- Ja siis, intiimiasiat kaikkinensa,
Kuin myös semmoset pöhköt jutut ja asiat joita nyt ei ihan kenen tahansa kanssa jakaisi🤔 - Tuota, sanotaanko nyt et aina ei olisi kannattanut luottaa.. tosin tämä yksilö ei tainnut muutenkaan olla ihan terve (lyhytaikainen tuttavuus parin vuoden takaa).. luinpa vaan facebookista silloin varsin roisia juttua itsestäni, mitä hän siellä erään kaverinsa kanssa keskustelivat, tai siis alunperin koko juttu ei edes varsinaisesti liittynyt minuun. Hän vain oli kirjoittanut omalle sivulleen erään kommentin minkä minä olin hänelle sanonut, tää kaverinsa käänsi asian minuun eikä tää tuttavuuteni sitä korjannut eikä oikaissut vaan jatkoi sitä juttua kuin minulle naureskellen..
- No mun kännykässä on mm. mun omat muistiinpanot, kaikkea mieleen juohtunutta parin viime vuoden ajalta
Ja sitten muutamiakin pölhöjä selfieitä, ku mulla se tahtoo mennä pöljäilyksi aina jos yritän ottaa omasta naamasta kuvaa🤔😃
Mut toisaalta eri viestiäppeissä mun kännykässä on näitä kahdenvälisiä asioita eri ihmisten kanssa, ystävien, sukulaisten ja (entisten) kumppaneiden. En halua et kukaan näyttäisi minun henkilökohtaisiksi tarkoitettuja juttuja kenellekään enkä halua että kukaan näkisi minulle uskottuja henk.koht. asioita. - Itte en kyllä mitään yltiöpäistä mustasukkaisuutta enää jaksaisi, enkä kyttäämistä,
Mut pahimpia (väkivallan lisäksi) mulle olis kahdenvälisiksi tarkoitettujen asioiden paljastaminen muille - Tuli muuten mieleen että sen exän jonka kanssa olin avoimessa suhteessa, näytettiin toisillemme kännyköiden lukituksen avauskuviot. Tosin kun hänellä diabeetikkona on se verensokerisensori käsivarressa, tarvitsin hänen kännykkänsä avauskoodin kaiken varalle, jos vaikka hänellä tippuu sokerit ja menee taju,
Ja vastavuoroisesti annoin sitten omani😃
Eikä kyllä koskaan tullut vastaan tilannetta että kummallakaan olis tullut tarve selata toisen kännykästä ilman lupaa mitään, tai luvankaan kanssa🤔 - Hyvä vastaus😁
Toisinaan voi myös käydä niin et rakkaus ei lopu, se vaan muuttaa muotoaan - Juu, vois kyl joku minut paremmin tunteva käyttää aseenaan mua vastaan minun menneitä parisuhteita ja varsinkin omaa toimintaani niissä,
Mut mää pyrin näissä omissa avauksissa kuitenki välttämään semmosen ihmissuhdegurun roolin ottamista, ku enminä mistään mittään tiiä tähänkään ikään mennessä - Tuommonen voi kyllä olla just et jos siitä ei pysty keskustelemaan, nii siitä kasvaa sit suhteettoman iso peikko mieltä jäytämään,
Ja olettaminen varsinki voi kasvattaa sitä peikkoa - Idea lähti tuolta toisesta ketjusta, jossa oli puhe parisuhteen päättymisen johtamisesta itsemurhaan, tai edes yrittämiseen tai aikeisiin..
Toisaalta koko eroamisen ajatteleminen epäonnistumisena on mulle nykyisin vieras. Siis tottakai se sattuu ja vituttaa (tai voi sattua jne, ihmisestä riippuen). Mut missä siinä epäonnistuu?🤔
Sen toisen ihmisen pitämisessä itsellään, sen joka on itsenäisesti ajatteleva ja tunteva ihmisyksilö jolla on oma vapaa tahto..?
Tai itse pysymisessä siinä kahden ihmisyksilön muodostamassa yksikössä, vaikka ei itse halua tai oikeastaan edes voi hyvin siinä ollessaan..? - Ja valitettavasti tiedän tapauksen missä (muistaakseni) 15-vuotias tyttö meni junan alle kun poikakaveri oli jättänyt.
En tuntenut tätä tyttöä enkä perhettään, että en tiedä oliko taustalla muutakin, vakavampaa kuin tämä päättynyt seurustelusuhde. Mutta kamala tapaus yhtä kaikki - Lainkaan väheksymättä kokemustasi, sinä olet ollut vielä täysin keskenkasvuinen tuolloin 15-vuotiaana.
Ja nuoret ja teinit varsinkin ovat hyvin dramaattisia ja mustavalkoisia ajattelussaan.
Ja se aikuisen/aikuisten tuki olisi hyvin tärkeää.
Tunnetaidot kehittyvät n.25-30-vuotiaaksi asti.
https://www.itsenaiseenelamaan.fi/materiaalia/vieraskynat/nuoren-tunnetaitojen-kehitys-ja-niiden-harjoittelu/ - No voi toki olla.. mutta minun mielestä se ei ole millään muotoa normaalia jos nuori on itsetuhoinen tai edes uhkailee sellaisella jos seurustelusuhteensa päättyy/on päättymässä. Varsinkin jos taustalla ei ole mitään mielenterveysongelmia..
Ja jonkunhan se täytyy lapsi/nuori opettaa elämässä vastaan tulevia pettymyksiä kohtaamaan ja käsittelemään.
Kun niitä nyt tulee vastaan ihan jokaisella. - Ja sikäli jos kyse ei ole vakavista mielenterveysongelmista, vaan lähinnä läheisriippuvaisesta ja ehdottomasta parisuhdekäsityksestä, erityisesti nuorille ihmisille olisi hyvä omien vanhempien toimia esimerkkinä käytöksellään omaa kumppaniaan kohtaan ja selittää että parisuhteetkin voi joskus päättyä, että se ei ole maailmanloppu.
- Miki Liukkonen oli kuollessaan 33-vuotias, eli ei kovin nuori enää. Ja hänellä oli ollut mielenterveys- ja päihdeongelmia jo kauan ennen suhdetta Behmin kanssa.
Siinä kyllä olet oikeassa että hoidon taso näissä tapauksissa on harvoin riittävä, valitettavasti. Ja varsinkin jos on myös päihdeongelma, niin sit keskitytään lähinnä siihen, vaikka se useimmiten on mielenterveysongelmien seuraus eikä syy.
Ja sitä et voi tietää olisiko Liukkonen siltikin päätynyt ratkaisuunsa vaikka suhde Behmin kanssa olisikin jatkunut. - Mutta suhdetta en jatkaisi sillä että "hän ei voi elää ilman minua"
Minä en ole kenenkään pelastaja.
Vaan tasavertainen kumppani, - Mutta parisuhteissa tulisi muistaa ettei se kumppani ole omaa omaisuutta. Eikä ketään voi pakottaa jäämään suhteeseen missä ei halua olla.
Ja varsinkaan se toinen ihminen ei voi olla vastuussa toisen onnellisuudesta eikä elämästä.
Parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen☝️
Jos mua nyt alkais kumppani uhkailemaan itsemurhalla jos en hänen kanssaan suhdetta haluaisi jatkaa, lähtisin hänen kanssaan lääkäriin että voi siellä jutella aikeistaan ja saisi tarvitsemaansa ammattiapua. - Tuo on muuten ärsyttävää ja kiusallista,
Samoin ku jos on vaan yrittämässä kävellä paikasta A paikkaan B ja eellämenevä kävelee just semmosta vauhtia et ohi siitä ei juoksematta pääse, mut toisaalta pitäs omaa vauhtiaan hidastella ettei ihan rinnakkain tai peräkanaa tarvis kävellä.. - Vaikee sillai sanoa, mut mieleen tuli et ehkei hän sit pidä siitä salilla käymisestä🤔
Mää en oo itekkään oikeen koskaan perustanut salilla rimpuilusta ku tykkään enempi lenkkeilystä ulkoilmassa ja lihaskunto on aiemmin hoitunut raskaalla ruumiillisella työllä..
Eikäkai mullakaan sillai enää oo väliä mitä muut minusta ja kropastani aattelee, se pahin kriitikko on kuitenki aina ollu, ja on vieläki minä ite - Mää olen ensimmäisen kerran yrittänyt laihduttaa ollessani noin 12-vuotias,
Osasyynä tod.näk. "ikuinen jojolaihduttaja" äitini, joka myös meidän lasten kuullen kommentoi omaa "lihavuuttaan" ja jumppasi ja oli milloin milläkin kaalikeittokuurilla,
Mut myös tuo 90-2000-luvun alkupuolen laihuusihanne, jos jossain sarjassa mainittiin jonkun naishahmon paino, oli se järkiään nelkytjotain kiloa.. ja joo tuo mainittu Bridget Jones joka oli "lihava" painaessaan vähän yli 60 kiloa. Sinkkuelämää sarjassa taas muistaakseni Miranda liittyi painonvartijoihin karistaakseen raskauskilot ja alkupunnituksessa painoi huikeat 58 kiloa! (Minä painoin tuolloin n. 60 kg..)
No minä myös olin ikuinen jojolaihduttaja ja paino seilasi alle kolmekymppisenä välillä 67kg(hyikauhialäski)-55kg(edelleen "liian painava"). Kunnes ensimmäisen pitkän parisuhteen päättymisen aikoihin "karppasin" ja paino tippui n. 57kilosta 52 kiloon (lainausmerkit siksi koska en tuolloin syönyt kuin ehkä purkin tai pari tonnikalaa & hieman kasviksia päivässä, samalla kun tein hyvin raskasta siivoustyötä) mutta edelleen mulla oli omasta mielestäni liikaa löysää, varsinkin vatsalla..
Ja jatkuihan tuo jojoilu sit vielä tuonkin jälkeen,
Nykyään painan ehkä noin 70kiloa, en ole kyllä pitkään aikaan punninnut itseäni koska tiedän että vaakan lukema alkaa ahdistamaan mua. Tällä hetkellä nyt kuitenki tärkeintä olis saada tuo pääkoppa kuntoon.
Pukeudun kyl väljiin ja peittäviin vaatteisiin kun en sillä tavalla ole sinut vartaloni kanssa, mut toisaalta tietyissä tilanteissa (suomeksi seksikumppanien nähden) en sitä juurikaan häpeile😃 - Mikä etten kiinnostavaa yksilöä lähestyisikin, mää en sillai jaksa enkä (aina) ymmärrä näitä pelailuja..