Vapaa kuvaus

Aloituksia

133

Kommenttia

4798

  1. Onko kukaan koskaan täysin tyytyväinen nykyiseen tehtäväänsä? Ja jos on niin täynnä tyytyväisyyttä, ei silloin varmaan kiinnosta, mitä muualla vastaavasta työtä tarjotaan?
  2. Aika moni poliitikko on juristi, kuten esimerkiksi presidenttiemme koulutuksesta voimme päätellä.

    Politiikassa, kuten monella muullakin alalla on syytä perehtyä instituutioihin, kuten sopimus, testamentti ja laki, kuten on syytä perehtyä moniin muihinkin instituutioihin, joiden tuntemiseen oikeustieteellisessä saa hyvän perustan halutessaan.

    Poliitikolle ei ole lainkaan haitaksi ymmärtää lainsäädäntöprosessia ja lakihierarkiaa ylipäätään. Toki voidaan ajatella, että juristit ovat poliitikkojen palveluksessa kun lakeja tehdään, mutta kansakunnan ohjaaminen tapahtuu Suomessa niin lakien ja lainsäädännön kautta kuin valtion määrärahojen jakamisenkin kautta. Kuka tahansa voisi näin ollen määrätä juristit valmistelemaan haluamiaan lakipykäliä ja kuka tahansa voisi päättää itse, kuinka verovarat jaetaan omasta mielestä kansakunnan hyväksi parhaimmalla mahdollisella tavalla.

    Poliittiseen valtaan pääsee pääsääntöisesti kansalaisten tuella ja toisten luottamuksen saamiseen tarvitaan enemmän kuin pelkkää tietoa yhteiskunnasta. Tuen saaminen vaatii, että äänestäjät uskovat poliitikon ajavan heille tärkeitä asioita päätöksenteossa, joko konkreettisina asioina taikka sitten arvovaikuttamisena. Jokaisen poliitikon tulee näin ollen kyetä ilmaisemaan asiansa ja arvonsa äänestäjille tavalla, että mahdollisimman suuri osa heistä ymmärtää ilmaistut arvot ja asiat. Joillakuilla tämä kyky on luonnostaan, suurin osa oppii viestimään esimerkkien ja koulutuksen kautta.

    Ilmaisutaitoa ja viestintää voi yrittää opiskella sivuaineena, mutta perusviestintätaidot oppii oikeustieteellisessä siinä missä muuallakin. Lisäherkkuna oikiksessa on, että siellä voi mitä helpoimmin kehittää omaa (suullista) argumentitaitoaan monellakin tavalla, jopa ihan perukursseilla, professorit ovat mitä halukkaimpia sellaiseen. Lisäksi jokainen tentti on argumentointia ja pisteet tulevat juridisesti asiaan vaikuttavista argumenteista.

    Opiskelu oikeustieteellisessä ei siis ole hukkaan heitettyä aikaa poliittista uraa ajatellen vaan siellä saa sekä ymmärrystä yhteiskunnan toiminnasta ja niihin vaikuttavista instituutioista sekä siellä oppii myös tuomaan näkemyksensä esille ja perustelemaan sen.
  3. Laillinen kostaminen tarkoittanee varmaankin jonkinlaisen vahingon aiheuttamista toiselle ilman juridisia seuraamuksia siitä syystä, että tämä toinen on aiheuttanut jotain vahinkoa ensimmäiselle.

    Vahinkoa on monenlaista, kuten taloudellista ja fyysistä, mutta sellaista on ihan myös tavallisen arkipäivän vaikeuttaminen. Erityisesti arkipäivän hankaloittamista voi aiheuttaa toiselle ilman laillisia seuraamuksia monellakin tavalla. Muut keinot vaativat yleensä, että on jonkinlaisessa valta-asemassa tähän toiseen nähden.

    Valta-asemaan liittyvästä kiusanteosta on turha ottaa esimerkkejä, koska tilanteet ovat mahdottoman lukuiset.

    Sen sijaan arkipäivää hankaloittaa ylipäätään, että jonkun valvova silmä vahtii jatkuvasti kaikkia mahdollisia sääntö- ja taparikkomuksia ja että niistä ilmoittaa jatkuvasti esim. rappukäytävässä heippalapuilla ja ilmoituksilla isännöitsijälle, taloyhtiön hallitukselle, lastensuojeluviranomaisille, (liikenne-) poliisille, terveys- ja ympäristönsuojeluviranomaisille sekä kaikille muillekin kunnan viranomaisille.

    On kuitenkin mahdollista, että jatkuva vahtiminen täyttää jossain vaiheessa vainoamisrikoksen tunnusmerkistön, jolloin kyse ei ole enää "laillisesta kostamisesta". Jos kyse on kuitenkin asiallisista ilmoituksista toisen tekemistä sääntörikkomuksista, vainoamisen tunnusmerkistö tuskin täyttyy.

    On kuitenkin otettava huomioon, että toisen vahtiminen vie omaa aikaa, tai sitten siitä ajasta täytyy maksaa jolle kulle toiselle. Loppujen lopuksi vahtija taitanee kärsiä enemmän kuin vahdittava.
  4. "Lapsen luokanvalvoja väittää vanhemmille, että lapsi on väärentänyt nimikirjoituksia". Miksi ihmeessä opettaja väittäisi vanhemmille, että lapsi on väärentänyt nimikirjoituksia? Lapsi ei varmaankaan ole väärentänyt opettajien taikka muidenkaan koulun henkilökuntaan kuuluvien nimikirjoituksia mihinkään, tai jos on, asiasta pitäisi tehdä tutkintapyyntö poliisille. Ja kuinka vanhemmat voivat tietää onko väite totta vaiko ei?

    Yleensä alaikäisellä oppilaalla on salaamissyistä tarve väärentää vanhempiensa/huoltajiensa nimikirjoitus koulusta kotiin tuleviin viesteihin. Tässä tapauksessa olisi erikoista, että opettaja väittäisi lapsen väärentäneen vanhempiensa nimikirjoituksen juuri lapsen vanhemmille. Kaipa vanhemmat itse tietävät mihin ovat nimensä laittaneet.

    Eiköhän kyseessä ole pikemminkin kysymys kuin väite, että lapsi on väärentänyt vanhempiensa nimikirjoituksia. Muussa tapauksessa vanhemmat eivät voi tietää, onko allekirjoitukset tehnyt oikea henkilö vai eikö.

    "Muiden oppilaiden tietojen selittäminen" ei ole mitenkään kiellettyä, jos kyse ei luottamuksellisesta taikka muutoin salassapidettävästä, yksityisyyttä loukkaavan tiedon esittämisestä. "Tietoja" ei varmaan muutenkaan olla esittämässä missään sosiaalisessa mediassa, vaan opettajan ja oppilaitten vanhempien kanssa käytävässä keskustelussa.