Vapaa kuvaus

Aloituksia

138

Kommenttia

5590

  1. En tiedä mitä tarkoitetaan uudella maskuliinisuudella, mutta jos sitä mitataan seuraavilla kriteereillä:

    1. Terve ja tasapainoinen itsetunto
    2. Selkeä viestintä muiden kanssa
    3. Toimiminen yhteisössä

    Ei maskuliinisuus silloin tarvitse mitenkään uutta.

    Kun aikoinaan kävin armeijan, ei siellä olut naisia kuin siivoojina, sotilaskotisisarina ja kirjastonhoitajina. Tästä syystä armeija oli pelkkää maskuliinisuutta alokkaasta kenraaliin ja parakista paraatimarssiin asti.

    Erityisesti mieleen jäi kantahenkilökunnan terve ja tasapainoinen itsetunto. He eivät koskaan arkailleet joukon edessä taikka jääneet muutoinkaan tuppisuina ihmettelemään. Jokainen myös tiesi oman paikkansa.

    Samaisten kantahenkilökuntaan kuuluvien maskuliinisten miesten viestintä oli erittäin selkeää ja suorastaan kovaäänistä. Harvemmin kenellekään jäi epäselväksi heidän tarkoituksensa, vaikka aika ajoin heidän sanallinen viestintänsä saattoi pelkistyi yhteen harkittuun ja hyvin valittuun sanaan.

    Näiden armeijan maskuliinikkojen toimiminen yhteisössä oli selkeää selkeiden sääntöjen vuoksi. He myös tekivät säännöt selviksi muillekin yhteisöön tuleville, joten mitään hämminkiä auktoriteetin taikka vastuun suhteen ei ollut.

    Maskuliinisuus ei ole rikki, eikä se ole ikinä rikki ollutkaan, joten sitä ei tarvitse korjata mihinkään suuntaan.
  2. Kannatettua politiikkaa voi aina kutsua "ääri"-politiikaksi. Terrorismi on terrorismia, mutta se ei ole politiikkaa vaan sotaa.

    Vallasta sivussa oleva ei voi hallita eikä ajaa politiikkaa, siis hoitaa yhteisiä asioita. Sitä tekee ainostaan vallassa oleva ja päätöksiä tekevä. Vallan sivussa oleva voi esittää oman vaihtoehtoisen tapansa hoitaa yhteisiä asioita eli esittää erilaisen poliittisen näkemyksensä.

    Politiikkaa voi ajaa ja päätöksiä voi tehdä äärimmäisen väkivaltaisin seuraamuksin ja keinoin, jolloin politiikkaa ajetaan väkivalloin. Tällöin politiikkaa voitaisiin kutsua väkivaltaiseksi taikka ääripolitiikaksi.

    Väkivallalla voi tietysti painostaa päätöksen tekijöitä noudattamaan tietynlaista linjaa, jolloin puhutaan poliittisesta väkivallasta. Esimerkiksi äänestyskäyttäytymiseen vaikuttaminen fyysistä uhkaa käyttämällä on poliittista väkivaltaa. Politiikka ei tässä tapauksessa ole sinänsä väkivaltaista, ainoastaan vaikuttamiskeino on.

    Äärioikeisto ja äärivasemmisto ovat molemmat määritelmän mukaan äärimmäisiä keinoja käyttäviä poliittisia mielipiteitä omaavia ryhmiä, jotka käyttävät väkivaltaa niin vaikuttamiskeinona kuin varsinaisina politiikan ajamisen välineinäkin. Siis käyttävät väkivaltaa niin valtaan päästäkseen kuin varsinaisten asioiden ajaamiseenkin.

    Terrorismi on puolestaan sodankäynnin keino, jolla vihollisen (vastustus-)moraali pyritään murentamaan joko sotilas- taikka siviilikohteisiin kohdistuvilla väkivaltaisilla iskuilla, jotka aikaansaavat väestössä pelkoa ja ahdistusta, ja lisäävät sitä kautta halua lopettaa konflikti taikka antaa vaatimuksille myöten. (viedään sota vihollisen maaperälle)

    Jos ajatellaan poliittisesti motivoitunutta joukkomurhaa, on sitä vaikea pitää minään muuna kuin terrorismina. Jos jokin poliittinen ryhmä käyttää joukkomurhaa vaikuttamiskeinona, on siitä silloin tullut terroristijärjestö.

    Mitä joukkomurhiin tulee, on niitä monenlaisia. Osa niistä on laajennettuja itsemurhia, osa jotain muuta. Tällaisessa muussa tapauksessa on yksilö jostain syystä päätynyt ratkaisuun, että murhaamalla ihmisiä joukoittain, tulisi ympäröivä maailma paremmaksi paikaksi kuin se oli ilman heidän murhaamistaan.

    Joukkomurhia saatetaan tehdä poliittisen ryhmän innoittamana, tukemana taikka kehoittamana. Aiheutettua innoitusta on jokseenkin mahdotonta hillitä, sen sijaan rikollista tekoa voi aina olla tukematta taikka olla yllyttämättä sellaisen tekemiseen.

    On vaikea kuvitella, että joku olisi valmis surmaamaan kymmenittäin rauhassa eläviä ihmisiä vain siitä syystä, että heidän kuolemansa nostaa itselle tärkeän asian puheenaiheeksi globaalisti tai edes alueellisesti.

    Toisaalta, on myös vaikea kuvitella, että jonkun politiikan ajaminen vaatisi ihmisten sulkemista vankeuteen ja heidän surmaamistaan joko puolueen määräämän rodullisen taikka yhteiskunnallisen aseman määritelmän perusteella.