yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Suomi24:n asetuksista ei todellakaan kannata ottaa mallia. Mikään fontti ei ole saatavilla kaikissa koneissa. Verdana ja Arial ovat yleisiä, Geneva ei.

    Asetusten kehnous ilmenee jo siitä, että ensimmäisenä vaihtoehtona on Verdana. Ks. klassikkoa ”Why you should avoid the Verdana font”,
    http://www.xs4all.nl/~sbpoley/webmatters/verdana.html
  2. Useita muitakin vaihtoehtoja on, ks. tiivistelmää
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/html/nobr.html#prevent

    Käytännössä toimivin tapa on (täysin epästandardi)
    taka-ajatus
    mutta hyvässä lykyssä muutkin tavat toimivat.
  3. Mitä tarkoitat sillä, että koneessasi on kyrilliikka? Siis onko niin, että se on, mutta et voi sitä käyttää? Mitä tarkoitat kyrilliikan olemisella? Ja miten Hotmailin käyttö liittyy Wordiin?

    Jos sinulla ei ole venäläistä fyysistä näppäimistöä, suosittelen suomalaiselle näppäimistölle suunniteltua kyrillistä asettelua, joka vastaa suomalaista translitterointikaavaa melko hyvin. Ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/rufi.html

    Sitten vain kirjoittamaan. Wordissa ei pitäisi olla ongelmia. Ei myöskään www-selaimessa. Ilmaisissa meilipalveluissa voi olla isojakin ongelmia, koska niiden merkkienkäsittely on alkeellista. Kun juuri kokeilin Hotmailia, ei siinä kuitenkaan näyttänyt olevan ongelmia tässä suhteessa.
  4. Ensinnäkin kielten nimet kirjoitetaan slovakissa ja sloveenissa (kuten suomessakin) gemena-alkuisina.

    Kielten ääntämyksestä on tiivistettyä tietoa Omniglotissa, joten siitä vain opiskelemaan:
    http://www.omniglot.com/writing/slovak.htm
    http://www.omniglot.com/writing/slovene.htm
    Äkkiseltään näyttäisi siltä, ettei muuta eroa ole kuin se, että sloveenissa on š mukana.

    Mutta enpä tiedä, onko esimerkiksi painon sijainnissa eroa. Olikos se niin, että slovakissa paino on yleensä ensimmäisellä tavulla, sloveenissa viimeisellä, ellei sanassa ole pitkää vokaalia? Silloin ero olisi aika huomattava.
  5. Graeca non sunt, non leguntur.

    Kreikkaa kirjoitetaan kreikkalaisilla kirjaimilla.
  6. Kyllä Lutherista saatetaan jo suomenkielisessä tekstissä käyttää Martin-nimeä.

    Kielitoimisto on kyllä jäänyt oudosti puolitiehen. Olisihan hassua, jos Britannian kuninkaiden luettelossa olisi Kaarle I, Kaarle II ja Charles III. Veikkaan, että päädytään besserwisseröimään vanhojakin hallitsijanimiä ”oikeiksi”, kuten maantieteellisiä nimiä jo sotketaan; Moldaustakin on tehty Vltava.

    Historian kirjoissa – joskaan ei kai vielä koulukirjoissa – ”oikeiden”, alkuperäisten nimien käyttö alkaa olla tavallista. Ei pidä ihmetellä, että ”oikea” asu on useinkin väärä tai vähintäänkin tulkinnanvarainen, sillä entisaikoina, vielä enemmän kuin nykyisin, ihmisen nimi kirjoitettiin hänen eri ikävaiheissaan, eri asiayhteyksissä, eri kielissä jne. hyvinkin eri tavoin. ”Alkuperäisyyteen” pyrittäessä on luotu uusi sekaannus ja epävarmuus, sillä tärkeimmät historialliset nimet ovat sentään tähän asti olleet suhteellisen vakiintuneita.

    Lapsenlapsemme jo varmaan sujuvasti puhuvat Sverigen kuninkaasta Gustaf Wasasta, United Kingdomin kuningattaresta Victoriasta ja Rossijan keisarista Pjotr Velikistä, sikäli kuin suomea lainkaan puhuvat.
  7. Mikä oli kysymyksesi? ”Tietoa siitä, mistä moinen yhdistelmä poikkeavine nimen ja tittelin järjestyksineen on peräisin?” Siis mikä yhdistelmä ja miten niin poikkeavine?

    Joku kommentoija – luultavasti väärennetyllä nimellä kirjoittaja – on näköjään jo ehtinyt ymmärtää kysymyksesi niin, että ”Juhana-herttua” ei olisikaan oikea asu. Ei kannata kirjoittaa liian mutkikkaasti ja pitkästi.

    ”Juhana-herttua” on vanhaa suomalaista ilmaisutyyppiä kuten myös ”Kaarle-kuningas” tai ”Matti-veli”. Siinä siis ei ole mitään erityisen poikkeavaa. Käänteinen järjestys, jossa arvonimi tms. on ensin erillisenä sanana, kuten ”kuningas Kaarle”, on vierasta vaikutusta, kuten taipumattomat substantiiviattribuutit yleensäkin.

    Poikkeuksellinen on ”Birger Jaarli” (pro ”Birger-jaarli” tai ”jaarli Birger”). Siinä titteli on käsitetty lisänimen, epiteetin luonteiseksi (vrt. ”Mauno Ladonlukko”, "Kaarle Suuri”). Taustalla on, että kyseinen Birger oli sveealaisten todellinen johtaja vaikka muodollisesti vain jaarli.
  8. Ainoa oikea ohje on tässä tapauksessa ”lue ohjeet ja noudata niitä”. Yliopistoissa on omat ohjeensa opinnäytetöiden muodolle, myös kirjallisuusviitteille.

    Jos ohjeita ei ole, kannattaa kysyä työn ohjaajalta. Sama ongelma voi tulla muiden eteen.

    Jos kuitenkin joudut itse ratkaisemaan asian, käytä tervettä järkeä: miten lähde ilmoitetaan siten, että lukija periaatteessa voi tarkistaa tiedon? Tällöin ilmaistaan esimerkiksi tietokanta riittävästi yksiköitynä ja tietokannan tietue.
  9. Molemmat tavat ovat sallittuja. Yhdysmerkkiä sopii käyttää, jos on oletettavissa, että _lukijat_ tarvitsevat sitä hahmottaakseen sanan nopeasti oikein. Ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.4.html#yhd-selv
  10. Oikeammin [soɲo], missä ɲ tarkoittaa palataalista nasaalia, jota voisi kuvata niin, että kieli asetellaan kuten j:tä äännettäessä mutta äännetäänkin n-äänne. Ja ensimmäisen tavun vokaali on pitempi kuin suomessa, noin puolipitkä.
  11. Veikkaisin, että asiakirjan eri osien kieli on määritelty eri tavoin. Tämän tosin pitäisi ilmetä niin, että tavutus on osittain _virheellistä_, mutta riippuu kielistä ja Wordin versiosta.

    Joten kokeilepa valita koko teksti ja asettaa kieli suomeksi ja kokeilla sitten uudestaan. Tämä tietysti olettaen, että siellä ei ole muunkielisiä osuuksia, joiden kielitieto tällöin hukkuisi.
  12. Ilmausta voi käsitellä sen loogisen rakenteen mukaan, joten pilkkua ei käytetä, vaikka ensimmäistä lukumäärää ei ilmaistakaan sanalla (yksi) vaan substantiivin yksikkömuodolla.

    Nykysuomen sanakirjasta (s.v. 1. pari II B) löytyy pari esimerkkiä vastaavista tapauksista:
    ”Otti kulauksen pari.”
    ”Kerran pari vuodessa.”
  13. Nimi ”Sigurd” muistuttaa selvästi sanaa ”sekopää”. Tunnetustihan g ääntyy melkein k:na, e voi muuttua i:ksi ja o u:ksi, ja -rd näyttää johtopäätteeltä. Se on varmaankin hienompi muoto päätteestä -rt, joka on metateettisesti kehittynyt johtimesta -tr, joka on aivan sama kuin sanan ”trolli” alku!

    Voiko tämä samankaltaisuus olla vain sattumaa? Vaikea uskoa!
  14. Wikipedia on tässäkin asiassa huuhaata, johon on sekoitettu hämäävästi faktoideja joukkoon.

    Englannin kielen arvostetut tyyliohjeet, jotka ovat käytännössä normin asemassa, suosittavat, että prosenttimerkki kirjoitetaan lukuun kiinni, esimerkiksi 80%. Wikipedia kyllä mainitsee tämän mutta sekoilee kertomalla TeXistä, joka ei tietenkään ole mikään normi, ja SI-järjestelmästä, joka ei ole englannin kielen normi, ja vielä Wikipedian omasta tyyliohjeesta!

    Eikä ISO 31-0 esitä normia välin käytöstä %-merkin edellä. Se tosin _itse_ käyttää väliä (80 %). Se myös käyttää desimaalierottimena pilkkua (esimerkiksi 0,8), mikä ei todellakaan ole englannin normien mukaista!
  15. Mikä Word tekee noin missä tilanteessa? Mikä on virke ja mikä on selitys, jonka saat alleviivaukselle?

