- Kirjan lähteenä ovat olleet mm. sotapäiväkirjat. Oleellinen ja kiistämätön tosiasia on, että mainittua, OKH:lle painostettuna luvattua, rajoitettua hyökkäystä Mustapurolle (siis noin 1.5 km:n syvyyteen) ei Suomen armeija KOSKAAN tehnyt.
Siis SITÄ HYÖKKÄYSTÄ EI TEHTY. Sopii uskoa ja nostaa jo hattua Suomen sodanjohdolle.
Taitavalla toiminnallaan se yksistään tässä tilanteessa hankki kansallemme 15000 tonnia viljaa (koko pyydettyä 25000 tonnia ei sillä kerralla saatu).
Ajattele kuinka surkeasti kärsien Itävallan, Tsekkoslovakian, Puolan, Norjan, Tanskan, Ranskan, Baltian, Beneluxin, Romanian, Unkarin jne. kansat sekä Saksa ja Neuvostoliitto itse sotaansa joutuivat käymään. - Varsinkaan stallarit eivät halua ymmärtää kuinka taitavasti Suomi osasi "koskivenettään ohjailla, eli luovia Saksan esittäessä vaatimuksiaan. Jyrkkä kieltäminen ei aina ollut mahdollista tai ei ainakaan viisasta. Voitiin sensijaan lykätä vaatimusten täyttämistä, ja ilmoittaa niistä kieltäytyminen sopivana aikana, esimerkiksi sillä perusteella että Saksa itse ei ollut suoriutunut omista lupauksistaan.
24.8.41 Ryti ja Walden saapuivat Mikkeliin pohtimaan OKH:n vaatimusta, että Suomi jatkaisi offensiivia Pietaria kohti. Pohdinnan tuloksena Mannerheim ilmoitti Keitelille yksiselitteisen kieltäytymisen vedoten Suomen siihen mennessä kärsimiin suuriin miehistötappioihin.
Saksalaiset eivät kuitenkaan hellittäneet. Jatkoneuvottelussa lopulta Erfurth ehdotti, että suomalaiset osoittaisivat edes vähäistä vastaantulon halua ja työntyisivät Valkeasaaressa Mustallepurolle, 1.5 km vanhalta rajalta. Mustapuron lasku-uoma on sama kuin Rajajoen.
Tähän kompromissiin suomalaiset suostuivat, jotta saksalaisten kärsivällisys ei joutuisi liian kovalle koetukselle ja toivomus 25000 tonnin viljaerästä toteutuisi.
MUTTA tämäkin paikallinen operaatio jätettiin lopulta toteuttamatta. Perusteluna Saksalle ilmoitettiin, että näiden oma hyökkäys ei ollut sujunut heidän ilmoittamallan tavalla.
Olisi jo aika stallareidenkin nostaa hattua Mannerheimille ja Rytille siitä taitavuudesta, jolla nämä toimivat ja pystyivät pitämään valtakuntamme toiminnassa ja väestömme ravittuna huolimatta sodista, joihin olimme Neuvostoliiton ja Saksan vuoksi joutuneet.
Olisi jo aika nykypoliitikkojenkin turvata oman maan oikeutetut tarpeet EU-peleissäkin.
Mustapuro -yksityiskohtaa on äskettäinkin tutkimuskirjassa käsitelty. Valitettavasti en tätä lähdettä osannut palauttaa mieleen. Siksi otin nämä tiedot Columbia Universityn arvostetun historian professorin John Wuorisen tutkimuskirjasta Finland and World War II 1939-1944 (1948, 228s). Tuoreempiakin saman asian vahvistavia tutkimuksia siis löytyy. - Väärä tieto.
Saksaispainostuksen vuoksi Marsalkka sai valtuudet oikaista Mustalle purolle.
MUTTA sinne ei kuitenkaan edettiin. Pysyttiin siellä missä jo oltiin puhdetöitä tehden. - Juuri näin oli. Ja hetkellä jolloin Mannerheim antoi pysäytyskäskyn, oli Leningradin linnoitusvyöhyke lähes tyhjillään ja suinpäin paennut Puna-armeija oli sekasorrossa ja pääosin kyvytön järjestettyyn vastarintaan. Portti Leningradiin oli niinsanotusti levällään avonna.
Vasta kun Suomen armeijan pysähtyminen teki päivän-kahden kuluessa Puna-armeijalle mahdolliseksi järjestäytyä asianmukaisella tavalla ja saattaa puolustuslinnoitukset taistelukuntoon.
Armeijamme teki kuitenkin virheen, joka tuli kohtalokkaaksi 6.1944. Tehtiin pääpuolustusasema juuri tuolla alavalle hiekkakankaalle, jonne oltiin pysähdytty. Leningradin kaatumista saksalaishyökkäykseen pidettiin selvästikin 1941 varmana. Vielä pahempi oli, että viimeistään 1943 ei muutettu vahvoja puolustuslinjoja syvemmälle. Jos Laatikaisen sijasta olisi tällöin ollut esimerkiksi Oesch vastuussa, olisi tulos ollut toinen. - Ruotsinkielinen ns. sivistyneistö teki koko autonomia-ajan kaikkensa suomenkielen ja suomenkielisten pitämiseksi syrjässä ja omien etujensa ja nepotisminsa vahvistamiseksi.
Kuten Anttilan "Elias Lönnrot - elämä ja toiminta (SKS, 2.p. 1985, 656 s.) kertoo, oli suomenkieli lamautettu 1850-luvulla svekomaanisen esivallan toimilla "uskomatonta kyllä - miltei samalle tasolle kuin Agrikolan kuollessa 1557." Suomenkieli oli svekoeliitille "la langue de Percelä" (hänen hirmuisuutensa, senaattori L.G. von Haartman).
Keisari Aleksanteri II antoi suomenkielelle perusoikeudet. Silti svekomaaninen senaattimme eri tavoilla jarrutteli ja haittasi toteutusta vuosikymmenien ajan.
Omia etujaan suojatakseen se niskuroi siis jopa Keisaria vastaan.
Johtavat svekojuristit mm väittivät, että suomi on "vieras kieli" maassamme ja svekosenaatti itse todisteli eri tavoilla muutoksen mahdottomuutta.
Tätä vuosikymmenien vehkeilyä kuvaa mm. Agathon Meurmanin
"Kuinka suomen kieli pääsi viralliseksi "(uusintapainos 1993, 112s).
Sensijaan keisareista jopa Venäjän tuhonnut Nikolai II vähensi suomenkielen ja suomenkielisten syrjintää. Hän muistutti arvostetuimmalle kenraalikuvernöörillemme Nikolai Gerardille esimerkiksi vuonna 1906: "En tahdo tämän maan venäläistämistä, mutta mielestäni Suomen tulisi olla suomalaisia, eikä ruotsalaisia varten."
Syrjintä palasi kun svekomaanieliitti, hyväksikäyttäen työväen aikaansaaman Suurlakon tuloksia palasi valtaan Senaatissa. Ennen Gerardin tuloa oli Nikolai II Mechelinin vaikutuksesta harhautunut määräämään viimeisten säätyvaltiopäivien maamarsalkaksi Magnus von Bornin, Ruotsalaisen puolueen vaikutusvaltaisimman henkilön.
Gerardin luonnehdinnan mukaan tämä oli lujatahtoinen vannoutunut monarkisti ja konservatiivi, joka ei tukenut valtiopäivien laajennusta, eikä yleistä ja yhtäläistä ääni- ja vaalioikeutta. Niitä von Born ei pystynyt estämään pehmeämpien svekomaanien hermojen petettyä. Hän kuitenkin pystyi lykkäämään kunnallislakien uudistamisen vuoden 1917 lopun myrskyisiin aikoihin.
Kun valtakunnallinen ääni- ja vaalioikeus tuli, oli Nikolai II:n asema uudelleen vahvistunut. Hän omaksui nyt konservatiivisen svekoeliitin kanssa Eduskunnan ohittamisen.
Valta pysyi ns. Pietarin tien avulla vain Keisarin, Senaatin ja Ministerivaltiosihteerin hallussa.
Tämä laittomuuden aika 1908-17 oli tärkeimpiä syitä kansakunnan hajaantumiseen. Siitä paljolta seurasi, että osa Sdp:n johtohenkilöistä Mannerin ja Kuusisen johdolla radikalisoitui syyllisiksi surkean kapinan aiheuttajiksi 1918.
Svekovanhoillisten osasyyllisyyttä tähän surkeaan kapinaan ei voi aliarvioida.
Kannattaa muuten lukea ansiokas ja kiinnostava kirja "Nikolai Gerard - Suomen unohdettu kenraalikuvernööri" (Kansallisarkisto, 2017, 343 s.) - Undervisningsministern är deFacto från SFP. Detta är funktionerande system för Samlingspartiet. SFP har ju motsvarande ägande- och privatiseringsideologi, bara att detta är på svenska. Och Samlingspartiet är ju tvåspråkig.
Även i äldre tider var Samlingspartiet den på finska svängande svansen av SFP.
Allt passade utmärkt till Alex, som väljde ministern, och väljde ur dessa skäl.
Samlingspartiet vet att en riklig belöning följer efter sådant agerande.
Belöningen är också personlig, bekräftar Jyrki från Bryssels.
Skadan till samlingpartiets finskspråkiga medlemmar väger ingenting, säger Alex.
Jyrki bekräftar även detta.
Kunnandet brukar spela ringa roll i ministerväljandet, eller vet Du annat? - Behovet av modersmålsinriktade svenskan hör naturligtvis till faktiskt tvåspråkiga kommuner, där även modersmålinriktade finskan väljas allt oftare.
I sådana kommuner har normalt Sfp och dess finskspråkiga hantlankare ett överflödigt inflytande hos utbildningsadministrationen. Båda av dessa grupper har varit emot ÄIRU. Slutresultatet är den nuvarande diskrimineringen av primärt finskspråkiga ynglingar, som är samtidigt tvåspråkiga.
En sådan diskriminering är endast möjligt p.g.a den faktiskt Sfp:s undervisningsministern och klart bristande finskspråkig aktivitet hos riksdagen. - Korjaus: kenraalikuvernööri Gerard (ei siis ministerivaltiosihteeri)).
- Kuten on toteettu, perustui Suomen yhteys Venäjään kaksipuoliseen sopimiseen ja satavuotiseen käytäntöön. Osapuolina olivat Keisari ja Suomen Valtiopäivät.
Sopimuksista vahvimmat syntyivät Aleksanteri II:n aikana. Nikolai II rikkoi näitä sopimuksia, törkeimmin toisen sortokauden aikana.
Koko keisarivallan kaaduttua ei mikä tahansa taho luonnollisestikaan voinut "ilmoittautua" sen perilliseksi ylimmän vallan haltijana Suomeen nähden.
Autonomia on päivänselvä lakiasia.
Lakiasioissa ei edes "laillisella" toimeenpanovallan haltijalla ole valtuuksia hoitaa enempää kuin tekemällä tilanteen välttämättä edellyttämiä ehdotuksia Suomen Eduskunnalle. Valtuuksiin ei siis voi kuulua Suomen autonomian mukaisten, Suomen Eduskunnassa jo hyväksyttyjen lakien vahvistaminen tai vieläpä kyseisen Eduskunnan hajottaminen.
Vielä vähemmän tällaiset valtuudet kuuluivat toimeenpanovaltaa deFakto harjoittaneelle Väliaikaiselle hallitukselle, jolta puuttui juridinen laillisuus.
Päivänselvää siis on, että Väliaikainen hallitus toimi laittomasti pitäessään itsellään Suomen autonomiaan kuuluvien lakien vahvistamisen ja erityisesti hajottaessaan Eduskunnan välittömästi voimaan astuneella yksipuolisella päätöksellään.
Eduskuntaa oli jäänyt kutsumatta Valtiopäiville 1916 vaalien jälkeen. Lisäksi 3.1917 asti oli Suomen Senaattina ns. Sapelisenaatti, puheenjohtajanaan kenraalikuvernööri Seyn.
Siksi juridinen valmistautuminen muutoksiin Senaatin Oikeusosastonkaan puolelta ei ollut mahdollista.
Kun mullistus sitten tuli, 1916 Eduskunta päästettiin kokoontumaan 3.1917 ja valitsemaan uuden (Tokoin) Senaatin, senkin vielä Väliaikaisen hallituksen nimittämänä.
Suuri ongelma oli, että valtiosääntömme ei ollut valmis syntyneeseen tilanteeseen, koska Senaattikin oli ollut Keisarin vallassa, kuten kenraalikuvernööri ja ministerivaltiosihteeri.
Ei kaikkea lukuunottamatta ulkosuhteita ja sotilasasioita voinut noin vain kipata Eduskunnan vallan alle. 1916 vaalien jälkeen oli siis tapahtunut niin mullistavia muutoksia, että uudet eduskuntavaalit olivat päivänselvästi välttämättömät.
Asia ei olisi kuitenkaan saanut tapahtua vehkeilemällä ja Eduskunnan sivuuttamalla.
Emme olleet itsekään valmiita. Paineet kymmenen vuotta jatkuneen vuotisen Eduskunnan sivuuttamisen vuoksi olivat niin suuret, että vehkeilyhajotus hajotti yhteiskunnankin.
On hankalaa etsiä laillista menettelyä kun Nikolai II oli vienyt valtakuntansa sekasortoon.
Keisarikunnan lainsäädäntövalta kuului keisarille ja kaksikamariselle parlamentille. Ylähuoneen (Valtakunnanneuvosto) 196 edustajasta keisari nimitti suoraan puolet ja valitsi loput 9 vuoden kausiksi. Alahuoneen (Valtakunnanduuman) 442 edustajaa valittiin vaaleilla.
Kumpikin kamari oli vähämerkityksinen ollessaan mielivaltaisen keisari käskettävissä. Kuvaava esimerkki Valtakunnanneuvostosta on ministerivaltiosihteeri Gerardin nimitys siihen keisarin potkaistua hänet Suomesta. Jäsenyydestä (ja palkasta) huolimatta hän ei saanut edes kutsuja Valtakunnanneuvoston kokouksiin.
Duuman keisari taas hajotti ja muutti sen sääntöjä toistuvasti, jos tämä pölinöiltään joskus onnistui päättämään olennaisista asioista.
Valtakunnanneuvosto ilmeisesti lähinnä pötki pakosalle keisarin kaaduttua. Tuskin se oli kokoonsaatavissa Väliaikaisen hallituksen aikana. Ja duumahan oli hajotettu, ensin keisarin käskyllä, sitten keisarille nöyrän puheenjohtajansa Roditsevin nuijankopauksella.
Hallintovalta kuului ministerineuvostolle, hallitsevalle senaatille ja pyhälle synodille.
Nikolai II näidenkin johtohenkilöt käytännössä valitsi.
Nikolai II ansaitsi loppunsa, samoin pahahenkinen akkansa, vaikkakin telottajat eivät kunniaa ansaitse.
Suomi pääsi yli sekasorrosta vasta 1919 Valtiosäännön alkaessa toimia. - Du fortsätter ljugandet. Det finns mycket sällan möjlighet till modersmålsinriktade svenskan för finskspråkiga, som är faktiskt också kan svenska språket.
Och bakom detta är fortvarande Undersvisningsministeriet.
ÄIRU är mot Taxell-paradoxen, och därför vill inte aktivs befrämjas.
Diskriminering tar slut när en neutral undervisningsminister väljas. - Varför ljuger Ni? Om någon finskspråkig yngling är faktisk också svenskspråkig, bör han/hon ovillkorligen ha möjlighet till modersmålinriktade svenskan och använda denna möjlighet.
En mycket stor del av motsvarande svenskspråkiga ynglingarna har redan på många år haft möjlighet till modersmålinriktade finskan. Och det är mycket bra för dem och för oss alla.
Även i detta ärende behandlas finskspåkiga ynglingar dåligt.
Orsaken till deras diskriminering har länge varit Sfp.
Idag är orsaken den faktiskt Sfp-undervisningsministern Grahn-Laasonen. - Du borde ej ljuga, fast du är emot någon person. Minister Terho har inte sagt på så sätt i Hbl eller någon annan tidning eller någon annan media.
Han har också ej verkat på sådant sätt som minister, fast Sfp har använder ohederliga metoder även i dag. - Venäjän hajoamistapahtumat, mukaanlukien Suomeen liittyvät on kuvattu noin 400 sivuisessa dokumenttikokoelmassa The Russian Provisional Government 1917 https://www.scribd.com/document/348922593/Kerensky-The-Russian-Provisional-Government-1917-Documents-Vol-I (maksutta luettavissa).
Mitä tämän hallituksen laillisuuteen tulee, pitää aloittajan kuvaus likimain paikkansa.
Suomen kannalta merkityksellistä oli, että väliaikainen hallitus oli todella väliaikainen, vailla muodollista laillisuutta. Sen tehtävä oli hoitaa välttämättömiä asioita kunnes lakiasäätävän kansalliskokouksen vaalit ja kokoontuminen tulee mahdolliseksi.
Suomen kannalta merkityksellistä oli laillisen laajuuden palauttaminen Suomen autonomialle Väliaikaisen hallituksen manifestin muodossa, ja osana tästä vuonna 1916 valitun, mutta ei Valtiopäiville kutsutun Suomen Eduskunnan kutsuminen Valtiopäiville maaliskuussa 1917.
Koska tämä oli sekava alkutilanne, joutui Eduskunta alkuun päästäkseen omaksumaan Väliaikaisen hallituksen valtaoikeudet.
Toki niitä vastustettiin täällä usealla taholla alusta lähtien. Lisäksi Eduskunnan omia valtaoikeuksia pyrittiin ja osin pystyttiin laajentamaan neuvotellen ja Valtalain tapauksessa neuvottelematta (mutta neuvotteluhalun kyllä ilmaisten).
Kiitos erityisesti Nikolai II:n kelvottomuuden ja typeryyden muodollinen laillisuus oli etäällä Väliaikaisesta hallituksesta..
Suomen kannalta oli merkityksellistä, että 1906 eduskuntauudistus teki Eduskunnasta periaatteessa kaikkivaltiaan autonomisissa asioissa, jos Keisarilla ollut ylin valta olisi siirtynyt Eduskunnalle, mitä Valtalaki merkitsi. Asian kärjisti Sdp:n enemmistö (103/200) Eduskunnassa.
Jo vuodesta 1908 lähtien (osin jo 1907) oli Nikolai II oppinut jättämään Eduskunnan lakiehdotukset vähäiselle huomiolle ja yhteistyössä vanhoillisten suomalaisjohtajien hoitamaan asiat sujuvasti "Pietarin tietä" kansanvaltaisuudesta piittaamatta.
Jopa kunnioitetun kenraalikuvernööri Gerardin (1906-1908) kaikki neuvonantajat ja ystävät Suomessa olivat svekoeliittiä, kuvernööri Alftan, "viikingit" Wrede, von Born sekä senaattori Mechelin ja tämän "oppilas", ministerivaltiosihteeri Langhoff.
Ei siinä yhteiskunnan tasapainottaminen eikä suomenkielisten oikeudet suuria painaneet. Asiat eivät parantuneet Böckmannin ja Seynin aikana.
Näihin nähden Stahovits oli Jeesus Vapahtaja.
Uuden Eduskunnan valinta 1917 oli sinänsä tarpeellista tapahtuneiden mullistavien muutosten vuoksi.
1916 Eduskunnan välitön hajottaminen ei olisi kuitenkaan saanut tapahtua, koska se oli Ministerivaltiosihteeri Enckellin sekä Eduskunnassa vähemmistöön jääneiden vanhoillisten rikollisen vehkeilyn tulos.
Neuvottelut Valtalakiin tarvittavista muutoksista olisi Väliaikaisen hallituksen pitänyt aloittaa.
Tuloksia olisi saavutettu Suomalaisten yksimielisyydellä. Viitatuissa Kerenskin keräämissä dokumenteissa on hyvin pitkälle myöntynyt venäläinen vastaehdotus.
Kun 1916 Eduskunta hajotettiin, hajosi Suomi lopullisesti kohti sisällissotaa. Erityisesti Sdp:n Kullervo Mannerilla ja Otto W Kuusisella oli siitä lähtien vain vallankaappaus mielessä ja myös äärioikeisto yhdisti voimansa. Enää edes Santeri Alkio ei pystynyt pysäyttämään tätä kehitystä.
