yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Kyseessä oli varmaankin harjoitustehtävä, joten nyt voi paljastaa ratkaisun. :-)

    function fact(luku) {
    return luku == 0 ? 1 : luku*fact(luku-1); }
    var luku, kertoma;
    luku = parseInt(prompt("Anna luku, jonka kertoma lasketaan");
    kertoma = fact(luku);
    document.write("Luvun " + luku + " kertoma on " + kertoma);

    Tämä lienee yksinkertaisin mahdollinen, ei välttämättä fiksuin. (Syötteen tarkistuskin on jätetty pois.) Yleensä iteraatio on tehokkaampaa kuin rekursio, jos asian voi koodata lähes yhtä helposti kummallakin.
  2. :first-child-pseudoluokkaa kuuluu kyllä jo CSS 2.1:een.
    CSS3 on todellakin kehitteillä, eikä sen valmistumista tiedä kukaan (mielipiteitä toki maailmaan mahtuu). Selaintuki vaihtelee paljon, eikä tukea oikeastaan voi edes tarkasti määritellä, ennen kuin jonkinlainen CSS3-määrittely on valmis. CSS3 on joukko erillisiä luonnoksia, joista osa on suhteellisen pitkällä, osa näyttää jämähtäneen paikoilleen. Selaintuesta on melko hyvä tiivistelmä osoitteessa
    http://www.quirksmode.org/css/contents.html

    Jos minulle tulisi kiusaus käyttää :first-child- ja etenkin :last-child-pseudoluokkaa, harkitsisin vakavasti muita vaihtoehtoja tai ainakin varmistamista Javascriptillä. Javascriptillähän voisi melko helposti käydä dokumentin läpi ja lisätä jokaisen elementin ensimmäiseen ja viimeisen lapsielementtiin luokan, esim. first-child ja last-child, ja CSS:ssä voisi sitten kirjoittaa
    :first-child, .first-child { ... }
  3. Tässä tapauksessa kai hämärintä on, miksi CSS-koodissa on
    a:first-child:last-child
    koska sehän viittaa vain sellaisiin a-elementteihin, jotka ovat sekä ensimmäisiä että viimeisiä "lapsia". Eli kyseessä on a-elementti, joka on "isänsä" (lähinnä ulomman elementin) ainoa lapsi, esimerkiksi
    foo ... bar
  4. Voit Javascriptillä tehdä HTTP-pyynnön ja sitten jäsentää vastauksen.
    Pyynnön tekemisen perusteet kerrotaan sivulla
    http://www.javascriptkit.com/jsref/ajax.shtml
    (nykyisin voisi ehkä jo oikaista, koska tuossa varaudutaan aika vanhoihinkin selaimiin).
    Pikaisesti kyhätty demo:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/ajax/demo.html

    Periaatteessa title-elementin löytämiseksi pitäisi tehdä HTML-jäsennys (parsing), vieläpä hyvin liberaalisti niin, että sallitaan vähän sinne päin oleva merkkaus (koska sellaista on niin paljon). Demossani tehdään homma raa’alla pattern matchingilla, jossa ei edes huolehdita siitä, että title-elementti voi jakautua eri riveille, oletetaan kaiken olevan Latin1-koodattua jne jne. Mutta se onkin vain ”proof of concept”.
  5. Tekeekö joku todella uusia sivuja vuonna 2011 tuollaisella tagisopalla? Ettet vaan trollaa (vedätä)?

    Tämä on varmaankin karhunpalvelus, mutta ei target-määritettä noin voi käyttää. Jos haluat avata koko ikkunaan, kuten kai haluat, kirjoita target="_top". Siis jos haluat tehdä sivuja tavalla, joka oli kömpelöä, joustamatonta ja vanhentunutta jo 1990-luvulla.
  6. Mistähän kielestä ajattelit sanan ”media” olevan peräisin? Jotta ei menisi vaikeaksi, tarjoan kaksi vaihtoehtoa: ruotsista vai englannista? Kummassakohan on ”ihan normaali lyhyt vokaali”.

    Vaikka huvin vuoksi olettaisimme, että suomalaiset ovat lainanneet sanan suoraan latinasta, niin mistäköhän latinan muodosta? Ciceron puheistako se olisi siepattu? Latinan sanaa medius : media : medium ei ole yli tuhanteen vuoteen lausuttu lyhyellä e:llä muualla kuin osittain latinan oppitunneilla ja latinistien puheissa. Klassillisen latinan vokaalijärjestelmä muuttui hyvin toisenlaiseksi jo antiikin ajan lopulla ja varhaiskeskiajalla. Ei pidä uskoa lapsellisia selityksiä, joissa jokin klassillisen latinan oppikirjasta jotenkin omaksuttu, yleensä huonosti sulatettu, käsitys ääntämyksestä sovitetaan besserwisseröivästi kaikkeen latinaan.

    Jos ajattelin ehdottaa yhteistyötä, niin mietipä nyt hetkinen, miten fiksua oli aloittaa julkisella suunsoitolla puskasta. Voin kertoa, että ”yhteistyöehdotuksiin”, joissa on ehdotettu minulle erioikeutta tehdä ilmaista työtä jolla joku muu uskoo tienaavansa, olen ennenkin suhtautunut nuivahkosti eli lähinnä olemalla vastaamatta. Joskus kyllä saatan julkisesti kertoa kusetusyrityksistä, muille varoitukseksi.
  7. Korpelan kielenhuoltolaki sanoo, että jokainen, joka julkisesti moittii toista kielivirheistä, tekee moittiessaan enemmän virheitä kuin moitittava on tehnyt. Siksi ”alkanut ärsyyntymään” ei yllättänyt, ei myöskään lapsellinen kolmen pisteen käyttö, joka yleensä kuvaa vain sitä, että ajatus katkesi jo paljon aiemmin. (Sen sijaan ajatusviivahan yleensä kertoo, että nyt ajatus katkesi.) Ai niin, se ei ollutkaan lainatussa tekstissä, vaikka se oli lainausmerkkeihin kirjoitettu. No, yleensähän myös se, joka moittii kielivirheistä moittijaa, tekee kielivirheitä.

    Kirjoitusasu ”media” on poikkeuksellinen, koska yleensä lainanantajakielen painollista puolipitkää vokaalia vastaa suomessa pitkäksi (kahdella vokaalikirjaimella) merkitty vokaali. Sääntöön on vanhastaan ollut se poikkeus, että ia-loppuisissa maannimissä käytetään lyhyttä vokaalia, esimerkiksi Australia (ei Austraalia). Myöhemmin poikkeus ulotettiin muihinkin sanoihin ja saatiin aikaan ihan turhaa sekaannusta, kun moni yhä kirjoittaa ja lausuu akaasia eikä teennäisesti akasia. Itse asiassa ”media” on poikkeuksellisen poikkeuksellinen, koska -ia-loppuisissa kolmitavuisissa sanoissa on vanhastaan ollut pitkiä vokaaleita: Aasia, Fryygia, Lyydia.

    Kirjoitusasu ”media” johtuukin lähinnä siinä, että on totuttu kirjalliseen lainaamiseen, jossa vieraan kielen sana kirjoitetaan sellaisenaan ja lausutaan suomen mukaan ilman, että yleensä edes ajatellaan sen ääntämystä lainanantajakielissä.

    Mitä kaksinkertaisesta monikosta vaahtoamiseen tulee, niin vaaditkohan poistettaviksi myös shortsit tai muutettaviksi ne shorteiksi? Entä keksit? Onhan ”keksi” itsessään monikkomuoto (< ruotsin ”käx” < englannin ”cakes”). Sitä paitsi ”media” on latinassa myös feminiininen yksikkömuoto.
  8. Paljonhan suomessa on lainasanoja, mutta laskentatavasta riippuu, onko niitä enemmistö. Onko esimerkiksi ”laadukas” lainasana? Sen kantasana ”laatu” on kyllä lainaa venäjästä (!), mutta voiko siitä johdetun sanan sanoa olevan lainasana, jos johdin on supisuomalainen?

    Hollannissa on suomalaiselle tuttuja sanoja monesta syystä: on kansainvälisiä sanoja, on germaanisia sanoja, jotka ovat lainautuneet suomeen ja muuttuneet niin vähän, että yhteys on tunnistettavissa, ja ennen muuta on paljon ruotsista tuttuja sanoja.

