yhteenlaskutoimitus

Vapaa kuvaus

Aloituksia

21

Kommenttia

4456

  1. Vielä tekee mieli laittaa eräs linkki kun otit puheeksi tuon tunteensiirron ja mainisemaani linkkiin liittyen kopion alkuun siitä vähän tekstiä...

    "Tunteensiirto on epätoivoinen pyrkimys tai yritys, tavallisesti alitajuinen, saada aikaan väliaikainen helpotus tyydyttämättömien tarpeiden, ratkaisemattomien ristiriitojen tai menneisyydestä nousevien emotionaalisten turhautumien aiheuttamaan tuskaan tai pelkoon. Käytämme tunteensiirron mekanismia välineenä, kun etsimme korvaavaa tyydytystä nykyisistä ihmissuhteista.

    Eräs esimerkki tunteensiirrosta on sydämessämme asuva (1) viha ihmisiä kohtaan, jotka ovat elämässämme tänään; viha, joka on usein seurausta omasta haluttomuudestamme antaa anteeksi menneisyydessämme vaikuttaneiden ihmisten synnit, jotka he ovat tehneet meitä vastaan (1.Piet.3:9-10). Tai, hyvin yleisesti, me (2) asetamme raskaita vaatimuksia ja odotuksia, joko ääneen sanottuja tai äänettömiä, niille ihmisille, joiden kanssa olemme tekemisissä, sisäisesti toivoen heiltä korvausta rakkaudesta, jota emme lapsina saaneet. Kolmas tunteensiirron muoto on (3) kohtuuton odotus saada mairittelevaa tunnustusta ihmisiltä, jotka ovat auktoriteettiasemassa (vanhemmat, pastorit, opettajat, johtajat jne

    Nykyinen pettymys tarjoaa tilaisuuden anteeksiantamattomalle sielulle "rangaista" menneisyyden henkilöä (henkilöitä) tuomitsemalla nykyisyyden henkilö alttiiksi ajatuksin, sanoin tai teoin "

    http://www.verkosto.net/?sid=134

    Noh, valitsemani linkki pohtii asiaa/tunteensiirtoa sen ikiaikaisen "psykan kirjan" valossa joka on kirjoitettu ajanjaksona jolloin psykologiasta tieteenä ollut hajuakaan...

    Tiedän, että monikin kavahtaa oitis jos asiat liitetään sanoihin raamattu, Jumala, synti jne. mutta raamattu on oman aikansa tuote jolloin asioita/hyvä vs. paha käsiteltiin paljon tarinoiden valossa...kun ei ollut sitä tietokirjallisuutta/nettiä/psykologista termistöä yms.

    Mutta jos noista uskontoon liittyvistä sanoista huolimatta pystyy lukemaan tekstin ilman tuota vastenmielisyyttä noita sanoja kohtaan niin mielestäni tässä asiaa/tunteensiirtoa ja mistä se kumpuaa on selitetty hyvin ymmärrettävällä tavalla...

    Uskontokysymykset ovat hyvin henkilökohtainen juttu, itsekin monesti olen kritisoinut tuota kirjaa ja olen hyvinkin taipuvainen ajattelemaan käsitetteen Jumala tarkoittavan rakkautta ja käsitteen synti ihmisen itsekkyyttä, mutta oma uskoni minulla kuitenkin on siihen liittyen että on olemassa jokin ihmistä suurempi voima jota hyvinkin voi nimittää Jumalaksi, siinä kuin toiset puhuvat korkeammasta voimasta...
  2. "Mutta mikä olisi paras tapa suhtautua lähimmäisen tunteensiirtoyritykseen?"

    Niin, en tiedä...

    Sen kuuluisan empatian ja hankkimani tiedon ja ymmärryksen kautta kyllä tunnen termin, mitä se tarkoittaa ja tuon tiedostamisen kautta en esim. tällä palstalla provosoudu toisten tunteista, ala tuntemaan samoin/ esim. vastaa vihaan vihalla...

    Mutta tosiaan, sitä en tiedä mikä olisi paras tapa suhtatua siihen, pintapuolisesti ajateltuna voisin ajatella, että tunne pitäisi palauttaa ns. kokijalle itselleen, mutta sitä en tiedä miten se käytännössä pitäisi tehdä ilman että itse provoisoisi toista...

    Että useinkin sitä sitten valitsee keinoksi olla ikäänkuin huomaamatta ja jatkaa ns. omaa asiaansa...
  3. "Tässä lisää aamukahvi-luettavaa :)"

    Tuttu/luettu linkki tämäkin...

    Enemmänkin voisin kannustaa sitä seuraavan kommentin lukemista jonka kopion tähän luettavaksi...

    "Hyvä juttu, vaikka otsikko onkin vähän provosoiva. Näinhän asia juuri on. Niin kauan kuin uhri takertuu vain omaan uhriuteensa ja absoluuttiseen hyvyyteensä, hän ei voi kehittyä eikä toipua kunnolla. On vaara, että hänestä tulee marttyyri, jos hän ei tunnista omaa osuuttaan ja vastuutaan tapahtumissa. Tämän ei ole tarkoitus millään tavalla syyllistää uhria (eihän uhri tietoisesti toteuta itseään sillä tavalla) vaan tuoda esiin niitä huomioita, jotka voivat auttaa oikeasti kehittymään ja myös pääsemään eroon siitä "loukusta" jonka uhriusajattelu voi saada aikaan. Jos tuntee olevansa vain passiivinen uhri, niin elämää hallitsee usein pelko vielä silloinkin, kun ollaan päästy eroon narsistista (ei esim. uskaltauduta uuteen suhteeseen, kun ei koeta että itse voidaan vaikuttaa suhteen dynamiikkaan). Itseensä tutustuminen ja realistinen minäkuva, jossa tiedostetaan myös omat "pimeät puolet" lisäävät lopulta itsearvostusta, vähentävät tarvetta mustavalkoiseen ajatteluun ja kirkastavat omia vastuualueita. Uhriuteenhan ei liity vastuu, uhri on passiivinen kohde. Vastuun ja oman toimijuuden löytäminen auttavat eteenpäin ja voimaannuttavat. Kirjoitin JUURI tästä asiasta joskus narsistien uhrien tuki -foorumille. Joiltakin sain hyvin positiivista palautetta oivalluksistani -olivat itsekin oivaltaneet saman ja päässeet eteenpäin. Kuitenkin hyvin monilta sain erittäin vihaisen, loukkaantuneen, syyttävän ja hyökkäävän vastaanoton vaikka yritin kirjoittaa diplomaattisesti ja kerroin omia kokemuksiani. Tottakai minua myös syytettiin narsistiksi ja häiriköksi. Tämä selittynee osittain sillä, että rankan elämänvaiheen jälkeen (puhumattakaan sen aikana) voi olla tarvekin uhriuteen ja se on yksi osa ongelman tiedostamista. Eli ihan missä tahansa irtautumisen vaiheessa analyyttinen ja itseäkin reflektoiva ajattelu ei ehkä ole mahdollista. Jossakin vaiheessa kuitenkin kannattaisi, uhriuskultti ei auta omaa elämää loputtomiin."
    - nimimerkki 8.11.2012 klo 14:24

    Itse en ole mikään guru, nämä kaikki täällä ovat vain omia ajatuksiani/pohdintojani/mielipiteitäni ja tosiaan nykyään ajattelen niin ensijärkytyksestä selvittyään uhrien kannattaisi kiinnittää katse itseen/omaan epäterveeseen narsismiinsa "sen narsistin" sijasta...

    Uskoisin, että monikin uhri löytää itsestään noita epäterveen narsimin piirteitä. alistuminen, epäitsekkyys, rakkaus itsen ulkopuolelta, muiden syyttäminen omista tunteista, syyllistyminen toisen tunteista jne...

    Helkkari soikoon narsismi on paljon muutakin vain se ilkeä empatiakyvytön paksunarsisti...

    No joo, taisin innostua, kiitos hyvästä aamukahvi luetttavasta, kertaus on opintojen äiti...
  4. "Yhteenlasku,
    oletko tutustunut vuorovaikutustutkija Paula Salomaan ajatuksiin?"

    Olen kyllä tutustunut netin kautta, myös usein täällä linkittänyt tuota samaa naistenkartanon sivustoa...

    Itseeni liittyen, olenhan monesti jo täällä tunnustatunut ns. ohutnahkaiseksi narsistiksi, mikä ei suinkaan tarkoita samaa kuin se "ilkeä paksu" vaan enemmänkin sellaista vääränlaista "pyhää ihmistä", joka kieltää omat tunteensa/tarpeensa...

    Tuon kaiken itsestäni ns. tiesin jo ennen tuota Ännä suhdettani, mutta silloin en vielä ollut sisäistänyt termiä narsismi/narsisti mitä kaikkea se pitää sisällään...

    Näin "jälkiviisaana" voisin ajatella, että tuo hyvin kyseenalainen ännä suhde kohdallani saattoi merkitä itselleni myös jonkinlaista aiemmin liian ahtaiden rajojeni rikkomista...

    Uskon tietyllä lailla että jotkut ihmiset ja asiat tulevat elämäämme jostain syystä, että oppimisimme niistä jotain, eihän ne toki itsestään tule, mutta tiedostamattamme me tilaamme ne itse, omilla valinnoillamme... asia mitä monikaan uhri ei tiedosta...

    "Oman narsisminsa tiedostaminen on tärkeintä irtautumisessa, Salomaa neuvoo. Omia käyttäytymismallejaan voi alkaa tietoisesti muuttaa. Uhriksi lapsuudessa kasvatettu voi alkaa opetella rajojen laittamista."

    Se mikä minua eniten tässä narsisti jutussa on kylmännyt on juurkin se jonkinlainen ihmisen esineellistäminen pelkäksi käyttötavarkaksi, muistan kun aikoinaan sen tajusin niin kyllä silloin tuli ns. niin sisäisesti ja ulkoisesti vilu ja tunsi kuvotusta ihan fyysisestikin...

    Se vaan oman ajatusmaailmani mukaan tuntui en löydä sopivia sanoja, mutta tiedetään, että juurkin tuo tapa ajatella toista ihmistä "ei ihmisenä"/kieltää hänen ihmisarvonsa mahdollistaa ne suurimmat julmuudet...
  5. Noh, täytynee minunkin vastata tähän koska minulla on jotain postivista sanottavaa aiheeseen ja ännäksi kutsumaani henkilöön liittyen...

    Minun mielestäni hänen tanssitaitonsa oli hyvä, käsittääkseni oli käynyt joitain kurssiakin ettei ollut moittimista sen harvan kerran mitä siihen pääsin tutustumaan...

    Mutta jotenkin rupes huvittamaankin tuo Lottamarin jo toisaalla aihetta sivuava kommenntti, kun muistan ensimmäisen kerran "tanssineeni" hänen kanssaan kotioloissa niin hän juurkin arvosteli minun tanssitaitoani, taisi suoraan sanoa että ethän sä osaa edes tanssia ja moitiskeli minua jäykäksi yms.

    Noh, hän on ainoa joka on ollut tanssitaidostani tuota mieltä ja olen elämäni aikana käynyt tanssimassa aikas paljon ja sinkkuna ollessakin minulla oli joitain "vakkari" tanssittajia jotka hakivat minua vain syystä, että sun kanssa on mukava tanssia...

    Toki sitä joskus miettinyt tuotakin asiaa siltä pohjalta, että mieshän se on joka vie ja naisen pitää yrittää sopeutua joskus hyvinkin erilaisiin tanssityyleihin, että useinkin se alku on pienen hetken sellaista "hakemista"...

    Mutta joo, vielä tuohon ännäksi kutsumani henkilön mielipiteeseen tanssitaidostani liittyen, että kun suhteemme oli päättynyt lähestulkoon vuosi sitten niin satuimme samalle tanssipaikalle ja hän haki minua tanssimaan...niin siinä yhteydessä hän sitten sanoi, että sähän oot oppinut tanssimaan...

    Että joo, hänen mielipiteensä tanssitaidostani vaihtui tyyliin en osannut ja osasinkin, mutta oma jo alussa mainitsema mielipiteeni hänen tanssitaidostaan on pysynyt samana...

    Että tanssitaitoon liittyen, niin varmaan osaajia kuin osaamattomia lie kummassakin osapuolessa niin naristeissa kuin uhreissa...
  6. "Jotenkin tuli tästä mieleen... ehkä uhrissa on valmiina jo tyhjiö jonka toivoo jonkun täyttävän ( niin kuin A.n esimerkissä lapsi etsii rakkautta).

    Sitten jää nähtäväksi herääkö uhri huolehtimaan omasta kasvustaan vai peittääkö kasvonsa samanlaisella naamiolla. Mikä sen sitten ratkaisee, persoonako ?

    Ei sisäistä rakkaudettomuuden kokemusta voi täyttää kuin rakkaudella. Itseään kohtaan. Itse itseään rakastaen. "

    Mukava kun näitä vanhojakin joku aina nostaa luettavaksi, tässä ollu kaksi ketjua aiheena tyhjyyden kokemus...

    Pidin tämän ketjun asiasisällöstä enemmän kuin tuosta toisesta , eikä mulla tässä kohtaa kauheasti ole lisättävää esim. noihin Lynetten pohdintoihin...

    Kuhan ny ilmaisin mielipiteeni, että pidin näistä/tähän aiheeseen sisäinen tyhjyys liittyvistä pohdinnoista...viime päivien kannnottohini liittyen, kysymys lienee rakkauden puutteesta, oli sitten kyseessä narsisti tai uhri...

    Hyvin useinhan me etsimme sitä rakkautta itsemme ulkopuolelta, tulisi joku joka täyttäisi meidät sillä rakkaudella, unohtaen sen ettei kannettu vesi kaivossa pysy, vaan se rakkaus pitää löytää itsestään, ja sen myötä kykenemme itsekin rakastamaan toista...

    Vanha viisaus "rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi", pätee tänäkin päivänä.
  7. "Älä kuitenkaan unohda toipumisretkilläsi, että me ihmiset olemme yhteisöllisiä."

    Juu, en unohda, itse asiassa olen aina ollut yhteisöllisyyden kannattaja/tuntenut tarvetta/halunnut kuulua joukkoon, olla osana yhteisöä, tarkoitti se nyt niin työyhteisöä, perhettä, tietynlaisten ihmisten, esim. naisten joukkoa tms.

    Tuosta sinun lauseestasi kuitenkin sen verran, että muistui mieleen että olet ottanut tuon yhteisöllisyyden kohdallani käsittelyyn jo aiemminkin, silloin vain olit sitä mieltä, että tunnen liikaa yhteisyyttä esim. naisten kanssa...

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/11821873#comment-6519508

    Mutta joo, tuossa kun tuota sinun kommenntiasi minun liialliseen yhteisyyden kokemukseeni liiityen hain niin hakusanana yhteisöllisyys toi 24 hakusanaa...ihan mielenkiintoista lukea joskus noita vanhojakin...
  8. " Kirjoituksissasi puhut narsistin puolesta kiivaasti ja muut ongelmat ovat vain välillisiä ja muiden ihmisten ongelmia, joita he voisivat parantaa itsessään. Sinun pääkohteesi ja pääongelmasi on narsisti ja hänen terveytensä."

    Juu voihan sen tuollaiseksikin vääntää niin halutessaan jos olen nimenomaan naisten, lasten ja rakkauden tärkeyden puolesta puhuja, en usko voivani parantaa ketään muuta narsistia kuin itseni...

    Jos huomasit tuossa esimerkkisi tohtori Phiilissäkin kiinnitin enemmän huomiota naisessa olevaan "ongelmaan" kuin miehen...periaatteessahan tuo nainen tuossa kuvaa juurkin läheisriippuvaista, käänteis/ohutnahkaista narsisti jollaisia monet uhrit ovat...

    Tässä vaiheessa elämää, kun kokemuksestani joka minut toi tämän aiheen piiriin on jo aikaa niin vähemmän minua enää kiinnostaa "se paksunarsisti", kun ymmärrän ettei maalliikko pysty häntä muuttamaan/saati täysin ymmärtämäänkään, varsinkaan jos tyyppi itse ei katso olevansa mitenkään "viallinen"...mutta katsoisin, että ns. uhreilla/käänteisnarsisteilla on toivoa ja kaiken kaikkiaan ihmiskunnalla on toivoa jos ja kun ymmärretään rakkauden merkitys ja että lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus...ei ole yhdentekevää miten heitä kohdellaan ja käsittääkseni jokainen joka on tähän aiheeseen on tutustunut niin ymmärtää että sieltä ja rakkauden puutteesta se persoonan vinoutuminen/suurin osa ihmisen henkisistä kärsimyksistä ja pahuudesta johtuu...

    Huomisen narsistit/psykopaatit ovat tämän päivän pieniä lapsia...heidän tulevaisuutensa voi vielä vaikuttaa...
  9. Niin, oiskohan tänään taas biisin paikka, vaikka ei ole sen kummemmin perjantai kuin lauantaikaan...

    Kun mielestäni tätä se ihminen ja ihmisen elämä kuitenkin on ja tuonkin tosiasian hyväksymiseen pitäisi pyrkiä...

    http://www.youtube.com/watch?v=uZYHtRVqTDU

    Tuossa kun juutuupista tuon biisin hain, niin huvitti kun vieressä vilkkui "osuvasti"mainos kysyen, että etsitkö täydellistä kumppania

    Uskon ettei sellaista täältä ihmisten maailmasta koskaan löydy, että meidän ihmisten on joko tyytyminen siihen tavalliseen kumppaniin ja elämään tai vaihtoehtoisesti tuhlata elämämme jonkin sellaisen odottamiseen, jota ei ole olemassakaan...
  10. "Voisitko sinä kuvitella, että sinä olet tuo jakson Sarah, joka kuvittelee, että voi korjata narsistin? Voisitko kuvitella, että oikea narsistin korjaaja olisi sinun palkkatasosi yläpuolella?"

    Noh, voisin ajatella, että "entinen minäni" kuvitteli, että voisin parantaa/muuttaa toisen ihmisen ilman että ko. ihminen itse kokisi siihen tarvetta...

    Mutta sitten jossain kohtaa tapahtui se herääminen ja tajusin, että minähän se olin joka sitä "parantajaa" tarvitsi...

    Tuohon "oikea narsistin korjaaja", en ny osaa ajatella mitä sillä tarkoitetaan tuossa yhteydessä, konkreettisesti ajatellenko, että lääkäri/psykologi/terapeutti tms. olisi oikea narsistin korjaaja...

    Nuokin edellä mainitut ovat vain ihmisiä ja en usko että ketään ihmistä voi sillä tavalla korjata jos ja kun ihminen itse ei koe siihen tarvetta, koska meillä ihmisillä on se vapaa tahto...

    Mutta siihen kyllä uskon, että ihminen voi "parantua" jos ja kun hän kokee itse siihen tarvetta, kysyy itseltään sen kuuluisan kysymyksen "tahdotko sinä tulla terveeksi" mikä sekään ei tarkoita, että sen jälkeen elämä olisi yhtä ruusuilla tanssimista saati että ihminen olisi täydellinen...
  11. "Inhoan lasten käyttämistä hyväksi kiistakapuloina joten lopetan lapsista puhumisen tässäkin ehdottomasti, enkä suostu vertailemaan."

    Noh, sinulla on toki oikeus mielipitteeseesi ja voit keskustelematta, mutta tämä lapsi asia ny mielestäni liittyy niin oleellisesti tähän narsismi aiheeseen, että mieluusti myös puhun siitä...

    Kyse ei ole mistään lapsen käyttämisestä kiistakapuloina tai vertailemista, vaan jostain tämänkaltaisesta...Onko termi sisäinen lapsi sinulle tuttu..aiheesta lukemalla voit ehkä löytää itsesi myös tämän narsisti vs. uhri parista...

    Mutta ny nukkumaan...
  12. "Samalla lailla en löydä yhteyttä kun joku vertaa, kumpi on pahempaa, pilata jonkun lapsen elämä kauempana tulevaisuudessa vai nyt.."

    Niin huomaan ettet ymmärtänyt, enkä minäkään ymmärtänyt tuota kohtaasi tulevaisuudessa vaiko nyt...mutta ajattelisin, että lapset ovat itsessään jo ikäänkuin tulevaisuus, että pilaaamalla lapsen elämän saatat pilata myös hänen tulevaisuutensa/vaikuttaa siihen millainen aikuinen hänestä tulee mahdollisesti narsisti, josta myös tulee vanhempi ja niin edelleen...

    Että kyse ny oli vaan enemmänkin yrityksestä ymmärtää mistä syystä narsistin kaltaisia ihmisiä on olemassa ja tulee olemaan...

    Otaksun että sinäkin olet lukenut noista syntyteorioista, käsität että kyse on ollut lapsena koetusta rakkauden puutteesta, jonka perusteella sitä narsistiakin voi hyvällä syyllä nimittää myös uhriksi...

    Että laittamaasi keskustelulinkkiin liittyen, niin voiko uhria syyttää jollainen narsistikin on...

    Mutta joo, aikuisilla ihmisillä on mahdollisuus parantua lapsuuden haavoistaan niin halutessaan, ja myös aikuisena narsistin uhriksi joutuneilla on mahdollisuus parantua...päästä pois siitä uhrin roolista, mikä lukemani perusteella ei useinkaan ole mahdollista sille narsistille...

    Hieman samaa asiaa sivuaa linkissäsi tämä kohta...
    käsitän että tuo Sarah on uhri...

    "Dr Phil sanoo Sarahille, että tämän pitäisi kysyä häneltä, mitä hänelle on tapahtunut sellaista, että hän sallii itseään nimiteltävän ja pahoinpideltävän."

    On hyvä kysymys myös kaikille uhreille...joka tarkoittaa juurkin samaa jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi miksi makaat lattialla...

    Kukaan ei syytä pahoinpitelyn uhria, mutta jos joutuu toistuvasti pahoinpidellyksi tai kaltoinkohdelluksi saman ihmisen taholta niin kannattaa miettiä myös tuota tohtori Phiilin kysymystä omalla kohdallaan...

    No useimmat ovat jättäneet sen kauhean narsistinsa, mutta siltikin jostain syystä on juututtu siihen uhrin rooliin ja jokainen miksi kysymyskin koetaan syytökseksi...

    "Jos me loputtomiin elämme uudestaan riipaisevia kokemuksiamme, me tahtomattamme toimimme kiusaajamme kanssa yhteistyössä ja ikuistamme hänen pahat tekonsa.
    Lähtemällä me tuhoamme kiusaajamme ja minimoimme hänen merkityksensä elämässämme. Rakastamalla ja luottamalle uudestaan me kumoamme sen, mitä meille tehtiin. "Anteeksiantaminen ei ole koskaan unohtamista. Mutta muistaminen ei välttämättä ole uudelleen elämistä."

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

    Tuossa tuon alun käsitän juurkin niin, että jos me jatkuvasti ajattelemme mitä pahaa se narsisti meille teki niin että koemme ne uudelleen ja uudelleen tunteen tasolla niin me ikäänkuin ikuistamme hänet pahat tekonsa ja jäämme siihen katkeran uhriin rooliin ja tavallaan muutumme sen narsistin kaltaiseksi/ikuiseksi uhriksi...
  13. "Kaiken lisäksi vielä, liittyen omaan kirjoitukseesi lasten asemasta. Ovat useimmiten vahingoittaneet omia lapsiaan ja tulevat heitä vahingoittamaan."

    Niin, juurkin tätä tarkoitin ja noille lapsille käy mahdollisesti hyvin samalla tapaa, osa valitsee sen rakkauden hlveksumisen (paksunahkainen), osasta tulee niitä ohutnahkaisia "parantajia", jotka uhraavat elämänsä rakkauden toivossa, joistakuista voi tulla muuulla lailla häiriintyneitä jne...

    On hyvin vaikea uskoa että jos perheen toinen vanhempi on narsisti, ettei lapsilla aikuisuudessa olisi jonkinlaisia ongelmia itsensä kanssa...

    Eri asia tietysti on tuo paksunahkainen joka on omaksunut sen roolin, ettei hänellä ole ongelmia/hänessä mitään vikaa ole ja hänen lapsuutensakin on ollut jos ei täydellinen niin hyvä kuitenkin, kun ne lapsuuden vaille jäämisen tunteet on kätketty niin syvälle ettei niitä voi eikä saa muistaa..

    ".jos ja kun jotkut ovat lähdössä/lähteneet tielle, jossa tuolle haetaan oikeutusta, ymmärrystä ja sitä kautta sitten varmasti vielä hyväksyntääkin... Vai kuinka?"

    En ole täällä puolustelemassa narsisteja, kuhan ny tuon tätäkin näkökulmaa esiin, että mielestäni suurimpia "pahan narsismin" uhreja ovat lapset, joista kasvaa sitten tulevaisuuden aikuisia joista jotkut voivat edelleen päätyä tälläisille palstoille tarinoiden "narsisteina"...

    Että joo, itsekukin on kauhistellut asiaa omalla kohdallaan joutuessaan ko. tyypin kanssa tekemisiin ja toivovat myötätuntoa kokemuksensa vuoksi, mutta kannattaa muistaa että mahdollisesti myös hän, jota täällä syyttelemme saattaa olla myös narsistin uhri josta on tullut narsisti...

    "Narsisti on läsnä aaveen lailla kauan senkin jälkeen kun hän on kadonnut fyysisesti. Tämä on todellinen vaara, jonka narsistin uhrit joutuvat kohtaamaan: että he tulevat hänen kaltaisikseen, katkeriksi, itsekeskeisiksi, epäempaattisiksi. Tämä on narsistin viimeinen kumarrus estradilla, ikään kuin ylimääräinen kappale taputusten jälkeen"

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

    Että tähän aiheeseen uhri vs. narsisti voi liittää sen ikuisuuskysymyksen, kumpi oli ensin uhri vaiko narsisti ...
  14. "Minusta on hyvin vastenmielistä että joku yrittää saada peliä menemään tasan uhrin ja narsistin välisessä kamppailussa, kun puhutaan uhriudesta. Yksinkertaisesti iljettävää"

    Noh, sinä ainakin tunnut hyvinkin unohtavan se tosiseikan, että myös se narsisti on uhri, jos narsistisen persoonallissuushäiriön syntymekanismiin on uskominen niin myös narsisti on pettynyt/uhriutunut siinä elämän ensimmäisessä rakkaussuhteessaan...

    Jonka pohjalta hän ei kykene arvostamaan/rakastamaan itseään, ei koe olevansa rakkauden arvoinen, eikä samasta syystä kykene rakastamaan sitä toistakaan...

    Tuo on tapahtunut aikana jolloin hänellä ei ollut mahdollisuutta valita lähteäkö vaiko jäädä vaan joutui valitsemaan suhtatumistapansa rakkauteen ja kuten tiedetään ns. paksunahkainen narsisti on valinnut vihan, niin naista kuin yleensä koko rakkautta kohtaan...

    Että on makuasia, kumpiko kokemus vaikuttaa ihmiseen/elämään/valintoihin enemmän... lapsena koettu rakkaudettomuus vaiko keski iässä koettu pettymys rakkaussuhteessa...

    Ajattelisin ettei pettymys rakkaussuhteessa keski iässä muuta /uhriuta/katkeroituta ihmistä pysyvästi jos ihminen ei ole uhrin roolia osaksi persoonaansa...

    Mikä sitten on uhri, tosiaan ajattelen, että suurimpia uhreja ovat lapset joilla ei ole valinnan mahdollisuutta, vrt. narsisti , kun taas aikuinen voi päästä uhrin roolistaan eroon ryhtymällä kantamaan vastuun itsestään/elämästään ja omasta hyvinvoinnistaan...

    En näe aikuisten kesken mitään syytä kilpailla kärsimyksillään ja sitä kautta uhriuidellaan, vaikka narsistille käsittääkseni narsistille elämä on kilpailua, jossa pitää saada puntit vähintäänkin tasan...
  15. "Että kun täällä viime aikoina on puheeksi katkerat ämmät, niin mene ja tiedä saattaa siellä "naisen hameeseen piiloutuneena" olla mieskin..."

    Vielä tekee mieli lisätä tuohon eiliseen vuodatukseeni, että saattaa noiden ämmittelyjen takana toki olla naiskirjoittajiakin, kun käsittääkseni narsisti vihaa/halveksii naisia oli hän itse sitten kumpaa sukupuolta tahansa...

    Se, että nainenkin vihaa/halveksii naista on myös hyvin vaikeasti ymmärrettävä asia ja ehkä vaikea uskoa että tosiaan ämmittelyiden taustallakin voi olla nainen...

    Asia joka monesti unohtuu, että en tiedä voiko täällä palstalla edes käydä mies/nais keskusteluja narsismiin liittyen sillä tavoin, kun ei tiedä oikeasti vastaväittäjän/herjaajan sukupuolta...mutta luulisin, että tuo ämmien yhteydessä mainittu katkeruus/uhriutuminen koskee narsisteihin liittyen kumpaakin sukupuolta...

    Tässä yhteydessä tulee vielä mieleen tuo ikäkysymyskin, taannoinhan joku jo sen "lapsikortinkin" veti esiin, sillä naapurin Tiina esimerkillään...

    Toisaalta taas tiedetään narsisteihin liittyen, että he ovat joiltain osin (tunteet/tarpeet, impulsiivisuus) hyvinkin lapsellisia, vaikka ikää olisikin aikuisen ihmisen mittapuun mukaan...

    Että tämmösiä ajatuksia vielä tähän mies vs nainen kummatko katkerampia teemaan...
  16. "Näille kommentoijille, jotka ihmettelevät " miesten syyttelyä" (Narsismia voi esiintyä myös naisissa) "

    Niin jonkin verran tekee mieli osallistua ny tähän palstalla virinneeseen mies/nainen keskusteluun, siltä osin, että pikkusen olen joutunut "korjaamaan" myös käsitystä miehiin liittyen tuohon menneeseen suhteeseeni...

    Ennen sitä jotenkin pidin miehiä enemmän sellaisina "reiluina/yksinkertaisina" ihmisinä jotka eivät niinikään vatvo ihmissuhteita, juoruile, ole dramaattisia, keksi kuvitteellisia tarinoita, mikä taas on naisille tyypillisempää...

    Tuon menneen suhteeni myötä tutustuin ensimmäisen kerran mieheen joka käytti mm. ilmaisuja, silmittömästi, palavasti puhuessaan häneen rakastuneista naisista, jotka minusta kuullostivat hieman hassuilta/liioittelevilta ja jotenkin en osaa kuvailla, jotenkin hömppäkirjojen kieleltä joihin oli hyvin vaikea uskoa, kun mieskin ny oli tuiki tavallinen keski-ikäinen vatsakas herra...

    Noh, voi toki olla, että kun minä "jalat maassa" tyyppinä itse en kykene noin suuriin tunteisiin, rakastumaan silmittömästi/palavasti ja puhun vaatimattomammin/ilman ylisanoja rakkaudesta, että siksi nuo ilmaisut kuullostivat minun korviini hyvin liioittelevilta ja epäaidoilta...

    Mutta joo, liittyen tähän palstan aiheeseen ja tuohon mies/nainen teemaan...niin voisin ajatella että narsisti mies on hieman nais jos ei ihan ämmämäinen, juonitteluineen, draamoineen, keksittyine tarinoineen...

    Toki tällä palstalla ny on hirveän vaikea tietää kirjoittajan sukupuolta oikeasti, ja tosiaan tuo narsistisuus ja siihen liittyvä teennäinen/liioitteleva tunneilmaisukin sekoittaa asioita, mutta ainakin tällä palstalla muutama miehenä esiintynyttä kirjoittajaa ovat kokeneet olevansa minuun nähden itsensä uhreiksi...

    Ovatko he todellisuudessa miehiä, sitä en tiedä, mutta kaiken kaikkiaan tuntuu sekin kummalta, että aikuiset miehetkin uhriutuvat netin keskustelupalstoilla jopa tuntemattomien naiskirjoittajien toimesta...

    Että kun täällä viime aikoina on puheeksi katkerat ämmät, niin mene ja tiedä saattaa siellä "naisen hameeseen piiloutuneena" olla mieskin...

    Mutta se, että joku mies esiintyisi täällä naisena tuntuu aikas hullulta, voiko sellaista miestä enää mieheksi sanoa, vaikka tasapuolisuuden vuoksi yhtä hullua kaiketi sekin on jos joku nainen esiintyisi miehenä...

    En tiedä aina mitä tästä kaikesta ajattelis...
  17. "Herrajumala! Kukaan ei voi olla noin ymmärtämätön. En voi uskoa, että kukaan on."

    noh, ihan perustan ajatukseni sille ettei narsisti halua kuulua ihmisten joukkoon...

    "Narsisti ajattelee mielellään olevansa niin ainutlaatuinen ja syvällinen, että häntä ei voida koskaan käsittää. Narsisti uskoo että hän on inhimillisen ymmärryksen ja empatian yläpuolella, että hän on ainutlaatuinen."

    kuten Vakninkin toteaa hän kuvittelee olevansa kaiken inhimillisen ymmärryksen ja empatian yläpuolella...

    Mutta joo, ihan edelleen omaa pohdintaani, mutta vaikuttaa siltä, että sinäkin ajattelet/pidät narsistia kaiken inhimillisen ymmärryksen ja empatian ylläolevana ei inhimillisenä ihmisenä...
  18. "Mutta! Hän aloitti sen "käyttämisen käyttötavarana". Hänenhän oli pakko koska hän ei kykene muuhun. Minä taas en tuolle voi mitään."

    Niin jostain mielen syövereistä kumpusi ajatus, että miten usein täällä palstalla ikäänkuin hyökätään sitä narsistia vastaan, että narsistia ei voi, eikä saa ajatella ihmisenä, saati osoittaa narsistia kohtaan mitään inhimillisiä tunteita, empatiasta puhumattkaan...

    Minäkin aluksi pidin niitä kommentteja ns. katkerien uhrien kommentteina, mutta tiedä sitten, oliko noiden vihaisten kommenttien takana narsistit itse ja selitys voisi löytyä tästä...

    "Narsisti ajattelee mielellään olevansa niin ainutlaatuinen ja syvällinen, että häntä ei voida koskaan käsittää. Narsisti uskoo että hän on inhimillisen ymmärryksen ja empatian yläpuolella, että hän on ainutlaatuinen."

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq74.html

    Että jollain tasolla tuon ajatuksen kautta voin ymmärtää, että narsisti ehkä toivoo voivansa olevansa mielummin vaikka käyttötavara, kuin inhimillinen ihminen, mikä tarkoittaa olemista ihan "samanlainen haavoittuva" kuin muutkin ihmiset..

    Samaan sarjaan (hän ei halua kuulua ihmisten joukkoon, joka liittäisi hänet keskinkertaisuuteen/tavallisten kuolevaisten joukkoon)...liittynee tämäkin Vakninin teksteissä mainittu lause...

    "Narsistit puhuvat itsestään mielellään mekaanisin termein, tehokkaina automaatteina tai koneina."

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq58.html

    Että tämmösiä ajatuksia tähän kohtaan ja huom. tosiaan vain minun ajatuksiani eivät sen kummemmin mitää absoluuttista totuutta...
  19. "Mihin uskoa? Lähdenkö? Jäänkö? Annanko mahdollisuuden? Mutta kauanko hän pysyy ns muuttuneena? Mistä ihmeestä tiedän voinko luottaa häneen vai mitä? "

    Joopas paljon kysymyksiä joihin ny kukaan ei tiedä vastauksia, lienet sama tyyppi joka jahkaili samoja asioita jo tässä ketjussa

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/12052565#comment-66184830

    ja ties kuinka monessa muussa...

    Mutta vastaan edelleen hyvinkin samoilla teemoilla kuin tuolloin aikaisemminkin syystä, että kaltaisiasi lienee varmaan muitakin...

    "- Kysy itseltäsi, mitä se varmuus on, jota kaipaat. Onko varmuus viimeisteltyä ja valmista ja onko epävarmuus keskeneräisyyttä? Eikö meistä jokainen ole aina keskeneräinen, ei kukaan tule koskaan täysin valmiiksi"

    http://www.naistenkartano.com/artikkelit/mielen_hyvinvointi/epavarmuus-ja-yksinaisyys/

    Elämä, ihmissuhteet ovat jatkuvaa muutosta, jatkuvaa valinnan tekemistä, riskinottoa, ei koskaan voi tietää valmiiksi lopputulosta ryhtyessään johonkin varsinkaan ihmissuhteissa.

    Mitä tuohon tulee...

    ".ja olen kysynyt miten tekmisimme missäkin tilanteissa en tuntisi itseäni loukatuksi."

    Niin periaatteessa sinä olet itse vastuussa tunteitstasi, on mahdotonta luvata, saati vaatia toiselta ettei hän koskaan käyttädy/sano niin, että minä loukkaannun...jo pelkkä ajatuskin kuullostaa siltä munankuorilla kävelemiseltä joka useinkin liitetään narsisteihin...

    Edelleen aiheeseen liittyvää muualta lainattua tekstiä otsikolla aikuinen rakkaus...

    "Elämän tosiseikkoja ovat nämä: kaikki muuttuu ja päättyy; elämä ei aina ole oikeudenmukaista; kasvun hinta on kärsimys; asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaisesti; ihmiset eivät aina ole uskollisia ja rakastavia. Olemassaolon ehtojen hyväksyminen tarkoittaa ennen kaikkea oman haavoittuvuutensa myöntämistä. Kun lakkaa odottamasta erivapautta näistä ehdoista, on valmis rakastamaan. – D. Richo"

    http://hidastaelamaa.fi/2014/06/aaro-lof-viides-askel-aikuiseen-rakkauteen/

    "En voi tietää huomisesta ja yrittäessäni kurkoittaa tästä hetkestä sinne, menetän yhteyden siihen viisauteen mikä on tässä hetkessä."
  20. "Siis vielä kerran. Juuri tuota narsisti haluaa, olla käyttötavara. Hän ei muuta ymmärrä omalla kohdallaan."

    Jaa että narsisti haluaa olla käyttötavara, mistä olet tullut tuollaiseen päätelmään, kun käsittääkseni

    "Narsistin on pakko käyttää toisia ihmisiä, jotta hän kokisi olevansa olemassa."

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Sielu.html

    Ja mitä tuo olemassaolon tuntu sitten on, ihan sitä lähdettä=huomiota, että narsisti käyttäää ihmisiä saadakseen lähdettä/olemassaolon tunnun itselleen...

    Mutta joo, voin ymmärtää tuon sinun ajatuksesi siten, että narsisti kääntää asian toisinpäin/siirtää/projektoi oman problematiikansa toisiin voidakseen kokea itse itsensä narsistin uhriksi...

    vaikka lopputulemana voisin ajatella niin narsistin kuin narsistin aikuisen uhrinkin kannaltakin, että kumpikin on viime kädessä niin itsensä kuin oman elämänsä ja valintojensa uhri jos ny tuota uhri sanaa haluaa käyttää...

    Jossain kohtaa jo totesinkin, että narsistien oikeita uhreja ovat lapset. koska heillä ei ole valinnanvaraa...
    21. 180 / 223
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt