sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. tänä kiirehtimisen ja tehokkuuden aikakautena, olisi varmaan paikallaan myös opetella viisaasti tuhlaamaan aikaa.

    Oppia pysähtymään ja käyttämään aikaa, niin ettei kiire olisi koko ajan kantapäillä.

    Ise tuhlaan aikaa useinkin, mutta se taitaa olla ajan tuhlaamista kiireeseen tai sitten laiskuudesta johtuvaa.

    Miten sinä tuhlaat aikaa viisaasti?
  2. Kuukauden Positiivi ja Negatiivi?
    Viikon Vitsinkertoja?
    Päivän Piristäjä?
    Yön Murehtija?
    Aamun Aukaisija?
    Miss 50+ ?
    Mister 50+ ?

    Kaikille jakaisimme sitten toinen toistaan upeampia palkintoja.
  3. varmaan ratkaisee onnistutko löytämään etsimäsi, jos itse olet se ruma, lihava, hieltä haiseva ja kuorsaava uros.

    Tasa-arvoisessa suhteessa naiset kyllä vähintääkin edellyttävät urostensa osaavan pitää huolta henkilökohtaisesta hygieniastaan.

    Muista siis lihottaa myös lompakkoasi, että saavutat tavoitteesi. ;)
  4. Luonnon eläinten tarkkaileminen on minusta mielenkiintoista ja todella antoisaa, mutta mielestäni niitä pitäisi tarkkailla huomaamatta ja häiritsemättä.

    Nykyisin ihmiset haluavat muka auttaessaan puuttua luonnon omaan järjestykseen. On ah niin ihanaa, kun oravat ja linnut tulevat syömään kädestä tai oppivat vierailemaan asunnoissamme. Joku on onnistunut kesyttämään ketun, suden tai alkaa ehkä kohta ruokkia karhua takapihallaan. - Vain suuret luonnon ystävät voivat saada sellaisen yhteyden villiin eläimeen. ? :(

    Miksemme voi kunnioittaa luontoa ja sen elämää olemalla puuttumatta?
    Muistaa, että vaarallisten villieläinten kesyyntyminen ja niiden ihmisten asuinalueelle kohdistuvat ravinnonhankintamatkat vaarantavat sekä ihmisten että villieläinten elämää.
    Tajuta, että vastuuton satunnainen ruokkiminen voi vahingoittaa eläinten omaa kykyä hankkia ruokaa tai huomata milloin on syytä valmistautua muuttomatkalle. (Vastuullinen ruokinta on tietenkin ihan toinen juttu.)
    Ajatella, että ruokkimalla oravia ja auttamalla niiden populaatiota kasvamaan suureksi saatamme samalla auttaa hävittämään joitain pikkulintupopulaatioita, joiden munat ja poikaset joutuvat sitten kaikki nälkäisten ja uteliaiden oravien ruokapöytään.

    Mielestäni todelliset luonnon ystävät eivät tarpeettomasti puutu luonnonvaraisten eläinten elämään pyrkimällä kontaktiin niiden kanssa, vaan he pyrkivät osaltaan vaikuttamaan siihen, että luonto säilyisi mahdollisimman monimuotoisena.

    Itse kukin meistä voisi miettiä, mistä olemme valmiita luopumaan, jotta Suomen luonto säilyisi mahdollisimman terveesti monimuotoisena myös lapsenlapsillemme. - En puhu Suomesta Euroopan susi- tai karhureservaattina.

    Jo se että alkaa ottaa selvää asioista, olisi hyvä alku. Järjen käyttäminen ei ole kiellettyä ja joskus vastuullinen käyttäytyminen edellyttää omien tunteiden jättämistä taka-alalle.
  5. Tottakai meistä kaikista tulee suvaitsevampia ja rennompia, kun ei enää tarvitse keskittyä itseensä ja todistaa erilaisia asioita omaa epävarmuuttaan. ;))

    Olenkin ystävilleni mainostanut tulevani vuosi vuodelta suvaitsevammaksi - ainakin itseäni kohtaan. - Alku kai se on sekin. Jatko-opiskelua näyttää riittävän. Nykyisin se on mielestäni kuitenkin helpompaa, kun huomaa voivansa itse vaikuttaa moniin asioihin, kuten esimerkiksi oma mieliala ja asennoituminen. Nuorempana tuli usein syytettyä olosuhteita tai muita ihmisiä silloinkin kun olisi pitänyt katsoa peiliin.

    Nuorempana huomasin myös usein ärsyyntyneeni havaitessani lähimmäisten käyttäytymisessä omia huonoja puoliani. Nykyisin samat asiat saavat hymyilemään ja miettimään, että kannattaa todellakin yrittää välttää niitä piirteitä omassa käyttäytymisessään.

    Nuoruuden ehdottomuus muuttuu vähitellen elämänkokemusten myötä lempeämmäksi avarakatseisuudeksi ja ymmärtämiseksi - toivottavasti.

    Eletyt vastoinkäymiset ovat vahvistaneet ja auttavat asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Ne myös rohkaisevat uskomaan itseensä ja omiin mahdollisuuksiin selviytyä. Niinhän viisaat ovat sanoneet, että se mikä ei tapa, vahvistaa.

    Jos vielä vähän jatkaisin, en uskoisi itsekään...
  6. Nauti meidän muidenkin puolesta.;))

    Epäilemättä sinä tulet paremmin toimeen ilman meitä, kuin me ilman sinun viestejäsi. Kirjoitathan sitten palattuasi täydellisen matkaraportin.

    Aurinkoisia (pikku)pakkaspäiviä ja reipasta mieltä!

    Kerro poroille ja Aslakille terveisiä.
  7. Kadotukseenko joutuvat kaikki he,
    jotka eivät ole koskaan Jeesuksesta kuulleetkaan?
    tai jotka uskovat johonkin toiseen jumalaan?
  8. Sama asia harmittaa joskus minuakin, kun parkkipaikoista on pulaa. Autolle riittäisi usein paikoitettujen autojen välissä tilaa, mutta pitäisi poistua kattoluukun kautta.;)

    Toistemme huomioon ottamisessa meillä riittää vielä paljon opettelemista. Yhdessähän on ihan kiva opetella. ;))
  9. Olenkin ihmetellyt, että miksi ihmiset erityisesti charterlennoilla ryntäävät heti (taputuskohtauksen ja)laskeutumisen jälkeen lentokoneen käytävälle touhuamaan ja tungeksimaan jo ennen istuinvyökyltin sammutusta. Nyt selvisi: kaikilla on siis sen perusteellisen kiire päästä varaamaan suvulle hyvät paikat kuljettimen vierestä.

    On se niin vaikeata ja vaikeammaksi tehdään, kunnes opitaan kohteliaasti ottamaan muitakin huomioon.

    Pitäisikö aloittaa missio ja pyytää matkatoimistoja/oppaita valistamaan asiakkaitaan? Viimeistään paluumatkalle lähtiessä oppaat voisivat kertoa, miten kokeneet matkailijat käyttäytyvät. Kun kaikki tietysti haluavat esiintyä kokeneina, oppikin voisi mennä perille.

    Mistä toimistosta aloitetaan?
  10. Tämä keskustelu käsittelee deittipalsta-asioita.;)

    Miksi ihmeessä täällä on niin paljon "apulaisseriffejä" ja sääntöjen asettajia?

    Ehdotan, että keskustellaan siitä mikä kiinnostaa, ellei kiinnosta jatketaan matkaa.
  11. Ajattelepa, ellei työkaverillasi olekaan muita saavutuksia elämässään. Ja näin sinäkin saat tutustua trendeihin.;)

    Iloitaan siitä, että jotkut osaavat tyytyä vähään.


    Kyllä pitää ihailla saksalaisia, Mersu on säilyttänyt Suomessakin statusasemansa jo useamman sukupolven ajan. Minäkin olen ihan oikeasti kuullut yhden leskeksi jääneen rouvan miehensä kuolemasta puhuessaan sanovan: "Onneksi minulle jäi sentään Mersu".
  12. Hyvä ettet kuitenkaan ihan passiiviseksi jättäytynyt; kirjoitithan edes tänne - ja sait vastauksia. Elämää ja ihmisiä on siis edelleen olemassa ;))

    Mitäpä jos jatkaisit, mieti kenelle vanhoista ystävistäsi voisit lähettää meiliä tai vaikkapa postikortin. Ketä sinä haluaisit ilahduttaa?