    Hollantihan on, hiukan värikkäästi sanottuna, kurkkutautisen puhumaa alasaksaa, ja ruotsin sanastosta on erään arvion mukaan 80 % alasaksalaisia lainoja. (Tietysti ruotsin ja hollannin välillä on paljon yhtäläisyyksiä yhteisen germaanisen alkuperän takia, ja niiden erottaminen lainoista voi olla vaikeaa.)
  9. "Pieno" on selvä hyperkorrektismi ja mainitaan usein tyyppiesimerkkinä ilmiöstä. Koska kirjakielen hieno, sielu jne. ääntyvät monien puhekielessä hiano, sialu jne., he saattavat ”korjata” myös piano-sanan muotoon pieno. Nykyisin kai toinen vastaava esimerkki on Kiesma (pro Kiasma).

    ”Samaistua” on lähinnä rinnakkaisjohdos: se on johdettu adjektiivista ”samainen”, kun taas ”samastua” on johdettu pronominista ”sama”. Molemmat muodot ovat hyväksyttyjä eli korrekteja. Hyperkorrekti i sen sijaan on esimerkiksi sanassa ”tiedoitus”: kirjakielen -oittaa-loppuiset verbit ovat yleispuhekielessä yleensä -ottaa-loppuisia (kirjottaa, vallottaa jne.), ja kun on opittu korjaamaan ne kirjoitetussa kielessä i:llisiksi, saatetaan sama ulottaa myös sanoihin tiedottaa, tiedotus jne.

    ”Kuullostaa” ei taida olla hyperkorrektismi vaan pikemminkin väärään analogiaan perustuva: koska on verbi ”kuulla”, ajatellaan, että sen johdoksessakin pitää olla kaksi ällää. Todellisuudessa kuitenkin sanassa ”kuulla” vain ensimmäinen ällä kuuluu vartaloon, toinen on infinitiivin päätettä, joka jää pois johdoksissa (kuulo, kuulemiset, kuuluisa jne.).
  10. Verbinmuoto ”ilmestyivät” ei ole uusi. Muodossa ei ole vikaa, vaan sen käytössä: monikkomuoto ei tässä ole oikein. ”Ilmestyivät” olisi oikein, jos miehet olisi aiemmin mainittu – ja silloin lause todennäköisesti alkaisi ”nämä kaksi”.

    Virheen syy on todennäköisesti hyperkorrektismi: yleispuhekielessä predikaatti on aina yksikössä (”miehet ilmestyi”), mutta kirjakielessä se on yleensö monikossa, jos subjekti on monikollinen – ja tätä sääntöä sitten saatetaan soveltaa yli rajojensa.

    Lisätietoja:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/8.2.html#lukus-mon
  11. Poistetaanpa tämä yli seitsemän vuotta kestäneen joskin hidastempoisen keskustelun arvoituksellisuus.

    Suomen kielen etymologinen sanakirja kertoo:
    ”hormi
    Savu-tai tuuletuskanavaa merkitsevä /hormi/ on lainaa ruotsin sanasta /forma/ ’hormi’. Suomen murteissa samassa merkityksessä esiintyy myös /horma/ tai /hormu/.”
    Varmaankin ”horma” on tämän sanan alkuperäinen muoto suomen kielessä (sikäli kuin se ei ehtinyt elää jopa muodossa ”forma”). Nykyruotsissa sana esiintyy asussa ”form”, ja mahdollisesti asu ”hormi” perustuu siihen, että sana on uudestaan lainautunut uudemmasta ruotsista ja konsonanttiloppuiseen sanaan on tullut täytevokaaliksi i kuten yleensäkin. Ruotsin sanan alkuperästä ja merkityksenkehityksestä ks.
    http://g3.spraakdata.gu.se/saob/

    Eiköhän todennäköisin selitys ole, että Hormajärvi on saanut nimensä savuhormia tarkoittavan horma-sanan mukaan. Järven muodon voi nähdä koostuvan kolmesta pitkulaisesta osasta, jotka joku on ehkä mieltänyt hormia muistuttaviksi.

