Vapaa kuvaus

Aloituksia

371

Kommenttia

1288

  1. 1 A
    Mikä tilanne olisi kyseessä, jos toinen vanhempi olisi lapsen kanssa perhelaitoksessa ja toinen ei olisi siellä? (Miten nimeäisit vanhempien roolit / asemat tms. tuossa tilanteessa?)
    Miten perhelaitokset poistaisivat "etä-lähivanhempijärjestelmän" tarpeen tai mitä sen tilalle tulisi niissä tapauksissa, kun lapsi asuu pääasiassa kotona toisen vanhemman luona ja kellään ei ole halua tai tarvetta laitokseen menemiselle?
    Teemu Ruskeepää
    A Toinen vanhempi saa tulla perhelaitokseen. Häntä ei kielletä osallistumasta perhetyöhön lapsensa kanssa tai rajoiteta
    Jos toinen vanhempi ei tule perhelaitokseen, siellä oleva vanhempi on lapsen ainoa vanhempi ja mitään sopimuksia poissaolevan vanhemman kanssa ei tarvita.
    Jos molemmat vanhemmat ovat poissa perhelaitoksesta, lapsi asuu sijaisvanhemmilla. Perhelaitos alkaa heti kun jompi kumpi vanhemmista tulee perhelaitokseen. Kieltäytyminen ei poista oikeutta perhelaitokseen
    Kiistat lähivanhemman omimista oikeuksista ja etävanhemman syrjimisestä olisivat mahdottomia, koska entinen etävanhempi voi olla lapsensa kanssa perhelaitoksessa
    A
    Teemu Ruskeepää Tässä on monta erilaista mahdollista tilannetta. Listaan niitä seuraavaan viestiin siten, että A ja B =
    vanhemmat, L = lapsi / lapsia, 'huoli" = jokin sellainen seikka, joka viranomaisten mielestä vaarantaa lapsen asumisen yksittäisen vanhemmman tai molempien vanhempien luona.
    A
    Teemu Ruskeepää Tilanteita:
    1. A + B + L yhdessä, ei mitään "huolta"
    2. A "huoli" + B ei "huolta" + L yhdessä… See more
    A
    Teemu Ruskeepää Tilanteessa 1. ei perhelaitokselle / perhekuntotukselle ole tarvetta.
    Tilanteissa 2. ja 3. perhelaitos / -kuntotus on varmasti hyvä vaihtoehto.
    A
    Teemu Ruskeepää Miten tilanteessa 4. toimittaisiin? Hyödynnettäisiinkö siinäkin siis perhelaitosta?
    Kyseisessä tilanteessa viranomaiset eivät näe lapsen kannalta muuta "huolta" kuin sen, että lapsen oikeus tavata molempia vanhempiaan ei toteudu.
    Teemu Ruskeepää
    A Kyllä, sosiaalityöntekijä saa lähettää joka tilanteessa perhelaitokseen, ihan samalla tavalla kuin hän saa nyt tehdä joka tilanteessa sijaishuoltopäätöksen. Ainoa ero on se, että vanhempia ei saa erottaa lapsistaan. Perhelaitoksessa on pakko tehdä jotain muuta kuin tekaista sairauksia tottelun varmistamiseksi, koska muuten siihen ei olisi varaa. Säästöä lasten kustannuksella ei taas oikeisto suostu tekemään. Siispä sijoitusten on jatkuttava, mutta siihen annetaan oikeus myös vanhemmille. Fokus poistuu vanhempien syntipukeista virkamiehen mielivaltaan. Koska kaikki ovat perhelaitoksessa, päätöksiä ei voi oikeuttaa syntipukeilla. Ihan samalla tavalla kuin oikeudesta ei tarvitse hakea oikeutta huoltajuuskiistaan, niin perhelaitoksessa ei tarvitse kiistellä, pitääkö tehdä interventio vai ei. Se tehdään aina.
  2. 20.2.2023 avin hylky. Esitin kantelussa 196 todistetta siitä, miten totuus erosi sosiaalityöntekijän väitteistä.
    Avi: "viranomainen ryhtyy toimenpiteisiin, joihin sen katsoo olevan tarvetta"
    Eli Avi kieltäytyi huomioimasta todisteita ja katsoi tarpeen yksipuolisesti.
    "Osa väitteistä on jo käsitelty. Samaa asiaa ei käsitellä uudelleen"
    Edellisissä päätöksissä Avi ei käsitellyt asiaa vaan väitti, että avi voi käsitellä asiaa. Jos osaa ei voi käsitellä, mitään niistä ei voi käsitellä. Näin Avi vetosi siihen, että se on käsitellyt osan ja siksi sen ei täydy huomioida loppua.
    "voitte osoittaa sosiaalityöntekijälle potilasasiakirjojanne"
    Valitin aville sosiaalityöntekijän vetoavan "huoleen" terveydentilastani, vaikka minulla ei ole diagnoosia eikä oireita ja sosiaalityöntekijä vääristeli asioita. Nyt Avi sanoo oikeuteni olevan turvattuja, koska voin mennä tutkimuksiin ja esittää todisteita valehtelevalle sosiaalityöntekijälle. Mikä silloin estää sosiaalityöntekijää vääritelemästä ja keksimästä uusia tunne-emootioita asioita, joita minulla ei ole? Valvovan viranomaisen tehtävä on toimia riippumattomana kolmantena osapuolena vanhemman ja sosiaalityöntekijän välillä eikä velvoittaa vanhempaa pyytämään palvelua sosiaalityöntekijältä ilman valvontaa.
    "Esittämänne väitteet perustuvat näkemyksiinne. Vanhemmilla voi olla eri näkemys kuin asiaa hoitavilla sosiaaliviranomaisilla"
    Ei vaan todiste siitä, miten sosiaalityöntekijä valehteli tereydestämme ja teoistamme. Avi kieltäytyy käsittelemästä todisteita, koska se on vastannut osaan niistä aiemmin ja sitten väittää, että todisteet ovat näkemyksiä. Miten avi voi väittää niin, jos ei käsittele todisteita? Miten sosiaalityöntekijän huolet ovat näkemyksiä ilman, että avi vaatii niille todisteita sosiaalityötekijältä?
    "avilla ei ole keinoja selvittää keskustelujen sisältöä"
    Minähän kerroin kantelussani niiden sisällön ja totuuden perheeni arjesta ja käytöksestäni. Jos Avi ei voi selvittää niitä, miten se voi kutsua niitä näkemyksiksi ja syyksi huostaan ja tuen vastaanottamiseen?
    "lapsen edun toteutumiseksi on ensiarvoisen tärkeää yhteistyö siitäkin huoimatta, että ollaan eri mieltä"
    Jos avi ei tunne keskustelun sisältöä, miksi se olettaa sosiaalityöntekijän puhuvan ja toimivan oikein? Miksi avi pelkistää kanteluni erimielisyydeksi, jos se kieltäytyy käsittelemästä perusteita?
  3. Merja Minulle tuli tälläinenkin asia mieleen. Minä en ole koskaan jorempsna ihmetellyt lastensuojelun toimintaa lisätä kirjelmiinsä jos lapsi kiukuttelee tai näkee painajaisia tai nukkuu vanhempien vieressä. Olen aina ajatellut ettei näin saisi olla kun viranomaiset siihen malliin antoivat ymmärtää että se on väärin. Pidin lapsiani jotenkin outoina. Häpesinkin kun viranomaiset ottivat puheeksi lasteni kiukuttelun tai painajaisten näkemisen vieressä nukkumisen. Minua moititiin viranomsistaholta aina jo silloin kun meidän lapset olivat pieniä.
    Mutta näin vanhemmiten, olen alkanut ymmärtämään, että monet lapset näkevät painajaisia, pelkäävät mörköjä sängyn alla monet lapset kiukuttelevat ja monet pienet lapset nukkuvat vanhempiensa vieressä. Ei siinä pitäisi olla mitään huolen aihetta, . Miksi viranomaiset sitten aika kärkkäästi puuttuvat ja ottavat puheeksi ja ovat lähes tulkoon vihaisia vanhemmille jos lapset käyttäytyvät jotenkin näin oudosti.
    Eivätkö heidän omat lapsensa pelkää olemattomia mörköjä tai näe koskaan painajaisia. Heidät varmaan nukutetaan pienestä pitäen omissa huoneissaan eikä heitä koskaan oteta viereen nukkumaan. Aika outoa käsitystä ihmisiltä jotka toimivat lasten parissa. Lasten omia vanhempia aliarvioidaan koko ajan joka asiassa.
    Tämä nuoremman tyttären poika näki sinä hopeakaaden emme tienneet mikä tämä on mutta hän pelkäsi sitä öisin omassa huoneessaan, sen vuoksi hän nukkui yönsä minun vieressäni.
    Tämäkin oli yksi syy huostaanottoon, lapsi pelkää jotakin mitä ei ole olemassa. Itse olen nähnyt nuorempana samaa painajaisia heräsin siihen joka ainoa yö.
    Kaikki mitä lapsen omassa kodissa tehdään tai toimitaan herättää se viranomaisissa jonkinlsista huolenaihetta, jos koti on siisti nousee huoli vanhempien jaksamisesta jos se taas sotkuinen nousee huoli lapsen hyvinvoinnista. Kun lapsi on huostaanotettu viranomaisilta loppuu huoli vaikka sijoituspaikassa toimittaisiin samoin kriteerein kuin lapsen omassa kodissakin.

    Teemu Unet kertovat miltä meistä tuntuu ja mitä me näemme päivällä.
    Ne kertovat henkisestä stressistä. Hopeakaaden voi olla painajaisessa kuultu sana, Painajainen voi johtua valtaerisuhdasta ja uhasta lapsen kyvylle olla oma itsensä ja toteuttaa itseään valtasuhdan takia vanhempiin nähden. Se voi viitata katuvalon tekemään heijastukseen kotiseinälle nukkumaan mennessä pimeässä huoneessa, jonka lapsi on nähnyt samalla, kun hän menettää aloitekykynsä vanhempiin nähden. Koti voi olla pinnallisesti turvallinen, liian turvallinen siten, että vanhemmilla on hegemonia.
    Sosiaalityöntekijä puuttuu siihen vain silloin, kun vanhemmat vastustavat sosiaalityöntekijää. Jos vanhemmat tottelevat, sosiaalityöntekijä arvioi tilanteen "normaaliksi". Tämä on teoriani.
    Sosiaalityöntekijät puuttuvat myös silloin, kun kaikki ei ole hyvin. He eivät tiedä mikä on hätänä ja he alkavat tehdä omia analyysejaan ja suljettua neuvottelua keskenään. Sitä on pakko totella rangaistuksen uhalla.
    Jos painajaisia käytettiin verukkeena huostaanottoon, se johtui siitä, että te kieltäydyitte tottelusta. Se ei ole laillinen, vakava ja välitön vaara, mutta poliisi sanoo "virkamiehellä on oikeus tehdä arvio". Huoli on veruke kontrolliin, jolle ei ole enää tarvetta huostassa. Syy sijaisperheen virheiden kieltämiseen on kontrollin tehostaminen oikeaa vanhempaa vastaan.
  4. Marja
    Mielestäni on kyse myös yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Huostatut lapset joutuvat kärsimään joka tavalla verrattuna lapsiin jotka saavat olla läheistensä kanssa. Lista mistä huostatut lapset jäävät paitsi on loputon: halaukset vanhemmilta, tapaamiset isovanhempien ja suvun kanssa, serkkujen tapaaminen….

    Teemu Marja Leena Engström Sosiaalityöntekijä sanoisi, että lapsen huostaaminen vahingoittaa vähemmän kuin kotona jatkaminen. Halaukset, tapaamiset isovanhempien ja suvun kanssa, serkkujen tapaaminen ovat kaikki pienempi hyvä kuin erossa oleminen. Hän ei kuitenkaan todista vaan vetoaa valtion virkavaltaan. Oikeastaan hän ei sano mitään näistä vaan huoli ja lapsen etu ja yhteistyö

    Marja
    se on järkyttävää pahoinpitelyä sossuilta ja sijareilta. Sen on loputtava!

    Merja
    En yhtään ihmettele miten suuri kynnys on lähteä apua lastensuojelulta pyytämään, tyhjän kun saa pyytämättäkin.
    Ja toisekseen lastensuojelu ei kykene perheitä mitenkään edes auttamaan. Jos perheessä on NEPSY lapsi, varmasti on ammattikuntaa jotka ovat perehtyneet tällaisen lapsen hoitoon. Mielestäni tuollainen lapsi ei edes kuuluisi lastensuojelun piiriin.
    Mielestäni lastensuojelun kuuluisi puuttua tilanteisiin joissa lapsen turvallisuus on todellisuudessa vaakalaudalla.
    Viranomaiset kirjasivat perheistä mitä tahansa, onhan heillä koko lastensuojelunväki todistamassa kirjelmiä oikeiksi vaikka eivät olisi koskaan perhettä tavanneet tai perheen luona edes käyneet. Yhden viranomaisen kirjelmät riittää perheen mustamaalaamiseen, ja lapsen huostaanottamiseen. Lapset vieraannutetaan omista läheisistään, aina ei edes lasten tapaamisetkaan toteudu niin kuin pitäisi.
    Tsrinatkin muuttuvat viranomaisten vaihtuessa. Niin monta on tarinaa kuin kertojaakin.

    Nimenomaan. Sosiaalityöntekijä sanoo, että
    1 "mielenterveys- ja päihdeongelmasta kärsivää on aivan turha yrittää pelastaa pedagogiikalla"
    2 "tarvitaan aivan muita keinoja"
    3"eivät tyypillisesti ole mitään nopeita korjauksia"
    4 "usein se tarkoittaa sitä, että lapsi siirretään turvallisempaan ympäristöön"
    5 "mikäli sille löytyvät edellytykset"

    Nepsy-hoitoon erikoistuneet ihmiset eivät puhu näin.