liekko

Vapaa kuvaus

Kaveri toi nätin kukan. Toivottavasti kestää kaua nmaljakossa.

Aloituksia

48

Kommenttia

3058

  1. :D minä jäisin viimeiseksi siinä kilpailussa, joten en osallistu. Kuntoilla voi siksi että liikuntakyky säilyisi.
  2. Olen kuntoillut joka päivä 45-minuuttia, ensin kuntopyörällä sitten on kaikenlaisia vempaimia ja puntteja.
    En ole sen kiinteämpi, mutta huomaan sen että veri kiertää päässäkin paremmin kuntoilun jälkeen.
    Olen ajatellut vähentää kuntoilua joka toinen päivä saa riittää. Polkupyörällä en vieläkään uskalla ajaa kun tasapaino ei ole entisen lainen akillesjänteen katkeamisen takia.
    Moni luulee että akillesjänne katkesi kompuroidessa, ei mennyt niin, talutin pyörää varastosta ja yhtäkkiä vihlaisi. Epäilen että paljasjakakengät eivät sopineet minulle.
  3. Minulla on toisessa polvessa tekonivel, voin sanoa että ensimmäinen kuukausi oli todella kivuliasta aikaa.
  4. Ei minun nahka roiku, mutta on selluliittia ja viime aikoina alkanut rypistyä.
    Olen 80v, on luonnonoikku jos nahka on samanlainen kuin kolmekymppisenä.
    Minä silitän ryppysitä käsivarttani ja sanon, hyvä tyttö, jatketaan vain elämistä.
  5. Tykkään olla takarivissä. Sieltä on mukava seurata millaista elämän meno on....
    Kun kertoilee kuulumisiaan ja tapahtumista niin tuntuu kuin olisi käynyt terapiassa.
    On mielipiteitä joiden mukaan on tyhmää kertoa asioitaan netissä. Sehän on jokaisen itsensä päätettävä. En kirjoita asioista joita en halua muiden tietoon. Eihän tavallisessa elämässä ole salattavaa. Noin kuusikymppisenä en halunnut kertoa ikääni, nyt ihmettelen että miksi ihmeessä.
    Kerron taas yhden asian joka pisti juuri nyt silmään. Ikkunan takana on Tuomi, vasta avasi kukannuppunsa. Mutta on satanut siitä lähtien lähes koko ajan, kukat alkaa olla entisiä.
    Odotan aina tuomen kukintaa, tuoksu ja kauneus ovat luonnossamme mahtavaa aikaa.
  6. Sukulaisella todettiin muistisairaus heti sen jälkeen kun pääsi eläkkeelle.
    Hän teki työtä pitkän ja välillä raskaankin rupeaman. Olisi ansainnut ihanat eläkepäivät, mutta tämä julma sairaus tuli jäädäkseen.
    Hänen vointinsa tuntuu huononevan vääjäämättä.
    Hän vielä tiedostaa sairautensa, kertoo avoimesti tilanteestaan, niin on helpompaa kun se että yrittäisi salailla.
    Lääkitys auttaa vähän hidastamaan taudin etenemistä, mutta tepsivää parannuskeinoa ei ole löytynyt.
    Olen häntä kuusi vuotta vanhempi, saan olla kiitollinen että olen ainakin toistaiseksi säästynyt tältä taudilta.
  7. Olet Paloma hoikka sinulla on varmaan aina ollut sirot jalat.
    Minulla taas on reisissä ollut selluliittia nuoresta lähtien. "Taistelin" selluliittia vastaan epätoivoisesti, ihan turhaan, ei se ollut milläänsäkään, edes laihtuminen ei auttanut.
    Nykyisin viis veisaan muhkuroista, tärkeintä on että jalat toimii.
    Olen ollut nykyisessä painossani pitkään, eli lievästi ylipainoinen. Nuorempana pidin painon väkisin alemmalla tasolla.
    En juuri katso mitä suuhuni pistän, nyt olen yrittänyt vieroittua vehnäpaahtoleivästä jonka päällä on paksu kerros aprikoosihilloa.
    Nyt on viikko kulunut ilman eikä tee mielikään enää niin paljon.
    Täytin 80v Elokuun kuudes päivä, taas on syntymäpäivä samaan aikaan, siinä yhdeksäskymmenes alkaa täyttymään.
    En juuri mieti paljonko aikaa on jäljellä, Pitää elää "täysillä" kun keksisin miten se tapahtuu. Kai täysillä eläminen on jakaisella omanlaistaan.
  8. "Yksi oli komekymmentäviisi, yksi kuusikymmentä ja se kolmas apua, seitsemänkymmentä seitsemän."
    Noin kolmevitosena huomasin ekat hyvin pienet merkit ikääntymisestä.
    Kyllllä minulla meni aika lähelle seisemääkymmentä seuraavaan, vai kuvittelenko??
    Seuraavan tiedän aika hyvin oli pikkuista alle 80v. Muuta en niinkään huomioinut, mutta alkoi käsissä, jaloissa, ym... iho rypistymään kovaa vauhtia.
    Ainut mikä ei ole niin paljon rypistynyt on naama, äiti oli samanlainen. Mutta voihan naamaansakin tottua ja kuvittelee että tällainen se on ollut aina ?
    Minulla oli nuorena rasvainen iho ja olen rasvannut naamaani aika tunnollisesti.
    Lisäksi viime aikoina on nimimuisti selvästi huonontunut. Huono se on ollut aina, mutta ehkä vieläkkin huonpi kun ennen.
    Ihmettelen sitä kuinka ihmisen pitäisi näyttää aina noin kolme-nelikymppiseltä, ikääntyminen on yhtä luonnollista kuin syntymä. Vaikka itsekin rasvaan naamaani joka päivä jopa useasti. Ei kai se pahenna, kyllä ikä näkyy sittenmuualla senkin edestä, en jaksa joka paikkaa rasvailla joka päivä. Tas mietin kaikkea jotavaa.....
  9. Meillä on ollut vaähän harmia ja enemmän huvia kissojen kanssa.
    Kuulin mökin vintiltä hirveää parkumista ja kolinaa, Naapurin kissa oli mennyt kissanluukusta sisään ja vinttiin kun oli vapaa pääsy. Kissani vihaa lajitovereitaan joten puolusti kiivaasti reviiriään.
    En silloin vielä tiennyt kenen kissa oli, laitoin nettiin ilmoituksen niin samana päivännä selvisi tämän olevan naapurin kissa.
    Minä erakkona en tietenkään tunne naapureita. Nyt ollaan oltu kissan takia yhteydessä monesti ja kerrottu muistakin mökin lähipiirin historiasta.
    Oikein mukava ihminen, kuten moni muukin kun tutustuu lähemmin.
    Kun pohjimmiltaan pidän ihmisistä niin kai he sen vaistoavat.
    Raskaat ruuhkavuodet, pitkä omaishoito sai kaipaamaan omaa tilaa ja aikaa.
    Alkuun olin ihan mustasukkainen vapaa-ajastani, kaikki muu kuin yksin olo tuntui tuhlaukselta.
    Vieläkin viihdyn vaikka viikon näkemättä muita kuin kissani, ehkä pidempäänkin mutta kaveri käy vapaillaan ja on käytävä kaupassa.
    Meillä on hyvä ystävyys ja luottamus.
    Molemmille sopii että nähdään viikonloppuisin ja kesällä pidempään.
    Olemme tärkeitä ihmisiä toisillemme vaikka toistemme reviiriä kunnioitamme. Olemme saman luonteisia joten ymmärretään toisiamme.
    Jos kaveri ei kävisi niin saattaisin ehkä käydä enemmän ihmisten ilmoilla.
    Tytär asuu ruuhkasuomessa, ollaan yhteydessä päivittäin, välit on lämpimät hänen ja perheensä kanssa.
    Nyt vasta huomasin kun luin sepustustani, kirjoitan koko ajan itsestäni.
    Kai sitä haluaa kertoa itsestään täällä palstalla kun en juuri muuten keskustele. On mukavia kirjoittajia, ihan kuin olisi ystävä kenelle jutella.
    Mutta eikö nojatuoli olekin tarkoitettu keskusteluun ikätovereiden ja nuorempienkin kanssa.
    Taas oli kissa karannut, naapuri näkyy ajelevan. Pitää sanoa että ei minua haittaa yhtään vaikka kissamme onkin eri mieltä.
  10. Aloittaja, mitä me sinulla tehtäisiin???
    Ole vaimosi ilona :D
  11. Ehkäpä niin....
  12. Kyllähän sen tajuaa jotenkin että miehet haluaa nuoria naisia. Mutta ihmetyttää nuori nätti nainen joka seurustelee omaa isoisäänsäkin vanhemman miehen kanssa.
  13. Katsoin Eerikan laulun sanat netistä.
    Aika oudot ja monimieliset.
  14. En ole huomannut mitään kastijakoa kirjoittajien välillä.
    Toki ikä tekee tepposia, muisti ym.. ei ole kuin kolmekymppisenä. Sen nyt jokainen 80v tietää ilman muuta.
    Minulta joskus häviää jokin sana muistista mitä ei ole ennen sattunut.
    Lisäksi kolotuksista päätellen olen yhä elossa, jos ne loppuisivat alkaisin ihmetellä joko olen tuonpuoleisessa.
    Mutta meidän ikäisemme ei kannata enää jaotella kirjoittajia karsinoihin. Ollaan sitkeää porukkaa kaikki, moni ikäisemme on jo poistunut keskuudestamme.
    Eletään ja nautitaan kesästä <3
  15. Mikä minusta tule vanhana kun olen vasta 80v.
    Kaveri sanoo että aina vain äkäisempi, sitä en allekirjoita.
  16. Tuomessa on jo kukan nuput. Ensimmäinen lämmin päivä pitkään aikaan.
    Istuin ulkona ja sain valmiiksi villatakin jota olen vierkannut jonkin aikaa.
    Nyt on pidettävä paussia virkkaamisessa, olkapää ja oikea käsi on tosi kipeät.
    Kaaduin ajat sitten ja olkapäähän tuli laaja-alainen repeämä, nyt meni taas ohi, mikä on nimeltään, Dementiako??? Eivät leikanneet, johtuu varmaan iästä.
    Nyt muistin, Kiertäjäkalvosin.
    Miksi minulta alkaa nimet unohtua, toivottavasti ei ole muistisairautta, olen seurannut läheiselläni tätä sairautta ja voin sanoa että on hirveä sairaus.
    Kyllä on hienoa että saan nähdä uuden kevään ja kesän.
    Talvi minulla tahtoo mennä melkein kuin karhulla, en sentään nuku talviunta.
    Harmittaa jos en voi vielä ajaa pyörällä kun akillesjänteen katkeamisen takia tasapaino on huonontunut vaikka alkaa olla aika hyvällä mallilla muuten.
    Olen ollut mökilläni jo kuukauden yhtä mittaa, pitäisi kai välillä käydä kaupunkikämpälläkin että en ihan turhasta maksa vastiketta. Käyn siellä pyykillä ja kastelen kukat. Suihkussa käyn myös kun täällä mökillä on vain sauna. Mökkiin tulee kylmä vesi kaivosta, en juo sitä mutta pesuvedeksi kelpaa.
    Olen onnellinen kissani kanssa. Se tykkää nukkua autoni takaikkunalla, päivällä oli tuuli paiskaannut auton oven kiinni, katti oli aika äreä kun en heti tajunnut avata ovea, se inhoaa suljettuja ovia.
    Tässäpä eläkemummon tapahtumia tällä kertaa.
  17. Olin juuri täyttänyt 17-vuotta kun tyttäremme syntyi. Siinä kasvoimme yhdessä. Varmaan tein paljon virheitä mutta rakkaudessa en koskaan kitsastellut.
    Meillä on läheiset hyvät välit. Tytär asuu Etelä-Suomessa ja minä susirajalla joten ei kovin usein nähdä.
    Kun hän tulee avaamme valkkaripullon ja parannamme maailmaa.
    Ei viini tärkeää ole kummallekaan mutta se jotenkin juhlistaa yhdessäoloamme.
    Poikamme syntyi kun olin 20-vuotias, Hän oli aikaansaapa ahkera ihminen. Menetimme hänet liian varhain syövälle. Se jätti ikuisen painon sisimpään ja surun joka ei lähde koskaan.
    Olen kiitollinen että muunkin on jälkikasvun kanssa hyvät ja lämpimät välit.
    En ole koskaan välittänyt juhlapäivistä enkä synttäreistä. Yhdessä olo perheen kanssa on aina juhlaa.
  18. Akillesjänne katkesi, on ollut pitkä ja vaikea toipuminen. Ei vieläkään kuin alussa, tai sitten lopussa?'
    Selkä minullkain vihoittelee, se vaikuttaa myös jalkoihin, vaikka lääkäreillä on vaikeaa ajatella että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Selitäpä se heille, turhaa....
  19. Olen varmaan vastannut tähän jo monesti. En lue kommentteja.
    Mikä minusta tulee vanhana ? Kiinnostaa aina, vaikka täytin Elokuussa 80v.
    Olen kai vanha, mutta elossa. Toivon että minusta tulee sellainen joka osaa ajatella pelkästään itseään, olisi jo aika.
    Tämä ei sulje pois rakkauttani jälkipolea kohtaan. He pärjäävät ja ovat syvällä sielussani.
  20. Muistelen edesmenneitä minäkin.
    Saan lohtua änikirjoista ja virkkaamisesta. Kun saan jotain kaunista aikaiseksi samalla kun kuuntelen jotain mukavaa kirjaa niin huolet menevät taka-alalle.
    21. 2 / 153
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt