liekko
Opin kuusikulmiot isoäidin neliöiden sukulaiset. Tällainen villatakki tuli. On jämälangoista joten värikkyyttä piisaa.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia48 aloitusta · 3203 kommenttia
- Tuomessa on jo kukan nuput. Ensimmäinen lämmin päivä pitkään aikaan.
Istuin ulkona ja sain valmiiksi villatakin jota olen vierkannut jonkin aikaa.
Nyt on pidettävä paussia virkkaamisessa, olkapää ja oikea käsi on tosi kipeät.
Kaaduin ajat sitten ja olkapäähän tuli laaja-alainen repeämä, nyt meni taas ohi, mikä on nimeltään, Dementiako??? Eivät leikanneet, johtuu varmaan iästä.
Nyt muistin, Kiertäjäkalvosin.
Miksi minulta alkaa nimet unohtua, toivottavasti ei ole muistisairautta, olen seurannut läheiselläni tätä sairautta ja voin sanoa että on hirveä sairaus.
Kyllä on hienoa että saan nähdä uuden kevään ja kesän.
Talvi minulla tahtoo mennä melkein kuin karhulla, en sentään nuku talviunta.
Harmittaa jos en voi vielä ajaa pyörällä kun akillesjänteen katkeamisen takia tasapaino on huonontunut vaikka alkaa olla aika hyvällä mallilla muuten.
Olen ollut mökilläni jo kuukauden yhtä mittaa, pitäisi kai välillä käydä kaupunkikämpälläkin että en ihan turhasta maksa vastiketta. Käyn siellä pyykillä ja kastelen kukat. Suihkussa käyn myös kun täällä mökillä on vain sauna. Mökkiin tulee kylmä vesi kaivosta, en juo sitä mutta pesuvedeksi kelpaa.
Olen onnellinen kissani kanssa. Se tykkää nukkua autoni takaikkunalla, päivällä oli tuuli paiskaannut auton oven kiinni, katti oli aika äreä kun en heti tajunnut avata ovea, se inhoaa suljettuja ovia.
Tässäpä eläkemummon tapahtumia tällä kertaa. - Olin juuri täyttänyt 17-vuotta kun tyttäremme syntyi. Siinä kasvoimme yhdessä. Varmaan tein paljon virheitä mutta rakkaudessa en koskaan kitsastellut.
Meillä on läheiset hyvät välit. Tytär asuu Etelä-Suomessa ja minä susirajalla joten ei kovin usein nähdä.
Kun hän tulee avaamme valkkaripullon ja parannamme maailmaa.
Ei viini tärkeää ole kummallekaan mutta se jotenkin juhlistaa yhdessäoloamme.
Poikamme syntyi kun olin 20-vuotias, Hän oli aikaansaapa ahkera ihminen. Menetimme hänet liian varhain syövälle. Se jätti ikuisen painon sisimpään ja surun joka ei lähde koskaan.
Olen kiitollinen että muunkin on jälkikasvun kanssa hyvät ja lämpimät välit.
En ole koskaan välittänyt juhlapäivistä enkä synttäreistä. Yhdessä olo perheen kanssa on aina juhlaa. - Akillesjänne katkesi, on ollut pitkä ja vaikea toipuminen. Ei vieläkään kuin alussa, tai sitten lopussa?'
Selkä minullkain vihoittelee, se vaikuttaa myös jalkoihin, vaikka lääkäreillä on vaikeaa ajatella että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Selitäpä se heille, turhaa.... - Olen varmaan vastannut tähän jo monesti. En lue kommentteja.
Mikä minusta tulee vanhana ? Kiinnostaa aina, vaikka täytin Elokuussa 80v.
Olen kai vanha, mutta elossa. Toivon että minusta tulee sellainen joka osaa ajatella pelkästään itseään, olisi jo aika.
Tämä ei sulje pois rakkauttani jälkipolea kohtaan. He pärjäävät ja ovat syvällä sielussani. - Muistelen edesmenneitä minäkin.
Saan lohtua änikirjoista ja virkkaamisesta. Kun saan jotain kaunista aikaiseksi samalla kun kuuntelen jotain mukavaa kirjaa niin huolet menevät taka-alalle. - En ole saanut ahvenkukkoa sitten nuoruuden päivien. Se oli hyvää kun ruodot pehmeni hauduttaessa.
Suurensin kuvan, ihan missiluokkaa on kasvosi nuorena Hilla.
Minäkin olin nätimpi nuorena, mutta vielä tutut tunnistaa kun vastaan tulevat.
En ole kovin ryppyinen, mutta jalka ei ole vieläkään kunnossa nilkuttava mummeli.
Äiti oli aika rypytön kuolemaansa asti 94v.
Mutta ei rypyttömyys paljon auta kun kremppoja on senkin edestä. - Tämä on niin totta.
- Nämä lapset ja nuoret skuuttaajat ovat vaarallisia pyöräilijöillekin.
Monta kertaa on ollut hyvin lähellä paha kolari jossa olisi käynyt pahasti.
Ajavat niin kuin ei muita olisi liikkeellä, ei väistetä keskellä tietä posotetaan.
En uskalla enää lähteä keskustaan pyörällä näiden takia. - Minäkin saatan olla mökilläni viikonkin että puhun vain kissani kanssa.
En oikein tykkää puhua puhelimessa, soitan vain jos on asiaa.
Kyllä puhelin soi joka päivä, joten puhun sentään puhelimeen. Kumma miten riippuvaiseksi siitä on tullut.
Ei meillä ollut puhelinta kun olin lapsi, ei ollut naapureillakaan.
Kirjeitä kirjoiteltiin. - "Joutenolon voittaa vain joutenolo ilman tunnontuksia siitä."
Alan oppia elämään juuri noin. - Facessa olen tavannut entisiä koulukavereita. Mutta heitäkin on aina vain vähemmän, joko viikatemies tai sairaus karsii ikäluokkaani.
- Aika hyvin olen sisäistänyt erään päätökseni.
En tee mitään mistä en tykkää, paitsi pakolliset hommat. - En tykkää talvesta, ulkona olen talvisin vain pakon edessä. Kesällä olen ulkona kaiket päivät.
Nyt olen jo nauttinut auringosta mökin pihalla ja kylillä parvekkeella, työnnän lasit syrjään jos aurinko paistaa.
Akillesjänteen katkeamisen takia on kävely ollut muutenkin huonoa, nyt alkaa jo jotenkin sujua.
Epäilyttää pystynkö enää ajamaan pyörällä kun tasapaino meni huonoksi jalan takia.
Kuntopyörää poljen joka päivä ja kuntoilen fysioterapeutin ohjeiden mukaan.
Harmittaa kun ostin uuden sähköpyörän viime kesänä, tiedä uskallanko kokeilla ajamista.
80-vuotta tuli täyteen Elokuussa, tiedän että aikaa on rajallisesti mutta en mieti sitä. Kuoleman pelko haihtui kokonaan kun menetin poikani syövälle. Äskettäin veljeni kuoli syöpään, minua 4-vuotta nuorempi.
Paljon nuorempien kuolinilmoituksia saa lukea vähän väliä. Sanon monesti aamuisin, " Kiitos että saan elää", saan nähdä vielä kesän.
Elämänhalua on vielä, välillä meinasi masentaa jalan takia, monta viikkoa kipsissä ja pyörätuolissa, sitten hirveä saapas jota oli pidettävä yötä päivää useamman viikon ajan. Silloin opin että minäkin tarvitsen apua, sain sitä onneksi läheisiltä.
Voi kun pääsisi lähtemään täältä niin että ei joutuisi käänneltäväksi laitokseen.
Aika heittelehtivä on viestini, kirjoittelin mitä mieleen tuli. - Älkää tehkö kuten me temme, vaan kuten me sanotaan.
Vähän outoa räpistelyä oli Sofian esiintyminen.
Kun eilen puhui luonnon puolesta telkkarissa niin tuli kiusaantunut olo.
Minun puolestani voi jakainen tehdä metsilleen mitä haluaa lain puitteissa.
Mutta joskus vihreät sitovat itsensä ketjuilla puihin hakkuiden estämiseksi.
Suomi on hyvin metsäinen maa jos vertaa muihin euroopan maihin, En ole perehtynyt asioihin tarpeeksi miksi silti metsiä ei saisi hakata maltillisesti. Metsä on uusiutuva luonnonvara joten sitä tulee koko ajan myös lisää.
Turpeen alasajossa olivat mielestäni liian hätäisiä. - Jos Jumala on olemassa niin hän on kaikkea ymmärrystä ylempi.
Jotain voi olla mistä emme tiedä.
On niin paljon asioita joita emme voi ymmärtää emmekä tule koskaan tietämään.
Ihminen kuvittelee itsestään liikoja, vaikka on olemattoman pieni kaikkeuden mittapuussa ja aikamme täällä silmän räpäys. - Toivon että jatkat Hilla.
Viime aikoina olen käynyt harvoin kun en viitsi kirjoitaa puhelimella.
Avaan sivut aina kun otan läppärin käyttöön.
Akillesjänne on parantunut sen verran että voin kävellä lyhyitä matkoja.
Mikä lie kun jalka herättää joka yö kolmelta, on kipua. Onneksi sentään nukahdan noin yhdentoista aikaan illalla aika hyvin.
Ollaan kissan kanssa oltu mökillä jo muutama viikko. Mikäpä täällä on ollessa.
Huomenna fysioterapeutille, katsovat kuinka olen jalan kanssa edeistynyt.
En juuri välitä juhlapyhistä. Eläkeläisellä on kaikki päivät melkein samanlaisia.
Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille <3 - Älä aloittaja kysele joutavia.
Ihan kuin ei olisi ollut seksiä ennen sinun tultuasi siihen ikään.
Kai tiedät että ihmiset ja muut nisäkkäät loppuisivat ilman seksiä.
Seksiä harrastettiin siksi että se oli haluttavaa, luonto kutsui, kuten toivottavasti vieläkin.
Lue jotain vanhoja kirjoja tai historiaa, seksi on niin mahtava voima että aina ei voinut vastustaa kiusausta.
Seksi on oikeastaan elämämme tarkoitus, että lisäännymme.
Näenhän kissastani, sitä luonto kutsuu. Olosuhteista viis. Paitsi nyt, kun käytiin eäinlääkärillä.
E-pilleri ja muut hyvät kierukat... on vapauttaneet harrastamaan seksiä ilman raskauden pelkoa. Mutta turha luulla että raskauden pelkokaan aina kävi ehkäisystä kun luonto kutsui. - Näkee että aihe kiinnostaa minua.
Johtuu lapsuuden kovistakin kokemuksista uskonnon takia.
Katselen ja kuuntelen usein You Tubesta asiaa koskevia esityksiä. Tässä on yksi hyvin monien joukosta.
https://www.youtube.com/watch?v=EwFgGm8PpQw&t=530s - Olen kirjoittanut tähän aiheeseen kolme vuotta sitten. Ei paljon ole ajatuskanta muuttunut. Poikamme kuoleman jälkeen toivoin, ja toivon vieläkin että joskus nähdään. Suru tekee sen.
Tässä on kolme vuotta sitten kirjoittamani.
"Sieluni on paljon hitaampi kuin nuorena.
Olen ajatellut niin, kun olen saanut elään työntäyteisen ja vaikeuksien keskellä hyvänkin elämän niin nyt elän just kuten sieluni halajaa.
Teen pakolliset kotihommat, paljon olisi tekemättömiä töitä, mutta ei ne lopu ikinä.
On paljon sellaista mitä emme ymmärrä tai tiedä.
Siksi ei kannata olla kovin jyrkkä ja tietäväinen missään asiassa.
Kun rakas ihminen kuolee, saa lohtua siitä että voisi vielä nähdä jossain....
Mutta tuonpuoleisessa saattaa olla myös sellaisia joita ei välittäisi nähdä? Kyllä heillä on samat oikeudet kun minullakin.
En ajattele uskonko sieluun tai kuoleman jälkeiseen elämään.
En ainakaan helvettiin soisi kenenkään uskovan." - Syke oli alkuun ihan katsottava, saattaisi olla vieläkin mutta en vain jaksa enää.
Salkkareita olen yrittänyt katsoa useampaan otteeseen mutta en vain pysty katsomaan edes yhtä jaksoa kokonaan. En edes siksi että siinä on livenäkin tuttu näyttelijä.
Sohvapreunat eivät myöskään ole minua varten.
Avaan yleensä telkkarin uutisten aikaan, sitten A-studio. Lyön vetoa itseni kanssa, mikä on juontajan eka sana, nyt on ollut Trump, Putin, tai Ukrainan sota. Haluaisin että kotimaista asiaa tulisi enemmän.
Jos tulee hyvä elokuva voin katsoa mikäli ei ala nukuttamaan.