yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. ”Suomensukuinen” tarkoittaa ’suomelle sukua oleva’. Pelkällä sanalla ei voida luoda kielikuntia, mutta usein tuon sanan merkitys rajataan niin, että sillä tarkoitetaan nimenomaan suomalais-ugrilaisia kieliä. Tämä taas on suppeampi kokonaisuus kuin uralilaiset kielet. Niiden keskinäinen sukulaisuus on järkevän epäilyn ulkopuolella; asiaa on tutkittu paljon.

    Kantaurali – joka tarkoittaa oletettua uralilaista kantakieltä, ei siitä kehittyneeksi oletettua suomalais-ugrilaista kantakieltä – on hypoteesi kielestä, joka olisi ollut olemassa tuhansia vuosia sitten. Kuten mainitsin, tämä hypoteesi on myös kiistetty. Tämä ei merkitse uralilaisten kielten sukulaisuuden kiistämistä, ainoastaan kantakielihypoteesin. Onhan ajateltavissa, että mitään yhtä uralilaista kantakieltä ei ollut, ainoastaan joukko kieliä, joilla oli kaukainen yhteinen alkuperä (sanokaamme, leikin vuoksi, ”nostraattinen alkukieli”, josta myös indoeurooppalaiset kielet olisivat syntyneet) ja jotka olivat vuorovaikutuksessa keskenään niin, että keskinäiset erot pysyivät suhteellisen vähäisinä.

    Jos oletamme, että kantaurali oli olemassa, niin se oletettavasti oli kehittynyt jostakin; kutsukaamme tätä jotakin X:ksi. Tällöin myös X ja kaikki siitä kehittyneet muut kielet ovat ”suomensukuisia” sanan laajassa merkityksessä. Mahdollisesti _kaikki_ kielet ovat suomensukuisia, koska ei tietenkään voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kaikilla kielillä on yhteinen alkuperä. Tämä osoittaa, että ”suomensukuinen” ei ole kovin käyttökelpoinen sana, ellei sukulaisuuden astetta jotenkin rajata. Olemmehan me, sinä ja minä, varmasti toistemme sukulaisia – ja ainakin evoluutioteorian mukaan myös ameebojen sukulaisia.

    Mitenkään selvää ja varmaa ei ole, että pohjoisessa Euraasiassa puhuttiin 7 000 vuotta sitten vain uralilaisia kieliä – tai että niitä ylipäänsä puhuttiin pohjoisessa Euraasiassa. Nimi ”uralilainen” johtuu vain kielikunnan _oletetusta_ alkukodista, ja oletukset ovat aika heikolla pohjalla. Kielelliset juuremme saattavat hyvin olla Ukrainan aroilla, Kaukasuksella, Altailla tai jossain muualla.
  2. No niin, sivustosi siis on http://www.misacum.net (kannattaa kirjoittaa koko osoite, jos mainitsee sivuston verkon foorumeilla; sen saattaa niin katseluohjelma kuin hakukonekin silloin tulkita linkintapaiseksi valmisteeksi).

    Onko se joskus ollut Googlessa? Sivuston tietojen mukaan se on vasta muutaman kuukauden vanha. Entä onko sivuston osoite jossain vaiheessa muuttunut?

    Joillakin muilla hakukoneilla sivusto löytyy. Googlekin löytää sen, jos keksii hakea nimellä misacum.net, jolloin löytyy TollerLinks-sivu, mutta tämähän ei ole kovin hyvää löytyvyyttä. Se kuitenkin kertoo, että Googlella on indeksissään sivu, jolla on linkki sivustoosi. Tämä ilmeisesti ei vielä riitä - tai ei enää riitä.

    TollerLinks-sivut ovat laajoja ja lähinnä pelkkiä linkkilistoja. Sellaiset saattavat Googlesta näyttää ns. linkkifarmeilta eli sivustoilta, joiden ainoa tarkoitus on saada sivujen "arvoa" Googlessa (GoogleRank-arvoa) ylöspäin. Koska linkkifarmin erottaminen aidosta linkkikokoelmasta on hyvin työlästä ja koska TollerLinks-sivusto kuitenkin on Googlessa, veikkaisin, että Google pitää sitä "kyseenalaisena tapauksena": sivut pidetään tietokannassa ja linkitkin ehkä otetaan huomioon, mutta niiden painoarvo on pieni.

    Tämä merkitsee, että sivustosi saamiseksi (takaisin) Googleen tärkeintä olisi luultavasti saada siihen osoittavia linkkejä muihin sivustoihin, esimerkiksi samojen asioiden muiden harrastajien sivuille ja esimerkiksi suomalaisten rotu- yms. järjestöjen sivuille. Mitään viisasten kiveä tähän en osaa esittää. Tuntemattomilta tuleviin viesteihin "ottaisitteko sivuillenne linkin minun sivuilleni, niin minä vastaavasti..." useimmat ajattelevat ihmiset varmaan suhtautuvat kielteisesti. Jonkun toisen pitäisi nähdä, miksi _hänen_ sivustonsa hyödyllisyys käyttäjille paranisi linkin lisäämisestä.

    Pääsivun tekeminen hakukoneystävällisemmäksi olisi sekin hyödyllistä. Tämä ei kuitenkaan kuulu niinkään hakukoneisiin pääsyyn kuin siihen, että niihin pääsystä on jotain hyötyä. Muista, että sivun tärkein osa on title-elementti, vaikka se ei vaikuta mitään itse sivun näkyvään esitykseen. Mitä "Misacum etusivu" sanoo asiaa tuntemattomalle? Eihän se edes vihjaa, mitä sivu käsittelee.

    Pääsivun tekstisisällössä olisi syytä olla konkreettisia asioita. Sellaisia, jotka sanovat jotain ihmisille ja joista hakukoneet saavat "hyödyllistä ruokaa" - sanoja, jotka ovat juuri tälle sivulle ominaisia ja kuvaavat sen sisältöä ja ovat sellaisia, joita ihmiset käyttävät hakusanoina. Nyt _konkreettisimmat_ sanat pääsivulla ovat "koirat" ja "kissat", eivätkä ne ole kovin konkreettisia. Hakusanalla "kissat" löytyy yli puoli miljoonaa sivua, joten sitä on melko hyödytöntä käyttää hakusanana (paitsi ehkä haun lisärajaamiseen).

    Ja nyt sitten sattui jotain erikoista: kun _nyt_ hain Googlella hakusanalla misacum, sivustosi löytyy. Mitähän lienee sattunut? Lisää erikoista: www.google.fi löytää sen, www.google.com ei (kun käytetään oikeasti tuota .com-osoitetta eikä niin, että se vaihtuu .fi-osoitteeksi). Tämähän ei ole kovin ihmeellistä: Googlen eri versiot käyttävät osittain hiukan eri tietokantoja - ainakaan niitä ei ole täysin synkronoitu. Veikkaisin, että viikon parin kuluessa myös www.google.com alkaa löytää.

    Nyt kannattaisi ehkä miettiä, _miten_ haluaa näkyä Googlessa. Etusivulle kannattaisi kirjoittaa tekstiä, josta käyttäjä jotenkin saa selville, mitä sivustossa on. Seuraava ei ole kovin hyödyllistä:

    "Misacum etusivu
    Päivitykset: 13.9.2006 linkit 9.9.2006 kuulumisia 28.8.2006 kuulumisia 14.8.2006 uusi ilme 10.8.2006 kuulumisia 7.8.2006 kissat Sivut avattu 1.6.2006 ..."
  3. Ketään ei ole kiinnostanut sivusi sen vertaa, että olisi tehnyt siihen osoittavan linkin. Ethän edes itse maininnut sen osoitetta nyt kysymyksessäsi.

    Google huomasi asian ja heitti sivun osoitteen roskiin.

    Tuo on vain yksi vaihtoehto, mutta todennäköisin. Toinen vaihtoehto on, että sivullasi ei ole tekstisisältöä. Kolmas on, että siellä yritetään huijata hakukoneita, esim. tarjoamalla hakukoneille eri sisältö kuin käyttäjille.
  4. Voi kai. Älä.

    On se rikos.
  5. Joo on toki, rivillä 42.

    (Vastaukseni on samalla täsmällisyystasolla kuin kysymys.)
  6. Mitenkäs tuo Freewebs toimii? Tuolla sivulla on ainakin sekaisin UTF-8-koodattuja ja ISO-8859-1-koodattuja ääkkösiä, ja sehän ei voi toimia.

    Onko Freewebs edes luvannut, että ääkköset toimisivat?

    There Aint No Such Thing As A Free Lunch.
  7. Palaan tähän vanhaan keskusteluun, koska käsiin sattui Päivi Saurion kirja ”Poimintoja venäjän kielen historiasta” (Yliopistopaino, 2005), ja siinä mainitaan (s. 94) suomensukuisista kielistä peräisin olevaa sanastoa on pohjoisvenäläisissä murteissa ja painannimissä: Neva, Ilmen′, Ladoga, Onega, Vologda. Mutta teksti jatkuu (translitterointi minun; painomerkit alkutekstin mukaiset):

    ”Tunnistettavissa ovat myös luontoon liittyvät morž (suom. mursu), nérpa (suom. norppa), saláka (suom. salakka), purgá (suom. pyry, ’purkusää’), jágel′ (suom. jäkälä) sekä ríga (suom. riihi).”

    Näistä purgá-etymologia näyttää minusta oudolta (pyry-sanassa ei liene koskaan ollut mitään k:n tai g:n kaltaista klusiili), ja suomen ”riihi” on muistaakseni balttilainen laina, ja veikkaisin slaavien lainanneen sanan pikemminkin balteilta suoraan. Muilta osin sanat ovat sentapaisia, joiden hyvin voi olettaa lainautuvan alemmalla kulttuuritasolla olleelta metsästäjä-kalastaja-kansalta ylemmällä tasolla olleelle, vaikka sanojen virta yleisesti on toisensuuntainen.
  8. ”Kantaurali” tai ”uralilainen kantakieli” on kielitieteilijöiden kehittelemä hypoteettinen kielimuoto, josta ei tietenkään ole mitään suoria havaintoja. Ajatukset siitä perustuvat epävarmoihin päätelmiin, jotka perustuvat nykykieliin ja historiallisesti tunnettuihin kielimuotoihin. Käsitykset sen luonteesta, iästä ja olemassaolostakin vaihtelevat.

    On tietysti käytännössä mahdotonta, että kantaurali olisi voinut olla ensimmäinen kieli, jota ”suomensukuiset” eli kielelliset esivanhempamme puhuivat. Miten kieli lieneekin syntynyt, se ei varmaankaan syntynyt sellaisena kuin uralilainen kantakieli vaan paljon alkeellisempana viestintämuotona. Kaikki tunnetut kielet ovat kehitystasoltaan olennaisesti samanlaisia, mutta kauan sitten on tietenkin ollut alkeellisempia kielimuotoja.

    Niistä vain ei tiedetä senkään vertaa kuin ”kantauralista”. Muutamien tuhansien vuosien taakse jotenkin päästään päättelemällä, mutta sitten jäljet katoavat pimeyteen. Ei ole aineistoa, josta voitaisiin päättelyllä ja vertailulla päätellä, mistä kantaurali (jos sitä edes oli) oli kehittynyt.

    Ihminen lajina, /Homo sapiens/ arvioidaan nykyisin noin 150 000 vuotta vanhaksi. Tämä ei tietenkään välttämättä ole sama kuin kielen ikä. On luultavaa, että ihmisen edeltäjillä jo oli jonkinlainen kieli. Kielen syntyhetkeä ei tiedetä, mutta kieli voi hyvinkin olla viitisen miljoonaa vuotta vanha.
  9. Yleiskielessä oikea taivutus on ”Laukaassa”. Veikkailun jätän muille.

    Ohjeitakin on:
    http://www.kotus.fi/kielitoimisto/nimisto/kunnat.shtml
  10. Merkin | virallinen nimi on ”pystyviiva”. Näin mm. standardin SFS 4175, Kielikellon 2/2006 ja ATK-sanakirjan mukaan. Englanniksi nimi on yleensä ”vertical bar” mutta joskus (mm. Unicode-standardissa) ”vertical line”.

    Tämä nimi mainitaan myös ns. eurooppalaisten merkkien suomenkielisessä nimistössä, jossa on noin tuhat muutakin merkkiä:
    http://www.ling.helsinki.fi/filt/info/mes2/

    Pystyviivan eri käytöistä ks. englanninkielistä kuvausta
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/latin1/3.html#7C
  11. Molemmat ovat oikein. Lähde: Suomen kielen perussanakirja. Wordin oikoluku on tässä siis hiukan liian innokas korjailemaan.

    Google-tulosten perusteella arvioiden erikseen kirjoittaminen on selvästi yleisempää. Erikseen kirjoittamista puoltaa myös se yleinen periaate, että koska suomi on muutenkin pitkäsanainen kieli, on parempi kirjoittaa erikseen, jos ei ole selvää syytä kirjoittaa yhteen.
  12. Suomessa on useita paikkakuntia, joiden nimi on Sydänmaa; tunnetuin lienee Alavudella.

    Yleisnimenä ”sydänmaa” tarkoittaa – ehkä hiukan yllättäen – syrjäseutua, asumatonta tai harvaan asuttua aluetta.
  13. Hanki tai lainaa sanakirja _ja_ kielioppi. Kysymäsi sanat ovat sellaisia, että niiden eron ja suhteen ymmärtäminen vaatii kieliopillista selitystä. Sitten kun sen ymmärrät, oletkin jo aika pitkällä, koska verbien aspektit yms. ovat venäjän kielen hankalimpia asioita.
  14. Tuossa taidetaan rikkoa elintarvikkeiden pakkauksia koskevia säädöksiä tai määräyksiä, koska ilmaisu ei ole ymmärrettävä. Siitähän voisi valittaa esimerkiksi kauppiaalle, Keskolle ja kuluttaja-asiamiehelle. Ihan oikeasti. Asiat eivät korjaannu, jos kuluttajat tyytyvät kaikkeen.
  15. Kunnollinen selitys olisi aika pitkä. Jaksaisikohan kukaan lukea...

    Tässä nimittäin aloittaminen fraasilla "Jo muinaiset roomalaiset" merkitsisi liian myöhäisestä vaiheesta aloittamista. Lyhyesti sanottuna siinä seemiläisessä kirjaimistossa, johon aakkosemme palautuvat, oli kolme erilaista k:n tapaisen mutta keskenään eri tavoin ääntyvän klusiilin merkkiä. Latinalaisen kirjaimiston muotoutuessa monen mutkan kautta tilanne oli se, että edellä mainituista merkeistä olivat kehittyneet C, K ja Q. Ne tarkoittivat latinassa samaa äännettä foneemitasolla, joskin ääntämistavassa oli eroa sen mukaan, millainen vokaali seurasi. Seemiläinen tausta heijastui niin, että C:tä käytettiin E:n ja I:n edellä, K:ta A:n edellä ja Q:ta U:n (merkittiin V:llä) edellä. Myöhemmin K jäi lähes kokonaan käytöstä, ja Q korvattiin C:llä O:n edellä. Jäljelle jäi käytäntö, jossa k-äänne kirjoitettiin Q:lla U:n edellä. Ja tätä (tuntemistaan kielistä oppimaansa) Agricola usein noudatti, ja tapa säilyi suomen kirjoituksessa pitkään.

    Selitys on kyllä yksinkertaistettu, oikeastaan ehkä vääräkin. Klassillisessa latinassa Q:ta käytettiin vain yhdistelmässä QU ja siinäkin vain vokaalin edellä. Maailman latinistien enemmistön mielestä ilmeisestikin yhdistelmä QU (oikeastaan QV) ääntyi joko [kw] tai labiaalistuneena k:na (merkitään foneettisessa kirjoituksessa k:lla, jota seuraa yläindeksi-w, mikä on hiukan harhaanjohtavaa, koska ääntyy vain yksi konsonantti). Esimerkiksi latinan sana "quin" ääntyi siis [kwi:n] (eli suunnilleen kuin englannin "queen").

    Toisaalta Agricola tuskin vaivasi päätään tällaisilla vivahteilla. Hänelle "qu" oli vieraista kielistä tuttu tapa kirjoittaa sentapainen äänneyhdistelmä kuin [kv] tai [kw] tai [ku] (joiden välillä hän tuskin teki tarkkaa eroa) vokaalin edellä. Niinpä hän sovelsi samaa tapaa, kun kehitti suomen kirjoitusjärjestelmää. Järjestelmä ei kuitenkaan ollut lainkaan niin yksinkertainen ja johdonmukainen kuin nykyinen, vaan myös mm. asua "cuin" esiintyi. Vasta 1700-luvulla siirryttiin johdonmukaiselle k-linjalle.

    Internetistä http://internetix.opit.wsoy.fi löytyy oppimateriaali "Vanhan kirjasuomen kehitys", joka lyhyesti kuvailee myös kirjoitusjärjestelmän kehitystä. Suoraa URLia en anna, koska lukemista on hankaloitettu niin, että täytyy mennä pakollisen rekisteröitymisen kautta.
  16. Esitit aika monta kysymystä piilotettuina lyhyeen viestiin. Yritän vastata kuhunkin, mutta aika suppeasti.

    1) Kirjoitetaanko vuosiluvut kokonaisina vai riittääkö kaksinumeroinen esimerkiksi ilmauksessa 1950–1960? Minä olen ajanut sellaista linjaa, että vuosiluvut kirjoitetaan kokonaan, koska lyhentämisellä ei saavuteta juuri muuta kuin epäselvyyttä. Virallinen linja onkin tämänsuuntainen, mutta kielitoimisto on kuitenkin sallivainen seuraavassa mielessä (Kielikello 2/2006, s. 59):
    ”Jos kyseessä kuitenkin ovat saman vuosisadan vuodet, voi kaksi ensimmäistä numeroa jättää pois:
    vuosina 2007–09”

    Esimerkki on minusta oiva esimerkki siitä, miksi _ei_ pidä typistää vuosilukuja. Ilmaus ei heti hahmotu vuosi-intervalliksi. Lisäksi jos ajatusviiva korvataan yhdysmerkillä jättämättä tämän ympärille välejä, saadaan ilmaus 2007-09, joka kansainvälisen ISO 8601 -standardin mukaan tarkoittaa vuoden 2007 syyskuuta.

    2) Millainen viiva? Oikea vastaus on lyhyt ajatusviiva ”–”. Jos sitä on mahdoton käyttää (kyse siis teknisestä mahdottomuudesta, ei osaamisesta), käytetään yhdysmerkkiä, jonka ympärillä on välilyönnit: 1950 - 1960.

    3) Miten viitataan peräkkäisiin vuosikymmeniin? No, tätä et oikeastaan kysynyt, mutta olisi pitänyt! Ilmaus ”1950–1960-luvulla” on kömpelö ja hankalalukuinen. Sen sijaan ”1950- ja 1960-luvulla” on melko sujuva. Jos kyse ei ole peräkkäisistä vuosikymmenistä, on parempi kehittää toisentyyppinen ilmaus. Ei siis mielellään ”1950–1970-luvulla” vaan esimerkiksi ”1950-luvulta 1970-luvulle” tai ehkä (joissakin tilanteissa) ”vuosina 1950–1979”.

    4) Yksikkö vai monikko? Ilmaus ”1950- ja 1960-luvulla” on suomen kielen vanhan käytännön mukainen, mutta nykyisin kielenhuolto hyväksyy monikonkin (luvuilla).
  17. ”Hundred” ja ”hand” eivät ole samaa alkuperää.

    ”Fist” ja ”finger” saattavat alkujaan johtua viittä tarkoittavasta sanasta. Tämä on kuitenkin aika epävarmaa varsinkin jälkimmäisen osalta.

    Miksi arvailet ja arvuuttelet tällaisia? Jos olet kiinnostunut sanojen alkuperästä, kannattaa lukea aiheesta kirjoitettuja kirjoja - sekä yleisesityksiä (”Suomen kielen rakenne ja kehitys” on edelleen kova sana) että etymologisia sanakirjoja (kunhan muistaa vältellä Veijo Meren tuotoksia ja vastaavia, joihin on sekoitettu tutkijoiden päättelemiä etymologioita ja kirjoittajan itsensä keksimiä tai muuten perusteettomia selityksiä).

    Englannin kielestä löytyy netistä varsin laajakin etymologinen sanakirja:
    http://www.etymonline.com/
  18. Samaan aiheeseen kuuluminenkaan ei tässä ole olennaista. Saman aihepiirin sanat ovat usein keskenään sukua, etenkin suomen kaltaisessa paljon johtimia käyttävässä kielessä, joten jos kaksi sanaa eri kielissä sattuvat muistuttamaan toisiaan, niiden sukulaisetkin saattavat muistuttaa. Mutta samaan aihepiiriin kuuluvilla sanoilla ei toisaalta tarvitse olla paljoakaan tekemistä toistensa kanssa etymologisesti.

    Persoonapronominit ovat erikoisasemassa, kuten aiemmin mainitsin. Ne ovat erikoisia myös sikäli, että ne ovat niitä harvoja sanoja, joiden on epäilty todistavan uralilaisten ja indoeurooppalaisten kielten sukulaisuudesta. Vastaavuuksia, joista mainitsemasi 1. ja 2. persoonan pronominit inarinsaamessa ovat esimerkkejä, on arveltu myös joko sattumaksi tai jonkinlaisesta universaalista äännesymboliikasta johtuviksi. Todisteita on kaiken kaikkiaan niin vähän, että edes fiksua arvausta ei voi tehdä.

    Latinan "suus" ei ole merkitykseltään hän-pronominia vastaava vaan refleksiivipronomini.
  19. Molemmat muodot ovat toki ”oikeita” merkityksessä ’kielenhuollon yleiskieleen hyväksymiä’. Sen sijaan sananmuodot ovat harvoin yhtä hyviä ja sopivia.

    Pitkissä sanoissa on pääte -den usein selvästi yleisempi kuin -tten. Tämä heijastaa sitä, minkä ihmiset kokevat luontevimmaksi tai kätevimmäksi. Google-tuloksia:
    asiakkaidemme 184 000
    asiakkaittemme 38 900
    Omistusliitteettömissä muodoissa ero on vielä paljon selvempi -den-lopun hyväksi.

    Yleisemmästä kannasta voi toki poiketa, jos siihen on hyvä syy, esimerkiksi äänteellinen ympäristö. Makuasiaksi tätä ei kannata tehdä, ainakaan asiatekstissä.
  20. Jos haluat selittää, mikä savusauna on, niin käännösvastineet eivät auta paljoakaan.

    Saunaseuran sivulla on valmista englanninkielistä kuvitettua selitystä, johon voit viitata:
    http://www.sauna.fi/englanti/development.html
    21. 108 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt