Vapaa kuvaus

Aloituksia

138

Kommenttia

5572

  1. Sinänsä työvoimatoimisto alkoi olla turha laitos, kun työpaikkailmoituksia alettiin julkaista sähköisesti ja jokainen pääsee niitä katsomaan määrättömästi ihan kotoaankin. Aikoinaan tilanne oli toinen, jolloin työvoimatoimistossa oli ilmoitustaulu, johon työvoimatoimiston virkailijat kiinnittivät työpaikkailmoituksia. Työvoimatoimistossa oli myös ilmaisia puhelimia, joilla työnhakijat saattoivat soittaa ilmoituksissa oleviin numeroihin. Aikoinaan puhelinta ei nimittäin ollut joka taloudessa. Lisäksi työvoimatoimistossa oli lukuisa määrä lehtiä, joissa oli työpaikkailmoituksia ja joita lukemalla työtön saattoi viettää aikaansa, kun odotti pääsyä virkailijan luokse.

    Kekkosen aikaiseen byroratiaan kuului, että työvoimatoimisto tutki kunkin työnhakijan tapauksen ja kirjoitti lausunnon hänen työttömyydestään. Tämä lausunto oli edellytys, että Kela maksoi työttömyyspäivärahaa. Käytännössä tämä tarkoitti, että henkilön oli täytynyt ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon ja kertonut ilmoittautuessaan, että on vailla työtä. Yleensä työttömyys todistettiin koulutuksen jälkeisellä todistuksella taikka työtodistuksella työsuhteen päättymisen jälkeen. Ilman sellaista saattoi tulla vaikeuksia.

    Nykytilanne vaikuttaa siltä, että ns. työvoimaviranomainen yrittää kovasti oikeuttaa oman olemassaolonsa keksimällä kaikenlaista puuhaa työttömille työnhakijoille. Käytännössä työvoimaviranomainen voitaisiin lakkauttaa siinä roolissa, mikä sillä on työttömien asioiden hoitamisessa ja siirtää ne vastuut Kelaan, jonka vastuu on koko ajan muutoinkin laajentunut. Mitä puolestaan tulee työvoiman kouluttamiseen ja kuntouttamiseen, voitaisiin vastuu niistäkin siirtää Kelalle ja vaikka koulutusviranomaisille. Tämän jälkeen voidaan sitten miettiä, onko työvoimaviranomaiselle enää mitään tarkoitusta nykymaailmassa.
  2. Minulle muistuu mieleen kokemus työharjoittelijana liittyen erääseen työllisyyskurssiin 90-luvulla. Kurssi oli tarkoitettu nuorisotyöttömille ja pituudeltaan se oli puoli vuotta. Kurssilla opeteltiin kiinteistönhoitoon liittyviä töitä, kuten LVI-tekniikkaa, tietotekniikkaa ja hitsaamista hyvin ylimalkaisesti. Tämän lisäksi kurssiin kuului pari työharjoittelujaksoa, joista toisen suoritin Helsingissä Kallion virastotalossa.

    Enimmäkseen tämä harjoittelu piti sisällään "verstaalla" eli huoltotyöntekijöiden taukohuoneessa istuskelua ja puhelimeen vastaamista, jos se joskus sattui soimaan, ja viestien kirjaamista ylös. Eräänä päivänä minulle kuitenkin tarjottiin aivan erinomaista mahdollisuutta ottaa kaikki oppimani teoria käytäntöön ja lähteä siivoamaan virastotalon vieressä olevaa puistoa.

    Tässä vaiheessa on syytä huomauttaa, ettei minulle oltu annettu mitään työhaalaria taikka muutakaan työasua. Omissa vaatteissani harjoittelin.

    Kun sitten tilaisuus puiston siivoamiseen ilmoitettiin, ajattelin oitis suuria, että saisin haalarit, haravan ja jonkin mukana kuljetettavan roskien keruuastian, johon voisin kerätä puistosta löytyvät roskat. Ajattelin vähän turhan suuria, sillä haalareista ei puhuttu, eikä harava koskaan noussut esiin. Sen sijaan minulle kerrottiin, että menet puistoon ja alat kerätä sieltä löytyvää roskaa. Ja mitä roskaa löydätkin, voit laittaa sen puistossa oleviin roskapönttöihin. Lisäksi korostettiin, että puistosta löytyvien huumeneulojen kanssa pitää olla varovainen, etteivät ne pääse pistämään.

    Tästä syystä pyysin, että mahtaisiko virastotalosta löytyä hansikkaita, jotka kädessä puiston siivoaminen olisi paitsi miellyttävämpää myös terveydelle turvallisempaa. Päällikkö oli asiasta aivan samaa mieltä ja hän alkoikin tarmokkaasti etsiä hansikkaita. Pienen hetken jälkeen hän toi minulle yhden hansikkaan ja kertoi sen olevan varmasti aivan riittävä. Roskat olisivat tuskin niin raskaita, että niiden nostamiseen tarvittaisiin kahta kättä. Ymmärsin yskän nikottelematta ja suuntasin yksi käsi taskussa ja toinen hansikkaassa puistoon.

    Puistossa en voinut olla ihastelematta uuden tehtäväni ihanuutta. Oli aurinkoa ja raitista ilmaa, aivan toista kuin istua sisällä kellarikerroksen ikkunattomassa huoneessa ottamassa vastaan soittopyyntöjä. Voisiko mikään olla enää paremmin, kun jokaiselta harjoittelupäivältä maksettiin markoissa joku kymppi enemmän kuin työttömälle.