Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Suomea ei kirjoiteta kreikkalaisilla kirjaimilla, eikä suomen sanoja edes siirretä kreikkalaiseen kirjaimistoon _translitteraatiolla_. Sen sijaan suomalaisia nimiä voidaan joutua kirjoittamaan _transkriptiolla_. Näiden käsitteiden olennaisesta erosta ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielet/siirtokirjoitus.html

    Transkriptiolle kreikkalaisesta aakkostosta suomalaiseen on Suomen kansallinen standardi, jota ei yleensä noudateta (edes virallisissa yhteyksissä, esimerkiksi EU:n hallinnon suomessa). Vastakkaissuuntaiseen transkriptioon ei ole edes nimellistä standardia, vaan menettely riippuu kirjoittajan tulkinnasta siitä, miten suomen ääntämys on parhaiten kuvattavissa kreikan kirjaimilla.

    Koska kreikassa ei ole ä- eikä ö-äännettä, niiden tilalla käytetään tulkinnan mukaan ”lähinnä vastaavien” äänteiden merkkejä. Täten ä:tä voi vastata alfa α tai epsilon ε eli a-äänne (joka kyllä poikkeaa suomen a:sta ä:n suuntaan); ö:tä kai lähinnä omikron ο eli o-äänne.

    Myös y:n käsittely on tulkinnanvaraista, koska nykykreikassa ei ole y-äännettä. Tavallaan luonnollisinta olisi käyttää sen tilalla ypsilonia υ, vaikka se ääntyykin i:nä. Toinen vaihtoehto on u-äännettä tarkoittava yhdistelmä omikron ypsilon ου.

    Kreikankielisessä tekstissä saatetaan myös kirjoittaa vieraat, esimerkiksi suomenkieliset sanat latinalaisin kirjaimin. Näin menetellään mm. Suomen Kreikan-suurlähetystön sivustossa http://www.finland.gr . Liekö miten diplomaattista?
  2. Merkitysten ero ei ole ”vain hyvin lievä”, ja ”suhteittaa” on oikein, jos tämäntapaista verbiä ylipäänsä haluaa käyttää. Se tarkoittaa _osien_ asettamista keskenään oikeaan suhteeseen.

    Betonin suhteuttaminen tarkoittaisi itse betonin asettamista suhteeseen jonkin muun kanssa.