Miksi ei enää synny uutta elämää?

Et edes vastannut kysymykseen; kunhan länkytit tyhjää. Ajantasaista havainnointia evoluutiosta on nopeasti lisääntyvien lajien kohdalla. Wikin juttu pitää vain osin paikkaansa.
Eikä Wki mikään kirja ole, Pöhö-Kustaa.

Jos nyt syntyisi uutta elämää, se "tulisi hetkessä syödyksi". Tyhjiä akolokeroja ei juurikaan ole ja nykyinen elämän on niin hyvin sopeutunut, ettei uusi tulokas pääsisi edes alkuun.

No ei kai sen yhden solun tai hiukkasen elämisen alkuun miljoonia vuosia tarvita. Missä se sitten säilyisi muhimassa ennekuin avautuisi kukkaansa. Ja jos sellaisia idullaan olevia elämisen alkuja olisi, kun vaaditaan pitkä aika, niin ja nykyisillä tietokonemikroskoopeilla niitä havaittaisiin muun luonnontieteen tutkimuksen ohella. Yhtään ainutta ei ole osunut haaviin? Onko tämä sitten vain luuloajattelua. Ei yhtään välimuotoa uudesta elämästä vaan kaiken uuden elämän tai alalajin pienimmän viruksen tai mikrobin äiti on jo olemassa oleva yksilö.

Jos vähänkin ymmärrät biologiaa niin kyllä DNA (perintöaines, geenit ovat sellainen kokonaisuus, että kyllä tutkijat sen huomaisivat jos olisi putkahtanut täysin uusi itsenäinen elämä erillisenä muusta jo olevasta.

Mutta onko saatu tätä synteettinen solu jakaantumaan ja lisääntymään itsenäisesti ilman keksijän apua. Kun eläin kuolee niin jää silloinkin vielä elämään suuri määrä eläviä, toimivia soluja, jotka ovat varmasti yhtä täydellisiä kuin edellä mainittu synteettinen solu, mutta vaikka kuollut eläin tai ihminen jättäisi taakseen kuinka ehyen ruumiin, niin elämää siihen ei saada jos kuolema on tapahtunut. Mitä tehdä solulla jos se ei voi alkaa jakaantumaan ja elää.

siinäseprobleemi kirjoitti:

Mutta onko saatu tätä synteettinen solu jakaantumaan ja lisääntymään itsenäisesti ilman keksijän apua. Kun eläin kuolee niin jää silloinkin vielä elämään suuri määrä eläviä, toimivia soluja, jotka ovat varmasti yhtä täydellisiä kuin edellä mainittu synteettinen solu, mutta vaikka kuollut eläin tai ihminen jättäisi taakseen kuinka ehyen ruumiin, niin elämää siihen ei saada jos kuolema on tapahtunut. Mitä tehdä solulla jos se ei voi alkaa jakaantumaan ja elää.

Lue lisää

Synteettisesti luotu solu jakautui ja lisääntyi. Muutenhan se ei olisi elävä. Katso tuota annettua linkkiä, siellä on enemmän tietoa aiheesta.

Tällä hetkellä täysin synteettisen elävän solun valmistamisen tiellä on "enää" solun kuorirakenteen tuottaminen synteettisesti. Solun synteettinen DNA - koodi osaa valmistaa kuoreen tarvittavia aineita lisää niin, että solu voi kasvaa ja jakaantua. Labrassa ei kuitenkaan vielä ole onnistuttu tuottamaan solun kuorta muuten kuin tyhjentämällä jo olemassaoleva bakteeri kaikesta sen sisällä olevasta aineesta.

Minusta tuossa voidaan reilusti puhua synteettisestä elämästä. Muussa tapauksessa jouduttaisiin väittämään, että solun elävyys on DNA:n sijaan kiinni nimenomaan sen ulkokuoresta, jonka rakenne kuitenkin määräytyy DNA:sta. Kun jossakin vaiheessa saadaan edes hyvin huonosti toimiva ulkokuori rakennettua synteettisesti ja siitä sitten bakteeri jakautumalla korjaa kuoren toimivaksi niin sitten synteettisen elämän luominen on 100% kiistatonta.

Miksi et pohdi mistä se tekijä sitten on tullut.

"Ei solu ja elämä olisi syntynyt itsestään, sattumalta. Tarvittiin jälleen tekijä.
Siis edelleen aloitukseni jää vastausta vaille? Mistä on tullut ja tulee elämä? "

Ensimmäinen replikaattori, josta evoluutio lähti, oli todennäköisesti paljon alkeellisempi kuin solu. Ne esimuodot ovat kuitenkin hävinneet jälkiä jättämättä. Nyt labroissa koetetaan tehdä suoraan monimutkaista solua ja onnistutaan myös. Ennen solujen syntyä yksinkertaiset replikaattorit kykenivät ottamaan ympäristöstä energiaa ja kykenivät jakautumaan. Emme tiedä niistä varmuudella mitään, mutta on oletettavaa, että niitä on ollut määrältään ainakin samaa suuruusluokkaa kuin nykymaailman valtiaita bakteereja. Muutamassa kymmenessä miljoonassa vuodessa (eli n. 10 000 kertaa pidemmässä ajassa kuin YEC uskovien maailmankaikkeuden ikä) niistä syntyivät ensimmäiset aidot solut.

Luonnolla oli pelkän sattuman ja valinnan kautta mahdollisuus kokeilla lukemattoman moninkertainen määrä vaihtoehtoja tutkijoihin verrattuna. Kreationisti biokemian emeritusprofessori Leisolakin myönsi tieteellisessä paperissaan evolutiivisen valinnan toimineen paremmin kuin mihin heidän suunnitteluryhmänsä olisi kyennyt.