demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7607

  1. Aivan Ramoona. Kyllä kai useimmat meistä tahtovat pysyä subjekteina, toimijoina ja/tai päättäjinä omassa elämässään eivät objekteina, erilaisen palvelujen kohteina ja/tai kuluttajina. Kaikilla meillä on annettavaa, jokaisen olemassaololla on merkitys.

    Minua on aina viehättänyt Idän ajattelussa tuo suorituskeskeisyyden puuttuminen tai sen vähäinen rooli. Katsotaan, että myös "näkymättömänä" ihminen pystyy kannattemaan muita, antamaan oman panoksensa yhteiseen hyvään. "Hiljaista ihmistä kannattaa kuunnella", häntäkin joka "puhuu"vain oman olemuksensa ja läsnäolonsa kautta.
  2. Ikäinstituutti taitaa toimia samalla tontilla Vanhustyön keskusliiton kanssa. Olen ollut yhteydessä Ikäinstituuttiin. Osallistuin joskus sen tekemään haastattelututkimukseen, jossa kartoitettiin ikääntyneiden pärjäämistä omassa arjessaan.

    Edelleen saan sieltä monenlaista infoa, oikeastaan "sitä samaa" mitä saa muualtakin. Joillakin koulutuspäivillä olen ollut. Kai minä olin sitten enemmän potentiaalinen tuen antaja kuin tuen saaja, vaikka en itse asettaisi tuollaista rajaa, vaan näkisin että jokainen meistä toimii molemmissa rooleissa ja "antaessaan saa!" kuten tuttu klisee muistuttaa..))

    Potetentiaalisia, mahdollisia, tuen antajia meillä on mielestäni paljonkin, kunhan vain
    löytää sen oikean "luukun". Toisen kirjoittajan mainitsema kirkko, oma seurakunta, ja sen diakoniatyö, taitaa olla tunnetuin niistä. Kunnilla on myös vanhustyötä, ainakin meillä on seniorineuvonta, joka auttaa sen oikean luukun löytämisessä.

    Omat tukipilarini, lähisuvun lisäksi, ovat olleet ystävät, naapurit ja tämä kirjoituspalstakin..))
    Muistan meidän "onnellisuusprofessorin", Markku Ojasen todenneen, että jos ihminen on avoin, ottaa vastaan. hän saa tukea melkein mistä tahansa. Olisikohan taas se tuttu taikasana: "asenne" ratkaiseva tässäkin ?
    demeter1
  3. En vie vaatteita kirppikselle vaan haen niitä sieltä..)) Olen tehnyt niin jo kymmeniä vuosia. En edes muista, milloin olisin jotakin uutta ostanut. Kun sisko eli, hän piti huolen siitä, että minulla oli jotakin kaunista päälle pantavaa ja olen kyllä senkin jälkeen saanut hyvää palautetta pukeutumisestani. Varmana ovat manipuloineet, nämä kehujat..))

    Kirpparilta voi välillä saada ihan käyttämättömiä vaatteita ja kun itse olen normaalikokoa, aina löytyy se, mitä tarvitsen.
    Totta kai tapani herättävät kanssaihmisissä pahimmillaan inhon, halveksunnan ja säälin tunteita, mutta olen tottunut. Tuttujen kesken elämäntapani on vitsailun aihe. Ei sekään haittaa.
    Jos oikein alentuvasti kohdellaan, kerron kyllä omasta ideologiastani ja vaikka siitä, että tekstiiliteollisuus on merkittävä päästöjen lähde ilmastonmuutoksessa. En häpeä sitä, että yritän oman osani tehdä sen torjumisessa.
    Yksi ongelma tuossa kesäpukeutumisessa on. Pitäisi löytää peittäviä asuja, melanoomauhan vuoksi. Siskolla ja veljellä, auringonpalvojia molemmat, oli melaanooma, vaikea-asteinen vielä. Rasvaa ei ole kiva käyttää, mutta pakko siihen on turvautua, ellei peittävää vaatetusta löydy.
    demeter1
  4. Minäkään en ole kuullut/lukenut tuosta Anon 12.31 kertomasta keksinnöstä. Rudolf Steiner kertoi huonekasvien reagoinnista musiikkiin: jos kukille soitettiin rockia, kasvit voivat huonosti, jos taas klassista musiikkia, ne kukoistivat.

    Minulla on vanha talo, jossa on paineilma. Huonekasvini voivat aina hyvin. Kun hankin ilmalämpöpumpun kasvit eivät enää voi hyvin: kuivuvat ja kituilevat. Orkideatkin harvensivat kukkimistaan, vain pieniä kukkia tekivät, vaikka hoidan niitä yhtä hyvin - vai huonosti ? - kuten ennenkin...Takavuosina puhuttiin sähköallergiasta, jota jotkut saattoivat potea. Mitenkähän paljon tietoa kätkeytyy näiden näkymättömien värähtelyjen maailmaan.

    Eräs häiriintynyt lapsi totesi kasveja seurattuaan: "jos kukka ei saa vettä, se kuihtuu, jos ihminen ei saa rakkautta se kuolee" (hoitajan kertomaa).
    demeter1
  5. Noin se menee, Ano 14.29. Tämänpäivän "köyhät" omistavat yleensä koiran ja sille täytyy tietysti suoda se, mitä muillakin on. Tasa-arvo sielläkin.

    Vielä enemmän paheksun sitä, että lemmikki otetaan hetken mielijohteesta eikä ajatella sitoutumista eikä vastuuta eläimestä. Kymmenen tuntiakin joutuvat lemmikit viettämään yksinään vaikka jossakin kerrostalossa. Lihovat liikunnan puutteesta, saavat diabeteksen ja muita elintasosairauksia...
    demeter1
  6. Tuo taitaa olla se yleinen ohje nivelrikkoisille, liekko, että pitää liikkua, vaikka sattuu. Tuttuni, jonka kivut olivat melkein kokoaikaisia, aloitti keväällä avantouinnin (3xviikossa) ja katsoi saaneensa siitä merkittävää apua.
    Minulla tuosta juoksumatosta on tullut jokapäiväinen treineri. Vaikka juoksisi (tai kävelisi) vain yhden kilometrin se tuntuu yleisenä virkeytenä.
    Toinen tuttu, joka sai lihasreumadiagnoosin, yrittää liikkua, mutta eipä siitä välttämättä suurta iloa koe, jos koko ajan sattuu (vaikka lääkityskin tautiin on).
  7. Kun itse olen muodikkaasti "erityisherkkä" stressinsietokykyni on aina ollut huono.
    Kun tuota ominaisuutta (erityisherkkyyttä) nyt on tutkittu, on esitetty sellainenkin ajatus, että erityisherkille sopiva työilmapiiri olisi ihanteellinen meille kaikille. Ei siis multitaskaamista, ei nopeita aikatauluja, ei liikaa virikkeitä eikä jatkuvia muutoksia...Puistattaa oikein. Mihin meillä on kiire ?
  8. Odottelinkin jo kirjoitustasi Ramoona, kielentuntija kun olet..)) Vai mikä sana nyt olisi sopiva ?

    Tuo Aku Ankka-tietous oli minulle uutta, seuranneeko meistä enää monikaan tuota lehteä ?
    Taidan alkaa tyrkyttämään sitä lapsenlapsille..)) Vuosikertoja on tallessa.

    Minullekin Väylä oli yksi näistä suurista kertomuksista ja ihme kyllä meänkieleen tottui aika helposti. Tosin minulla oli taustalla pari Lapin kesää... Vahva tunnesuhde lehmään oli minulle uutta - kirjallisuudessakin...
  9. Voi kiitos hyvistä ohjeista Ano 11.07. Tuon tyyppistä operaatiota mielessäni mietinkin, mutta taidot ja polku olivat hukassa...))
  10. Minun lasertulostin vetelee viimeisiään. Kaipaan kyllä tulostinta koska kirjoitan vielä kirjeitä, myös sellaisille, joilla ei ole edes tietokonetta.
    Meidän kirjastossa pystyy kyllä tulostamaan - jos vain osaa tarvittavat esivalmistelut...
  11. En katsonut koko tapahtumaa, mutta Käärijää olen katsonut ennen ja jälkeen tapahtuman.
    Olen samaa mieltä Paloman ja(toisen) mummon Vantaalta kanssa esittäjästä ja siitä tunnelmasta minkä spektaakkeli minussakin herätti.
    Minusta myös kilpakumppanit, Jere ja Loreen suhtauvat toisiinsa kivasti. Ei tuntunut olevan kateutta eikä kaunaa kummallakaan. Win Win, kumpikin voitti.
  12. Ikävä kuulla vaivoistasi, liekko. Ei taida paljon lohduttaa, kun tietää, että "meidän iässä" kivut tulevat milloin minnekin, tutuista tiedän. Melkein potee syyllisyyttä (!), kun oma kunto on (toistaiseksi) ollut hyvä: ei kipuja missään. Vähävoimaisuutta tietysti aika ajo..in, mutta se kai kuuluu asiaan..))

    Jaksat kuitenkin liikkua noinkin paljon. Pari tuttua on liikkumisesta luopunut ihan vapaaehtoisesti...
  13. heh, yksikin "en" olisi riittänyt...
  14. Ehkä ei niinkään mielenkiintoa (juttu herätä) vaan ihmetystä tämän uuden avoimuuskulttuurin kohdalla. Kun tiedetään, että meitä on moneksi, eivätkä kaikki suhtaudu näihin avautumisiin niinkuin itse toivoisi.
    Joskus huomaan itsessänikin lievää kyllästymistä näihin (sisäisiin) matkakuvauksiin...))

    Olin oikein otettu kun kuuntelin ruotsalaista kirjailija/psykoterapeutti Stefan Einhornia ja hän totesi omasta muistelmakirjastaan: "kaikkea en en sano" - suhteestaan omaan isäänsä.
  15. Hyvä kun sanot tuon, Ano 8.42. Sain vähän vahvistusta omalle "mutulleni".
    Mutta eikö tuollainen tilanne ole jo hälyttävä ? "Jotakin tarttis tehrä"...
  16. Kiitos SkillaN tervehdyksestä. Ikävä on ollut..))
    Kun luin Eeva Kilven kirjapäiväkirjoja, ihmettelin kun hän kirjoitti usein ikävästä. Enää en ihmettele..)) Vaikka nykyhetki olisi tyydyttävää, ikävöitävää tulee joka vuosi lisää erilaisten menetysten muodossa. Ja menetyksiä on mielestäni lupa surra.

    Tietysti me saamme todistaa myös ihmettä joka päivä - nyt tämän kevään muodossa.
    Oikein hyvää kesän tuloa sinne ja muuallekin.
    demeter1
  17. Jopas sattuikin ! Siivosin laatikoita ja löysin liuskan verran oivallisia käännöksiä.
    Muutama malliksi, siis ruotsista suomeksi:

    Vi hade svårt att andas (Antaas meidän olla)
    Jag har ingen aptit (En ole mikään apaatti)
    Jag skall andas ordentligt (Jaska antaa kunnolla)
    Jag skall ha ert specialrätt i kväll (Jaska haluaa teidän erikoisoikeutenne tänä iltana)
    Jag reser i morgon bitti (Pitikin matkustaa huomenna).

    Niin helppoa se on kun sen osaa..))

    Mutta varmasti mielenkiintoinen kirja, tämä Roinilan. Sille joka kielistä tykkää. Suomen kieli, Suomen mieli riittää minulle tässä elämänvaiheessa ja tuntuu, etten omalla äidinkielellänikään pysty ilmaisemaan itseäni niin täsmällisesti kuin tahtoisin.
    "Sana on sormi, joka osoittaa kuuta, mutta sormi ei ole kuu"..))
  18. Ei Toivoa ei ole sitten näkynyt ? Siitä tulikin rauhaton kun erosi Rauhasta. Ja Rauhasta tuli toivoton..))

    Mutta tuo aloitusrunohan oli mainio !.. Voisi hyvin kilpailla Kiira Korven kanssa...))
  19. Niin, Ano 18.16. Jos siis potee kauteutta, kannattaa liittoutua toisen katteellisen kanssa vai ?..))
  20. Minäkin ihmettelin, että tuollainen artikkeli löytyi Suomen Kuvalehdestä, siis noin lattea ja pinnallinen, Ano 17.20.
    Uskon, että meidän ikäiset eivät tuota tautia enää pode (jos ovat koskaan poteneetkaan) ja jos vielä potevat kyse voi olla hetkellisestä reaktiosta vaikka koettuun epäoikeudenmukaisuuteen.

    Eikös vanhusväestöä ole tutkittukin ja todettu, että ikäihmiset ovat enimmäkseen tyytyväisiä omaan elämäänsä, eikä tyytyväinen ole kade - joku näin jo kirjoittikin.
    21. 61 / 381
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt