maissiii
uusi vuosi ja uudet kujeet
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia58 aloitusta · 2332 kommenttia
- Omistan Tuuterin kansallispuvun.
Olen sen kirjailut sen joskus kaksikymppisenä.
Siinä on paljon värikästä ristipistokirjailua puserossa,
esiliinassa, punaisessa liiviosassa on villalangasta kuviota.
Hame on tumman sininen.
Aluksi siihen tuli liian lyhyt kikkana hame,
mutta myöhemmin olen siihen itse kutonut uuden hameosan.
Ehkä hameen pituutta tarkistettiin jossain vaiheessa..
Käytän pukua suurissa perhejuhlissa
ja myös esimerkiksi kun olen ollut mukana
karjalaisten vuosittaisissa juhlissa.
Viihdyn siinä erinomaisesti.
Elokuun alkupuolellaa kansallispukukeskuksen
innoittamana monissa kunnissa ja museoilla
järjestetään kansallispukujen tuuletuspäivä.
Silloin hyvin vuoksi puetaan kansallispuku päälle
ja mennään vaikka yhteisille kaffeille. - Aikakoneella matkustaisin iloiseen, vanhaan Viipuriin.
Isovanhempani asuivat ennen sotia lähellä Viipuria.
Olen heiltä ja tädeiltä,sedil tä ja muiltakin sukulaisilta
kuullut tarinoita heidän elämästään.
Heillä oli siellä hyvä ja onnellinen elämä
ja haluaisin mukaan vaeltelemaan
monissa historiallisissa paikoissa
ja kokemaan Viipurin kesää ja viipurilaista iloa.
Viipuri oli ennen sotia yksi Suomen suurimmista kaupungeista.
Olen käynyt 90-luvulla tutustumassa
vanhempieni entisiin kotipaikkoihin Karjalan kannaksella ja myös Itä Karjalassa.
Niissä reissuissa oli paljon muistoja, kaipausta ja ikävää.
Viipurin linnakin oli niin rönsistynyt. - Mikään tilastonikkari ei ole koskaan
kysynyt minulta onnellisuudesta. Onko kysynyt sinulta?
Olisi mielenkiintoista tietää, onko siinä todella vain yksi kysymys :
Miten koet elämäsi nyt?
Kaikki muu on sitten tilastoja.
Mittaako BKT minun hyvinvointiani?
Sosiaalinen tukikin katsotaan tukiviidakosta.
Voiko pitkaikaistyötön tehdä vapaita elämänvalintoja?
Piilokorruptiota esiintyy Suomessakin.
Suomessa tehdään yli 700 itsemurhaa vuodessa
ja yrityksiäkin on 20 per onnistunut murha.
(Jos olisi eutanasia luvallista, vähentäisikö se itsemurhia)
Vuodessa Suomessa tapahtuu noin 1700 alkoholikuolemaa,
muutenkin alkoholi ja enenevässä ,määrin päihteet
lisäävät parisuhdeväkivaltaa ja lasten kaltoinkohtelua.
Vanhusten kaltoinkohtelukin löytää joskus tiensä julkisuuteen.
Viivästyneet hoitopolut lisäävät kansalaisten pahoinvointia.
Viime aikaiset nuorten käytöshäiriöt kouluissakaan
eivät kerro onnellisuudesta tässä maassa.
Yksinäisyys tappaa jne
Rikostilastot ovat oma lukunsa.
Onnellisuus Suomessa on tilastojen valossa suhteellista
paperin makuista onnellisuutta.
Onkohan se vain hyväosaisten onnellisuutta ,
koska tulotasollakin onnellisuutta mitataan.
Hyvää lauantai-illan jatkoa Onnelliset Suomalaiset. - Meillä voi olla erilaisia kokemuksia perhehoidosta.
Minulla on vain hyviä kokemuksia.
Olen seurannut perhekoteja kaukaa ja läheltä.
sellaisessa miljöössä näkisin itseni mielelläni.
