Mitä tekisin illalla?

Kaavoihin kangistuminen on niin helppoa. Kun on ollut tarpeeksi kauan yksin sitä vain jää aina kotiin. Ja kun ei ole niitä kavereita niin ei yksin oikein viitsi mihinkään lähteä.

Sillä tuttuun helvettiin on helpompaa jäädä kii
Kuin mennä tietä uutta tuntematonta
Vaikka se viedä voi paratiisiin

Kaija Koo
Yhtä Kaikki

Liityin suomi24:een, koska huomasin, että monet ihmiset jakavat kohtaloni. Tarinasi kuulostaa minullekin erittäin tutulta.

Itsekin käyn töissä, mutta en seurustele enkä ole kovin seurallinen. Viihdyn enimmäkseen yksin, mutta toisinaan kaipaan seuraa. Minulla on pari kolme kaveria, joiden kanssa vietän aikaa, mutta silti tuntuu että jotain puuttuu.

Voin antaa pari neuvoa:

1. Tee siltä niinkuin itsestä tuntuu, älä tee jotain koska niin on tapana tai koska monet muut tekevät niin.
2. Haluat varmasti olla onnellinen ja tyytyväinen, joten mieti, mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi. Itse en voi antaa valmiita vastauksia, koska en tunne sinua. Tunnet itse itsesi parhaiten, joten suurin tieto on sinulla, voin vain antaa satunnaista ohjausta.
3. Sulje se tietokone viikoksi ja tutki omia ajatuksiasi. Mikä sinua kiinnostaa ja missä olet hyvä? Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä?
4. Tykkäätkö työstäsi? Minä en ainakaan pidä omastani. Jos et saa tyydytystä työstäsi, kannattaisi miettiä alan vaihtoa -tietenkin hyvien suunnitelmien varassa näin suurena työttömyysaikana.
5. Voit saada tyydytystä myös harrastuksista. Se voi olla ihan mitä vain. Maalausta, kamppailulajeja, urheilua, keilailua, tanssia, leipomista, kielten opiskelua. Kaikkea kannattaa kokeilla jos kiinnostaa. Ei pidä ujostella. Ensimmäinen kokeilukerta voi olla täysi katastrofi, mutta sitten tiedät, että se ei ainakaan ole sinua varten. Joka kerta olet hieman tietoisempi.

Entä jos hakisit opiskelemaan? Sen kautta saisit ammatin ja olisi mahdollisuus tutustua ihmisiin.

Kerroit laulelevasi. Oletko kokeillut karaokea? Nykyisin se ei enää ole pelkkää kännisten mongerrusta. Karaokepaikoissa toisilleen vieraatkin juttelevat keskenään ja kun useammin käyt samassa paikassa, saat luultavasti samanhenkisiä tuttavia.
Jos et ole allerginen, voisi lemmikki olla kiva. Kissa on helpompi kuin koira, koska se viihtyy paremmin yksin työpäivän ajan. Hylättyjä, aikuisia kissoja on Suomi pullollaan. Siivoaminen kyllä lisääntyy, mutta on sitten lisää tekemistä.
Minullakin on asiat periaatteessa ihan hyvin, mutta olen tunnustanut ongelmakseni sen, että olen yksinäinen ilman omaa rakasta. Kai se läheisyyden tarve on syvällä ihmisessä, eikä sitä voi millään korvata.

Kuulostaa siltä, että sua ei kiinnosta oikein mikään. Koska kyllähän sitä nyt luulis Oulun kokoisessa kaupungissa keksivän vaikka mitä tekemistä. Opiskelu ratkaisis tosi hyvin vapaa-ajan ongelmia, kun moni oppilaitos tarjoaa myös paljon erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Opiskelun ohella vois luontevasti tutustua uusiin ihmisiin.

Jos et halua opiskella, niin eikö sitten ole mitään, missä haluaisit muuten kehittyä? Oulussa on näköjään kansalaisopistotoimintaa. Hanki opiston kurssiopas tai selaa kurssitarjonta netissä läpi. Tässä osoite:
http://opnet.virkamaki.fi/oulunkansalaisopisto/opinto-ohjelma/index.htm
Kurssitarjonnasta löytyy kielikursseja, ruoanlaittokursseja, valokuvauskursseja, teatteriryhmiä, maalauskursseja, puutyökursseja, äijäjoogaa, musiikinopetusta jne.

Jos tykkäät liikkua, niin aloita jokin uusi laji. Mene vaikka potkunyrkkeilyn, melonnan tai ratsastuksen alkeiskurssille. Tämän linkin takaa löydät pitkän listan erilaisista lajeista: http://www.slu.fi/yhteystiedot/jasenjarjestot2/lajit_a_sta_o_hon/

Perjantai-iltana voi mennä käymään vaikka leffassa tai uimassa. Ja miksei voisi käydä parilla jossain kivassa baarissa. Live-keikkojakin Oulusta varmaan perjantai-iltaisin löytää.

Nyt jos et löydä edellä luetellusta mitään kiinnostavaa, vika ei ainakaan ole tarjonnassa. Oulussa voi harrastaa vaikka mitä. Eikä kaverinpuutekaan voi estää harrastamasta. Itse olen ainakin mennyt mennyt yksin erilaisille urheilu- ja työväenopiston kursseille. Eli vapaa-ajan ohjelmaa löytyy. Se, miten osaat sitä hyödyntää, on omasta aktiivisuudestasi kiinni.

Minnevoisin mennä aloittamaan karaokeharrastuksen tänään?

ehkä voisit joku ilta pyrkiä paranemaan ihmisenä? Se auttaa kaikkeen. Jaa et tiedä miten tulla paremmaksi ihmiseksi? Noh, ensin otat pienen nousuhumalan alle, riisut turhat vaatteet jos on tarvis, teet olosi mukavaksi vapaavalintaisella tavalla.
Siinä sitten vähän fiilistelet ja chillailet. Tämä vaihe saattaa kuullostaa tutulta, mutta on vasta lämmittelyä varsinaiselle henkiselle kasvulle, jonka metodin esittelen pääpiirteittäin seuraavaksi.

1. Mietiskele omaa luonnettasi, keskitä huomio positiivisiin piirteisiin.
2. Mietiskele keinoja joilla voisit vahvistaa yhtä positiivista piirrettäsi.
3. Rupea toteuttamaan valitsemaasi keinoa

Voin henkilökohtaisesta kokemuksesta sanoa että tämä metodi toimii kuin HÄKÄ. Esimerkkinä kohtaan 1. valitsin piirteen vapaamielisyys, tai hulluus ihan miten vaan. Kohtaan kaksi valitsin pelkojeni roolin rajoittavana tekijänä, kuinka pelkoni rajoittavat elämistäni. Ja kolmoskohtaan sopisi pelkojeni juurien tutkiskelu, tiedon ja toivon ammentaminen pelosta.
Joten eipä muutakun mietiskelemisiin, oma sessio alkaa ihan justiinsa

Kevät lähestyy. Alat pyöräillä. Kesäksi otat tavoitteen lähteä jollekin pidemmälle reissulle mikäli työt ei paina päälle. Noista saat inspiraatiota ensialkuun.
http://www.laitapuolenkulkija.com/
http://jukkasalminen.com/

jooh huomaa et monel sama ongelma!

Ala harrastaa salibändyä tai jotain muuta joukkue lajia. itse tulin just vajaa tunti sit säbä treeneistä ja se olikin mun viikon tähtihetki kun sain juosta pallon perässä tunnin. Meil on vaan viikos yhet treenit kun ei monet pääse enempää käymään treeneissä, mutt on sekin sit jotain. Muuten en pelikavereita sit näekkään vapaa ajalla. loppu viikko meneekin sit koneella tai sit pelailen pleikkaria.

Hanki koira, aina on pakko mennä ulos ja koira toisessa kädessä tulee ihmiset juttelemaan ihan tuosta vaan. Plus on aina joku kotona odottamassa ja aina on onnellinen kun vähän jaksat rapsuttaa.

