Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. Cycl0ne kirjoitti: «Miten normaalina pitäisit sitä, että joku henkilö, joka vastustaa moottoripyöräjengejä, hengailee moottoripyöräjengin forumilla.»

    Jos henkilön kulttuuriset juuret olisivat moottoripyöräjengissä, pitäisin sitä ihan normaalina.

    Toisekseen, minä kannatan uskonnonvapautta ja siihen mahtuu oikein hyvin myös adventismi. En oikeastaan vastusta sitä, joskaan en usko sen tunnustuksen pykäliä.

    «Kiertelit vastauksissasi niin paljon, että vaikka itsekin joudun puhumaan välillä hatusta ja kaikenlaista muuta, jopa minuakin huimasi.»

    Valitettavasti en itse huomannut sen paremmin kiertelyä kuin hattuakaan. Ehkä joku sivustaseuraaja voisi auttaa.

    «Kun kysyin, miksi hengaat täällä, vastasit että juuret pakottavat.»

    En vastannut. Eivät pakota, mutta niihin perustuu kiinnostus.

    «Sulla on kamuja täällä.»

    En tiennytkään.

    «Odotin jälleen parempaa vastausta, mutta petyin ja sain vastaukseksi mulla-on-kivaa-täällä vesisankon niskaan.»

    Aha. Niin usein joudumme tässä elämässä pettymään. Tarjoaisin pyyheliinan, jos osaisin. En kyllä ymmärrä, mistä lauseesta kastuit.

    «Katsos, ja tämä kaikki ystävällisessä sävyssä, kuten aiemminkin, minua huolettaa, että olet haukannut tiedon kakusta liian ison palan ja et osannut ennakoida sen vaikutuksia.»

    Ystävällisyys on hienoa, samoin kuin hiilihydraattien nauttimisen kohtuullisena pitäminen. En kuitenkaan löydä yhtymäkohtaa metaforasi ja kirjoitteluni välille.

    «Mitä olisin toivonut näkeväni, että seuraisit totuuden pelkoa minne tahansa se vie, mitä se maksaneekaan. Jäitkin puolitiehen. Hmmhp.Olen siis pettynyt.»

    Totuuden pelkoa? Nyt olen jutuistasi aivan kuutamolla. En minä pelkää totuutta. Olisikohan tämä kommentti jotenkin väärinkäsityksen tai muun sekoilun tuottama.

    «Ylimielisyys on sitä, että ei pysty aidosti seisomaan sen takana mihin uskoo.»

    Ja arvioit minun sitten olleen tällä tavoin ylimielinen? Jännä. Jokin on nyt pätkinyt viestinnässä.

    «Kuvittele, jos ateisti tokaisee ateistien vuosikokouksessa uskovansa Jeesukseen. Uusitaanko jäsenkortti ensi vuodeksi? Ei.
    Kuvitelle, jos katolinen tokaisee että paavi ei olekaan Vicar Dei? Jäsenkortti on jälleen hyllyllä.»

    Kuvittelin ja kovin vähän löydän liityntäpintaa omaan kirjoitteluuni. Ehkä taas joku kolmas voisi auttaa löytämään.

    «Rehellinen vastaus, kun kysyin haavekuvista, oli, vaikkakin optatiivissa, ettet tee sitä tahallasi.»

    Suomen kielessä ei ole oikeasti optatiivia. En löydä mitään haavekuvia kirjoitteluistani. Ohi menee että humisee.

    «Kuten lupasin, en enää ajattele sinua ylimielisenä, ja kuten Jesaja 6 toteaa että jopa tynkä voi olla se, mistä Abrahamin lupaus löytää jatkumoa.»

    En ymmärrä sanaakaan, vaikka lukisin Jesajaa tai Abrahamin historiaa kuinka, mutta oletan tämän olevan jotakin ystävällistä ja siksi kiitän siitä.

    «Mentorin työni kanssasi on ohi. Selviydyit hienosti! Kaikkea hyvää jatkoon!»

    Minäpä heittäydyn nyt kymmeneksi sekunniksi sinun mentoriksesi.

    Tarkkaile itsearviointisi perusteita hetki. Et ehkä oikeasti ylety siihen, mitä väität olevasi.

    Ja tämä mentorointi siis loppui tähän. Ihan ilman mentorointeja kiitän hauskasta juttelusta ja toivotan kaikkea hyvää ja kaunista jatkoon sinullekin.

    Pahoittelen ulkopuolisten puolesta, jos tämä on ollut ikävystyttävää kaksinpuhelua. Ehkä jatkossa pitää skarpata yhteistä kiinnostusta herättäviin juttuihin.
  2. Cycl0ne kirjoitti: «Huomenta v.aari!»

    Mitä iloisinta huomenta! Kiitos tästä henkilökohtaisesta huomiosta. Sellainen meitä haavoittuvia ja pikkusieluisia ihmisiä aina lämmittää mukavasti.

    «…miksi et syleile sitä maailmaa täysin siemauksin? Miksi roikut täällä ns. 'idioottien' kanssa, jotka uskovat ties kaikenlaista asiaa. Uudessa 'maailmassasi' on murhaajia, mutta myös muusikkoja, valehtelijoita sekä vartijoita, mutta ei uskovia.»

    Minun maailmaani kuuluu myös se yhteisö ja kulttuuri, jossa juureni ovat, tahdoin tai en. Kuuluu siihen tietysti paljon muutakin. Ja kyllähän minä sitä syleilen, sen minkä rajallisilla raajoillani yletyn.

    En ajattele tämän palstan väkeä idiootteina, vaan rakkaina lajitovereina. Olen nähnyt sen kummallisen perusteettoman uskomisen läheltä, sisältä ja ulkoa. Mutta silti se on mysteeri. On kuitenkin tullut osoitetuksi, että milloin tahasa on mahdollista oivaltaa uutta ja sytytellä uusia lamppuja vinttikamareihinsa, jos tämmöinen metafora sallitaan.

    Enkä suinkaan laske itseäni tämän potentiaalisen viisastumisen ulkopuolelle. Päinvastoin, uskon mahdollisuuteen oppia täällä uusilla tavoilla ymmärtämään esimerkiksi uskovan mielenliikkeitä ja sitä kautta ihmistä yleisemminkin. Ehkä löydän ja opin ymmärtämään myös uskovan elämäntavan hyödyllisiä vaikutuksia.

    Sen verran oikaisen, että kyllä adventtiseurakunnan ulkopuolisessakin suhdeverkostossani on eri sorttien uskovia. Olen luopunut ihmisten jakamisesta sellaisen perusteella kahteen joukkoon.

    Ja murhaajia en tiedä tuntevani ainuttakaan henkilökohtaisesti. Tietenkin periaatteessa kenellä tahansa saattaa olla tuollainen synkkä salaisuus.

    «Ylimielisyytesi häiritsee minua. Se, että saarnaat täällä Platonin luolan asukkaille löytämästäsi valosta, on kaukana hyvyydestä ja jaloudesta. Johdonmukaisuutesi ei ole viisautta eikä vahvuutta, jota ihannoit. Se on heikkoutta.»

    Täällä luetut tekstit helposti saavat kuvittelemaan, että niistä löytyisi kirjoittajan tunteita, mielentiloja ja asenteita. Lähes aina sellaiset luulot ovat vääriä. Tietenkin olen jäävi arvioimaan omaa ylimielisyyttäni, mutta tiedän myös, että täällä kirjoittamani tekstit eivät riitä asian luotettavaan arviointiin. Ainakin juuri tällä hetkellä ylimielisyys on minusta kaukana.

    Aivan hurjaa selvänäköisyyttä tarvitaan siihen, että arvaa, mitä minä mahdollisesti ihannoin. Tai mikä olisi minulla sellainen ominaisuus, jota ei ole muillakin. Kukapa ei kunnioittaisi todellista viisautta ja hyvällä tavalla ilmenevää vahvuutta? Tai mitä vikaa on sinänsä johdonmukaisuudessa? Olisko epäjohdonmukaisuus vähemmän heikkoutta? Hiukan tässä putosin kärryiltä.

    «Siksi et olekaan uskaltanut lähteä todellisuuteen, vaan roikut haavekuvissa, joita kohtaan samanaikaisesti tunnet vihaa ja rakkautta.»

    Tätä olen jäävi kiistämään. Mutta jos roikunkin haavekuvissa, en tee sitä tahallani. Mielelläni otan vastaan opetusta, joka tuollaisesta auttaa kasvamaan ulos.

    Tuo samanaikainen viha ja rakkaus on minulle kyllä tuttua, mutta se kuuluu aika lailla kokonaan menneisyyteen. Viha on hiipunut eikä tuhkan alla enää kytevää kekälettä löydy, vaikka kepillä sohien etsii. Joidenkin ihmisten suhteen olen päättänyt, että en enää koskaan tee heidän kanssaan yhteistyötä. Mutta se on vain kuivaa luottamuksen puutetta eikä siinä enää ole sen kummempia tunteita mukana.

    «Jos tämän uskaltaisit sanoa viesteissäsi, en enää ajattelisi sinua ylimielisenä. Niin kauan kuin tämä jää rivien väliin, olet filosofisesti minulle vain tynkä. Toivon sinusta parempaa.»

    Voin rehellisesti sanoa vain asioita, jotka itse tajuan. Jos toistan sinun ehdottamasi lauseen, se on kai aika arvotonta.

    En oikein tiedä, mitä tarkoittaa filosofisesti tynkä. En pidä itseäni minään suurena filosofina ja luulenpa että ei kannata muidenkaan niin ajatella, vaikka oppisinkin asettamaan sanani vähän fiksummin.

    Kiitos ystävällisestä toivotuksesta. Samaa toivon myös sinulle: parempaa niin itsesi kuin muiden rakennukseksi.

    «Terveisin
    Mentorisi»

    Heh heh. Vai on minulla oikein mentori. Älä suotta tuhlaa kovin paljon aikaa tuollaiseen. Voit varmasti suunnata taitosi ja voimasi tärkeämpääkin.
  3. bushmanni kirjoitti: «Joten olipa ihminen minkä uskonnon jäsen tahansa, niin hän elää kauan, kun liikkuu paljon, syö kasviksia ja muutoinkin monipuolisesti, sekä ei tupakoi ja käyttää alkoholia vähän, tai ei ollenkaan.»

    Ihan yhtä hyvin voi elää terveenä kauan, vaikka ei olisi minkään uskonnon jäsen.

    Ellei sitten nimitä omaa suhdettaan universumiin uskonnoksi. Ja voihan sille tietysti antaa jonkin ovelan nimenkin.

    Noihin terveisiin elämäntapoihin haluan lisätä fanaattisuuden välttämisen, ystävällisen hymyn ja naurun, opiskelun ja muun aivojen käytön sekä tietenkin kuorolaulun.

    Nojoo, ellei kertakaikkisesti osaa tai halua laulaa niin vapaaehtoistoiminta kunkin itsensä arvostamalla saralla ajanee saman asian.