Oli Suomen onni, että Venäjällä bolsevikit ottivat vallan ja hajottivat lakiasäätävän kansalliskokouksen avauspäivänsä jälkeen. Kyseinen kokous ei olisi Suomelle itsenäisyyttä sallinut, vaan ryhtynyt perimään sitä takaisin. Takaisinhakuun se olisi saanut Ententen ja Ruotsi/Norja/Tanskan täyden tuen. - Ainoa röttelö on Morkku. Se pitää purkaa heti. Sen jälkeen Ratapihankatu voidaan viedä jouheasti kääntyneenä vähän kauempaa tavara-asemasta. Tavara-asemalle tulee tällöin juuri riittävästi etupihaa sisäänkännin edustalle ja pysähtymispaikka takseillekin.
Jalankulkijatunneliakaan ei tarvitse pidentää ja siltä on suora yhteys tavara-asemalle.
Tavara-asemasta tulee idioottivarmasti loistava liike/toimintatila - se on vain 300 m päässä Hämeenkadun alusta, hotelleita on vieressä pareittain ja parkkitaloja myös ja junat kuljettavat 150 m päästä siitä!
Ei ole toista näin loistavaa paikkaa Tampereella!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Morkku on sensijaan ruma talonrähjä, jonka arkkitehtuuri piattiin täysin 50-luvun muutoksilla.
Muutetut Ikkunat ovat suorastaan irvokkaat. Onko se joku paikallissossujen ja -komukoiden temppeli, jonka nämä haluavat säilyttää, koska kuulemma Otto W. tai Hertta Kuusinen kerran tanssi siellä?
Heti vain puskutraktorilla ajaen talon läpi, johan katu oikenee ja SÄÄSTYY PALJON RAHAA..
Sensijaan Morkun vierellä oleva puutalo pitää kunnostaa. Se on todella ryhdikäs esimerkki puuTammelan kadonneesta rakennustyylista - 1916 vaaleissa Sdp oli saanut 103 edustajaa. Hajotuksen jälkeisissä 1917 vaaleissa se sai 92 edustajaa. Hajotuksen vuoksi raukesi täyttä sisäistä itsenäisyyttä merkinnyt, suurella enemmistöllä (Sdp Maalaisliitto aktivistiporvareita) kiireellisenä hyväksytty Valtalaki, koska Venäjän väliaikainen hallitus ei sitä vahvistanut.
Laki lähetettiin vain tiedoksi Väliaikaiselle hallitukselle, koska Eduskunta katsoi lain käsittelevän pelkästään autonomiaan kuuluvia asioita, eikä siksi vaativan Venäjän vahvistusta.
Toisaalta Valtalain oheisaddressi Väliaikaiselle hallitukselle ilmaisi valmiuden keskusteluihin.
Väliaikainen hallitus hajotti Eduskunnan välittömästi Valtalaki perusteenaan ja määräsi uudet vaalit. Hajottaminen johtui ratkaisevasti ministerivaltiosihteeri Enckellin toimista ja neuvoista pääministeri Kerenskille hajottaa Eduskunta ja hylätä Valtalaki.
Ministerivaltiosihteeri toimi siten kiistatta vastoin Eduskunnan päätösvaltaisen, suuren enemmistön päätöstä. Tällainen toiminta oli malliesimerkki ns. Pietarin tien käyttämisestä, jolla erityisesti vanhoilliset Ruotsalaisen puolueen poliitikot toistuvasti estivät Eduskunnan päätösten toteuttamista ja hoitelivat omia pyrkimyksiään Ministerivaltiosihteerin avulla. Pääsyyllinen oli tietysti Nikolai II, joka pysäytti yhteiskunnallisen kehityksen 1908-1917. Nikolai II oli ratkaiseva perussyy ja syyllinen 1918 onnettomuksiin.
Ministerivaltiosihteeri toimi arvottomasti, mutta ei sinänsä laittomasti. Hän oli Nikolai II:n apulainen, ei siten Eduskunnan alainen.
Sensijaan Eduskunnassa hävinneiden poliitikkojen vehkeily Eduskunnan päätöstä vastaan Ministerivaltiosihteerin apua käyttäen oli raskas rikos, valtiopetos.
Vasta Suomen vuoden 1919 Valtiosääntö toteutti Suomessa tasapainotetun ylimmän vallan kolmijaon: riippumaton oikeuslaitos, Valtioneuvosto (Hallitus) toimeenpanijana ja Eduskunta, rinnallaan tästä riippumaton Presidentti mm. lainsäätäjänä.
Vuonna 1917 ei näin ollut. Valtalain mukaan olisi kaikki (lukuunottamatta ulkopolitiikkaa ja sotalaitosta) ollut Eduskunnan alaisuudessa:
1/ Eduskunta sääti ja vahvisti lait, eli sillä oli lainsäädäntövalta.
2/ Eduskunta nimitti ja erotti Senaatin, eli määräili epäsuorasti toimeenpanovaltaa.
3/ Senaatissa oli vielä Oikeusosasto. Siten Eduskunta määräili epäsuorasti tuomiovaltaakin.
Tähän vielä liittyi Sdp:n ehdoton enemmistö Eduskunnassa ja jotkut sen edustajista (kuten Kuusinen) olivat hyvinkin vallankumouksellisia. Lisäksi Venäjällä oli lähes kaksoisvalta (Väliaikainen hallitus / Työläisneuvostot).
Voi siksi pitää 1916 täysin toisenlaisissa oloissa valitun Eduskunnan hajottamista suomalaistenkin kannalta riittävästi perusteltuna.
Hajottamisen muoto ei ollut hyväksyttävä, vaan sen seurauksena hajosi yhteiskunta.
Jälkiviisaana voi katsoa, että olisi voinut tapahtua näin:
- Väliaikainen hallitus olisi alistunut neuvotteluihin, jos 1916 Eduskunta olisi esiintynyt yksimielisenä Väliaikaiseen hallitukseen päin.
- Sovittuaan 1916 Eduskunnan edustajien kanssa eräistä tarkistuksista, tämä olisi vahvistanut Valtalain astumaan voimaan uuden, valittavan Eduskunnan toimikauden alkaessa.
- Väliaikainen hallitus olisi yhteisymmärryksessä 1916 Eduskunnan edustajien kanssa määrännyt uudet vaalit ja 1916 Eduskunta olisi toiminut siihen asti.
Ehkä näin yhteiskuntamme ei olisi hajonnut kohti 1918 onnettomuutta. - Så+Du+vill+inte+tro+den+100%+sanningen.++Det+vore+enkelt+9+mot+191+OM+saken+vore+ny.
- Det+är+100%+fakta+att+SFP+kräver+tvångsvenskan+åt+finskspråkiga+och+att+möjliggöra+detta+är+tvångfinskan+åt+svensspråkiga+den+avgift+som+SFP+har+väljt.+
- Du får beskylla endast SFP. Bara SFP kräver tvångsvenska för finskspråkiga och tvångfinska för svenskspråkiga.
Utan detta SFP:s hysteriska manipulation kunde ynglingarna skulle välja (utom sitt eget modersmål) minst två främmande språk från urvalet av minst tre (hellre mera) språk.
Detta betyder, att svenskspåkiga ynglingar KAN välja finskan och finskspråkiga ynglingar kan välja svenskan från urvalet av de väljbara språken.
Beskyll ej finskspråkiga människor, det är bara SFP som står emot Dig och andra ynglingar. - Vihertyperykset ovat olleet suu vaahdossa kieltämässä muovikasseja, vaikka niistä ei lähde lainkaan mikromuovia.
Samaan aikaan nämä yksinkertaiset lapsukaisaivo-vihertontut liottavat fleece- ja muista jumppereistaan ja silmämeikeistään ja muusta turhanaikaisesta massiivisesti mikromuovia viemäristään surutta meriin ja järviin.
Ja muullakin typerällä kaikkitietämisellään terrorisoivat meitä harkintakykyisempiä ihmisiä. - Kiitos ironisesta kommentistasi! Unohdit kertoa odottaville äideille, että heidän pitää lukea ääneen Hufvudstadbladetia päivittäin vauvan totuttamiseksi.
Dagis passar inte för nybörjare, utan för intensivstudier av svenskan för expertbarn.