- ..ja rodun sisällä luonteita riittää pehmeästä melko terävään, kannattaa kysyä kasvattajilta pehmeämpää koiraa, jos ei ole vankkaa kokemusta koirien koulutuksesta; muuten on helisemässä kerrostalossa, niinkuin tuossa naapuritalossa, sen kuulee ulos asti vuorokauden ympäri.....
- Sitä varten niihin lemmikeihin tungetaan niitä siruja ja numeroita, että jos sen lemmikin oikeasti haluaa vahingon sattuessa takaisin --siis jos haluaa.
- Kiitti kun päivitit tänne; jospa kerrankin "joukkovalitus" saisi eläinsuojeluasiat etenemään, olisi kiva lukea joskus joku paremmin päättynyt tapaus...
- Juup, ruokavaliolla on paljon vaikutusta: Onnittelin kerran vastaantulevaa bichonin taluttajaa kauniin valkoisesta koirasta, olivat kuulemma vaihtaneet ruokaa ja sillä "valkaisseet" koiran.
Koiran kasvattajan mukaan "sillä ruualla ei ole vaikutusta", että se siitä tuesta, ihan itse saa koiraharrastajat välillä etsiä tietoa.... - Suosittelen myös etsimään ohjeet ja kokeilemaan noita venytyksiä!
Itse sain joku vuosi sitten useamman kortisonipiikin kantapäähän, mitkä eivät meinanneet auttaa; työkaveri! etsi netistä venyttelyohjeet ja voila!, ne lisäapuana pääsin vaivasta eroon.
Ja niinkuin aikasemmin suositeltiin, hae toisen lääkärin arvio, jotta saat oikeat diagnoosin ja hoito-ohjeet; minullekaan k.o lääkäri ei maininnut mistään kuntouttavista jumpista halaistua sanaa... - Ja mikähän siinä on että aina kun joku päästelee tuntojaan niin heti leimataan totaaliseksi koiravihaajaksi...
Itse olen koirallinen, otan kavereiden koiria hoitoon, pyydystelen karanneita, autan vaikka tuntemattomia ohitusharjotuksissa, mutta vihaan irrallaan olevia arvaamattomia rakkeja, myös tyyppejä jotka tarvitsevat isoja ylijalostettuja "puudeleita" egonsa jatkeeksi, hommavat eksoottisia vaativia rotuja ymmärtämättä edes alkeita, ja leikkivät että ne ovat ihan koulutettuja ja kilttejä ja välittömästi kytkettävissä --sadan metrin päässä päättömästi pomppiessaan?! Ja voisin naputella samantapaisen tekstin kaiken maailman elukanhamstraajista ja heidän kulta-pallero-mummon-kaataja-rakeistaan, jotka ovat hienompia kuin kenenkään muun karvakorvat:
Olenko siis koiravihaaja?
("hienompi kuin kenenkään muun" on suora lainaus yhdeltä ulkoiluttajalta, joka juoksutti irrallaan isoa, kouluttamatonta uroskoiraansa...) - Kyllähän yksilöissä on eroja, se on otettava huomioon, ei tuohon ruokintaan ole yhtä ja ainutta oikeaa vastausta:
Omat koirat saa raakana kanaa kyllä luineen päivineen, jos koiralla on hampaat kunnossa, pureskelee kunnolla ja rauhallisesti ruokansa eikä hotki ja ruuansulatuskanava toimii. Voipi olla että sitten vanhemmiten että tietyt luut jää pois ruokavaliosta.
En silti suosittele jokaiselle koiralle suoraan kaikkea mahdollista raakaa: Tuttavan labukka hotki siihen tyyliin isot rustot että tulikin suolitukos... - juup, voipi tulla kompostoitavan tasoista tekstiäkin seuraavan kerran kun joku kanssakulkija jättää jätökset keräämättä --ei enää huumori riitä kävelyttämään omia elukoita siinä lietteessä, lasten kengänpohjat tännä sitä itteään, ei auta vaikka varapusseja on antaa vaikka muille ja ympärivuotisena harrastuksena kerätty kikkareita.
Ja turha niitä nuoria/lapsia on syyttää pullojen särkemisestä; mistähän ne sen mallin ja opin saavat.... - Kyllä se siitä, heti vaan yksinoloharjotuksia, koirat ovat yllättävän sopeutuvaisia ja oppivaisia, jos niitä vain tuetaan hiukan: Kielletään reagoimasta haukkumalla talon ääniin/ ohjataan mielenkiinto johonkin muuhun kivaan; yksinjäädessä purunami ja radio päälle taustameteliksi, niin kerrostalon äänet eivät ole päällimmäisinä; reilusti lenkitystä ja tekemistä, ettei ole laittaa sitä ylimääräistä energiaa haukkumiseen. Eroahdistuksen hoidossa käytettävistä menetelmistä on apua ja tukea uuteen paikkaan totutellessa, esim feromoni-haihdutinta voi käyttää alussa.
Onnea uusiin koteihin!! - Kyllähän se vaan on siitä, vaikken olekaan "johtajuuden" kannattaja: ei oma urokseni mene hyppimään edes juoksuista narttua, jos sanon ettei siihen narttuun kosketa: siinä ne voi maata lattialla vaikka samassa huoneessa.
Kuinkahan monta kertaa olen lenkillä sanonut, jos vastaantulijat meinaavat päästää hyppivät koirat silmille, että pitäkään uroksenne kauempana, mulla on jo uros ja juoksuinen hoitonarttu narun päässä (köpöttelevät nätisti vieressä), niin vastaus on "eihän se ole mahdollista".
