Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Hmmm... Ellei yksinoloa voi harjoitella tallissa, niin onko siellä tarhaa jota voisi käyttää? Tai jos sen veisi jonnekin nurkan taakse piiloon esim harjattavaksi tms? Onko sellaiseen mahdollisuuksia?

    Jos hevoset vaikuttavat liian innokkailta, niiden liikunnan määrää kannattaa lisätä jos vain sää sallii. Käsittääkseni molemmat saavat nyt normaalia liikuntaa, joten otaksun, että niiden kunto on kasvanut, eikä entinen liikunnanmäärä enää välttämättä riitä. Tarkista siis liikunta suhteessa siihen mitä ja paljonko ne syövät.

    Ponille saattaisi sopia pieni liinatyöskentely suokin läsnäollessa. Joku liinan päähän pitkän raipan kanssa, ja kun poni pysähtyy, niin napakka läväytys takalistolle pitäisi auttaa asiaa. Tai jos kyllästyy pyörimään ympyrää, niin joka tapauksessa joku joka pystyy kulkemaan mukana tarpeeksi joutuisasti napauttaakseen ponia eteenpäin aina kun se juurtuu paikalleen. Meilläkin oli yhteen aikaan "liimakaviotautia", ja se meni ohi jälkimmäisellä menetelmällä.

    Jos saatte jonkun avustamaan, voitte tehdä niinkin, että alatte ratsastella tallin lähistöllä niin, että poni kulkee aina edellä. Jos se sitten pysähtyy, avustaja nappaa sitä raipalla. Nämä harjoitukset ovat käteviä sikäli, että siihen ei tarvita kenttää.

    Hienoa, että kutominen on loppunut! Tosin ei se purujenkaan syöminen kovin hyvä ole jos sitä syö paljon... Se on kuitenkin puuta, ja puu turpoaa kastuessaan -> saattaa suurina määrinä tukkia suoliston. Itse en osaa ehdottaa siihen muuta, kuin että jos poni rouskuttelee lähinnä uusia puruja, ne voisi sekoittaa vanhoihin. En tiedä auttaisiko se, mutta itse ainakin kokeilisin.
    Minkälainen heinäverkko teillä on? Jos se on ostettu verkko, siinä on melkoisen iso silmäkoko, joten jos kärsivällisyys riittää, voisit tehdä sille verkon jossa on pienemmät silmukat. Silloin syöminen olisi vielä hitaampaa ja sillä olisi ajankulua pidemmäksi aikaa, mikä voisi vähentää purujen rouskuttelua. Ehkä pienisilmäisiä verkkoja myydäänkin jossain, mutta sitä en tiedä kun meillä tehtiin heinäverkot aina itse.

    Saako poni nyt suolaa missään muodossa? Kuinka nopeasti poni kulutti suolakivensä? Parissa päivässä, kuukaudessa..? Ei ole hyvä ettei se saa ollenkaan suolaa, joten voisiko sille laittaa suolakiven esim puoleksi tunniksi päivässä tms? Meillä meni kaksi kiveä vuodessa, toinen muutamassa kuukaudessa kesän kuumuudessa, toinen kesti sitten muun osan vuotta.

    Kiva kuulla, että että teillä menee yleisellä tasolla hienosti! Hevosten pirteys voi johtua ihan siitäkin, että säät kylmenevät. Meilläkin poni oli ihan pöpi aina kun keli kylmeni vähänkään reilummin kerralla. Jospa teillä on sama juttu? :)
  2. Olen samaa mieltä Viivaston kanssa. Ensihevonen olisi ehdottomasti parempi viedä jollekin yleiselle tallille, ainakin siihen asti, että varmasti pärjää sen kanssa itsenäisesti vaikka se kävisikin hankalaksi. Ensihevosen kanssa tulee lähes poikkeuksetta ongelmia, kokeneillekin, joten on todella tärkeää, että osaavaa apua on saatavilla milloin tahansa, jotta ongelmat saadaan ratkaistua ennen kuin asiat lähtevät täysin käsistä. Joten jos joutuisit olemaan hevosen kanssa yksin, ei ole viisasta ottaa omaan talliin, niin houkuttelevaa kuin se olisikin.