    Hormajärvi-yhdistyksen sivuilla esitetään samaan hengenvetoon kolme eri selitystä, joista yksikään ei vaikuta uskottavalta, pikemminkin esimerkiksi tästä keskustelusta vetäistyltä:
    http://www.hormajarvi.fi/HormajarvenNimistoa.html
  12. ”No reformation in Finland” kuulostaa lähinnä tiedonannolta, joka kertoo, ettei Suomessa ole tapahtunut reformaatiota, tai vaatimukselta, ettei Suomessa saa tapahtua reformaatiota.

    Parempi olisi ”Finland without reformation”. Spekulatiivisuuden voisi ilmaista toisinkin, selvemmin, esimerkiksi ”What if Finland had remained Catholic”.
  13. Sukunimen ”Jukola” alkuosa on etunimen ”Jukka” muunnelma, eli nimi on alkujaan tarkoittanut jonkun Jukka-nimisen isännän mukaan nimettyä taloa. ”Jukka” puolestaan on yksi monista hyvin kansainvälisen Johannes-nimiperheen jäsenistä (tai Johanan-nimiperheen, jos se nimetään alkuperäisimmän tunnetun eli hepreankielisen version mukaan).

    Yleisnimellä ”juko” (joka on muistaakseni indoeurooppalainen laina, vrt. latinan sanaan iugum ’ies’) ei ole tähän mitään yhteyttä.
  14. Talventörröttäjä ei välttämättä ole monivuotinen, vaan se voi olla myös esimerkiksi yksivuotinen heinäkasvi. Sen sijaan ruohovartisuus kai yleensä luetaan talventörröttäjien tunnusmerkiksi, erotukseksi muista talvisiementäjistä. Joten ”herbaceous winter seeder” vaikuttaisi sopivalta.

    Ks. http://www.oulu.fi/northnature/english/talvikansio/talviankara3c.html
  15. Konsulteista ja johtajien päätöksistä en tiedä, mutta Kielikellossa 3/1998 sanotaan:
    ”Moniosaisten lukujen, etenkin järjestyslukujen, taivutusmuodoista tulee helposti kovin pitkiä. Siksi pitkät luvut, ainakin kolminumeroiset ja niitä pitemmät, voidaan lukea myös niin, että vain viimeinen osa taipuu. Järjestysluvuissa myös järjestysluvun tunnus voidaan lukea samaan tapaan vain viimeisessä osassa.”
    Tuossa on toki viitattu ensi sijassa kolmi- ja useampinumeroisiin lukuihin, mutta sana ”etenkin” sisältää sen, että kaksinumeroisiakin voisi taivuttaa Jokisen tavoin.

    Tosin Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaassa sanotaan ykskantaan, että kaksinumeroisten lukujen molemmat osat taipuvat, ja rajataan vain viimeisen osan taivuttamisen mahdollisuus kolmi- ja useampinumeroisiin. Koko mahdollisuus on kuitenkin aivan teoreettinen – yleinen kielitaju kokee sellaiset sanat kuin ”kaksikymmentäyhdes” lipsahduksiksi tai virheiksi.

    Lukusanan eri osien taivutus on toki hankalaa, mutta hankalaa on muukin kongruenssi – onhan tarpeetonta sanoa ”näissä kauniissa suomalaisissa talvisissa metsissä” kun voisi sanoa paljon käytännöllisemmin ”tämä kaunis suomalainen talvinen metsissä”, eikö totta?
  16. Siintä-tyyppisiä muotoja esiintyy kyllä joissakin itämurteissa, mutta tokkopa ne ovat leviämässä.

    Näiden muotojen esiintyminen rajoittuu usein vain pieneen joukkoon adverbeja, kuten ”siintä” ja ”kotonta”. Tällöin merkitys on sama kuin yleiskielen muotojen, joissa pääteaines on partitiitivin pääte: ”siitä”, ”kotoa” jne.

    Joissakin savolaismurteissa esiintyy -nt(a)- ja -nt(ä)-päätteitä paljon laajemmin niin, että niitä voidaan pitää sijapäätteinä. Tällöin sen merkitys täyttää aukon sijamuotojen järjestelmässä: voimme sanoa ”pääsi kuskiksi” ja ”oli kuskina” mutta tehtävästä pois joutumista tai pääsemistä ei voi yleiskielessä ilmaista sijamuodolla vaan täytyy sanoa esimerkiksi ”joutui pois kuskin työstä”. Muutamissa savolaismurteissa sanotaan ”joutui pois kuskint(a)”. Tällainen sijamuoto, eksessiivi, on ehkä syntynyt essiivin päätteen -na ~ -nä ja partitiivin päätteen -ta ~ -tä yhdistymisestä, mikä olisi sikäli luonnollista, että sija on merkitykseltään ”essiivinen erosija” eli jonakin olemisen tai toimimisen lakkaamista tarkoittava sija. Tosin kahden sijapäätteen esiintyminen peräkkäin ja sulautuminen toisiinsa olisi suomen kielessä ainutlaatuista – ellei oteta huomioon muotoa ”montaa”, jossa on kaksi partitiivin päätettä.

    Leviämisen mielikuva on voinut syntyä siitä, että eksessiiviä on aikojen kuluessa useinkin ehdotettu yleiskieleen, ks. esim. Heikki Hurtan katsausta ”Potkut ministerintä”,
    http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1029
    Ehdotukset ovat kuitenkin jääneet ehdotuksiksi, joita ei ole juuri yritetty toteuttaa edes kokeilevassa kielenkäytössä. Sijamuodot ovat harvoin tuontitavaraa. Sanat leviävät helposti usein kielimuodosta toiseen, sanonnatkin melko helposti, ja myös sijamuotojen käyttö voi saada vieraita vaikutteita (kuten suomessa on usein käynyt ns. paikallissijoille, esim. ”nakki muusilla”), mutta itse sijamuodot tai niiden päätteet lainautuvat aika harvoin.
  17. Yleensä mitä vanhemmasta lainasanasta on kyse, sitä enemmän se on mukautunut suomen kieleen, esimerkiksi siten, että suhu-s on korvautunut tavallisella s:llä. Tosin suhu-s:n koko olemassaolo kielessämme on aika kyseenalainen: se on lähinnä vain /s/-foneemin muunnelma, joka esiintyy jonkinlaisena prestiisiäänteenä hienoiksi koetuissa sanoissa tai yritettäessä lausua uudehkoja lainasanoja hienosti. Käytännössä samppanja-sana esiintyy usein äänneasussa [šamppanja] juuri hienouden takia, mutta kun kyseessä on vanhahko, ainakin jo 1800-luvulla, mahdollisesti 1700-luvullakin, käytetty sana, on norminmukainen kirjoitusasu ja äänneasu päätetty s:lliseksi.

    Kaksoiskonsonantin merkitseminen yhdellä konsonantilla sanassa ”kampanja” ja kahdella sanalla ”samppanja” on kieltämättä oudohkoa. Osaselityksen antaa sanojen ikä, sillä ”kampanja” on tiettävästi tullut suomeen vasta 1930-luvulla, ja kielenhuolto on pyrkinyt rajoittamaan ruotsinvoittoiseksi koettua kahdentamista uudehkoissa lainasanoissa.

    Lainanantajakielethän eivät tunne mitään kaksois-p:tä kummassakaan sanassa, vaan kyse on siitä, että vieraiden kielten soinnittomat klusiit k, p ja t on koettu niin ”koviksi”, että ne on suomessa lausuttu kahdentuneina useissa asemissa. Tähän on johtanut toisaalta se, että soinnilliset klusiilit g, b ja d on vanhastaan korvattu soinnittimilla yksinäiskonsonanteilla k, p ja t, joten eron säilyttämiseksi on soinnittomat kahdennettu.

    Jossakin vaiheessa ruvettiin häpeämäään sellaista aika luonnollista sovittamista ja vaatimaan sellaisia kirjoitusasuja kuin ”kampanja”. Oikeastaan vasta myöhemmin keksittiin vaatia myös tämä mukaista ääntämystä,
  18. Olisi helpompi nähdä, mitä oikein tarkoitat, jos olisit tehnyt esimerkkisivun ja kertonut sen URLin. Toistaiseksi ei oikein näytä siltä, että ehdotuksesi lainkaan vaikuttaisi esitettyyn ongelmaan. Pikselimääräisiä asetuksia haluttiin olla käyttämättä (kuten syytä onkin), mutta kuitenkin tarjoat niitä. Lisäksi lisä-divien käyttö tuntuu aivan aiheettomalta – mitä niillä oletetaan saavutettavan?

    CSS:ssä ei ole mahdollisuutta asettaa taulukon rivin soluja samanmittaisiksi halutulla tavalla. Ne voidaan toki asettaa jotakin yksikköä kuten px, % tai em käyttäen, mutta ei sillä tavalla, että leveys olisi sellainen, että juuri riittää kaikille soluille. Sellainen asetus voidaan tehdä taulukon sarakkeelle mutta ei vaakariville.

    JavaScriptillä asian voi kuitenkin hoitaa melko helposti. Siinä voi käydä läpi rivin, laskea leveimmän solun leveyden ja asettaa muut sen mukaisiksi. Tätä varten ei aluksi aseteta mitään leveyksiä, vaan annetaan selaimen muotoilla vapaasti. Käytännössä riittää käydä läpi taulukon yksi rivi, jos ei ole käytetty mitään colspan-määritteitä. Voidaan ottaa jokin rivi, vaikkapa ensimmäinen, ja lisätä sen tr-tägiin esimerkiksi id="ekaRivi", ja sitten...


    var rivi = document.getElementById("ekaRivi");
    var suurinLeveys = 1;
    for ( var i = 0; i < rivi.childNodes.length; i++ ) {
    var leveys = rivi.childNodes[i].offsetWidth;
    if(leveys > suurinLeveys) { suurinLeveys = leveys; } }
    for ( var i = 0; i < rivi.childNodes.length; i++ ) {
    rivi.childNodes[i].style.width = suurinLeveys + "px"; }


    Tuo kannattaa laittaa sivun loppuun, jotta selain ehtii lukea ja taittaa taulukon.

    Tässä CSS:ää on tietenkin vain solujen width-ominaisuuden asettaminen ja sekin tapahtuu JavaScriptissä.
  19. Ilmaiset sanakirjat eivät yleensä ole kovin luotettavia, joten asiat kannattaa tarkistaa paremmista lähteistä. ”Nykyslangin sanakirjan” mukaan ”bööna” todellakin johtuu ruotsin sanasta ”böna”, mutta se ei ole sanan ”flicka” synonyymi, eikä myöskään sanakirja.orgin mukainen kuvaus ”ung (vacker) kvinna” osu kovin oikeaan. Kyseessä on slangisana, jota käytetään tytöistä ja naisistakin vaihtelevissa sävyissä, mutta tämäntyyppisten slangisanojen sävy on usein ristiriitaisesti väheksyvä ja hellittelevä samaan aikaan (tai vaihtelevasti) – kuten myös niiden suomen slangisanojen, joilla slangisanakirja bööna-sanaa selittää: ”kimma, sussu”.

    Ruotsin akatemian sanakirjan http://g3.spraakdata.gu.se/saob/ mukaan kyseessä on sama sana kuin ”böna” ’papu’. Selittämättä jää, miten pavun merkityksestä on päädytty slangimerkitykseen.
  20. Sanakirjoissa selitetään ”(pilli)savuke”, ja uusissa sanakirjoissa mainitaan lisäksi, että sanaa käytetään vain vanhahtavasti ja leikillisesti. Siis periaatteessa sana tarkoittaa (tai tarkoitti) savuketta yleensä mutta käytännössä etenkin pillisavuketta, pillitupakkaa – sellaista, jossa savukepaperin toinen pää jätetään tyhjäksi, imukkeena käytettäväksi, vastakohtana holkkitupakalle, joka on täytetty kokonaan tupakalla ja jota poltetaan erillisen puisen tai metallisen imukkeen kanssa. Filtteritupakka on myöhempi keksintö, ja sen voidaan ajatella syntyneen ajatuksesta täyttää pillitupakan imukeosa jollakin suodattavalla (ja rakennetta tukevoittavalla) aineella.

    Kuva pillitupakoista: http://www.palkkatyolainen.fi/pt2002/pt0204/p020502-l1.html

    Mielikuvissa ”paperossi” varmaankin tuo mieleen myös voimakkaan hajuisen venäläisen tupakan, mahorkan.
    21. 44 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt