Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7421

  1. Onnittelut minultakin hääpäivän johdosta, Paloma. Kuten myös syntymäpäivien, eikös omasikin ole kohtapuolin (kuten minunkin omani..) ) ?
    Räknäsin tuossa, että äkkiseltään muistaen minulla on tiedossa seitsemän samana päivänä syntynyttä - vaikka eri vuonna tietenkin - kaksi julkkistakin, toinen heistä on Erika Wikman !

    Yksillä synttäreillä jo etuajassa olinkin. Omiani tuskin viitsin/jaksan juhlia. Vanhempi poika ne viime vuonna järjesti.
    Toisaalta harmittaa tämä nykyinen tapa - vai onko se vain meillä ja lähipiirissäni ? - että isompia juhlia ei enää pidetä, kenenkään kotona ainakaan. Lasten syntymäpäivätkin vietetään usein jossakin puuhapaikassa, missä on valmis sabluuna tarjolla.
    Jostakin lehdestä luin, että hautajaisetkin vietetään useimmiten vain lähiomaisten kesken.
    Näin se meni veljienkin kohdalla. Elävät kohtaamiset taitavat jo olla katoava luonnonvara ?

    Aamuyönheräämiset ovat näköjään tuttuja muillekin.Tuosta mielikuvituksesta taitaa olla vain haittaa silloin, suden hetkinä..."On yöllä kamalakin kamalampi, päivällä toisin päin" (Nyyti Nyytiäinen)...
    Mukavaa päivänjatkoa !

    Ai niin. Eilen sain jo kaikki jaksot La Promesasta katsottua ! Totta, uutta juonta ja juonittelua pukkaa kaiken aikaa. Dona Pian kuoleman lavastus meni jo vähän överiksi mielestäni. MInäkin ehdin jo asettua häntä suremaan ja sitten ilmenenikin, että meitä vain huijattiin...))
    Mutta onhan siinä nyt romanssi orastamassa, kun Pia "nousee kuolleista" - Richardo on nyt surun murtama. Elämme mielenkiintoisia aikoja..))
    demeter1
  2. Iltapäivää. Oikein veikattu, Hil-la, aika kuormittunut olen ollut noiden kahden (lähes) peräkkäisen kuolemantapauksen vuoksi.
    Surutyön kulku taitaa nykyisin olla jo jokamiehen tietoa, eli luultavasti elän nyt "reaktiovaihetta". Käsittely ja sopeutuminen tulevat seuraavaksi. Sokkivaihe elettiin jo...))

    Aikuisia orpoja taidamme olla jo kaikki ?
    Juuri räknänäsin, että minulla on ollut kaksikymmentä serkkua, yksi minun lisäkseni on jäljellä. Itse olin ainoa sodan jälkeen syntynyt - serkkusarjojen nuorin. Minulle taisi sen vuoksi langeta tuo yhteyksien pito, kuten myös päävastuu lapsuudenkodista. Sen kohtalosta on myös tehtävä päätös ja se on kipeä asia.
    Muistelen jostakin lukeneeni, että Itä-Suomessa ihmiset samaistuvat sukuun, Länsi-Suomessa paikkaan, taloon. Meidän lapsuudenperheestä ei ole synnyinpaikkakunnalla jäljellä muuta kuin paikka, kotitalo, ja tietysti haudat. Maassa- ja maastamuutajiakin ollaan. Vanhin veli asui ja kuoli Ruotsissa.

    Huojentavaa lukea että luopuminen - pakollinen ja vapaaehtoinen - tuli puheeksi täälläkin. Itsekin näitä luopumisia listasin yhtenä päivänä: monesta läheisestä on pitänyt luopua, työelämästä tietysti myös ja monesta harrastuksesta - minulla ei niistä ole jäljellä kuin kyläkerho kerran viikossa. Uimisesta, hiihtämisestä, tanssista (lattari-) ja myös -pyöräilystä, mistä haaveilin vielä viime kesänä kun perin sähköpyörän - muun muassa.
    Niin ja monista kulttuuriharrastuksista, elokuvista ennen muuta, yhdistystoiminnasta, vapaaehtoistyöstä (kierrätys)...

    Silti tuntuu, että tuo Ramoonan toteamus osuu minuunkin "voi uuttakin tulla tilalle,
    kun vanha karsiutuu pois". En tiedä, onko minulle tullut, mutta ainakin se, mitä on jäljellä, tuntuu entistä merkityksellisemmältä - päivittäinen parin kilometrin lenkki voi täyttää mielen kiitollisuudella ja nuorten yllättävä vierailukutsu samoin. Puhumattakaan uudesta, pienestä eläinystävästä, joka pistäytyy pihalla tämän tästä. Linnutkin ovat seurana tiiviimmin kuin aikaisemmin.

    Kyläkerhossa vähän vaivautuneesti tuota luopumislistaani esittelin. Onneksi toinen osallistuja liittyi siihen ja totesi, että hän ei silti kaipaa mitään - kuten en minäkään..))
    Niin että kuten sanottu: aika aikaa kutakin...

    Hil-la tuolla vähän pahoitteli väsymistään kauppareissulla. Olihan sinne kuitenkin matkaa. Meidän ikäisille on annettu liikuntasuositus: 2,5 km reipasta kävelyä viikossa (!) Se riittää terveysliikunnaksi meille ja sen voi vielä tehdä monessa osassa ! Olen tarkistanut tuon määrän kun se tuntuu aika vähäiseltä. Siihen tietysti lisäksi lihaskuntoharjoitteita ja tavanomaista hyötyliikuntaa. Sinähän Hil-la vielä "viruttelet" aamuisin - ohjelmasi taisi olla pitempi kuin omani..))
    Niin, että ole vain tyytyväinen noista suorituksista. Niillä olet pärjännyt ja pärjäät varmasti vastakin.
    Kiitos liekolle, että kerroit tuosta pankkitapahtumastasi. Minäkin sain aiheen tarkastella omia virityksiäni pankissa ja tietysti myös muistuksen siitä, että tarkkana pitää olla.

    Taas tuli juttua liiankin kanssa. Riittävän hyvää viikonloppua kaikille!
    demeter1
  3. Heh, brinkkala. Usko tai älä, viimeksi eilen mietin,"eipä ole brinkkalaakaan näkynyt" ja tänään jo näkyi..)) Samoin kävi kerhokaverini kanssa - heti tuli näkyviin kun mielessäni kirjasin poissaolon...
    No. Tämähän ei ole mitään tavatonta, sitä sattuu tämän tästä, etenkin meille "erakkoluonteille".
    Meidän kanavia ei ole infoähky tukkinut - kai ?

    Juu. Näin on päässyt taas käymään: syytettyjen penkille jouduin ja rikos oli sama kuin ennenkin: "nuoleminen"... Niin että kai tässä ehdonalainen on päällä, jalkapantaa ei nyt onneksi ole, joten pääsinpä tänäänkin baanalle hoitamaan juoksevia asioita...Kiitos valvojat..))

    Vai noin tulin särkeneeksi oman positiivisen (? !) julkikuvani Vappu Taipaleesta (?) Pentti Linkolaan. Molempia voisin kehua - joten kai minussa voi olla heijastusta molemmista...
    Lainavaloilla kun kulkee ja varjossa viihtyy niin pärjää - täälläkin..))

    Olisitpa ilmoittanut tulostasi pääkaupunkiseudulle niin oltais voitu vaikka treffatta. Ainakin voi uskotella itselleen, että se olisi onnistunut..))

    Hyvää loskavuoden jatkoa sinne. Pysytään kanavilla..))
    demeter1