Vapaa kuvaus

Aloituksia

290

Kommenttia

1065

  1. Ei ole mitään syytä totella ketään ilman perusteita ja järkisyitä, jotka liittyvät asioihin eikä ihmisten tyyppeihin hierarkiassa. Ei ole mitään syytä totella pelkoon, pilkkaan ja aggressiivisuuteen perustavaa esimiestä.
  2. Menin paikalle 12 min etukäteen ja odotin ovella. Soitin ovikelloa pakkovalvonta Oy:lle. Ovella seisoessani vartijat menivät vierestäni sisään. Oletin, että Toivo tuodaan autolla parkkipaikalle niin kuin kerran viimeksi ja katselin sinne päin. Menin odottamaan autolleni, joka oli parkkipaikan suuntaan. Vartija herjasi myöhemmin Toivon menneen sisään juuri silloin, kun aloin kävellä autolle. Autolla muutama minuuttia myöhemmin näin vaaleahiuksisen naisen menevän sisään ja sitten katselevan minua parikymppisten vartijoiden kanssa. Viitoin heitä luokseni, jotta heitä ei häiritsisi, kun Toivo tuotaisiin parkkipaikalle ja olisin Toivon lähellä ulkona ja tarkoitus on olla vain sisätiloissa valvottuna. Halusin ainakin vilkuttaa autosta nousevalle Toivolle enkä menettää yhteistä elämää. Kaipaan häntä. He menivät sisään.

    Odotin 10 minuuttia ja vartija tuli autolle. Kysyin lähestyvältä mieheltä, että onko Toivo jo sisällä. Ekalla kerralla hänet oli viety sinne samalla tavalla. Hän sanoi kyllä. Menin pyörän kanssa ovelle. Otin pyöränkin, koska saisin mahdollisesti luvan ajattaa Toivoa matkalla autolta ovelle.

    Arvostelin vartijaa: "Mikset kutsunut minua sisään? Oletatko, että olen mielenvikainen ja vain haaskaan turhaa aikaani oman poikani kanssa autoni luona?" Hän laittoi peukalot vyöhön ja alkoi jutustella. Ihan kuin sillä ei olisi väliä, että poikani ja minä haluamme nähdä toisemme. Kun puhuin hänelle, oletin, että voisi mennä sisään nyt kun tulin ovelle. Tajusin vasta herjojen lopussa, että hänen täytyy soittaa puhelu, jotta pääsemme sisään. Hän ei tehnyt sitä itsekkäästi koko puheen aikana. Hän ei uskonut, että hänen olisi pitänyt. Sanoin, minähän viittasin teille, että tulkaa. Sinä et kommunikoinut kanssani mitään.Hän sanoi, että jos tämä ittuilu jatkuu, niin tämä tapaaminen päättyy tähän. Normi oli se, että minun piti mennä ovelta sisään ja koska en ollut ovella, he rankaisivat minua jättämällä kertomatta minulle, että Toivo tuli. Ja veruke tälle auktoriteetille oli se, että "ei se niin mene". Minusta he olisivat voineet sanoa, että Toivo tuli. Se olisi turvannut minun ja poikani yhteisen ajan. Tämä vartijan autoritarismi oli sitä, että mitään ei tehdä ilman suoraa käskyä, vaikka se auttaisi muita tai ehkä sitä voisi kutsua suomalaiseksi tahdittomuudeksi.

    Kun hän tarttui puhelimeen pyytääkseen oven avausta, pelkäsin hänen luovan sen narratiivin, että "Teemu käyttäytyy hysteerisesti ( uhmaa auktoriteettia), joten tämä tapaaminen voidaan päättää tähän". Hän sanoi empien "Teemu Ruskeepää on nyt täällä, joten päästäkää...".

    Sanoin matkalla sisälle, että se menee siis niin, että he vain kieltäytyvät kommunikaatiosta.

