Minulla on ollut nuoruudessani narsisti kaverina ja hänen kanssaan oli aina ihan järjettömän tyhjä olotila. Samaten viimeisessä parisuhteessa narsistin kanssa ja narsistin jälkeen. Paskinta oli, että olin vuosia toipunut narsistisesta kaveristani ja elämä kerkesi viitisen vuotta maistua erinomaiselta, kunnes taas annoin yhden narsistin kävellä elämääni. Nyt tunnen itseni tyhjemmäksi kuin koskaan. Ihan kuin pala narsistista maailmankuvaa oli minussa itsessäni. Tuntuu, etten osaa rakastaa enää.
Tämä tyhjyyden tunne on erilaista kuin masennus. Ja samalla on jokin selittämätön pelko asioista ja irrationalisuuden tunne.En kykene suomaan ympärillä oleville sellaista empatiaa, jota haluaisin ja johon olen ennen kyennyt. Välillä tuntuu, että olisin ollut tekemisissä itse paholaisen kanssa, joka on imenyt pois kaiken, mikä minussa on hyvää ja kaunista.
Ehkä siinä sitten käy niin, että kun on hyvän ja rakastavan ihmisen/ihmisten kanssa tekemisissä, sitä täyttyy ja narsistin kanssa, joka ei rakkauteen kykene, sitä tyhjenee ja tyhjenee. Mietin vain, että kykeneekö tällaista tyhjyyttä ja aukkoa korjaamaan muulla kuin rakkaudella?
Tyhjyyden tunne
53
612
Vastaukset
- A
> Ehkä siinä sitten käy niin, että kun on hyvän ja rakastavan ihmisen/ihmisten kanssa tekemisissä, sitä täyttyy ja narsistin kanssa, joka ei rakkauteen kykene, sitä tyhjenee ja tyhjenee.
Narsistisesti kaltoinkohdeltu saa tartunnan, osa hänestä vaurioituu tai tyhjenee, tai hän saattaa samastua kaltoinkohtelijaansa, rakentaa kuoren tai panssarin peittämään tyhjyyttään.
Kysyin aiemmin palstalla, tulisiko ’narsismin’ uhria lähestyä terapeuttisen vanhemmuuden näkökulmasta? (”Narsisti” ja ”narsistin uhri” ovat minusta molemmat ’narsismin’ uhreja, saattavat olla jopa sama yksilö eri kehitysvaiheissaan.)
Miina Savolainen kirjoittaa voimauttavasta valokuvasta kertovassa teoksessaan eräänlaisesta ’terapeuttisesta vanhemmuudesta’:
”Huostaanotetut lapset on jo aivan pieninä jätetty kantamaan vastuuta aikuisten tunteista ja tarpeista. Samalla he ovat menettäneet lapsuuden: oikeuden olla rakkauden ja huomion keskipiste, hoidettu ja tyydytetty. Lapsi kääntää häpäisevät sanat ja teot sisäänpäin ja kokee vääjäämättömällä tavalla olevansa itse syyllinen niihin asioihin, joita hänelle tapahtuu. Koska hänestä ei ole pidetty huolta, hän ei voi todella tuntea olevansa rakastamisen ja huolenpidon arvoinen.
Kaltoin kohdeltu lapsi joutuu tekemään aikuiseksi kasvaessaan kohtuuttoman suuren työn voidakseen uskoa oikeuteensa saada hyvä elämä. Huostaanotto merkitsee lapsen elämässä rajua, traumaattista eroa omasta perheestä. Se voi tarjota lapselle uuden alun, jos hänen ympärillään olevat ihmiset muistavat kärsivällisesti hyödyntää jokaisen pienenkin arvostavan eleen korjaavan mahdollisuuden. Kaikkiin kohtaamisiin lastenkodissa sisältyy rakastetuksi tulemisen nälkä ja hylätyksi tulemisen pelon tuskaisa häpeä. Lapsen hätä ei jätä hoitajaa rauhaan. Hänen tekoihinsa on kirjoitettu vaatimus: oletko sinä se aikuinen, joka rakastaa minua loppuun asti?”"(”Narsisti” ja ”narsistin uhri” ovat minusta molemmat ’narsismin’ uhreja, saattavat olla jopa sama yksilö eri kehitysvaiheissaan.)"
Ajatus jota kannattaa jokaisen pohtia vaihtoehtona, vaikka kipeetä tekisikin!
Veikkaan silti monen narsistin sanovan; 'höpö-höpö, minä olen uhri ja sillä siisti, ja se toinen on syyllinen sata prosenttisesti' ;)
- Mää sulle sanon
Liru, laru, moni turha poru, ratki riidaksi muuttuu. Höpö-löpö sen on ihan höpö, joka leikistä suuttuu.
Sano lamppu, sano lamppu sinä olet paksu pamppu.
Sano rauta, sano rauta, sinä laiha kuni lauta.
Sano laulu, sano laulu. Sulla tuhma naama taulu.
Sano rokka, sano rokka. Olet aika kova nokka.
Sano laukku, sano laukku. Eipä haavoita se haukku.
Sano kieli, sano kieli. Eipä tule paha mieli.
Liru, laru loru moni turha poru, ratki riidaksi muuttuu...
Sano tutti, sano, sano tutti: Kutti, kutti, ähäs-kutti.
Sano hoppu, sano hoppu. Tämä lörpötys on loppu.
Liru, laru, loru, moni turha poru.....
Sillä siisti,... ja hän nenän niisti. Heippa! - Tili tuli tili meni
Ah, ihana Eveliina! Hei vaan heilani suloinen
M.B. kirjoitti:
Jäiköhän mulla lääkkeet ottamatta kun näin pikku tonttuja ;-D
"kuinka suurta voi ollakaan pieni elämä"
"Ehkä siinä sitten käy niin, että kun on hyvän ja rakastavan ihmisen/ihmisten kanssa tekemisissä, sitä täyttyy ja narsistin kanssa, joka ei rakkauteen kykene, sitä tyhjenee ja tyhjenee. Mietin vain, että kykeneekö tällaista tyhjyyttä ja aukkoa korjaamaan muulla kuin rakkaudella"
Jotenkin tuli tästä mieleen... ehkä uhrissa on valmiina jo tyhjiö jonka toivoo jonkun täyttävän ( niin kuin A.n esimerkissä lapsi etsii rakkautta). Narsistihan tekee sen... aikansa.
Välillä survoo tavaraa sisään niin että meinaa haljeta ja sitten taas raastaa täytteensä ulos. Tyhjiö varmasti koko ajan kasvaa ja kasvaa vain... sitten jää nähtäväksi herääkö uhri huolehtimaan omasta kasvustaan vai peittääkö kasvonsa samanlaisella naamiolla.
Mikä sen sitten ratkaisee, persoonako ?
Ei sisäistä rakkaudettomuuden kokemusta voi täyttää kuin rakkaudella. Itseään kohtaan. Itse itseään rakastaen.
Narsistilta sitä täyttymystä toivoessaan hukkaa itsensä vain syvempiin vesiin. Nim. kokeiltu on."Jotenkin tuli tästä mieleen... ehkä uhrissa on valmiina jo tyhjiö jonka toivoo jonkun täyttävän ( niin kuin A.n esimerkissä lapsi etsii rakkautta).
Sitten jää nähtäväksi herääkö uhri huolehtimaan omasta kasvustaan vai peittääkö kasvonsa samanlaisella naamiolla. Mikä sen sitten ratkaisee, persoonako ?
Ei sisäistä rakkaudettomuuden kokemusta voi täyttää kuin rakkaudella. Itseään kohtaan. Itse itseään rakastaen. "
Mukava kun näitä vanhojakin joku aina nostaa luettavaksi, tässä ollu kaksi ketjua aiheena tyhjyyden kokemus...
Pidin tämän ketjun asiasisällöstä enemmän kuin tuosta toisesta , eikä mulla tässä kohtaa kauheasti ole lisättävää esim. noihin Lynetten pohdintoihin...
Kuhan ny ilmaisin mielipiteeni, että pidin näistä/tähän aiheeseen sisäinen tyhjyys liittyvistä pohdinnoista...viime päivien kannnottohini liittyen, kysymys lienee rakkauden puutteesta, oli sitten kyseessä narsisti tai uhri...
Hyvin useinhan me etsimme sitä rakkautta itsemme ulkopuolelta, tulisi joku joka täyttäisi meidät sillä rakkaudella, unohtaen sen ettei kannettu vesi kaivossa pysy, vaan se rakkaus pitää löytää itsestään, ja sen myötä kykenemme itsekin rakastamaan toista...
Vanha viisaus "rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi", pätee tänäkin päivänä.
Hienoja, syvällisiä ajatuksia olette edelliset kirjoittajat taas jakaneet.
Mielenkiintoinen määritelmä tuo A;n esittämä "narsisti ja uhri kaksi samaa yksilöä eri kehitysvaiheesseen". Voisi ajatella että silloin täyttyisi tuo maan vetovoiman suhde emootionalisella tasolla; toinen on vain maljan juoja ja toinen sen kaataja.
Tyhjiön täyttyessä (aikansa)tyydytetty ystävämme N kasvaa ja säkenöi; ammennettu jää suupielet kirvellen odottelemaan sitä tilkkastaan sieltä täältä.
Tapauksessani N:n säteily palautti hänen vireytensä, luovuutensa ja sai asiansa mallilleen. Tietysti olin ja olen hyvilläni hänen onnistumisestaan. Puolivajaan itseni löysin onnettomana ihmettelemässä mitä tapahtuu; menettäneenä osittain jopa mielenkiintoni läheisiin, työhön ja aktiviteetteihin. Jälkeenpäin olen pohtinut, myinkö sieluni itse Saatanalle, kun annoin sellaista tapahtua.
Kovaa suojakuorta en tietoisesti alkanut rakennella ympärilleni, koska olin sen jo kerran aiemmin onnistunut hajottamaan muissa pärskeissä. Aika oli puolellani, koska röykytystä ja sitä myötä jälkivaihettakaan ei ole ollut niin kauan. Mutta puolustauduin vaikenemisella ja vetäytymisellä, joka eräänlainen kalvo sekin. Vaikenemisen lakkautin lopulta tietoisesti; vajentunutta tyhjiötäni aloin täyttää etsimällä tietoa ja puhumaan. Olen jälleen läheisteni luottamuksen arvoinen, nautin haasteista työssäni, puuhailen ja ponnistelen. Tehtävänäni on enää lakata piileskely, astua entisiin aktiivisiin saappaisiini ja pistää menoksi.
Olen pohtinut tätä nettiruudun takana olemista; olenko koukkuuntumassa siihen vai onko tämäkin vielä niitä sammion täyteaineksia? Voiko äskettäin alkanutta nettikirjoittelua puolustella harrasteena pelkäämättä riippuvuutta?
Lopun tyhjiön (??) täytän sitten rakkaudella (itseäni, läheisiäni, "autettaviani" kohtaan ja toivon mukaan siihen joukkoon saa ängettyä vielä joskus kumppaninkin).Ja bullsittiä; vastaan itse kysymykseeni. Olen koukkuuntunut nettipalstaan, kuten uhri narsistiinsa ;) Siinä mistä yhdestä riipppuvuudesta pääsee irti, tulee aina toinen hyvä tilalle :D Ja jaetaan ja ammenetaan sitten sitä rakkautta täällä; seurustellaan, perustetaan perhe ja eletään onnellisina elämä loppuun asti =)
Eliiiiisa :
"narsisti ja uhri kaksi samaa yksilöä eri kehitysvaiheesseen"
Edelleenkin olen samaa mieltä. Edelleenkin...heh... mutta nykyään ainakin.
Hitsi, tuo liika ymmärtäminen saattaa vain tehdä karhunpalveluksen. Sen myötä olen antanut "narsulleni" lisää tilaa elämästäni. Koska ymmärrän. Koetan olla armollinen itselleni. Koetan olla armollinen hänelle. Ymmärrän. Ymmärrän.
Joskus vit-taa se ymmärtäminen.... =)
Aina täytyisi muistaa : narsistisen suurin vallankäytön väline on eristys. Niin kauan kun puhut asioista - olet terveempien peilien alla. Kun narsisti on ainoa peilisi....huh, olet pulassa.
Olen kokenut tämän ja se vahvisti riippuvuutta entisestään. En suosittele.
Miksi näin kävi...se onkin toinen juttu...
Heti kun astuu ihmisten ilmoille takaisin, alkaa saamaan perspektiiviä.
Äläkä nyt ota ressiä nettiriippuvuudesta. Ethän analysoi kaikkea niin kuin minä;)
Mitä sitten ? Nyt koet tarvetta jutskailla meidän kanssa ja se on ihan ookoo. Helpompi täältä on vertaistukea löytää kuin tavisten seurasta. Anna itsellesi aikaa ja armoa.
Täytät tyhjiösi sitten kun tiedät millä se on sinne kaivettu. Ja mitä se kaipaa. Oikeasti. Aikaa on. Aikaa on...elisakettu kirjoitti:
Ja bullsittiä; vastaan itse kysymykseeni. Olen koukkuuntunut nettipalstaan, kuten uhri narsistiinsa ;) Siinä mistä yhdestä riipppuvuudesta pääsee irti, tulee aina toinen hyvä tilalle :D Ja jaetaan ja ammenetaan sitten sitä rakkautta täällä; seurustellaan, perustetaan perhe ja eletään onnellisina elämä loppuun asti =)
Juu, kettunen.
Riippuvuus on helppo korvata toisella. Olen itse pahimman luokan addikti ja tiedän miten vaikeaa se on.
Mutta...relax. Jos istut siinä puoli vuotta kaikki päivät, katsotaan sitten tilannetta uudelleen. Nyt tarvitset tätä ja se on ookoo. Sanokoot muut mitä sanoo. Kunhan normielämä muuten rullailee.
Muuten, minkä koet olleen koukkusi narsussa ?- M.B.
lynett kirjoitti:
Eliiiiisa :
"narsisti ja uhri kaksi samaa yksilöä eri kehitysvaiheesseen"
Edelleenkin olen samaa mieltä. Edelleenkin...heh... mutta nykyään ainakin.
Hitsi, tuo liika ymmärtäminen saattaa vain tehdä karhunpalveluksen. Sen myötä olen antanut "narsulleni" lisää tilaa elämästäni. Koska ymmärrän. Koetan olla armollinen itselleni. Koetan olla armollinen hänelle. Ymmärrän. Ymmärrän.
Joskus vit-taa se ymmärtäminen.... =)
Aina täytyisi muistaa : narsistisen suurin vallankäytön väline on eristys. Niin kauan kun puhut asioista - olet terveempien peilien alla. Kun narsisti on ainoa peilisi....huh, olet pulassa.
Olen kokenut tämän ja se vahvisti riippuvuutta entisestään. En suosittele.
Miksi näin kävi...se onkin toinen juttu...
Heti kun astuu ihmisten ilmoille takaisin, alkaa saamaan perspektiiviä.
Äläkä nyt ota ressiä nettiriippuvuudesta. Ethän analysoi kaikkea niin kuin minä;)
Mitä sitten ? Nyt koet tarvetta jutskailla meidän kanssa ja se on ihan ookoo. Helpompi täältä on vertaistukea löytää kuin tavisten seurasta. Anna itsellesi aikaa ja armoa.
Täytät tyhjiösi sitten kun tiedät millä se on sinne kaivettu. Ja mitä se kaipaa. Oikeasti. Aikaa on. Aikaa on...kaikille, koko elämä, ei puolikkaita :)
http://www.youtube.com/watch?v=UHvXivSN5Gk&feature=related lynett kirjoitti:
Eliiiiisa :
"narsisti ja uhri kaksi samaa yksilöä eri kehitysvaiheesseen"
Edelleenkin olen samaa mieltä. Edelleenkin...heh... mutta nykyään ainakin.
Hitsi, tuo liika ymmärtäminen saattaa vain tehdä karhunpalveluksen. Sen myötä olen antanut "narsulleni" lisää tilaa elämästäni. Koska ymmärrän. Koetan olla armollinen itselleni. Koetan olla armollinen hänelle. Ymmärrän. Ymmärrän.
Joskus vit-taa se ymmärtäminen.... =)
Aina täytyisi muistaa : narsistisen suurin vallankäytön väline on eristys. Niin kauan kun puhut asioista - olet terveempien peilien alla. Kun narsisti on ainoa peilisi....huh, olet pulassa.
Olen kokenut tämän ja se vahvisti riippuvuutta entisestään. En suosittele.
Miksi näin kävi...se onkin toinen juttu...
Heti kun astuu ihmisten ilmoille takaisin, alkaa saamaan perspektiiviä.
