demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7626

  1. Niin, Ano 12.28 ja eikös Isossa kirjassa todettu niinkin, että jokainen tulee autuaaksi omalla uskollaan..))
    Muistelen, että alkoholistit ja ehkä muutkin ahdingossa elävät ovat omaksuneet pärjäämisensä tueksi uskon "itseään isompaan voimaan", millä nimellä sitä sitten kutsuukin.

    Kai kaikki meistä johonkin uskovat. Tiedeusko kai katsotaan tällä hetkellä soveliaaksi, jos tahtoo kulkea valtavirran mukana, pysyä tolkullisten kirjoissa.
  2. Heh, Ano 10.10. Kyllä tässä itsesensuuri, itsehillintä, on kovilla, ettei vahingossa tule puhuneeksi omista asioistaan..))
    Ja kun minua on vielä kielletty osallistumasta Anojen keskusteluun niin kuokkavieraana sitä täällä nykyisin norkoilee. Katsotaan nyt, miten pitkään.

    Luultavasti pidän vielä yllä toivetta siitä, että nojatuoli palaa. Täysimittaista surutyötä en ole vielä tehnyt.
  3. Kirjailija Hermann Hesse puhui sisäisestä johdattajasta. Että ihmisen rakenteissa olisi jokin aisti, joka pitää huolen siitä, että ihminen toteuttaa sitä käsikirjoitusta, mikä hänelle on ennalta laadittu.
    Vähän samaan tapaan kuin nuori Pentti Saarikoski kirjoitti: Jumalat ohjaavat meidän askeleitamme ja antavat meidän olla siinä uskossa, että me itse valitsimme polkumme.

    Niin, että enpä juuri ole pohtinut, onko elämässä järkeä vai ei. Mielenkiintoinen matka se on ollut tähän saakka ja noiden uskomusten varassa on ollut "helppo" vaeltaa silloinkin kun on kohdannut vaikeutta, kärsimystä ja menetyksiä.

    Tiedän, että nykyisessä keskusteluilmapiirissä oma näkemykseni tulee teilatuksi, pilkatuksi, herättää ehkä vihamielisyyttäkin, mutta ei se mitään. Uskomusten voima on uskomaton..))
  4. Niin, Ano 17.26. Jos noin on kuin kuvaat niin mikä neuvoksi ?

    Kuten kirjoitin, itse luotan - vielä - siihen, että eletty elämä olisi riittävä voimavara tuon tilanteen hyväksymiseen tai ainakin sietämiseen.
    Ehkä tuota luottamusta ylläpitää se, että ihan omassa lähipiirissäkin on ollut heitä, jotka ovat selvinneet vanhenemisesta ja vanhuudesta (riittävän) tyytyväisinä ja lähteneet elämästä "kyllänsä saaneina". Heidän esimerkkinsä auttaa toivon ylläpitämisessä, vaikka omaa kohtaansa ei voi tietää eikä valita.
  5. Aivan. Ano, 16.51. Harvoin nuo reunaehdot, terveys ja riittävä energia uuden alkamiselle ovat yli kahdeksankymppisillä voimassa.
    Ehkä me edelleen kiinnitämme huomiomme näihin teräsmummoihin ja teräsvaareihin ja jo ihan oman angstimme vuoksi jätämme muut vähemmälle huomiolle.
    Aira Samulin, Jutta Zilliacus. Lenita Airisto. Nämähän julkisuus nostaa meidän ikoniksemme, ei suinkaan köyhää ja kipuilevaa "Pihtiputaan mummoa".
    Ajattelematonta tuumailua.
  6. Uskon kyllä tuon, Ano 14.18. Etenkin jos oma historia on ollut sellainen, että on tullut nähdyksi ja kuulluksi, vaikuttanut, ollut jotakin, on varmasti rankkaa huomata, että nyt on toisin, onkin "nobody", ei kukaan.

    Niinhän ainakin meistä naisista sanotaan, että jo viidenkymmenen jälkeen meistä tulee näkymättömiä..)) On ollut aikaa harjoitella, jos nyt ollaan "vähän" vanhempia...

    Tahtoisin kuitenkin uskoa, että eletty elämä on meissä tallella, voimavarana, ja vaikka emme enää saisi vahvistusta identiteetillemme ulkoapäin, kestämme sen, hyväksymme sen "luonnollisena"elämänkulkuna, yhtenä luopumisena muiden joukossa..))

    Jos terveyttä ja virtaa riittää, meillähän on tuhannen taalan paikka alkaa toteuttaa niitä "unelmia", niitä hankkeita, jotka jäivät aktiivielämän jalkoihin, ellei näyttävästi, menestystä tavoitellen niin ainakin omaksi, ehkä läheistenkin iloksi.
  7. Noin minustakin, Ano 11.00 "Ainoa uskollinen on oma varjosi vain"...)) (V A Koskenniemi).
    Eikä tuossa yksinäisyyden hyväksymisessä ole mitään traagista, ei elämänpettymystä, vaan sen hyväksymistä sellaisena kuin se on omalle kohdalle tullut.
  8. "Ihmisen ikävä toisen luo" ? Onko se ihmisen osa ? Kaipaus ihmisyhteyteen, oman lauman löytyminen ? Onko ulkopuolisuus aina osattomuutta ? Näitä mietin.

    Mielikirjailijani Eeva Kilpi puhuu ihmisen perusyksinäisyydestä. Että vain sieltä käsin, sen hyväksyen, ihminen voi aika ajoin kurkottaa kohti toista/toisia, liityä häneen/heihin, hetkeksi tai pitemmäksi ajaksi, mutta koko ajan painopisteen itsessään säilyttäen.
  9. Voi kiitos tiedosta, Ano. Aina voi oppia uutta, vanhanakin..))
  10. Ei kuulu (kehnäsieni seitikkeihin). Aika harva tuntee sen, vaikka se on yleinen, helppo tunnistaa ja valmistaa: pannulle vain sekin. Olen myös kuivannut kehnäsientä, hyvän keiton siitä saa. Kolmen tähden sieni, eli erinomainen ruokasieni.

    Mutta oikeilla jäljillä olet Ano, 11.15. Oppaassa kerrotaan, että vanhempana sieni voi muistuttaa joitakin seitikkejä. Rengas jalassa on minusta hyvä tunnusmerkki.

    Olen testannut kehnäsientä itselläni vuosikymmenet, enkä ole vielä (tietääkseni) kuollut. Ainakaan sanan perinteisessä merkityksessä..))
  11. No en ainakaan minä tuntenut itseäni vangiksi nojatuolissakaan, Ano 14.28, ja kaipaan sitä vielä. Mutta tähän on nyt tultu ja näillä mennään.
    Ja onhan kaikilla, minulla ainakin, kokemusta myös siitä, että "tuntemattomien" kanssa voi syntyä ihan antoisaa keskustelua. Etenkin korona-aikana oli paljon näitä satunnaisia kontakteja ja niistä sai yhtä lailla mielen virkistystä.
  12. Saako liittyä yksineläjien tyytyväiseen joukkoon ? Liekko ja Eliaana. Vanhat tutut, joiden kuulumisia ja ajatuksia on aina mukava lukea.
    Liekon kanssa meillä oli yhteistä kokemustaustaa - en nyt kerro millaista, koska se saatetaan kohta nostaa otsikohin sensaatiomielessä..))
    Eliaanan kuvaamaa elämää haaveilin joskus itsekin viettäväni, mutta nyt ikä on rajoittanut toimintakykyä sen verran, että olen aika avuton näissä "talonmiehen" hommissa ja kun minulla ei enää ole autoa eikä ajokorttiakaan, logistiikka menee hankalaksi.
    Kun maalla "peräkärryn" kanssa rahtasin ruokavettä marketista piti oikein matkalla pysähtyä, vanha hengästyy helposti.
    Ja kun sähkö katkaistiin lapsuudenkodistani ja jäimme yöksi ja päiväksi ilman sähköä, niin olihan se aika tahmeata olla oman mukavuusalueensa ulkopuolella niinkin pitkään.
    Käsi hakeutui valokatkaisijalle kaiken aikaa ja aamulla latasi vedet kahvinkeittimeen vanhasta tottumuksesta..))
    No voi. Taas tuli tätä"tyhjää ja turhaa puhetta", liiankin kanssa. Ehkä mittamies on valppaana taas..))
    Mutta kiva, että tuttuja tapaa nyt muuallakin, ei vain nojatuolissa...
  13. Ajattelen tuosta avautumisesta hieman toisin, Ano 9.21. Avautuja voi olla naiivi, vilpitön pölvästi, lukija hänet viime kädessä määrittää ja tuo määrittely kertoo myös lukijasta.

    Itse olen kiinnostunut toisten yksityiselämästä ja pidän sitä hyvänä ominaisuutena. Näen, että se voi parhaimmillaan tarjota vertaistukea, enkä oikein voi nähdä mielekkyyttä sellaisessa elämässä, joka sulkee pois toiset ihmiset tai valikoi heitä hyötyperiaatteella.
  14. Niin Ano, 9.15. On helppoa jättää herjat omaan arvoonsa, ellei itse joudu maalituksen kohteeksi. Vaikuttaa myös siltä, että suuri osa kirjoittajista reagoi siihen, jos toista kirjoittajaa stalkataan tai hän joutuu maalituksen kohteeksi.
    Minulle se on merkki siitä, että ihmisillä on oikeudentuntoa ja myötämieltä, enkä osaisi niiden läsnäoloa pitää pahana - enkä edes manipulointina..))
  15. Hauska tuo Ramoonan lista..)) Mustarousku todella katosi "syötäväksi kelpaavien" sienten listalta. Syytä en muista, mutta aika paljon ehdin sitä kerätä ja syödä ennenkuin boikotti asetettiin.
    Taisi olla niin, että herkkutatti ja sappitatti muistuttavat toisiaan ja maistamalla piti varmistaa, kumpi oli kyseessä.
    Itä-Suomesta kotoisin oleva kälyni harrasti haperoita. Sato on yleensä runsas ja sienen käsittely helppoa: pannulle vain ja siitä suuhun. Hän tapasi maistaa haperoita ennekuin kelpuutti koriinsa.
    Tuota Ramoonan mainitsemaa kantarellipiirasta täytyy varmasti kokeilla..))
    Meillä Martat järjestävät joka syksy sieniretken ja opastavat sienten käytösssä. Ohi meni minulta taas...
  16. Tsernobylin jälkeen piti olla varovainen sienien kanssa. Nimettiin ihan, mitkä sienet - ja missä kasvaneet - olivat pahimpia cesiumin kerääjiä. Oma suosikkini, kehnäsieni, mainittiin sellaiseksi.

    Taisin olla muutaman vuoden keräämättä sitä, kotipaikkakunnaltani, missä laskeuma oli runsas.
    Sellainen legenda siellä liikkui, että pari rouvaa, jotka olivat sienien ystäviä, kuolivat aika nuorina syöpään. Tiedä häntä.
    Juuri tarkistin, että nykysuositusten mukaan sieniä ja marjoja uskaltaa syödä turvallisesti.
  17. Kiitos vastauksesta ja perusteluista, Ano 15.56. Saatat olla oikeassa. Ehkä "syylliseksi nimetyn" kirjoittajan käytös pisti useammankin silmään, mutta valittiin pienemmän riesan tie, yritettiin jättää provosoinnit huomiotta, olla "tasapuolisia", tällä "kaikille avoimella, yleisellä palstalla, jossa jokaisella on oikeus kirjoittaa".

    Tuntuu vain siltä, ettei palstarauhaa saavuteta ainakaan sillä, että "vastataan samalla mitalla". Herja, herjasta-kisa pystyyn, vai ?
  18. Saisikos sinultakin Ano 15.12, pyytää perusteluja tuolla "klikki-" näkemyksellesi ? Miten se on mielestäsi ilmennyt ja mitä haittaa siitä on ollut sinulle ?
  19. Eikös se ole niin, että valkoinen kärpässieni on myrkyllisin kaikista, Ano 14.56 ? Se se on joskus sekoitettu valkoisiin herkkusieniin ?
    Punaista kärpässientä on taidettu käyttäyttää humaltumistarkoituksessa, muistelen...
  20. Juu, mutta silloin pitää myös perustella mielipiteensä, Ano 15.22, eikä heittää sitä kenenkään silmille, kun tiedetään, millaisia reaktioita se ihmisissä herättää.

    Eikä muitakaan herjoja perustella. Minäkin olen ilkeillyt ja harrastanut vihapuhetta, kuulemma, ja kun pyydän esimerkkejä siitä, perusteluja, niitä ei koskaan tule.
    21. 90 / 382
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt