- Mua alkoi nyt ihan tosissaan kiinnostamaan että minkä näköinen sinä oikeastaan olet. Itse kun en oikein osaa kuvitella fyysisesti erinomaisessa kunnossa olevaa, siistiä miestä rumaksi, vaikka kuinka yritän.
Pystyisitkö siis kuvailemaan jotenkin, että mitkä ovat niitä ongelmakohtia ulkonäössäsi? Tai vielä parempaa, löytäisitkö netistä kuvan joka muistuttaisi sinua? - Tässä on kyllä paljonkin idean poikasta. Teot ja sanat eivät auta, jos pariskunnalla on ongelmia tunneyhteyden kanssa. Emme voi tietää mitä siellä perheen arjessa tapahtuu tuon miehen romanttisen yritteliäisyyden lisäksi. Voihan olla, että mies jollain tavoin osoittaa jatkuvasti halveksivansa vaimoaan, tai vaikka suorastaan pettää, ja sitten kuvittelee, että tällaisilla ulkoisilla eleillä, kuten hieronnalla ja kynttilöillä korjataan mitä tahansa.
En nyt kuitenkaan halua väittää, että tilanne olisi juuri tuo. Ihan yhtä hyvin se isompi vika voisi olla siinä vaimossa, kun ei osaa relata, vaan hössöttää yli voimiensa. Kaikista pahinta tietysti on, jos vaimo pihtaa ihan vain pihtaamisen takia, seksuaalista valtaansa osoittaakseen. Sellainen on mielestäni suhteessa jo vakavaa henkistä väkivaltaa.
Mutta tällaisten väärinkäsitysmahdollisuuksien takia minä siis haluaisin suhteen, jossa voisi keskustella kumppanin kanssa jos jokin juttu ei tunnu toimivan. Muuten voi käydä niin, että kumpikin yrittää hakea sitä toisen hyväksyntää tavalla jota toinen ei ymmärrä (esim. nainen kotia puunaamalla ja mies seksillä), ja sitten kun toinen ei reagoikaan tavalla jota itse odottaisi, tulee pettymys suhteeseen ja lopulta jompikumpi lähtee. Näin saattoi minun päättyneessä suhteessani käydä, mutta varmuutta tästä emme saane koskaan, kun toinen ei halua puhua. - Ja jonkun palstatytön pitäisi sitten nähtävästi ymmärtää tarjoilla piparia tämän seurana? :)
- Vaikea näin etäältä on mitään varmaa sanoa, mutta jollain lailla tuosta tuli mieleen päättynyt suhteeni.
Mieheltä tuntui loppuvan läheisyys- ja seksihalut kokonaan. Yritin itse tehdä aloitteita enemmän, mutta ne olivat aina toisen mielestä väärin ajoitettuja tai muuten vääränlaisia. Mies vain tuntui vajoavan yhä syvemmälle masennukseen, ja lopulta hän vain halusi erota edes keskustelematta asioita halki, koska koki minun vain olevan vääränlainen ihminen hänelle.
Jos siis et tunne enää seksuaalista vetoa kumppaniasi kohtaan, niin se voi tuntua hänestä todella pahalta ja hän voi olla ihan sairaana huolesta sen takia että pelkää menettävänsä sinut. Kuten edellinen vastaaja totesi, voi tuo kumppanisi ulospäinsuuntautuminen olla juurikin eräänlaista showta, jolla hän yrittää osoittaa sinulle olevansa edelleen se sama hauska ihminen kuin alussa, ja toivoo näin palauttavansa käytöksesi ennalleen.
Tuo epärehellisyys ei kyllä omassa suhteessani ollut ainakaan tosiasia, tosin enhän tiedä minkälaisia skenaarioita se kumppanin (mahdollisesti) masentunut mieli kykeni kehittämään. Lähinnä siis mietin, että onko siitä kumppanisi epärehellisyydestä sitten ihan oikeasti raudanlujaa näyttöä olemassa… - ” Se millaiset miehen hiukset ovat voi ratkaista lähteekö juttu etenemään.”