    Ja sitten, onko teillä tilaa missä ratsastaa? Siis kenttää tai vastaavaa? Ensihevosen kanssa on tärkeää käydä säännöllisesti valmennuksissa, eikä siihen riitä kerran kuussa jossain lähitallilla. Ilman valmennusta hevosesta tulee helposti kuriton ja hankala, ja elleivät omat taidot riitä siinä vaiheessa, huomaa pian olevansa pulassa. Sen huomasin omakohtaisesti omani kanssa. Vaikka äitini oli todella kokenut ja koko ajan auttamassa, hänelläkin alkoi välillä mennä sormi suuhun.

    Mutta vastatakseni kysymyksiin, hevosen pito omassa tallissa maksaa alle 100e/kk plus kengitykset, riippuen paljolti siitä, mitä kaikkea hevoselle syöttää ja mistä hankkii heinät ja kuivikkeet. Vedestä ja sähköstä tulee jonkin verran lisää, mutta sekin voi vaihdella todella paljon.

    Kengitysvälit ovat n. 2kk, mutta sekin vaihtelee, mikä selittää sen, ettei tietoa oikein löydy. Jotkut hevoset tarvitsevat kengittäjää 6vk välein, kun taas toisille riittää 3kk välit. Kengitysten hinta vaihtelee muutamasta kympistä reiluun sataseen.

    Käytännössä hevonen pärjää mainiosti vaikka sillä ei olisikaan muita hevosia seurana, mutta nykyään monet ihmiset nostavat kauhean metelin jos joku rohkenee edes ajatella moista. Onhan se hevoselle kiva jos sillä olisi hevosseuraa, mutta mikään elinehto se ei ole, ja itse tunnen useammankin yksinelävän hevosen jotka ovat tyytyväisempiä yksin kuin laumassa. Ja moni pitää hevosella seurana juurikin vuohta tai lammasta.

    Ensihevoseksi olisi n. 10v sopiva ikä, mutta kuten itsekin sanoit, se rippuu paljolti hevosesta. Toiset aikuistuvat henkisesti hyvinkin nuorena, mutta esim omani oli vielä todella kakaramainen 8-vuotiaana. 10-vuotias poni on vielä nuori, mutta todennäköisesti sen lapselliset hölmöilyt ovat jo loppuneet.

    Ja siitä ponin koosta. Tällä hetkellä n. 140cm poni olisi sinulle sopivan kokoinen, mutta jos kasvat vielä, niin sitten isompi. Älä edes harkitse mitään 110cm pikkuponia, se on nyt jo aivan liian pieni. Joutuisit istumaan sen selässä polvet suussa, tai sitten jalkasi laahaisivat maata tai olisivat rusetilla sen mahan alla.
  3. Se siis pelkää suitsia. Sille on nyt sitten opetettava, ettei niitä tarvitse enää pelätä. Se vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä, mutta toivoton homma se ei ole.

    Aina kun menet karsinaan, mistä tahansa syystä, ripusta suitset karsinan oven rakoon siksi aikaa kun viivyt hevosen luona. Voit vaikka laittaa pienen tupsun heinää sellaiselle etäisyydelle suitsista minkä hevonen hyväksyy. Käy silittelemässä sitä. Harjaile sitä. Juttele sille. Pidä sitä hyvänä ja tee se mahdollisimman usein, mutta pidä suitset niin että hevonen näkee ne. Opeta sille, että suitsien paikallaolo tarkoittaa hellyyttä. Voit kokeilla makupalojakin, vaikka porkkanan paloja, mutta älä anna kädestä ettei hevonen opi näykkimään. Laita palaset vaikka heinätukon päälle tms. mistä hevonen voi poimia ne itse.

