demeter1

demeter1 profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 11v sitten
0 aloitusta · 7642 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Ihana runo Siili25, kiitos.! Täytyy ottaa talteen ja laittaa kiertoon.
Voipi olla, Ano 10.21..)) Ehkä ne vaativat sitä korkeampaa älykkyyttä ja sitähän (vain) meiltä löytyy...
Aamupäivää ! Ihan hyvä, että Anot ottivat puheeksi tuon yksinäisyyden ja sen miten yksinäinen voi kokea "onnistuneiden" kirjoittelun täällä.

Minäkään en ole vielä joutunut kokemaan yksinäisyyttä noin kuin kuvattiin, mutta koska vain se voi olla vastassa minullakin, kuten meillä kaikilla, ihan riippumatta siitä, millainen oli eletty elämä.

Pientä esimakua olen tietysti jo saanut, mutta toistaiseksi se on minulla ilmennyt "vain" ikävänä, kaipauksena entiseen aikaan, jolloin suku ja ystävät vielä olivat täällä, tavoitettavissa.
Vaikka muistot voivat lohduttaa, ne voivat myös satuttaa ja herättää myös osattomuuden tuntoja. Itsesääliä kehiin, sanon minäkin..))

Samaa mieltä Hil-lan kanssa olen ihmiskosketuksen voimasta. Ainakin omalla kohdallani se on saanut ihmeitä aikaan. "Onnellisuusprofessori" Markku Ojanen painotti vastaanottamisen, avoimen mielen merkitystä. Sen varaan olen itsekin laskenut ja ajatellut, että jos pystyn säilyttämään kiinnostuksen elämään ja ihmisiin, olen vahvoilla.
Kyllähän tuokin asenne repeilee, hiipuukin välillä, ihan tahdolla sitä sulkee ovensa ja kiukuttelee, yleensä itselleen jos/kun muita ei ole lähellä..))

"Joka aamu on armo uus", toisteli Makriina usein ja eikö niin ole ? Uuteen päivään herätessä ei voi tietää, mitä päivä tuo tullessaan ja Hil-lan kuvaama askareiden asettaminen itselleen voisi jo antaa riittävän "elämisen tarkoituksen" kullekin päivälle.

Äh. Selvästikään en osaa asettua toisten asemaan, niin vajavainen sitä on. Jospa se armo tulisi apuun tässäkin ja voisi vain toistaa virren säettä: "Herra auta aina, etten ketään paina,
etten muiden taakkaa suuremmaksi tee"...

Hyvää lauantaipäivää kaikille. Ei minusta ollut uimareissulle lähtijäksi. Sääkin on muuttunut kylmäksi ja tuuliseksi. Eilisen marjastuksen kankeus painoi vielä jäseniä. Jostakin syystä se reissu ei virkistänyt vaan väsytti. Ehkä ei pidä niitäkään elämyksiä liikaa ahnehtia ?
demeter1
Kiitos palautteestasi, satunnainen (?) mieskirjoittaja. Älähän nyt ! Tuskin noin kivan palautteen antaja kovin purevasti pystyy kirjoittamaan ja voihan siihen purevuuteen olla aihettakin...
Sehän voi toimia myös herätteellisenä, saada "kansanjoukot" liikkeelle...))
Jos olet se, joksi sinua luulen, sinun viestisi ovat aina olleet leppoisia ja mieliä tyynnyttäviä isommankin myrskyn keskelle. Ellet ole hän, olet sielunveli, kivat sinullekin.
Mikähän siinä, että nykylapset eivät enää ole Aku Ankan perään ? Eivät omat lapsenlapseni eivätkä heidän kaverinsakaan.
Poikien sedän peruja minulla on tallessa Aku Ankkoja viidenkymmenen vuoden takaa. En ole osannut niitä hävittää enkä edes tarjota kerääjille.
Ehkä olen vain odottanut Aku Ankan "uutta tulemista" ? ...))
Hyvin nähty, Siili25 ! Taustavaikuttajana hän silti taitaa olla kaiken aikaa: "hengessä mukana"...))
Katson kai aika vähän telkkaria, koska tuokin ohjelma on jäänyt huomiotta, Ano 22.36,
Kyllä meille virikettä ja tarjontaa riittää jos/kun vain on vastaanottava mieli...
demeter1
Mielenkiintoista päättelyä uskosta/Jumalasta, Ano 22.42.

Juice Leskinen taisi olla toista mieltä: "Jumala on, vaikkei uskoisi"...))

Mutta kuten sanot, tuota pohdintaa taitaa itse kukin jossakin elämänvaiheessa "harrastaa". Kirjailijatkin: Pentti Saarikoski (Nuoruuden päiväkirjat) ja tietysti Mika Waltari.

Kuulemma myös Blaise Pascal katsoi, että "jokaisen ihmisen sydämessä on Jumalan muotoinen aukko. En sano vastaan...))
demeter1
Kiitos vastauksestasi Ano 17.02. Mankell on monesti ollut mielessäni, että pitäisi lukea myös hänen kirjojaan. Wallanderit ovat salapoliisisarjojen aatelia, minulle ainakin.
Aina niissä on mukana yhteiskunnallinen ulottuvuus ja sankareita ja antisankareita kuvataan myötätuntoisesti ja ymmärtäen.
Tuon "Juoksuhiekka"-kirjan laitoin jo tilaukseen.
Mazzarellan Luottamisen taitoa en tosiaan tunne "Jotakin muuta kuin tämä"-kirjan luin häneltä viimeksi. Se käsitteli uskoa/uskonnollisuutta ja jäi käsittääkseni aika vähälle huomiolle.
Antti Nylenistä olen aina tykännyt - sopivan synkkä ja tinkimätön tyyppi minun makuuni. Hyvä kun muistutit noista esseistä.

Tosi monipuolinen on tuo listasi, siitä saattaa tulla vielä lisääkin tilattavaa minulle..))
demeter1
Niinhän sanotaan, Ano 16.24, että asia on tärkein. Itse en vaan oikein osaa erottaa asiaa ja kirjoittajaa toisistaan - ei kai se asia täällä villinä lentele ?

Ja kyllä, sen verran monessa ryhmässä, osallistujana ja vetäjänä, olen itsekin ollut, etten voi olla huomaamatta vetäjän vahvaa vaikutusta keskustelun sisältöön ja kulkuun.
Minä ymmärsin, Tellukka, että oli tarkoitus puhua omasta äänestä, ei muiden..))
Kun toista arvioi, omat tunteet pakkaavat sumentaa objektiivisuutta...
Kuulostaa siltä kuin olisit vastannut minulle, Ano 15.46. Onnittelen luonteenlaadustasi ja elämäntavastasi muutenkin.

Eiköhän me kaikki siihen "hyvään elämään" pyritä, luonne ja suojavarustukset ovat vain meillä erilaiset - näin uskon. "Eikä hirvi voi opettaa kyyhkyselle nopeutta"...
Vielä tuohon Kiikkustuolin nykytilaan liittyen: hiljaista on ollut. Kyllähän tuo virheiden osoittelu ja Hillan maalittaminen tympii ja karkottaa väkeä. Outo ei pääse mukaan, eivätkä tututkaan kirjoittajat kai koe olevansa oikeassa paikassa nykymenon keskellä.

Kuitenkin, mielestäni, näkyy merkkejä siitä, että Nojatuoli/kiikkustuoli-formaatti on lyönyt itsensä läpi - useita niiden kaltaisia ketjuja on tarjolla ja jos niistä kukin löytää mieleisensä niin luulisi Kiikkustuoliin kohdistuvien paineiden hellittävän.

Eli kyllä kirjoittajilla on selvästi tarve jakaa omaa arkeaan, saada vertaisseuraa. Ja parhaimilllaan tämän tyyppinen osallistuminen voi palvella meitä jo pelkästään osallistumisen vaivattomuuden vuoksi.

Eripuraa ja häiriköintiä on yritetty suitsia niin kauan kuin olen itse mukana ollut, mutta aina se vain sitkeästi nostaa päätään. Ja kuten Hil-la totesi sen poistamista on täysin epärealistista asettaa ketjun vetäjän tehtäväksi - siksikään siihen tehtävään ei ole tunkua, useimmat vetäjät väistyvät jo parin ketjun jälkeen tai kirjoittavat anonyymeinä ja vapauttavt itsensä läsnäolosta ja vastailusta. Sehän Hil-lan ketjuissa on ainutlaatuista: läsnäolo ja jatkuvuus.
Niinpä ei voi taaskaan kuin kiittää Hil-laa mukanaolosta ja toivoa voimia jatkoon. Uskon että monilla meistä on sama toive.
Ja, tätäkin Hil-la on painottanut: Nojatuoli/kiikkustuoli on meidän yhteinen yritys. Jokainen voi tykönään miettiä, mikä on se oma panos osallistumisessa: lisääkö se vai vähentääkö se yhteistä hyvää ?
demeter1
Pitääköhän pyörtää "pyhät puheensa" kun vasta luin ketjua alusta saakka ? ..))
Tuttua sananvaihtoa.
No. Harvoinkos ne toiveet ja todellisuus sekoittuvat.
Onko ääni muuttunut kellossa ? Sitä pitäisi ehkä kysyä muilta. Itseensä on niin tottunut ja toisaalta ei myöskään halua tehdä numeroa, jos muutokset menevät huonompaan suuntaan. Ja niinhän ne pakkavat tässä elämänvaiheessa mennä..))

