- Köyden jouston riittävyys riippuu siitä millaista köyttä käyttää ja kuinka pitkä pätkä köyttä on joustamassa. Meillä on tapana käyttää kotisatamassa järeää joustimella varustettua keulaköyttä. Vieraissa paikoissa aina suora köysi ilman joustinta ja hakaa - juoksuköytenä laiturin lenkin kautta veneeseen kiinni. Köyden joustava osuus on silloin tuplapituinen, tyypillisesti yhteensä 3-4 metriä ja se on riittänyt normaaliolosuhteissa erittäin hyvin.
- Käsitääkseni aikaisemmat vastaukset, vaikkakin ihan oikein ST -kiskosysteemin toimintaa kuvaavat, eivät vastanneet aloittajan kysymykseen: "Miksi skuuttikiskolta purjeelle ja sieltä plokin kautta takaisin". Vastaus: Tämä talja puolittaa tarvittavan skuuttausvoiman. Hyvä ratkaisu kovalle tuulelle, mutta kevyille kenties tarpeeton.
- Ilokseni huomaan jälleen kerran miten ajatukseni osuu Joakimin mietteiden kanssa yksiin. Kiitokset analyyttisestä osallistumisesta tähänkin keskusteluun.
Siis n. 20c/l korotus polttoaineen hintaan riittäisi kattamaan sen että kaikki muu ajoneuvo jätettäisiin kantamatta. Kuka osaisi arvioida kuinka paljon säästyisi rahaa muiden verotuskoneistojen "sammuttamisesta"? Joka tapauksessa, ilmoittaudun ilman muuta maksamaan mielelläni polttoaineesta 20 tai 25 c/l enemmän jos poistetaan kaikki muu ajoneuvovero. - Puhtaasti päästöperustainen verotus on helppo, yksinkertainen ja halpa toteuttaa: kannetaan kaikki ajoneuvovero polttoaineverona. Auto-, vene- kelkka- ym-verot voi korvata pelkällä polttoaineverolla.
- Tismalleen samaa mieltä. Kaikki ajoneuvoihin liittyvä verotus tulisi ehdottomasti kantaa vain ja ainoastaan polttoaineverona, vaikka se tarkoittaisi polttoaineen hinnan tuplaamista. Siitä olisi useita merkittäviä hyötyjä, joista suurin: ajettaisiin tarkoituksenmukaisia ajoja tarkoituksenmukaisella kalustolla. Ajokalusto uusiutuisi huomattavasti nykyistä nopeammin. Positiiviset ympäristövaikutukset olisi todella merkittävät. Lisäksi se olisi mielestäni erittäin paljon reilumpi kuin suunniteltu (ja nyt käytössä oleva verotusmallio); jos ajat, maksat. Jos ajat paljon, maksat paljon. Malli vesittäisi myös järjettömän (malli -Ollila) GPS-paikannukseen perustuvan verotuskoneiston tarpeen ja säästäisi siis senkin kustannukset.
- Yleensä nuo näkee asennetun suoraan sahattuun reikään. Siinä muodostuu riski, että väliaine kostuu.
Virallinen "oikea" tapa olisi sellainen, että väliaine nakerretaan parin sentin etäisyydeltä pois ja syntynyt kolo täytetään polyesteri- tai epoksikitillä, eli tehdään reijän reunasta tavallaan umpilaminaatti. Samalla syntyy kiinnitysruuveille tukevampi alusta.
Väliaineen nakerrus onnistuu esim porakoneella ja sopivalla nakertimella. Nakerrin on yksinkertaisimmillaan ysikympin kulmaan taivutettu naula tai muu edes vähän terävä juttu. - Juuri näin.
Ei se polttoainelinja liian monimutkainen ole. Jos tankin yhteessä on sulku (niinkuin pitäis olla) niin aloita sieltä. Letku irti, kippo alle ja avaat sulkua todetaksesi onko tukos tankissa. Siitä etenet samalla tavalla kohti siirtopumppua. Ja huolellisesti jokainen letkuliitos kiinni ettei jää ilmavuotoa. - Purjehdusfiilis on tuon tyyppisissä veneissä todella hyvä. Siihen vaikuttaa monta asiaa:
- kapea = alkuvakavuus heikko, loppujäykkä, eli kallistuu kevyehkölläkin tuulella reippaasti
- matala varalaita yhdistettynä kapeuteen ja kallistukseen, miehistö on lähellä vettä
- edellämainitut antaa jopa valheellisen vauhdin tunteen
Kiteytettynä:
Kivaa ja ahdasta. - En ole mistään mainitusta eri mieltä. Sormen kokoiseen reikään pelkkä epoksikitti on varmasti riittävä ja jos pelkällä kitillä tekee niin viistous painepuolelle.
Isompi reikä: Painepuolelle viistoukset ja matot olisi rakenteellisesti parempi laittaa, mutta ulkopuolelle tulisi suurempi tasoitettava alue ja se on se työläs osuus. Suosittelen edelleen: viistous ja laminointi sisäpuolelle ja epoksikitillä ulkopuolen tasoitus. - Samaa mieltä. Anturin irroittamisesta jää isompi kuin sormen mentävä reikä. Reunojen viistous sisäpuolelta ja laminointi umpeen on oikea resepti. Ulkopuolelta tasoitus epoksikitillä ja lopuksi epoksipinnoite. Topcoattia voit sutaista sisäpuolelle jos näet siihen tarvetta.
- Kyllä, ja vielä laajennettuna: pienempien purjeiden käsittely on huomattavasti helpompaa, alkaen valmistusvaiheesta.
- Samat kokemukset. Kontaktiliimaa virallisissa ohjeissa suositellaan. Ammattitelakka, joka teki veneeseen pohjaremontin laittoi myös kontaktiliimalla. Ei pysynyt. Olen laittanut muutaman kerran Sika -massalla ja hyvin on pysynyt.
- Kaikenlaiset sisäänlämpeävät lämmittimet on veneessä väärä valinta. Palokaasut ja vesihöyry pitää johtaa kajuutasta ulos pakoputkea/savupiippua pitkin.
Mun ensimmäinen venelämmitin oli isosta myrskylyhdystä tuunattu pod -tyyppinen lämmitin. Tein alumiinista sylinterin lyhdyn päälle. Sylinteristä n 30 mm kurttuputki kajuutan luukun raosta ulos. Vaikea arvioida sen tehoa, joitain satoja watteja se varmaankin oli ja auttoi huomattavasti pikkuveneen kuivatuksessa. - Olen käyttänyt parissa projektissa Teknoksen Inertaa. Ominaisuuksiltaan paperilla ja asiantuntijalausuntojen perusteella täysin vastaavaa tavaraa kuin Hempel Light Primer. Molemmat on siis liuotinpohjaisia. Liuotteettomia löytyy myös. Liuotteettoman epoksin etu on suurempi kuiva-ainepitoisuus joten haluttu pinnoitevahvuus saavutetaan vähemmillä levityskerroilla. Liuotteettoman epoksin levitys tavoiteltuihin kalvopaksuuksiin on huomattavasti vaativampaa. Liuotepohjaista levitetään esim telalla 5-6 kerrosta, jolloin pienet virheet tasoittuu. Liuotteeton korkeapaineruiskulla kahteen kertaan. Korkeapaineruisku ei ole jokapojan menetelmä ja kahdella levityskerralla virheet haittaa merkittävästi. Ammattitelakat käyttää usein liuotteettomia epoksointijärjestelmiä. Pääsyy siihen lienee se, että käsiteltävän veneen saa nopeammin ulos maalaamosta.
- Vetolaitteelle on oma spray -maalinsa (kupariton). Ainakin Hempel -merkkinen löytyy. Jotenkin tuntuu, että siitä on teho kadonnut muutaman viime vuoden aikana. Sen takia päätinkin putsata ja maalata vetolaitteen mahd kiiltäväksi. Vedän vielä reilusti vahaten teflonpitoisella vahalla ennen vesillelaskua. Joku jollain palstalla vakuutteli, että tämä systeemi on toiminut odotuksia paremmin. Käyn loppukesästä sienen kanssa sukeltamassa niin sitten näkee onko siellä elämää.
- Mitsubishi ja Kubota -pohjaiset koneet on hyviä molemmat. Kiinnitä erityisesti huomio siihen, miten useimmin huoltoa kaipaavat kohteet on sijoitettu moottorin ympärille. Mulla on Sole asennettuna vanhan VP:n S120 -vetolaitteen eteen. Toimii mainiosti, mutta öljytikku, suodatin ja vesipumppu ovat kaikki väärällä puolella ja huoltotoimenpiteet vaatii gynekologin sormia. Se mikä on oikea puoli riippuu luonnollisesti veneen konetilasta. Jos nyt valitsisin, niin laittaisin ilman muuta Kubotan.
- Siinä tapauksessa kytke laturi suoraan siihen akkuun mitä käytät hupiakkuna. Jos tarpeen ladata myös starttiakkua niin käännät pääkytkimen asentoon both.
Jatkokehitysehdotus: laitat nykyiset akut samaan ryhmään rinnakkain isoksi hupiakustoksi ja hommaat pienemmän starttiakun. - Osatakilassa voi.
- Kuormitus ratkaisee ja kierroksilla ei sen asian kanssa juurikaan tekemistä. Polttoaineen kulutus voisi olla kohtuullinen indikaattori sille miten moottorille tulee kuormituskertymää.
Jos esim autolla ajaa 100km/h, ja kulutus on tällöin 6 l/100km = 6 l/h. Dieselinmoottorin ominaiskulutus on luokkaa 300g/kW/tunti. Auton moottorista otettaisiin siis n. 20kW:n teho. Jos huipputeho on 100 kW, niin kuormitus olisi siis luokka 20%.
Vastaavasti, jos uppoumavene kuluttaa 3l/h, otetaan moottorista n. 10 kW:n teho. Jos huipputeho on 20 kW, kuormitus on n. 50%.
Kierrosluvulla ei laskennassa niin väliä. Kuormitus pitää kuitenkin olla järkevällä kierrosalueella, mielellään lähellä huippuväännön kierroksia tai ei ainakaan paljoa alle. Tuo suuntaa antava laskelma kertoo, että veneen moottorin kuormitus on n. 2,5 kertainen verrattuna autoon. - Järkipuhetta. Sopiva rattivenekin saattaa toki löytyä. Esim Scanmar 33.