    Ainakin Word 2002:ni hyväksyy ilmauksen ”3 cm” kuten pitääkin eikä tyhmeliini toisaalta huomauta ilmauksesta ”3cm” mutta kylläkin _tunnistaa_ nimenomaan oikean kirjoitusasun. Se näet näyttää ns. toimintotunnisteen symbolin, eräänlaisen kysymysmerkin, jota napsauttamalla saa esiin mittayksikköjen muuntimen.

    Koko toimintotunnisteajatus on typerä ja muunnin vielä typerämpi, kun se tarjoutuu tuossa tilanteessa muuttamaan kilometrit maileiksi yms. eikä mitään oikeasti asiallista muunnosta. Mutta silti tuo ilmiö osoittaa, että Word tunnistaa nimenomaan ilmauksen ”3 cm” sellaiseksi, jossa on luku ja mittayksikön tunnus – mutta ei ilmausta ”3cm”.

    En muuten pidä sinua pätevänä opettamaan suomen kieltä ainakaan millekään firmalle, ennen kuin opit aloittamaan virkkeen versaalilla, kirjoittamaan määritteen samaan sijaan kuin pääsanan ja olemaan käyttämättä paperikielen hölmöjä lyhenteitä kuten ”ko.”. Ai niin, otsikko ”koskahan” ja viestin aloittaminen keskeltä virkettä eivät nekään osoita huimaavaa kielellistä osaamista.
  16. Kyllä, ruotsissakin esiintyy lyhyempi muoto. Tosin Ruotsin akatemian sanakirja http://g3.spraakdata.gu.se/saob/
    ei tunne -ist-loppuisia narsistin nimityksiä mutta se tuntee muodot ”narcism” ja ”narcissism”.

    Taruhenkilö, josta sana johtuu, oli muuten Narkissos eikä Narcissos (latinisoidussa muodossa Narcissus). Suomalaisen standardin mukaan translitteroiduissa tai transkriboiduissa kreikan sanoissa ei lainkaan esiinny c-kirjainta; ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kreikka.html8
  17. Vaikka otsikkosi puhuu vain piirtämisestä, kysyt myös ihan muuta. Yleensä otsikon kannattaa vastata sisältöä, ja siksi aivan erilliset kysymykset kannattaa kysyä eri viesteissä.

    Ala- ja yläindeksejä voi tehdä monilla tavoilla, mutta fiksuinta on yleensä määritellä niille omat tyylit ja käyttää niitä johdonmukaisesti. Asiakirjapohjan, jossa on valmiit tyylit ja niille pikanäppäilyt, voi kopioida osoitteen
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/teksti/
    kautta.

    Tyyleissä on mm. se huomattava etu, että kun sitten vähän myöhemmin huomataan, että ylä- tai alaindeksien fonttikoko on liian pieni tai sijainti pystysuunnassa liian ylhäällä tai liian alhaalla, niin säätäminen on paljon helpompaa tyylien määrittelyjä muuttamalla.
  18. Kielten vokaalijärjestelmiä koskevista tiedoista voidaan tehdä päätelmiä. Ruotsin tilanne on toinen kuin suomen tai muinaiskreikan, eikä ruotsissa ole kyse liukumasta vaan pikemminkin [y] ääntyy paljon selvemmin [u]:sta poikkeavana kuin suomessa, koska ruotsissa on niiden välissä oleva foneemi.

    Tietysti äänteen ääntämys vaihtelee eri syistä mm. äänneympäristön mukaan, mutta silti on oikein sanoa, että antiikin kreikassa oli y-äänne, kuten sanomme, että siinä oli i-äänne, a-äänne jne. vaikka kukin näistä sisältää vaihtelua, kuten suomessakin, ja vaikka vaihtelu ei välttämättä ole ihan samanlaista.

    Nykykreikassa ei tietenkään ole y-äännettä, vaan se muuttui keskiajalla i-äänteeksi. Nykykreikassa Olympia ääntyy [o'limbia].
  19. Antiikin kreikassa Olympia-sanassa toki ääntyi y-äänne. Se, että ypsilonilla oli oma äännearvonsa, ilmenee jo siitä, että roomalaiset lainasivat latinan aakkostoon Y-kirjaimen.
  20. Asia ei selviä arvailulla, vaan tässä tarvitaan tietoa sekä sanoista että taivutuksesta, eli sanakirjaa ja kielioppia.

    Oikea vastaus on karkeasti esitettynä
    ['kawe: ini'mi:kum]
    missä ' tarkoittaa, että seuraavalla tavulla on paino, ja : tarkoittaa, että edeltävä vokaali on pitkä. Merkki w tarkoittaa samanlaista äännettä kuin englannissa. Suomalaisessa latinan opetuksessa tosin ilmeisesti edelleen yleisesti opetetaan ääntämään v-kirjain v-äänteenä

    Tietoja latinan ääntämyksestä:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/latinaohje.html
    21. 71 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt