demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Mun mielestä Ville muutti vintille kun talo paloi..))
  2. Kiitos muistutuksista ja kannustuksesta, Ano 12.32 . Hyvät neuvot ovat kullan arvoisia..))

    Mulla on kyllä pyörälaukku ja otan tuon parin kilsan matkan pysäkille liikuntasuoritteena, kun istumista kuitenkin tulee. Funtsaan kyllä tuota taksia, katsotaan nyt. Minusta se alin taksa on meillä 12 euroa, joten ei paha. Evästäkin on: hedelmiä, kuivahedelmiä ja pähkinöitä.
    Ja kyllä: 1,5 kilsaa päivän päätteeksi, ylämäkeäkin vielä, vie kyllä varmasti viimeisetkin voimain rippeet...
    Kahville en ehdi minnekään mutta eniten risoo se, että joudumme seuraavana aamuna heräämään ilman aamukahvia - kun sähkömiehet tulevat laittamaan sähköt päälle milloin tulevat, ja ilman aamupuuroakin jäädään..)) Puuhella savuttaa talven jäljiltä, ei sitä arvaa käyttää.

    Niin, että kyllä tässä jonkinlainen eloonjäämiskamppailu taitaa olla tiedossa..)) Siis tällaiselle cityihmiselle joka on mennyt mukavuudenhalun ansaan. Ei ole pitänyt erätaitojaan yllä.
  3. Kiitos, Ano 11.41. Kyllä minuakin jännittää. Ei taida uni tulla ensi yönä..))

    Taksi oli meidänkin pakko tilata kun viimeksi reissu tehtiin. Satanen suuntaansa, (matka 60 kilometriä).
    Nyt yritän nuukailla: bussimatka Onnibussilla 4,20 (170 km), jatkoyhteys 24.20. (125 km).
    Melkoinen säästö aikaisempaan verrattuna.

    Saattaahan olla, että tämä on minullekin viimeinen kerta kun "haastan" itseäni ja matkanteon rasitus menee yli voimien.
    Minulla taitaa olla vain meneillään sellainen vanhaksi suostumisen vaihe ja silloin sitä vielä tahtoo yrittää - ehkä enemmän kuin olisi viisastakaan...
  4. Minäkin olen sunnuntailapsi. Onnellisuutta povattiin, arpaonnea ja muutakin. Äidillä oli noista viikonpäivistä jonkinlainen "ennustekin", mutta olen sen hukannut.

    Googlaamalla löysin (lähes) samansisältöisen version:

    Maanantain lapsi on kaunis piltti

    Tiistain lapsi on kovin kiltti

    Keskiviikon lapsi murheita saa

    Torstain lapsi pois matkustaa.

    Perjantain lapsi on aulis ja hellä.

    Lauantain lapsi saa työskennellä.

    Ja se joka syntyy sunnuntaina,

    on soma ja hyvä ja iloinen aina!"

    Meidän kuudesta lapsesta kolme syntyi sunnuntaina, yksi tiistaina, yksi torstaina ja yksi lauantaina. Ainakin meidän torstailapsi muutti Ruosiin ja asuu siellä. Lauantailapsen voi kyllä nähdä työnarkomaanina ja tiistailapsi on aina ollut "kovin kiltti"..))
    "Kyllä kansa tietää" - etenkin se vanha kansa..))
  5. Minäkin muistan kuulleeni, että joku viranomainen (?) valvoo, ettei lapsen nimeksi hyväksytä ihan mitä tahansa. Hyvä niin, minustakin, vaikka sanotaan ettei nimi miestä pahenna (ellei mies nimeä), mutta silti.
    Kun oma etunimeni oli harvinainen, päätin, että omien lasteni nimet ovatkin sitten yleisiä.
    Niinpä vanhemman pojan luokalla oli kolme samannimistä poikaa ja nuoremman nimi taas on klassinen, aina "muodissa". Kai sitä nimeä valitessa ajattelee sitäkin, että se olisi helppo kantaa.
  6. Kiitos Ano 11.09. En tiedä onko minustakaan (tuommoisen matkan tekijäksi) mutta yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.
    Kiva tietää, että on seuraajia..)) Eipä niitä mummoilla juuri ole. Mutta onneksi on ne toiset mummot...
  7. Kiitos sinulle, Ano 22.08, mukavasta alusta päivälle - siis sunnuntaipäivälle, niinhän se on ?
    Itse en edes yritä pitää päivistä lukua. Tarvittaessa tarkistan kellosta tai telkkarista.

    Sait Ano minutkin muistamaan, että kyllä niitä miehiä täälläkin riittää. Pakkaavat vain olla
    niitä maksullisia..))

    Rohkenin nyt tulla tähän pitempään ketjuun, kun toisessa leimattiin pahanilmanlinnuksi ja syyttivät ketjun pilaamisesta..)) Katsotaan nyt huolitaanko tänne.

    Näin se ihminen muuttuu vanhetessa. Minut on aikaisemmin nähty rauhanrakentajana ja sovittelijana, täällä olen muuttunut riidankylväjäksi, pahanilmanlinnuksi ja rasistiksi..))
    Paha minä !
    Voinnista kysyttiin. Kiitos kysymästä. Ehdin jo jossakin kehaista säryttömyyttäni mutta sitten tuli näitä pitkiä asiointireissuja ja niiden jälkeen podin kyllä jalkasärkyä, siitähän monet ovat kertoneet, joku teki sen syistä hyvän yhteenvedonkin. Saattoi tietysti olla "normaalia" liikunnan jälkeistä palautumissärkyä mutta kyllä otti päähän.
    Eipä niistä kiukutella kannattaisi, mutta kun täällä nyt tuntuisi olevan "lupa puhua" niin puhun sitten...
    Olen tässä valmistautumassa omalle "maratonille", matkalle lapsuudenmaisemiin: 2 km kävelyä bussipysäkille, 2 tuntia istumista bussissa, odotus ja bussi vaihto, 40 minuuttia bussissa istumista, bussin vaihto, istumista puolitoista tuntia, perillä kävelyä kapsäkkien kanssa 1,5 km. Kuuden tunnin sessio yhteensä. Mitenkähän mummo pärjää ? Pitäkää peukkuja.

    Perillä on sitten kylmä vastaanotto, veikkaan 12 astetta, sähkö ja vesi katkaistu.
    Nykyään kehotetaan menemään oman mukavuusaelueen ulkopuolelle, mutta rajansa kaikella. Onneksi minulla on nuorempi kaveri seurana, tulossa toisesta suunnasta.
  8. Mikä moka ! Naimahan tuosta listasta jäi puuttumaan. Nimet olivat siis: Anna, Aina, Naima, Rauha, Ensi, Lempi, Ville...
    No. Minä en välitä . Ei Villekään välittänyt.
  9. Minäkin tunsin perheen, jonka lasten nimet olivat: Anna, Aina, Rauha, Ensi, Lempi, Ville...))

    Perheen isän nimi oli Toivo. Kun hän sitten menehtyi, perheestä tuli toivoton, alkuun, kunnes Lempi-tytär toi perheeseeni miehen, jonka nimi oli Onni. Onni ei kuitenkaan kestänyt siinä perheessä. Hänen jälkeensä perheeseen tuli Jouko. Hänestä ei tykätty, perhe totesi vain: joukossa tyhmyys tiivistyy ja Jouko sai häipyä...

    Lempi oli kuitenkin ehtinyt saada pojan, jonka nimeksi laitettiin Taisto. Hänestä tuli Oiva poika ja kun hän sai pojan, pojan nimeksi laitettiin Voitto. Ja niin perheen tarina jatkuu...
  10. Niin taisi käydä minullekin. Paloma..)) Olisi tietysti pitänyt tajuta, että tuollainen aihe herättää liikaa kielteisinä pidettyjä tunteita, ei niitä tahdota käsitellä, vaikka ne olisivat osa yhteiskunnallista keskustelua ja senkin vuoksi ajankohtaisia.

    Mutta luvattiinhan tuolla jo "märehtijöille" oma palstansa, jonne kaikki pahanilmanlinnut voivat kokoontua pohtimaan omiaan..))

    Itse en sinne enää ennätä, eikä minulla aiheesta olisi enempää sanottavaakaan.

    Mutta kiitos kuitenkin niille keskustelijoille, jotka eivät aihetta kaihtaneet. Aina tuntuu hyvältä nähdä, että on muitakin samansuuntaisesti ajattelevia, ei ole yksin.
  11. Anon, 9.58, kirjoitus toi mieleen oman serkkuni ja hänen viime vaiheensa. Hän oli esimerkillisesti elänyt, uskova ihminen, jonka toinen serkkuni ohjasi ympärivuorokautisen hoivan piiriin omista - muiden mielestä - alkeellisista oloista, kodista, jossa hän oli lapsuudestaan saakka asunut.
    Kun kävin viimeisiä kertoja serkkuni luona, hänestä oli tullut suorastaan raivokas, hän uhkasi jopa tintata serkkua, joka hänet laitoshoitoon ohjasi. Hän katsoi, että hänen oma tahtonsa ja toiveensa ohitettiin, kun hän ei saanut elää siellä missä halusi. Hän ymmärsi kyllä, että se saattoi merkitä joudutettua kuolemaa, mutta hän oli siihen valmis.

    Itse jouduin näkemään ja myöntämään, että Suomessa ei saa kuolla niinkuin tahtoo, ei saa olla vapaa sielu. Serkkuni oli perheetön, lähiomaisia olivat vain me serkut...
    Silti minäkin kannustin häntä hyväksymään tilanteen, taisin jopa siteerata hänelle tuttua Raamattua. Missähän kohdin siellä puhuttiin vyöttämisestä ja todettiin, että vanhana muut vyöttävät sinut..?
  12. Muistelin että on tehty kansalaisaloite - siis kerätty vaadittavat 50000 nimeä - eutanasialain voimaansaattamiseksi.

    Tarkistin, ja lakialoite oli tosiaan eduskunnan käsittelyssä 2018, mutta se äänestettiin nurin äänin 128-60 ja ainakin Lääkäriliitto sitä vastusti.
    Käsittääkseni monet muut tahot ovat sitä mieltä, että on vain ajan kysymys, koska laki saadaan voimaan meilläkin.
  13. Juuri noin, Ano 9.05. Ongelmien näkeminen johtaa usein murehtimiseen, mutta sehän on vain prosessin alku, harva niissä haluaa velloa, pikemminkin haluaa toimia asioiden korjaamiseksi kuka milläkin tavalla.
    Ja vaikka ei enää pystyisi aktiivisesti toimimaan, murehtiminenkin voi edustaa osallistumista, yhteisen kuorman jakamista sensijaan, että sulkee asiat pois tietoisuudestaan.

    Eikä se nyt mielestäni tarkoita sitä, ettei antaisi arvoa sille, mitä meillä on, vaan pikemminkin kiitollisuudesta syntyvää jakamisen halua ja tietysti myös ymmärrystä siitä, että valo ja varjo vaihtelevat, ne kuuluvat yhteen. Jos valitsen pelkän valon, varjo jää jonkun muun kannettavaksi.
  14. Eutanasian kannattajaksi siirtyi myös diakoni-tuttavani, joka joutui seuraamaan oman äitinsä viime vaiheita. Niin teki myös saattohoidon pioneeri, Terho-kodin entinen johtaja, Juha Hänninen, joka pitkään oli sitä mieltä, että hyvä saattohoito riittää kuolinavuksi.

    Hilkka Olkinuora, julkisuudestakin tunnettu pappi, kertoi ihan avoimesti, että hänellä on varattuna sellainen lääkearsenaali, joka suo hänelle lempeän lähdön kun sen aika on.

    Itse en osaa ottaa kantaa eutanasiaan, ehkä siksi, että minun todistamani lähdöt ovat olleet aika lempeitä, mutta sehän ei tarkoita sitä, että kaikki lähdöt olisivat sitä ja kun lääketiede on tehnyt mahdolliseksi myös liikaa kärsimystä tuottavan elämän jatkumisen, niin voisi kai tuotakin aihetta tarkastella uusin silmin ?
  15. Näinhän siinä kävi, Ano 17.15. Nousin oikein otsikohin: "demeter kerää säälipisteitä ja ontuu..)) Ja kun niitä säälipisteitä tuli - sain runsaasti rohkaisua muilta - olinkin manipulaation uhri..))
    Kyllä tuohon lonkkavaivani raportointiin tuli kielteistä palautetta muiltakin. Se nyt vain taitaa olla talon tapa, että vaivoistaan ei pidä valittaa, ainakaan useasti.
    Tulihan tässäkin ketjussa jo kielto, että eutanasiaa ei pidä "märehtiä" tässä, vaan muualla. Itse ei voi jättää huomiotta sellaista viestiä, joka ei miellytä - niinkö ? - vaan pitää komentaa muutkin ruotuun...
  16. Mulla meni heikommin: kaulan ympärys 34, vyötärö 86..)) Normien rajoissa kuitenkin..))
    Suositusten mukainen raja-arvo vyötärön mitaksi on naisilla 90, miehillä 100. Tarkistin juuri kun olin unohtanut..))
  17. Ai niin unohdin mainita nämä monivuotiset: tuomipihlaja kukki runsaammin kuin koskaan, sireeni kukkii vielä ja tietysti rhodo. Minulla on vielä kurtturuusuakin, vaikka se on julistettu, ei- toivotuksi lajiksi. Lupiinia olen hävittänyt moneen kertaan ja siitä on kyllä ollut se hyöty, että luonnon kukat ovat saaneet tilaa: kielo leviää lupaavasti - sekin kukkii vielä - lemmikki, niittyleinikki, nurmitädyke, valkoapila, päivänkakkarakin ilmestyi viime vuonna...

    Minun piha on siis pitkälti luonnontilainen. En ole ollut viherpeukalo, mutta ehkä minusta vielä tulee..))
  18. Istutin kyllä jo kesäkukat ja luotan siihen että kylmän kestävät, jos sitä tulee vielä.
    Pelargonia ja Marketta samassa ruukussa, miljoonakello, äitienpäiväruusu. Sain myös tutulta juhannusruusun alun. Saa nähdä menestyykö.
    Vielä ajattelin hankkia orvokkiamppelin ovisyvennykseen.
    Olen delegoinut kastelut pikkuväelle, kun olen ensi viikolla muualla. Alkukesä onkin ollut yhtä lasten kesäsiirtolaa (vähän liioittelen) kun "uusiakin" lapsia on tullut trampoliinille. Yhden poikaparin ennätys trampalla oli kahdeksan tuntia putkeen... Nuorena jaksaa.
  19. Raju tilitys, Ano 12.36. Vetää hiljaiseksi. Sait kuitenkin vastauksen, Ano 12.57 kirjoitti runon samasta aiheesta ja vastaus tuli "ylhäältä". Luoja tietää, mutta ei vastaa, hymyilee vain.

    Tuo kuvaus vanhusten unohtamisesta taitaa olla hyvinkin yleinen, eikä sen tarvitse edes tahallista olla. Ei vain osata, sukupolvien välinen kuilu ei ole mihinkään hävinnyt, nyt ei enää ole meidän vuoro.
    Maailma muuttuu vuosi vuodelta yhä oudommaksi digitalisaation myötä, eikä kukaan pistä vastaan. Jos on menettänyt paljon läheisiä ja ystäviä alkaa ymmärtää puhetta vanhusten yksinäisyydestä. Siitä puhuttiinkin toisessa ketjussa viisaasti.

    Ajattelen kyllä, että eletty elämä ja sen saavutukset, olivatpa ne pieniä tai suuria, ovat meissä tallella ja tekevät mahdolliseksi tuntea niistä tyytyväisyyttä, ehkä iloakin - ainakin aika ajoin..))

    Eikös me kaikki kuitenkin olla oltu "tolkun ihmisiä" ? Armollisuutta itselle ja muille tahtoisin ainakin itse oppia.
    demeter1
  20. Hyvä kun sanoit tuon liekko, että pyörälle nousu pelottaa. Näin minuakin. Mutta kiitos ohjeista, jospa jo huomenna kokeilen, kun minulla on kirjapiiri illalla, matkaa kaksi kilsaa, neljä yhteensä...
    Kyllä kypärä on hyvä. Kerran kaaduin kun kolme pikkutyttöä pyöräili rinnakkain ja yksi heitä kurvasi suoraan eteeni. Kypärä kolahti maahan, mutta suojasi samalla. Sanovat, että jos kypärä sattuu maahan, sitä ei enää pidä käyttää. MInä kyllä käytän..))
    21. 21 / 342
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt