mietin ja panikoin usein ihan pimeitä juttuja työ- ja muistakin asioista; kuvittelen joutuvani korvaamaan milloin mitäkin mokaani, joutuvani suunnilleen vankilaan, vararikkoon tms. ihan älytöntä... istun kuitenkin ihan lepposissa toimistohommissa?! Jos joku moka sit joskus sattuu niin paniikissa mietin viikko tolkulla et varmaan kaikki muutkin tekemiseni ovat väärin tehty ... huomaankin tarkistelevani samoja asioita vuodesta toiseen... masentavaa ettei yhtään luota itseensä...mitenkähän sitä pääsisi eroon näistä turhista paniikeista... ja sais suhteellisuuden tajunsa takaisin... onko muita jotka moisia murehtii?
suhteellisuudentaju kateissa?!
pimeilijä
71427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ainoa joka asioille voi mitään olet muuten sinä itse!
tiedän.... olisi kuitenkin kiva saada neuvoja kuinka saada katkaistua nuo katastrofi ajatukset kun ne iskevät päälle koko ajan suureten ja pyörivät sitten nupissa päivä tolkulla.... Ja mikä "huvittavinta" tajuan kyllä, että lähes aina panikoin ihan turhia/täysin olemattomia ongelmia... mutta kun levy pyörii päässä, miten katkaista se... ;(
oli pakko oikaista,se kirjoitetaan niinpä eikä niimpä.pakko-oire tämäkin..
on olemassa ns.pakkorako, esim. teet niin tai näin olet aina kusessa.
esim. jos on paska työ sanotaan ota loparit. no siinähän elelet sitten vararikossa.
puolittain.. tai niin kuin osaan ja kerkiän.
Nuorena yritin täydellistä ja upposin suohon. Nyt yritän ottaa rauhallisesti.
Usein pelkään jonkun tulevan tarkistamaan vaikka keittiön kaappeja. Eilen päätin siivota oman vaatehuoneeni "kaiken varalta" , jos jotain sattuisi ja joutuisin pyytämään jonkun hakemaan itselleni vaatteita.
Mulla on aina sukat hukassa.Siis etten löydä pareja.Niimpä päätinkin kulkea avojaloin.Toistaiseksi on mennyt hyvin.Talvi painaa päälle.Olenkin varannut eteiseen melkoisen kimpun mitä erillaisempia sukkia.Loskakelien varalta on kumpparit.Sama se,löytyykö sukat.kunhan jalat tarkenee.Olenkin ihmetellyt tätä sukkajuttua.Tuntuu kuin ikinä en löydä samaa paria.Eilenkin,kun olin työpaikkahaastattelussa,niin jaloissani oli eriparit.Kun mua vaivasi kauhiasti se,niin varmasti haastava nainen huomasi.On tämä kyllä ihmejuttu.Lähi ystävä hukkaa aina avaimet.Kerran etsittiin niitä yöllä lampun valoissa.löydettiin avaimet tietenkin hänen taskusta.meitä nauratti kauhiasti.Mutta nämä minun hukatut sukat varmasti ei ikinä löydy.Olisikohan joku syköloginen juttu kyseessä?Velipoika antero ainakin niin sanoi.Että mukamas yritän unohtaa äidin.Mummo kyllä ahkerasti kutoi sukkia.Hirmu vanha kun oli.
Sukkajuttu on helppo ratkaista.
Vien kaikki sukat roskiin ja ostan alesta ison pinon mustia samanlaisia sukkia.
Aina löytyy pari.
Sitten kun ne on taas puhkinaisia, teen heitän kaikki pois ja ostan uudet kaikki samaa sarjaa.