synkkä joulu yksinkö?

Kuukausi sitten kaikki näytti hyvältä. Tuli suunniteltua miten käyttää joulukuun soskurahat. Mutta niku monet kerrat aikasemminkin olisi pitäny jättää se tekemättä. Nyt jo muutaman viikon saanu olla ilman minkäänlaista rahaa ja muutenkin kaikki näyttää niin synkältä kuin olla voi. Ei voi ostaa kellekkään joululahjoja vaikka kuinka haluisi. Ei pysty antamaan kenellekkään iloa avata pakettia ja nähdä hymyn kasvoilla siitä että paketti oli mieleen. Nyt sitten monet erit ajatukset mielessä pyörii ettei tiedä miten päin olisi. Kaikki tuntuun niin turhalta.

Nyt olisi meidän vuoro mennä mieheni vanhempien luo kun olimme viime jouluna minun vanhempani luona. Olemme lapsivapaa pari toistaiseksi ja emme ole viettäneet kuin muutaman joulun vasta yhdessä joten siitä on tullut tavallaan perinne että vuorojouluin ollaan vanhempiemme kotona. Jo pitkän piilossa pysyneen masennuksen takia tekisi mieli jäädä kotiin homehtumaan yksin peiton alle. Tekisi mieli pistää puhelimet kiinni ja ovi tiukasti lukkoon. En olisi ihmisten ilmoilla ennenkuin joulupyhät on ohi ja aherrus alkaa. Mutta tuntuu siltä etten voi niin tehdä vaikka kuinka haluan sillä kaikki sitten ihmittelisivät mikä minuun on mennyt ja miksen halua olla kenenkään seurassa ja vielä jouluna.

Minulla ei mitään ole hänen vanhempiaansa vastaan taikka hänen muita sukulaisiaan päinvastoin. Mutta tilanne on muutoin meillä aika synkeä. Muutimme toiseen maahan oman perheeni perässä ja riudumme köyhyydessä kun ei ole töitä taikka enään rahaa jälellä että voisimme muuttaa takaisin “kotiin”. Kaikki tuntuu kääntyvän vastaan vaikka kuinka yrittää olla iloinen ja ajatella että kyllä tämä kaikki vielä hymyksi muuttuu.. Köyhyytemme vuoksi emme ole päässeet koko vuonna tapaamaan hänen sukulaisiaan vaikka on tullut luvattua että seuraavalla lomalla ja myöhemmin kun saa rahaa kasaan.. mitä sitten kun ei saakkaan rahaa kasaan ei pääse lähtemään ja mieheni suru syventyy ja hänen äitinsä (mieheni on kuitenkin perheen kuopus). Luvattua tullu jo monet kerrat mutta kun ei ole mahdollisuutta lähteä niin ei sille voi mitään.

Nyt sitten kuukauden tili entistä pienempi mitä normaalisti ja nekin vähäset pitäisi pistää kiinni matkaan mikä jo valmiiksi varattu. Tekisi mieli jäädä kotiin ja ostaa ruokaa mitä jääkaapissa ei ole ollut jo muutamaan viikkoon ja muutenkin täyttää ruokavarastoja.

Raha-asiat huolestuttaa ja mietityttää eikä mitään voi tehä sen parantamiseksi. Ei löydy töitä ja koulussa pitäisi pakosti käydä että soskusta saa edes jotakin. Koko ajan tulee soskun puolesta lisää vaatimuksia mitä pitää pakosti tehdä tai jaa rahat saamatta ja silti käy kuukausittain soskusta saadut pienen pieni “palkka” pienemmäksi jos ei ole jaksanut omien huolten takia käydä joka päivä koulussa. Olen todellakin ahkera ja käyn koulussakin lähes päivittäin mutta jos tulen kipeäksi niin silloin tulee hiukan liioiteltua kipua ja jään mieluummin sänkynpohjalle makaamaan hiukan ekstraakin. Ja sen takia että on kipeenä sosku sitten vetää muutenkin niin mahdottoman pienestä “palkasta” pois kaiken sen mitä en ole ollut koulussa. Kuitenkin eletään normin alapuolella jatkuvasti. Se mitä normaali ihminen saa omaan käyttöön niin me saadaan se kahteen pekkaan puoliksi. Sillä sitten pitäisi maksaa kaikki laskut ja ostaa ruuat ja vaatteet ja kaikki mitä ihminen tarvii. Se mitä saadaan niin kuitenkin hädintuskin riittää laskuihin ja ruokaan. Vähävälii tulee karhuujalta karhumia mitkä sitten entisestään kasvattaa jo sitä summaa mitä pitäisi maksaa. Ei siis yhtään valaisevaa pilkettä näy.

Tuntuu että pää hajoaa. En jaksa välittää itsestäni enkä kenestäkään muusta. Olen jo kauan huomannut kuinka kokoajan menen alaspäin. Vaikka yritän antaa miehelleni sen mitä hän tarvitsee niin silti huomaan kuinka epäonnistun siinäkin asiassa. Hän on tottunut kotonaan aina syömään hyvää ja terveellistä ruokaa kaikilla lisukkeilla. Ennen poltti tupakkaa pari askii päivässä ja joi vaikka kuinka paljon kaljaa ja viinaa. Tänä päivän tupakat loppuu kesken ja jääkaappi tyhjä. Milloin viimeksi saanu six pacin kaljaa? Joudutaan mutsilta, joka onneksi asuu aika lähellä ja ymmärtäväinen, ruinaamaan että voisikos lainata tupakkaa ja rahaa. Mutsi on jo tottunut siihen että kutsuu meidät vähävälii syömään ylijäämää ruokaa.

Tuntuu siltä kun olisin maailman huonoin ihminen ja kauhein luuseri mitä ikinään löytyy mistään nurkasta. Vaikka tosin tiedän että löytyy niitä semmosiakin ihmisiä kellä asiat vielä huonommin mutta mutta..

Jos joku jaksoi lukea tämän erilaisen kummallisen tarinan loppuun niin olisikos mitään asiaa valaisevaa ideaa miten tästä suden kuopasta pääsee taas hiukan kattelemaan päivänvaloa sieltä maan pinnalta missä löytyy elämääkin?

Jos ei muuta niin erittäin paljon hyvää tulevaa joulua kaikille!!