liekko
Opin kuusikulmiot isoäidin neliöiden sukulaiset. Tällainen villatakki tuli. On jämälangoista joten värikkyyttä piisaa.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia48 aloitusta · 3203 kommenttia
- En viitsi enää alkaa opiskelemaan autonkorjausta, selkä ei siedä rasakaita töitä joita tein paljon omaishoidon aikana.
Mutta kokkailu ja siivous sujuu vielä joten kuten, joten teen niitä ja kaveri mitä paremminosaa. - Ei tuo ohjelma minuakaan kiinnosta, mutta kannattaa katsoa edes yksi jakso ennenkuin tuomitsee.
Minulla on kaveri, ollaan parhaat ystävät, se on paljon pysyvämpää kuin nuo mainitsemasi asiat jotka kai kuuluvat deittailuun. - Ei minuakaan erityisemmin taloustyöt kiinnosta. Mutta teen niitä kun ne käyvät minulta nopeammin kun kaverilta.
Hän tekee lumityöt mökillä pilkkoo puut ja pieniä remonttihommia, puhumattakaan autosta huolehtiminen.
Nuo hommat eivät suju minulta, joutuisin palkkaamaan apua mikäli olisin yksin. - Sai todella miettimään.
On toinenkin samantapainen kokemus.
Parempi kun ei ole liian varma, nämä kokemukseni ovat vaikeita selittää järjellä. - Vaikka olen hyvin epäileväinen kaikkea yliluonnollista kohtaan niin on pakko myöntää että on ollut muutama kokemus mitä en pysty selittämään.
Heräsin aikaisin aamulla. Istuin sängylläni.
Näin vastapäisellä seinällä hahmon, ajattelin että se on mieheni, mutta kun katsoin tarkemmin niin hahmo oli jotenkin läpikuultava, se siirtyi lähelle sänkyäni.
Nipistin itseäni kun olin kuullut että siitä tietää näkeekö unta, katsoin ikkunasta, oli valoisa kesäaamu, kello oli viisi.
En tiedä kuulinko vai tuliko tieto muulla tavalla mieleeni, hahmo ilmoitti minne on heti mentävä. Menin ja estin itsemurhan.
En oikein usko vieläkään, yritän selittää että vaistosin asian ym..
Mutta hyvin todellinen kokemus oli. - Talvi on mennyt melkein huomaamatta. Oli pitkälle syksyyn lämmintä kunnes tuli pakkaset.
En ole talvi-ihmisiä, herään eloon kun alkaa olla pälviä lumihankien keskellä.
Sitten otan tuolin aitan seinustalle mökillä ja virkkaan äänikirjaa kuunnellen kissa sylissä. Se on parasta mitä nykyisin tiedän elämässä. - Yritin lukea ketjua mutta en jaksanut kokonaan.
Olen tarkka taloudenpitäjä, mutta en pihi.
Annan lapsenlapsille rahaa syntymäpäivinä ja ja jouluksi, yleensa 100€ kerralla.
Tytär miehineen ei tarvitse, heillä on rahaa omasta takaa. Mieluiten menisin jonnekin reissuun jos joku tuon summan antaisi.
Nyt en kyllä lähtisi mihinkään omillakaan rahoillani, kissa on tärkeämpi, se ei pärjää vieraiden kanssa.
Olen tyytyväinen vaatimattomaan elämääni, en tarvitse mitään joka tuntuisi tällä hetkellä tärkeältä. - Hyvää ystävänpäivää <3
En juuri käy koneella kun pankkiasioissa.
Olen jäänyt koukkuun you tuben tekoälyllä tehtyihin juttuihin. Ne ovat niin sydämeen käypiä. Kuuntelen niitä kännykällä.
Niitä kuuntelen ja virkkaan isoäidin neliöitä.
Nyt virkkaaminenkin taitaa olla mennyttä aikaa kun olkapää ei enää hyväksy, on tosi kipeä.
Mitähän keksisi tilalle, joku ehdotti ristikkojen ratkomista, aikoinaan olin innokas ratkoja mutta netin tultua sekin jäi.
Harmittaa kun luin nojatuoli ketjun mollaamista.
Miksi ei voi antaa kirjoitella rauhassa mistä kukin on kiinnostunut, ei ole pakko lukea jos ärsyttää tai ei kiinnosta.
Olen huomannut että 80v täytettyäni ainan vain harvempi asia kiinnostaa.
Jos kiinnostaisi niin ei jaksa, tai viitsi. Kuten mökillä ulkohommat joista pidin kovasti eivät enää viime kesänä juuri kiinnostaneet.
Olenkin päättänyt tehdä vain mitä haluan oikeasti, paitsi ihan pakollisia hankaliakin hommia.
Joku antoi kaupassa ohjeita kun katsoi ostoskoriani, oli kuulemma epäterveellisiä asioita täynnä. Sanoin että kaikki arvot olivat kunnossa kun viimeksi mitattiin ja lisäsin että en kyllä nuorena voi enää kuolla.
Tässä tulikin ystänpäivän kunniaksi monenlaista. - Hienoa Hilla että jaksat tehdä aloituksia.
Olen pitänyt taukoa netissä, pankkiasiat ja lehdet luen, siihen on jäänyt.
Kun aikoinaan sain internetin niin tuntui että siihen ei voi kyllästyä koskaan.
Mutta lieneekö ikä vai mikä lie, ei tule enää paljon kirjoiteltua.
Onko muilla saman ikäisillä tullut tavaksi muistella elämän varrella tapahtuneita asioita ja hetkiä.
Tulee mieleen kauan sitten unohtuneita hetkiä elämässä. Taakse päin muisti on parantunut, mutta varsinkin nimimuisti on huonontunut.
Pakkanen puree jos uskaltautuu asunnon ulkopuolelle.
Kissaa harmitta kun lähtee innolla lenkille ja nuuhkii nenä pystyssä ovelta keliä.
Syöksyy kovalla vauhdilla takaisin sisälle.
Ollaan kissan kanssa molemmat jo vanhoja tyttöjä, kissa täyttää 14-vuotta ja minä Elokuussa 82. Toivottavasti nähdään vielä monta kesää. - Minä olen koukussa virkkaamiseen äänikirjojen kera.
Kädet ei tahdo kestää, mutta en voi pitää taukoa, puhumattakaan lopettamisesta.
Nautin yksinolosta, kissa on seuranani, kaveri käy viikonloppuisin joten se kai vaikuttaa siihen että tykkään viikot olla yksin.
Olen tyytyväinen elämääni, kipuja on mutta olen vielä pärjännyt niiden kanssa. Sain morfiinilaastarin jalkakipuihin, ei sopinut minulle, tulin hermostuneeksi enkä saanut nukuttua. En edes huomannut kummoistakaan vaikutusta kipuihin.
Läheisellä on ollut sairautta, syöpä on kavala tauti. Olen joutunut katsomaan useamman läheiseni kamppailun ja häviön taudin kanssa. Uskon ja toivon että nyt saadaan tauti kuriin. - Asun kerrostaloosakkeessa. on maksettu jo kymmeniä vuosia sitten.
Mutta putkiremontti tulossa.
Asuisin mieluummin vuokralla, mutta täällä ei ainakaan isot asunnot mene kaupaksi.
Vuokralla on helppoa, jos ei viihdy, voi vaihtaa asuntoa. Huolettomampaa elämää.
Mökillä olen puolet vuodesta, vaatimaton mökki on myös maksettu ajat sitten.
O nhan tästäkin kuluja kiinteistövero , sähköt, ym...
Osakeasunnosta luopuisin milloin vain, mutta en mökistä.
Sama summa menee lainanlyhennyksiin kuin vuokraan, vuokralla ei asunto tule koskaan omaksi.
Aikoinaan kun ostin ensimmäisen asunnon otin lainaa, sitten olen ostanut uuden kun olen saanut entisen myytyä.
Oli sijoitusasuntokin, mutta myin sen kun eivät maksaneet vuokriaan. - En minäkään löydä muita hyviä puolia, paitsi yhden. Kun olisi tämä elämänkokemus ja kolmekymppisen fysiikka.
Mutta kaikkea ei voi saada.
Kun katselen käsivarsiania niin viime aikoina rappeutuminen on nopeutunut.
Myös jalkakivut lisääntyvät koko ajan, toivottavasti jalat kestävät minun elinikäni ajan.
Yleisesti ottaen, olen tyytyväinen elämääni kaikesta huolimatta. - Luin jostain että alkava muistisairauskin tekee jotkut vihamielisiksi ja Agressiivisiksi.
Ei sekaan asia ole pois suljettu 80+- ikäisiltä.
Minuakin aikoinaan haukuttiin paljonkin 60+ 70+ palstoilla. Kai itsessänikin oli vikaa, en enää oikein muista. Siksi taisin vaihtaa nikkiäkin ainakin kahdesti. Enimmäkseen yksi henkilö oli mollaajana, en kerro kuka, hän kirjoitti nikillä oli mies.
En nykyisin jaksa ollä äreä turhista, poistun jos en viihdy.
Olen tykännyt käydä 80+ palstalla, täällä on monia mukavaia kirjoittajia.
Anoissakin on, mutta en pysy kärryillä koska on sama henkilö joka kirjoittaa. Jos laittasi jonkun merkin vaikkapa viestin loppuun edes siinä ketjussa johon useamman kerran kirjoittaa niin minäkin tajuaisin. - Ei kärsimys jalosta.
Mutta olen huomannut että ei valita turhasta jos on kokenut todellisia vastoinkäymisiä.
Olen myös kiitollinen kun elämä on ollut helpompaa.
En ehkä olisi näin tyytyväinen tähän vaatimattomaan rauhalliseen elämääni jos en olisi nähnyt todella vaikeita aikoja. - Lappfjärdissä ja Kristiinankaupungissa ym rannikopaikoissa on sukulaisia.
Muistan Karlin (Kallen) joka puhui hoono soomi, hän oli isän siskon mies.
Me naurettiin lapsena hänelle, ymmärsin ja puhuinkin suomen ja ruotsin sekamelskaa lapsena kun isän äiti mamma puhui siten. Pidin sitä selvänä suomenkielenä.
Muistan kun Pohjois-Karjalinen tyttö tuli mukanamme kesälomalle isän kotipaikalle Isojoelle, hän alkoi itkeä kun ei ymmärtänyt mielestäni selvää suomea mitä mamma sanoi hänelle, kuten esimerkiksi: "Paas flikka se krinni kiinni".
Olin jo oppinut siihen mennessä kunnon savonmurteenkin. Mutta ymmärsin myös mamman puhetta.
En ole tutustunut aloituksessa oleviin asioihin. Kunhan kerroin tämän. - On minunkin mökillä mikro, jääkaappi, pakastin, sähkö- ja puulämmitys. Kaikki muu paitsi ei suihkua, mutta on sauna ja kylmä vesi tulee sisään. Saunassa voi lämmittää vettä halutessaan, siksi en ole hommannut vedenlämmitintä.
Jos haluan suhkuun niin kymmenen minuutin ajomatkan päässä on asunto missä on kaikki mukavuudet.
Ajattelin hommata suihkun ja lämpimän veden mutta se on jäänyt kun olen pärjännyt näinkin.
Näillä kymmenillä en enää ala remontteihin. Tehköön jälkikasvu sitten jos haluavat.
Nämä asunnot eivät ole mitään kalliita, mökki on vaatimaton ja kolmioni ei mene kaupaksi edes halvalla. Meidän kulmilla asunnot eivat tee kauppaansa. Mutta ei ole minun murheeni, olen tyytyväinen näin.
En ota mökkiä työleirinä. En vain tee mitään jos en jaksa.
Kaveri kantaa puita sisään käydessään vaikka voisin vielä tehdä sen itsekin.
Olen onnekas että hän on niin huolehtivainen, tänäänkin kaupassa otti heti kassit kantaakseen ja osti osan tavaroista vaikka sanoin että ei tarvitse.
Meillä on hyvä kumppanuus ja luottamus. Hän asuu kauempana mutta tulee aina viikonloppuisin. On vielä töissä.
Moni voisi ihmetellä kumppanuuttamme, se on vain luottamusta ja yhdessä viihtymistä. Hän tykkää käydä minun ja kissan luona, se on hyvä asia meille ja varmaan hänellekin. - Suurin osa on mennyttä, tiedän.
Ihan totta elämme loppuelämää, nyt pitää olla viimeinkin itsekäs jos vielä on voimia siihen.
Tehdä elämästä mahdollisimman mielekäs.
En tarkoita itsekkyydellä sitä että unohtaisimme läheisemme, vaan sitä että ajattelemme myös itseämme mikä ikäisltämme naisilta varsinkin, on jäänyt kaikkien muiden tarpeiden varjoon.
Mutta jokaisella on oma historiansa ja omanlaisensa elämä, lisäksi terveyden rajoitteet, ei ole yhtä konseptia loppuelämän varalle.
Olen varmaan onnekas kun sanon lähes joka aamu:" Kiitos kun saan elää".
Elämäni on ollut vaikea, ehkä liiankin vaikea, onneksi nyt tunnen vain kiitollisuutta kun elän parasta aikaa elämässäni. - Olen ollut Toukokuusta lähtien mökilläni.
Ei ole hätää. Tilasin puita valmiiksi pilkottuina, on myös lämpöpatterit, kylmä vesi tulee hanastaja on kemiallinen wc.
Teen pihatöitä vain sen verran kun kuntoni antaa myöten, useimmiten en mitään.
Piha on kohtalaisessa kunnossa kun on kaveri joka huolehtii raskaimmista hommista.
Hän käy tervehtimässä minua ja kissaani viikonloppuisin.
Käyn keskustan asunnolla pyykillä ja joskus muutenkin kuten suihkussa ja saunassa. Siellä on sähkösauna, helpompi lämmittää.
Onneksi sain 80-vuotislahjana vielä viideksi vuodeksi ajokortin.
Tyttären perhe käy siellä usein, olen sanonut että voitte olla ihan vapaasti.
Olen puhunut talveksi keskustaan muuttamisesta koko ajan, mutta aina siirrän sitä myöhempään.
Nytkin on ensilumi maassa ja vähän pakkasta mutta mökki on lämmin kun poltin puita uunissa, ei tarvitse lämmittää joka päivä kun on iso uuni joka on pitkään lämmin.
Ei minulle tuota tuskaa jättää mökillä asuminen, mutta olen täällä kun vielä pystyn. Tiedän että aika on rajallista. - En ole kovin hyvä missään, kohtalainen, ihan ok. ruuanlaittaja ja käsitöiden tekijä.
Hyvänä asiana pidän itsessäni sitä että en enää hermostu herkästi ja en ole yhtään katkera.
Kai elämä on opettanut mikä on todella tärkeää. - Ajatten myös päivittäin kuolemaa. Pidän sitä lempeänä armahtajana jos ei enää jaksa. Olen nähnyt kun mieheni oli todella kauan ihan hoidettavissa. Poikamme kovissa kivuissa ja tukehtumaisillaan syövän loppuvaiheessa.
Se rauha joka heistä näkyi kun kuolema armahti sai kaikki pelot katoamaan.