Pääasia on, että ihmiset ovat tyytyväisiä,
asuvat sitten miten asuvat. - Elämän loppuajasta tulee tietysti mieleeni omat haaveeni,
sitä miten elämä todellisuudessa menee
en etukäteen osaa kuvitellakaan.
Asun tällä hetkellä omakotitalossa taajaman ulkopuolella,
metsää näkyy joka ikkunasta.
Nautin elämästäni, kaikki on riittävän hyvin,
jaksan puuhastella, tehdä lumityöt, joihin nytkin piha kutsuu.
Mutta kerran en ehkä jaksa elää näin,
vaivat ja viat iskevät kunnolla tekemään uusia ratkaisuja.,
Mitä olen miettinyt tulevaan, jos se ihanteellisesti menisi?
Jos pitäisi keksiä jokin vaihtoehto, kun en vielä laitoshoitoon pääsisi.
Yksiöön tai kaksioon yksin en haluaisi kitumaan, en ikinä.
Haluaisin elämää ympärilleni
ja elää kodinomaisissa olosuhteissa.
Kunpa silloin löytäisin maaseudulta perhekodin,
mielellään elävän ja hyvinvoivan maalaistalon eläimineen kaikkineen.
Siellä olisi nuori perhe ja he olisivat innostuneita perhekotityöstä ja
voisivat sijoittaa minut ja ehkä pari muuta mummoa ja pappaa
omaan kotiinsa.
Osallistuisimme kotitöihin kykyjemme mukaan.
nauttisimme yhdessäelosta perheen kanssa,
vuodenkierrosta ja ympäröivästä luonnosta.
Uskon perhekotisysteemiin ja siihen luottaen odotan tulevia vuosiani.
Kun voimat sitten kunnolla hiipuvat, olisi laitospaikka välttämätön.
Onneksi luoja ei kiellä suurista haaveista
ja niitähän minulla on. - Kuuntelin Kiira Korven kirjaa Hyppää vaan
Sen on kirjoittanut jo keski-ikää lähestyvä nainen,
mutta runot tai mietenmät, aforismit, vai miksi niitä nyt kutsutaankaan
ovat kuin keskenkasvuisen teinitytön kirjoittamia tuntemuksia.
Yksinkertisia kielikuvia.
Ehkä joku vertaiskokemuksia niistäkin löytää.
Viiden minuutin kohdalla tuli vastaan runo:
Metsässä eväsleipä maistuu parhaimmalta
paitsi tänään
mikään ruoka ei uppoa.
Totesin, että ei taida Kiiran runot tähän ikäloppuun upota
ja jätin kirjan kesken.
38 minuuttia kirjan kuuntelu kestää.
Ei voi kun toivotella onnea runoilijalle.
Toivon, että hän jonain päivänä löytäisi
rehellisen oman äänensä runoilijana. - Tykkään eniten keväästä ja syksystä,
talvella on liian kylmä ja kesä liian kuuma.
Kevääseen liittyy aina odotusta,
jota ei muissa vuodenajoissa ole niinkään.
Kevään ensi kukkanen, ensi lintu jne
Syksy on taas luopumista,
muuttolinnut lähtevät ja lehdet tippuvat,
ei syksyä osaa odotella, muutos vain tapahtuu.
Kevääseen liittyy myös kasvun ihme,
luonnon herääminen.
Joillekin kevät voi olla vuodenajoista raskain,
itselle se on kevein
kuin hiirenkorvan kepeän hento vihreä.
https://youtu.be/BGEDk35Y3f4 - Tuossa laulussa lauletaan myös
"rakkaus on aito vain kerran,
sen juuri nyt sulta sain..."
https://youtu.be/RK4wmfxn8aE
Rakkaus on aina tahtomista,
mutta ei välttämättä tahdon-sanasta kiinni.
Omassa elämässä olen vain kerran sanonut tuon tahdon sanan
papin edessä, vuosilymmeniä sitten,
mutta olen tahtonut rakastaa myös kaksi muuta kertaa sen jälkeen.
Elämä on vienyt niin, että kolme suurta rakkautta on elämä eteeni tuonut
ja kolme kertaa olen saanut seisoa haudan äärellä jättämässä hyvästejä puolisolleni.
He kaikki ovat vuorollaan sairastyneet ja menehtyneet syöpään.
mutta päivääkään en noista aidoista rakkauksistani antaisi pois.
Vuosi sitten luovutin viimeiseni.
Luulen, että paitsi rohkeudesta , voi kyse olla myös luonteesta.
koska rakastamisessa on kyse myös jakamisesta.
Olen sen sorttinen, että koen elämän antoisemmaksi
kun saa sen jakaa toisen likellä sydäntä elävän ihmisen kanssa. - Niin olen muissa maailmoissa ollut koko kevään,
että vaalit eivät kiinnosta tippaakaan.
Yhtään keskustelua tai jotain koneita
en ole katsonut, enkä katso jatkossakaan.
Vaalimainokset olen onnistunut väistämään,
katsomalla areenasta jotkut sarjat
ja katsomosta mastercheffin ja farmin.
Ainoa asia, johon vaaleissa osallistun,
on pikainen piipahdus vaalipaikalla vaalipäivänä.
Tuttu ehdokas saa silloin ääneni,
eli ajatuksiakaan ei tarvitse vaaleihin laittaa.
Nämä vaalit menevät nyt näin,
ehkä seuraavat menevät toisin jos vielä silloin henki pihisee. - Yllättävän paljon ajatusia pyöriikin.
Yleensä ne ovat arkisen elämän puuhasteluun liittyviä
valintoja ja niiden vaihtoehtoja,,
sieltä sitten nappaan sillä hetkellä tilanteeseen sopivimman.
Pystyn joten kuten ohjailemaan mietteitäni,
joskus liitän niihin ääneen ajattelunkin, yksin asuessa se on helppoa.
Kun on ikää tullut lisää, myös erilaiset turvallisuuteen liittyvät ajatukset pulpahtavat helposti mieleen, tavallaan tulevan käytännöllistä ennakointia
Elämän aikana on jo kertynyt niin
paljon eletystä elämästä onnellista kuvastoa hyvistä hetkistä,
siitä pakista voi sitten hyvän hetken valita,
jos myrkynvihreä alkaa ajatuksissa kiertämään.
Se sivuraiteille ajaminen täytyy kyllä tehdä tietoisesti.
Ajatuksissani pyörii paljon erilaisia "taideprojekteja"
( ei niillä ole taiteen kanssa mitään tekemistä).
Lähinnä ovat ongelmanratkaisua,
Joskus niihin tekeytyy pitkiä ketjua kuin shakissa,
jos valitsen tämän, niin se aiheuttaa sen ,
eli, että pitää osata ajatella jo monta porrasta pitemmälle.
Se on yleensä mukavaa ja innostavaa ajattelua. - Nimellä yleensä on itselleni aika iso merkitys.
Oli sitten kyse kirjasta tai jostain muusta.
Palstalla nimimerkki ajaa samaa asiaa.
Nimimerkki antaa tavallaan kirjoittajalle kasvot
ja samalla personoi kirjoittajan.
Sen olen huomannut,
kun yli viisitoista vuotta olen täällä piipahdellut,
välillä useammin ja välillä harvemmin.
Nimimerkki tuo tuttuutta tullessaan
ja antaa tiettyä jatkuvuutta.
Aina on kivaa tavata vanha tuttu,
ja nimimerkistä tunnistaa,
vaikkei mitään kirjoitettavaa sillä kertaa keksisikään.
Tulee mieleen esimerkiksi, että, ai niin, hän on hän,
joka tietää metsäasioista paljon.
Eli joskus nimimerkki jopa lisää luotettavuutta
ja miksei rehellisyyttä, on sanojensa takana.
Olkoon nuo sanat sitten kilttejä tai tuhmia. - Etikka on hyvä luonnontuote
ja sopii moneen siivoukseen ja pyykin käsittelyyn. - havumetsäin-mies ei ole mitään harmaata massaa,
vaan edukseen ja positiivisesti
tekemällä ihan hyvän aloituksen.
Onkin pitkä aika kun
viimeksi nimimerkki vastaan ano keskustelua
palstalla käytiin. - Tuskin olen kenenkään suosikki,
se on helppoa ja vaivatonta silloin
ja olen lisäksi huono keskustelija.
Se miten milloinkin lueskelen,,
riippuu useinkin aiheesta.
Siinä olet oikeassa,
että olen monesti tullut yllätetyksi,
niin anojen kuin nimimerkkien taholta.
Eihän täällä kukaan mitään ilmaa ole,
se on turha pelko,
sanoilla saa kummia rimpsutuksia aikaiseksi,
mutta se on jo kuin päivän politiikassa,
ettei kaikkien kanssa leikitä. - Tänään torstaiaamuna oli uuninlämmityspäivä, lämmitän joka toinen aamu. Heräsin kuudelta ja olikin aurinkoinen aamu .
Aamupalana on yksi puikula sillä philadelphia levitettä j a kolme valkosipulin kynttä muruina , sen päällä babypinaattia ja sitten tomaattiviipaleet.
Se on aika vakio, teen kanssa.
Tänään keitin tosin kananmunatkin siihen kylkeen.
Alkuviikosta ei leivälle kuulu valkosipulia, kun on noita harrastuksia.
Puuroni syön vasta puolenpäivän aikaan, se on aina kaurapuuroa ja turkkilauistajukurttia ja marjoja, hilloa jos ei ole marjoja.
Kun uuni on valmis, törkkään sinne jotain uuniruokaa,
sitä sitten syön seuraavat kaksi päivää.
helppoa ruuanlaittoa, mutta välillä loppuu uuniruokaideat.
Sitten vasta alkaa muu tohina päivässä. - Harvoin piipahtelen,
mutta olisikin jännä kokeilu,
jos kaikki kirjoittelisivat nimimerkin takaa.
Sopisi ainakin minulle.
sitten voisi lukea enemmän valikoiden.
Nimimerkeistä kun löydän omat suosikkini.
Periaatteessa on sama, ano tai nimimerkki,
pääasia, että kirjoitellaan.
musiikkialoitusta etsin,
ei ollut etusivulla,
joten tässä musiikki soikoon
Vielä on tovi Aikakoneen keltaiseen toukokuuhun
mutta suureen unelmaan on aina hauska sukeltaa
https://youtu.be/6jjFST-nTRA - Eilen oli liian hyvä päivä,
ensin talkoissa ja sitten
tapahtui vielä jotain erityisen merkittävää,
joten palkitsin itseni.
Siis iltapäivällä Mummin pullapuotiin laskiaispullakaffeille.
Laskiaispulla hillolla tai mantelilla
molemmat maistuvat, eilen nautin mantelilla. - Käytän vain passia.
- Ihmisen osa on merkillinen ja merkityksellinen,
olemme vuorollamme sekä lohdun kantajia
että saattajia.
Tätä kappaletta kuunnellessa ajattelen aina
lapsia ja pieniä lapsenlapsia,
samoissa rooleissa omalla ajallaan hekin
polkujaan
saavat kulkea kuin me.
https://youtu.be/1wXjcuCikUA - Tuskin on ahnehtimisesta kyse,
jos käy kuten on jo monilla huvinvointialueilla käynyt,
ettei soten leveämmät hartiat olekaan leveämmät vaan
laihat ja alati rahan puutteessa,
silloin jopa sote joutuu käyttämään yksityisiä palveluja.
Toisaalta voisi tuota ajatusleikkiäsi jatkaa,
että jos noin pelkäät yksityisiä, että vievät rahat ulkomaille,
niin samoin voi käydä kun Suomen hallitus rahoittaa sotea velkarahalla,
silloinkin rahat menevät ulkomaille.
Kummassakin kuvioissa onneksi työt jää suomalaisille käsille
ja hoiva sitä tarvitseville.