"nykyttääkö" teitin

Meidän poika alkoi 1v 3kk iässä (nyt 1v 5kk) "nykyttää" lattialla vatsallaan edestakaisin. Se oli aikaa, kun tuttipullo jäi pois (ihan itsestään). Meille neuvolatätä sekä minun terapeuttini (psykiatri) sanoi, että lapselle pitää keksiä jotain muuta puuhaa. Heti kun huomaa, että hän alkaa sitä tehdä, lapsen huomio pitää viedä muualle. Lapsi ei saa huomata, että sitä "ei saisi" tehdä. Meillä lapsi alkaa tehdä sitä jopa silloin kun olisi muuta puuhaa- olemme esim.muskarissa tai meillä on vieraita. En todellakaan anna hänen jatkaa. Minulle neuvottiin, että ei ole hyvä, jos siitä tulee "päätehtävä". Olen huomannut, että poika tekee sitä ollesaan väsynyt tai ei keksi muuta puuhaa. On nyt siinä iässä, että haluaa hänelle keksittävän aina jotain tekemistä. Ei osaa yksin leikkiä pitkää aikaa. Tilanteesta on tullut rasittava, kun pitää vahtia koko ajan, mitä hän tekee. Joskus hän yrittää tehdä sitä sängyssään, jos ei saa muuten unta. Mutta käännän hänet aina kyljelleen - tähän mennessä ei ole protestoinut. Kuulisin muidenkin kirjoituksia asiasta. Olen kysellyt ystäviltä, joilla on ollut lapsia, mutta kukaan ei ole tätä kokenut.

Sanda kirjoitti:

Meidän poika alkoi 1v 3kk iässä (nyt 1v 5kk) "nykyttää" lattialla vatsallaan edestakaisin. Se oli aikaa, kun tuttipullo jäi pois (ihan itsestään). Meille neuvolatätä sekä minun terapeuttini (psykiatri) sanoi, että lapselle pitää keksiä jotain muuta puuhaa. Heti kun huomaa, että hän alkaa sitä tehdä, lapsen huomio pitää viedä muualle. Lapsi ei saa huomata, että sitä "ei saisi" tehdä. Meillä lapsi alkaa tehdä sitä jopa silloin kun olisi muuta puuhaa- olemme esim.muskarissa tai meillä on vieraita. En todellakaan anna hänen jatkaa. Minulle neuvottiin, että ei ole hyvä, jos siitä tulee "päätehtävä". Olen huomannut, että poika tekee sitä ollesaan väsynyt tai ei keksi muuta puuhaa. On nyt siinä iässä, että haluaa hänelle keksittävän aina jotain tekemistä. Ei osaa yksin leikkiä pitkää aikaa. Tilanteesta on tullut rasittava, kun pitää vahtia koko ajan, mitä hän tekee. Joskus hän yrittää tehdä sitä sängyssään, jos ei saa muuten unta. Mutta käännän hänet aina kyljelleen - tähän mennessä ei ole protestoinut. Kuulisin muidenkin kirjoituksia asiasta. Olen kysellyt ystäviltä, joilla on ollut lapsia, mutta kukaan ei ole tätä kokenut.

Lue lisää

Helsingin Sanomien artikkelissa

Kirsi Porras
sairaanhoitaja, seksuaaliterapeutti

Raisa Cacciatore
Lastenpsykiatri

vastaavat aiheesta esitettyyn kysymykseen (kts. linkki)

http://blogit.hs.fi/perheonni/?p=81

Sanda kirjoitti:

Meidän poika alkoi 1v 3kk iässä (nyt 1v 5kk) "nykyttää" lattialla vatsallaan edestakaisin. Se oli aikaa, kun tuttipullo jäi pois (ihan itsestään). Meille neuvolatätä sekä minun terapeuttini (psykiatri) sanoi, että lapselle pitää keksiä jotain muuta puuhaa. Heti kun huomaa, että hän alkaa sitä tehdä, lapsen huomio pitää viedä muualle. Lapsi ei saa huomata, että sitä "ei saisi" tehdä. Meillä lapsi alkaa tehdä sitä jopa silloin kun olisi muuta puuhaa- olemme esim.muskarissa tai meillä on vieraita. En todellakaan anna hänen jatkaa. Minulle neuvottiin, että ei ole hyvä, jos siitä tulee "päätehtävä". Olen huomannut, että poika tekee sitä ollesaan väsynyt tai ei keksi muuta puuhaa. On nyt siinä iässä, että haluaa hänelle keksittävän aina jotain tekemistä. Ei osaa yksin leikkiä pitkää aikaa. Tilanteesta on tullut rasittava, kun pitää vahtia koko ajan, mitä hän tekee. Joskus hän yrittää tehdä sitä sängyssään, jos ei saa muuten unta. Mutta käännän hänet aina kyljelleen - tähän mennessä ei ole protestoinut. Kuulisin muidenkin kirjoituksia asiasta. Olen kysellyt ystäviltä, joilla on ollut lapsia, mutta kukaan ei ole tätä kokenut.

Lue lisää

Älä estä lastasi, jos siihen ei ole mitään syytä! Esimerikiski nukkumaan mennessä itsetyydytyksestä ei ole mitään haittaa ja se on muutenkin sovelias aika ko. homman harrastamiseen. Silloin eivät naapuritkaan ole näkemässä...

Älä tee asiasta sinulle ongelmaa. Lapselle se ei ole ongelma.

Tässä ote Kirsi Porraksen (sh, seksuaaliterapeutti) ja Raisa Cacciatoren (lastenpsykiatri) artikkelista, johon linkki oli tuossa aiemminkin.

"Lapset unnuttavat itseään jo hyvin varhain. Lasten unnuttaminen on luonteeltaan erilaista kuin aikuisten seksuaalisiin huippuihin tähtäävä itsetyydytys. Unnuttaminen on ”tuttua ja turvallista” tuoden lohtua päivän aikana tapahtuneisiin tilanteisiin. Osa lapsista etsii lohtua ja läheisyyttä sekä turvallisuuden tunnetta ja tasapainoa esimerkiksi ennen rauhoittumista uneen. Toiset lapset hakevat turvaa halaamalla tai silittelemällä pehmoleluja, imemällä peukaloa tai tuttia, heijaamalla itseään ja osa taas hypistelemällä peiton kulmaa, osa unnuttamalla ja jotkut pyytävät aikuista paijaamaan tai hakeutuvat aikuisen syliin. Kaikki tämä on normaalia.

Ongelmaksi asia voi tulla, jos lapsi alkaa tehdä sitä muiden nähden tai se muuttuu pakonomaiseksi.

Lapsille voi kuitenkin kertoa, että vieraiden nähden ei ole tapana kosketella pippeliä, peppua tai kaivella nenää, korvia tai hampaita. Tämä siksi, että ne ovat tärkeitä käytössääntöjä.

”Kädet pois ja pöksyt jalkaan tai omaan huoneeseen!” Lapset saattavat tarvita aikuisten tukea intimiteetin ja oman reviirin, sekä itsemääräämisoikeuden opettelussa. On hyvä tietää jo pienenä, että uikkareiden alla on ihmisen yksityisimmät osat, joihin ei kukaan saa koskea ilman lupaa. Kun itsesuojelusta ja oman kehon koskemattomuudesta on puhuttu, lapsi osaa toimia ja uskaltaa kertoa, jos jotain tapahtuu. Myös nämä jutut voidaan siis puhua, mutta omassa sängyssä omasta kehosta voi jokainen ihan vapaasti nautiskella!"

Mikäli asia sinua vielä näiden asiantuntijaohjeiden jälkeen vaivaa, niin ota yhteys omaan neuvolaan tai perheneuvolaan.

Vielä linkki koko artikkeliin:
http://blogit.hs.fi/perheonni/?p=81#more-81

Meidän poika ei unnuta jatkuvasti mutta tämä alkaa olla stressaavaa, kun varsinkin kylässä ollessa ja kun meillä on vieraita, pitää poikaa vahtia koko ajan. Silloin, kun hän menee muuten vaan vatsalleen lattialle vaikka hakemaan jotain pöydän alta, hän saattaakin jäädä unnuttamaan. Unnuttamisen yritys on päivittäistä. Hän tekee sitä myös minua vasten, kun hän seisoo sylissäni - sen olen antanut tapahtua mutta yritän kävellä samalla ja keksiä muuta mielenkiintoista.
Mielestäni asia on kiusallinen (jos muita näkemässä) - eli yritän ennakoida tilanteen. Minulle todellakin sanottiin (sekä neuvolasta että psykiatri), että asiasta ei saa tulla lapselle päätehtävä, joten tilanteeseen on puututtava heti keksimällä jotain muuta. 1,5- vuotiaalle ei voi selittää, että tee sitä vain omassa sängyssä! Äitini kertoi sisareni tehneen sitä aikoinaan mutta se oli jäänyt pois, kun hän oli aina ottanut lapsen syliin tilanteen tullessa.

Sanda kirjoitti:

Meidän poika ei unnuta jatkuvasti mutta tämä alkaa olla stressaavaa, kun varsinkin kylässä ollessa ja kun meillä on vieraita, pitää poikaa vahtia koko ajan. Silloin, kun hän menee muuten vaan vatsalleen lattialle vaikka hakemaan jotain pöydän alta, hän saattaakin jäädä unnuttamaan. Unnuttamisen yritys on päivittäistä. Hän tekee sitä myös minua vasten, kun hän seisoo sylissäni - sen olen antanut tapahtua mutta yritän kävellä samalla ja keksiä muuta mielenkiintoista.
Mielestäni asia on kiusallinen (jos muita näkemässä) - eli yritän ennakoida tilanteen. Minulle todellakin sanottiin (sekä neuvolasta että psykiatri), että asiasta ei saa tulla lapselle päätehtävä, joten tilanteeseen on puututtava heti keksimällä jotain muuta. 1,5- vuotiaalle ei voi selittää, että tee sitä vain omassa sängyssä! Äitini kertoi sisareni tehneen sitä aikoinaan mutta se oli jäänyt pois, kun hän oli aina ottanut lapsen syliin tilanteen tullessa.

Lue lisää

äitinä oon asiasta aikas ihmeissäni!
Todelakin tyttö nykyttää (polvet edes taas koukkuun)meilläkin monta kertaa päivässä.Tänäänkin auton turvatuolissa,heti sit kotona syöttötuolissa,sylissä...Ajattelin jo,johtuuko vaipasta tms.mutta aivan kuin tyttö sitä syöttötuolinkin välissä olevaa jalkaa vastaa itseään nykyttäisi.Hellyyttä kyllä saa,pitäiskö vaan uskoa,että normaalia,vai ottaa yht.neuvolaan,onko kyse jostain stressistä tms!?
Tuntuu,että nykytystä on ollut jo kauan,en aluksi sitä tajunnut,luulin muuten vaan "jumppaavan",voiko jo alle 1v "unnuttaa"???
Kiitos vinkistä,että ottaa lapsi syliin,kun unnuttaa,mutta ei aina onnistu,kuten just autossa,syöttäessä...
Ihme juttu!
Oisko jollain muillakin vielä kokemuksia ja apuja,KIITTÄEN KOVASTI!