Viisaita sanoja kaipaan

Ehdotan että kerrot noita ajatuksiasi kumppanillesi. Jospa innostuisitte yhdessä leikkimään ja keksimään romanttisia juttuja yhdessä. Jos niitä ette saa aikaiseksi, niin sitten jos alatte lisääntymään ei siihen oo enää aikaa eikä oo mukavia juttuja mitä muistella sitten koti-iltoina.
Eihän niiden romanttisten juttujen tarvi olla Kauniit ja Rohkeat luokkaa, vaan pienimpikin tuntuu kivalta esim. yhdessä ulos syömään, kukkia ja pieniä helliä sanoja, iltakävelyä käsikädessä jne. Seksi ei oo romattista ilman "virittelyä" :)Jutelkaa yhdessä ja kehitelkää.Elämä on tässä ja nyt.

Kuulostaa siltä kuin pelkäisit uutta eroa... Olet epävarma ja jahkailet, säikyt kun et yhtäkkiä tunnekaan palavaa intohimoa miestäsi kohtaan.
Kokemuksen vakaalla rintaäänellä voin kertoa, että kumppaniinsa voi rakastua useastikin vuosien saatossa. Joten kyllä, huuma voi yllättää myöhemminkin, että pidä vaan varasi!

Mutta älä nyt siihen huumaan takerru. Sulla on asiat hyvin ja rakkautta elämässäsi, nyt vaan heittäydyt ELÄMÄÄN sitä elämääsi sen sua rakastavan miehen rinnalla.
Pienistä asioista se teidän tarinanne rakentuu, hetkistä, jotka ovat tässä ja nyt ja kohta jo ohi. Älä siis tuhlaa tätäkään hetkeä epäilyyn ja jarruttamiseen vaan mene vaikka ja halaa sitä miestäsi.

Uskalla olla onnellinen and the rest will follow! : )

Rakastuminen muuttuu aikanaan rakkaudeksi ja "huuma" vaihtuu ehkä syvällisemmäksi tunteeksi. säihkyvän tunteen tilalle astuu tietynlainen turvallisuuden tunne, ainakin itselläni vähän kuin keskuslämmitys alkaisi tuottaa lämpoä tasaisemmin sisälläni kun suhteen alussa oli melkoista poltetta. kyllä se vaan niin on että rakkaus muuttaa muotoaan ajoittain. onneksi.

Ehdotan, että mietit ensin itseksesi ja keskustelet sitten myös yhdessä miehesi kanssa omista tavoitteistanne, arvoistanne ja tulevaan elämäänne liittyvistä odotuksista, toiveista ja vaatimuksista.

Mitä sinä haluat?
Haluatko elää juuri tämän miehen kanssa, vai haluatko miehen ja tämä nyt vain sattuu olemaan parhain tarjolla oleva?

Kunnioitatko sinä miestäsi?
Arvostaako hän sinua?
Miltä tuntuisi elää yksin?
Pelkäätkö yksinäisyyttä?

Mitä haluat parisuhteelta?
Voitteko toteuttaa toiveitanne yhdessä eläen, vai asettaako toinen rajoituksia elämällenne?

Entä mahdolliset tulevat lapset?

Omaan elämääni liittyen, mielestäni parisuhde on parhaimmillaan silloin kun voimme olla sekä toistemme parhaita kavereita että rakastavaisia.
Mielestäni on turvallista elää luotettavan kumppanin kanssa, jota voi tietyllä tavalla pitää "itsestään selvänä", johon voi luottaa kaikissa tilanteissa. Kaikista asioista voidaan keskustella - myös kielteisistä - kun pidetään huoli, että muistetaan antaa enemmän kiitosta ja positiivisia viestejä kuin moitteita.

Hyvään kumppaniin voi rakastua monia kertoja elämän aikana. Se huumakin voi aina välillä yllättää, kun antaa sille tilaisuuden. Vaikka olisi jo kymmenen lasta, aina välillä pitää löytyä hetki kahdenkeskistä aikaa, jolloin keskitytään vain toisiinsa ja parisuhteeseen. Jokainen pari voi kehitellä omia romanttisia tapojaan, joista kannattaa pitää kiinni. - Niiden puolesta voi vaikka välillä vähän taistellakin, kun sitten taistelun jälkeen päättää itse tehdä parhaansa romattisen tunnelman luomiseksi ja osoittaakseen rakkauttaan kumppanilleen.

Pienet ystävälliset eleet voivat kirkastaa päivän ja jättää kauniin muiston elämän helminauhaan.

Kun tietää toisen nähneen vaivaa voidakseen ilahduttaa minua, haluaa varmasti tehdä hänelle samoin. Kumppanin ystävällisiä palveluksia ei mielestäni koskaan pitäisi alkaa pitää itsestään selvinä, vaan niistä pitäisi aina muistaa tavalla tai toisella kiittää. Kiitos ja kehu kannustavat ihmisiä kasvamaan. - Kääntäen, miksi viitsisin vaivautua tekemään erilaisia asioita, jos tuntuu siltä ettei kumppani edes huomaa tai arvosta niitä. Usein ollaan kohteliaita täysin vieraillekin ihmisille, mutta kaikkein tärkeimmille ja rakkaimmille ollaan suorastaan ilkeitä ja unohdetaan osoittaa kiitollisuutta, rakkautta ja arvostusta.

Rakkaus ja lämpimät tunteet lisääntyvät jakamalla.;))

Olen hieman hypellen yrittänyt koota sinulle pyytämiäsi "viisaita ajatuksia", jos vaikka joku niistä puhuttelisi sinuakin.

Viimeiseksi tuli vielä mieleeni, että on pariskuntia jotka saattavat elää pitkiäkin aikoja yhdessä kohtaamatta tai näkemättä toisiaan ihan oikeasti. Puoliso muuttuu ikäänkuin vähitellen huonekaluksi.

Tästä syntyikin uusin ajatelmani: "Ystävällinen, hyväksyvä katsekontakti puolisoon vähintään kerran päivässä on yksi hyvän suhteen kulmakivistä." - Oletko samaa mieltä?

Kaikkea hyvää sinulle ja valinnoillesi toivottaa mummoikäinen, vaikkei vielä mummo.