Aivan, ei ole mahdollista, jos koirat eivät ole hallinnassa.
Ja ne johtajuudesta puhuvathan sanovat, että se on se lauman johtaja joka saa astua... - Täälläkin huomattu muutama noita roskakatosten ja pusikoitten takana kyräilijöitä: Vaikeata niissä koirakoissa taitaa olla ne ihmiset, tekevät omalla ihmekäytöksellään samalla hallaa myös koirilleen. Aluksi koirat vaikuttivat ihan normikakaroilta, sitten nämä hiipparit ihmettelevät suureen ääneen vähän ajan päästä, miten koiralla on vaikeata ohituksissa....
- Mä myös voisin allekirjoittaa tuon liian kiltisti käyttäytyvä koira saa aina epävakaat irtokoirat niskaansa; välillä olen miettinyt että elämä olisi helpompaa, jos oma koira olisi isompi, totaalinen remmirähjä, ei nuo epävarmat uskaltaisi tulla suoraan päin....
Tällaisen vinkin olen kuullut lenkkipolun varrella: teippaa se apteekista saatava turvasumute fleksin koteloon tai hihnaan, jotta se on aina heti saatavilla. - Siitä olen samaa mieltä siitä että toisten koirien kanssa saa monipuolisesti toimintaa, mutta toisaalta olen myös clarman kanssa samaa mieltä osasta koirapuistolaisia: siellä kun on niitäkin jotka tuovat koiransa kotoa suoraan puistoon riehumaan -pahimmassa tapauksessa kärrävät autolla laiskuuttaan melkein portille, eivät yhtään pura koiriltaan energiaa, eivätkä myöskään ota lainkaan koiraan hallintaan ja päästävät ne vain hillumaan muitten sekaan, niin ei ihme että syntyy tappeluita. Ei sellainen sätkä suupielessä tai tölkki kädessä seisoskellen -ulkoilu edistä ihmisen ja koiran välistä yhteistyötä.
- Mainitsinko latukoneen?
tai moottorikelkan?
Julkisin varoin ylläpidetyn kulkuverkoston?
Noup.
Metsään tallatun polun?
Jes!:
Ja valitettavasti tuo kaikenlaisten jalankulkijoitten ympärivuoden kulkema polku, minne ei vesaikkkoa nouse, näyttää lumen tultua juuri sopivalta keskimäärin metrin leveältä aukolta jonne murtomaahiihdon harrastaja sitten pyyhkäsee.
Jos hiihdon taitaminen perustuu yuotube-videoihin ja valmiiksi tehtyihin latuihin, suosittelen ennemmin vaikka liittymistä johonkin hiihtoseuraan. >)) - Onhan niitä muutama polku tehtykin, tarvottu metsässä ja pusikossa umpihangessa väylää auki, kun ei ole terveellistä nivelille kulkea joka päivä monta kilometriä jäisellä, kovalla tiellä. Parin kahluukerran jälkeen siellä pystyy jo kulkemaan ei-niin-kovassa-kunnossa oleva koiranulkoiluttaja tai papparainenkin puudelinsa kanssa. Mutta aina sinne polulle jonkun lumisateen myötä ilmaantuu myös joku välineurheilija, joka vetää yhdet jäljet polulle ja seuraavan kerran vastaantulleessaan kiljuu hysteerisesti "tässä on latu"...
Koirien kanssa kuljetaan joka päivä, satoi tai paistoi, sitä vartenhan noita osin hommataan, lenkkikavereiksi joitten kanssa ei ulkoilusta luisteta. Hiihtoladuilla ei paljoa näy porukkaa kun on parikymmentä astetta pakkasta, tyhjän panttina odottavat päivää, jolloin on sopiva -4,5 ja pilvipoutaa; tätä päivää vartenko varataan sitten koko talveksi joka ikinen väylä, josta suksilla mahtuu?? - Jep, lekuriin ja viivana; voihan olla että koira on kipeäkin synnytyksen jäljiltä, eikä siksi ala hoitaa pentuja.
- Kuivaa itse vaikka maksaviipaleita uunissa tai vihanneskuivurissa: kaupoista ostetut, valmiiksi kuivatut on kuivattu liiankin kuiviksi tai niitä on säilytetty jo niin kauan etteivät ole maistuvia.
- Eivät kaikki sisäkissat kestä paljoa pakkasia, jotkut eivät edes yritä ulos.
Tarhakissan ulkonaoloa voi yrittää helpottaa laittamalla samaan aikaan suojaisaan paikkaan ulos kori tai laatikko, missä on pohjalla paksu pehmuste tai ehkä jopa eristävä solumuovi; kissa pääsee hetkeksi lämmittelemään tassujaan tuulensuojaan, tai laatikosta käsin on lämpöisempää tarkailla ympäristöä ja kyttäillä lumihiutaleita. - Shetlanninlammaskoira, gorgi, islanninlammaskoira?
Kaikki sopivat hyvin perhekoiriksi ja harrastukseen.
Itse harkitsisin Lancashire heeler:iä, siinä olisi näppärän kokoinen, helppo turkki ja energiaa lenkille. - Kumisella tiskihanskalla, puutarhakäsineellä tms. voi myös "pyyhkiä" karvat irti tekstiilipinnoista ja imuriin.
Jotkut ovat suositelleet Dysonin imuria sekä koiran että kissan karvoihin.