Äläkä nyt ota ressiä nettiriippuvuudesta. Ethän analysoi kaikkea niin kuin minä;)
Mitä sitten ? Nyt koet tarvetta jutskailla meidän kanssa ja se on ihan ookoo. Helpompi täältä on vertaistukea löytää kuin tavisten seurasta. Anna itsellesi aikaa ja armoa.
Täytät tyhjiösi sitten kun tiedät millä se on sinne kaivettu. Ja mitä se kaipaa. Oikeasti. Aikaa on. Aikaa on...Lynett: ihana ihminen ! Hali !
lynett kirjoitti:
Juu, kettunen.
Riippuvuus on helppo korvata toisella. Olen itse pahimman luokan addikti ja tiedän miten vaikeaa se on.
Mutta...relax. Jos istut siinä puoli vuotta kaikki päivät, katsotaan sitten tilannetta uudelleen. Nyt tarvitset tätä ja se on ookoo. Sanokoot muut mitä sanoo. Kunhan normielämä muuten rullailee.
Muuten, minkä koet olleen koukkusi narsussa ?En aio istua puolivuosia tai muutakaan. Nyt sattuneesta syystä enempi aikaa; hommailen yleensä muita juttuja. Mutta, huomaan tarvitsevani tätä nyt, todella...
Koukkuni N:iin ; no se rakkaus. Pitkän kaavan mukaan, mutta oikeastaan läheiseksi tulimme vasta piiitkän ajanjakson jälkeen. Voin sanoa, että jos johonkin luotin, niin tähän 100 %; en ikänään olisi voinut kuvitella että hän vahingoittasi minua, millään lailla. Siksi totuus oli...musertava...
Rakkaus, läheisyys; niitä tarvitsin ja luulin saavani.M.B. kirjoitti:
kaikille, koko elämä, ei puolikkaita :)
http://www.youtube.com/watch?v=UHvXivSN5Gk&feature=relatedHieno; alkoi taas itkettämään...
Sehän se mun ongelma joissain seikoissa onkin; kun en tyydy puolikkaisiin; haluan koko roskan, -kaikki tai mitään -periaatteella.lynett kirjoitti:
Eliiiiisa :
"narsisti ja uhri kaksi samaa yksilöä eri kehitysvaiheesseen"
Edelleenkin olen samaa mieltä. Edelleenkin...heh... mutta nykyään ainakin.
Hitsi, tuo liika ymmärtäminen saattaa vain tehdä karhunpalveluksen. Sen myötä olen antanut "narsulleni" lisää tilaa elämästäni. Koska ymmärrän. Koetan olla armollinen itselleni. Koetan olla armollinen hänelle. Ymmärrän. Ymmärrän.
Joskus vit-taa se ymmärtäminen.... =)
Aina täytyisi muistaa : narsistisen suurin vallankäytön väline on eristys. Niin kauan kun puhut asioista - olet terveempien peilien alla. Kun narsisti on ainoa peilisi....huh, olet pulassa.
Olen kokenut tämän ja se vahvisti riippuvuutta entisestään. En suosittele.
Miksi näin kävi...se onkin toinen juttu...
Heti kun astuu ihmisten ilmoille takaisin, alkaa saamaan perspektiiviä.
Äläkä nyt ota ressiä nettiriippuvuudesta. Ethän analysoi kaikkea niin kuin minä;)
Mitä sitten ? Nyt koet tarvetta jutskailla meidän kanssa ja se on ihan ookoo. Helpompi täältä on vertaistukea löytää kuin tavisten seurasta. Anna itsellesi aikaa ja armoa.
Täytät tyhjiösi sitten kun tiedät millä se on sinne kaivettu. Ja mitä se kaipaa. Oikeasti. Aikaa on. Aikaa on...Voitko Lynett tarkentaa tätä:
"Aina täytyisi muistaa : narsistisen suurin vallankäytön väline on eristys. Niin kauan kun puhut asioista - olet terveempien peilien alla. Kun narsisti on ainoa peilisi....huh, olet pulassa.
Olen kokenut tämän ja se vahvisti riippuvuutta entisestään. En suosittele.
Miksi näin kävi...se onkin toinen juttu..."
Minua vaivaa; siis tarkoitatko "jälleen palaamisen riemua" vai mitä?- A
lynett kirjoitti:
Eliiiiisa :
"narsisti ja uhri kaksi samaa yksilöä eri kehitysvaiheesseen"
Edelleenkin olen samaa mieltä. Edelleenkin...heh... mutta nykyään ainakin.
Hitsi, tuo liika ymmärtäminen saattaa vain tehdä karhunpalveluksen. Sen myötä olen antanut "narsulleni" lisää tilaa elämästäni. Koska ymmärrän. Koetan olla armollinen itselleni. Koetan olla armollinen hänelle. Ymmärrän. Ymmärrän.
Joskus vit-taa se ymmärtäminen.... =)
Aina täytyisi muistaa : narsistisen suurin vallankäytön väline on eristys. Niin kauan kun puhut asioista - olet terveempien peilien alla. Kun narsisti on ainoa peilisi....huh, olet pulassa.
Olen kokenut tämän ja se vahvisti riippuvuutta entisestään. En suosittele.
Miksi näin kävi...se onkin toinen juttu...
Heti kun astuu ihmisten ilmoille takaisin, alkaa saamaan perspektiiviä.
Äläkä nyt ota ressiä nettiriippuvuudesta. Ethän analysoi kaikkea niin kuin minä;)
Mitä sitten ? Nyt koet tarvetta jutskailla meidän kanssa ja se on ihan ookoo. Helpompi täältä on vertaistukea löytää kuin tavisten seurasta. Anna itsellesi aikaa ja armoa.
Täytät tyhjiösi sitten kun tiedät millä se on sinne kaivettu. Ja mitä se kaipaa. Oikeasti. Aikaa on. Aikaa on...Kiitos sinulle Lynett aktiivisuudestasi narsismin uhrien itsepuolustusjoukkojen kokoajana. Kiitos myös teille muille vapaaehtoisille. Teidän jokaisen menneisyytenne on menneisyyttä. Riippumatta tuon menneisyyden laadusta.
Jos suotte lukisin itseni joukkoonne jolloin puhua monikon ensimmäisessä persoonassa: taistelisimme yhdessä yhteistä vihollista vastaan, vihollisen ollessa osaksi sisällämme, koska olemme heikkouksinemme ihmisiä. A kirjoitti:
Kiitos sinulle Lynett aktiivisuudestasi narsismin uhrien itsepuolustusjoukkojen kokoajana. Kiitos myös teille muille vapaaehtoisille. Teidän jokaisen menneisyytenne on menneisyyttä. Riippumatta tuon menneisyyden laadusta.
Jos suotte lukisin itseni joukkoonne jolloin puhua monikon ensimmäisessä persoonassa: taistelisimme yhdessä yhteistä vihollista vastaan, vihollisen ollessa osaksi sisällämme, koska olemme heikkouksinemme ihmisiä.Loistava A;n vertauskuva; Lynett on todella kokoaja. Eiköhän A itse ole myös varsinainen eturivin taistelija.
Nöyrästi kettukin pyytää saada osallistua reserviin, vaikka keltanokka alokas onkin.elisakettu kirjoitti:
Loistava A;n vertauskuva; Lynett on todella kokoaja. Eiköhän A itse ole myös varsinainen eturivin taistelija.
Nöyrästi kettukin pyytää saada osallistua reserviin, vaikka keltanokka alokas onkin.*hyppää samaan kanoottiin elisaketun, A.n, määbään ja lynetten kanssa* :)
Mulla on alusta asti täällä ollut tunne, positiivinen, että tämä on kohtaamispaikka mihin voi tulla vaihtamaan ajatuksia ystävien kanssa. Samaan tyyliin kuin menisi Emmerdalen Villapakkaan, mutta virtuaalisti...kas, tuolla istuu elisakettu.. =)yxex kirjoitti:
*hyppää samaan kanoottiin elisaketun, A.n, määbään ja lynetten kanssa* :)
Mulla on alusta asti täällä ollut tunne, positiivinen, että tämä on kohtaamispaikka mihin voi tulla vaihtamaan ajatuksia ystävien kanssa. Samaan tyyliin kuin menisi Emmerdalen Villapakkaan, mutta virtuaalisti...kas, tuolla istuu elisakettu.. =)Muiskista muruseni =)
Missä sun parta on?- M.B.
elisakettu kirjoitti:
Hieno; alkoi taas itkettämään...
Sehän se mun ongelma joissain seikoissa onkin; kun en tyydy puolikkaisiin; haluan koko roskan, -kaikki tai mitään -periaatteella.Samaa vikaa.... kala on nieltävä koukkuineen päivineen ja vaikka vastaruotoon. Muuten ei oo edes nälkä..
Oon muuten nähny kettuja. Yhden kapisen kuistin kaiteella takajaloillaan kevättalvella, varastamassa kalasaalista. Yhden ristiketun kesäyössä jolkottamassa siltaa pitkin kapean joen yli, ja siitä mettään, äänettömästi ja omaa tahtiaan rauhallisen pikaisesti. elisakettu kirjoitti:
Voitko Lynett tarkentaa tätä:
"Aina täytyisi muistaa : narsistisen suurin vallankäytön väline on eristys. Niin kauan kun puhut asioista - olet terveempien peilien alla. Kun narsisti on ainoa peilisi....huh, olet pulassa.
Olen kokenut tämän ja se vahvisti riippuvuutta entisestään. En suosittele.
Miksi näin kävi...se onkin toinen juttu..."
Minua vaivaa; siis tarkoitatko "jälleen palaamisen riemua" vai mitä?Eekoo :
Tarkoitin, että jos ei puhu kaltoinkohtelusta kenellekään (lopulta vaan eristäytyy muista), jää vain kaltoinkohtelijan tarjoaman peilin varaan. Ihmisarvostaan.
Narsistinen ihminen pitää kyllä huolen siitä ettei se kuva jonka hän takaisin peilaa ole kaunis.
Ihminen alkaa hukkumaan ja uskomaan toisen tarjoamaan illuusioon itsestään...kierre on valmis.A kirjoitti:
Kiitos sinulle Lynett aktiivisuudestasi narsismin uhrien itsepuolustusjoukkojen kokoajana. Kiitos myös teille muille vapaaehtoisille. Teidän jokaisen menneisyytenne on menneisyyttä. Riippumatta tuon menneisyyden laadusta.
Jos suotte lukisin itseni joukkoonne jolloin puhua monikon ensimmäisessä persoonassa: taistelisimme yhdessä yhteistä vihollista vastaan, vihollisen ollessa osaksi sisällämme, koska olemme heikkouksinemme ihmisiä.A : kääritään hihat ! (omat =)
M.B. kirjoitti:
Samaa vikaa.... kala on nieltävä koukkuineen päivineen ja vaikka vastaruotoon. Muuten ei oo edes nälkä..
Oon muuten nähny kettuja. Yhden kapisen kuistin kaiteella takajaloillaan kevättalvella, varastamassa kalasaalista. Yhden ristiketun kesäyössä jolkottamassa siltaa pitkin kapean joen yli, ja siitä mettään, äänettömästi ja omaa tahtiaan rauhallisen pikaisesti.Kummallista M.B. : miksi ketulle tuli kovin vilu ja karvapeittensä nousi pörhölleen tuosta?
lynett kirjoitti:
Eekoo :
Tarkoitin, että jos ei puhu kaltoinkohtelusta kenellekään (lopulta vaan eristäytyy muista), jää vain kaltoinkohtelijan tarjoaman peilin varaan. Ihmisarvostaan.
Narsistinen ihminen pitää kyllä huolen siitä ettei se kuva jonka hän takaisin peilaa ole kaunis.
Ihminen alkaa hukkumaan ja uskomaan toisen tarjoamaan illuusioon itsestään...kierre on valmis.Kun kävin sitä eristäytymisvaihetta, tajusin vain sen kuinka onneton olin. En oikein enää nähnyt mitään hyvää missään, millä olisi ollut merkitystä. Tuo mainitsemasi ihmisarvon menetys, usko toisen tarjoamaan illuusioon; pahemmin se iski vasta jälkeenpäin.
Mutta kun rikkoi oman suojakalvonsa; alkoi puhumaan, illuusio romuttui; voi valtava sitä suomujen määrää mikä jokaisesta sanasta löysi mikä lattialle oli pudonnut. En eristäydy enää, ainoa miksi "piileskelen" on vielä se etten tiedä mikä odottaa. Jokin pelottaa, en tiedä mikä. Onko tyhjyyden malja sitten täytetty pelolla vaionko se vain harhakuvitelma aavistuksista?- M.B.
elisakettu kirjoitti:
Kummallista M.B. : miksi ketulle tuli kovin vilu ja karvapeittensä nousi pörhölleen tuosta?
Ei ollut tarkoitus säikäyttää :D Muistin vain nähneeni kaksi kettua. Hienoja eläimiä, ristiketut ovat varsinkin komeita...
Mutta se kapinen parka oli kalan kimpussa nälkäisenä. Enkä usko, että kun hätääntyi minun läsnäolostani, että kovin mietti miten päin sen kalan nappaa. Nälkäinen oli. M.B. kirjoitti:
Ei ollut tarkoitus säikäyttää :D Muistin vain nähneeni kaksi kettua. Hienoja eläimiä, ristiketut ovat varsinkin komeita...
Mutta se kapinen parka oli kalan kimpussa nälkäisenä. Enkä usko, että kun hätääntyi minun läsnäolostani, että kovin mietti miten päin sen kalan nappaa. Nälkäinen oli.Kiitos kun vastasit! Huh, tuli vain pirullinen tunne...sitä se vainoharhaisuus teettää...kettu vain muisti jotain...
elisakettu kirjoitti:
Muiskista muruseni =)
Missä sun parta on?:-D
Hei kultaseni!
S24.n uudistukset teki näköjään meistä kaikista tasa-arvoisia saman-näköisiä.yxex kirjoitti:
:-D
Hei kultaseni!
S24.n uudistukset teki näköjään meistä kaikista tasa-arvoisia saman-näköisiä.=)
Ai joo, niin näköjään onkin...en ole oman punahäntäni takaa huomannut katsoa vielä että kloonitehtaassa ollaan. Pirskutas, nyt en pääse enää pukkia kiskomaan parrasta...täytyy keksiä muuta jäynää...- mljsljlsjlfjlsj
lynett kirjoitti:
Eekoo :
Tarkoitin, että jos ei puhu kaltoinkohtelusta kenellekään (lopulta vaan eristäytyy muista), jää vain kaltoinkohtelijan tarjoaman peilin varaan. Ihmisarvostaan.
Narsistinen ihminen pitää kyllä huolen siitä ettei se kuva jonka hän takaisin peilaa ole kaunis.
Ihminen alkaa hukkumaan ja uskomaan toisen tarjoamaan illuusioon itsestään...kierre on valmis.Narsistinen ihminen pitää kyllä huolen siitä ettei se kuva jonka hän takaisin peilaa ole kaunis.
Ihminen alkaa hukkumaan ja uskomaan toisen tarjoamaan illuusioon itsestään...kierre on valmis.
Niin totta. Voiko tuota enää paremmin sanoakaan. Kummasti omalla kohdallani narsisti piti huolen jo heti alkuvaiheessa, että kuvittelisin olevani ihmissuhdemarkkinoilla häntä huonommassa asemassa. Että hän saisi kenet tahansa naisen ja minä saisin vain narsistin, koska hän hyvää hyvyyttään minut otti omakseen. Kummasti tyyppi saikin aika paljon naisia, vaikka oli lihava, oikeasti köyhä (vaikka liioittelikin omaisuuttaan), kalju ja suht lyhyt mieheksi.
Viime vuosina kun olen narsistia nähnyt olen oikeasti miettinyt, että mitä h-vettiä tein tuon tyypin kanssa vuosia ja itkin ja otin aina takaisin. Oletin kai, etten parempaa saa, koska tapaus oli vienyt itsetuntoni pohjalukemiin. Kaikki, mikä minulle oli tärkeää, lytättiin. Peilistä katsoi minua joskus narsistin oloinen kusipää. Olin niin saamarin tyhjä ja masentunut, että tututkin myöhemmin ihmettelivät aggressiivisuuttani (tiuskin kaikille muille paitsi sille, jolle olisi pitänyt)... elisakettu kirjoitti:
=)
Ai joo, niin näköjään onkin...en ole oman punahäntäni takaa huomannut katsoa vielä että kloonitehtaassa ollaan. Pirskutas, nyt en pääse enää pukkia kiskomaan parrasta...täytyy keksiä muuta jäynää...:-D
Vain hellää jäynää kiitos ;)mljsljlsjlfjlsj kirjoitti:
Narsistinen ihminen pitää kyllä huolen siitä ettei se kuva jonka hän takaisin peilaa ole kaunis.
Ihminen alkaa hukkumaan ja uskomaan toisen tarjoamaan illuusioon itsestään...kierre on valmis.
Niin totta. Voiko tuota enää paremmin sanoakaan. Kummasti omalla kohdallani narsisti piti huolen jo heti alkuvaiheessa, että kuvittelisin olevani ihmissuhdemarkkinoilla häntä huonommassa asemassa. Että hän saisi kenet tahansa naisen ja minä saisin vain narsistin, koska hän hyvää hyvyyttään minut otti omakseen. Kummasti tyyppi saikin aika paljon naisia, vaikka oli lihava, oikeasti köyhä (vaikka liioittelikin omaisuuttaan), kalju ja suht lyhyt mieheksi.
Viime vuosina kun olen narsistia nähnyt olen oikeasti miettinyt, että mitä h-vettiä tein tuon tyypin kanssa vuosia ja itkin ja otin aina takaisin. Oletin kai, etten parempaa saa, koska tapaus oli vienyt itsetuntoni pohjalukemiin. Kaikki, mikä minulle oli tärkeää, lytättiin. Peilistä katsoi minua joskus narsistin oloinen kusipää. Olin niin saamarin tyhjä ja masentunut, että tututkin myöhemmin ihmettelivät aggressiivisuuttani (tiuskin kaikille muille paitsi sille, jolle olisi pitänyt)...Näin se homma menee useasti, Jokin itsessä mahdollisti/mahdollistaa sen että sitä alkaa elämään toisen elämää, ja oma elämänhallinta katoaa. Tämän seikan pohtiminen on ehkäpä tärkeämpää kuin syyllistää toista.
Miten toipumisesi on edistynyt?- mljsljlsjlfjlsj
yxex kirjoitti:
Näin se homma menee useasti, Jokin itsessä mahdollisti/mahdollistaa sen että sitä alkaa elämään toisen elämää, ja oma elämänhallinta katoaa. Tämän seikan pohtiminen on ehkäpä tärkeämpää kuin syyllistää toista.
Miten toipumisesi on edistynyt?Suhteellisen hyvin. Joskin pitkään on kestänyt. Alan olla jo oma itseni, mutta kysymys, joka varmaan vaivaa monia muitakin vaivaa minuakin: Miksi annoin kaiken sen tapahtua. Miksi hukutin kaiken sen, mikä on minua. Miksi hukuttauduin maailmaan, joka ei tuottanut minulle iloa? Ja miksi itsekin aloin mitätöimään niitä ihmisiä, jotka aidosti minusta välittävät ja ovat elämäni rikkaus?
Tunnen syyllisyyttä asiasta loppuelämäni. Mitkään sanat ja teot eivät riitä korjaamaan sitä, että annoin parhaan ystäväni lipua elämästäni. Hän ymmärtää, hän on sen laatuinen ihminen, mutta en kykene itse antamaan itselleni anteeksi.
Eniten minua ottaa päähän, että myin kaikki arvoni tämän ihmisen takia. Tämän prosessin jälkeen Hitlerin Saksa kiinnostaa yhä enemmän. Mikä on se mekanismi? Pelko? identiteetin tuhoaminen? - M.B.
yxex kirjoitti:
:-D
Vain hellää jäynää kiitos ;)On. Niin kaunis aurinkoinen rauhoittava päivä, että tässä pölyn hiljaista leijailua seuraillessani voisin tämän päivän viettää Villapakan uumenissa. Tai ainakin puoli päivää :)
mljsljlsjlfjlsj kirjoitti:
Suhteellisen hyvin. Joskin pitkään on kestänyt. Alan olla jo oma itseni, mutta kysymys, joka varmaan vaivaa monia muitakin vaivaa minuakin: Miksi annoin kaiken sen tapahtua. Miksi hukutin kaiken sen, mikä on minua. Miksi hukuttauduin maailmaan, joka ei tuottanut minulle iloa? Ja miksi itsekin aloin mitätöimään niitä ihmisiä, jotka aidosti minusta välittävät ja ovat elämäni rikkaus?
Tunnen syyllisyyttä asiasta loppuelämäni. Mitkään sanat ja teot eivät riitä korjaamaan sitä, että annoin parhaan ystäväni lipua elämästäni. Hän ymmärtää, hän on sen laatuinen ihminen, mutta en kykene itse antamaan itselleni anteeksi.
Eniten minua ottaa päähän, että myin kaikki arvoni tämän ihmisen takia. Tämän prosessin jälkeen Hitlerin Saksa kiinnostaa yhä enemmän. Mikä on se mekanismi? Pelko? identiteetin tuhoaminen?Hei mljsljlsjlfjlsj!
Mietin tuota mitä sanoit oman käyttäytymisesi muutoksista. Tehnyt asioita, jotka syyllistävät sinua ja joista koet häpeää. Niinhän me kaikki olemme tehneet. Jälkeenpäin minäkin, kun suomut olivat tippuneet silmiltäni, jaksoin vain ihmetellä että missä helvetin unitodellisuudessa olin elänyt. Tein asioita, joita en tavallisissa oloissa olisi tehnyt. Käytös ja ihminen muuttuu huonossa suhteessa, oli suhteen laatu mikä tahansa.
Mutta tämäkin -huono kohtelu- leviää viruksen lailla ympäristöönsä. Siinä missä hyvät teot ja rakkaus monesti ruokkivat samanlaisia tunteita takaisin päin niin tekee myös ne huonot tunteet, ajatukset ja teot. Ei sodassakaan kukaan halua ensin tappaa, mutta selvitäkseen on se tehtävä, ja se pelko ruokkii meitä toimimaan niin kuin hallitsija käskee.
Syyllisyys ja häpeä on käytävä ajan kanssa päänsä sisällä läpi. Niin kuin viha ja loputtomat kysymykset; ne eivät enää kanna minua. Ei myöskään nuo edelliset tunteet. Itseisarvoa pystyy jälleenrakentamaan. Arvostaakseni itseäni ja sitä kautta muita kerään näitä myönteisiä tunteita, ajatuksia ja kokemuksia itseeni; täytän sitä tyhjyyttä sillä. Hyvät asiat ravitsevat meitä sisältä päin, saavat meidät hitaasti mutta varmasti hehkumaan ja vahvistumaan, täyttäen olemuksemme lopulta sillä kauniilla ihmisillä, joka alunperinkin oli ollut.yxex kirjoitti:
:-D
Vain hellää jäynää kiitos ;)Huomasitkos, sun nutussa on reikä !
...sanoi kettu kun kangaspalaa pureskeli (taitaa hampaita olla tulossa kun niin purettaa...)
=)M.B. kirjoitti:
On. Niin kaunis aurinkoinen rauhoittava päivä, että tässä pölyn hiljaista leijailua seuraillessani voisin tämän päivän viettää Villapakan uumenissa. Tai ainakin puoli päivää :)
Pistäydyn parilla mutta tulen myöhemmin uudestaan...:)
yxex kirjoitti:
Näin se homma menee useasti, Jokin itsessä mahdollisti/mahdollistaa sen että sitä alkaa elämään toisen elämää, ja oma elämänhallinta katoaa. Tämän seikan pohtiminen on ehkäpä tärkeämpää kuin syyllistää toista.
Miten toipumisesi on edistynyt?Yxex :
"Jokin itsessä mahdollisti/mahdollistaa sen että sitä alkaa elämään toisen elämää, ja oma elämänhallinta katoaa. Tämän seikan pohtiminen on ehkäpä tärkeämpää kuin syyllistää toista"
Niin, mikä ihme ? Oman itsensä ja vastuunsa vältteleminen ?
Siinähän se aika menee mukavasti, ihmetellessä miten itselle käy koko ajan niin huonosti vaikka on antanut ne elämänautonsa avaimet toiselle jo aikaa sitten.
Sitten istuu pelkääjän paikalla ja kauhistelee menoa. Joka kerta kuitenkin menee kyytiin vapaaehtoisesti. Why ?
Vaikka siinä penkillä istuisi koko ajan sormi suorana, kuskia osoittaen, ei se mitään auta.
Kannattaa istua itse kuljettajan paikalle =)mljsljlsjlfjlsj kirjoitti:
Suhteellisen hyvin. Joskin pitkään on kestänyt. Alan olla jo oma itseni, mutta kysymys, joka varmaan vaivaa monia muitakin vaivaa minuakin: Miksi annoin kaiken sen tapahtua. Miksi hukutin kaiken sen, mikä on minua. Miksi hukuttauduin maailmaan, joka ei tuottanut minulle iloa? Ja miksi itsekin aloin mitätöimään niitä ihmisiä, jotka aidosti minusta välittävät ja ovat elämäni rikkaus?
Tunnen syyllisyyttä asiasta loppuelämäni. Mitkään sanat ja teot eivät riitä korjaamaan sitä, että annoin parhaan ystäväni lipua elämästäni. Hän ymmärtää, hän on sen laatuinen ihminen, mutta en kykene itse antamaan itselleni anteeksi.
Eniten minua ottaa päähän, että myin kaikki arvoni tämän ihmisen takia. Tämän prosessin jälkeen Hitlerin Saksa kiinnostaa yhä enemmän. Mikä on se mekanismi? Pelko? identiteetin tuhoaminen?mljsljlsjlfjlsj :
Samaistuin kirjoitukseesi....
"Miksi hukuttauduin maailmaan, joka ei tuottanut minulle iloa?"
"Tunnen syyllisyyttä asiasta loppuelämäni."
Pitäisi osata päästää tästä syyllisyydestä irti. Häpeästä myös. Enää ei kukaan koeta näitä tunteita päälle kaataa, itse vain. Ikään kuin jatkaisi siitä mihin narsistinen jäi.
Ehkä tämä syyllisyysluonne oli olemassa jo ennen tätä höykytystäkin. Nyt se lasti vain kasvatettiin "sen hurjan" toimesta niin suureksi etten jaksanut sitä kantaa. Ainakaan koko ajan selkä suorana. ¨
Syyllisyyteen taipuvaiset ovat narsistiselle herkkua. Mistä narusta onkaan parempi vedellä ? Mikä onkaan lamauttavampaa kuin häpeä ?
En kuitenkaan usko hänen tuoneen näitä ominaisuuksia minuun, pistävän ne vain koetukselle. Sairastumaan todella.
Kun hän pääsi käsiksi näihin heikkoihin kohtiini... aloin olemaan aika kypsää kauraa.
Olin jo niin hävettävä ja syyllistynyt, että hän tuntui ainoalta joka voisi minut hyväksyä. Tällaisen kamaluuden....heh...
Sen varassa oli identiteettini siinä vaiheessa. Tuho oli väistämätön.
Ne häpeä ja syyllisyys ovat aiheettoman suuria "potentiaalisissa uhreissa" jo ennen kuin koko suhde alkaakaan. Siellä ne sitten paisuu liinan alla. Ei ihmekään että on lytistetty olo.
Jaksamisia.lynett kirjoitti:
Yxex :
"Jokin itsessä mahdollisti/mahdollistaa sen että sitä alkaa elämään toisen elämää, ja oma elämänhallinta katoaa. Tämän seikan pohtiminen on ehkäpä tärkeämpää kuin syyllistää toista"
Niin, mikä ihme ? Oman itsensä ja vastuunsa vältteleminen ?
Siinähän se aika menee mukavasti, ihmetellessä miten itselle käy koko ajan niin huonosti vaikka on antanut ne elämänautonsa avaimet toiselle jo aikaa sitten.
Sitten istuu pelkääjän paikalla ja kauhistelee menoa. Joka kerta kuitenkin menee kyytiin vapaaehtoisesti. Why ?
Vaikka siinä penkillä istuisi koko ajan sormi suorana, kuskia osoittaen, ei se mitään auta.
Kannattaa istua itse kuljettajan paikalle =)Lynett tuo oli huippu; "Kannattaa istua itse kuljettajan paikalle =) "
elisakettu kirjoitti:
Hei mljsljlsjlfjlsj!
Mietin tuota mitä sanoit oman käyttäytymisesi muutoksista. Tehnyt asioita, jotka syyllistävät sinua ja joista koet häpeää. Niinhän me kaikki olemme tehneet. Jälkeenpäin minäkin, kun suomut olivat tippuneet silmiltäni, jaksoin vain ihmetellä että missä helvetin unitodellisuudessa olin elänyt. Tein asioita, joita en tavallisissa oloissa olisi tehnyt. Käytös ja ihminen muuttuu huonossa suhteessa, oli suhteen laatu mikä tahansa.
Mutta tämäkin -huono kohtelu- leviää viruksen lailla ympäristöönsä. Siinä missä hyvät teot ja rakkaus monesti ruokkivat samanlaisia tunteita takaisin päin niin tekee myös ne huonot tunteet, ajatukset ja teot. Ei sodassakaan kukaan halua ensin tappaa, mutta selvitäkseen on se tehtävä, ja se pelko ruokkii meitä toimimaan niin kuin hallitsija käskee.
Syyllisyys ja häpeä on käytävä ajan kanssa päänsä sisällä läpi. Niin kuin viha ja loputtomat kysymykset; ne eivät enää kanna minua. Ei myöskään nuo edelliset tunteet. Itseisarvoa pystyy jälleenrakentamaan. Arvostaakseni itseäni ja sitä kautta muita kerään näitä myönteisiä tunteita, ajatuksia ja kokemuksia itseeni; täytän sitä tyhjyyttä sillä. Hyvät asiat ravitsevat meitä sisältä päin, saavat meidät hitaasti mutta varmasti hehkumaan ja vahvistumaan, täyttäen olemuksemme lopulta sillä kauniilla ihmisillä, joka alunperinkin oli ollut.Elisakettu :
"Jälkeenpäin minäkin, kun suomut olivat tippuneet silmiltäni, jaksoin vain ihmetellä että missä helvetin unitodellisuudessa olin elänyt."
Tämä on se mikä luo minulle sen jatkuvan analysoinnin ja kaivelun tarpeen. Miksi ihmeessä ? Mitä tapahtui ? Sitä ikään kuin herää unesta ja katsoo ympärilleen... wtf ? Kaikki mitä itsessä näkee on aivan vierasta.
Todellisuudessahan ne ominaisuudet ovat minussa olleet ennenkin mutta eivät koskaan näin vereslihalla. Siitä tämän suhteen "armollisuus"-näkökulma on itselleni kehittynyt. Vihdoinkin sairastuin niin pahasti että koin tarvetta muutokselle.
Tämä siis teorian tasolla.... ehkä osaan olla tästä kiitollinen OIKEASTI vasta vuosien päästä. Niin kävi ensimmäisen suhteeni kanssa (päättyi noin 8 vuotta sitten). Se asosiaalistyyppinen holisti opetti minulle loppujen lopuksi todella paljon. Kiitollisuuden aika oli vasta myöhemmin.
Hän puolestaan elää katkeruudessa ja vihassa edelleenkin. Viimeksi viikko sitten tuli postia vanhoista samoista asioista. Uskomatonta.
Siksi osaan olla kiitollinen. Onneksi sain sairaudentuntoa ja astuin siksi eteenpäin. Muuten kirjoittelisin niitä kirjeitä hänelle edelleenkin =)lynett kirjoitti:
Elisakettu :
"Jälkeenpäin minäkin, kun suomut olivat tippuneet silmiltäni, jaksoin vain ihmetellä että missä helvetin unitodellisuudessa olin elänyt."
Tämä on se mikä luo minulle sen jatkuvan analysoinnin ja kaivelun tarpeen. Miksi ihmeessä ? Mitä tapahtui ? Sitä ikään kuin herää unesta ja katsoo ympärilleen... wtf ? Kaikki mitä itsessä näkee on aivan vierasta.
Todellisuudessahan ne ominaisuudet ovat minussa olleet ennenkin mutta eivät koskaan näin vereslihalla. Siitä tämän suhteen "armollisuus"-näkökulma on itselleni kehittynyt. Vihdoinkin sairastuin niin pahasti että koin tarvetta muutokselle.
Tämä siis teorian tasolla.... ehkä osaan olla tästä kiitollinen OIKEASTI vasta vuosien päästä. Niin kävi ensimmäisen suhteeni kanssa (päättyi noin 8 vuotta sitten). Se asosiaalistyyppinen holisti opetti minulle loppujen lopuksi todella paljon. Kiitollisuuden aika oli vasta myöhemmin.
Hän puolestaan elää katkeruudessa ja vihassa edelleenkin. Viimeksi viikko sitten tuli postia vanhoista samoista asioista. Uskomatonta.
Siksi osaan olla kiitollinen. Onneksi sain sairaudentuntoa ja astuin siksi eteenpäin. Muuten kirjoittelisin niitä kirjeitä hänelle edelleenkin =)Niin, Lynett...elämä todella opettaa, koulii ja muokkaa meitä. Alati. Se ei pysähdy koskaan, muuttuvassa virtauksessa me uimme myötä- ja väliin vastavirtaan. Ja kiertokulussamme, aina, kohtaamme hyviä ja pahoja ihmisiä. Joskus tulemme katkeriksi, joskus kiitollisiksi. Mutta millaisiksi haluamme tulla, riippuu itsestämme. Rakennusavain = sinä itse.
Analysointia kannattaa jatkaa; jos siihen on tarvetta, niin silloin siihen on todella tarvetta. Itse kun aloin pähkäillä näitä juttuja, muutama läheinen sanoi, ettei kannata vatuloida niitä asioita, anna olla, unohda. Mutta alitajunta puski ja puski tapahtumia pikkuhiljaa, sitten vuoristoradan kiihtyvään tahtiin. Ei; kyllä minun oli pakko ne miettiä, pohtia merkityksiä, yrittää ymmärtää. Muuten en olisi tällä tielläni, vaan rämpisin siellä vihan, surun ja turhan kaipauksen suossa miettin survonko pääni lopullisesti pinnan alle.
Vaikka aloin käsitellä tapahtumiani tämän naamioukon jälkeen, muisti pikkuhiljaa, että onhan niitä elämässä ollut muitakin. En vain koskaan ollut juuri käsitellyt niitä siltä kantilta. Tietyt tapahtumat olin käynyt toisella tavoin läpi, mutten ymmärtänyt mistä helskutista oli ollut oikein kysymys. Oli lapsuuden kokemukseni, hyvin nuorena ollut vahingollinen seurustelusuhde, hyvä aikuisiän liitto jossa oma kilpeni vain pilasi mahdollisuudet sen viemiseen loppuun asti, sitten rakkaus klovniin ja nyt ei mitään muuta kuin tätä pohdintaa...
Mutta käpälät alkavat jo kuivua, sieltä suosta on noustu ja kettu suunnittelee oikeasti kaikkea hyvää elämäänsä. Se ei tarkoita että olisin eheytynyt, ymmärtääkseni tämä kuitenkin on koko elämän kestävä matka, tämä itseensä tutustuminen. Kirjoittamisesta muuten, se kannattaa; muttei heille niitä kirjeitä tai muutakaan. Tein turhamaisuuttani jokin aika sitten munauksen ja sain sitä myöten ehkä kivan pikku uhkauksen.
Huomaan, että on kevät. Hymy on hiipinyt useasti huulilleni tänäkin päivänä. Katselin mielenkiinnolla ihmisiä liikkuessani ja kerrankin en pitänyt mitään kiirettä. Jotain on todella tapahtunut. :)elisakettu kirjoitti:
Niin, Lynett...elämä todella opettaa, koulii ja muokkaa meitä. Alati. Se ei pysähdy koskaan, muuttuvassa virtauksessa me uimme myötä- ja väliin vastavirtaan. Ja kiertokulussamme, aina, kohtaamme hyviä ja pahoja ihmisiä. Joskus tulemme katkeriksi, joskus kiitollisiksi. Mutta millaisiksi haluamme tulla, riippuu itsestämme. Rakennusavain = sinä itse.
Analysointia kannattaa jatkaa; jos siihen on tarvetta, niin silloin siihen on todella tarvetta. Itse kun aloin pähkäillä näitä juttuja, muutama läheinen sanoi, ettei kannata vatuloida niitä asioita, anna olla, unohda. Mutta alitajunta puski ja puski tapahtumia pikkuhiljaa, sitten vuoristoradan kiihtyvään tahtiin. Ei; kyllä minun oli pakko ne miettiä, pohtia merkityksiä, yrittää ymmärtää. Muuten en olisi tällä tielläni, vaan rämpisin siellä vihan, surun ja turhan kaipauksen suossa miettin survonko pääni lopullisesti pinnan alle.
Vaikka aloin käsitellä tapahtumiani tämän naamioukon jälkeen, muisti pikkuhiljaa, että onhan niitä elämässä ollut muitakin. En vain koskaan ollut juuri käsitellyt niitä siltä kantilta. Tietyt tapahtumat olin käynyt toisella tavoin läpi, mutten ymmärtänyt mistä helskutista oli ollut oikein kysymys. Oli lapsuuden kokemukseni, hyvin nuorena ollut vahingollinen seurustelusuhde, hyvä aikuisiän liitto jossa oma kilpeni vain pilasi mahdollisuudet sen viemiseen loppuun asti, sitten rakkaus klovniin ja nyt ei mitään muuta kuin tätä pohdintaa...
Mutta käpälät alkavat jo kuivua, sieltä suosta on noustu ja kettu suunnittelee oikeasti kaikkea hyvää elämäänsä. Se ei tarkoita että olisin eheytynyt, ymmärtääkseni tämä kuitenkin on koko elämän kestävä matka, tämä itseensä tutustuminen. Kirjoittamisesta muuten, se kannattaa; muttei heille niitä kirjeitä tai muutakaan. Tein turhamaisuuttani jokin aika sitten munauksen ja sain sitä myöten ehkä kivan pikku uhkauksen.
Huomaan, että on kevät. Hymy on hiipinyt useasti huulilleni tänäkin päivänä. Katselin mielenkiinnolla ihmisiä liikkuessani ja kerrankin en pitänyt mitään kiirettä. Jotain on todella tapahtunut. :)Ek :
Kyllä meikäläiselle riittää malliksi ne vanhat katkerat akat ja ukot...en haluaisi tulla sellaiseksi vaikka kiukuttaakin välillä. Hei, itseasiassa tänään oli lehdessä juttua, että kärttyiset elävät pidempään...mutta tingittäköön nyt sitten vaikka ajasta mielummin =)
Asioiden pohtiminen on luonteelaatu meikälle mutta jos en peilaa sitä ollenkaan toisista ihmisistä esim täällä tai muun vertaistuen piirissä - alan ajautumaan umpikujaan. Sitä vääntää niin monelta kantilta että lopulta toteaa ettei ratkaisua olekaan...
Kirjoitin yksin todella paljon ja mietin asioita sadalta kantilta. Olin jo ihan pyörryksissä. Nyt kun olen jutellut samoja täällä - asiat näyttävät paljon yksinkertaisemmilta ja selkeämmiltä. Ei niin toivottomilta. Eikä olokaan tunnu niin ainutlaatuisen hullulta ;)
Eikös olekin hurja fiilis kun menneisyydenkin palaset alkavat loksahtelemaan paikoilleen ? Ensin ei voi ollenkaan ymmärtää "olleensa osallinen" kaikessa kun toinen on niin paha. Sitten kun rehdisti ja ajan kanssa katsoo taakseen...näkee kaikkea jännää. Ei asiat olekaan niin yksinkertaisia. Ei narsut minua tule nappaamaan tai minä heitä...me vain vedämme toisiamme puoleemme. Sen magneetin haluaisin sisältäni löytää ja vaimentaa.
Sen voin tehdä vain minä, jatkoivat narsut elämäänsä eteenpäin miten vain.
Uhkauksia ? Kirjoititko jonkin kirjeen ensin jollekin vai mitä tarkoitit ?
Ihanaa... huomasin itsekin tänään pysähtyä kevätauringon äärelle. Kevät on paras vuodenaika. Ahhh...valo. Huomasin siinä katsoessani, että turkkisi oli osin jo kuivunut kivan pörröiseksi. Kiiltävä ja nätti oli karva.
Ja uskallan väittää, että minäkin näin sen ketun hymyilevän... vinkkasin silmää ja hymyilin takaisin =)lynett kirjoitti:
Ek :
Kyllä meikäläiselle riittää malliksi ne vanhat katkerat akat ja ukot...en haluaisi tulla sellaiseksi vaikka kiukuttaakin välillä. Hei, itseasiassa tänään oli lehdessä juttua, että kärttyiset elävät pidempään...mutta tingittäköön nyt sitten vaikka ajasta mielummin =)
Asioiden pohtiminen on luonteelaatu meikälle mutta jos en peilaa sitä ollenkaan toisista ihmisistä esim täällä tai muun vertaistuen piirissä - alan ajautumaan umpikujaan. Sitä vääntää niin monelta kantilta että lopulta toteaa ettei ratkaisua olekaan...
Kirjoitin yksin todella paljon ja mietin asioita sadalta kantilta. Olin jo ihan pyörryksissä. Nyt kun olen jutellut samoja täällä - asiat näyttävät paljon yksinkertaisemmilta ja selkeämmiltä. Ei niin toivottomilta. Eikä olokaan tunnu niin ainutlaatuisen hullulta ;)
Eikös olekin hurja fiilis kun menneisyydenkin palaset alkavat loksahtelemaan paikoilleen ? Ensin ei voi ollenkaan ymmärtää "olleensa osallinen" kaikessa kun toinen on niin paha. Sitten kun rehdisti ja ajan kanssa katsoo taakseen...näkee kaikkea jännää. Ei asiat olekaan niin yksinkertaisia. Ei narsut minua tule nappaamaan tai minä heitä...me vain vedämme toisiamme puoleemme. Sen magneetin haluaisin sisältäni löytää ja vaimentaa.
Sen voin tehdä vain minä, jatkoivat narsut elämäänsä eteenpäin miten vain.
Uhkauksia ? Kirjoititko jonkin kirjeen ensin jollekin vai mitä tarkoitit ?
Ihanaa... huomasin itsekin tänään pysähtyä kevätauringon äärelle. Kevät on paras vuodenaika. Ahhh...valo. Huomasin siinä katsoessani, että turkkisi oli osin jo kuivunut kivan pörröiseksi. Kiiltävä ja nätti oli karva.
Ja uskallan väittää, että minäkin näin sen ketun hymyilevän... vinkkasin silmää ja hymyilin takaisin =)Niillä kärttyisillä on sitten pirun pitkä ja veemäinen elämä :) Kannattaisi yrittää opetella elämään kun vielä on aikaa... :D
Voi olla myös positiivisella tavalla hullu. Mulla on just sellainen olo, tekisi mieli kiivetä katolle lumia pudottelee tai jotain. Taidan pistäytyä siellä määbään villassa uudelleen pöydällä tanssahtelemassa.
Se munaus; palstalaiset ovat fiksujen ihmisten kerho. Meillä narsismiin taipuvaisilla on kykyä nähdä (ainakin joskus) vähän enemmän, ja tiedän että täällä hengailee poikkeuksellisenkin älykästä sakkia (sanoo kettu joka ei pelaa shakkia). Kerjäsin itse verta kuonostani, vaikka tarkoitus oli kai hyvä. Saas nähdä kuinka käy. Ei liity palstalaisiin :)
;) Hali -elisakettu kirjoitti:
Niillä kärttyisillä on sitten pirun pitkä ja veemäinen elämä :) Kannattaisi yrittää opetella elämään kun vielä on aikaa... :D
Voi olla myös positiivisella tavalla hullu. Mulla on just sellainen olo, tekisi mieli kiivetä katolle lumia pudottelee tai jotain. Taidan pistäytyä siellä määbään villassa uudelleen pöydällä tanssahtelemassa.
Se munaus; palstalaiset ovat fiksujen ihmisten kerho. Meillä narsismiin taipuvaisilla on kykyä nähdä (ainakin joskus) vähän enemmän, ja tiedän että täällä hengailee poikkeuksellisenkin älykästä sakkia (sanoo kettu joka ei pelaa shakkia). Kerjäsin itse verta kuonostani, vaikka tarkoitus oli kai hyvä. Saas nähdä kuinka käy. Ei liity palstalaisiin :)
;) Hali -Hyvä kun on vähän hullu, pysyvätpähän loitommalla =)
Nyt on vähän sellainen olo...käyppä vaikka vähän tanssahtelemassa. Itse selkäpotilaana otan vähän rauhallisemmin =)
Hengailen siinä baaritiskin nurkilla.
Eikös tämä elämä ole yhtä shakkia ?
Jos on liian tunteellinen - häviää nopeasti ja usein.
Jos on "älyllistäjä" ja pohtii liikaa - peli ei ehdi kunnolla käynnistyäkään ennen kuin aika loppuu.
Kun on tarpeeksi monta peliä pelannut tai kyllästyy miettimään vuosikausia yhtä siirtoaan... löytää idean koko hienosta pelistä. Sitten siitä oppii nauttimaan=)- M.B.
elisakettu kirjoitti:
Niillä kärttyisillä on sitten pirun pitkä ja veemäinen elämä :) Kannattaisi yrittää opetella elämään kun vielä on aikaa... :D
Voi olla myös positiivisella tavalla hullu. Mulla on just sellainen olo, tekisi mieli kiivetä katolle lumia pudottelee tai jotain. Taidan pistäytyä siellä määbään villassa uudelleen pöydällä tanssahtelemassa.
Se munaus; palstalaiset ovat fiksujen ihmisten kerho. Meillä narsismiin taipuvaisilla on kykyä nähdä (ainakin joskus) vähän enemmän, ja tiedän että täällä hengailee poikkeuksellisenkin älykästä sakkia (sanoo kettu joka ei pelaa shakkia). Kerjäsin itse verta kuonostani, vaikka tarkoitus oli kai hyvä. Saas nähdä kuinka käy. Ei liity palstalaisiin :)
;) Hali -Oletpas iloisen kujeilevalla päällä tänään :D
Se on hienoa :) Tarjoan vaikka pyttärit tai pinaattiletut puolukkahillolla kun lumessa pelmukointi alkaa terveesti uuvuttamaan ja tekee mieli istahtaa takan lämpimään. Australiasta yksi sammakkoeläin käymässä, sitä ei sitten saa kovin hätyyttää. Raukalla on hieman aikaerorasitusta vielä. Istahti villapakan omaan poreammeeseen jutustelemaan sukulaisestaan. - M.B.
lynett kirjoitti:
Hyvä kun on vähän hullu, pysyvätpähän loitommalla =)
Nyt on vähän sellainen olo...käyppä vaikka vähän tanssahtelemassa. Itse selkäpotilaana otan vähän rauhallisemmin =)
Hengailen siinä baaritiskin nurkilla.
Eikös tämä elämä ole yhtä shakkia ?
Jos on liian tunteellinen - häviää nopeasti ja usein.
Jos on "älyllistäjä" ja pohtii liikaa - peli ei ehdi kunnolla käynnistyäkään ennen kuin aika loppuu.
Kun on tarpeeksi monta peliä pelannut tai kyllästyy miettimään vuosikausia yhtä siirtoaan... löytää idean koko hienosta pelistä. Sitten siitä oppii nauttimaan=)Baaritiskin nurkassa pölyä keräävään shakiilautaan saa myös koskea. Esine on vanha ja muistaakseni mustista puuttui yksi sotilas. Liekö kaatunut aikain saatossa vai Liisa Ihmemaan herttakuningatar lyötätyttänyt raasulta pään, en jaksa enää muistaa. Mutta siitä hellästi puhaltamalla pölyt, nappulat heräilevät hiljalleen pelikuntoon :)
M.B. kirjoitti:
Oletpas iloisen kujeilevalla päällä tänään :D
Se on hienoa :) Tarjoan vaikka pyttärit tai pinaattiletut puolukkahillolla kun lumessa pelmukointi alkaa terveesti uuvuttamaan ja tekee mieli istahtaa takan lämpimään. Australiasta yksi sammakkoeläin käymässä, sitä ei sitten saa kovin hätyyttää. Raukalla on hieman aikaerorasitusta vielä. Istahti villapakan omaan poreammeeseen jutustelemaan sukulaisestaan.Mihin mä jätän kurahousut ?
- kokenut22
tyhjyys on itselläni juuri tuollee, selittämätöntä pahaa oloa..pelkoakin, turhautumista. Tuntuu kuin kaikki "katoaisi" jonnekin eikä saa mistään otetta. Elän narsistisen ihmisen kanssa.
- yx-mies
Olen kanssa ollut muutamassa suhteessa narsistin kanssa ,ja kyllä on ollut tyhjä olo kun ne on lopetanut. Onneksi viimeinen kesti paljon lyhempään kuin ensimäinen, osasin jo lukea merkit.
Itse olen päässyt siitä tyhjästä olosta parissa vuodessa, kannataa ajatella että tämä on vain elämää , ja nauttia pienistä asioista.
Se tyhjyyden tunne tulee siitä että suhteessa on kokoajan siinä antajan roolissa . Tästä syystä parisuhde täytyy perustua vastavuoroisuuteen muuten toinen väsyy ja ahdistuu.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 226766
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus04697- 613786
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2292958Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon362763Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella452546Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme262445- 401813
Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731777- 251745