidättää?

Lue lisää

"Maanvuokralaki ei estä pysyvien sopimusten sopimista"

MVL 9 §
"Jos vuokra-aika on sovittu pitemmäksi kuin tämän lain mukaan on sallittu, päättyy vuokrasuhde sallitun pisimmän vuokra-ajan kuluttua"

En tiedä mitä tuo sinun suomen kielessä tarkoittaa sitten.

Pisin mahdollinen määräaikainen vuokrasopimus on MVL 73 §:n mukaan 100 vuotta, eli sopimus jossa on sovittu 110v tai ikuinen tmv kesto, päättyy 100 vuotta vuokrasuhteen alusta. Osapuolet tai ehkä paremmin heidän seuraajat voivat kyllä uusia tai pidentää sopimusta mutta se on taas eriasia.

"Kun kaupan osapuolet ovat läheistä sukua keskenään, on oletettavaa sopimustarkoituksena olleen kaupan kohteen pitäminen suvun käytössä, joten perimiskelpoisuus käyttöoikeudelle on mitä ilmeisemmin ollut tarkoitettukin tavoite sopimusta laadittaessa."

En vain mistään löydä tukea tuolle, erityisesti kun maanvuokralaki lähtee siitä, ettei ikuista tai pysyvää ole olemassa. Oikeuden perittävyys itseasiassa käsitellään erillisesti maanvuokralaissa ja määritetään tarkasti, koska ja millä ehdoin se on perinnöllinen (MVL 30, 53, 58, 75 §). Jo tuosta voidaan päätellä, että perittävyys ei ole pääsääntö vaan poikkeus.

"Se, että myyjä on pidättänyt käyttöoikeuden itselleen, ei muuta johtopäätöstä. Kenelle muulle se sitten olisi pitänyt pidättää?"

Käyttöoikeuden voi pidättää kenelle haluaa, vaikka kummin kaimalle mutta se on silti juuri tälle nimetylle taholle, ei nimetylle ja tämän seuraajille at infinatum.

10-9 kirjoitti:

"Maanvuokralaki ei estä pysyvien sopimusten sopimista"

MVL 9 §
"Jos vuokra-aika on sovittu pitemmäksi kuin tämän lain mukaan on sallittu, päättyy vuokrasuhde sallitun pisimmän vuokra-ajan kuluttua"

En tiedä mitä tuo sinun suomen kielessä tarkoittaa sitten.

Pisin mahdollinen määräaikainen vuokrasopimus on MVL 73 §:n mukaan 100 vuotta, eli sopimus jossa on sovittu 110v tai ikuinen tmv kesto, päättyy 100 vuotta vuokrasuhteen alusta. Osapuolet tai ehkä paremmin heidän seuraajat voivat kyllä uusia tai pidentää sopimusta mutta se on taas eriasia.

"Kun kaupan osapuolet ovat läheistä sukua keskenään, on oletettavaa sopimustarkoituksena olleen kaupan kohteen pitäminen suvun käytössä, joten perimiskelpoisuus käyttöoikeudelle on mitä ilmeisemmin ollut tarkoitettukin tavoite sopimusta laadittaessa."

En vain mistään löydä tukea tuolle, erityisesti kun maanvuokralaki lähtee siitä, ettei ikuista tai pysyvää ole olemassa. Oikeuden perittävyys itseasiassa käsitellään erillisesti maanvuokralaissa ja määritetään tarkasti, koska ja millä ehdoin se on perinnöllinen (MVL 30, 53, 58, 75 §). Jo tuosta voidaan päätellä, että perittävyys ei ole pääsääntö vaan poikkeus.

"Se, että myyjä on pidättänyt käyttöoikeuden itselleen, ei muuta johtopäätöstä. Kenelle muulle se sitten olisi pitänyt pidättää?"

Käyttöoikeuden voi pidättää kenelle haluaa, vaikka kummin kaimalle mutta se on silti juuri tälle nimetylle taholle, ei nimetylle ja tämän seuraajille at infinatum.

Lue lisää

Maanvuokralaki 1 §
"Sopimukseen, jolla kiinteistö tai alue annetaan määräajaksi tai toistaiseksi vuokralle määräsuuruista maksua vastaan, on sovellettava, mitä tässä laissa säädetään."

Osaat lukea suomen kielellä 9 §, mutta miten on lukutaitosi kanssa 1 §:ää lukiessasi. Eikö se ole suomen kieltä?

Pysyvään oikeuteen ei sovelleta maanvuokralakia.

Perillinen kirjoitti:

Maanvuokralaki 1 §
"Sopimukseen, jolla kiinteistö tai alue annetaan määräajaksi tai toistaiseksi vuokralle määräsuuruista maksua vastaan, on sovellettava, mitä tässä laissa säädetään."

Osaat lukea suomen kielellä 9 §, mutta miten on lukutaitosi kanssa 1 §:ää lukiessasi. Eikö se ole suomen kieltä?

Pysyvään oikeuteen ei sovelleta maanvuokralakia.

Lue lisää

Mitähän lakia kuvittelet tällaiseen "ikuisesti pysyvään oikeuteen sovellettavan"?

Kun puhutaan kiinteistöistä, laki on maakaari.

Ehto, joka rajoittaa ostajan oikeutta luovuttaa kiinteistö edelleen, pantata kiinteistö, sopia vuokraoikeuden tai muun erityisen oikeuden perustamisesta kiinteistöön taikka muutoin näihin verrattavalla tavalla oikeudellisesti määrätä kiinteistöstä, ei ole sitova. Tällainen kuvitteellinen "ikuinen" oikeus rajoittaisi ostajan oikeuksia merkittävästi.

Sitä paitsi vaikka olisi tehty minkälaisia ikuisia sopimuksia tyylin "kaikki sun kaveritkin saa aina ja ikuisesti käyttää tätä kiinteistöä", niin eivät ne sido kiinteistön ostajaa. Tottakai myyjä ja ostaja voivat sopia, että kaikki myyjän ja edellisten myyjien kaverit ja kavereitten kaverit saavat ikuisesti käyttää kiinteistöä, mutta ei tuollaisilla sopimuksilla ole mitään juridista merkitystä.

Vain kirjaamiskelpoisilla oikeuksilla on juridista merkitystä. Vain ne ovat sitovia kolmansiin osapuoliin nähden.

Kirjaamiskelpoisia ovat vain määräaikaiset oikeudet.

Sopimukseen perustuva oikeus käyttää toisen omistamaa kiinteistöä kirjataan siis erityisenä oikeutena.

Ei_ikuisesti kirjoitti:

Mitähän lakia kuvittelet tällaiseen "ikuisesti pysyvään oikeuteen sovellettavan"?

Kun puhutaan kiinteistöistä, laki on maakaari.

Ehto, joka rajoittaa ostajan oikeutta luovuttaa kiinteistö edelleen, pantata kiinteistö, sopia vuokraoikeuden tai muun erityisen oikeuden perustamisesta kiinteistöön taikka muutoin näihin verrattavalla tavalla oikeudellisesti määrätä kiinteistöstä, ei ole sitova. Tällainen kuvitteellinen "ikuinen" oikeus rajoittaisi ostajan oikeuksia merkittävästi.

Sitä paitsi vaikka olisi tehty minkälaisia ikuisia sopimuksia tyylin "kaikki sun kaveritkin saa aina ja ikuisesti käyttää tätä kiinteistöä", niin eivät ne sido kiinteistön ostajaa. Tottakai myyjä ja ostaja voivat sopia, että kaikki myyjän ja edellisten myyjien kaverit ja kavereitten kaverit saavat ikuisesti käyttää kiinteistöä, mutta ei tuollaisilla sopimuksilla ole mitään juridista merkitystä.

Vain kirjaamiskelpoisilla oikeuksilla on juridista merkitystä. Vain ne ovat sitovia kolmansiin osapuoliin nähden.

Kirjaamiskelpoisia ovat vain määräaikaiset oikeudet.

Sopimukseen perustuva oikeus käyttää toisen omistamaa kiinteistöä kirjataan siis erityisenä oikeutena.

Lue lisää

No niin. Sillä lailla sitä heitetään sopimusvapaus roskiin. Keksit ihan omia sääntöjä ja luulet niitä juridisesti merkityksellisiksi.

Näin väität, vaikka mainitsemassi maakaaressa säädetään sopimusvapaudesta 2 luku 9 § 2 mom
"Sopimuksella saadaan poiketa tämän lain mukaan myyjälle tai ostajalle kuuluvista oikeuksista ja velvoitteista. Ostajan 17–34 §:n mukaisia oikeuksia voidaan rajoittaa vain sopimalla yksilöidysti siitä, millä tavalla hänen asemansa poikkeaa laissa säädetystä."

No yksilöipä nyt tuo rajoitus, jota ajat takaa.

Jos myyjällä pidättää kaupassa itselleen elinikäisen asumisoikeuden kiinteistöllä, niin tottakai se lakkaa myyjän kuolemaan.

Hallintaoikeus tms. ei ole siirrettävissä kolmannelle kuin silloin, kun kyse on esim. maanvuokrasopimuksesta = kirjaamiskelpoisesta ja aina määräaikaisesta oikeudesta.

Voihan sitä huvikseen sopia mitä vaan. Tuollaisilla ikuisuusoikeussopimuksilla ei kuitenkaan ole juridista merkitystä.

Hallinta-, käyttö- tai asumisoikeutta ei tuon oikeuden haltija pysty mitenkään siirtämään eteenpäin, vaikka se kuinka olisi sovittu ikuiseksi ja pysyväksi.

Noup_noup kirjoitti:

Voihan sitä huvikseen sopia mitä vaan. Tuollaisilla ikuisuusoikeussopimuksilla ei kuitenkaan ole juridista merkitystä.

Hallinta-, käyttö- tai asumisoikeutta ei tuon oikeuden haltija pysty mitenkään siirtämään eteenpäin, vaikka se kuinka olisi sovittu ikuiseksi ja pysyväksi.

Lue lisää

Suomessa pätee sopimusten sitovuuden periaate, latinaksi pacta sunt servanda.

Oikeuden siirtäminen eteenpäin käy helposti. Kun hän tekee siitä sopimuksen ko. oikeuden ostajan kanssa, siirtyy oikeus ostajalle. Lähtökohtaisesti tällaisesta oikeudesta siirtää oikeutensa kolmannelle on syytä sopia alkuperäisestä oikeutta perustettaessa, jottei siitä jää epäselvyyttä. Yleensä sukulaisten keskinäisissä sopimuksissa ei kuitenkaan ole edes tarkoitettu sitä, että oikeus olisi haltijansa siirrettävissä. Sellainen oikeus ei sitten tietenkään ole siirreettävissäkään.

Laki on sopimusvapauden yläpuolella.

Eihän esimerkiksi leskikään saa luovuttaa oikeuttaan yhteiseen kotiin eikä testamentinsaaja testamenttiin perustuvaa käyttöoikeuttaan.

Kolmannelle siirrettäviä ovat vain kirjaamiskelpoiset oikeudet.

Perillinen kirjoitti:

Suomessa pätee sopimusten sitovuuden periaate, latinaksi pacta sunt servanda.

Oikeuden siirtäminen eteenpäin käy helposti. Kun hän tekee siitä sopimuksen ko. oikeuden ostajan kanssa, siirtyy oikeus ostajalle. Lähtökohtaisesti tällaisesta oikeudesta siirtää oikeutensa kolmannelle on syytä sopia alkuperäisestä oikeutta perustettaessa, jottei siitä jää epäselvyyttä. Yleensä sukulaisten keskinäisissä sopimuksissa ei kuitenkaan ole edes tarkoitettu sitä, että oikeus olisi haltijansa siirrettävissä. Sellainen oikeus ei sitten tietenkään ole siirreettävissäkään.

Lue lisää

Käyttöoikeus on siis joko elinkäinen tai määräaikainen. Käyttöoikeus on ihmisellä.

Pysyviä oikeuksia taas ovat lähinnä rasiteoikeudet, joita voidaan perustaa kiinteistötoimituksessa asianosaisten tekemän sopimuksen perusteella. Rasiteoikeus on kiinteistöllä.

http://www.maanmittauslaitos.fi/kiinteistot/kiinteistokauppa-kirjaamisasiat/lisatietoa-erityisista-oikeuksista

Noup_noup kirjoitti:

Laki on sopimusvapauden yläpuolella.

Eihän esimerkiksi leskikään saa luovuttaa oikeuttaan yhteiseen kotiin eikä testamentinsaaja testamenttiin perustuvaa käyttöoikeuttaan.

Kolmannelle siirrettäviä ovat vain kirjaamiskelpoiset oikeudet.

Lue lisää

>>1. Laki on sopimusvapauden yläpuolella.>>

1. Laki turvaa sopimusvapauden esim. perustuslaki 15 §. Monikaan ei näytä ymmärtävän perusoikeuksien merkitystä, kun lukevat lakia.

>> 2. Eihän esimerkiksi leskikään saa luovuttaa oikeuttaan yhteiseen kotiin eikä testamentinsaaja testamenttiin perustuvaa käyttöoikeuttaan.>>

2. Kuten jo todettu aiemmin, kauppa on oikeustoimi elävien henkilöiden välillä. Säännöt ovat silloin toiset kuin perillisellä tai testamentisaajalla.

>>3. Kolmannelle siirrettäviä ovat vain kirjaamiskelpoiset oikeudet. >>

3. Kirjaamiskelpoisuus tai sen puute ei vaikuta oikeuden siirrettävyyteen mitään. Oikeuden kirjaamiskelvottomuus heikentää sivullissuojaa, minkä olen myös jo aiemmin todennut. Kun erityinen oikeus ei ole kirjattu, kiinteistön tai irtaimen esineen ostaja ei saa välttämättä tietoonsa oikeuden olemassaoloa, jolloin oikeudenhaltija voi menettää oikeutensa kaupan kohteen luovutuksen yhteydessä, jos ostaja on ollut perustellussa vilpittömässä mielessä. Ilmeisesti tässäkin asiassa joillekin on vaikeuksia erottaa, mitä tarkoittaa oikeuden siirrettävyys ja sen sivullissuoja.

Näin_ kirjoitti:

Käyttöoikeus on siis joko elinkäinen tai määräaikainen. Käyttöoikeus on ihmisellä.

Pysyviä oikeuksia taas ovat lähinnä rasiteoikeudet, joita voidaan perustaa kiinteistötoimituksessa asianosaisten tekemän sopimuksen perusteella. Rasiteoikeus on kiinteistöllä.

http://www.maanmittauslaitos.fi/kiinteistot/kiinteistokauppa-kirjaamisasiat/lisatietoa-erityisista-oikeuksista

Lue lisää

Niinhän siellä maanmittauslaitoksen (MML) sivulla kerrotaan, että "Erityisiä oikeuksia ei voi kirjata, jos oikeus on tehty pysyväksi".

Se, että oikeutta ei voi kirjata, ei tarkoita, ettei sitä voisi olla olemassa. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. MML toteaa, että USEIN näissä on kysymys rasiteoikeudesta. Muitakin pysyviä erityisiä oikeuksia on siten olemassa kuin rasitteet.

Todella hämmästyttävää inttämistä, että pysyviä oikeuksia ei voisi olla olemassa. Tämä on ilmeisesti jotakin hyvin suomalaista auktoriteettien vääränlaista kunnioitusta tai pelkoa. Kun nämä erityiset oikeudet ovat kirjaamiskelvottomia, niin eihän sellaisia nyt sentäs voi olla olemassa. :D Kyllähän nyt lailliset oikeudet pitää voida aina johonkin saada kirjoihin ja kansiin. Mites men muuten pärjätään, jos viranomainen ei tätä oikeutta tunnusta kirjaukelpoiseksi? :D

Ootte te kyllä naurettavia, tavikset. ;)

Linkitä yksikin juridinen lähde, jossa puhutaan pysyvästä hallintaoikeudesta.
Edes yksi.

Et pysty, koska niitä ei ole.

Tai selitä edes tarkemmin, mitä tarkoitat pysyvyydellä. Tarkoitatko oikeasti, että kuvittelet, että voin myydä sinulle kiinteistöni ja pidättää siihen ikuisen asumisoikeuden, joka on siirrettävissä maailman loppuun asti ihmisiltä toiselle? Ja että tämä siirtokelpoinen kirjaamiskelvoton oikeus rajoittaisi minun kuolemani jälkeen niitä, joille kiinteistön omistus sinun jälkeesi siirtyy?

Eli että vielä sadan vuoden päästä, sinun myytyäsi kiinteistön jollekulle ja sen periydyttyä hänen lapsenlapselleen, kiinteistöllä saisi asua minun serkkuni kummin kaima, jolle tätä asumisoikeus olisi lopulta ilman mitään kirjallisia dokumentteja siirtynyt? Ja että hänkin voisi siirtää oikeutensa vielä edelleen?

Jos et tarkoita tätä järjetöntä skenaariota, niin MITÄ IHMETTÄ TARKOITAT?

Noup_noup kirjoitti:

Linkitä yksikin juridinen lähde, jossa puhutaan pysyvästä hallintaoikeudesta.
Edes yksi.

Et pysty, koska niitä ei ole.

Tai selitä edes tarkemmin, mitä tarkoitat pysyvyydellä. Tarkoitatko oikeasti, että kuvittelet, että voin myydä sinulle kiinteistöni ja pidättää siihen ikuisen asumisoikeuden, joka on siirrettävissä maailman loppuun asti ihmisiltä toiselle? Ja että tämä siirtokelpoinen kirjaamiskelvoton oikeus rajoittaisi minun kuolemani jälkeen niitä, joille kiinteistön omistus sinun jälkeesi siirtyy?

Eli että vielä sadan vuoden päästä, sinun myytyäsi kiinteistön jollekulle ja sen periydyttyä hänen lapsenlapselleen, kiinteistöllä saisi asua minun serkkuni kummin kaima, jolle tätä asumisoikeus olisi lopulta ilman mitään kirjallisia dokumentteja siirtynyt? Ja että hänkin voisi siirtää oikeutensa vielä edelleen?

Jos et tarkoita tätä järjetöntä skenaariota, niin MITÄ IHMETTÄ TARKOITAT?

Lue lisää

No, jos sitten vielä. Kun kauniisti pyydetään...

Lähtökohta oli:
"Myin asuntoni,sain rahaa ja kauppakirjaan merkittiin maininta,että myyjä(minä)pidättää ikuisen asumisoikeuden itsellään."

Tämän kauppakirjan ehto vaikuttaa epämääräiseltä. Jos kaupan osapuolet ovat sopineet pysyvästä myyjän oikeudesta asua asunnossa (kiinteistö tai asunto-osake), niin kauppahinnan olisi tullut ilmeisesti olla erittäin alhainen. Ehto saattaa tarkoittaa kuitenkin myös rinnakkaista asumisoikeutta, jolloin myyjä saa asua omistajan rinnalla hänen asunnossaan esim. jossakin huoneessa tms. Lähtötilanne jättää paljon avoimia kysymyksiä

Jos kauppahinnassa ei ole kuitenkaan otettu huomioon riittävästi myyjän asumisoikeudesta tullutta haittaa asunnon omistajalle, ostaja voisi vedota myöhemmin ehdon kohtuuttomuuteen. Ratkaisu tähän ongelmaa voisi olla joko kauppahinnan sovittelu (palauttaminen ostajalle) tai myyjän asumisoikeuden rajoittaminen (pysyvyyden lyhentäminen määräaikaiseksi tai asumisoikeuden supistaminen). Lopputulos riippuusi tietenkin myös siitä, mitä ostaja vaatisi kauppaehtojen kohtuullistamiseksi.

Mutta jos oletetaan sopimus kohtuulliseksi, niin kyllä myyjän pidättämä oikeus siirtyy perintönä hänen jälkeläisilleen. Dokumentaatio tapahtuu perunkirjoituksessa, johon merkitään irtaimeksi omaisuudeksi käyttöoikeus asuntoon. Se siirtyy niin kuin muukin peritty omaisuus sukupolvelta toiselle perintökaaren mukaisesti. Jos mainittua oikeutta koskien laaditaan testamenttimääräys, PK 12:4 ei rajoita käyttöoikeutta henkilökohtaiseksi ja elinikäiseksi. Laissa sanotaan: "Testamenttiin perustuvaa käyttöoikeutta ei saa toiselle luovuttaa." Mainittu oikeus ei ole testamenttiin perustuva vaan kauppakirjan ehtoon perustuva oikeus. (Vrt. PK 12:2)

Mikä edellä mainitussa olisi järjetöntä?

Juridinen lähde löytyy esim. maakaari 14:1,2
"Erityistä oikeutta ei saa kirjata, jos se on pysyvä ...."

Pysyviä oikeuksia siis tunnustetaan maakaaressakin olemassa olevaksi.

Perillinen kirjoitti:

No, jos sitten vielä. Kun kauniisti pyydetään...

Lähtökohta oli:
"Myin asuntoni,sain rahaa ja kauppakirjaan merkittiin maininta,että myyjä(minä)pidättää ikuisen asumisoikeuden itsellään."

Tämän kauppakirjan ehto vaikuttaa epämääräiseltä. Jos kaupan osapuolet ovat sopineet pysyvästä myyjän oikeudesta asua asunnossa (kiinteistö tai asunto-osake), niin kauppahinnan olisi tullut ilmeisesti olla erittäin alhainen. Ehto saattaa tarkoittaa kuitenkin myös rinnakkaista asumisoikeutta, jolloin myyjä saa asua omistajan rinnalla hänen asunnossaan esim. jossakin huoneessa tms. Lähtötilanne jättää paljon avoimia kysymyksiä

Jos kauppahinnassa ei ole kuitenkaan otettu huomioon riittävästi myyjän asumisoikeudesta tullutta haittaa asunnon omistajalle, ostaja voisi vedota myöhemmin ehdon kohtuuttomuuteen. Ratkaisu tähän ongelmaa voisi olla joko kauppahinnan sovittelu (palauttaminen ostajalle) tai myyjän asumisoikeuden rajoittaminen (pysyvyyden lyhentäminen määräaikaiseksi tai asumisoikeuden supistaminen). Lopputulos riippuusi tietenkin myös siitä, mitä ostaja vaatisi kauppaehtojen kohtuullistamiseksi.

Mutta jos oletetaan sopimus kohtuulliseksi, niin kyllä myyjän pidättämä oikeus siirtyy perintönä hänen jälkeläisilleen. Dokumentaatio tapahtuu perunkirjoituksessa, johon merkitään irtaimeksi omaisuudeksi käyttöoikeus asuntoon. Se siirtyy niin kuin muukin peritty omaisuus sukupolvelta toiselle perintökaaren mukaisesti. Jos mainittua oikeutta koskien laaditaan testamenttimääräys, PK 12:4 ei rajoita käyttöoikeutta henkilökohtaiseksi ja elinikäiseksi. Laissa sanotaan: "Testamenttiin perustuvaa käyttöoikeutta ei saa toiselle luovuttaa." Mainittu oikeus ei ole testamenttiin perustuva vaan kauppakirjan ehtoon perustuva oikeus. (Vrt. PK 12:2)

Mikä edellä mainitussa olisi järjetöntä?

Juridinen lähde löytyy esim. maakaari 14:1,2
"Erityistä oikeutta ei saa kirjata, jos se on pysyvä ...."

Pysyviä oikeuksia siis tunnustetaan maakaaressakin olemassa olevaksi.

Lue lisää

Höpöhöpö,sellaista ei ole olemassa kuin "ikuinen käyttöoikeus"
Yritä nyt ymmärtää sellainen seikka että se on joko määräaikainen(tiettyjä vuosia,maksimissaan siihen asti kun käyttöoikeuden haltija kuolee,vaikka vuosia olisikin jäljellä sopimuksen mukaan) tai elinkäinen.

Näin ollen se päättyy aina viimeistään silloin kun käyttöoikeuden haltija kuolee.

Edelleen odotellaan sitä yhtäkin oikeustapausta jossa henk.koht. käyttöoikeus olisi siirtynyt kuoleman jälkeen perillisille.

Tosin saamme odottaa sitä hamaan tappiin saakka kun sellaista ei ole.

"Jos kauppahinnassa ei ole kuitenkaan otettu huomioon riittävästi myyjän asumisoikeudesta tullutta haittaa asunnon omistajalle, ostaja voisi vedota myöhemmin ehdon kohtuuttomuuteen."

Se riittää että ostaja vetoaa "ikuiseen" joka on jo itsessään kohtuuton,vaikka ostaja olisi saanut asunnon ilmatteeks ja 2 miljoonaa euroa päälle.
Toiseksi edelleen sana "ikuinen" rikkoon kolmansien intressejä ja oikeuksia joten se ehto on jo itsessään pätemätön.Kolmansien oikeudet tulevat esille kun käyttöoikeuden haltija kuolee.JA ne oikeudet menevät kyseisen sopimustekstin edelle.
Se että puumerkit ovat alla ei muuta asiaa miksikään eli ei tee ehdosta pätevää.

Sopimukseen perustuvien käyttöoikeuksien kohdalla vallitsee sopimusvapauden periaate. Tällöin oikeudet ja velvollisuudet määritellään sopimuksen perusteella, ellei lainsäädännöstä tai hyvän tavan vaatimuksesta muuta johdu.

MUTTA kun johtuu,varsinkin "Ikuisen käyttöoikeuden suhteen".

Ja lopuksi..mikäli sopimustekstissä lukee "ikuinen" niin käytännössä ja teoriassa se tarkoittaa elinikäistä EIKÄ sanamuodon mukaan "ikuista".

Tutustuhan vaikkapa teokseen Maakaari. Siis siihen kirjaan, jonka ovat kirjoittaneet Marjut Jokela, Leena Kartio ja Ilmari Ojanen. Siellä on hyvin yksiselitteisesti todettu, että eläkeoikeus on siirtokelvoton. Eli juuri asumis- tai käyttöoikeus. Sitä ei siis voi siirtää eteenpäin, vaan se lakkaa oikeudenhaltijan kuollessa. Ja kuten tuon ketjun ekan tapauksen sopimustekstissäkin todetaan, myyjä on pidättänyt sen ITSELLEEN.

Sinun on turha sotkea tähän mitään muita pohdintoja. Ne eivät muuta muuksi sitä, että käyttöoikeus, tuotto-oikeus ja asumisoikeus eivät ole siirrettävissä eteenpäin ja ne ovat joko määräaikaisia tai elinikäisiä.

Sopimus henkilön a:n ja b:n välillä voi kestää vain siihen asti kunnes toinen heistä kupsahtaa.

UrpoLehtinen kirjoitti:

Höpöhöpö,sellaista ei ole olemassa kuin "ikuinen käyttöoikeus"
Yritä nyt ymmärtää sellainen seikka että se on joko määräaikainen(tiettyjä vuosia,maksimissaan siihen asti kun käyttöoikeuden haltija kuolee,vaikka vuosia olisikin jäljellä sopimuksen mukaan) tai elinkäinen.

Näin ollen se päättyy aina viimeistään silloin kun käyttöoikeuden haltija kuolee.

Edelleen odotellaan sitä yhtäkin oikeustapausta jossa henk.koht. käyttöoikeus olisi siirtynyt kuoleman jälkeen perillisille.

Tosin saamme odottaa sitä hamaan tappiin saakka kun sellaista ei ole.

"Jos kauppahinnassa ei ole kuitenkaan otettu huomioon riittävästi myyjän asumisoikeudesta tullutta haittaa asunnon omistajalle, ostaja voisi vedota myöhemmin ehdon kohtuuttomuuteen."

Se riittää että ostaja vetoaa "ikuiseen" joka on jo itsessään kohtuuton,vaikka ostaja olisi saanut asunnon ilmatteeks ja 2 miljoonaa euroa päälle.
Toiseksi edelleen sana "ikuinen" rikkoon kolmansien intressejä ja oikeuksia joten se ehto on jo itsessään pätemätön.Kolmansien oikeudet tulevat esille kun käyttöoikeuden haltija kuolee.JA ne oikeudet menevät kyseisen sopimustekstin edelle.
Se että puumerkit ovat alla ei muuta asiaa miksikään eli ei tee ehdosta pätevää.

Lue lisää

Sä jaksat toistaa tämä samaa. Oliko sinulla jotakin lainkohtaa tai oikeustapausta esittää, jolla tuet näkemystäsi, vai onko se vain niin, että kanssasi erimieltä olevien tulee esittää lainkohtia ja oikeustapauksia?

Pekkapuupaa23 kirjoitti:

Sopimus henkilön a:n ja b:n välillä voi kestää vain siihen asti kunnes toinen heistä kupsahtaa.

>>Sopimus henkilön a:n ja b:n välillä voi kestää vain siihen asti kunnes toinen heistä kupsahtaa.>>

No, jos noin olisi, osaat varmaankin vastata, mitä tapahtuu kuoltuani autolle, jonka minä (a) ostin sen edelliseltä omistajalta (b)? Auton omistusoikeus lakkaa??? eikä kukaan peri sitä??? Mistä näitä tulee. :D

Näin_ kirjoitti:

Tutustuhan vaikkapa teokseen Maakaari. Siis siihen kirjaan, jonka ovat kirjoittaneet Marjut Jokela, Leena Kartio ja Ilmari Ojanen. Siellä on hyvin yksiselitteisesti todettu, että eläkeoikeus on siirtokelvoton. Eli juuri asumis- tai käyttöoikeus. Sitä ei siis voi siirtää eteenpäin, vaan se lakkaa oikeudenhaltijan kuollessa. Ja kuten tuon ketjun ekan tapauksen sopimustekstissäkin todetaan, myyjä on pidättänyt sen ITSELLEEN.

Sinun on turha sotkea tähän mitään muita pohdintoja. Ne eivät muuta muuksi sitä, että käyttöoikeus, tuotto-oikeus ja asumisoikeus eivät ole siirrettävissä eteenpäin ja ne ovat joko määräaikaisia tai elinikäisiä.

Lue lisää

>>Ja kuten tuon ketjun ekan tapauksen sopimustekstissäkin todetaan, myyjä on pidättänyt sen ITSELLEEN.>>

Tämä on sitten toinen asia. Sopimuksia on tulkittava sen osapuolten tarkoittaman mukaisesti. Termi "ikuinen" viittaa vahvasti pysyvään oikeuteen, mutta osapuolet ovat toki voineet tarkoittaa jotakin muutakin. Siinä tapauksessa sopimusta on tulkittava toisin.

Pelkkä termi "Itselleen" ei tarkoita, että osapuolet eivät olisi voineet tarkoittaa pysyvää oikeutta, koska silloin termi "ikuinen" ei saisi mitään merkitystä sopimuksen tulkinnassa.

Perillinen kirjoitti:

>>Sopimus henkilön a:n ja b:n välillä voi kestää vain siihen asti kunnes toinen heistä kupsahtaa.>>

No, jos noin olisi, osaat varmaankin vastata, mitä tapahtuu kuoltuani autolle, jonka minä (a) ostin sen edelliseltä omistajalta (b)? Auton omistusoikeus lakkaa??? eikä kukaan peri sitä??? Mistä näitä tulee. :D

Lue lisää

>>Sopimus henkilön a:n ja b:n välillä voi kestää vain siihen asti kunnes toinen heistä kupsahtaa.>>

No, jos noin olisi, osaat varmaankin vastata, mitä tapahtuu kuoltuani autolle, jonka minä (a) ostin sen edelliseltä omistajalta (b)? Auton omistusoikeus lakkaa??? eikä kukaan peri sitä??? Mistä näitä tulee. :D

Nimenomaan A:n omistus lakkaa ja se omistusoikeus siirtyy a:n oikeudenomistajille.


"Tämä on sitten toinen asia. Sopimuksia on tulkittava sen osapuolten tarkoittaman mukaisesti. Termi "ikuinen" viittaa vahvasti pysyvään oikeuteen, mutta osapuolet ovat toki voineet tarkoittaa jotakin muutakin. Siinä tapauksessa sopimusta on tulkittava toisin."

Jos sopimustekstissä lukee "pidätän itselläni ikuisen käyttöoikeuden myymääni asuntoon "kellarikuja 21" niin käytännössä ja teoriassa se sanamuodon mukaan tarkoittaa elinikäistä käyttöoikeutta.Sitä pidempi se ei voi olla lain mukaan.

Toiseksi sä et voi tehdä sopimuksia 2 henkilön kesken joissa sovitaan jotain mikä käytännössä sitoo kolmatta osapuolta..Sopimuksia tehdessä tulee ottaa huomioon vaihtelevan laajuinen erityislainsäädäntö sekä yksittäiset lain säännökset.

Suomen laki ja sopimusvapaus ei tunne käsitettä "ikuinen" ja jos jossain sopimuksessa nyt sattuu lukemaan ikuinen käyttöoikeus niin se tarkoittaa elinikäistä.

Termi ikuinen on täysin absurdi ajatus ja täysin mahdotonta toteuttaa sopimusteitse.

Usko nyt jo, että kaksi tyyppiä ei voi tehdä sellaisia sopimuksia, jotka velvoittavat kolmansia osapuolia tai jotenkin rajoittavat heidän oikeuksiaan.

Toisinaan voi jopa määräajaksikin pidätetty asumisoikeus kumoutua. Kandee tutustua ratkaisuun KKO:1995:123:

A oli myydessään omistamansa asunto-osakeyhtiön osakkeet B:lle pidättänyt itselleen määräajaksi asumisoikeuden asianomaiseen huoneistoon. C oli B:n velkojen johdosta toimitetussa pakkohuutokaupassa ostanut osakkeet tietoisena asumisoikeuden pidättämisestä. C vaati A:n velvoittamista häädön uhalla muuttamaan huoneistosta. Huoneenvuokralain 41 §:stä ilmenevää periaatetta soveltaen katsottiin, että C:llä oli oikeus saada asumisoikeus päättymään. C:n häätökanne hyväksyttiin. Ään.

http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1995/19950123

Näin_ kirjoitti:

Usko nyt jo, että kaksi tyyppiä ei voi tehdä sellaisia sopimuksia, jotka velvoittavat kolmansia osapuolia tai jotenkin rajoittavat heidän oikeuksiaan.

Toisinaan voi jopa määräajaksikin pidätetty asumisoikeus kumoutua. Kandee tutustua ratkaisuun KKO:1995:123:

A oli myydessään omistamansa asunto-osakeyhtiön osakkeet B:lle pidättänyt itselleen määräajaksi asumisoikeuden asianomaiseen huoneistoon. C oli B:n velkojen johdosta toimitetussa pakkohuutokaupassa ostanut osakkeet tietoisena asumisoikeuden pidättämisestä. C vaati A:n velvoittamista häädön uhalla muuttamaan huoneistosta. Huoneenvuokralain 41 §:stä ilmenevää periaatetta soveltaen katsottiin, että C:llä oli oikeus saada asumisoikeus päättymään. C:n häätökanne hyväksyttiin. Ään.

http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1995/19950123

Lue lisää

Pitää paikkansa, että pakkohuutokaupassa sivullissuoja on heikompi kuin muuten. Tämä ei vaikuta psyvän oikeudesta sopimisen pätevyyteen. Ne ovat eri asioita.

UrpoLehtinen kirjoitti:

>>Sopimus henkilön a:n ja b:n välillä voi kestää vain siihen asti kunnes toinen heistä kupsahtaa.>>

No, jos noin olisi, osaat varmaankin vastata, mitä tapahtuu kuoltuani autolle, jonka minä (a) ostin sen edelliseltä omistajalta (b)? Auton omistusoikeus lakkaa??? eikä kukaan peri sitä??? Mistä näitä tulee. :D

Nimenomaan A:n omistus lakkaa ja se omistusoikeus siirtyy a:n oikeudenomistajille.


"Tämä on sitten toinen asia. Sopimuksia on tulkittava sen osapuolten tarkoittaman mukaisesti. Termi "ikuinen" viittaa vahvasti pysyvään oikeuteen, mutta osapuolet ovat toki voineet tarkoittaa jotakin muutakin. Siinä tapauksessa sopimusta on tulkittava toisin."

Jos sopimustekstissä lukee "pidätän itselläni ikuisen käyttöoikeuden myymääni asuntoon "kellarikuja 21" niin käytännössä ja teoriassa se sanamuodon mukaan tarkoittaa elinikäistä käyttöoikeutta.Sitä pidempi se ei voi olla lain mukaan.

Toiseksi sä et voi tehdä sopimuksia 2 henkilön kesken joissa sovitaan jotain mikä käytännössä sitoo kolmatta osapuolta..Sopimuksia tehdessä tulee ottaa huomioon vaihtelevan laajuinen erityislainsäädäntö sekä yksittäiset lain säännökset.

Suomen laki ja sopimusvapaus ei tunne käsitettä "ikuinen" ja jos jossain sopimuksessa nyt sattuu lukemaan ikuinen käyttöoikeus niin se tarkoittaa elinikäistä.

Termi ikuinen on täysin absurdi ajatus ja täysin mahdotonta toteuttaa sopimusteitse.

Lue lisää

>No, jos noin olisi, osaat varmaankin vastata, mitä tapahtuu kuoltuani autolle, jonka >minä (a) ostin sen edelliseltä omistajalta (b)? Auton omistusoikeus lakkaa??? eikä >kukaan peri sitä??? Mistä näitä tulee. :D
>
>Nimenomaan A:n omistus lakkaa ja se omistusoikeus siirtyy a:n >oikeudenomistajille.

Ei se omistusoikeus lakkaa auton omistajan kuolemaan, vaan se siirtyy perintöoikeuden mukaisesti hänen oikeudenomistajilleen. Jos se omistusoikeus lakkaisi kuolemaan, niin ilmeisesti auto olisi palautettava myyjälle??? Tai ehkä se olisi kenen tahansa vallattavissa, koska auto olisi isännätön esine.

Kirjotiustesi perusteella sinulla on vakavaia puutteita oikeudellisten asioiden ymmärryksessä.

UrpoLehtinen kirjoitti:

>>Sopimus henkilön a:n ja b:n välillä voi kestää vain siihen asti kunnes toinen heistä kupsahtaa.>>

No, jos noin olisi, osaat varmaankin vastata, mitä tapahtuu kuoltuani autolle, jonka minä (a) ostin sen edelliseltä omistajalta (b)? Auton omistusoikeus lakkaa??? eikä kukaan peri sitä??? Mistä näitä tulee. :D

Nimenomaan A:n omistus lakkaa ja se omistusoikeus siirtyy a:n oikeudenomistajille.


"Tämä on sitten toinen asia. Sopimuksia on tulkittava sen osapuolten tarkoittaman mukaisesti. Termi "ikuinen" viittaa vahvasti pysyvään oikeuteen, mutta osapuolet ovat toki voineet tarkoittaa jotakin muutakin. Siinä tapauksessa sopimusta on tulkittava toisin."

Jos sopimustekstissä lukee "pidätän itselläni ikuisen käyttöoikeuden myymääni asuntoon "kellarikuja 21" niin käytännössä ja teoriassa se sanamuodon mukaan tarkoittaa elinikäistä käyttöoikeutta.Sitä pidempi se ei voi olla lain mukaan.

Toiseksi sä et voi tehdä sopimuksia 2 henkilön kesken joissa sovitaan jotain mikä käytännössä sitoo kolmatta osapuolta..Sopimuksia tehdessä tulee ottaa huomioon vaihtelevan laajuinen erityislainsäädäntö sekä yksittäiset lain säännökset.

Suomen laki ja sopimusvapaus ei tunne käsitettä "ikuinen" ja jos jossain sopimuksessa nyt sattuu lukemaan ikuinen käyttöoikeus niin se tarkoittaa elinikäistä.

Termi ikuinen on täysin absurdi ajatus ja täysin mahdotonta toteuttaa sopimusteitse.

Lue lisää

Otetaan väitteesi käsittelyyn yksi kerrallaan:

>>Jos sopimustekstissä lukee "pidätän itselläni ikuisen käyttöoikeuden myymääni asuntoon "kellarikuja 21" niin käytännössä ja teoriassa se sanamuodon mukaan tarkoittaa elinikäistä käyttöoikeutta.Sitä pidempi se ei voi olla lain mukaan.>>

Mikä oli viittaamasi laki?

Omistusoikeus siirtyy, käyttöoikeus lakkaa.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?

Näin_ kirjoitti:

Omistusoikeus siirtyy, käyttöoikeus lakkaa.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?

Jos on sovittu pysyvästä käyttöoikeudesta, se ei lakkaa sopimuksen osapuolen kuolemaan.

Mikä sopimusvapaudessa on niin vaikeaa?

Voithan sinä sopia kaverisi kanssa vaikka että lehmät lentävät.
Mutta eivät ne silti lennä.

Näin_ kirjoitti:

Voithan sinä sopia kaverisi kanssa vaikka että lehmät lentävät.
Mutta eivät ne silti lennä.

Tarkkaan ottaen mahdottomilta vaikuttavat sopimusehdot eivät ole PÄTEMÄTTÖMIÄ.

Jos postinjakaja tekisi sopimuksen, jossa hän sitoutuu suorittamaan postinjakelun lentävällä lehmällä, ehto olisi pätevä. Kysymys olisi sopimuksen RAUKEAMISESTA, mikäli ilmenisi sopimuksen teon jälkeen, että postinjakaja parka ei voikaan suoritua tehtävästään, koska ei saa lehmää lentämään. Hän voisi vedota pyvään suoritusesteeseen ja vapautuisi sopimusvelvoitteistaan.

Perillinen kirjoitti:

Jos on sovittu pysyvästä käyttöoikeudesta, se ei lakkaa sopimuksen osapuolen kuolemaan.

Mikä sopimusvapaudessa on niin vaikeaa?

"Mikä sopimusvapaudessa on niin vaikeaa?"

Eipä siinä mitään vaikeaa ole mutta kun mm Kartio, Tepora, Jokela, Ojala ja Niemi ovat eri kirjoituksissaan olleet perustellusti erimieltä kanssasi on hieman vaikea hyväksyä väitettäsi jos et voi perustella sitä muulla kuin "sopimusvapaus".

10-9 kirjoitti:

"Mikä sopimusvapaudessa on niin vaikeaa?"

Eipä siinä mitään vaikeaa ole mutta kun mm Kartio, Tepora, Jokela, Ojala ja Niemi ovat eri kirjoituksissaan olleet perustellusti erimieltä kanssasi on hieman vaikea hyväksyä väitettäsi jos et voi perustella sitä muulla kuin "sopimusvapaus".

Lue lisää

Voisiko noista Kartio, Tepora, Jokela, Ojala tai Niemi joku tulla tänne kertomaan, mitä mieltä nyt sitten ovat sopimusvapaudesta? Vai onko tieto salaista tai niiden siteeraaminen muusta syystä ole sallittua (esim. tekijänoikeus)?

10-9 kirjoitti:

"Mikä sopimusvapaudessa on niin vaikeaa?"

Eipä siinä mitään vaikeaa ole mutta kun mm Kartio, Tepora, Jokela, Ojala ja Niemi ovat eri kirjoituksissaan olleet perustellusti erimieltä kanssasi on hieman vaikea hyväksyä väitettäsi jos et voi perustella sitä muulla kuin "sopimusvapaus".

Lue lisää

Itse olen lukenut mm. professori Mika Hemmon teoksia. Hän on Helsingin yliopiston sopimusoikeuteen erityisesti perehtynyt ammattilainen. Vielä ei ole tullut hänen kirjoittamanaan vastaan mitään, mikä tekisi pysyvistä oikeuksista sopimisen pätemättömäksi.

Siinä tapauksessa et ole ymmärtänyt lukemaasi.
Sopimus sitoo sopimuskumppaneita, ei kolmansia osapuolia.

Näin_ kirjoitti:

Siinä tapauksessa et ole ymmärtänyt lukemaasi.
Sopimus sitoo sopimuskumppaneita, ei kolmansia osapuolia.

Asia on varmaankin toisinpäin. Sinä et ymmärrä lukemaasi.

Kun osapuolet sopivat pysyvästä käyttöoikeudesta, kysymys on sopimuksesta heidän kesken, latinaksi inter partes. Tällaisella sopimuksella ei ole millään tavalla puututtu kolmansien oikeuksiin eikä velvollisuuksiin.

Perillinen kirjoitti:

Itse olen lukenut mm. professori Mika Hemmon teoksia. Hän on Helsingin yliopiston sopimusoikeuteen erityisesti perehtynyt ammattilainen. Vielä ei ole tullut hänen kirjoittamanaan vastaan mitään, mikä tekisi pysyvistä oikeuksista sopimisen pätemättömäksi.

Lue lisää

Kiinteistön kauppa, muu luovutus ja kirjaus / Jarno Tepora ... [ja muita] 2010
s.341
”Maanvuokralaissa on säännökset eri vuokratyyppien osalta siitä, kuinka pitkäksi ajaksi enintään, ja joissakin tapauksissa myös, kuinka pitkäksi ajaksi vähintään, vuokrasopimus on tehtävä. Vuokraoikeutta ei siten voi perustaa ”ikuiseksi” ajaksi. Pisin aika, josta voidaan sopia, on 100 vuotta (MVL 28 §, 52 § ja 73 §) tai toistaiseksi. Tällä sääntelyllä ohjataan osapuolten sopimusvapautta. Näin turvataan omistajavuokranantajan mahdollisuus tietyin määräajoin saada vuokra-alue omaan käyttöönsä ja päättää sen vastaisesta käyttötavasta. Toisaalta tällaisella sääntelyllä turvataan vuokramiehen toimintavapautta.”

Kartio teos Sopimus, vastuu, velvoite Juhlajulkaisu Ari Saarnilehto 2007
Kirjoitus on hallinnanjakosopimuksista mutta sisältää myös kannanoton erityisistä oikeuksista yleensä
s.205
”Nähdäkseni sinänsä selvää on, ettei MK 14:3:n mukaisen kirjaamisen toistaiseksi tehdylle sopimukselle antamalla sivullissuojalla olisi käytännöllistä merkitystä, jos sopimus inter partes olisi irtisanottavissa, milloin vain. Totta on, että MK:n vaietessa hallinnanjakosopimus voidaan tehdä joko määräajaksi tai toistaiseksi. Jos määräaikaa ei ole mainittu, sopimus on voimassa toistaiseksi. Niemen sanontaa käyttääkseni hallinnanjakosopimusta ei voida perustaa ”vahvassa merkityksessä pysyväksi”. Se ei toisin sanoen voi olla voimassa ”ikuisesti” sen paremmin kuin mikään muukaan kiinteistöön perustettu oikeus.”

Tepora BLF 2004
s.328
”Yksi tällainen kysymys on sopimuksen kesto eli kuinka pitkäksi ajaksi voidaan ylipäänsä sopia kiinteistön hallinnan jaosta. Suomen oikeudessa on lähdetty periaatteessa siitä, että käyttöoikeuksia ei voida perustaa sitovalla tavalla määräämättömäksi ajaksi. Tämä kanta on yhdenmukainen niiden omistajan määräämis- ja käyttövallan säilyttämistä koskevien periaatteiden kanssa, joiden pohjalta mm. maanvuokraoikeuksien voimassaololle on asetettu maanvuokralaissa (MVL) absoluuttiset enimmäisajat, jotka eivät missään tapauksessa ylitä 100 vuotta taikka sitten maanvuokrasopimukset ovat voimassa toistaiseksi (ks. esim. MVL 28 ja 73 §).”

Nuo periaatteet joista on kirjoittaa KKO 1934 II 402 ja KKO 1945 II 116 ja sittemmin omaksuttu MVL:ssä.

Niemen kirjaa ei nyt ole tässä, joten en viittaa mutta muisteluni on että sieltä löytyy vastaava Maakaarenjärjestelmä osa 1, vuodelta 2002

Perillinen kirjoitti:

Asia on varmaankin toisinpäin. Sinä et ymmärrä lukemaasi.

Kun osapuolet sopivat pysyvästä käyttöoikeudesta, kysymys on sopimuksesta heidän kesken, latinaksi inter partes. Tällaisella sopimuksella ei ole millään tavalla puututtu kolmansien oikeuksiin eikä velvollisuuksiin.

Lue lisää

Hyvä, alat nyt itsekin vihdoin olla kartalla!

Perillinen: "Kun osapuolet sopivat pysyvästä käyttöoikeudesta, kysymys on sopimuksesta heidän kesken, latinaksi inter partes. Tällaisella sopimuksella ei ole millään tavalla puututtu kolmansien oikeuksiin eikä velvollisuuksiin. "

Juuri näin.
Eli sopimus sitoo vain ja ainoastaan näitä kahta ja on voimassa vain sopijan itsensä hyväksi. Kun sopimuksen perusteella käyttöoikeuden saanut kuolee, käyttöoikeus lakkaa. Käyttöoikeus ei siis siirry oikeudenhaltijan jälkeen kenellekään.

Ja nimimerkille 10-9 kiitokset hyvästä kommentista ja lainauksista oikeuskirjallisuudesta.

10-9 kirjoitti:

Kiinteistön kauppa, muu luovutus ja kirjaus / Jarno Tepora ... [ja muita] 2010
s.341
”Maanvuokralaissa on säännökset eri vuokratyyppien osalta siitä, kuinka pitkäksi ajaksi enintään, ja joissakin tapauksissa myös, kuinka pitkäksi ajaksi vähintään, vuokrasopimus on tehtävä. Vuokraoikeutta ei siten voi perustaa ”ikuiseksi” ajaksi. Pisin aika, josta voidaan sopia, on 100 vuotta (MVL 28 §, 52 § ja 73 §) tai toistaiseksi. Tällä sääntelyllä ohjataan osapuolten sopimusvapautta. Näin turvataan omistajavuokranantajan mahdollisuus tietyin määräajoin saada vuokra-alue omaan käyttöönsä ja päättää sen vastaisesta käyttötavasta. Toisaalta tällaisella sääntelyllä turvataan vuokramiehen toimintavapautta.”

Kartio teos Sopimus, vastuu, velvoite Juhlajulkaisu Ari Saarnilehto 2007
Kirjoitus on hallinnanjakosopimuksista mutta sisältää myös kannanoton erityisistä oikeuksista yleensä
s.205
”Nähdäkseni sinänsä selvää on, ettei MK 14:3:n mukaisen kirjaamisen toistaiseksi tehdylle sopimukselle antamalla sivullissuojalla olisi käytännöllistä merkitystä, jos sopimus inter partes olisi irtisanottavissa, milloin vain. Totta on, että MK:n vaietessa hallinnanjakosopimus voidaan tehdä joko määräajaksi tai toistaiseksi. Jos määräaikaa ei ole mainittu, sopimus on voimassa toistaiseksi. Niemen sanontaa käyttääkseni hallinnanjakosopimusta ei voida perustaa ”vahvassa merkityksessä pysyväksi”. Se ei toisin sanoen voi olla voimassa ”ikuisesti” sen paremmin kuin mikään muukaan kiinteistöön perustettu oikeus.”

Tepora BLF 2004
s.328
”Yksi tällainen kysymys on sopimuksen kesto eli kuinka pitkäksi ajaksi voidaan ylipäänsä sopia kiinteistön hallinnan jaosta. Suomen oikeudessa on lähdetty periaatteessa siitä, että käyttöoikeuksia ei voida perustaa sitovalla tavalla määräämättömäksi ajaksi. Tämä kanta on yhdenmukainen niiden omistajan määräämis- ja käyttövallan säilyttämistä koskevien periaatteiden kanssa, joiden pohjalta mm. maanvuokraoikeuksien voimassaololle on asetettu maanvuokralaissa (MVL) absoluuttiset enimmäisajat, jotka eivät missään tapauksessa ylitä 100 vuotta taikka sitten maanvuokrasopimukset ovat voimassa toistaiseksi (ks. esim. MVL 28 ja 73 §).”

Nuo periaatteet joista on kirjoittaa KKO 1934 II 402 ja KKO 1945 II 116 ja sittemmin omaksuttu MVL:ssä.

Niemen kirjaa ei nyt ole tässä, joten en viittaa mutta muisteluni on että sieltä löytyy vastaava Maakaarenjärjestelmä osa 1, vuodelta 2002

Lue lisää

Maanvuokrasta ei ole kysymys, joten Tepora ei liity asiaan.

Hallinnanjakosopimus on myös eri tyyppistä oikeutta koskeva kuin nyt käsiteltävä asia. Tästä jo aiemminkin joku väänsi toisessa ketjussa. Hallinnajakosopimus on nimittäin kirjaamiskelpoinen hallintaoikeus. Kun maakaaren mukaan pysyvät oikeudet eivät ole kirjaamiskelpoisia, ei hallinnanjakosopimuksia koskevasta voi tehdä päätelmiä, miten muihin oikeuksiin tulisi suhtautua.

Toisekseen keskustelu on koskenut myös muuta asuntoa kuin kiinteistöä. Alunperin kirjoittaja puhuu vain asuntokaupasta pidätetystä asumisoikeudesta, joka voi koskea niin ollen myös asunto-osaketta. Irtaimen omaisuuden osalta ei edes Kartio niin ollen ole lausunut mitään.

Kolmanneksi Kartio ei näytä ottavan huomioon maakaaressa olevaa säännöstä, jossa mainitaan pysyvät oikeudet (MK 14:1,2). Niiden kirjaamiskelvottomuus antaa perusteen pitää niitä olemassa olevina. Muutoinhan maakaaressa ne olisi voitu suoraan kieltää pätemättäminä, kuten eräät muut kaupan ehdot on kielletty.

Tepora: "Suomen oikeudessa on lähdetty periaatteessa siitä, että käyttöoikeuksia ei voida perustaa sitovalla tavalla määräämättömäksi ajaksi."

Hän puhuu lähtökohdasta ja periaatteesta. Se ei ole sama asia kuin, että pysyvistä käyttöoikeuksista ei voitaisi milloinkaan sopia. Onhan selvää, että PERIAATTEESSA pysyvä oikeus voi muodostua LÄHTÖKOHTAISESTI KOHTUUTTOMAKSI. Kohtuuttomat ehdot ovat pätemättömiä, mutta arvio niiden pätevyydestä on tehtävä tapauskohtaisesti.

Mikään ei siis edelleenkään tue käsitystä, että pysyvästä käyttöoikeudesta ei voitaisi sopia.

Näin_ kirjoitti:

Hyvä, alat nyt itsekin vihdoin olla kartalla!

Perillinen: "Kun osapuolet sopivat pysyvästä käyttöoikeudesta, kysymys on sopimuksesta heidän kesken, latinaksi inter partes. Tällaisella sopimuksella ei ole millään tavalla puututtu kolmansien oikeuksiin eikä velvollisuuksiin. "

Juuri näin.
Eli sopimus sitoo vain ja ainoastaan näitä kahta ja on voimassa vain sopijan itsensä hyväksi. Kun sopimuksen perusteella käyttöoikeuden saanut kuolee, käyttöoikeus lakkaa. Käyttöoikeus ei siis siirry oikeudenhaltijan jälkeen kenellekään.

Ja nimimerkille 10-9 kiitokset hyvästä kommentista ja lainauksista oikeuskirjallisuudesta.

Lue lisää

>>Juuri näin.
Eli sopimus sitoo vain ja ainoastaan näitä kahta ja on voimassa vain sopijan itsensä hyväksi. Kun sopimuksen perusteella käyttöoikeuden saanut kuolee, käyttöoikeus lakkaa. Käyttöoikeus ei siis siirry oikeudenhaltijan jälkeen kenellekään.>>

Et taaskaan ymmärrä, että perintöoikeudessa oikeudenomistaja saa samat oikeudet kuin hänen edeltäjänsä.

Eivät pysyvät oikeudet ole kiellettyjä vaan hyvinkin tavallisia.
Ne vain eivät ole ihmisten oikeuksia vaan kiinteistöjen oikeuksia.
Ne kirjataan rasitteina (esim. tieoikeus).

Eikö tämä ollut täällä jo kertaalleen sanottukin...

Näin_ kirjoitti:

Eivät pysyvät oikeudet ole kiellettyjä vaan hyvinkin tavallisia.
Ne vain eivät ole ihmisten oikeuksia vaan kiinteistöjen oikeuksia.
Ne kirjataan rasitteina (esim. tieoikeus).

Eikö tämä ollut täällä jo kertaalleen sanottukin...

Lue lisää

Pysyviä oikeuksia voidaan sopia muutenkin kuin vain kiinteistön hyväksi rasitteina.

Hyvä esimerkki on kiinteistön rantaa koskeva virkistysoikeus, jota ei voida muodostaa rasitteeksi, koska se ei ole kiinteistön hyväksi perustettu oikeus.

Mainitusta oikeudesta on sovittava kaupan ehdoissa.

Kenenkäs hyväksi se sitten on? Millaista veroa oikeudenhaltija tästä maksaa? Ja jos luulet sen periytyvän, niin miten se kirjataan ja arvostetaan perukirjaan? Ja jos se myydään, niin millainen varainsiirtovero siitä menee?

Näin_ kirjoitti:

Kenenkäs hyväksi se sitten on? Millaista veroa oikeudenhaltija tästä maksaa? Ja jos luulet sen periytyvän, niin miten se kirjataan ja arvostetaan perukirjaan? Ja jos se myydään, niin millainen varainsiirtovero siitä menee?

Lue lisää

Asumisoikeus, virkistysoikeus ovat henkilön hyväksi perustettuja oikeuksia. Tieoikeus on sen kiinteistön hyväksi oleva oikeus, jonne kulku jonkin toisen kiinteistön (rasitettu kiinteistö) kautta on olemassa.

Miten kuvittelet verooikeuden liittyvän sopimusehtojen pätevyyteen? Nyt käytävä keskustelu koskee oikeudenaloista yksityisoikeutta eikä julkisoikeutta.

Perunkirjoituksessa käyttöoikeudet kirjataan samalla tavoin kuin muukin irtain omaisuus ja sen arvostus tapahtuu myös samoin periaattein kuin muunkin omaisuuden arvostus, käypä hinta on lähtökohtana.

Asumisoikeus, virkistysoikeus, käyttöoikeus, hallintaoikeus, tuotto-oikeus ja mikä tahansa tämän tyyppinen henkilökohtainen oikeus (eli kuten itsekin sanot HENKILÖN hyväksi perustettu oikeus) on joko määräaikainen tai elinikäinen. Joka tapauksessa se päättyy viimeistään tyypin kuollessa.

Vero-oikeus liittyy kiinteistöasioihin hyvin läheisesti. Ymmärrät kyllä kun opiskelet asioita hieman lisää.

Perittävällä olleita käyttöoikeuksia ei todellakaan kirjata perukirjaan juuri siitä syystä, että niitä ei enää ole kun tyyppi on kuollut.

Näin_ kirjoitti:

Asumisoikeus, virkistysoikeus, käyttöoikeus, hallintaoikeus, tuotto-oikeus ja mikä tahansa tämän tyyppinen henkilökohtainen oikeus (eli kuten itsekin sanot HENKILÖN hyväksi perustettu oikeus) on joko määräaikainen tai elinikäinen. Joka tapauksessa se päättyy viimeistään tyypin kuollessa.

Vero-oikeus liittyy kiinteistöasioihin hyvin läheisesti. Ymmärrät kyllä kun opiskelet asioita hieman lisää.

Perittävällä olleita käyttöoikeuksia ei todellakaan kirjata perukirjaan juuri siitä syystä, että niitä ei enää ole kun tyyppi on kuollut.

Lue lisää

Henkilön hyväksi perustettu oikeus ei ole sama asia kuin henkilöKOHTAINEN oikeus.

Varmasti vero-oikeus liitty moniinkiin asioihin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sopimusten ptävyyden kanssa.

Näin_ kirjoitti:

Asumisoikeus, virkistysoikeus, käyttöoikeus, hallintaoikeus, tuotto-oikeus ja mikä tahansa tämän tyyppinen henkilökohtainen oikeus (eli kuten itsekin sanot HENKILÖN hyväksi perustettu oikeus) on joko määräaikainen tai elinikäinen. Joka tapauksessa se päättyy viimeistään tyypin kuollessa.

Vero-oikeus liittyy kiinteistöasioihin hyvin läheisesti. Ymmärrät kyllä kun opiskelet asioita hieman lisää.

Perittävällä olleita käyttöoikeuksia ei todellakaan kirjata perukirjaan juuri siitä syystä, että niitä ei enää ole kun tyyppi on kuollut.

Lue lisää

>>Perittävällä olleita käyttöoikeuksia ei todellakaan kirjata perukirjaan juuri siitä syystä, että niitä ei enää ole kun tyyppi on kuollut. >>

Ihmeellinen kielto sinulla taas. Entä jos perittävällä on määräaikainen käyttöoikeus ja perittävä kuolee ennen kuin määräaika on päättynyt?

No, niin sinne meni sekin sinun väitteesi, sylkykuppiin.

Perillinen kirjoitti:

Asia on varmaankin toisinpäin. Sinä et ymmärrä lukemaasi.

Kun osapuolet sopivat pysyvästä käyttöoikeudesta, kysymys on sopimuksesta heidän kesken, latinaksi inter partes. Tällaisella sopimuksella ei ole millään tavalla puututtu kolmansien oikeuksiin eikä velvollisuuksiin.

Lue lisää

"Kun osapuolet sopivat pysyvästä käyttöoikeudesta, kysymys on sopimuksesta heidän kesken, latinaksi inter partes. Tällaisella sopimuksella ei ole millään tavalla puututtu kolmansien oikeuksiin eikä velvollisuuksiin."

Ota järki käteen,siinävaiheessa kun se osapuoli jolla on käyttöoikeus kuolee niin se vaikuttaa kolmansiin osapuoliin,näin ollen suomen lain mukaan se on täysin mahdotonta että kuolleen henkilön nautintaoikeus kiinteistöön kellarikuja siirtyy hänen oikeudenomistajilleen.

Kuten itse sanot..sopimus on kahdenvälinen keissi johonka ei ole sekoitettu kolmansia osapuolia...NIMENOMAAN näin..Sä et voi sopimuksella sopia siitä että kun sinusta aika jättää niin asunnon uusi omistaja olisi velvollinen ottamaan asuntoon sun kakaras "joillekka sun mielestä asumisoikeus olisi siirtynyt" asumaan.

Toisinsanoen se sopimus sitoo vain ja ainoastaan niitä 2 osapuolta ja asumisoikeus on henk.kohtanen josta sä et voi tehdä sopimusta että sitten kun minusta aika jättää niin asumisoikeus siirtyy mun kakaroille.
-------------------------------------
""" >>Juuri näin.
Eli sopimus sitoo vain ja ainoastaan näitä kahta ja on voimassa vain sopijan itsensä hyväksi. Kun sopimuksen perusteella käyttöoikeuden saanut kuolee, käyttöoikeus lakkaa. Käyttöoikeus ei siis siirry oikeudenhaltijan jälkeen kenellekään.>>
--------""--------
Et taaskaan ymmärrä, että perintöoikeudessa oikeudenomistaja saa samat oikeudet kuin hänen edeltäjänsä.""""

väitätkö sä nyt että esim.. syytinki periytyy kakaroille vai?
Entäs elinikäinen asumisoikeus?periytyykö sekin?
ET taida nyt tajuta sellaista yksinkertaista seikkaa että vaikka sun sopimuspaperissa lukisi "ikuinen asumisoikeus" niin se käytännössä tarkoittaa elinikäistä asumisoikeutta.Näin ollen sun on ihan turha jauhaa että sellainen sopimus olisi käytännössä mahdollista,kun ei vaan ole. Muu lainsäädäntö estää sen,sopimusvapaus ei näet tarkoita sitä että sä voit sopia ihan mitä vaan.

Tee vaikka testi,kirjota sellainen sopimus ja kiikuta se lähimmälle "oikealle" lakimiehelle näytille ja kysy että hei..onks tää juridisesti pätevä sopimus?.
---------------------------
"Mikään ei siis edelleenkään tue käsitystä, että pysyvästä käyttöoikeudesta ei voitaisi sopia. "

Muu lainsäädäntö estää sellaisen sopimuksen,juridisesti "pysyvä/ikuinen" käyttöoikeus on täysin absurdi juttu.

Ajatellaan asiaa vaikka näin..Sulla on auto,sä teet sopimuksen pekan kanssa että sulla pekka on tästä päivästä lähtien ikuinen käyttöoikeus mun autoon..Sitten sun firmas menee konkkaan ja ulosottomies tulee..JA kas kummaa,se vie sun autos..MITKÄ oikeudet pekalla on auton suhteen?
Luuletko että vouti ei vie sun autoas johtuen pekan ikuisesta käyttöoikeudesta vai viekö vouti auton?

Perillinen kirjoitti:

>>Perittävällä olleita käyttöoikeuksia ei todellakaan kirjata perukirjaan juuri siitä syystä, että niitä ei enää ole kun tyyppi on kuollut. >>

Ihmeellinen kielto sinulla taas. Entä jos perittävällä on määräaikainen käyttöoikeus ja perittävä kuolee ennen kuin määräaika on päättynyt?

No, niin sinne meni sekin sinun väitteesi, sylkykuppiin.

Lue lisää

Perillinen kysyy: "Entä jos perittävällä on määräaikainen käyttöoikeus ja perittävä kuolee ennen kuin määräaika on päättynyt?"

Jos käyttöoikeus on pidätetty vaikkapa kymmeneksi vuodeksi, ja käyttöoikeuden haltija kuolee kun vasta vuosi on kulunut, niin kyllä se käyttöoikeus silloin lakkaa.

Perillinen kirjoitti:

Maanvuokrasta ei ole kysymys, joten Tepora ei liity asiaan.

Hallinnanjakosopimus on myös eri tyyppistä oikeutta koskeva kuin nyt käsiteltävä asia. Tästä jo aiemminkin joku väänsi toisessa ketjussa. Hallinnajakosopimus on nimittäin kirjaamiskelpoinen hallintaoikeus. Kun maakaaren mukaan pysyvät oikeudet eivät ole kirjaamiskelpoisia, ei hallinnanjakosopimuksia koskevasta voi tehdä päätelmiä, miten muihin oikeuksiin tulisi suhtautua.

Toisekseen keskustelu on koskenut myös muuta asuntoa kuin kiinteistöä. Alunperin kirjoittaja puhuu vain asuntokaupasta pidätetystä asumisoikeudesta, joka voi koskea niin ollen myös asunto-osaketta. Irtaimen omaisuuden osalta ei edes Kartio niin ollen ole lausunut mitään.

Kolmanneksi Kartio ei näytä ottavan huomioon maakaaressa olevaa säännöstä, jossa mainitaan pysyvät oikeudet (MK 14:1,2). Niiden kirjaamiskelvottomuus antaa perusteen pitää niitä olemassa olevina. Muutoinhan maakaaressa ne olisi voitu suoraan kieltää pätemättäminä, kuten eräät muut kaupan ehdot on kielletty.

Tepora: "Suomen oikeudessa on lähdetty periaatteessa siitä, että käyttöoikeuksia ei voida perustaa sitovalla tavalla määräämättömäksi ajaksi."

Hän puhuu lähtökohdasta ja periaatteesta. Se ei ole sama asia kuin, että pysyvistä käyttöoikeuksista ei voitaisi milloinkaan sopia. Onhan selvää, että PERIAATTEESSA pysyvä oikeus voi muodostua LÄHTÖKOHTAISESTI KOHTUUTTOMAKSI. Kohtuuttomat ehdot ovat pätemättömiä, mutta arvio niiden pätevyydestä on tehtävä tapauskohtaisesti.

Mikään ei siis edelleenkään tue käsitystä, että pysyvästä käyttöoikeudesta ei voitaisi sopia.

Lue lisää

”Maanvuokrasta ei ole kysymys, joten Tepora ei liity asiaan.”

Eikö kyse ole ollut muulle kuin omistajalle myönnetystä oikeudesta käyttää maa-aluetta ja vastikkeena oli kauppahinnan alennus?
Vuokra = käyttöoikeus vastiketta vastaan muulle kuin esineen omistajalle
kiinteistön osaan pidätetty asumisoikeus = tarkoitukseltaan rajoitettu käyttöoikeus kiinteistöön

” Hallinnanjakosopimus on myös eri tyyppistä oikeutta koskeva kuin nyt käsiteltävä asia. Tästä jo aiemminkin joku väänsi toisessa ketjussa. Hallinnajakosopimus on nimittäin kirjaamiskelpoinen hallintaoikeus. Kun maakaaren mukaan pysyvät oikeudet eivät ole kirjaamiskelpoisia, ei hallinnanjakosopimuksia koskevasta voi tehdä päätelmiä, miten muihin oikeuksiin tulisi suhtautua.”

No tuossa on jo sen verran virheellistä, että en kaikkea jaksa. Hallinnanjakosopimus on omistajien keskeinen sopimus kiinteistön käyttöoikeudenjaosta, jonka ei tarvitse noudattaa omistussuhteita. Kirjaamiskelpoisuuden ehto on MK 14:3 § huolimatta MK 14:1.2:n täyttyminen mutta vaikka se sopimus ei ole kirjattu se sito osapuolia. Tosin myös silloin on katsottu että MVL tietyt reunaehdot soveltuvat. Ks tuo Teporan 2004 BLF artikkeli.

”Toisekseen keskustelu on koskenut myös muuta asuntoa kuin kiinteistöä. Alunperin kirjoittaja puhuu vain asuntokaupasta pidätetystä asumisoikeudesta, joka voi koskea niin ollen myös asunto-osaketta. Irtaimen omaisuuden osalta ei edes Kartio niin ollen ole lausunut mitään.”

No asuminen kohdistuu aina johonkin, rakennus tai kiinteistö. Jos kyse puhtaasta asumisoikeudesta rakennuksessa, tulee huomioida laki asuinhuoneen vuokrauksesta, joka pakottavana säätelee mm kestoa. Laki sisältää irtisanomista ja purkua koskevia määräyksiä, vaikka niitä ei olisi sopimuksessa huomioitu tai sisältäisi määräyksen ”ikuinen”. Sama määräaikainen tai toistaiseksi on muuten liikehuoneissakin.

Mutta jos nyt jotenkin olisi tuon lain ulkopuolella (koskisi rakennusta irtaimena tai osakkeita, ei muuten onnistuisi) myös ihan irtaimen vuokrassa = käyttöoikeus muulle kuin omistajalle (rajoitettu tai täysi)
Sopimusoikeus / Mika Hemmo, Kari Hoppu vuosi 2006 (netti versio) kappale 11 irtaimen vuokra
” Käyttöoikeutta koskeva sopimus voidaan huoneen, rakennuksen tai maa-alueen lisäksi tehdä myös irtaimesta esineestä. Jos esim. moottoriajoneuvo tai työkone luovutetaan korvausta vastaan toisen käytettäväksi, kysymyksessä on esineen vuokra.”
ja
” Vuokra-ajan pituus voidaan sopia. Se voidaan sopia ennalta määrätyksi ajanjaksoksi taikka toistaiseksi voimassa olevaksi, jolloin sopimuksen päättyminen on riippuvainen vuokrasopimuksen irtisanomisesta. Koska vuokran tarkoitus on luovuttaa esineen käyttöoikeus sopijakumppanille tietyksi ajaksi, mutta säilyttää omistusoikeus vuokranantajalla, ei ikuinen vuokrasopimus ilman irtisanomismahdollisuutta ole mahdollinen.

Esinevuokra lakkaa ilman irtisanomista sovitun vuokra-ajan päättyessä. Mikäli vuokra-ajasta ei ole sovittu, vuokranantaja voi vaatia esineen takaisin koska tahansa ja vuokralleottaja vastaavasti luopua vuokrasta ja palauttaa esineen haluamanaan ajankohtana.”

” Kolmanneksi Kartio ei näytä ottavan huomioon maakaaressa olevaa säännöstä, jossa mainitaan pysyvät oikeudet (MK 14:1,2). Niiden kirjaamiskelvottomuus antaa perusteen pitää niitä olemassa olevina. Muutoinhan maakaaressa ne olisi voitu suoraan kieltää pätemättäminä, kuten eräät muut kaupan ehdot on kielletty.”

Esimerkkejä pysyvistä oikeuksista, joita ei voi kirjata MK 14:1.2 mukaisesti (ei täydellinen listaus)
Kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 154 ja 154 a §
Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 75 ja 158–163 §
Laki yksityisitä teistä (358/1962) 38 § mainitut, voi perustua sopimukseen mutta eivät silti ole sitä mitä tarkoitat.
Vesilaki (587/2011) 2:12 ja 14§ mukaiset, myös muita ja vielä jo kumotussa vesilaissa (264/1961, jos vielä kummittelee, taitaa olla jo vanhentunut)

”Hän puhuu lähtökohdasta ja periaatteesta. Se ei ole sama asia kuin, että pysyvistä käyttöoikeuksista ei voitaisi milloinkaan sopia. Onhan selvää, että PERIAATTEESSA pysyvä oikeus voi muodostua LÄHTÖKOHTAISESTI KOHTUUTTOMAKSI. Kohtuuttomat ehdot ovat pätemättömiä, mutta arvio niiden pätevyydestä on tehtävä tapauskohtaisesti.”

Ja edellä oli listaa milloin voidaan perustaa pysyvä mutta ei kirjattava oikeus kiinteistöön.

Sinulla nyt selvästi epäselvää mikä ero on käyttö- ja saamisoikeuksissa. Saamisoikeudet ovat lähtökohtaisesti siirrettävissä, ellei erikseen kielletty ja siksi myös periytyvät mutta käyttöoikeudet eivät, sillä sopimuksessa sovitaan kuka (siis yksilö) on oikeutettu.

10-9 kirjoitti:

”Maanvuokrasta ei ole kysymys, joten Tepora ei liity asiaan.”

Eikö kyse ole ollut muulle kuin omistajalle myönnetystä oikeudesta käyttää maa-aluetta ja vastikkeena oli kauppahinnan alennus?
Vuokra = käyttöoikeus vastiketta vastaan muulle kuin esineen omistajalle
kiinteistön osaan pidätetty asumisoikeus = tarkoitukseltaan rajoitettu käyttöoikeus kiinteistöön

” Hallinnanjakosopimus on myös eri tyyppistä oikeutta koskeva kuin nyt käsiteltävä asia. Tästä jo aiemminkin joku väänsi toisessa ketjussa. Hallinnajakosopimus on nimittäin kirjaamiskelpoinen hallintaoikeus. Kun maakaaren mukaan pysyvät oikeudet eivät ole kirjaamiskelpoisia, ei hallinnanjakosopimuksia koskevasta voi tehdä päätelmiä, miten muihin oikeuksiin tulisi suhtautua.”

No tuossa on jo sen verran virheellistä, että en kaikkea jaksa. Hallinnanjakosopimus on omistajien keskeinen sopimus kiinteistön käyttöoikeudenjaosta, jonka ei tarvitse noudattaa omistussuhteita. Kirjaamiskelpoisuuden ehto on MK 14:3 § huolimatta MK 14:1.2:n täyttyminen mutta vaikka se sopimus ei ole kirjattu se sito osapuolia. Tosin myös silloin on katsottu että MVL tietyt reunaehdot soveltuvat. Ks tuo Teporan 2004 BLF artikkeli.

”Toisekseen keskustelu on koskenut myös muuta asuntoa kuin kiinteistöä. Alunperin kirjoittaja puhuu vain asuntokaupasta pidätetystä asumisoikeudesta, joka voi koskea niin ollen myös asunto-osaketta. Irtaimen omaisuuden osalta ei edes Kartio niin ollen ole lausunut mitään.”

No asuminen kohdistuu aina johonkin, rakennus tai kiinteistö. Jos kyse puhtaasta asumisoikeudesta rakennuksessa, tulee huomioida laki asuinhuoneen vuokrauksesta, joka pakottavana säätelee mm kestoa. Laki sisältää irtisanomista ja purkua koskevia määräyksiä, vaikka niitä ei olisi sopimuksessa huomioitu tai sisältäisi määräyksen ”ikuinen”. Sama määräaikainen tai toistaiseksi on muuten liikehuoneissakin.

Mutta jos nyt jotenkin olisi tuon lain ulkopuolella (koskisi rakennusta irtaimena tai osakkeita, ei muuten onnistuisi) myös ihan irtaimen vuokrassa = käyttöoikeus muulle kuin omistajalle (rajoitettu tai täysi)
Sopimusoikeus / Mika Hemmo, Kari Hoppu vuosi 2006 (netti versio) kappale 11 irtaimen vuokra
” Käyttöoikeutta koskeva sopimus voidaan huoneen, rakennuksen tai maa-alueen lisäksi tehdä myös irtaimesta esineestä. Jos esim. moottoriajoneuvo tai työkone luovutetaan korvausta vastaan toisen käytettäväksi, kysymyksessä on esineen vuokra.”
ja
” Vuokra-ajan pituus voidaan sopia. Se voidaan sopia ennalta määrätyksi ajanjaksoksi taikka toistaiseksi voimassa olevaksi, jolloin sopimuksen päättyminen on riippuvainen vuokrasopimuksen irtisanomisesta. Koska vuokran tarkoitus on luovuttaa esineen käyttöoikeus sopijakumppanille tietyksi ajaksi, mutta säilyttää omistusoikeus vuokranantajalla, ei ikuinen vuokrasopimus ilman irtisanomismahdollisuutta ole mahdollinen.

Esinevuokra lakkaa ilman irtisanomista sovitun vuokra-ajan päättyessä. Mikäli vuokra-ajasta ei ole sovittu, vuokranantaja voi vaatia esineen takaisin koska tahansa ja vuokralleottaja vastaavasti luopua vuokrasta ja palauttaa esineen haluamanaan ajankohtana.”

” Kolmanneksi Kartio ei näytä ottavan huomioon maakaaressa olevaa säännöstä, jossa mainitaan pysyvät oikeudet (MK 14:1,2). Niiden kirjaamiskelvottomuus antaa perusteen pitää niitä olemassa olevina. Muutoinhan maakaaressa ne olisi voitu suoraan kieltää pätemättäminä, kuten eräät muut kaupan ehdot on kielletty.”

Esimerkkejä pysyvistä oikeuksista, joita ei voi kirjata MK 14:1.2 mukaisesti (ei täydellinen listaus)
Kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 154 ja 154 a §
Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 75 ja 158–163 §
Laki yksityisitä teistä (358/1962) 38 § mainitut, voi perustua sopimukseen mutta eivät silti ole sitä mitä tarkoitat.
Vesilaki (587/2011) 2:12 ja 14§ mukaiset, myös muita ja vielä jo kumotussa vesilaissa (264/1961, jos vielä kummittelee, taitaa olla jo vanhentunut)

”Hän puhuu lähtökohdasta ja periaatteesta. Se ei ole sama asia kuin, että pysyvistä käyttöoikeuksista ei voitaisi milloinkaan sopia. Onhan selvää, että PERIAATTEESSA pysyvä oikeus voi muodostua LÄHTÖKOHTAISESTI KOHTUUTTOMAKSI. Kohtuuttomat ehdot ovat pätemättömiä, mutta arvio niiden pätevyydestä on tehtävä tapauskohtaisesti.”

Ja edellä oli listaa milloin voidaan perustaa pysyvä mutta ei kirjattava oikeus kiinteistöön.

Sinulla nyt selvästi epäselvää mikä ero on käyttö- ja saamisoikeuksissa. Saamisoikeudet ovat lähtökohtaisesti siirrettävissä, ellei erikseen kielletty ja siksi myös periytyvät mutta käyttöoikeudet eivät, sillä sopimuksessa sovitaan kuka (siis yksilö) on oikeutettu.

Lue lisää

Maanvuokrasta en kommentoi nyt muuta kuin MVL 1 §. Pysyvään oikeuteen ei sovelleta maanvuokralakia. Tämä on käyty jo tuolla aiemmin läpi.

Huoneenvuokran osalta olet oikeassa. Pysyvästä oikeudesta voidaan sopia vain, jos sopimuksen kohde on jokin rajoitetumpi oikeus kuin käyttöoikeus, tai jos käyttöoikeus annetaan lahjakirjassa, jolloin vastike puuttuu.

"Koska vuokran tarkoitus on luovuttaa esineen käyttöoikeus sopijakumppanille tietyksi ajaksi, mutta säilyttää omistusoikeus vuokranantajalla, ei ikuinen vuokrasopimus ilman irtisanomismahdollisuutta ole mahdollinen."

Tästä en ole samaa mieltä. Kohtuusarviointi on oikea tapa lähestyä kysymystä, onko irtaimeen kohdistuvasta käyttöoikeudesta mahdollista sopia pätevästi. Toinen mahdollisuus on se, että sovitaan jokin erityinen irtisanomisehto, joka on sidottu johonkin olennaiseen olosuhteiden muuttumiseen, jolloin voidaan sanoa sopimusta hyvin pysyväksi, vaikka se onkin jossakin erityistilanteessa irtisanottavissa.

"Esimerkkejä pysyvistä oikeuksista, joita ei voi kirjata MK 14:1.2 mukaisesti (ei täydellinen listaus)
Kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 154 ja 154 a §
Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 75 ja 158–163 §
Laki yksityisitä teistä (358/1962) 38 § mainitut, voi perustua sopimukseen mutta eivät silti ole sitä mitä tarkoitat.
Vesilaki (587/2011) 2:12 ja 14§ mukaiset, myös muita ja vielä jo kumotussa vesilaissa (264/1961, jos vielä kummittelee, taitaa olla jo vanhentunut)"

Vaikuttaa että asetat tyyppipakon pysyvästä oikeudesta sopimiselle. Se ei ole perusteltua sopimusvapauden kannalta.

"Sinulla nyt selvästi epäselvää mikä ero on käyttö- ja saamisoikeuksissa. Saamisoikeudet ovat lähtökohtaisesti siirrettävissä, ellei erikseen kielletty ja siksi myös periytyvät mutta käyttöoikeudet eivät, sillä sopimuksessa sovitaan kuka (siis yksilö) on oikeutettu."

Käyttöoikeuksien osaltakin voidaan sopia niiden siirrettävyydestä kolmannelle. Tällöin eroa saamisoikeuksiin ei ole olemassa.

Aarnio-Kangas teoksessa Suomen jäämistöoikeus 2, s 1079 toteaa, että testamentilla voitaisiin perustaa käyttöoikeus, joka olisi siirrettävissä kolmannelle ja kirjattavissa erityisenä oikeutena. Siteraus: "Käyttöoikeuden haltijalle voidaan testamentilla määrätä parempi oikeus kuin, minkä hän saisi PK 12 luvun nojalla. Käyttöoikeuden siirrettävyys riippuu testamentin muotoilusta."

Aarnio-Kankaan mukaan siis PK 12 luku ei sisällä pakottavaa sääntelyä. Pysyvä käyttöoikeutta testamentilla ei silti voi perustaa, koska testamentin tekijää rajoittaa PK 9:2.

Siispä johtopäätös on että pysyvästä käyttöoikeudesta voidaan sopia. Laki säätää sille jooitakin rajoitteita, kuten niin usein on jo todettukin.

En tekisi kauppaa kanssasi tuollaisin ehdoin.

Sopimuksia, joissa pidätetään pysyviä oikeuksia, tehdään tavallisesti sellaisten sukulaisten kesken, jotka voivat luottaa myös toisiinsa.

Ei sillä ole merkitystä että rupeisitko sä tekemään kauppaa kanssani tuollaisella ehdolla,ainoastaan sillä on merkitystä että onko sopimustekstin ehdot juridisesti päteviä ja ovatko ne kumottavissa suhteellisen helposti.

Tällaisia ne pankit ja vakuutuslaitokset ovat. Tekevät kanssasi sopimuksen, allekirjoitat sen ja kun jotain sattuu niin tosipaikan tullen onkin yhtäkkiä, hupsista vaan, sopimussäännöt uusittu yksipuolisesti ja mitään et tule saamaan.

Käsittääkseni syytinki tarkoittaa aina enintään elinikäistä oikeutta. Nyt ei ole kuitenkaan ollut lainkaan kysymys syytingistä.

Etkö tiedä, mikä syytinki on?
Syytinki tarkoittaa eläkeoikeutta. Se on etuus, joka pidätetään esim. kaupassa tai lahjassa, esim. juuri asumisoikeus. Se on aina korkeintaan elinikäinen. Tätähän sinulle on koitettu tolkuttaa.

Näin_ kirjoitti:

Etkö tiedä, mikä syytinki on?
Syytinki tarkoittaa eläkeoikeutta. Se on etuus, joka pidätetään esim. kaupassa tai lahjassa, esim. juuri asumisoikeus. Se on aina korkeintaan elinikäinen. Tätähän sinulle on koitettu tolkuttaa.

Lue lisää

>>Etkö tiedä, mikä syytinki on?

Tiedän.

Näin_ kirjoitti:

Etkö tiedä, mikä syytinki on?
Syytinki tarkoittaa eläkeoikeutta. Se on etuus, joka pidätetään esim. kaupassa tai lahjassa, esim. juuri asumisoikeus. Se on aina korkeintaan elinikäinen. Tätähän sinulle on koitettu tolkuttaa.

Lue lisää

Niin kuin olet voinut lukea tässä ketjussa, alkuperäinen kirjoittaja ei ole milloinkaan puhunut syytingistä mitään. MItenkähän on oikein lukutaitosi kanssa?

Syytinki tarkoittaa nimenomaan asumisoikeutta, josta tässä on koko ajan puhuttu. Toki siihen voi liittyä muutakin, esim. ruokailun järjestäminen myyjälle.

Näin_ kirjoitti:

Syytinki tarkoittaa nimenomaan asumisoikeutta, josta tässä on koko ajan puhuttu. Toki siihen voi liittyä muutakin, esim. ruokailun järjestäminen myyjälle.

Syytinki ei voi olla "ikuinen asumisoikeus", josta alkuperäinen puhuu sovitun.

Kyllä, jos olisi kysymys henkilökohtaisesta käyttöoikeudesta. Mutta jos on sovittu muusta, käyttöoikeus ei lakkaa edunsaajan kuollessa.

Esim. voisi olla kyse käyttöoikeudesta, joka olisi sovittu vapaasti siirrettäväksi kolmannelle. Oletetaan että käyttöoikeuden luovutus olisi tehty. Käyttöoikeus ei lakkaan sen luovuttajan kuollessa.

Tällöin käyttöoikeus olisi myös testamentattavissa.

Kommentoimpa vielä syytinkiä, kun sinäkin tunnut tietävän mikä se on.

Tässä alkuperäisen kirjoittajan tapauksessa on kysymys "ikuisesta asumisoikeudesta". Se ei voi olla syytinki, koska syytinki on aina enintään eliniäksi sovittu nautintaoikeus. MOT.

Tuo tapaus osoitti, ettei "ikuiseksi" sovittu oikeus ollutkaan voimassa ikuisesti. Kuten asiaa koskevassa uutisoinnissa todetaan, ikuisiin oikeuksiin on oikeuskäytännössä suhtauduttu torjuvasti.

Kyse oli siis kiinteistönkaupoissa aikanaan taloille eli myyjäkiinteistöille pidätetyistä jauhatusoikeuksista. Ne katsottiin velvoiteiksi ja olivat irtisanottavissa, kuten oli tehtykin.

En kyllä tajua, miten tuo tapaus edes liittyy tähän keskusteluun. Eikös tässä puhuttu ihmisten ikuisista oikeuksista? Myllycasessa oikeuden piti olla kiinteistöillä, mutta ei sekään ollut lopulta ikuinen.

Myllläri kirjoitti:

Tuo tapaus osoitti, ettei "ikuiseksi" sovittu oikeus ollutkaan voimassa ikuisesti. Kuten asiaa koskevassa uutisoinnissa todetaan, ikuisiin oikeuksiin on oikeuskäytännössä suhtauduttu torjuvasti.

Kyse oli siis kiinteistönkaupoissa aikanaan taloille eli myyjäkiinteistöille pidätetyistä jauhatusoikeuksista. Ne katsottiin velvoiteiksi ja olivat irtisanottavissa, kuten oli tehtykin.

En kyllä tajua, miten tuo tapaus edes liittyy tähän keskusteluun. Eikös tässä puhuttu ihmisten ikuisista oikeuksista? Myllycasessa oikeuden piti olla kiinteistöillä, mutta ei sekään ollut lopulta ikuinen.

Lue lisää

>>Tuo tapaus osoitti, ettei "ikuiseksi" sovittu oikeus ollutkaan voimassa ikuisesti.

Ei osoittanut. Käräjäoiekushan ei ottanut kantaa oikeuden pysyvyyteen, koska kanne oli nostettu myöhässä.

Ikuista jauhatusoikeutta oli sovellettu vuodesta 1895 alkaen ja se oli hyväksytty myös viranomaiskäytännössä esim. verotus. Tuon 116 vuoden aikana ennen kuin metsäyhtiö laittomasti oiekuden irtisanoi, se oli myös periytynyt oikeudenomistajille oletettavasti useampaankin kertaan.

Ei oikeudet ole kiinteistöillä vaan aina ihmisillä. Rasitteitakaan ei perusteta kiinteistöille, vaikka ne ovat kiinteistön HYVÄKSI olevia oikeuksia. Todellinen oikeudenhaltija on sen kiinteistön omistaja.

I rest my case.

>>No vastaas nyt ihan ensimmäiseksi siihen autokeissiin jonka kirjoitin,viekö vouti auton vai ei

Tähän ole jo vastannut aiemmin. Sivullissuoja on ulostossa tehdyssä pakkohuutokaupassa heikko. Vouti vie auton. Tämä ei vaikuta millään tavalla siihen, oliko tehty sopimus pätevä vai ei.

>>Kun puhutaan henkilökohtaisesta nautintaoikeudesta

Tässä ketjussa ei ole kysymys henkilökohtaisesta oikeudesta. Sinä olet erehtynyt ihan väärään ketjuun. :D

Syytingin osalta olemme koko ajan olleet samaa mieltä. Miksi jankutat siitä? Onko sinulla joitakin henkilökohtaisia ongelmia sen asian suhteen?

Tuossahan se edellä oli jo jauhatusoikeudesta. Mutta eipä kelpaa ei. :D

Kahden sopimus ei riko kolmansien oikeuksia.

Juuri pysvän oikeuden pätevyydestä on ollut koko ajan kysymys.

Laittomuuksiin reagoidaan tavallisesti niin, että vaaditaan korvauksia niihin syyllistyneeltä.

Jos joku sinulta varastaa jotakin, vaadit korvauksia, jolle varastettua saada takaisin.

Lue itse, niin totuus selviää.

Kanne oli vanhentunut, eikä oikeus ottanut kantaa itse asiakysymyksiin.

Tapaus on hyvä esimerkki ikuisesta oikeudesta, joka oli pätevästi sovittu kauppaehdoissa.

Elät harhoissa. Oikeus piti kannetta vanhentuneena, eikä niin ollen voinut edes ottaa kantaa itse jauhatusoikeuden pätevyyteen.

Pysyvä oikeus on täysin mahdollinen ja niitä on Suomessa sovittu monissa sopimuksissa, erityisesti sukulaisten kesken. Sopimusehdot pysyvistä oikeuksista ovat täysin päteviä.

Mitä sä horiset pelkästä pysyvästä käyttöoikeudesta, kun olen puhunut koko ajan pysyvän oikeuden pätevyydestä. Ne on ihan mahdollisia.

Lehtitetojen perusteella kanne oli tehty myöhässä. Jos oikeus on muuten ottanut kantaa, se on sitten väärä päätös.

>>Kuten Perillinen itsekin totesi, ei asumisoikeussopimuksella vaikuteta kolmansien osapuolten asemaan. Näin ollen asumisoikeutta ei voi myöskään siirtää kolmannelle.

Sähän sekoilet jo ihan totaalisesti! Minkä tahansa oikeuden osalta voidaan sopia, että se siirtyy kolmannelle, eikä sinäkään tapauksessa tämä sopimus loukkaa kolmannen osapuolen asemaan.

>>Minä A (=myyjä) pidätän tässä kaupassa ITSELLENI ikuisen asumisoikeuden kaupan kohteeseen. Asumisoikeus on siis A:lla. Vain ja ainoastaan A:lla ITSELLÄÄN.
A:n kuoltua asumisoikeus lakkaa.

Täysin väärin. Pelkästään siitä, että joku pidättää itselleen jonkin oikeuden kauppaehdoissa ei voida päätellä, onko ko. oikeus henkilökohtainen juuri tälle henkilölle.

Esim. A pidättää ITSELLEEN oikeuden venepaikkaan myydessään rantatontin ja samalla sovitaan venepaikkaoikeuden olevan siirrettävissä KOLMANNELLE, ko. oikeus ei ole henkilöKOHTAINEN.

Näin on selvästi kyvytön ymmärtämään edes perusasioita tai sitten pelkkä trolli.

Eihän tuollaisella venepaikkaoikeuden kirjaamisella ole mitään juridista pätevyyttä.
Ei se siirronsaaja mitään oikeuksia saa.
Ja vain hullu ostaa tyhjää.

Oikeus venevalkamaan voi kylläkin olla jollain toisella kiinteistöllä.
Silloin kyseessä on rasite, ja se näkyy rasitustodistuksessa. Se sitoo kiinteistön uutta omistajaa ja siis rasittaa kiinteistöä.

"Olihan tuossa jauhatuskeississäkin "pysyvä oikeus",MUTTA se ei ollut pätevä vaan irtisanottavissa. Tiedät varmaan että mitä tarkoittaa pätevä? Vai tiedätkö edes."

Jauhatustapauksessa oli kysymys PÄTEVÄSTÄ oikeudesta, mutta se oli irtisanottavissa. Miten kukaan voisi edes iritsanoa oikeuden, jos se ei olisi ollut alku perin PÄTEVÄ?

Ymmärrätkö edes, mitä tarkoittaa käsite pätevä??