- Keskustelu polveilee osittain elinkumppanin menettämisen tilanteessa.
Me jouduimme totuuden eteen parikymmentä vuotta sitten jolloin tulevaisuutta voi katsoa parhaimmillaan 12 vuotta eteen päin. Ennusteen alaraja oli 3 vuotta.
Tuo oli vaimoni ennuste. Minu eturauhaseni ilmoitteli ko.elimen syövästä joka sittemmin osoittautui virheeksi laboratoriossa ja koepalojen analyysin sekaannuksessa.
Veti kuitenkin totiseksi.
Silloin teimme kaikki ajateltavissa olevat testamentit ja tahdot ja samalla tuli pohdiskelluksi myös jatko jomman kumman leskeytyessä.
Olimme jo avioliittomme alusta alkaen varmistaneet kaverin pärjäämisen tapahtuipa mitä tahansa. Onnettomuus, sairaus tai mattojen halkileikkaus.
Ilman yhteistä onnettomuutta kylmä tosiasia on, että toinen meistä leskeytyy. Minua rauhoittaa se, että olen osaltani tehnyt parhaani vaimoni vastaisen elämän turvaamiseksi. Nukun yöni hyvin.
Huolimatta parinkymmenen vuoden takaisesta eturauhastuomiosta, vedin viime yönä keskeytymätöntä unta pollaan 8,5 tuntia.
Hyvä omatunto ja niin edelleen! - Kyllähän ne yllätyksiä olivat. Perusterveen, hyväkuntoisen vaimoni syöpädiagnoosi 4:n aivohalvauksen ja sairaalatutkimusten jälkeen 52 vuotisena.
Geneettinen tausta, ei siis elintavoilla edistetty. Teoriassakin parantamaton.
Yleisyys. Suomessa on vastaavia noin yksi /100000 (satatuhatta) kohti.
Lähinnä tunsimme kohtalon epäoikeudenmukaisuutta.
Eliniän ennuste oli 3 - 12 vuotta riippuen iästä ja kunnosta.
Vuosi meni sulatellessa kunnes asennoiduimme, ettei asia parane pähkäilemällä vaan elämme mahdollisimman tavallista elämää.
Tuohon on aikaa nyt 18 vuotta.
Oman pakoputkeni korroosio paljastui ollessani 67 vuotinen. 30cm:n pätkä pois ja seurantaan. Eräs työkaverini ja vaimoni serkku olivat kuolleet vastaavaan syöpään. Vuosittain on uusia tapauksia 4000 - 5000 joista noin puolet johtaa kuolemaan. Tarkoittaa ilmeisesti ensimmäisen 5:n vuoden aikana.
Minullahan on puukotukseen aikaa jo 8 vuotta. Avanteen sulkemisen jälkeen oli tehtävä "kurinpalautusleikkaus" ohutsuolelle. Se kehveli ei kestänyt aloillaan vaan punki avannearvesta ulos lähtien vaeltamaan ihon alla vasemman kyljen suuntaan. Leikkautin Viimsissä kustannusten vuoksi.
Sytostaattien kylkiäisenä vaimoni perna on turvonnut reippaasti mutta muuta ei ole havaittu. Lääkitystä lisätään hiljalleen.
Ole itse seurannassa. Verikokeet ja vuoden kuluttua tähystys.
Alkuhämmingin jälkeen emme ole kokeneet mitään kuoleman enteitä. Olemme kiitollisia jokaisesta vaimon "lisävuodesta" ja omalla kohdallani suurin haitta on se, etten pysty pitämään punttivyötä kyykyissä ja maastavedoissa.
On turha puristella kiveksiään sellaisten asioiden kanssa joille ei mahda mitään vaan käyttää hyödykseen ja ilokseen jokaisen jäljellä olevan päivän.
Tästä nyt tuli tälläinen pitkä jeremiaadi mutta haluan rohkaista kaikkia syöpädiagnoosin saaneita tai mahdollisesti saavia, ettei se ole maailman loppu! - Ei kirjoittele mutta noin yleisesti näistä vaivoista voi kilkutella monellakin tavalla.
Tunnustan harrastavani joskus lievää harhaan johtamista. Ainakin kuvittelen mahdollisten lukijoiden tulkintaa.
Sydänvikainen, syöpäleikattu ja sen seurannassa oleva polvi-invaliidi saattaa kuvauksena merkitä eri hmisille eri asioita ilman, että valehtelen tai edes liioittelen pahemmin.
Sydärin tapainen oli 1992. Kotiuduttani kävin sydänfilmissä ja rasituskokeessa. Max. syke 198. Nykyisellään 175 - 180.
Olen edelleen syöpäseurannassa vaikka mitään huolestuttavaa ei olekaan havaittu.
Polvi-invalidi? Operoitu polveni ei siedä kohtuullisillakaan raudoilla pohjakyykkyä ja alkoi protestoimaan jo 74v ikäisen ukon vetäessä maasta kerran 200kg. Nyt on tehtävä pienemmillä painoilla pitempiä sarjoja.
En edes uskalla yrittää puolivolttia kumpaankaan suuntaan. En kinkkaa enkä hypi aitojen yli tasatassua.
Eikös noilla eväillä jo pääse vakavasti vammautuneiden porukkaan?
Ylipäätään minua huvittaa yleinen intimiteetin äärimmilleen suojelu. Yleistä, ympäripyöreää, mitään sanomatonta lässytystä asioista jotka ovat ilmaistavissa täsmällisemminkin. - Jos tarkoitat uuden kumppanin hakemista niin omat mahdollisuudet ja mieliteot eivät välttämättä kohtaa.
Jos kyse on kumppanin katselemisesta niin mitään muutosta ei havaitse koska se tapahtuu niin hitaasti.
Katselemisen intensitetti vaihtelee. Kesäkuukausina iltaruskoni lämpö on muuta vuotta enemmän kanssani koska harmaahapsien harrastukset, 3krt/vko, ovat tauolla.
Vajaan kahden viikon kuluttua aloitamme intensiivisen katselun luumuillessamme kahdestaan vieraassa kieliympäristössä.
Vaimoni lienee huolissaan rapistumisestani koska hän varauksettomasti kannustaa minua harrastuksessani ja suostuu purnaamatta syömään tekemäni sapuskat. Tarkoitus lienee hidastaa väistämätöntä prosessia. Sivutuotteena pysyn täysin raittiina. - Aloittajalle.
Huolimatta ylenpalttisesta ahmimisestamme emme ole onnistuneet kehittämään diabetestä, metaboliaa emmekä sydänvaivoja. Romupolveni johtuu aivan muusta syystä.
Sai tänään verikokeiden tulokset ja viimeinen kehon koostumusanalyysi on päivätty 26.02.2019. Metabolia ( vatsaontelon viskeraali?) oli yleisen tavoitetason alapuolella ja ikäluokkani alarajalla joten kannattaa ahmia pekonia! - Aloittajalle.
Huolimatta ylenpalttisesta ahmimisestamme emme ole onnistuneet kehittämään diabetestä, metaboliaa emmekä sydänvaivoja. Romupolveni johtuu aivan muusta syystä.
Sai tänään verikokeiden tulokset ja viimeinen kehon koostumusanalyysi on päivätty 26.02.2019. Metabolia ( vatsaontelon viskeraali?) oli yleisen tavoitetason alapuolella ja ikäluokkani alarajalla joten kannattaa ahmia pekonia! - Kun on ikänsä elänyt köyhyydessä ja kurjuudessa niin vaikutus näkyy vielä näin vanhoilla päivilläkin.
Normaalissa hotskumajoituksissa syömme aamiaisella valikoiden ja riittävästi ajatellen omakustanteista jatkoa. Ja tietenkin hedelmiä. A-I paikoissa sovitamme ravinnon saannin ajatellen koko päivää ja minä, omalla kohdallani suunnittelemaani juopottelua.
A-I risteilyillä olemme tavallisesti päivät satamissa tai kiertelemässä tienoita paikallisilla välineillä joten syöminen jää kevyemmäksi. Sen vuoksi tankkaan aamuisin rapeaa pekonia puolen karvahatullisen verran ja pari häränsilmää.
Tavallinen hotskusta lähtö tapahtuu liiemmin ahmimatta koska se väsyttää.
Koskaan emme jätä noutamaamme ruokaa syömättä emmekä myöskään kähvellä mukaan. - Käteinen katoaa ajoittain. Katoaminen pelastaa minut markettien lasvegasien suuremmilta tappioilta.
Kotiuduttuamme on aina jäänyt taskujen pohjille kolikoita joilla pelaan markettien aulojen jokeripokeria 2€:n panoksella. Jos on 20centtisiä niin sitten niillä. Usein on työnnettävä pelivärkin kitaan 2€ pienemmän puutteessa.
Kun satun voittamaan niin lopetan aina ensimmäiselle tasaeurolle.
Tämän hetken tilanteesi toistuu muutaman kerran vuodessa. Kolikot ovat aina loppuneet ennen uusien kertymistä taskujen pohjille.
Olen siis tottunut käteisen katoamiseen! - Mielestäni olen kansallinen sosialisti ja ylpeä siitä!
- 80-luvulla valmistin slivovitsia.
Lankoni toimitti minulle 60l sanapadassa, niukan veden kanssa keitettyä, punaista luumumössöä. Olimme sopineet, että minä kustannan sokerin ja valmistan juoman.
Kokemusperäisesti määritin tarvittavan sokerin määrän.
Kuohukäyntivaiheessa vaimoni oli saada sätkyn. "Ukko! Nyt pesuhoneesee! Se on ku ongelmajätelaitos". Kretuliini vaahto matoi hitaasti kohden lattiakaivoa.
Minulla oli 30l keittopänikkä, 800mm korkea keraamisilla helmillä täytetty kolonni ja keittopöntön kupeessa 3kW säädettävä uppovastus.
Keitin normaalisti ykkösen täydellä teholla ottaen keulilta pois metyylin ja säästäen loppupään sikunat seuraavaan keittoon tai viemäriin.
Luumurankin ( annoin käydä, seisoa vesilukon alla ja kirkastua ennen keittoa ) keitin hitaasti, varovaisesti vain kerran. Tiputus meni aktiivihiien läpi. Lopputulos muistutti hämmästyttävän hyvin slivovitsia. Ei yhtään pontikan makua eikä hajua. Maultaan paljon parempaa kuin perusgrappa.
Panimme tuloksen puoliksi sopimuksen mukaan.
Tämä oli vain hyvin pieni osa köyhyysvuosien juomatuotannosta ja myös osittaisesta hyötykäytöstä. - 80-luvulla valmistin slivovitsia.
Lankoni toimitti minulle 60l sanapadassa, niukan veden kanssa keitettyä, punaista luumumössöä. Olimme sopineet, että minä kustannan sokerin ja valmistan juoman.
Kokemusperäisesti määritin tarvittavan sokerin määrän.
Kuohukäyntivaiheessa vaimoni oli saada sätkyn. "Ukko! Nyt pesuhoneesee! Se on ku ongelmajätelaitos". Kretuliini vaahto matoi hitaasti kohden lattiakaivoa.
Minulla oli 30l keittopänikkä, 800mm korkea keraamisilla helmillä täytetty kolonni ja keittopöntön kupeessa 3kW säädettävä uppovastus.
Keitin normaalisti ykkösen täydellä teholla ottaen keulilta pois metyylin ja säästäen loppupään sikunat seuraavaan keittoon tai viemäriin.
Luumurankin ( annoin käydä, seisoa vesilukon alla ja kirkastua ennen keittoa ) keitin hitaasti, varovaisesti vain kerran. Tiputus meni aktiivihiien läpi. Lopputulos muistutti hämmästyttävän hyvin slivovitsia. Ei yhtään pontikan makua eikä hajua. Maultaan paljon parempaa kuin perusgrappa.
Panimme tuloksen puoliksi sopimuksen mukaan.
Tämä oli vain hyvin pieni osa köyhyysvuosien juomatuotannosta ja myös osittaisesta hyötykäytöstä. - Yksi kokemani tapaus siitä, ettei kalenteri-ikä ratkaise.
Muutettuamme nykyiseen asuntoomme asui saman rapun toisessa kerroksessa yksin eräs ideologisesti työtön, arviolta korkeintaan 4-kymppinen heppu.
Heppu päivysti kerran ulkopuolella alaoven vieressä ja lähestyessäni ovea hän pyysi minua kantamaan hänen 6:n kaljapullon pakkauksen hänen ovelleen.
Heppu ei ollut lihava, ei liikunrarajoitteinen eikä sillä hetkellä edes silmin nähden päihtynyt Tiesin äijän olevan kartakaikkisen rapakuntoinen.
En kantanut vaikka 2:n kerros tarkoitti pohjakerros 2 asunkerrosta. - Anoppini oli hätkähdyttävän mummomainen 60-luvun jälkipuoliskolla ollessaan alle 5-kymppinen. Räteistä en ymmärrä mitään mutta harmahtava tukka nutturalla, kasvot sen näköiset, etteivät voidevalmistajat ole rikastuneet ja vaatteena useimmiten puoleen sääreen ulottuva vaaleahko ruskeanharmaa vaate.
Anoppi oli ollut kotona koko avioliittonsa ajan. - Anoppini oli hätkähdyttävän mummomainen 60-luvun jälkipuoliskolla ollessaan alle 5-kymppinen. Räteistä en ymmärrä mitään mutta harmahtava tukka nutturalla, kasvot sen näköiset, etteivät voidevalmistajat ole rikastuneet ja vaatteena useimmiten puoleen sääreen ulottuva vaaleahko ruskeanharmaa vaate.
Anoppi oli ollut kotona koko avioliittonsa ajan. - Erässä tilanteessa minulle ja vaimolleni on nuori romaninainen laukaissut vasten kasvoja: Mutta ette ookkaa meikäläisiä.
Olisimme nouseet bussiin mutta ko. nainen seistä rehotti oviaukossa. Vaimoni pyysi häntä väistämään koska halusimme bussiin.
Romanineitokainen, aikuinen, sanoi, että vanhemmat ensin jolloin vaimoni lausahti meidän olevan vähintään 2 x neitokaisen ikäisiä.
Silloin tuli tuo "ETTE OLEKAAN MEIKÄLÄISIÄ"!
Jos valkolainen toimisi vastaavasti niin seurauksena olisi hitonmoinen huuto koko klaanin voimin, tappouhkaukset ja taatusti raastupakäynti.
Tämä lienee sitä kotoutusmantraksi käsitettävää käänyeistä syrjintää?
500 vuotta on mennyt hukkaan. - Asuntomme+on+pienehkön+kaupungin+keskustan+tuntuman+valottomassa+risteyksessä.+Karkeasti+arvioiden+90%+jalankulkijoista+oikoo+viistoon+kadun+yli+läheisestä+suojatiestä+piittaamatta.+Ilman+kiirettä!
- Työelämän jättäminen ja vanhuus? Miksi noilla olisi kiinteä yhteys?
Useampikin tuttavani jotka JOUTUIVAT jäämään etuajassa pois töistä, kuka saneerattuna, kuka jollekin varhennetulle eläkkeelle, kuka työantajan sponsoroimalle ja mitä niitä nyt onkaan, niin elämäntavat muuttuivat.
Muutokset merkitsivät monelle kunnon rapistumista.
Ensin kannettiin kaljakassi autoon ja muutaman vuoden jälkeen sitä kassia työnnettiin rollaattorilla asunnon suuntaan.
Eräs, nyt "oikea" eläkeläinen lisäsi salikuntoiluaan 1krt/vko > 7krt/vko. Osittain sosiaalisista syitä. Osittain puhtaasti kuntoiluperustein.
Sama ukko hoitaa rivariyhtiön pihatyöt talkooperiaatteella. Ukko elelee vaimonsa kanssa mutta huolehtii saman rivarin liikuntarajoitteisen leskirouvan asioista. Ulkoilee säännöllisesti koiransa kanssa. Enkä minä kaikkea tiedäkään.
Joo. Lienee poikkeus mutta myös elävä esimerkki siitä, ettei raksan betonitoiden vaihtuminen "oikeaan" eläkkeeseen merkitse luhistumista vanhuuteen.
Eräs keskikoulajoilta lähtien hyvä kaverini kieltäytyi työnantajan sponsoroimasta täydestä eläkkeestä 57 vuotisena. Eläke kelpasi 6-kymppisenä.
Siirtyi viikonloppu dokaamisesta jokapäiväiseen ja vaihtoi hiippakuntaa 62 vuotisena.
Kyllä kai meidän ikäluokkamme hengissä olijat tuntevat näitä tapauksia enemmänkin.
Tuo kuvailemani kuntoileva eläkeläinen lienee poikkeus?
Joku minulle tuntematon invataksikuski sanoi minua hauraaksi vanhukseksi pelkän ikäni perusteella.
Kyse oli tilanteesta jossa olin varautunut olemaan taksikuskin kaverina kantaessamme 60kg vaimoni hissittömän talon 46 askelmaa asuntoon.
Keskussairaalata lähtessä olivat sanoneet, että kantoapua saa pelastuslaitokselta.
Lääkäri ilmaisi tilanteensa itsensä hienovaraisemmin. Kun vaimoni sanoi, että onhan siellä vastaan ottamassa kuntoileva 75v ukko niin kommentti oli: Sitä nyt ei oteta lukuun! - Harvinaisen asiallinen ja kiihkoton erittely!
Muistaakseni tuo päiväpeittojuttu tuli esiin kerran ja silloinkin sellaisessa yhteydessä jossa joku revitteli peiton pöllytyksellään. Ymmärrän, että se on kuvaannollinen ilmaisu mutta en malttanut olla vastaamatta, ettemme ole koskaan pöllytelleet peittoa vaan rutanneet sitä pahennusta herättänyttä päiväpeittoa.
Lisää kiusan tekoa. Ruttaamisen frekvenssin määrää vaimoni. En minä.
Ylipäätään ihmettelen hyvin yleistä, mielestäni yliampuvaa intimiteetin suojelua!
Kaikki täsmällisyys puuttuu. On hyvää, huonoa, lihavaa, huonokuntoista, ilkeää yms. vaikka suuri osa olisi ilmaistavissa täsmällisemmin, jos on hankkinut objektiivista tietoa. - Tuossahan on hyvät pohjat tehdä vaikka mitä.
Pituus / paino ei sinänsä kerro rakenteesta mitään mutta käsittääkseni veriarvosi ovat asiallisella alueella. Nähtävästi seuraat sokeria?
Itse jäin putkeen 57 vuotisena ja aloitin perusteellisen opettelun alkoholistiksi kunnes se ei enää huvittanutkaan vähän vaille 6-kymppisenä. Siitä oli helppo ponnistaa omahyväiseksi vanhukseksi.
Tiedät liikunnan ja elintapojen merkityksen omalle olotilalle. Toivottavasti sinä et tarvitse samanlaista herätettä kuin minä! - Ihminen on erinomaisen hyvä perustelemaan itselleen valintojaan!
Joku saattaisi kutsua sitä ilkeämielisesti itsepetokseksi.
Aivan vakavasti ottaen, jos suunnitelmallinen ja ohjattu ryhmäliikunta ei sovi niin joku ulkoinen härväke on paikallaan. Olkoon se sitten tuo ranneke, älypuhelimen sovellutus, askelmittari tai mikä tahansa.
Minulla ei ole noita härväkkeitä mutta onpahan kiusallinen vertailu takavuosiin ja sieltä jääneitä rutiineja. Maksan vuoden salikortin aina kerralla etukäteen ja olen sopinut itseni kanssa sen maksimaalisesta hyödyntämisestä.
Sitäpaitsi se on kivaa!