Tai mieti asiaa niin päin että voit tehdä ihan mitä vaan. Ei ole lapsia tai muutakaan esteenä. Käy kävelyllä ja pysähdy ottamaan yksi siideri tai kalja uudelle terassille, katso jotain elämysyrityksiä sieltä päin (riippuu asuinpaikasta) ja käy kokeileen niitä. Kuinka moni voi sanoa laskeneensa koskea joskus, kanootilla tai kelluntapuvussa, tai kiipeilleensä korkeaa seinää jos kiipeilykeskus on lähellä?

Kai yritän sanoa että yritä aktivoitua ja tehdä uusia asioita, edes kerran kaikkea. Ihan pienilläkin asioilla on merkitystä. Ota vaikka yksi päivä niin että katsot pärjäätkö avaamatta tietokonetta? Mitä kaikkea silloin tuleekaan tehtyä :)
Koska olet viimeksi käynyt kirjastossa fiilistelemässä? Ota kuppi kahvia mukaan ja käy lukemassa päivän lehti. Osta ristikko lehti ja yritä ratkaista se, niin tylsältä kuin kuulostaakin. Onpahan sekin sitten tehty ja voi sanoa ettei enää tarvi tehdä.

Toteuta päähänpistoja. Jos asut kerrostalossa, odota vaikka päivällä/aamulla postimiestä ja kun posti kolahtaa luukusta niin kuiskaa siitä vierestä takaisin 'kiitos' ja kuuntele sitä sadattelua joka oven toiselta puolelta kuuluu :D Maalaa seinä, sen saa aina maalattua takaisin valkoiseksi. Mene töihin toisella tavalla, bussilla, kävellen, autolla, pyydä työkaverilta kyyti. Käy kerran niinkin kamalassa paikassa kuin kuntosalilla, ehkä siitä vois pitääkin. Onpahan sitten sekin kokeiltu.

Live a little, ei se ota jos ei annakka. Jos käyt chätissä/palstoilla, sovi tapaaminen jonkun kanssa kahville. Mitä siinä voi hävitä?
Voiko mikään olla kamalampaa että vielä 44-v mietit näitä samoja asioita? Että mitä sitä tekis. Ja silloin niitä samanlaisia iltoja on takana jo tooooosi paljon.

Kannattaa ainakin kokeilla käydä jossakin baarissa/yhtyeiden keikoilla ja sitä kautta jäädä paikalle pidemmäksi aikaa hillumaan.

Ujoille ja estyneille ihmisille voi tuntua "huonolta neuvolta" mutta yleensä noissa paikoissa on "saman ikäisiä" pilvin pimein.

Netistä voit toki yrittää hakea seuraa mutta ei kannata kovin paljoa siitä odotella koska jos nainen saa keskimäärin yhteen ilmoitukseen vastauksia muutamista useisiin satoihin niin miehen saldo voi jäädä helpostikin nollaan. Toisaalta kannattaa itsekin vastata aktiivisesti muiden ilmoituksiin mutta kannattaa edelleen huomioida että vaikka kuinka paljon näkisit vaivaa tuohon niin et saata saada vastauksia ollenkaan. Hyvä puoli on tietenkin siinä että jo yksi vastaus voi auttaa tilannettasi paremmaksi.

Erilaisiin nettipalveluihin ja yhteisöihin kannattaa liittyä jos jokin asia kiinnostaa. Siltikin kannattaa eniten panostaa ns. livejuttuihin koska nettiystävät eivät usein tarkoita samaa asiaa kuin liveystävät.

Lemmikin hankkiminen voi olla hyvä idea mutta lemmikkiä ei koskaan kannata valita sen takia että ajattelee itsekkäästi sitä ettei tuntisi oloaan yksinäiseksi. Vaan lemmikin hankkimisessa aina tärkein lähtökohta pitää olla sillä että pystyykö huolehtimaan lemmikistään. Kesäkissoja lienee Suomessa "ihan tarpeeksi".

Lemmikki on ideana miehelle kuitenkin erittäin hyvä koska monet naisetkin suhtautuvat sellaisiin miehiin paremmin. Toisaalta lemmikki voi myös vaikuttaa niin että on vaikeampaa mennä erilaisiin tapahtumiin ja paikkoihin joissa tapaisi uusia ihmisiä joten se voi myös toimia negatiivisesti jos ei ole mahdollisuutta siihen että joku muukin hoitaisi lemmikkiäsi.

Aktiivinen harrastaminen voi tuoda hyvää oloa. Harvoin tuollaiset harrastukset tuovat uusia ystäviä mutta itse voi saada hyvin tekemistä arkipäiviin. Kun on tarpeeksi tekemistä niin harvemmin ajattelee omaa yksinäisyyttään.

Todellisten ystävien saaminen siis riippuu lähes poikkeuksetta omasta liveaktiivisuudesta erilaisiin juttuihin. Muuten ystävien saaminen on aika lailla mahdotonta. Toinen keino on netti ja sieltä aktiivinen seuran hakeminen.

Hyvä ideahan olisi tutustua myös "samanlaiseen mieheen" joiden kanssa yhdessä yrittäisitte käydä vaikka baareissa yms. eli sellaisissa paikoissa joista todennäköisesti voisi tutustua vastakkaiseen sukupuoleenkin. Yksin kulkevaa kun katsotaan usein oudoksuen mutta jos on kaksinkin liikenteessä niin se helpottaa tilannetta.

Minulla on välillä samanlainen tunne, vaikka on hyvä työ ja perhe ympärillä sekä koiratkin. Ei kannata mielestänin hankkia koiraa yksin, siitä on niin valtava vastuu ja sen hoito ja ulkoilutus on hyvä jakaa toisten kanssa.

Miten vanhempasi tai sisaruksesi tai muut sukulaisesi, heissä näkee samaa, kuin itsessä ja ymmärtää itseään aina paremmin ja voi muistella lapsuuttaan ja aikaisempaa elämää.

Itse nautin tarinoista, joita luen tai kuuntelen tai katson. Kerron toisille tarinoita.
Yksi hyvä harrastus on partio, siinä saa tehdä ihan kuinka paljon vaan, pyydetään mukaan ja on kavereita ja mikä tärkeintä tavoite tekemisellä. Ite en ehdi enää sitä harrastaan, se vie ulos luontoon ja tehtävää riittää.

Olen opiskellut pitkään, mutten koe sieltä mitään sydänystäviä saaneeni, kun opinnot ovat olleet ohi, ovat kaveritkin jääneet. Ehkä on hyvä, ettei mitenkään tavoittelekaan erityistä sydänystävää, vaan reiluja ja luotettavia juttukavereita eri ikäisiä ja erilaisia. Kuuntelee ja kertoo mitä mielessä liikkuu. ei mitään vuodatuksia, mutta aina jotain, mitä päivään kuuluu.

tristhyvä, voit tehdä ihanmitä hyvänsö...ala harrastaa,opiskele...,käytä mielikuvitustasi..kai paikakunnklasi o työväenopistomuimahali, elokuvasali,, liikuntayhdistyksiä,kirjastoja..oetko niinaloitekyvytön tai saamaton, että et osaa kävela muualle kuinvuokrayksiöösi..halloooo
laita vaika paikkakuntasi hekilökohtaist PALSTALLE ILMOITUS,MISSÄ HAET LENKISEURAA,..ENYMMÄRRÄONGELMAASI, SENKUNMENET JA TEET..MAHDILISUUKSIAONLOPUTTOMIA..MENE ILTAKOULUUN JA ALA OPISKELLA YLIOPPILAAKSI - TAI JOTSIBMUUTA..KÄY TANSSIPAIKOISSA...TOMI,HYVÄ MÖLLÖ..

Osta Partioaitasta tai jostain muualta hyvä vuolemiseen tarkoitettu hiiliteräspuukko. Ei mitään 20 euron Marttiinia, vaan kunnon lyhyempiteräinen vuolupuukko, jossa on hyvä kahva. Hae karahka tai pari ja rupea vuolemaan.

Sitten menet joskus johonkin mukavaan paikkaan vaikka puistoon istumaan ja vuoleskelet ja mietiskelet siinä. Ennen pitkää joku samalla aaltopituudella oleva tyyppi tulee juttusille. Olet ehkä löytänyt ystävän.

Tai jos puukko on kohdallasi kitara, balalaika, banjo, kynä ja paperilehtiö... sama idea.

Jos et heti löydä ystävää, niin voit löytää aivan uusia ajatuksia, joista on hyötyä myöhemmin.

Aluksi katson pornoa. Sitten ryyppään ja pohdin miten voisin uskaltaa tehdä itsemurhan.

Käyn koiran kanssa juoksemassa ja yritetään tähdätä ensi kevään canicross kisoihin harrastetasolla.

En jaksanut lukea koko ketjua läpi mutta voin jakaa hieman omaa kohtaloani, jos siitä olisi apua aloittajalle.

Aloitin seurustelen 14v. saman ikäisen tytön kanssa. Seurustelimme 6,5v., joista viimeiset 2,5v. olimme kihloissa. Erosimme lopulta siihen, että toinen ei tuntenut enään rakastavansa minua ja lopulta petti minua toisen kanssa. Seurustelun aikana lopetin yhteydenpidon kavereiden kanssa (ISO VIRHE) ja puolison kavereista tuli myös minun AINOAT kaverit. Tilannetta myös pahenisi paikkakunnan vaihto ensin opiskelupaikkakunnalle ja sitten takaisin kotikylään. Molemmissa muutoissa kaverit unohtu sinne mistä muutin pois.

No anyway, erottuani hieman ikävissä merkeissä en enään pitänyt yhteyttä ex-puolisoni kautta tulleisiin kvereihin, koska en halunnut enään olla tekemisssä kyseisten henkilöiden kanssa. Huomasin melko pian, että minulla ei ollut ketään, siis oikeastik etään ystävää kelle olisin voinut soittaa ja sanoa et "hei, keitäppä kahvit niin tuun käymään".

Olen aina ollut hieman ujo kaveri. Baareissa en ole viihtynyt koskaan enkä muutenkaan tule hyvin toimeen kahden hengen keskusteluissa. Porukassa olen hieman suulaampi. Harrastan urheilua eräässä seurassa jossa minulla on "paljon" tuttuja mutta koskaan en ole tavannut heitä harjotusten ta kisojen ulkopuolella. En myöskään pidä heihin yhteyttä muualla kuin reeneissä.

Erottuani tajusin, että minun on pakko hankkia kavereita ja aloitin tietoisesti eräänlaisen projektin.

1. Aloin tietoisesti juttelemaan ihmisille ihan missä tahansa. Aluksi aloitin sellaisten ihmisten kanssa, joihin en tulisi koskaan enään törmäämään. Esim. kaupassa, kadulla, kahvilossa (aloin käymään kahviloissa silloin tällöin). Tällaisissa tilanteissa mokaaminen ei haittaa, kun et tule ihmistä enään näkemään.

2. Kävin baareissa välillä ihan selvin päin tarkoituksena vain jutella. Pikku pienissä ihmiset ovat yllättvän suulaita ja keskustelua syntyy aika helposti.

3. Aloitin vuoden kestävän koulun tarkoituksena tutustua ihmisiin. Kelasin, että koulussa on kaikkein helpointa tutusta uusiin ihmisiin. Ryhmässä on aina joku joka ehdottaa, et lähdetään porukalla tekee sitä ja tätä. Päätin lähteä näihin menoihin AINA mukaan. Yllättävän helposti sitä sitten alkaa tapaamaan näitä henkilöitä mys koulun ulkopuolella.

4. Kävin jonkin verran deittisivustojen kautta kahvilla nettituttujen kanssa. Siis ihan treffeillä. Aluksi on helpompaa rupatella netissä niitä näitä, kun voi rauhassa miettiä mitä sanoo. Saatoin valmiiksi miettiä kysymyksiä etukäteen mitä voi kysyä sit livenä jos tulee hiljasia hetkiä.

5. OPETTELE OLEMAAN SINUT MOKAAMISEN KANSSA. Ei siinä ole mitään pahaa jos nolaa välillä ittensä. Kaikki mokaavat välillä. Vertaa esimerkiksi stand up koomikoita. Ne tekevät itsensä välillä naurunalaisiksi ja kaikki on ihan messissä, Mokaamisen voi aina kääntää joksikin hauskaksi jutuksi, jolloin se ei enään ole mokaamista vaan jopa kadehtittavaa. Usko pois!

Joku ehdotti tuolla karaokea. Se on helkkarin hieno harrastus. Sillä ei ole mitään väliä osaatko laulaa vai et. Useimmiten karaokea lauletaan baareissa, missä kaikki on kännissä. Jos ite olet keskivertoa vähemmän päissään/selvin päin olet siinä vaiheessa jo keskivertoa parempi karaokelaula. Muista vaan aina mennä lavalle sillä mentaliteetillä, et tää lava on nyt mun ja te rokkaatte mukana!

Lopulta miekin tapasin nykyisen tyttöystäväni silleen, et kaveri johon tutustuin siinä 1v. mittaisessa koulussa soitti mulle, et tuu kattoo peliä hänen kans yhteen baariin/ravintolaan. No mie menin ja siellä näin yhden tosi ihanan tytön. Sit mie päätin mennä juttelee sille, vaikka edelleen mua jännittää tollaset tilanteet. Sit koitin vaan saada keskustelun alkuun ja loppu meniki sitte ihan omalla painollaan. Nyt ollaan seurusteltu vuosi.

Ihan hyviä ehdotuksia, mutta mulla ainakin on ongelmana ihan jo se että en tiedä mitä ihmisten kanssa puhuisin. En keksi mitään sanottavaa...

Tuli tosta canicross jutustani mieleen että jotkut valjakkosafarit antaa valjakko ajon ohella kokeilla tuota lajia jollakin tarhan vetokoirista. Omaa ei siis heti tarvitse päästäkseen alkuun :)

Harrastajien kanssa kun pääsee juttuun niin voitte sopia josko aina kun on lähistöllä käymässä niin pääsisit ''lainalla'' koirailemaan. Tulevaisuudessa voisit sitten hankkia oman jos oikein sytyt lajiin. Usko pois tämä koukuttaa eikä juokseminen tunnu enää samalta vaan sitä jo odottaa että pääsee polulle koiran kanssa. ;)

Laitan muutaman asiallisen safari mihin voit olla yhteydessä. Junalla tai bussilla pääsee kohtuu hinnalla paikan päälle ja asemalta usein noudetaan vierailijat. Vertaile safareita ja hintoja lähde sitten unohtumattomalle koira matkalle jossa alakuloisuus jää hetkeksi taakse.

http://www.ruka.fi/talvi/aktiviteetit/?file=tuotteet&catid=6
http://www.huskytourskm.fi/huskytourskm/index.php?sivu=safarit
http://www.gegwen.com/index.php?p=safari
http://www.lomavietonen.com/talvi/koiravaljakko/

http://www.yllas.fi/huskysafarit
http://www.levi.fi/fi/elamykset/joulukuun-ohjelmaa/koiravaljakkoajelut.html
http://www.vuokattihusky.com/

Yksinäisyys lähtee ilolla. Antaminen on iloista suurin. Kun autat vaikkapa vapaaehtoisena vanhuksia, tulee tärkeä olo ja hyvä mieli. Kuinka moni vanhus miettii vainhainkodissa, että jos vain pääsisi ulos käymään? Nauti pienistä asioista, kuten perheestä, ylipäätään työstä ja elämästä. Ei se niin kauheaa ole :)

Mitä aplle kuuluu nykyään?

Ap?