    Älä luovu unelmistasi. Mielestäni niitä voi tarvittessa hieman hienosäätää, että toteutumisen mahdollisuudet paranisivat. Ellei etsimäänsä löydä ulkoa, voisiko se löytyä itsestä? - Kun saa selvitetyksi, mitä oikeasti haluaa, on helpompaa yrittää ohjata elämäänsä kohti tavoitteita. Voisiko etsiminen sittenkin olla itse tarkoitus?

    Lähdetään liikkeelle, kevät herää, linnut palaavat, aurinko paistaa. Ehkä ajatuksetkin siellä järjestyvät ja hymy palaa huulillesi. - Aloita vaikkapa irvistämällä peilikuvallesi. ;))
  13. Helsinki on minullekin rakas kaupunki, mutta ajattelin kysyä kiinnostavia vinkkejä, kun tulin luvanneeksi kiertoajelun. Ajan lyhyyden vuoksi pitää valita ja toivoin saavani täältä virikkeitä.

    Ottaisin sinut mielelläni oppaaksi ;) mutta lähtöajankohtaa en voi päättää etukäteen. - Joskus ruuhka-ajan lähestyessä iltapäivällä, kun työasiat on hoidettu.

    Millaisen reitin sinä ajaisit?

    PS: oletko muuten tutustunut Helsingin kaupunginmuseon ystävät -yhdistykseen?
  14. Sama ilmiö näkyy jatkuvan.

    Itsekin tunnen muutamia "hienoja konttoritätejä", joiden mielestä on hienoa äänestää kokoomusta ja kokea kuuluvansa "hienojen, sivistyneiden ihmisten" joukkoon. Mitäpä siitä, jos tekee töitä minimipalkalla, pyörittelee pennosia ja on välillä työttömänäkin.

    Kun eduskuntavierailulla kokoomuksen edustaja sanoo työttömyyden syyksi tuloloukun ja hyvät työttömyyskorvaukset, täditkin sen ymmärtävät. He ovat meilkein valmiita allekirjoittamaan ajatuksen, että työttömyys häviäisi, kun työttömyyskorvaukset lopetettaisiin jne. He uskovat, että kyllä nämä ihmiset osaavat panna maan asiat kuntoon.
  15. Monet muutkin äänestäjät taitavat valita myös eduskunta- ja kunnallisvaaleissa ehdokkaat juuri mainitsemillasi perusteilla. :(
  16. Ensi vilkaisulla minulle tuli jostain syystä koronopeli mieleen ja sitten kaikki alun hivenetkin tuntuivat nikeltyvän.

    Sääli, etteivät muut innostuneet piirtelemään.
  17. Olihan Väyrynenkin ehdokkaana ;)
  18. Ei koskaan ole liian myöhäistä, jos tyytyy hieman hienosäätämään unelmiaan. Ihmisethän vaihtavat ammattia vielä 5- ja 6-kymppisinäkin. ;))

    Pikkutyttönä haaveilin kaupanmyyjän tai rahastajan ammatista. Se haave kyllä unohtui jo ala-asteikäisenä.

    "Jouduin" kuitenkin 15-vuotiaana kaupanmyyjäksi kesätöihin, kun kaikki "paremmat" hommat (esim. leikkikenttäapulaisena = kesätyöhaave) oli jo täytetty ennenkuin vanhempani väsyivät kärttämiseeni ja antoivat luvan hakea kesätöitä. Huomasin nauttivani työstä ja olisin mielelläni voinut valita sen ammatiksenikin, jos palkkaus ja työajat olisivat paremmat.

    Omat työtehtäväni ovat vaihtuneet monia kertoja elämäntilanteiden muuttuessa ja välillä työpaikkojen hävitessä. (Viittä entistä työnantajayritystäni ei enää ole olemassa.)
    Aina on kuitenkin löytynyt jotain uutta kiinnostavaa ja usein olen "joutunut" myös opiskelemaan uutta.
    Nyt ajatellessa huomaan viihtyneeni kaikissa työpaikoissani ja saaneeni ainakin jollain tapaa toteuttaa monia uneksimiani asioita työkuvioissakin. Luultavasti siksi suhtaudun luottavaisesti tulevaisuuteen, vaikka erilaisia epävarmuustekijöitä onkin olemassa.

    On mielenkiintoista nähdä mihin sitä vielä ehtii, vaikka jouduinkin luopumaan viimeisimmästä ammatti- ja opiskeluhaaveestani. Huomasin, että vähintään kuuden vuoden opiskelun jälkeen valmistuttuani olisin jo yli-ikäinen harjoittelijaksi ja luomaan uutta uraa.

