lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Laittakaa aidan viereen kyltti jossa lukee "Se on maalia, ei verta!" tai jotakin sellaista. Voin kuvitella miltä se näytti! Punainen maali valkoisessa hevosessa näkyy kauas ja kirkkaasti. Tärpätillä ja vedellä mekin olisimme yrittäneet vastaavassa tilanteessa. Eipä taida öljymaalit muulla lähteäkään. Kaipa loput tosiaan irtoaa karvasadon myötä.

    Kuinka korkeat niistä aidoista nyt tulee? Ainakin lähemmäs pari metriset jos 150cm:stä vielä korotetaan. Yritän vain laskeskella, kuinka korkeasta aidasta vanhempi ori yritti yli. Ja olisi kai päässytkin ellei olisi jäänyt karille.

    Vieläkö sinulla on kolme hevosta vai ostiko se ratsastajatyttö ruunatun oriin? Ajattelin vain, että kuinka orimaiseksi se jäi, pystyykö tyttö nyt käsittelemään sitä niin että pärjäisi sen kanssa itsenäisestikin.
  2. Juu, ei tosiaan kannata laittaa pienen ponin selkään 90kg ratsastajaa vaikka olisi lyhytkin. Mutta tässäkään tapauksessa ratsastajalla ei paino-ongelmia ole, joten minusta voidaan laskea asioita sen pohjalta, että perusterve iso poni normaalilla lihaskunnolla kantaa kevyesti 60kg plus varusteet. Ja toisaalta, vaikka ratsastajan paino ajan mittaan jonkin verran nousisikin, hevosen lihaskunto kasvaa samaa vauhtia, jolloin lihakset antavat luustolle tarvittavan tuen. Kuten mikä tahansa rasitus, siihen täytyy totutella vähitellen eikä yhtäkkiä. Muuten todellakin saa paikat rikki nopeasti.
  3. Nyrkkisääntönä pidetään yleensä sitä, että jos hevosen selkä on ratsastajan leuan/hartioiden tasalla, ratsu on sopivan kokoinen. Eli oma pituus miinus n. 15-20cm. Tosin kasvuvara on muistettava ottaa huomioon. Ja Zip on oikeassa siinä että ponin - tai sen puoleen hevosenkin - rakenne vaikuttaa myös.

    Nyt sinun täytyy vain päättää, ajatteletko tätä asiaa tunteella vai järjellä.
    Ostatko ponin josta todella tykkäät, mutta joka on jo valmiiksi pieni, ja joka voi jäädä vieläkin pienemmäksi jos kasvat arvioitua enemmän. Vai etsitkö itsellesi isomman ponin tai pienen hevosen, joka olisi sopivan kokoinen ja jonka kanssa sinulla olisi paremmat mahdollisuudet päästä eteenpäin. Suosittelen jälkimmäistä.

    Zip, olen utelias. Metrin korkuisilla shettiksillä pidetään painorajana yleensä n. 50kg säännöllisessä ratsastuksessa. Oletko sitä mieltä, ettei 130cm poni jaksa turvallisesti kantaa kuin 5kg enemmän?
  4. Vai että keppareita...

    Mutta asiaan. Sinänsä pystyisit kyllä kyseisellä vuoniksella ratsastamaan, mutta pienihän se auttamatta on, ikävä kyllä. Jos sinusta tulee esim 165cm pitkä, sinulle sopivan kokoinen hevonen olisi n. 145cm.
  5. Näkemättä vaikea sanoa, mutta tässä nyt muutama juttu mitä tuli mieleen.

    Ohjasajoa ei kannata kokeilla. Siinä hevosella on liian hyvät mahdollisuudet tehdä mitä huvittaa, koska ihminen ei ole aktiivisessa kosketuksessa hevoseen. Jos hevonen päättää olla välittämättä ohjasta, ihminen ei mahda mitään, vaan hevonen voi tehdä suunnilleen mitä huvittaa.

    Eikä ajokaan ole paras vaihtoehto hevoselle jolla on taipumusta pakitteluun. Jos kärry joutuu ojaan, se voi mennä nurin ja pahimmassa tapauksessa kaataa hevosenkin. Ruumiinvammojen ja muiden ikävien seurausten laajuus jäisi arvailun varaan.

    Mutta taluttelu saattaisi ehkä auttaa jos hevonen on luottavaista tyyppiä, ja jos se pysyy käsissä talutettaessa.

    Mutta aktiivinen maastoilu luultavasti olisi hyvästä, juurikin siksi että hevonen tottuisi siihen, ja itse olen tosiaan antanut hevosen jäädä katsomaan pelottavia juttuja kunnes se huomaa ettei tarvitse pelätä. On toistaiseksi toiminut joka hevosen kanssa, joillakin nopeammin kuin toisilla, mutta on toiminut. Pystytkö estämään hevosta lähtemästä karkuun? Älä anna sen kääntyä pois päin, vaan pidä sen pää kauhistusta kohti. Jos se enemmän tai vähemmän ryöstää ja lähtee silti karkuun, käännät sen vain takaisin ja yrität uudestaan. Älä anna periksi vaikka tuntuisikin ettei hevonen luovuta millään. Ei se koko päivää jaksa pelleillä kuitenkaan.

    Kannattaa myös kokeilla onko hevonen yhtään rauhallisempi, jos se on ensin ratsastettu kunnolla kentällä. Silloin se saattaisi olla sen verran väsyneempi ettei jaksaisi alkaa pelleillä omiaan maastossa. Meillä tämä auttoi paljon.

    Edelleen, jos mahdollista, voisit ottaa maastoon mukaan jonkun joka vain kävelee hevosen vierellä. Ei taluttaen, vaan ihan muuten vain. Jos hevosella menee pakki päälle, tämä ihminen voi taluttaa sitä eteenpäin kunnes hevonen lähtee taas itse kulkemaan. Ja jos hevonen ei silti tottele, hän voi napauttaa sitä raipalla takajaloille sen verran että hevonen huomaa ettei taaksepäin kannata pyrkiä. Hyvä jos raippaa ei normaalisti tarvita, mutta joissakin tilanteissa se on paikallaan.
  6. Minä olen aina suosinut yksityistunteja. Siinä opetus on paljon intensiivisempää kuin ryhmätunneilla ja siinä oppii enemmän, paremmin ja nopeammin kuin ryhmässä, juuri siksi, että opettajalla on vain yksi ratsukko mihin keskittyä, ja virheet saadaan korjattua heti alkuunsa. Jos oppii jotakin väärin, siitä voi olla vaikea päästä eroon myöhemmin. Toki paljon riippuu opettajastakin. Itselläni on parhaat kokemukset yksityistunneista, ryhmätunneista ei niinkään.

    Jos menee ryhmässä ja alkaa katsella mitä muut tekevät, siinä alkaa keskittyä siihen mitä muut tekevät, ja sitten oma työskentely unohtuu. Plus että jos yrittää ottaa mallia muista, siinä on parasta olla varma siitä että ne muut tekevät oikein. Muuten saattaa oppia itse väärin jos matkii väärää ratsastajaa. Siksikään en suosittele ryhmätunteja.

    Ja jos omat oppilaani alkaisivat vaihdella kuulumisia kesken tunnin, käskisin heidän jättää turhat höpinät sikseen ja keskittyä ratsastukseen. Kuulumisia ja muita terveisiä voi vaihtaa sitten tunnin jälkeen, siihen asti keskitytään oleelliseen. Ja tunnin jälkeen on yhden tekevää onko ratsastettu ryhmässä vai yksityisesti.
  7. Muutama tarkentava kysymys, ei missään tärkeysjärjestyksessä.

    Mitä tarkoittaa "kouluttanut aasivarsaa"? Koulutuksen voi käsittää monella tavalla. Tarkoitatko yleistä tapakasvatusta, esim sitä miten kuljetaan nätisti riimussa tai annetaan nostaa kavioita yms, vai ratsukoulutusta, vai molempia?

    Mitä tarkoittaa "loppukoulutus shettikselle" joka ilmeisesti oli siinä vaiheessa n. 3v, eli liian nuori. Ponivarsaa ei pitäisi edes alkaa kouluttaa ratsuksi alle kolmevuotiaana, mieluummin vasta nelivuotiaana. Eli täsmennäpä sitäkin.

    Tarkoitus ei ole loukata, mutta olet niin nuori, että on vaikea uskoa, että osaisit kouluttaa varsoja ihan itsenäisesti. En väitä, että se olisi mahdotonta, mutta vaikea silti uskoa. Saitko apua? Ja saatko uudenkin varsan kanssa, jos päädytte sen ostamaan? Tarkoitan siis todella osaavaa apua (en esim kivaa koulukaveria), niin että jos jokin menee pieleen, sinulla on apunasi joku joka tietää mitä tehdä.

    Sanoit, että äitisi aikoo hankkia sinulle hevosen, käytännössä kertomatta sinulle millainen se edes on. Etkö siis pääse itse valitsemaan itsellesi mieleisintä hevosta? Jos näin on, koko hommassa ei ole mitään järkeä. Hevonen tulee sinulle, joten sinun pitäisi ehdottomasti olla itse mukana sitä valitsemassa. Entä jos et pidäkään siitä minkä äitisi valitsee? Se mitä hän pitää hyvänä, ei välttämättä ole sitä sinun mielestäsi. Ja onko äidilläsi kokemusta hevosista? Osaako hän arvioida hevosta muutenkin kuin ulkonäön mukaan?

    Ensihevosen kanssa tulee lähes poikkeuksetta vaikeuksia vaikka olisi kokenutkin omistaja, joten on todellakin syytä varmistaa että osaavaa apua on aina saatavilla kun sitä tarvitsee, ja tästä syystä ensimmäistä hevosta ei yleensä kannata ottaa heti omaan talliin, vaan jokin yleinen talli olisi parempi vaihtoehto siihen asti, että yhteiselo pääsee kunnolla alkuun.

    Minä en henk koht pidä suurtakaan porua siitä onko hevonen yksin vai ei, mutta monet tekevät suuren numeron siitä, ettei hevosta saa pitää yksin koska se on laumaeläin. Miten sen asian laita on?

    Sen tiedon valossa mitä kerroit, tuo teidän suunnitelmanne ei suoraan sanottuna kuulosta ollenkaan hyvältä oikeastaan missään mielessä, mutta katsoptaan miltä alkaa vaikuttaa sitten kun kerrot enemmän taustoistanne ja suunnitelmistanne.
  8. Odota sitten aidan ulkopuolella. Älä mene tarhaan, vaan odota portin ulkopuolella kunnes se tulee luoksesi. Tuskin se haluaa alkaa aitoja potkia. Sitten naru riimuun kiinni ja vasta sitten portti auki. Näin pystyt estämään sitä kääntämästä sinulle takapäätään. Äläkä ota sitä aina kiinni, vaan käy mahdollisimman usein vai tervehtimässä sitä, pidä hetki hyvänä ja mene matkoihisi, niin se oppii, että luoksesi onkin kiva tulla. Sitten kun se lakkaa tarjoamasta sinulle takapäätä tervehdykseksi, voit siirtyä aidan sisäpuolelle jatkamaan harjoituksia.
  9. Meinasin sanoa samaa, mutta Kasiro ehti ensin. Huomautan lisäksi, että jos hevonen väsähtää yhtä pahasti aina hypätessään, se saattaa alkaa inhota hyppäämistä ylipäätään jopa siinä määrin, ettei lopulta suostu enää ylittämään edes maapuomia. Kannattaa siis suhtautua vakavasti tuohon kunnonkohotukseen ennen kuin sillä alkaa hypätä kunnolla ja valmistautua kisoihin. Toivottavasti tosiaan hevonen on oma tai hoidokki.
  10. Ensimmäisenä suosittelen valmennustunteja hevosen kanssa. Opettaja osaisi neuvoa paremmin, kun hän näkee hevosen ja miten se toimii missäkin asiassa. Mutta tuohon ryöstelykysymykseen voisi auttaa martingalit ellei sillä sellaista jo ole, tai alaturparemmi, edelleen ellei sillä sellaista jo ole. Neuvoisin myös ratsastamaan mahdollisimman paljon kaarevilla urilla, eli ympyröitä, voltteja, kiemurauria ja mitä tahansa muuta paitsi suoraa uraa. Vaihtele suuntia epäsäännöllisesti niin ettei se pysty ennakoimaan mitä sinä teet seuraavaksi. Silloin sen ei ole niin helppo alkaa kaahailla, kun se joutuu keskittymään johonkin muuhun. Jos huomaat että kohta hevonen aikoo ryöstää, käännä se niin tiukalle voltille kuin se pystyy kääntyään ja vaadi siltä nopeasti eri tehtäviä kunnes se rauhoittuu. Älä anna sille aikaa ajatella. Näillä tempuilla pääsee yleensä jo aika pitkälle. Kokeile ainakin.

    Tarhakäyttäytymiseen neuvoisin, että ala hakea hevosta tarhasta muistakin syistä kuin töihin. Hae se tarhasta ja vie talliin syömään vähän heinää. Tai harjaa se. Tai kun ruoho alkaa kasvaa, vie se nyhtämään meheviä korrenalkuja jonnekin sopivaan paikkaan. Tee sen kanssa mitä tahansa mikä on hevoselle kivaa, ja vie se takaisin tarhaan. Niin usein kuin viitsit. Sillä lailla se oppii ettei ole paha juttu vaikka ihminen tulisikin hakemaan sitä tarhasta, vaan että se voi olla kivakin juttu. Toki liikutuskin on hoidettava, mutta hae sitä tarhasta muistakin syistä mahdollisimman usein.

    Namien antaminen tosiaan helposti vain pahentaa asiaa jos hevosella on taipumusta näykkimiseen. Siksi en itse yleensä suosittele namien antamista, mutta toisinaan se on ihan paikallaan. Jos tarhassa on hyvä pohja, eli suomeksi sanottuna ei ole kurainen, voisit kokeilla mitä tapahtuu, jos laittaisit makupalan maahan lähellesi niin että hevonen näkee sen. Silloin se oppii, että läheltäsi löytyy jotakin hyvää, mutta jos niitä löytyy maasta, se ei niin helposti ala näykkiä vaatiessaan lisää. Aina parempi jos ilman namia pärjää, mutta jos niitä tarvitsee, älä anna niitä kädestä.

    Kannattaa tehdä niinkin että kun menet tarhaan ja hevonen tulee luoksesi, silittele sitä hetki ja pidä sitä hyvänä, ja kävele pois. Älä yritäkään ottaa sitä aina kiinni kun menet sen luokse. Opeta sille, ettet ole aina menossa hakemaan sitä työhön vaikka menetkin tarhaan. Käy vain tervehtimässä sitä, ja jätä se sitten rauhaan.

    Ja ole kärsivällinen! Tällaisten juttujen korjaaminen vie aina aikaa.
  11. Hei! Ja tervetuloa hevosten maailmaan!
    Tässä nyt lähimmät perusasiat mitä tulee mieleen.
    - Käyttäydy rauhallisesti hevosten lähellä äläkä pidä turhaa meteliä.
    - Älä mene koskemaan vieraaseen hevoseen ilman omistajan tai hoitajan lupaa, kaikki eivät välttämättä ole niin kilttejä kuin miltä näyttää.
    - Älä anna niille makupaloja ilman lupaa etteivät ne opi kerjäämään ja näykkimään.
    - Jos ja kun jokin asia alkaa askarruttaa, kysy rohkeasti kokeneemmilta. Asiallinen talliväki kyllä kertoo ja neuvoo kaikessa missä voi.
    - Kun menet tallille, laita yllesi jostavat ja mukavat vaatteet jotka eivät ole mitään liukasta materiaalia. Esim puuvilla on hyvä vaihtoehto. Jalkineilla ei sinänsä ole niin väliä, kunhan ei haittaa jos ne likastuvat. Ratsastukseen tosin tarvitset esim tavalliset saappaat joissa on hiukan korkoa. Kannalliset kengätkin kyllä käyvät, mutta saappaat ovat paremmat, koska niissä on korkeat varret jotka suojaavat pohkeita hiertymiltä joita aloittelijoille yleensä helposti tulee ennen kuin jalat alkavat pysyä kunnolla paikoillaan.
    - Ennemmin tai myöhemmin tulet kuulemaan kaikenlaisia hurjia juttuja siitä mitä kaikkea ihmisille on hevosten kanssa käynyt. Hevoset ovat eläimiä ja niiden kanssa kyllä sattuu ja tapahtuu, mutta älä anna niiden juttujen säikyttää itseäsi. Aloittelijoille valitaan rauhallisia hevosia, joten ei tarvitse olla huolissaan siitä, että saisi alleen "jonkun hullun". Vaikeammat ratsut ovat edistyneemmille ratsastajille.
    - Saatat jossain vaiheessa tuntea itsesi hölmöksi kysellessäsi "tyhmiä" kokeneemmilta, mutta muista, että jokainen on ollut aloittelija joskus, ja jokainen on käynyt läpi saman kyselyvaiheen. Hevosista ei koskaan opi tietämään kaikkea, vaan kokeneillekin tulee vastaan uusia juttuja ja yllätyksiä. Älä siis lannistu, vaikka tuntuisikin että joudut kyselemään asioista lakkaamatta.

    Tässä tosiaan ovat pikaiset perusasiat, mutta aloittelija pärjää niillä jo pitkälle. Lisää oppii sitä mukaa kun kokemusta tulee lisää, ja se on prosessi joka jatkuu niin kauan kuin harrastuskin.
  12. Ratsu on sopivan kokoinen jos sen selkä on suunnilleen hartioidesi tasalla.
    Jos selkä on rinnan korkeudella, se on pieni, mutta sillä voi vielä ratsastaa jos poni on vahva ja/tai ratsastaja on kevyt.
    Jos ponin selkä on suunnilleen vyötärön korkeudella, se on liian pieni eikä sillä ole enää järkevää ratsastaa vaikka poni jaksaisikin kantaa.
  13. Jos ratsun selkä on suunnilleen hartioidesi korkeudella, se on sopivan kokoinen. Pystyt vielä ratsastamaan isolla shettiksellä, mutta isompi heppa olisi todellakin parempi.
  14. Ratsastus on siitä ongelmallinen harrastus, että useimpiin "temppuihin" ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa. Jokainen hevonen toimii hiukan eri tavalla riippuen siitä miten se on koulutettu, joten ne avut mitkä toimivat yhdelle, eivät välttämättä sovi toiselle. Plus että usein liikeet sisältävät sellaista hienosäätöä jota on mahdotonta selittää sanallisesti, ja juuri ne saattavat olla se ratkaiseva tekijä siinä, toimiiko hevonen vai ei.

    Esim tuo askeleen pidennys. Pääpiirteissään ratsastaja ajaa hevosta eteenpäin pohkeella ja istunnalla, mutta samalla pidättää ohjilla niin että vauhti ei oikeastaan kasva vaikka askel pitenee, samalla kun ohjilla on kuitenkin myödättävä niin että hevosella on silti tilaa pidentää askeltaan. Mutta joitakin hevosia täytyy pidättää koko ajan, toisia vain välillä, ja jotkut hevoset on opetettu kuuntelemaan istuntaa, toiset pohjetta, jotkut molempia. Ja millä hetkellä mitäkin pitää tehdä milläkin hevosella, sitä on mahdoton sanoa näin netin kautta.

    Askeleen lyhennys, eli tarkoitat ilmeisesti hevosen kokoamista, tapahtuu itse asiassa melkein samalla tavalla. Pohje ja istunta ajavat hevosta eteenpäin samalla kun ohja estää sitä kiristämästä vauhtia, mutta kun askelta lyhennetään, on istuntaa ja pohjetta käytettävä hieman voimakkaammin. Sillä tavalla hevonen ratsastetaan "ohjaa vasten", jolloin sen liike suuntautuu enemmän ylös- kuin eteenpäin. Silloin hevonen alkaa kantaa itseään paremmin, ja sen askel lyhenee.

    Ja jälleen kerran, millä hetkellä on annettava lisää pohjetta tai pidätettävä ohjilla, riippuu hevosen koulutuksesta ja siitä mihin opettaja on tottunut. Nuo edellä mainitut tavat ovat niitä jotka minä olen oppinut, mutta joku toinen voi päästä samoihin tuloksiin toisella tapaa ja olla aivan yhtä oikeassa siinä miten se pitää tehdä.

    "Varmista, että hevonen liikkuu eteenpäin" tarkoittaa sitä, että kiinnität huomiota siihen, ettei hevonen jää vetelehtimään ja laiskottelemaan, vaan kulkee reippaasti eteenpäin. Hevonen tapaa hidastaa vauhtiaan kun ohjat lyhenevät, joten silloin tarvitaan pohjetta ja/tai istuntaa pitämään hevonen hyvässä liikkeessä, ettei se ala hidastella omia aikojaan. Lyhyesti sanottuna: älä anna hevosen jäädä lorvimaan.
  15. Eihän ratsastukselle ole mitään ikärajaa, että jostain tietystä iästä lähtien ei enää voisi kehittyä hyväksi ratsastajaksi. Nuorihan sinä vielä olet ja sinulla on kaikki mahdollisuudet tulla hyväksi kilparatsastajaksi. Mutta jos ratsastat tavoitteellisesti, eli tähtäät kisoihin kuten sanoit, suosittelen siirtymistä kokonaan yksityistunneille jos vain on mahdollista. Yksityistunneilla oppii paljon enemmän ja nopeammin kuin keskiverto ratsastuskoulun "yleistunneilla", jolloin opettajalla on useita ratsukoita joihin keskittyä. Huomautan myös, että kehitys on yleensä aika hidasta jos ratsastaa vain kerran viikossa, siinäkin tapauksessa, että kävisi aina yksityisopetuksessa. Totta kai siinäkin oppii, paremmin kuin yleistunneilla, mutta mitä nopeammin haluaa päästä eteenpäin, sitä useammin on käytävä ratsastamassa.

    Mutta älä nyt missään nimessä ainakaan hylkää tuota haavettasi! Tuollaiset tavoitteet ovat aina tavoitettavissa jos vain oma kärsivällisyys riittää. Onnea!
  16. Iso (yli 140cm), vankka poni kantaa sinut kyllä helposti, etenkin jos on tottunut isompiin ratsastajiin ja lihaskunto on hyvä. Hevonen olisi toki parempi, mutta ei se iso vahva ponikaan oikopäätä rikki mene eikä kärsi millään tavalla jos sillä satunnaisesti joku isompi ratsastaja meneekin. Ei siis tarvitse säikähtää vaikka saisitkin ponin allesi. Ei se opettaja sinulle mitään pikkuponia tarjoaisikaan; hän osaa kyllä katsoa millaisen ratsun sinulle antaa ja päätyy todennäköisesti hevoseen. Älä suotta ole huolissasi painostasi, kyllä sinulle sopiva ratsu löytyy, aivan varmasti!

    Tervetuloa hevosmaailmaan!
  17. Nuori ja malttamaton. Se ei tosiaan taivu, mikä aiheuttaa lapa edellä kulkemista. Kokeile tuota tolpparatsastusta, se on yleensä tehokas keino saada hevonen taipumaan.

    Ja toinen asia: paljonko se saa liikuntaa ja mitä kaikkea se syö? Ne arabit joita olen tuntenut, ovat tarvinneet liikuntaa melko lailla enemmän ja rankemmin kuin tunnin päivässä. Ratsasta hevonen kunnolla hikeen kun liikutat sitä (olettaen ettei siihen ole jalkavaivoja tm terveydellisiä esteitä), ja ennen ja jälkeen lepopäivän kevyemmin. Ja kunhan maa sulaa ja kuivuu tarpeeksi, mene jonnekin missä on tarpeeksi tilaa antaa sen juosta niin lujaa kuin se haluaa. Arabit nauttivat vauhdista, joten anna sille kerran pari viikossa tilaisuus oikoa koipiaan kunnolla, jos siellä päin on kunnollisia maastoja tai peltoa missä kaahailla, tai tarpeeksi iso kenttä.

    Ja tosiaan tuosta ruokapuolesta, arabit ovat luonnostaan energisiä ja tulevat toimeen vähällä. Jos hevosesi saa kauraa tai muuta väkirehua (esim prixiä), kokeile mitä tapahtuu jos jätät ne pois, sanotaan kuukaudeksi. Yleensä hevonen rauhoittuu n. viikon kuluessa siitä, mutta joskus kestää pidempään. Hevoset eivät useinkaan todella tarvitse väkirehua, ja jos sitä silti annetaan, se helposti johtaa juurikin ryntäilyyn ym "pelleilyyn".
  18. Noinkin voi tehdä, mutta tuleeko halvemmaksi käydä tavallisilla viikkotunneilla tallin hevosilla ja lisäksi vuokrata hevosta, vai mennä tunnille sillä vuokrahevosella? Tarkoitan, että jos menet tunnille vuokrahevosella, maksaisit siitä tavanomaisen tuntihinnan, ja sen lisäksi hevosen vuokran. Mutta jos käyt tunnilla tuntihevosella, maksaisit tunnista, mutta et hevosesta.

    Niin tai näin, viikkotunneilla kannattaa käydä joka tapauksessa, ja jos tosiaan on mahdollista lisäksi vuokrata hevosta kerran pari viikossa, useamminkin jos rahat riittävät, niin aina parempi. Silloin voisit tosiaan tehdä kuten Mörri sanoi, eli opetella tunnilla sen mitä siellä tehdään, ja sitten harjoitella niitä juttuja vuokrahevosella. Kyllä sitä aina jotakin oppii vaikka ratsastaisi itsenäisestikin, siinäkin olen samaa mieltä Mörrin kanssa.

    Ja pystytkö ajoittamaan ratsastuksesi niin että siellä olisi esim joku kaverisi samaan aikaan? Äitiäsi saattaisi rauhoittaa tieto siitä, että paikalla olisi varmuuden vuoksi joku joka todellakin voisi hälyttää apua, jos jotakin sattuisi.
  19. En minäkään ole aloittaja, mutta vastaan silti.

    Tarvitset avuksesi jonkun jolla on auto, noin tunnin verran aikaa ja paljon tilaa.

    Vaihe 1: Vie auto ja hevonen paikkaan jossa on tarpeeksi tilaa, esim parkkipakka tai kenttä tms. Anna auton olla käynnissä, mutta liikkumatta, ja anna hevosen ihmetellä sitä kunnes saat houkuteltua sen lähemmäksi. Paras on jos se suostuu nuuskimaan autoa, niin se huomaa että se on pelkkä kone eikä tee pahaa.

    Vaihe 2: Kun hevonen on suurin piirtein rauhallinen, siirry auton taakse, sopivan välimatkan päähän. Nyt auto lähtee liikkeelle, kävelyvauhtia, ja hevonen tulee perässä, sillä etäisyydellä minkä se hyväksyy. Hevoset eivät yleensä pelkää sellaista mikä menee niitä karkuun. Kun hevonen rentoutuu ja suostuu tulemaan lähemmäksi, siirry sen kanssa auton vierelle, ja taas kun se alkaa tuntua rauhalliselta, siirry kulkemaan auton edellä. Ja sen jälkeen kiertele auton ympärillä, välillä takana, välillä edessä tai sivulla, auton liikuessa tasaisesti kävelyvauhtia niin että hevonen pääsee ohittamaan sen kävellen.
    Kun tämä kaikki sujuu, toistatte nämä kuviot ravissa, ja sitten laukassa.

    Vaihe 3: Sen jälkeen pysähdytte. Nyt kuski alkaa hurautella kaasua, niin että auto pysyy paikallaan mutta moottorin ääni muuttuu, eli kytkin pohjaan ja kevyesti kaasua. Kokeilkaa missä vaiheessa hevonen alkaa reagoida äänen muutokseen, ja jatkakaa sillä hurautteluteholla.

    Vaihe 4: Kun hevonen tottuu hurahteluun, toista vaihe 2, ja hurautelkaa kovempaakin sitä mukaa kun hevonen tottuu siihen.

    Vaihe 5: Kun hevonen tuntuu rauhalliselta, kokeilkaa miten se suhtautuu vastaantulevaan autoon. Yleensä hevoset eivät enää tässä vaiheessa välitä autoista tulivatpa ne mistä suunnasta hyvänsä, mutta parempi varmistaa. Toimikaa kuin olisitte jossain kadulla menossa, tehkää erilaisia ohituksia puolin ja toisin, ja menkää ristiinkin niin että toinen pysähtyy odottamaan siksi aikaa kun toinen "ylittää tien" jne. Kokeilkaa ohituksia eri nopeuksilla, joillakin maanteillä ajetaan aikaa lujaa.

    Yleensä tunti tai maks. kaksi on riittänyt siihen että hevoset ovat tottuneet autoihin. Joskus on kerrattu vielä seuraavana päivänä, mutta sen jälkeen ei ole enää tarvinnut. Näin meillä on tehty ja hyvin on toiminut.
  20. Oletko itse puhunut tämän työkaverin kanssa? Selitä hänelle tilanne ja kerro millaisia päiviä sinulla on jatkuvasti. Sinullakin on oikeus lepoon vaikka oletkin lupautunut huolehtimaan hevosista viikolla.

    Ellei hänkään suostu kuuntelemaan ja vaatii sinulta kohtuuttomia, niin henkilökohtaisesti saattaisin itse tehdä niin, että ilmoittaisin kylmästi hoitavani vastedes vain oman hevoseni, myös viikonloppuisin, mutta sellaisella aikataululla mikä minulle sopii. Hoitakoon työkaveri itse hevosensa jos se kerran vaatii niin tarkkaa hoitoa ettei sinulle jää lainkaan aikaa levätä.
    Riitely ei ole hauskaa, mutta joskus on pantava kova kovaa vastaan.

    Tulee myös mieleen, että onko sinulla ketään koulukavereita jotka harrastavat hevosia ja voisivat auttaa sinua? Toisin sanoen pystytkö hankkimaan hoitajaa hevosille? Jos sinä hoidat aamutallin ja joku muu iltatallin, edes joskus, sekin auttaisi sinua jo paljon.
    21. 9 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt