Jäppilän koulu!

http://www.maallemuutto.info/default.asp?sivu=546&alasivu=643&kieli=246
Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksesta uuden aluepolitiikan kulmakivi, FM Antti Saartenoja, väitös Turun yliopisto

Globalisaatio syventää kaupunkien ja maaseudun eroja
Aluepolitiikkaa harjoitetaan tänä päivänä tilanteessa, jossa alueiden menestyminen on entistä selvemmin sidoksissa kansainvälisen toimintaympäristön kehitykseen. EU:n jäsenyys ja globalisaatio ovat kaventaneet valtion roolia kehityksen ohjaajana ja liittäneet alueet entistä välittömämmin osaksi kansainvälistä taloutta ja politiikkaa.

Alueellisten keskusten merkitys kehityksen vetureina on tästä syystä korostunut, mikä näkyy myös aluepolitiikan painottumisena kilpailukykyisten kaupunkien kehittämisen suuntaan. Ongelmana on ollut kasvun keskittyminen vain muutamille kaupunkiseuduille, jolloin suuri osa maaseutua on jäänyt keskusten välittömien säteilyvaikutusten ulkopuolelle. Samalla kehityserot kaupunkien ja maaseudun välillä ovat yleisesti kasvaneet, mikä on lisännyt kaupunkien ja maaseudun välisiä jännitteitä.

EU:n ja kansallisissa strategioissa kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus liittyykin tarpeeseen edistää kehitystä myös kasvu-keskusten ulkopuolella. Vuorovaikutuksen avulla pyritään luomaan globaalissa kilpailussa menestyviä alueita, jotka koostuisivat sekä kaupungeista että maaseudusta.
Vuorovaikutuspolitiikka tarvitsee vastuullisen kaupungin ja aktiivisen maaseudun Alueiden sisällä keskeinen haaste on se, miten kaupunkien ja maaseudun motivaatio ja valmiudet vuorovaikutteiseen toimintaan kehittyvät.

Ensinnäkin maakuntakeskuksissa sijaitseville organisaatioille, kuten maakuntien liitoille ja työvoima- ja elinkeinokeskuksille, on luovutettu pääosa aluepolitiikan päätöksentekovallasta. Tämä korostaa kaupunkien aluepoliittista vastuuta myös syrjäisemmistä maaseutualueista. Kyetäkseen toteuttamaan kehittämistehtävänsä, tulee kaupunkien myös ansaita ympäristönsä luottamus, mikä edellyttää avoimen vuorovaikutuskulttuurin syntymistä.

Toisaalta maaseudun itsenäiset kehityksen mahdollisuudet ovat viime vuosina kaventuneet. Vuorovaikutteinen toimintatapa kuitenkin korostaa maaseudun kykyä tuoda aktiivisesti esille omat tarpeensa ja tavoitteensa. Vuorovaikutus vaatii toteutuakseen tasa-arvoisen kumppanin molemmille puolille. Jos maaseudun toimijat eivät syystä tai toisesta kykene aktivoitumaan, voivat vuorovaikutukseen tukeutuvan aluekehittämisen mahdollisuudet jäädä käyttämättä.

Kaupungin ja maaseudun välisessä vuorovaikutuksessa on aluepolitiikan tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta tärkeää näkyvien tulosten aikaan saaminen. Tämän rinnalle on keskeiseksi päämääräksi noussut kaupungin ja maaseudun välisen jännitteen lieventäminen ja myönteisen kehittämisilmapiirin luominen. Siten kaupungin ja maaseudun välisen vuorovaikutuksen toimivuudesta on muodostumassa yhtäältä oleellinen aluepolitiikan onnistumisen mittari ja toisaalta valtti alueiden välisessä kilpailussa.