En voi kehua olevani erityisen musikaalinen. Tai no: rytmitaju on hyvä ja tietysti minulla on se "absoluuttinen sävelkorva" - kuten lähes kaikilla tuntemillani on. Huomaan, jos lauletaan väärin, jopa omat virheeni kirjaan.

Veikkaan, että minun äänialani on altto - niin ovat tietätkin vakuuttaneet.
Siitä on seurannut se, että jos laulan muiden kanssa, koen aina laulavani väärin.

Yksikseni kyllä testimielessä saatan laulaa enkä huomaa isoa muutosta äänessä. Puhuessa huomaan äänessä rauhoittuneisuutta (lannistuneisuutta?) innostusta on vähemmän ja ääntäkin varmasti.
Monet sanovat, että yksin eläjän tulisi ainakin lukea ääneen - ihan puhetaidonkin säilyttämiseksi. Vahvistan tuon. Jos menee viikkokin ettei juuri ole ääntään käyttänyt jo sanojen hakeminen ja asettaminen peräkkäin käy työstä..))

Pojillani saattaa olla "ylisukupolvista perimää", isoisät olivat molemmat hanuristejä - soittivat sävelmiä korvakuulolta kuten heidän aikalaisensa usein tekivät.

Molemmat poikani soittivat bändeissä, mutta lopettivat, kun perheellistyivät, mistä olen todella tyytyväinen. Nuoremmalla musiikki liittyy edelleen arkeen ja onhan hänellä musiikkistudiokin täällä vanhassa kodissaan. Lapsenlapsilla ei erityistä kiinnostusta musiikkiin ole.

Kiva ketju tämä. Ikäänkuin jo musiikista puhuminen toisi kehiin luontaista harmoniaa. Helena Anhava tilittääkin:
"Yhä vähemmän välitän sanoista/kenties laulaen, tanssien, oppisimme rakastamaan/ " (vapaasti muistettu).
demeter1
Kiitos palautteestasi, Ano 10.36. "En minä, mutta Mdk.Mdk..))
Oppimassa minäkin tunnen täällä olevani ja samaa mieltä olen: niiltä oppii, jotka eivät opeta..))
Ja kaikilla meillä on annettavaa toisillemme, ystävällinen sana tai ajatus - emme aina saa edes tietää, miten paljon se toiselle voi merkitä...
Niinpä, Ano 10.41. Kuin Liisa Ihmemaassa ikääntynyt tavis näitä pähkäilee..))
En tiedä nykytilanteesta (runouden kustantamisesta), ennen sanottiin olevan noin..))
Heh, ja Satu Rämö sattuu olemaan tytärpuoleni luokkatoveri..))
Maailma on pieni. Minullakaan ei ole mitään häntä vastaan tietenkään. Ihmetykseni perustuu oikeastaan tuohon tapaan jolla nykyisin voi nousta kirjalliseen eliittiin tai ainakin menestykseen.
Samaa mieltä Satu Rämöstä. Vain yhden kirjan hänen tuotannostaan luin eikä sitä tietenkään huonoksi voi sanoa - sujuvaa tekstiä ja tajuntaan menee, mutta kuten sanot, markkinointi ratkaisee ja siinä Satu Rämö on onnistunut hyvin, jaksaa olla näytillä ja kuulolla.
Tämän ajan menestynein kirjailija niin voi kai sanoa ? Takanapäin taitavat olla ne ajat jolloin kustantaja kustansi joitakin kirjoja myös tappiokseen , esim runoutta, koska katsoi niillä olevan lukijalle syvempää merkitystä kuin pelkkä viihde.
14 / 383
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt