- Olen testannut tuota ja edelleen seison väitteeni takana.
Robotti ei reagoinut jo kertaalleen lähetetyn viestin kanssa lähes identtiseen viestiin toisessa keskustelussa mitenkään, ellei viestistä erikseen tee poistopyyntöä. Kun viestin kirjoittaa paikkaan jossa se ei herätä huomiota niin se saa olla siellä vaikka maailman tappiin. Erot viestien välillä olivat vain sanojen järjestyksessä ja linkkien lopun tarkentimissa, joilla ei siis ollut merkitystä sivujen noutamisen kannalta. Edes englanninkieliset sanat tai lauseet lainauksina eivät aiheuta poistamista, ellei joku erikseen viestiiä ilmianna.
Omien kokemuksieni perusteella ilmiannon perusteella poistuvat myös täysin asialliset viestit, joissa ei ole mitään poliittista. - "Tämä viesti on poistettu..." on ollut seurauksena ilmiannon perusteella robomoderaattorin tekemästä asiallisen viestien poistosta. Tässä esimerkkejä.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14877409/viestien-poistattaminen-keskustelutekniikkana - Värilasereissa on sama tilanne. Jos yksi värikaseteista loppuu niin tulostin kieltäytyy tulostamasta edes mustavalkoista. Tällä tavalla saadaan myytyä värikasetteja enemmän.
Värilasereissahan keltaista väriä kuluu yleensä yllättävän paljon laserin tunnistamisen vuoksi väritulosteisiin printattavien keltaisten tunnistuspisteiden vuoksi. - Kaikilla USB liitäntäisillä laitteilla on oltava konekohtaiset ajurit. Hanki modeemi, joka liitetään koneeseesi joko wlanin tai sitten ethernet - kaapelin avulla.
- Älykello saattaisi olla sellainen kohde, jonka tarvitsema pieni teho olisi etälatauksellakin toteutettavissa. En kyllä oikein ymmärrä mitä vastaavaa hyötyä olisi metrin päästä lataavalla järjestelmällä latausalustaan verrattuna. Kun kellon ottaa ranteestaan niin sen jättäminen yksi latausalustalle olisi luontevaa.
Varsinaista merkitystä toimivalla etälatauksella olisi lääketieteellisiin apuvälineiden kohdalla. Kuulolaitteet ja kaikenlaiset kehon monitorointilaiteet ovat paristosyöppöjä. Kuulolaitteille on jo tarjolla (lähi)latausalustaan perustuvia ratkaisuita. - Langattomat latausalustat voivat toimia, matkan päästä tapahtuva lataus ei. Olen ihmetellyt vuosikausia jatkunutta hypetystä tuosta asiasta, kun ilmiöiden takana oleva fysiikka ei ole muuttunut mihinkään. Hypetyksestä huolimatta toimivia tuotteita matkan päästä tapahtuvaan lataukseen ei näytä olevan tarjolla.
Ongelmaksi muodostuu se, että lataukseen tarvittava nopeasti muuttuva magneettikenttä on varsin epähygieeninen asia. Sen voimakkuus ylittäisi latauksen toiminta-alueessa ne altistusrajat, jotka väestölle on sähkömagneettisten kenttien osalta asetettu. Kenttä olisi erityisen voimakas sekä lähetys- että vastaanottoantennin läheisyydessä. Lisäongelma on se, että laajalle alueelle leviävänä suurtaajuinen magneettikenttä on sähkömagneettinen häiriö, joiden tasoa on rajattu varsin tiukasti.
Latausalustoissa magneettikenttä on muotoiltu siten, että se ei leviä kauas latauslaitteesta. Latausetäisyydet ovat luokkaa reilusti alle puolet latausalustan halkaisijasta. Pitkän matkan päästä lataavan laiteen pitäisi nimenomaan levittää kenttää kauas lähetysantennista. Resonanssiin perustuvalla latauksella voisi teoriassa olla mahdollisuuksia, mutta käytännössä kukaan ei ole onnistunut siitä tekemään tuotetta. Kovasti mainostetaan teknologiaa mutta kun etsii tuotteen nimellä niin ei löydykään mitään.
Jos joku tietää kaupan olevia etälataustuotteita niin tuotteen nimeä näkyviin. Tarkoitan siis sellaisia, jotka toimivat luokkaa metrin etäisyydelle tai kauemmas. Asia kiinnostaisi kovasti. - Tarkoittaa sellaisten paikkojen löytämistä, joiden lähellä ei ole kaupunkeja, valaistua taajaan asuttua omakotialuetta, isoja valaistuja urheilukenttiä/luisteluratoja tai liikenneväylien solmukohtia. Suuret järvet tai asumattomat metsäalueet ovat hyvä asia.
Valosaasteella on todella paljon merkitystä sille, miltä yötaivas näyttää. Sitä ei ymmärrä ennenkuin itse kokee. - Mannerjään valuminen meriin nostaisi merenpintaa, siitä ei ole epäilystä.
Kelluvan jään osalta merenpinnan nousua aiheutuu ainoastaan siitä ilmiöstä, että sulavesi on suolatonta. Suolaton vesi on vähemmän tiheää kuin suolainen vesi, joten sen tilavuus on hieman suurempi kuin jäävuoren syrjäyttämän suolaveden tilavuus.
N_e-w S_c-i_e-n_t-i_s-t - lehden artikkelissa vuodelta 2010 kerrottiin, että jos kaikki maailman vapaasti kelluva jää sulaisi niin se nostaisi merenpintaa yhteensä jotakin 4 ja 6 cm välimaastosta sulaveden suolattomuuden vuoksi. - Larsen C jäähylly oli jo alun perin kellumassa eli irtoamisen hetkellä se uponnut aiempaa syvemmälle. Kelluvan jäävuoren sulaminen ei nosta merien vedenpintaa.
Joka ei usko niin tosaan voi itse kokeilla asiaa kuten tuossa ehdotettiin. Iso jääkökkäre kellumaan vesiastiaan ja antakaa sen lämpötilan hieman aikaa tasaantua veden kanssa. Sitten vedenpinnan tasosta merkki astian reunaan. Katsokaa sitten mitä veden pinnan korkeudelle tapahtui kun jää suli.
Mitatkaa lopullinen pinnankorkeus siinä vaiheessa, kun jäästä on vielä vähän jäljellä. Näin testiastian vesi pysyy mittauksen aikana samanlämpöisenä eikä astian lämpölaajeneminen vaikuta tuloksiin.
Jos haluatte ottaa suolaveden ja jäävuoren suolattoman veden erilaisen tiheyden huomioon niin mikään ei estä tekemästä astiaan suolaliuosta ennen jään lisäämistä. Maailman merissä suolapitoisuus on noin 35 grammaa per litra vettä eli sillä reseptillä voi lähteä liikkeelle. Merisuolaa saa lähikaupasta. - Moni yleisen suhteellisuusteorian testeistä on liittynyt kaukaisiin tähtitieteellisiin kohteisiin. Einsteinin jo vuonna 1916 ennustamat gravitaatioaallot havaittiin ensimmäisen kerran sata vuotta myöhemmin eli 2015 kahden mustan aukon sulautuessa toisiinsa noin 1.3 miljardin valovuoden päässä LIGO - mittauslaitteistosta. Sen jälkeen LIGO on nähnyt vielä kaksi kertaa gravitaatioaaltoja.
Fysiikan ilmiöiden selvittäminen edellyttää ääriolosuhteiden luomista ja reaktioiden tarkkailua. Osa siitä onnistuu jättiläismäisillä hiukkaskiihdyttimillä mutta miksi mennä merta edemmäs kalaan kun luonnossa nuo olosuhteet ovat Maapallolta käsin havaittavissa teleskooppien ja interferometrien avulla? Pulsaria, supernovaa tai kvasaaria on paljon mukavampi katsella kaukaa kuin eturivistä. Läheltä katseleva tarvitsisi melkoista suojakerrointa aurinkovoiteeseensa. - http://aijaa.com/F4juVa
Koko alkuperäinen viesti on luettavissa aijaa - palvelun kautta. - Sivustolla jonka mainitsen eri viestissä on käsitelty kysymystä Kuusssa olevien ret.ror.efl.ektor.eiden käyttämisestä itse tehtyyn etäisyysmittaukseen. Tässäpä hieman rikottu linkki, jonka selain heti osaa korjata kun sen kopioi.
Kuusta saadaan siis takaisin keskimäärin yksi fotoní kun 3.5 m halkaisijaisella teleskoopilla ja laserilla lähetetään siihen suuntaan 100000000000000000 kpl eli 1E17 fotonia. Tuosta voisi arvailla hieman lukuja lasersatellliitille, voivat olla toki pielessä. - Kun teleskoopppina käyttää 3.5 metrisen sijaan esimerkiksi 10'' pikkuputkea niin sekä lähetyksessä että vastaanossa menetetään vahvistusta pinta-alojen suhteessa eli tekijällä 200 Yhteensä vaimennusta tulee lisää 40000. Tuossa olisi siis varaa pienentää laserin pulssin energiaa/tehoa tekijällä 1000 ja havaittavana olisikin nyt 200 fotonia yhden sijaan per takaisin tuleva valopulssi. Tuo on jo amatöörivoimin toteutettavissa ja varmaan tehtykin. Tee-se-itse - mittauksessa tarkoituksena ei ole saada senttimetrin tarkkuutta mittaukseen joten laserin pulssi saa olla pitkä eikä hetkellinen pulssiteho tai laserin hinta nouse järjettömän suureksi.
- (5)
LRA - satelliitista saattaisi harrastelijavoimin saada heijastuksen takaisin kohtuullisella laserin teholla eli se ei vaadi mitään megawattitehoisia tykkejä. Ainakin se olisi paljon helpompaa kuin yrittää samaa Kuun pinnalla olevista heijastimista.
Tutkayhtälön perusteella valon heijastus vaimenee suhteessa kohteen etäisyyden neljänteen potenssiin. Kuu on meistä luokkaa 400000 km etäisyydellä, kun taas esimerkiksi Jason-2 kiertää noin 1336 km korkeudessa. Kuussa oleviin retroreflektoreihin verrattuna lasersatelliitista takaisin saatava heijastus olisi noin 7...8 miljardia kertaa voimakkaampi. - (3) uudelleen muokattuna
LRA - satelliiteista lisää tietoa esimerkiksi täältä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/TOPEX/Poseidon
Tuossa suomenkielisessä sivustossa on lueteltu useampia laserheijastinta kantavia satelliitteja, joita siis käytetään mm. merenpinnan korkeuden mittaamiseen. - (4)
On myös LRA-satelliitteja (Ja so n-1, OS TM/Ja so n-2, To pe x/P os eid on) , jotka on tehty heijastamaan lasersäde takaisin lähettäjäänsä kohti eli ne on pinnoitettu ret.rorefl.ektoreilla. Samanlaisilla siis, joita jätettiin Kuun pinnalle etäisyysmittauksia varten. Sellaisen satelliitin tunnistaminen on helppoa: Suunnataan siihen kaksi teleskooppi, jonka läpi suunnataan siihen nopea valopulssi. Välimatkasta aiheutuvan viiveen jälkeen satelliitista näkyy takaisinpäin valonvälähdys. Mikään muu kohde kuin ret.roreflek.torilla varustettu ei lähettäisi takaisinpäin yhtä voimakasta heijastusta. - (2)
Satelliitit lähettävät usein signaalia. Kun katseltavana on kommunikaatiosatelliitti niin sen suunnan voi määrittää optisen teleskoopin lisäksi myös erittäin tarkalla suunta-antennilla eli esimerkiksi radioteleskoopilla. Jos tuon antennin suunta täsmää optisen teleskoopin antaman suunnan kanssa pidemmän aikaa niin silloin satelliitti on tunnistettu Maapalloa kiertäväksi radiolähettimeksi eli keinotekoiseksi kohteeksi. - Automaattisuodin iskee jälleen... Paloitellaan vastaus osiin.
(1)
Kuun edestä teleskoopilla havaittavan satelliitin voisi todentaa parilla tavalla, jos siis haluaisi leikkiä tuota salkkarileikkiä.
Ensimmäinen tapa on tietenkin ratataulukot. Satelliiteista löytyvät rataelementit, joiden perusteella niiden näennäinen suunta on kulloinkin laskettavissa. Kun satelliitin rataelementtien perusteella se tulee kulkemaan Kuun edestä niin silloin on varmennettu, että kyseinen kapistus vastaa ilmoitettuja rataelementtejä. Kuun suuntahan on varsin hyvin tiedossa.
Lähetettävistä satelliiteista aiottu rata kerrotaan etukäteen. Niiden ilmaantumisen voi todentaa. - Pitää paikkansa. Jos teleskoopilla on tarpeeksi suurennusta niin sen lävitse katsottuna taivaan pintakirkkaus päiväsaikaan vähenee suurennuksen suhteessa ja samaan aikaan katseltavan tähden kirkkaus pysyy suurennuksesta riippumatta samana. Mitä suurempi suurennos teleskoopilla sitä pienempi osa sinistä taivasta mahtuu sen näkökenttään pistemäisen tähden lisäksi.
Ei kannata laittaa viestiin englanninkielistä linkkiä. Sen sijaan suomenkielinen lyhytlinkki toimii hyvin. - Jos tarkoitat kaukoputken ja katseltavan kohteen välissä olevaa suojusta putken halkaisijaa rajoittavalla reiällä varustettuna niin sitä ei kannata käyttää. Toimiihan se ja jos ei ole kuin 50mm aukkoon sopiva suodatin niin paremman puutteessa sillä voi toki kokeilla.
Kun putkessa kuitenkin on oikea 10'' peili niin silloin kannattaisi käyttää koko peiliä katseluun. Teleskoopilla saavutettava kuvanlaatu määräytyy hyvälaatuisen peilin tapauksessa peilin halkaisijan perusteella (diffraktio). Jos laitat 10'' (250 mm) putken eteen 2'' (50 mm) aukkoisen suojuksen niin valon kannalta katsottuna samalla rajoitat peilin halkaisijan 50 mm kokoiseksi. Sinulla on silloin käytössäsi vain 2'' Dobson ja kuvanlaatu vastaavasti huonompi.
h t t p s : / / e n . w i k i p e d i a . o r g / w i k i / N e w t o n i a n _ t e l e s c o p e
https://urly.fi/NmG
Jos Dobsonissa (joka siis on toimintaperiaatteeltaan Newtonin teleskooppi) on aukollinen levy putken päässä katselusuuntaan niin teleskoopin apupeili kaikkine tukineen täyttää juuri tuon aukon. Katso tuosta linkin kuvasta. Nyt suurin osa valosta tulisi apupeiliä lähinnä ympäröivältä kehältä, jolloin tukirakenteet näkyisivät kuvanlaadussa entistä enemmän. Mikäli on pakko rajoittaa peilin kokoa niin rajoittimen ja siihen kiinnitetyn suodattimen pitäisi olla pääpeilin ja apupeilin välissä.
Halkaisijaltaan suuria aurinkosuotimia käytetään parhaan mahdollisen kuvanlaadun saavuttamiseksi.