    Pitänee ryhtyä kehittelemään jotain helpommin tavoitettavaa uutta unelmaa.Itseasiassa takaraivossa muhiikin jo jotain uutta, jos ... ;))
  19. Tunnustan, ei auennut arvoituksesi minulle.

    Kertoisitko, mitä piirroksesi kuvaa?

    Aurinkoista viikonloppua.
  20. Ehdotan, että mietit ensin itseksesi ja keskustelet sitten myös yhdessä miehesi kanssa omista tavoitteistanne, arvoistanne ja tulevaan elämäänne liittyvistä odotuksista, toiveista ja vaatimuksista.

    Mitä sinä haluat?
    Haluatko elää juuri tämän miehen kanssa, vai haluatko miehen ja tämä nyt vain sattuu olemaan parhain tarjolla oleva?

    Kunnioitatko sinä miestäsi?
    Arvostaako hän sinua?
    Miltä tuntuisi elää yksin?
    Pelkäätkö yksinäisyyttä?

    Mitä haluat parisuhteelta?
    Voitteko toteuttaa toiveitanne yhdessä eläen, vai asettaako toinen rajoituksia elämällenne?

    Entä mahdolliset tulevat lapset?

    Omaan elämääni liittyen, mielestäni parisuhde on parhaimmillaan silloin kun voimme olla sekä toistemme parhaita kavereita että rakastavaisia.
    Mielestäni on turvallista elää luotettavan kumppanin kanssa, jota voi tietyllä tavalla pitää "itsestään selvänä", johon voi luottaa kaikissa tilanteissa. Kaikista asioista voidaan keskustella - myös kielteisistä - kun pidetään huoli, että muistetaan antaa enemmän kiitosta ja positiivisia viestejä kuin moitteita.

    Hyvään kumppaniin voi rakastua monia kertoja elämän aikana. Se huumakin voi aina välillä yllättää, kun antaa sille tilaisuuden. Vaikka olisi jo kymmenen lasta, aina välillä pitää löytyä hetki kahdenkeskistä aikaa, jolloin keskitytään vain toisiinsa ja parisuhteeseen. Jokainen pari voi kehitellä omia romanttisia tapojaan, joista kannattaa pitää kiinni. - Niiden puolesta voi vaikka välillä vähän taistellakin, kun sitten taistelun jälkeen päättää itse tehdä parhaansa romattisen tunnelman luomiseksi ja osoittaakseen rakkauttaan kumppanilleen.

    Pienet ystävälliset eleet voivat kirkastaa päivän ja jättää kauniin muiston elämän helminauhaan.

    Kun tietää toisen nähneen vaivaa voidakseen ilahduttaa minua, haluaa varmasti tehdä hänelle samoin. Kumppanin ystävällisiä palveluksia ei mielestäni koskaan pitäisi alkaa pitää itsestään selvinä, vaan niistä pitäisi aina muistaa tavalla tai toisella kiittää. Kiitos ja kehu kannustavat ihmisiä kasvamaan. - Kääntäen, miksi viitsisin vaivautua tekemään erilaisia asioita, jos tuntuu siltä ettei kumppani edes huomaa tai arvosta niitä. Usein ollaan kohteliaita täysin vieraillekin ihmisille, mutta kaikkein tärkeimmille ja rakkaimmille ollaan suorastaan ilkeitä ja unohdetaan osoittaa kiitollisuutta, rakkautta ja arvostusta.

    Rakkaus ja lämpimät tunteet lisääntyvät jakamalla.;))

    Olen hieman hypellen yrittänyt koota sinulle pyytämiäsi "viisaita ajatuksia", jos vaikka joku niistä puhuttelisi sinuakin.

    Viimeiseksi tuli vielä mieleeni, että on pariskuntia jotka saattavat elää pitkiäkin aikoja yhdessä kohtaamatta tai näkemättä toisiaan ihan oikeasti. Puoliso muuttuu ikäänkuin vähitellen huonekaluksi.

    Tästä syntyikin uusin ajatelmani: "Ystävällinen, hyväksyvä katsekontakti puolisoon vähintään kerran päivässä on yksi hyvän suhteen kulmakivistä." - Oletko samaa mieltä?

    Kaikkea hyvää sinulle ja valinnoillesi toivottaa mummoikäinen, vaikkei vielä mummo.
    21. 279 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt