kaakeliuunin purku

http://www.rakentaja.fi/index.asp?s=/Suorakanava/kysyniinvastaamme/viestit/7017.htm
www.nba.fi/tiedostot/44a9bcf6.pdf

jos maltat odottaa, niin vastaan jonkun päivän kuluttua. Nyt on kiiru töihin.

muutama viikko sitten haastattelin muuraria. Tämä oli purkanut Tampereella yhden kaakeliuunin.
Homman idea kuulema oli tietää sen lankakiinnityksen idea. Ja siinähän tuossa ohjessakin kiinnitettiin huomiota.
Oikeasta tuon ohjeen perusteella vasta minullekin selvis idea.
Menestystä ..a

Kaakeliuunin purkaminen

Pääpiirteissään kaakeliuunin purkaminen aloitetaan ylhäältä alaspäin. Eli päinvastaisessa järjestyksessä kuin muuraaminen on suoritettu.

Samoin jos uunissa on vaurioituneita kaakeleita tulee uuni purkaa tähän vaihdettavaan kaakeliin saakka.

Monesti näkee suositeltavan purkamista tehtäväksi märkänä jolloin muuraus pyritään kastelemaan. Kasteltu uuni ei pölyä. Kastelun hankaluutena on hitaus riippuen myös hyvin paljon käytetystä laastityypistä. Parhaimmillaan kastelu onnistuukin jos laastissa ei ole käytetty yhtään sementtiä ja laastin hiekkapitoisuus on suuri. Tällöin vesi imeytyy tehokkaasti ja kastelee tasaisesti. Kastelussa monesti on hankalaa saada vesi imeytymään riittävästi ja tasaisesti. Myös noki tiilien pinnassa hylkii veden imeytymistä. Uuninkokoinen tiili, laasti ja kaakeli määrä imee vettä myös yllättävän paljon. Jos on saanut uuniin imeytettyä vettä noin 200 litraa niin voi olettaa, että purkaminen ei enää paljon pölise. Tämän vesimäärän saaminen uuniin on kyllä hidasta, koska vesi mielellään etsii helpoimman reitin alas mahdollisista halkeamista ja savukanavista. Vaarana on myös, että runsas vesimäärä saattaa aiheuttaa vaurioita jos sitä karkaa rakenteisiin. Uunin laelle voikin kaivaa pienen syvennyksen johon vettä voi jättää imeytymään. Lisänä kastelussa voi purkutyön aikana käyttää veden sumutukseen tarkoitettua laitetta. Kuten paineenalaista vesiletkua jossa on vettä hajottava suutin tai sumutinpulloa. Sumutinpullot joiden säiliöön paine pumpataan toimivat tässä erinomaisesti.

Kuivana uunin purkamisessa ei tarvitse odottaa veden imeytymistä eikä varoa kastelemasta muita rakenteita. Savilaasti lisäksi on haurasta joten purkaminen ei tuota kovin suuria ongelmia. Joskus on kaakelit muurattu sementtilaastilla ts. tavallisella muurauslaastilla jolloin purkaminen onkin hankalampaa. Ja lisäksi hyvin aikaa vievää jos haluaa saada kaikki kaakelit ehjinä joten nämä uunit ovatkin yleensä menetettyjä. Tosin lämpöliike on usein aiheuttanut tällöin hiushalkeamia, joten purkaminen ei ihan täysin mahdotonta ole. Kaakelit vain saattavat olla useampien kaakeleiden ”nipussa” joten niitä voi olla hankalahko nostaa toisistaan irrotettavaksi.

Kuivana purkamisessa pölyämistä vähentää kun pitää uunin savupellin auki. Aina kuitenkaan tätä mahdollisuutta ei ole jos esimerkiksi hormi on vaurioitunut tai purettu. Puolenkiven hormi, jota yleisesti kaakeliuuneissa on käytetty, poistaa ilmaa muutaman kymmenen litraa sekunnissa, joten tämä ”kohde poisto” kannattaa käyttää hyväksi.

Purkaminen tapahtuu ensin sisäosaa purkamalla ja sitten kaakelikuorta joten pöly muodostuu pääasiassa uunin sisään ja on näin rajattavissa. Purkamisessa hyvänä apuna on pölynimuri jolla kokoajan imuroiden pienet irronneet laastin kappaleet ja laastipöly tulee kerätyksi tehokkaasti. Imurin tulee olla tähän tarkoitukseen sopiva. Kotipölynimurit ei tähän sovellu liian pienen pölynkeräystilan ja usein heikon imukykynsä takia. Myös pölypussin rikkoontumisen riski on hyvin suuri jolloin pahimmillaan imuri täyttyy kivipölyllä. Isommat tiilen ja laastin kappaleet kannattaa nostaa käsin tai muurauskauhalla esimerkiksi sankoon joka on sijoitettu niin, että nostomatka jää mahdollisimman lyhyeksi jolloin myös pölyäminen on vähäistä. Laasti- ja tiilenpalojen heittely uunin päältä lattiatasolle pölyttää pahimmillaan koko huoneiston.

Purkua kannatta valmistella tiivistämällä huone jossa purku suoritetaan mahdollisimman hyvin pölyn leviämisen estämiseksi jos halutaan välttyä suurelta jälkisiivoukselta. Usein riittää kun ovet teipataan kiinni jolloin oven ja karmin välistä ei pääse ilma kiertämään. Tämä edellyttää sitä, että savuhormi vetää riittävästi. Jos huonetta ei saada alipaineistettua luonnon vedolla eli savuhormilla voi käyttää alipaineistukseen esimerkiksi ikkunaan sijoitettua kanavapuhallinta tai konevuokraamoista saatavaa ermaattoria jonka poistoilma johdetaan ulos. Isoissa tiloissa voi eristää uunin muusta huoneesta erillisellä tai erillisillä seinillä jotka ovat tiivistetty huolellisesti.

Purkuun ei tarvita kovin ihmeellisiä työvälineitä. Joitain uuneja joiden purkamista ei ole ollut aikaa valmistella esimerkiksi rakennuksen nopean purkamisaikataulun takia on tullut purettua pelkällä sorkkaraudalla. Yleisesti ottaen purkamiseen ei juuri muuta tarvita. Helpottaa kuitenkin jos on hieman paremmin varustautunut eli seuraavat työvälineet helpottavat huomattavasti.

Sivuleikkurit, joilla saa katkaistua kaakeleiden toisiinsa sitomisessa käytetyt rautalangat Peltisakset, joilla katkaistaan peltiliuskat joilla kaakelit on alapäästään toisiinsa sidottu. Sorkkarauta, yleiseen tiilien tongintaan ja uunin sisuksien irrotteluun ja purkamiseen. Tähän käy muukin päästään litteä työväline kuten muurarinvasara tai rekkarauta kuitenkin sellainen jolla voidaan tiiliä kammeta irti. Kaakeleita ei saa kammeta irti koska ne suurella todennäköisyydellä rikkoontuvat. Muovisankoja puretun laastin ja tiilien pois kuljettamiseen. Muurarinvasaraa käytetään myös muutoin tiilien irti kolkutteluun. Muurauskauha laastin lapioimiseen.


Numerointi / merkitseminen

Numeroinnin tarkoituksena on pitää kaakelit järjestyksessä myöhempää käyttöä varten. Kaikki kaakelit numeroidaan. Jos kaakeleita on rikki, eli kaakeli on mennyt useampaan osaan kannattaa nämäkin kaikki palat numeroida. Numerointi tehdään ennen purkua jolloin se on helpointa. Numeroinnin voi suorittaa siten, että liimaa jokaiseen kaakeliin esimerkiksi maalarinteipin palan. Joissain muissa teipeissä on liima-aine niin sitkeää, että teipin irrotuksen jälkeen liimaa jää kaakeliin jolloin tulee lisää puhdistus työtä liiman poistosta. Käytännössä helpoimmaksi tavaksi on itselläni muodostunut merkitseminen siten, että aloitan numeroinnin alimmasta kerroksesta merkitsemällä kaikkiin kerroksen kaakeleihin kerrosnumeron eli 1. Sitten edeten ylöspäin kerros kerrokselta merkitsemällä vain kerrosnumeron kuhunkin kaakeliin. Numerointi on sikäli helpointa aloittaa alhaalta koska yläosassa on usein kruunu tai muuten erikokoisia kaakeleita joten rajanvetäminen mikä kuuluu mihinkin kerrokseen voi tuottaa joskus päänvaivaa mikäli kerrosten kaikki kaakelit eivät ole saman korkuisia. On makuasia käyttääkö tässä numeroa vai kirjainta tai jotain muuta merkkiä kunhan järjestys vai pysyy. Kerrosnumeroinnin jälkeen laitetaan kerros merkin jälkeen esimerkiksi kauttaviivalla erotettuna kyseisen kerroksen kaakelin järjestys numero tai kirjain ko. kerroksessa. Numerointi tehdään yleensä lukusuuntaan eli vasemmalta oikealle. Käytäntö on osoittanut numeroinnissa helpoimmaksi laittaa ensin kerrosmerkinnän kaikkiin kaakeleihin ja sitten vasta niiden järjestyksen vasemmalta oikealle. Tämä sen takia, että uunin purkamisen jälkeen on joskus ollut havaittavissa samalla merkinnällä kaksikin kaakelia.

Merkitseminen kannattaa tehdä jollain muulla kuin vedessä liukenevalla kynällä esimerkiksi sprii-liukoisella huopakynällä (tussilla) koska kaakelit puhdistetaan vielä ennen uudelleen muurausta mahdollisesti vedellä ja merkkien liukeneminen ei ole kovin suotavaa. On sattunut niinkin, että kaakelit oli kyllä hyvin merkitty mutta vesiliukoisella kynällä ja noin neljäsosa merkinnöistä oli liian kostean varastoinnin aikana kadonnut.

Sellaisessa tapauksessa, että uunin lasitus on krakeloitunut ja pinnoite hyvin löyhästi kiinni ei pitäisi teippiä liimata kaakelin lasitukseen koska teipin irrottaminen irrottaa myös kaakelin pinnoitetta ja samalla uunin historiallista arvoa menetetään. Tällöin merkitsemisen voi tehdä purettaessa kaakeli kaakelilta erityistä tarkkuutta noudattaen. Koska jos uunissa on esimerkiksi kahdeksankymmentäkin kaakelia ja niiden muodosta ei voi suoranaisesti päätellä järjestystä niin on turha kuvitella muistavansa niiden asentoa enää purkamisen jälkeen. Numerointi kannattaa tällöin tehdä kaakelin yläosaan suoraan itse kaakeliin. Kun vielä merkitsee numeroinnin aina yläreunaan on uudelleen muuraus helppoa kun ei tarvitse miettiä mihin asentoon kaakeli tulee etenkin jos kaakelit ovat neliön muotoisia. Lisäksi numeroinnista voi tehdä kartan johon kaikki kaakelit on merkitty jolloin kaakeleiden sijainti selviää helpommin.


Purkutyö

Kun sopivat telineet on uunin ympärille rakennettu aloitetaan purku. Tämä aloitus saattaa olla hankalaa jos uunin päälle on tehty paksu betoni valukerros. Näitä valuja ei vanhemmissa uuneissa yleensä ole ellei sitten jossain vaiheessa ole tehty korjausta ja valettu betonilla lakea täyteen. Saattaa olla että uunin päällys näyttää betonilta mutta siinä onkin vain muutaman millimetrin kerros laastia joka rikkoontuu helposti. Mutta jos uunin laki osoittautuu betoniksi tai hyvin kovaksi laastiksi niin silloin voi piikkaustaltan ja vasaran sijaan harkita esimerkiksi poravasarankäyttöä.

On tietysti sitten vaihtoehto, että uuninlaki on myös muurattu kaakeleista. Näitä kaakeleita ei ole kiinnitetty toisiinsa mutta niiden irti saaminen vaatii kärsivällisyyttä. Tähän laen avaamiseen, jos se on kaakeloitu, saattaa mennä huomattava osa kokonaispurkutyön ajasta. Laastia lähdetään kaapimaan pois sieltä mistä parhaiten saa ja välillä kaakelia hieman kädellä tönäisten kokeillaan joko se olisi jo irti. Kaapimista ja kaivamista jatketaan kunnes kaakeli irtoaa jolloin se voidaan nostaa pois. Yleensä kannattaa aloittaa kaakeleiden irrottaminen jostain reunasta eikä keskeltä. Keskeltä jos yrittää saada kaakelin irti niin kaakelin reunojen vaurioitumisriski on suuri. Laastia kaivetaan aina niin paljon pois, että kaakeli irtoaa helposti joko nostamalla tai hieman kädellä kaakelia ”täräyttäen”.

Kun uuninlaki on saatu auki poistetaan sisältä uunin runkomuurausta kaakelin reunoja alemmas jopa koko kaakelikerroksen verran. Kokonaista kaakelikerrosta ei kannata jättää pystyyn ilman, että sisällä olisi ollenkaan uuninrunkoa tukena koska tällöin saattaa ensimmäistä kaakelia irrotettaessa koko kaakeli kerros kaatua. Purkaminen saattaa olla helpointa suorittaa oikealta vasemmalle. Kun ensimmäistä kaakelia irrotetaan, joka on sidottu päältä rautalangalla naulan avulla kaakeliin, katkaistaan rautalanka sivuleikkureilla kaakeleiden välistä. Tämän jälkeen kaakeli saattaa jo irrota mutta usein on vielä toinen kiinnike alempana kaakelin kupissa laastin alla joka täytyy kaivaa näkyviin ja katkaista tämä on usein pelti liuska joka on helppo katkaista peltisaksilla. Monesti, etenkin pitkään kylmillään olleissa taloissa, nämä kiinnikkeet ovat hyvin ruosteisia ja saattavat katketa hieman niitä taivuttaenkin. Joskus taitavimmat muurarit ovat sitoneet kaakelin alapäänkin samoin kuin kaakelin yläpään naulaan surrattulla rautalangalla. Tällöin täytyy tietysti kaakelin takaa uuninrunkomuuraus kokonaan poistaa, että päästään katkaisemaan myös tämä rautalanka. Tätä tekniikkaa on käytetty harvoin.

Kun kaakeli alkaa olla poistettavissa pyritään se nostamaan pois paikaltaan. Jos kaakelin yläreunaa kääntää uunista ulospäin, mikä tuntuisi helpoimmalta tavalta niin alemman kaakelin yläreunanlasitus ja ylemmän alareunanlasitus painuvat toisiaan vasten jolloin lasitteella on suuri riski murtua. Tämän takia kaakelia mieluiten painetaan yläreunastaan sisäänpäin jos on ”pakko” irtoamista auttaa kaakelia kääntämällä. Mieluiten kuitenkin kaakeli nostetaan suoraan ylös ja sivulle suuntaan josta edellinen kaakeli on poistettu. Näin jatketaan alas saakka. Luukut, ilmaventtiilit ja nuohousluukut kannattaa säilyttää uudelleen muurausta ajatellen. Ja jos näissä on vaurioita niin kaikkihan on korjattavissa.


Kaakeleiden puhdistaminen

Kun kaakeliuuni on purettu on tarkoituksenmukaista puhdistaa kaakelit. Kaakelien kupit jäävät usein täyteen laastia ja tiilen kappaleita. Tässä vaiheessa kannattanee merkitä kaakelit uudelleen koska teipeissä olevat merkit tahtovat irrota puhdistuksessa. Kaakelin yläosasta harjataan irtonainen lika pois jotta tussikynän jälki tarttuu kaakeliin eikä likaan joka tukkii kynän nopeasti.

Puhdistus onnistuu kuivana tai märkänä. Kaakelin voi upottaa veteen likoamaan jolloin laasti, tiilen kappaleet ja kaakeli kastuvat. Yleensä riittää muutaman minuutin upotus veteen. Laastia voi kaapia ja välillä taas kastella pölyn välttämiseksi. Kaakelia voi liottaa tarvittaessa muutaman tunninkin. Jos laasti ei ole pehmennyt muutamassa tunnissa on useimmiten syynä se, että käytetyssä laastissa on runsaasti sementtiä tai kaakelikupin täytetty sisäpuoli on ollut suoraan kosketuksissa savukaasuihin jolloin laasti on nokeentunut eikä ole kovin imukykyinen. Imukykyä voi parantaa kaapimalla ensin nokista laastia pois ja sen jälkeen taas upottaa veteen. Laastia lähdetään kaapimaan varovasti kaakelikupin sisältä. Tähän käy esimerkiksi noin 10mm leveä puu- tai ruuvitaltta. Laastin kaavinnassa taltta kuluu huomattavasti, joten alkuperäiseen käyttötarkoitukseen siitä ei enää välttämättä ole tämän työn jälkeen. Taltalla kaavitaan laastia kupin reunoilta. Monesti kaakeleissa on sisällä tiili tai tiilen kappaleita. Tässä on usein käytetty noin 1 tuuman (n.25mm) paksuista tiiltä täytteenä. Nämä kaikki kaivetaan pois. Pestessä voi käyttää myös harjaa jolla saadaan kaakelin reunat hyvin puhdistettua ja helpotettua tulevaa muuraustyötä. Naulat joita on pujotettu kaakelien rei’istä poistetaan käsin. Jos naulat ovat ruostuneet tiukkaan kiinni voi niitä yrittää varovasti naputtaa pienellä vasaralla irti. Ei kuitenkaan vääntämällä vasaran sorkalla kaakelia vasten koska tällöin kaakelin rikkoontuminen on jopa todennäköistä.

Irrotettu laasti voidaan säästää kuten tiiletkin uudelleen käyttöä varten. Jos laasti säästetään tulisi huolehtia, että siihen ei mene roskia kuten tiilen kappaleita. Noin 4mm kokoiset tiilen murut laastissa eivät vielä haittaa muurausta mutta 10 mm on jo liian suuri ohuisiin saumoihin. Tiilistä koputellaan irtonainen laasti pois. Tiiliä ei tarvitse pestä.


Varastointi

Kaakelit on hyvä pesun jälkeen antaa kuivua, etenkin jos kaakelit joudutaan varastoimaan kylmässä varastossa talvella. Pakkanen aiheuttaa märkään kaakeliin helposti lasitteen ja pinnoitteen irtoamista. Kaakelin kuppikin saattaa irrota itse ”kaakelilevystä” jäätymisen seurauksena.

Kaakelit voi varastoida laatikoihin. Puulaatikko on ehkä paras mutta yleensä kallein tapa. Myös vahvoja pahvisia esimerkiksi hedelmälaatikoita voi käyttää tai muovisi varastolaatikoita. Puisessa laatikossa varastointi on sikäli hyvä vaihtoehto, että mahdollisesti tuleva vesi ja kosteus tasaantuu hyvin eikä jää kuten muovilaatikkoon. Pahvilaatikko saattaa kosteudessa pehmetä ja nostettaessa on vaara, että laatikko hajoaa.

Numeroidut kaakelit voi kääriä esimerkiksi paksuun kerrokseen sanomalehtiä tai pahviin tai sekä että. Tarkoitushan on, että kaakelit eivät kolhiinnu toisiaan vasten varastoinnissa ja siirtelyssä. Hyvä vaihtoehto on myös pakkauslaatikossa käyttää paperin tai pahvin sijasta kuivaa sahanpurua. Höylänlastulla on taipumus hieman painua ajanmittaan ja kaakeleiden kolhiintuminen on mahdollista siksi sahanpuru on suositeltavampaa. Myös lastun ja purun seosta voi käyttää jossa sahanpuru estää täytteen painumista.

Ensimmäiseen uunin purkuun kannattaa varata parikin päivää aikaa seuraavat sitten muutamien harjoitusten jälkeen menevät jo muutamassa tunnissa.

Tässä pääpiirteissään kaakeliuuninpurku, jos jotain unohtui tai kysymyksiä tulee niin vastaan mielelläni.

Eero Roiha / Tampereen Rakennusentisöinti Ky

onko kaakeliuuniin kuseminen sopiva menetelmä sen kostuttamiseksi?