Vapaa kuvaus

Aloituksia

52

Kommenttia

2626

  1. "Nyt selkis. En "tiennytkään", että teissäkin on meitä ns. syntisiä"

    Toki on. Minun puolisoni (rek. parisuhde) on lestadiolaistaustainen, tosin ei ollut liikkeen piirissä enää moneen vuoteen.
  2. "Uskon asioissa kotiolot ja lapsuuden ympäristö vaikuttaa varmasti kaikkein eniten siihen onko uskossa vai ei ja jos on, niin minkälaisessa (kuten, että lestojen lapset tuppaa olemaan lestoja, muslimien muslimeja, viisläisten viisläisiä jne)."

    Omasta puolestani vahvistan tuon. Vanhempani olivat sillä tavalla viisaita, että he pyrkivät pukemaan uskonnon positiiviseen viitekehykseen ja opettivat silti suvaitsevuutta muita ihmisiä, muita uskontoja ja ajattelutapoja kohtaan. Heidän rakkaudellisuutensa, aito ja lämmin olemuksensa ja mahtava perheyhteytemme sai minut uskomaan, että tällaista voi olla vain uskovissa perheissä (vaikka myöhemmin olen kokenut samaa uskonnottomien ihmisten keskuudessa).

    "Yksi ei edes kykene uskomaan, toinen ei usko, kolmatta ei kiinnosta, neljäs uskoo ja viides ei edes pysty olemaan uskomatta. "

    Kun vanha pohja alkoi murentua, yritin paikata sitä etsimällä vedenpitäviä todisteita kristillisen uskon ylivertaisuudesta mutta löysin vain selittelyjä. Niinpä minulle kävi näin:

    "Jonkun asenne uskoon vaihtuu, mutta kirjoituksistaan päätellen se tie voi olla pitkä ja kivinen, sekä jokaisella varmasti omanlaisensa." Kivinen oli tie, usko huviksesi.

    "Osalla taas sisäinen tarve uskonasioihin on niin voimakas, että se nappaa ennenpitkään lantun hallinnan, halusivatpa he itse sitä tai eivät eli valinnasta ei ole kyse silloinkaan."

    Kyllä tarve oli kova, koska perustuksen vaihtaminen on todella iso urakka. Oli vaikea heittäytyä lapsenomaisesta uskojasta tiedon ja totuuden etsijäksi, antaa tiedolle mahdollisuus kyseenalaistaa kaikki. En sitten millään meinannut osata asettaa kaikkea tietoa samalle viivalle, antamatta uskonnollse mitään tasoituspisteitä, kuten golfissa tehdään. Uskonnon oletusarvoinen totuudellisuus istui todella syvässä.

    Tämänkin allekirjoitan:

    "Uskominen ja uskomatta oleminen ei siis ole mielestäni mikään on-off-katkaisin, jolla voisi helposti vaihtaa omaa asennettaan kristinuskoon jonkun you-tube-leffan perusteella."

    Tosin koin sen toisinpäin, eli suunta oli kaikn aikaa poispäin kristinuskosta. Meni monta vuotta. Mutta sitten kun palaset olivat kohdallaan asia oli kristallinkirkas. Olen silti edelleen avoimesti oppostunisti: jos joku uskovainen onnistuu vakuuttamaan minut, alan välittömästi seuraamaan hänen tarjoamaansa kirkkaampaa valoa. En pidätä henkeäni odotellessani.
  3. "elämän pyy"

    Yleensä olen reilu enkä puutu typoihin, mutta nyt on ihan pakko kysyä:

    Onko tämä se pyy joka pienenee maailmanlopun edellä?