    He ilmeisesti käyttävät voimakeinoja, kun tilanne sitä vaatii, mutta eivät edesauta mitään hyvää tai normaalia. Sitä paitsi vartija ulkoovella ei tee päätöstä tapaamisista.

    Toivo oli välitön ja luottavainen minulle sekä hyväntuulinen. Annoin ruokaa. Kysyin lupaa sille, että opettaisin Toivoa leikkaamaan verigreippiä, jotta he eivät kirjoittaisi "vaarallisesta veitsen käytöstä". Vitsailin Toivolle siitä, että hän ei ollutnlaittanut Nintendo Switchiä päälle pyynnöstäni, vaikka hän otti sen syliin. Ja kehuin, hyvä poika! Olimme sylissä, soitettiin pianoa, kokeiltiin pysyä pystyssä lastenpyörällä, rakennettiin maja tyynyistä ja soitettiin isävanhemmille alle kahden tunnin aikana. Siivosin hyvin ja sanoin ääneen täyttäneeni velvollisuuteni. Valvojilla oli turhauttavaa aikaa, kun he eivät saaneet kohdella minua mielisairaana lastensuojelutilassa. Luotan siihen, että ilmoittavat raskauttavia väitteitä sosiaalityöntekijälle, tapaamiset lopetetaan ja samoin viikottaiset puhelut ja ilta- ja aamuviestit.
  3. Menin paikalle 12 min etukäteen ja odotin ovella. Soitin ovikelloa pakkovalvonta Oy:lle. Ovella seisoessani vartijat menivät vierestäni sisään. Oletin, että Toivo tuodaan autolla parkkipaikalle niin kuin kerran viimeksi ja katselin sinne päin. Menin odottamaan autolleni, joka oli parkkipaikan suuntaan. Vartija herjasi myöhemmin Toivon menneen sisään juuri silloin, kun aloin kävellä autolle. Autolla muutama minuuttia myöhemmin näin vaaleahiuksisen naisen menevän sisään ja sitten katselevan minua parikymppisten vartijoiden kanssa. Viitoin heitä luokseni, jotta heitä ei häiritsisi, kun Toivo tuotaisiin parkkipaikalle ja olisin Toivon lähellä ulkona ja tarkoitus on olla vain sisätiloissa valvottuna. Halusin ainakin vilkuttaa autosta nousevalle Toivolle enkä menettää yhteistä elämää. Kaipaan häntä.

    Odotin 20 minuuttia ja vartija tuli autolle. Kysyin lähestyvältä mieheltä, että onko Toivo jo sisällä. Ekalla kerralla hänet oli viety sinne samalla tavalla. Hän sanoi kyllä. Menin pyörän kanssa ovelle. Otin pyöränkin, koska saisin mahdollisesti luvan ajattaa Toivoa matkalla autolta ovelle. Arvostelin vartijaa: "Mikset kutsunut minua sisään? Oletatko, että olen mielenvikainen ja vain haaskaan turhaa aikaani oman poikani kanssa autoni luona?" Hän ei uskonut, että hänen olisi pitänyt. Sanoin, minähän viittasin teille, että tulkaa. Sinä et kommunikoinut kanssani mitään.Hän sanoi, että jos tämä ittuilu jatkuu, niin tämä tapaaminen päättyy tähän. Hän lisäsi, ettei se mene niin, että he kommunikoivat. Minusta he olisivat voineet. Se olisi turvannut minun ja poikani yhteisen ajan. Sanoin, että se menee siis niin, että he vain kieltäytyvät kommunikaatiosta ja asiakkaiden kohtelusta normaalisti. He ilmeisesti käyttävät voimakeinoja, kun tilanne sitä vaatii, mutta eivät edesauta mitään hyvää tai normaalia. Sitä paitsi vartija ulkoovella ei tee päätöstä tapaamisista.
  4. Soitin turvakopin valvojalle ja ilmoitin, että hänen huomautuksensa saksista 12/2022 "nyt laitat ne sakset piiloon!!" oli epäasiallista. Oikeastaan soitin huomisesta ja kysyin lupaa opettaa Toivoa ajamaan pyörällä. Hän sanoi, että valitettavasti heillä on nämä ohjeistukset, ettei muualle saa mennä ja että tiedän miten pieni tila se on. Sanoin, etten halua aiheuttaa välikohtausta, mutta jos hänelle sopii, niin siirtäisin vaikka pöydän seinän viereen. Hän sanoi, että sopii, jos yritän pitää pystyssä, mutta polkea siellä ei voi.

    Hän sanoi tapaamiseen tulevan valvojan nimen, kysyin tarkoittiko hän kumpaa valvojaa ja ilmeni, että olin soittanut tälle tyrannille.

    Sanoin hänelle, että kaikki oli hyvin, minä valvoin saksien käyttöä ja hänen olisi pitänyt antaa minun jatkaa rauhassa omaa valvontaani. Toivo ei ollut koskenut tai edes katsonut saksiin. Hän vetosi verukkeeseen, että saksien käyttö ei siinä tilanteessa ollut asiallista. Ja että hänen täytyy lähteä kokoukseen. Haastoin hänet sanomalla, mitä hän sanoi tilanteessa, miten minä kysyin, että "onko tämä valvottua", selitin sen tarkoittaneen omaa valvontaani eikä hänen valvontaansa ja hänen sanoneen vihaisesti, että "kyllä on".

    Sitten hän pyörsi sanansa. Hän sanoikin, että kyllä hänestä saksien käyttö oli ihan ok, mutta siinä tilanteessa hänen arvionsa oli se, ettei siihen sopinut saksia. Hänen vastauksesta erosi ensimmäisestä siten, että ensin saksien käyttö ei ollut ok. Sitten saksien käyttö oli ok, mutta hän katsoi, etteivät ne kuulu sinne.

    Vastasin, että se tulkinta ei tässä riitä, koska minä sain siitä 2 kk rajoituspäätöksen. Sanoin kiitos, moido ja suljin puhelun, ennen kuin hän ehti vastata.

    Hän siis kohteli minua niin kuin saksien käyttö lapsen ympärillä ei ollut minun hallinnassani, perui sen ja arvioi tilannetta ymmärtämättä tilannetta. Hän vetosi ilmeisesti auktoriteettiin, joka hänellä on ehdoton ja minun velvollisuuteni on totella, oli se mikä tahansa. Hän on niin kuin byrokraatti, joka tekee joustamattomia paperitöitä eikä ymmärrä asiakasta.

    Tapaamispaikan valvojat eivät koskaan keskustele arvioistaan vastavuoroisesti ja ilmoittavat väärätkin suoraan sosiaalityöntekijälle. He istuvat ja vetävät raskauttavia johtopäätöksiä hiljaa ja ilmoittavat ne selän takana sosiaalityöntekijälle. Ja lastensuojelutoimiston työntekijä pitää niitä "tapahtumia" tosiasioina kysymättä näkökulmaani.

    Kyseinen valvoja myös vääristi Toivon sylissä pitämisen ja hänen vetäytymisensä siten, että "Toivo vetäytyy toistuvasti, mutta Teemu ei lopeta sylissä pitämistä". Toivo oli tyytyväinen saadessaan olla isän seurassa ja syödä. Hän oli sylissä koko 2 h ja väisti naamallaan pois vain 9 kk tauon jälkeen alussa. Meillä oli kaikki hyvin huostaanottohetkellä ja koko Toivon elämän.

    Nyt minun pitäisi 16.5.23 todistaa osaavani olla lapsen seurassa kahden miesvartijan ja ennakkoluuloisten naisvalvojien
    edessä ahdistavassa tilanteessa, kun poikani kiintymyssuhdetta on haitannut rajoitus ja poissaolo. Valvoja käyttäytyy juuri niin kuin lastensuojelun sosiaalitekijä.
  5. Se oli etusormi
  6. Turpaanvetäjän lisäksi minua yritettiin tänään leimata "liikenteessä kaikille ittuilijaksi".

    Edellisessä risteyksessä yritin kääntyä oikealle, mutta en päässyt vaihtamaan enää kaistaa. Takaa ja sivult tuli autoja ja oli sulkuviiva. En kuitenkaan halunnut kiertää, joten pysähdyin risteykseen alueelle, josta porukka pääsee sivulta ohittamaan ja odotin sivulta tulevien menevän ensin. Mahduin väärästä käännöksestä turvallisesti.

    Sitten saavutun oikealle mahdollisesti oikein kääntyneen auton. Nainen ja mies. Pidin turvavälin. Mies hidasti kolmeen kymppiin neljän kympin alueella ja esti ohitusyritykseni hyvässä paikassa. Jouduin ajamaan seuraaviin liikennevaloihin sopivan etäisyyden päässä, koska vastakkaisella kaistalla oli autoja. Kuski päätti pysähtyä jo ennen risteystä ja paineli jarrua.


    Levitin käteni viestiksi, että miksi sinä minulle raivoat Liikennevaloissa. Sitten hän tuli ulos autonsa viereen alkaakseen haukkumaan. Olin taaempana autossani

    Aloitin ensin enkä antanut heidän missään vaiheessa alistaa minua. : onks sulla jotain huolia?

    On! Sinä oot ittuillu noille autoille ennenkin.

    ittuillu kenelle? Sinulle?

    Hän meni takaisin autoonsa ja kun valo vaihtui vihreäksi, jäi siihen estääkseen minua liikkumasta. Keltaisella hän lähti enkä ehtinyt mennä.

    Seurasin heitä turvamatkan päässä. Osoitin, etten koe oloani häpäistyneeksi tai noloksi.

    Ajoin heidän edelleen ja nainen kuvasi videota. Näytin rauhanmerkkiä, niin kuin näytän huostaanotto on kiellettävä - googlaa viestin tukijoille. Minulle näytetään peukkua joskus ja otetaan kuva.

    Pysäköin ja juoksin heidän autonsa ohi, kun he odottivat valoissa. En katsonut enkä elehtinyt, koska se olisi näyttänyt siltä, ettå olisin häirinnyt heitä tahallaan.

    Annoin takaisin sen samalla mitalla enkä tehnyt mitään väärää.

    Mistähän tässä oli kyse? Miksi mies pysähteli edessäni, jota en ollut tavannut? Johtuiko se vääräsrä käännöksestä ja auton viestistä ja koska kaikki lastensuojeluvanhemmat ovat syypäitä, niin ansaitsin tylytystä ja hänen auktoriteettiaan? Hän koulutti minua kääntymään oikein? Koska en ollut tavannut häntä, kysyin vain rauhallisesti, onks sulla jotain huolia. Koska hän esti normaalin liikenteen kulun edessäni ja huusi minulle, ajoin tilausta hakemaan samalla kaistalla kuin hän. Se rikkoi hänen auktoriteettinsa ja itutti häntä niin hirveästi. Nyt ollaan sujut, enkä näyttäytynyt A säälittävänä kiusattuna enkä B rikollisena.

    Menikö hyvin?
  7. Isovanhemmista voisin sanoa vielä nimenomaan isoäiti Sarin tapaukseen liittyen, että isovanhemman asema on erityisen heikko siksi, että isovanhemmat ei yleensä ole huoltajia. Silloin ku ei ole huoltaja, ni ei ole lastensuojeluasioissa niin sanotusti asianosainen, eli ei ole oikeutettu saamaan mitään tietoja lapsen asioista eikä oikeutettu välttämättä osallistumaan millään tavalla päätöksentekoon sen lapsen asioissa. Myöskään kun et ole asianosainen, niin on mahdollista, ettet ole oikeutettu myöskään valittamaan näistä päätöksistä, mitä lasta koskien on tehty. Tästä läheisyydestä sinällään, että oletko läheinen lapselle, niin siitä ei tehdä päätöksiä. Sosiaalityöntekijä voi itse arvioida ja päättää sen, että onko isovanhempi läheinen vai ei. Hän voi todeta, että et ole läheinen, niin et ole oikeutettu tapaamisiin. Isoäiti Sarin tapauksessahan oikeusasiamies on linjannut ymmärtääkseni viime kädessä, että kyllä isoäiti on läheinen ja hänelle kuuluu nämä tapaamiset. Oheishuoltoasioissa lastensuojelu todella usein oman kokemukseni perusteella vastustaa oheishuoltopäätöksiä, vaikka voi olla, että huoltajalla on sellainen tilanne, että hän ei välttämättä huoltajan tehtävistä pysty siinä tilanteessa itse huolehtimaan, jolloin oheishuoltajuus olisi perusteltua. Jostain syystä, en osaa nyt arvioida, mikä se syy on, mutta usein lastensuojelu lähtee siinä prosessissa vastapuoleksi ja vastustaa oheishuoltajamääräyksiä, vaikka huoltolain ensisijaisuus huomioiden lastensuojelun tulisi tukea siinä, että mahdollinen oheishuoltaja määrättäisiin ja sitä kautta lapsi voisi päästä esimerkiksi isovanhemman luo asumaan helpommin ja isovanhemmat tai muut läheiset vois olla lapsen elämässä vanhemmin mukana.
    Kaikki nämä asiat liittyy myös tähän isoon kokonaisuuteen, että lapsi ei kotiudu sijaishuollosta, koska rajoittamalla ne yhteydet heikkenee. Myös se seikka, mikä jäi tässä mainitsematta ja jonka haluan vielä nostaa esille, on se, että sijaishuollolla on laitoksia tai perhehoitajia. Heillä on merkittävä valta lapsiin, jotka heidän laitoksissaan tai perheessään asuvat ja ovat. Kun mainitsit aikaisemmin sen, että hallinto-oikeudessa tää perustuu pitkälti kirjallisiin lausumiin ja kirjalliseen aineistoon, niin yksi merkittävä taho on nimenomaan sijaishuoltopaikkojen antamat lausunnot, perhehoitajien antamat lausunnot.
    Heillähän on... tämähän on hyvin erikoista, koska heillähän taloudellinen intressi asiassa.
    Sit voi miettiä, että toteutuuko oikeudenmukaisuus tai ylipäätään tosiasioiden selvittäminen.
    Ihmiset, joilla on oma intressi, lausuvat asioista ja oikeus huomioi nämä asiat täysimääräisesti. Olen ollut yhdessä hallinto-oikeuden istunnossa, jossa tiedustelin perhehoitajalta, että kuinka paljon perhe mahdollisesti taloudellisesti hyötyy asiasta, niin hallinto-oikeuden tuomari ilmoitti, että tällaisia kysymyksiä ei saa esittää. Tämä on merkittävä ongelma ja näkyy näissä prosesseissa. Haluan tuoda vielä sen esiin, että uskon itse siihen, et Suomessa lähtökohtasesti meillä oikeusjärjestelmä toimii, jos oikeanlaisia asioita käsitellään oikeanlaisissa paikoissa. Käräjäoikeuden prosesseissa näen kyllä, että ihmisillä on mahdollista saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja varmasti hallinto-oikeudessakin niissä asioissa, joissa hallintoprosessi soveltuu. Lastensuojeluasioissa se ei toteudu.
    Kysyjä: Kiitoksia. Nyt kun ihmisoikeusjuristi Kristiina Honkoa kuuntelee, niin vahvistuu vaan ajatus siitä, ettei ole mikään ihme, et perheet kokevat, että he joutuvat ikään kuin kafkamaiseen pyöritykseen, koneistoon, että he ovat paperiperheitä...