Ahaa, tämä olikin darkkis-provo.
“Rakkaus voi syntyä odottamatta ja joskus kohteeseen johon ei uskoisi.”
No mutta ei kai nyt sentään sellaiseen mieheen voi rakastua, jonka tukka on asteen verran erivärinen tai toisella lailla leikattu, kuin mistä itse tykkää, herraisä! - Minun mielestäni kummallisen dramaattinen repliikki, enkä (anteeksi vain maalaisuuteni) todellakaan ymmärrä mitä tuolla oikein tarkoitit. Veikkaanpa siis ettei mieskään ymmärtänyt, vaan jäi pohtimaan että onkohan tuolta karannut loputkin muumit laaksosta.
- Jos naisten pääasiallinen tarkoitus olisi hankkia vain siittäjä eikä elämänkumppania, niin sinunlaisellasi uroksella luulisi olevan aikamoinen kysyntä. Kuinka sinulla on edes aikaa täällä sinkkupalstalla roikkua?
- Semmoinen kovanpehmeä miesunilelu olisi kyllä kiva. Pehmokoira alkaa jo kyllästyttää.
Tossahan olisi moinen jo valmiiksi paketoituna, mutta en valitettavasti oikein tykkää useamman ihmisen kesken jaetuista lahjoista:
http://4.bp.blogspot.com/-psRAgNDMz18/UMS7RLxVZkI/AAAAAAAAUUE/v5VQ_AmaLxw/s400/Funny Christmas Sweater.jpg - Kyllä minun biologinen kelloni tikittää niin, että varmasti kuuluu kilometrin päähän, mutta miksi sitä pitäisi häpeillä tai pyydellä anteeksi? Tällaiset nyt ovat toiveet vielä tässä vaiheessa, kun se lastenteko kuitenkin vielä on täysin mahdollista, mutta sitten jos / kun otollinen ajankohta menee ohi, niin en minä aio jäädä asiaa sen kummemmin murehtimaan, vaan keksin elämälleni jotain muuta tavoittelemisen arvoista sisältöä. Enemmän kait se korpeaisi, jos nyt yrittäisin uskotella itselleni ja muille, etten halua lapsia, ja sitten liian myöhään kuitenkin huomaisin niitä haluavani.
- Mites mää nyt sitä eksääni luonnehtisin…
Ei tosiaan mitenkään komea, vaan suorastaan vähäsen plösähtänyt eikä tykännyt juuri liikunnasta. Ne hyvät puolet, eli fiksuus ja huumorintaju sitten kuitenkin voittivat reilusti nuo ulkonäölliset miinuspuolet. Oli vakitöissä, eikä juonut juuri koskaan.
Tyhmä toki myönnän olleeni, kun en huomannut että toinen oli jo kuukausia pohtinut sitä eroa, kun itse kuvittelin että kyseessä on vain väliaikainen etääntyminen. Eli hyvä oli tosiaan vedättämään, tai enpä nyt tiedä edes että vedättikö tarkoituksella, kun tuntui olevan itsekin vähän sekaisin. - Niin, onko se sitten loppupeleissä sitä ajattelemattomuutta, kun haluaisi ennen perheen perustamista kouluttautua hyvin ja edetä työuralla, jotta ei tarvitsisi sitten köyhyydessä kärvistellä?
Ja sitten kun parhaassa perheenperustamisiässä löytää jonkun jonka kanssa uskoo yhteiseen tulevaisuuteen, niin se suhde voikin muutaman vuoden päästä kariutua, ja erosta selviäminenkin ottaa oman aikansa. - Yksi ei halua isäksi, toinen on mielenterveys- tai päihdeongelmainen, kolmas epäluotettava … Ja kovin montaa miestä ei ehdi käymään läpi, koska miehet eivät noita ominaisuuksiaan yleensä heti ensi alkuun kovin paljoa mainosta, joten niiden selviämiseen voi kulua paljon aikaa.
- No hitsi. Mulla taas (laatu)suklaat olisi suurinpiirtein ainoa asia mikä kelpaisi. Toki myös ap:n mainitsemat lautapelit ja villasukat kävisi, ellei niitä olisi jo kaapit täynnä.
Pitäisi järkätä joulun jälkeen sinkkupalstan lahjojenvaihtomiitinki. :) - No hienoahan se olisi, jos ihmiset vaivautuisivat vähän miettimään niitä lahjoja saajan mukaan, eivätkä vain ostaisi sitä mikä ekana mieleen juolahtaa ja on tarjouksessa. Minun sukulaiseni eivät vain koskaan oikein ole tuota taitoa hallinneet, joten parempi näin minun mielestäni. Säästyy kaikilta osapuolilta rahaa sellaiseen mitä oikeasti tarvitsee.
- En toki, vaan ennemmin soisin miehelläni olevan jotain muita harrastuksia kuin karvattomien palliensa ihailu.
Mutta ajattelin vain että olisi kiva ylläri huumorintajuiselle miehelle, ”jolla on jo kaikkea”. Eiköhän tuo ole aika tavallista salvaa, jota voi käyttää muuhunkin kuin niiden kulkusten kiillotukseen, ja sitten kun loppuu, voisin täyttää tuon purkin omatekoisella mehiläisvahavoiteella. Tulisi ehkä tuollaisesta purkista sitä voidetta käytettyä enemmän kuin jostain tavispurkista. - No himputti! Tuota pallivahaa kyllä ostaisin joululahjaksi miehelleni jos minulla sellainen olisi. :D
- Minäkään en saa nykyään muita lahjoja kuin iskältä vähän suklaata ja rahaa. Aikamoinen helpotus se onkin, kun ei tarvitse enää joka joulu pettyä sukulaisten täysin idiootteihin lahjavalintoihin, eikä toisaalta vaivata itse päätään sillä että mitä niille ostaisi. Kaikkein parasta olisi kun kukaan ei ostaisi lahjoja kenellekään, vaan korkeintaan jotain pientä omatekoista voisi antaa lahjaksi.
Ärsyttävimpiä lahjoja mitä nyt takavuosilta muistelen ovat mm. huonolaatuiset pörrösukat, sopimattomat vaatteet sekä kaikki koriste-esineiksi luokiteltavissa olevat jutut. - "Yleensä vikaa on molemmissa. Pitää osata kertoa ja pitää osata kysyä. Jos löytyy tosi hyvin sopiva kumppani, tämän voi minimoida."
Joo, tässä on itselläni vielä opettelemista, että miten viestittää toiselle omia tunteitaan selkeämmin ja myös tulkita sen toisen tunteita taitavammin. Useinhan se on juuri epävarmuus omasta kelpaamisestaan, mikä tekee ihmisestä ulospäin töykeän oloisen.
Toisaalta en kyllä ymmärrä mitä olisin voinut tehdä päättyneessä suhteessani paremmin, kun toinen vain ilmoittaa että suhde on ohi eikä keskustelu enää auta. - "Tuo murjotus hommahan on enemmän miehen taakkana..
Ikinä ei tiiä mikä sitä eukkoa vaivaa.. :D "
Varmaan aika usein käy niin, että kumpikin miettii hiljaa itsekseen, että mikä tuota toista oikein vaivaa, kun se on aina vihainen. Eli kumpikaan ei oikeasti ole vihainen, vaan vain huolissaan siitä toisen oletetusta vihaisuudesta… - No varsinainen ihannekuski olisi varmaankin sellainen, joka unohtaisi ottaa minulta maksun. :)
Kauhean puhelias ei kuskin kyllä tarvitsi olla. Tykkään istua etupenkillä koska kärsin helposti matkapahoinvoinnista, mutta en haluaisi koko matkaa kuunnella kuskin löpinöitä ja yrittää niihin kohteliaisuuttani vastata. Varsinkin pitkällä bussimatkalla mielummin nukkuisin.