URH-Rakennus

Saako täällä sanoa ”kyrpäotsainen” jos saa, niin minä olen sellainen.

Meillä tehtiin remontti.

Remontin ajan olimme sitten evakkoasunnossa, mutta koska se on paljon pienempi, puhe oli että saisimme jättää siksi aikaa tavaraa kirjastoon, työhuoneeseen, olohuoneeseen ja parvekkeelle. Ne tavarat olisivat siellä sitten pressun alla turvassa, näin vakuutti meille tiedotustilaisuudessa UHR-rakennus. Ja minä saatana uskoin!

Ennen remonttia minä tavaroita pakatessa löysin vanhan rakennusliiton jäsenkirjani. En hennonnut heittää pois, tunteellinen idiootti kun olen. Nyt ei kyllä harmita laisinkaan.
Kun katselee mikä on URH-rakennus OY:n työmiesten moraali, saa jonkinlaisen tyydytyksen kun kusee vanhan jäsenkirjansa päälle.

Puolitoista viikkoa sitten, keskiviikona, saimme avaimet takaisin asuntoomme, ja siellä oli sitten loppusiivous tekemättä.
Keittiön kaapeissa, jonne ei periaatteessa olisi ollut mitään asiaa kylpyhuoneremontin tekijöillä, oli hyllyt paksun pölyn peitossa.
Parvekkeella, jonne heillä ei myöskään pitänyt olla mitään asiaa, oli lattialla tuhkaa ja pöydällä jonkun eväiden tähteet.
Joka paikassa oli pölyä, kuraa ja roskia.
Kirjaston nurkassa oli johdonpätkiä ja betonin muruja. Sama juttu työhuoneessa.

Olohuoneessa kahvitahra seinällä ja taululistat retkottivat seinältä osittain irtirevittynä ja lattialla kuraisia jälkiä ja laimiska kuivunutta vetoniittiä. Huippu oli se, että pressun alla, siis pressun, joka suojasi meidän tavaroitamme, oli muki, jossa oli tupakan natsoja eli joka saatanan hamppari oli paitsi polttanut tupakkaa Minun olohuoneessani, niin katsonut asiakseen penkoa Minun tavaroitani. Ja pressun alla olevan sohvan päällä jonkinlaisia 30-40 senttisiä metallikouruja tai -kiskoja. Perkele.

Pari kerrosta meidän yläpuolellamme olevassa asunnossa oli joulukuussa soitettu puheluja asukkaan linjalla keskellä yötä. Tästä kuulemma on tehty rikosilmoitus.

Sattui niin hyvin, että samana keskiviikkona, jolloin me saimme avaimen takaisin asuntoomme, oli myös kokous, jossa oli paikalla isännöitsijä, ja kuskasin tuon mukin tupakantumppeineen hänelle, ja lisäksi kerroin pihalla tapaamalleni UHR-rakennus Oy:n mesulle tässä.

Nyt on sitten kulunut puolitoista viikkoa, ilman, että olen kuullut UHR-rakennus OY.n puolelta mitään. Heillä olisi ollut mahdollisuus esimerkiksi pahoitella, esittää anteeksi pyyntö, kysyä, paljonko maksoimme siivouksesta...

Ei mitään. Ja me likimain tarjosimme heille aloitetta.

Tuollainen piittaamattomuus, muitten omaisuuden ja kodin halventaminen, ylimielisyys ja etten sanoisi, yleinen savolaisuus, ei ainoastaan kieli huonosta viestinnällisestä osaamisesta ja työnjohdon kelvottomasta kyvystä valvoa työmaata., vaan kertoo yleisestä tapojen puutteesta.