Vapaa kuvaus

"Ajattelen, siis olen." (Descartes) "Minä en ajattele, minä vain olen." (Tuntematon) Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

73

Kommenttia

1182

  1. Avioliitokäytännöt ovat aikojen ja kulttuurivirtausten saatossa vaihdelleet. Huomattavaa on ettei UT anna mitään ohjeita "vihkikaavaa" varten. Luultavasti juutalaiset noudattivat aikansa juutalaisia tapoja, kreikkalaiset kreikkalaisia, roomalaiset roomalaisia, kristityiksi tultuaankin.

    VT.sta kay ilmi että esim. kuningas Salomolla oli, aikansa itämaisen tavan mukaan, suorastaan holtiton määrä vaimoja ja jalkavaimot päälle. Myös Aabrahamilla oli ainakin Saaransa lisäksi tämän orjatar vaimona. Samoin Jaakobilla oli ainakin pari "virallista" eukkoa, ja tiedä häntä liekö vielä ollut sellaisia , joista ei mainita.

    Juutalaisilla oli myös aikansa tavan mukaan orjia, joita jostakin syystä nimitetään häveliäästi palvelijoiksi. Voi hyvin olettaa (?!?) että kyllä siellä orjatyttökin sai joskus isäntäänsä "pitaa hyvänä".

    Se kuinka ´monta vaimoa kullakin miehellä oli, taisi vähän riippua varallisuudesta, tuolloin "vanhaan hyvään aikaan".

    UT taitaa kylläkin sitten puhua siihen suuntaan, että kristityn tulisi olla yhden vaimon mies ja Paavalin mukaan tietysti olisi parasta kun ei naisi ollenkaan.

    Muuten, ei VT:ssakaan taida paremmin olla mitään "vihkikaavoja". Patriarkkojen kosioretkistä voi kuitenkin päätellä että jonkinlaisia muotomenoja naimisiinmenotouhussa varmaan oli. -- Niin! Meinasi unohtua! Olihan Jeesuskin Kaanaan häissä, jossa ainakin ryypättiin. Myös vertaukset viisaista ja tyhmistä neitseistä ilmaisevat, että häät taisivat olla itse asiassa aika juhlalliset ja näyttävät Jeesuksen ajan juutalaisuudessa. Mutta kuten nykyisinkin: monesti se varmaan oli denaareista kiinni.
    _
  2. Avioliiton solmiminen on , paitsi puolisoiden välinen asia, myös yhteisöllinen tapahtuma. Se on menoineen ja toimituksineen siirtymäriitti, jossa aviopuolisoiden asema, status, muuttuu suhteessa toisiinsa ja yhteisöönsä. Aikaisemmin, jolloin ihmisyksililöiden elämä oli nykyistä enemmän yhteisöllistä, tällaisilla riiteillä oli ehkä suurempi merkitys ja painoarvo kuin niille nykyisin annetaan. (Luultavasti tässä nykyajan "super-yksilöllisyyden" ja yksityisyyden korostamisessa olemme menettäneet aika paljon ja aika tavalla arvokasta.)

    Ajatellaanpa vaikka avioliitoon mentäessä vaadittavaa kuuluutusten ottamista. Yhteisö astuu tässä kuvaan mukaan siten, että kun kuulutukset on otettu, yhteisön jäsenet saavat sanoa sanansa siitä onko heillä jotakin tätä aiottua liittoa vastaan vai ei: silloin on aika sanoa sanottavansa tai "vaieta iäksi"

    Avoliittoon mentäessä, jolloin lyödään vain "hynttyyt yhteen", jäävät uuteen asemaan sopeuttamiseen tarkoitetut siirtymäriitit suorittamatta. Yhteisön kontrolli mutta myös tuki jää saamatta, puuttumaan ja koko liitto on avioliittoa enemmän vain ja ainoastaan näiden kahden avopuoliskon harteilla. "Kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti."

    Biologian kannalta tietenkään avo- ja avioliitolla ei ole eroa; laji säilyy kun lapsia syntyy:. Kuitenkin jo tosiasian, että avioliitto erilaisine rituaaleineen on olemassa kulttuurimuodoista riippumatta pitäisi jo kertoa sen, että kyse on sekä yksilöille että ihmisyhteisöille tarpeellisesta ja merkittävästä institutiosta.
  3. Lapsikasteessa annetaan lapselle nimi, siksi puhutaan ristiäisistä. "Minä olen sinut nimeltä kutsunut...".

    Vauvana kastetulla lapsella ei ole luonnollisesti heti kykyä uskoa samalla tavoin Kristukseen kuin uskoon tulleella aikuisella. Sen vuoksi kirkot, jotka kastavat lapsia, velvoittavatkin opettamaan ja kasvattamaan lapsen kristilliseen uskoon . Kummit, jotka kastetilaisuudessa ovat läsnä, ovat velvollisia osallistumaan vanhempien tukena tähän kasvatustoimintaan. (Eri asia on sitten,toimitaanko näin vai ei: suorittavatko ihmiset sen mitä kirkko heiltä odottaa.)

    Tuskin niissäkään kirkoissa ja seurakunnissa joissa kastetaan ns. uskovien kasteella, edellytetään, että noustuaan kastevedestä, kastettu on yht´t äkkiä upotuksen aikana kasvanut täyteen mittaansa Kristuksen "täydellisessä tuntemisessa". Opetusta ja tukea vanhemmilta veljiltä ja sisarilta hän vielä senkin jälkeen kaipaa.

    Lapsena kastettu voi jäädä kristillisen kasvatuksen puutteessa uskosta osattomaksi, tulla myöhemmin uskoon tai olla tulematta.

    Uskon kasteella kastettu voi jäädä myös opetuksesta osattomaksi, kääntyä "maailmaan" etc., Lopputulos taitaa olla sama kummassakin tapauksessa.

    ------ Nämä olivat vain eräitä näkökohtia!