    En tiedä kauanko menee ennen kuin hevonen alkaa rentoutua suitsien roikkuessa ovenpielessä, se riippuu hevosesta, mutta kun se alkaa tulla ovelle suitsista huolimatta eikä välitä jos ne vähän liikahtavat, voit alkaa pitää niitä olkapäälläsi aina kun käsittelet hevosta. Älä yritä laittaa niitä hevoselle! Pidä ne vain mukana aina kun käsittelet sitä. Vasta kun hevonen rentoutuu vaikka suitset ovatkin olkapäälläsi, voit laittaa ne sille päähän.

    Käytännössä hevosen koulutus ei etene niin kauan kuin se pelkää ja se on varmasti turhauttavaa, mutta näissä asioissa ei kannata kiirehtiä. Joudut tekemään kaiken pohjatyön aivan alusta saadaksesi hevosesta kunnollisen.

    Sanoit laittavasi sille suitset, ottavasi ne pois ja laittavasi heti takaisin ja kehuvasi kovasti aina kun onnistuu. Se on oikein sinänsä, mutta jos toistoja tekee kerran päivässä ja toistot seuraavat välittömästi toisiaan, ne menettävät tehoaan aika paljon. Hevoselle koko toisto-operaatio on vain yksi kokemus päivän aikana, ja siksi se "unohtaa" sen seuraavaan päivään mennessä. Sen takia onkin tärkeää pitää vähän taukoa suitsimisten välillä; sillä lailla niistä tulee hevoselle erillisiä kokemuksia, mikä on toistamisen tarkoituskin.

    Sanottakoon vielä, että näkemättä on vaikea sanoa miten hevonen reagoi mihinkin. Voi olla, että pelkkä toistaminen riittäisi hoitsullesi, mutta jos se pelkää niin että kääntää peräpäätä kohti tai yrittää purra, niin itse kyllä lähtisin liikkeelle suitsien roikuttamisesta karsinan ovessa hevosta hoitaessa. Varsinainen kouluttaminen alkaa vasta kun hevosen voi suitsia edes suurin piirtein normaalisti.
  4. Hevonen oppii helposti näykkimään jos sille antaa makupaloja kädestä. Jos se tottuu lahjontaan, se kiukuttelee jos joku ei namia annakaan. Meillä ainakin huomasi oitis jos joku oli antanut ponille kädestä jotakin.

    Muutoin olen samoilla linjoilla Viivan kanssa. Poni voi kiukutella senkin takia, että sen ympärillä pyörii liian paljon ihmisiä. Jotkut hevoset ovat ns. yhden miehen hevosia, jotka kiintyvät yhteen tai kahteen ihmiseen mutta eivät siedä lähellään muita. Se, että poni on alkanut kiukutella sinullekin, saattaa viitata siihen, että se ei enää tiedä mitä sen pitäisi sinusta ajatella. Se pitää sinusta, koska käyttäytyy kanssasi paremmin kuin muiden ihmisten, mutta jos sen ympärillä pörrää jatkuvasti porukkaa, sinä hukut muiden joukkoon eikä se sen takia tiedä, pitäisikö sen luottaa sinuun vai ajaa pois luotaan kuten muutkin ihmiset. Käytösongelmat suitsien ym kertomasi suhteen voivat johtua kaikki samasta asiasta.

    Jos mahdollista, rauhoittakaa ponin elämää niin ettei sen ympärillä hyörittäisi jatkuvasti, ja ettei jokainen ohikulkija lääppisi sitä tai syöttäisi sille herkkuja. Ellei muua auta, kokeilkaa siirtää se johonkin rauhallisemmassa paikassa olevaan karsinaan, jos voitte.

    Syitä käytökselle voi toki olla muitakin niin kuin Viiva sanoi, mutta minusta kuulostaa enemmänkin siltä, että poni on vain hermostunut ihmisvilinään ympärillään.
  5. Tuollaisiin kysymyksiin ei ole mitään yksiselitteisiä kyllä-tai-ei-vastauksia. Yleensä kai katsotaan tapauskohtaisesti saako hevosta ottaa vai ei. Jos on esim pohjavesialuetta, lupaa ei välttämättä saa vaikka ei olisikaan taajama-aluetta. Kunnantalolta voi kysellä tarkemmin, ainakin osaavat sieltä kertoa mistä pitää tiedustella, elleivät he siellä tiedä.

    Huomioi myös, että tuo 2000m2 on iso omakotitalon tontti. Jos siinä tilassa ovat asuinrakennus, talli, säilytystilat varusteille, rehuille ja kuivikkeille, mahdolliset autotallit ja mitä kaikkea tontilla nyt onkaan, hevoselle ei jää juuri lainkaan ulkoilutilaa. Yksin tarhan on oltava niin iso, että hevonen mahtuu siinä juoksemaan ja loikkimaan jos niin haluaa, eli mikään 10x10m tarha ei riitä. Entä mistä laidun? Miten olet ajatellut sen järjestää, vai saisitko sen jonnekin muualle laitumelle? Entä lantala? Minne sen sijoitat? Vaikka hankkisit esim kuormalavan joka ajoittain tyhjennettäisiin jonnekin, se ottaa silti oman tilansa, mikä taas verottaa hevosen tiloja.

    Yritän tässä vain sanoa, että vaikka saisitkin laillisesti ottaa hevosen noin pienelle tontille, kannattaa miettiä tarkkaan, onko se hyväksi hevoselle. Ja jos oikein muistan, nyt vuodenvaihteessa on tulossa voimaan koko joukko säädöksiä siitä kuinka suuret tilat hevosilla on oltava, ja se voi asettaa omia rajoituksiaan. En niistä tiedä tarkemmin kun meillä ei noita tilaongelmia ollut, mutta kannattaa selvitellä niitäkin, niin ei sitten tule ikäviä yllätyksiä myöhemmin.
  6. Kouluratsastus ylipäänsä on voimistelua. Se parantaa hevosen lihaskuntoa ja notkeutta ja pehmentää sen liikkumista, minkä lisäksi se parantaa myös kuuliaisuutta ja keskittymistä, ja opettaa hevosen ja ratsastajan tulkitsemaan toistensa pienimpiäkin eleitä, mikä taas parantaa yhteistyötä yleisesti. Kun hevonen alkaa kuunnella ja muuttuu herkemmäksi avuille, ratsastuksesta alkaa nauttia entistä enemmän, kun ei tarvitse kuin ajatella jotakin niin hevonen jo tekee sen. Koulua kannattaa harjoittaa mahdolisimman monella tavalla vaikka olisikin "vain" harrastehevonen.

    Esteillä taas on enemmän vauhtia eikä työskentely ole samalla tavalla tiukasti kurinalaista kuin koulu, ja useimmat hevoset tuntuvat siitä tykkäävän, kunhan sitä ei harrasta liian paljon. Jos hevosella hypätään lähes päivittäin, se voi saada tarpeekseen ja kieltäytyä menemästä edes maapuomin yli. Tämäkin on nähty. Vaihtoehtona esteille on kiipeillä mäkiä ylös alas, joko teitä pitkin tai metsäpoluilla, mistä vain mäkiä löytääkin.

    Maastoilu on hevoselle mielenvirkistystä kuten Polle sanoikin. Vapaata ratsastusta sopivilla hiekkateillä missä hevosen voi halutessaan antaa juosta juuri niin lujaa kuin sitä huvittaa, tai leppoisaa kuljeskelua metsäpoluilla missä on välillä selkeää maastoa, välillä paikkoja joissa on katsottava kunnolla minne kavionsa asettelee. Mahdolisesti puunrunko tai pari joiden yli astua tai hypätä.

    Kentällä hevoselle voi järjestää virkistystä myös tekemällä esim jotain temppuratoja, tai mistä omani tykkäsi kovasti, kaikenlaista sellaista mikä vaati tarkkaavaisuutta ja nopeaa reagointia ilman varsinaista kurinalaisuutta. Äkillisiä käännöksiä, nopeuksien vaihteluita lievästä muutoksesta vastakohtiin, pysähdyksiä, liikkeellelähtöjä... Mitä vain ikinä tuli mieleen. Ei sitä kauaa voi kerralla tehdä, mutta 10-15 min esim jonkun koulusession jälkeen, että hevonen saa vähän irrotella. Kaikki hevoset eivät välttämättä siitä niin ihastu, mutta kuten sanottu, meillä tykkäsi kovasti. Tai jos on kavereita joiden kanssa leikkiä heppahippaa, sekin käy mainiosti jos vain kentällä on tarpeeksi tilaa.

    Kaikessa on toki otettava huomioon hevosen mahdolliset terveydelliset rajoitukset, esim jalkavammat -> kestääkö hevonen esteillä, mutta puhun sillä oletuksella, että hevonen on terve.

    Ratsastajan taidoista olen samoilla linjoilla Pollen kanssa. Pehmeät, vakaat kädet, pohkeet jotka eivät purista jatkuvasti mutta eivät myöskään heilu edes takaisin tai naputa hevosta kylkiin. Tiivis, tasainen istunta ettei pompi satulassa tai horju puolelta toiselle. On myös hyvä taito oppia tuntemaan takamuksessaan, jos hevosen liikkumisessa tapahtuu muutoksia. Jos hevonen alkaa tuntua oudolta, on syytä alkaa tutkia, ontuuko se (etujalkojen ontumisen näkee hevosen pään liikkeestä, mutta takajalkojen ontumista ei näe), tai onko sen selkä tullut kipeäksi tms. Sen oppii vain ajan kanssa eikä sitä pysty opettamaan, mutta jos sen oppii, niin aina parempi.

    Intervalliharjoituksia voi tehdä hevosen kanssa täsmälleen samalla tavalla kuin ihmisenkin. Jos mennään tasaisella maalla, niin nopeus ja juoksun aika riippuu ihan hevosen kunnosta - huonokuntoinen läkähtyy parissa minuutissa, kun taas kovakuntoinen painelee puoli tuntia yhtä kyytiä ennen kuin hidastaa tahtia. Ja jos haluaa mennä rauhallisemmin, niin mäkien kiipeily toimii oikein hyvin. Välillä on raskaampaa kun kiivetään mäkeä ylös, välillä otetaan kevyesti kun laskeudutaan toiselta puolelta alas, ja välillä mennää tasaista, neutraalia kulkua. Tietoa intervalliharjoituksista löytyy ihan googlaamalla. Ne on tarkoitettu ihmisille, tiedän, mutta kuten sanottu, aivan samat periaatteet toimivat hevosillekin.

    Anteeksi, tuli taas pitkä teksti...
  7. Ajattelinkin että laidunta riittää. Kysyin suojasta, kun laitumet ovat yleensä täysin suojattomia. Ei puita, ei katosta, ei mitään. Elukat pärjäävät kyllä kun vaihtoehtoja ei ole, mutta on eri juttu, onko se niille hyvästä. Mutta jos ne voivat itse valita laitumensa, esim avomaan tai metsän tai mitä nyt tarjolla onkaan, niin sehän on paras mahdollinen tilanne!

    Verkkoa en minäkään suosittele, yksin siitä syystä, että siinä on tosiaan kaikenlaisia tapoja millä iso eläin voi satuttaa siihen itsensä, ja toisaalta siksi, että tavallinen puuaita on helpompi korjata jos se syystä tai toisesta menee rikki. Katkennut puomi on helppo vaihtaa, mutta jos verkkoaitaan tulee reikä, sitä ei enää korjatakaan yhtä helposti. Puuaidan tekemisessä on enemmän hommaa, mutta pidän silti sitä parempana vaihtoehtona. Lampaille ja vuohille verkko onkin oikeastaan ainoa toimiva vaihtoehto... Niin tiivistä puuaitaa ei olekaan ettei lammas tai vuohi pääse sieltä livistämään!

    Mitä enemmän ehditte kokemusta hankkia, sen parempi. Pidän sitä paria vuotta miniminä, mutta toisaalta kuulostaa siltä, että teillä on oikeasti hyvä tukiverkosto joka tilanteeseen. Ja totta on sekin, että oman kanssa sitä parhaiten ja nopeimmin oppii. Kyse on vain siitä, että perusasioiden on oltava hallinnassa jo siinä vaiheessa kun se hevonen tulee, ettei käy niin, että ensin hommataan eläin ja sitten aletaan miettiä, että mitäs sen kanssa nyt sitten pitäisi tehdä. Mutta yleensä ne perusasiat oppiikin siinä parissa vuodessa, etenkin jos käy tallilla missä kokeneemmilla on aikaa ja halua opettaa niitä jotka eivät vielä osaa. Ja juuri niinhän sinä sanoitkin, että aiotte tehdä.

    Tällä hetkellä ajatellen asia kuulostaa edelleen aika villiltä siihen nähden, että joudutte aloittamaan käytännössä nollasta sen kokemuksen hankkimisen, mutta sitten parin vuoden kuluttua..? No, aika sen näyttää miten te pärjäätte. Ongelmia todennäköisesti tulee olemaan, niitä tulee lähes poikkeuksetta kokeneillekin ensihevosten omistajille, mutta jos tukiverkosto on tarpeeksi kokenutta, saat varmasti apua ongelmien ratkaisemiseen. Valmentaja kannattaa hankkia ja tunneilla käydä, oli hevosella tarkoitus kilpailla tai ei. Valmennuksista on hyötyä sekä ihmiselle että hevoselle ja auttaa yhteisen sävelen löytämisessä uskomattoman paljon!
  8. Henkilökohtaisesti en sinua missään vaiheessa sanonut eläinrääkkääjäksi. Olen vain huolissani siitä miten vähän sinulla on kokemusta hevosista. Itse reilut 20 vuotta hevosen omistaneena ja paljon nähneenä tiedän tarkalleen mitä voi tapahtua, jos kokematon ihminen ostaa oman hevosen omaan talliin. Hoito sinänsä ei paljon vaadi, riittää kun noudattaa ohjeita joita sinä saat esim siltä eläinlääkäriltä.

    Olen enemmän huolissani siitä käsittelypuolesta. Vaikka hevonen olisi kuinka kiltti, se saattaa heittäytyä hankalaksi A) tultuaan uuteen paikkaan B) huomatessaan että ihminen on kokematon C) jokin hoidossa/ruokinnassa muuttuu ja hevonen riehaantuu siitä. Saa esim liikaa kauraa tms. Sellainen joka ei ole tottunut hevosiin, ei yleensä pysty sitä hallitsemaan siinä tilanteessa, ja hevonen, kuten muutkin eläimet, huomaa sen pian ja alkaa käyttää sitä hyväkseen. Tuloksena hevonen jota omistaja ei pysty hallitsemaan. Sen takia olisikin tärkeää, että sitä kokemusta olisi ainakin muutama vuosi.

    Mutta kuten sanoin, asiaa auttaa jos on tarpeeksi vahvat tukijoukot. En tarkoita eläinlääkäriä vaikka sellainenkin on todella kätevää pitää saapuvilla, vaan juuri niitä ystäviä ja tuttavia jotka voivat tarvittaessa tulla avuksi milloin tahansa. Samoin on hyvä jos odotat sen pari vuotta ja käyt useamman kerran viikossa jollain tallilla hankkimassa kokemusta. Ei se pari vuottakaan kovin paljon ole enkä edelleenkään pidä ajatustasi hevosen ostamisesta viisaana niin pian, mutta jos pääset jollekin tallille jotakuinkin päivittäin, niin saattaa se riittääkin, tallista riippuen.

    Varsinaisiin kysymyksiisi hevosen tarpeista vastaili hyvin se viivoja nimenään käyttävä kirjoittaja. Lisäisin niihin kuitenkin vielä sen, että kannattaa varmistaa hevoselle jonkinlainen säänsuoja laitumelle ellei siellä kasva puita, niin että se pääsee varjoon kuumana kesäpäivänä ja suojaan tuulelta ja sateelta. Jotkut hevosen palavat auringossa, ja porottava kesäaurinko saattaa aiheuttaa niille lämpöhalvauksen.